Long time no see

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Long time no see

ViestiKirjoittaja Yan » 20 Tammi 2011, 15:19

Lucas

Oli taas se aika vuodesta kun koko maa oli peittynyt valkoiseen huntuun. Pienet metsäneläimet olivat vaihtaneet luonnonvalkoiset talviturkit ylleen, maastoutuakseen paremmin senhetkiseen ympäristöönsä. Oli tosiaan parempi olla erottautumatta ympäristöstään näinkin epävakaisina aikoina, jolloin heikommat jäivät armotta jalkoihin. Eikä se koskenut pelkästään eläimiä, vaan myös melko tavallisia ihmisiä. Niitä ihmisiä, jotka olivat päättäneet olla osallistumatta käynnissä olevaan sotaan ja mieluummin jääneet sivullisiksi. Lucas ei ollut koskaan pelännyt sotaa, eikä hän pelännyt edelleenkään, mutta silti hän ei ollut sotimassa, vaikka se kuuluikin ehkä hänen velvollisuuksiinsa sotimaan kykenevänä nuorenamiehenä. Mies ei kuitenkaan tuntenut itseään siihen kykeneväksi. Jo pitkän aikaa hän oli tuntenut itsensä mitättömäksi ja heikoksi ja välillä hän ihmettelikin miksi näin oli päässyt käymään, vaikka sisimmässään hän tiesi vastauksen. Itseasiassa niitä oli monta, ja pääasiassa kaikki vastaukset liittyivät yhteen: Lucas oli kadottanut elämänsä merkityksen. Hänhän oli jo kolmikymppinen, ja mitä hän oli saanut näiden vuosien saatossa aikaan - ei yhtikäs mitään. Ja tulisiko hän koskaan saamaankaan? Sitä hän ei voinut olla miettimättä.

Hän oli paennut velvollisuuksiaan. Kuin karkuun juokseva eläin. Ja sitähän hän olikin, valkoisessa suojavärissä pakoon juokseva eläin joka ei tiennyt mitä tehdä.
Lucas nuuhki hetken ilmaa, painaen sitten kuononsa hankeen ja tassutellen muutaman metrin eteenpäin, pysähtyen kuitenkin taas. Hetken kuluttua hän nosti taas katseensa ympärilleen, oranssien silmien välkähtäen hetkellisesti. Metsän reunassa ei näkynyt ketään muita. Eikä naali edes aistinut keitään muita lähettyvillä. Hän oli siis täysin yksin, mikä nykyään kelpasi hänelle mainiosti.
Lucas jatkoi tepasteluaan ja eteni metsän reunaa myöten, sulautuen hyvin ympäristöönsä. Silloin tällöin hän pysähtyi kuuntelemaan, mutta vain todetakseen olevansa edelleen yksin. Muttei kauaa.

//Ja Rakki tänne Splinin kanssa 8)//
Yan
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Tammi 2011, 16:35

Splinter

Vielä matkalla aikuisuuteensa oleva Splinter nautti täysin rinnoin talvesta. Voimat kasvoivat, joka puolella oli lunta jota voisi käyttää, ja kaikkein parasta, suurin osa ihmisistä ja haltioista piilottelivat kotonaan purevilta pakkasilta! Tai no, nyt kaikkein pahimmat olivat taistelukentillä, joihin lukeutui myös Splinterin entinen miekkailunopettaja Hopea, sekä Splinterin huoltaja Arathet. Huoli molemmista oli kova, Hopeasta enemmän koska tuo oli etulinjassa, Arathet siellä kauempana turvassa... ellei joku pystyisi ampumaan niin kauaksi nuolta. Mahdoton ajatus ainakin näin nuoren miehen mielestä, mutta ainahan nuolen pystyi manaamaan...

Ketjullinen sirppi vilahti oksien läpi, poika oli jo kauan sitten huomannut ettei hän voisi mitenkään loikata yhtä pitkälle kuin haltiat, joten hän kehitti oman metodin: Ketjukiskonnan. Yllättäen hän olikin huomannut häviävänsä haltioille enään reflekseissä, nopeudessa hän alkoi jo ottaa takaisin, ja ketjukiskonta-metodi oli tehnyt hänen loikistansa itseasiassa joissain tapauksissa pitempiäkin. Jäävelho puri huultaan, enään pieni hetki ja hän voisi yrittää sotilaskoulutusta... hän ei aikoisi jäädä enään toisten taakaksi! Yksikään opettaja ei kestänyt häntä muutenkaan tarpeeksi kauaa että hän oppisi jotain, enimmäkseen siksi koska Splinter oli jääräpäinen, eikä suostunut opettelemaan tulimagiaa, mikä jostain syystä oli yleisin elementti mitä käytettiin.. mutta poika ei tahtonut tuhota. Hän tahtoi luoda.

Reflekseihin palaten, pojan silmät eivät pysyneet välillä vauhdissa. Eli hän ei nähnyt sitä valkosita naalia ennenkuin se oli aivan kohdilla, ja silloinkin vain koska sattui tipahtamaan suorilta jaloilta suoraan sen kuonon eteen. Hiljaisuus koitti hetkeksi aikaa, pojan tapittaessa kummallisen tuttuihin oransseihin silmiin. Seuraavaksi iski tajuaminen, ei, ei nyt! Poika päästi pienen, säikähtäneen ulvaisun suustaan, aivan kuin haavoittunut eläin, lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Onneksi hän oli nopea puihin kiipeäjä, sirppi lennähti ja Splinter sai itsensä kiskottua nopeammin puuhun kuin orava kofeiinissa. Sieltä, sellaisenneljän metrin korkeudesta, oli hyvä katsoa alas. Järki käski juoksemaan, hän ei tahtoisi jäädä tähän juttelemaan tuon kanssa enään! Mutta... pieni viaton ääni käski pysymään siinä. Koska naali, oikeasti hänen veljensä, näytti niin surulliselta...

[[Rakki ja Mr.Suklaanappi paikalla OwO ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Yan » 06 Helmi 2011, 18:04

//Ah, koeviikko ohi. Vihdoinki taas aktiiviseksi//

Lucas

Lucas ei tosiaan ollut odottanut tapaavansa ketään, paitsi korkeintaan ehkä muutaman eläimen. Siispä ei ollut mikään yllätys, että naali vinkaisi säikähtäneenä ja peruutti suotaan persiilleen, kun joku hyppäsi aivan arvaamatta tämän kuonon eteen. Lucas ponkaisi nopeasti takaisin kaikille neljälle jalalleen ja nosti karvansa pystyyn, muristen matalasti hampaidensa lomasta, kun ei aluksi tunnistanut kenestä oli kyse. Miten hän ei ollut huomannut tulokasta? Olisihan hänen sentään kuulunut haistaa jotain, tai edes kuulla! Mutta ei hän ollut, eikä mies siksi ollut osannut olla varuillaan.
Varsin pian naali lopetti kuitenkin murinansa, ihan yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Nyt tilalle vaihtui järkytys, ja samassa hienoinen häpeä. Suoraan hänen edessään seisoi hänen oma pikkuveljensä, Tomas. Siitä oli varmaan yli vuosi kun mies oli tavannut veikkansa aikaisemmin, eikä kohtaaminen ollut loppunut mitenkään hyvin. Lucas ei siis erityisemmin yllättynyt siitä, että tuo poika pinkaisi äkkiä karkuun tämän nähdessään.
Hienoinen pettymys alkoi painaa naalin mieltä. Hän lähti nopeasti juoksemaan veljensä perään, mutta hidasti jo vähän matkan päässä ja pysähtyi. Häntä koipien välissä, mies vikisi hiljaa ja painoi katseensa maahan. Mitä hän oikein yritti? Juosta taas veljensä perässä, ihan niinkuin viimeksi? Ja saada taas saman tilanteen aikaan. Olisiko hän tällä kertaa viisaampi? Tomas ei selvästi halunnut nähdä Lucasta, miksi hän siis väkisin yritti tehdä pikkuveljensä olon kurjemmaksi?
Naali nosti katseensa puihin, tassutteli sitten sen alle jonka korkeuksissa Tomas kykki, ja painautui makuulleen sen juurelle. Vain oranssit silmät katselivat ylös puuhun sen näköisinä, että muutama kyynel niistä kohta vierähtäisi valkoiseen turkkiin.
Yan
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Helmi 2011, 18:18

Splinter

Jäävelho olisi mieluummin katsonut kuinka naali jäisi hänen peräänsä murisemaan, kuin lähtisi seuraamaan ja näyttäisi noin sydäntäsärkevää naama... Koiranpentukatse. Se tehosi aina Splinteriin. Poika puri hammasta tiukasti yhteen, ja veti räkänokka-asenteensa päälle.
"Turha näyttää tuollaista naamaa, oma mokasi kun et pysty elämään sovussa haltioiden kanssa.", tuo päästi näsäviisaasti suustaan, katsoen veljeänsä ylhäältä, nostaen leukaansa ylöspäin. Mutta nuo silmät! Nuo oranssit surulliset silmät! Ei Splinter osannut vastustaa eläinten silmiä, varsinkaan surullisia. Joten vastoin normaaleja käytäntöjään, poika tiputtautui suoraan naalin eteen uudestaan, tällä kertaa kyykistyen tuon eteen.

"Älä näytä tuolta...", tuo sanoi lopulta, antaen oman surunsa kuulua myös äänestä. Käsi nousi varovaisesti, ja poika laski sen naalin päälaelle.
"Asiat eivät aina mene kuten haluttaisi. Ja ikävä kyllä tilanne on näin.....", poika sanoi, yritti selittää hennolla, kohta murtuvalla äänellä ettei tämä ollut helppoa hänellekkään. Silti hän uskalsi lähestyä veljeänsä, vaikka tuo voisi nyt loikata ja repiä hänen kurkun irti, tai jos jostain ilmestyisi haltia joka syyttäisi Splinteriä petturuudesta tai vastaavaa...
"Haltiat pelastivat minut, ja ihmiset vain hylkäsivät. Mitä minun siinä tilanteessa olisi pitänyt tehdä, näyttää vielä rumempaa kuvaa rodustani ja olla epäkiitollinen?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta


Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron