Mortal [K-18]

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nipustin » 12 Elo 2011, 21:07

Jenna

Hieman vapisevin käsin neito alkoi toteuttaa miehensä pyyntöä ja siirsi pyyhkeet pois tieltä. Hän ihmetteli kuinka siivet vedetiin sisään piiloon, mutta kylläpä Samkiel sanoisi jos siihen hänen apuaan kaivattiin.
Jenna heittää veriset pyyhkeet ammeeseen ja juoksee hakemaan uusia. Sekä side tarpeita. Siipien ollessa sisässä, Jennan täytyisi kiireesti sitoa haavat. Jenna palaa kylpyhuoneeseen sylitäynnä siteitä ja riepuja, muutama pyyhekkin. Nyt vain odottamaan että mies oli valmis, tai jos käsky kävisi auttamiseksi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Elo 2011, 21:54

Samkiel

Jenna teki työtä käskettyä, oli hyvä että neito ymmärsi jo Samkielia jollain tasolla, tuo ei turhaa kyseenalaistanut jokaista miehen sanaa. Mies ei tiennyt missä oikein olisi nyt, jos se ei olisi ollut juuri Jenna joka oli hänet metsästä löytänyt.
Ilma tuntui viileältä vereen tahriintuneella iholla, pyyhkeen kadottua sen päältä. Koko sen ajan velttoina roikkuneet siivet tai se mitä niistä oli jäljellä kohosivat hieman. Mies kokeili niitä, taivutteli ja pienesti räpyttikin kuin siipirikko lintu. Ne olivat paremmassa kunnossa kuin eilen, ne jaksoivat liikkua ja pahemmitta kivuitta painuivat kasaankin. Hieman varoen langennut tunnusteli omaa selkäänsä siipientyvillä. Viillot tuntuivat olevan juuri sopivissa kohdissa.
Samkiel yritti rentouttaa selkälihaksensa ja antoi sitten tyvien painautua verisiä viiltoja vasten, ujuttautua siitä ihon alle ja etsiä tilaa lihaskudosten välissä. Väkisinhän kipu sai miehen äännähtämään ja ilmekin kertoi selvästä tuskasta, mutta kaikesta huolimatta tunki hän omat siipensä ihon alle lihastensa väliin väkisin. Verta tirskui lattialle siipien välillä räpistellessä ja tunkeutuessa vain syvemmälle. Näky ei ollut kaunis, inhasta äänestä puhumattakaan.

Viilloista pilkottavat kärsineet sulkaisethapsut punersivat verestä, niin kuin miehen koko selkä. Hengittäminen tuntui hieman kivuliaalta ja kenties sen takia langennut näytti hieman tärisevän. Siitäkin huolimatta Samkielin ote näytti pitävän edelleen kiinni ammeen reunasta, hyvin löysästi tosin. Yhtäkään sanaa mies ei pystynyt lausumaan, häntä vain heikotti, tuntui kuin hän olisi palannut eilisiltaan. Toivottavasti viehkeä ihmis-neito tulisi ja nostaisi hänet takaisin jaloilleen.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Elo 2011, 15:46

Jenna

Ihminen melkein itsekkin tunsi toisen tuskat, myötätunnosta. Jenna olisi halunnut viedä edes osan toisen kivuista, mutta ei vain voinut. Hellästi neito auttaa langennutta nousemaan ylös, takaisin jaloillee. "Kestätkö sinä?" Jenna kysyy tuntien olonsa täysin hyödyttömäksi, niin kovin pieneksi ja aivan avuttomaksi. Langennutta koski, koski kovastikkin muttei neito oikein voinut auttaa.
Jenna tukee yhä miestä että tämä ei horjahta seisoma-asennostaan. Nerokkaana tyttönä Jen pudottaa kätensä miehen kainalon kautta rintakehälle, näin saaden toisen käsistään vapaaksi painamaan pyyhettä haavojen päälle. Ne vuosivat yhä, ei enää tosin pahasti. Jennahan oli yrittänyt parhaansa mukaan osua pelkästään ihoon, mutta ensimmäisellä kerralla oli hän törkännyt hieman toista kertaa pahemmin lihaksiinkin. Itse asiassa uudempi haavoista alkoi jo näyttää vähemmän vuotavalta, tosin vaikea oli kertoa mikä osa punaisesta selästä oli uudessa koko ajan vuotavassa veressä ja mikä osa oli haavan auetessa tulleessa veressä. Jennasta ei varmaan lääkäriä tulisi. Neito koittaa saada ensimmäisenkin haavan tyrehtymään painamassa pyyhkeellä sitä vasten, ei kovin kovaa, mutta niin että pyyhe pysyi. Hetki tulisi paikallaan olla. Sitten mies pitäisi kyllä päästää johonkin lepäämään.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Elo 2011, 18:31

Samkiel

Kestikö hän? Se oli kyllä siinä ja siinä, mutta tietenkin mies nyökkäsi myöntävästi. Ei hän halunnut vaikuttaa niin heikolta Jennan edessä, aivan kuten ei eilenkään.
Ihmisneito tosiaan auttoi hänet uudemman kerran ylös, pieni verenhukka tosin sai langenneen päässä hieman heittämään, mutta Jennan ansiosta pysyi hän tolpillaan. Vaikka Samkiel seisoikin nyt, oli hänen pakko nojata edelleen ammeen reunaa käsillään, sillä välin kun neito paranteli otettaan ja painoi pehmoisen pyyhkeen kahdesta viillosta pahemman päälle.
Henki kulki raollaan olevien huulien välistä raskaasti mutta rauhallisesti. Kipu ei tuntunut katoavan, mutta se laantui hiljalleen kirvelyksi. Pyyhe esti liiallisen verenvuodon ja sitä pidättelevä neito saisi seistä aloillaan jonkin aikaa, mutta Samkiel itse ei kuitenkaan ollut yhtä kärsivällinen. Mies hölläsi tukevan otteensa ammeen reunasta ja suoristautui hieman horjuvalla tuloksella, mutta pysyi silti pystyssä, pitelihän Jenna edelleen hänestä kiinni. Tosin käsi ilmestyi tarttumaan sirosta ranteesta, samalla kun oranssi katse kääntyi olan yli neitoon. Mitään langennut ei sanonut, kirvely kadotti hänen äänensä tai hänellä ei tosiaan ollut mitään sanottavaa ainakaan ääneen.
Liikkumisen aiheuttamasta kivusta huolimatta Samkiel oli kääntynyt miltei ympäri ja vei nyt kätensä neidon niskan taakse, vetäen tuota itseään kohti, vain suudellakseen.

//Random Samkiel is random :D //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 19 Elo 2011, 13:01

//Romantic Samkiel is the hottest thing in the whole universum!<3//

Jenna

Samkiel tahtoi pyörähtää ympäri. Ainakin tämän eleet ilmaisivat niin, ranteeseen tarttuminen ja muu. Jenna oli juuri sättimässä miestä ja käskemässä tätä olemaan hetki aloillaan kun miehen käsi vetää Jennan kiihkeästi neitoa itseään kohti ja suutelee. Ihmisneito oli hyvällä tavalla yllätetty ja antautuu suudeltavaksi. Voih, kun toinen oli ihanin asia koko maailman kaikkeudessa.

Heidän vetäydyttään irti Jenna oli yhtä sulaa hymyä, mutta hetken kuluttua silmistä saattoi nähdä että jokin palasi neidon mieleen, jokin mietityttävä asia. Hän oli suudelmasta muistanut että ehkä tässä olisi käytävä sellainen maailman epämukavin keskustelu... Mihin tämä johtaa? Pidätkö minusta todella? Entä jos tulin raskaaksi? Jenna oli perus viisas, hän tiesi kaikki riskit ja oli varautunut... No omalla tasollaan ainakin. Mutta Miehen kanssa ne olisi varmaan käytävä läpi. Ehkä he odottaisivat että päästiin pois verisestä kylppäristä ja että Samkielin haavat olisivat täysin tyrehtyneet.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Elo 2011, 16:24

//Ou really? >:3 //

Samkiel

Miten tämä tunne saikin kivun katoamaan hetkeksi mielestä, oliko tämä edes mahdollista ettei hän edes tuntenut mitään? Tosin, eivät he voineet jäädäkään tähän ikuisesti. Suudelman täytyi särkyä ja kivun palata takaisin, sekä saada langenneen pienesti henkäisemään Jennan huulten kaikotessa. Mikä sääli.
Siksi pieneksi hetkeksi suljetut silmätkin raottuivat auki ja kohtasivat neidon katseen. Jenna hymyili, Samkielin kiitos oli siis kelvannut, hänestä olisi tuntunut vain typerältä lausua pelkkä sana ääneen.
Kaksikko näytti jäävän unohtaneina katselemaan toisiaan, vaikka toinen heistä vain eksyi ajatuksiinsa ja pohti kysymyksiin vastauksia. Toinen taas oli liian uupunut vielä ajattelemaan moista, ei hän edes varmaan tajunnut kyseenalaistaa mitään. Ei mies tottunut elämään kuin ihminen, jonka täytyisi rakentaa omaelämänsä siten että voisi lopulta kuolla tyytyväisenä.
Aiot..Aiotko vielä kauankin tuijottaa minua? Samkiel sai viimein suunsa auki, havahtuessaan verinorojen kutitellessa jo paljaita kantapäitä. Olo alkoi ilman vaatteitakin tuntua hieman viileältä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 24 Elo 2011, 11:38

Jenna

Ihminen punastui täysin kun Samkiel esitti kysymyksensä neidon tuijottelusta, että aikoiko ihminen kauankin pysyä vain siinä ja tuijottaa miestä. "E-en! Tai siis..! Sinut pitää huuhtoa!" brunette kiirehti touhottamaan sopivaa huuhtelu vettä sekoittaen kuumasta ämpäristä eilen lämmitettyä vettä joka oli enää vain hieman liian lämmintä parilla kylmällä siitä sai juuri sopivan lämpöistä ja ihmisneito alkoi auttaa miestä seisomaan kylpyammeeseen. "Ettei vettä tulvi ihan joka paikkaan." Neito selitti ja miehen seistyä kylpyammeessa alkoi uutterasti Jenna pestä verta joka oli valunut selkään ja jalkoihin. Suoraa haavoihin Jenna ei laittanut vettä, hän oli hyvin tarkka siitä. Toisella kädellään ihmisneito tuki miestä samalla kun toisella kädellä pesi. Aivan haavojen reunoilta Jenna otti todella hellästi vain muutamilla vesitipoilla pahimpia veriä.
"Noniin, etköhän sinä nyt ole edustuskelpoinen eikä asuntoni sotkeennu." Jenna sanoo iloisesti pesutyön oltua pulkassa. Sitten neito läimäisee itseään otsaan. "Eikä! Minähän kuljin siellä verisin jaloin! No... se täytynee siivota kuitenkin..." Jennaa näytti hieman harmittavan lisätyö, muttei niin paljoa että tämä olisi siitä varsinaisesti masentunut. Autettuaan Samkielin ammeesta, talutettiin mies neidon toimesta makuuhuoneeseen ja yritettiin asettaa mahalleen sängylle. "Keräisit hetken voimia, sitten saisit pukeutuakkin... Ja syödä, sinulla mahtaa olla nälkä." Jenna huolehtii rakastetustaan ja miettii ettei asunnossa ollut mitään syömistä. No he voisivat piipahtaa johonkin krouviin aamiaiselle.
Samkielin levähtäessä, tai ehkä hyvällä tuurilla nukkuessa, Jenna voisi siivota omat veriset jälkensä joita oli vähän joka paikassa.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Elo 2011, 16:46

Samkiel

Sopersiko neito, vai mikä tuolle tuli? Jenna selitteli kiireesti että mies täytyi huuhtoa ja kenties tuo oli oikeassa, olihan hänen selkänsä yltä päältä veressä. Verinen pyyhe valahti lattialle naisen kiiruhtaessa hakemaan huuhteluvettä ja Samkielin taas jäädessä sivusta seuraamaan toisen touhuja.
Tämä ihminen jaksoi edelleen auttaa langennutta, kaikista miehen kovista puheista ja huonosta ensivaikutelmasta huolimatta. Tai sitten kaikessa yksinkertaisuudessaan Jenna vain näkin kovan kuoren taakse kuinka ärsyttävää.
Mitään mukisematta taikka sanomatta Samkiel asettui ammeeseen seisomaan, toki naisen avustaessa hieman. Vaikka vesi oli juuri sopivan lämpöistä, sai se aikaan kuumottavan tunteen kylmällä iholla, mutta hiljalleen siihen tottui. Haavojen kirvely ei tuntunut pahentuvan, joten neito taisi varoa niitä, joka tietenkin oli hyvä.
Jennalla ei kauaa kestänyt huuhtelun kanssa ja varoen mies saattoi astua ammeesta pois. Oranssi katse käännähti neitoon, joka näytti viimein älyävän sotkeneensa muun asuntonsa haettuaan aiemmin keittiöstä lisää pyyhkeitä. Pyyhkeistä puheen ollen, katseellaan Samkiel yritti hakea puhdasta pyyhettä, mutta kaikki vaikuttivat olevan veren tuhrimia, joten ei auttanut kuin tarttua kaikista siisteinpään. Ei mies halunnut valuttaa vettä joka paikkaan ja kyllä hän sai itsensä suurimmilta osin kuivaksi, eikä sotkenut itseään uudelleen verisellä pyyhkeellä. Langennut ei kuitenkaan ehtinyt ajatella pukeutumista, kun Jenna oli jo aikeissa lähteä taluttamaan häntä makuuhuoneen puolelle. Turhaa hän oli napannut aiemmin housunsa matkaan, jotka nytkin täytyi vaivalla kumartua noukkimaan lattialta.
Vai että levätä Miehen pitäisi, kerätä voimia ja saisi myöhemmin myös syödä nälkäänsä. Nälkä? Samkiel toisti kummastellen, jotenkin tuon sanan lausuminen sai vatsan kouraisemaan inhottavasti, kuin tyhjyyttään. Ei enkelten tarvinnut syödä pysyäkseen elossa, olivathan he kuolemattomia. Huolehdit aivan liikaa. Samkiel murahti Jennan nyt yrittäessä saada miestä makuulle vuoteelle, eikä se kovin vaikeaa ollut, heikko keho antoi helposti periksi ja langennut joutui asettumaan mahalleen pehmoiselle vuoteelle. Kehon rentoutuessa ja olon muuttuessa hieman mukavammaksi, alkoi väsymys jälleen painaa miehen mieltä. Silmäluometkin halusivat painua kiinni, vaikka hän sitä yritti vastustella.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 02 Syys 2011, 13:15

Jenna

Samkiel taisi nukahtaa, ainakaan tämä ei valitellu enempää Jennan liiallisesta huolenpidosta ja neito saikin siivoilla ihan rauhassa. Kun kylpyhuone, lattiat ja kaapin ovi olivat puhdistettuja verestä Jenna teke kylpyammeeseen aivan toisen laisen pesuveden, tämä oli vaatteita varten. Jenna aloitti melkein tunnin kestäneen pyykkäys urakkansa ja lopulta saikin kaikki likapyykkinsä ja langenneen viitan puhtaiksi. Jenna oli ihmetellyt entisen enkelin viittaa, siinä olleet "tahrat" eivät olleetkaan lähteneet. No oli se ainakin puhdas muuten, toivottavasti Samkiel kelpuuttaisi sen.

Jenna kävi vilkaisemassa makuuhuoneen oviaukolta miten toinen jaksoi. Siellä se näytti nukkuvan kuin kiltti pikku poika. Jenna suunnitteli vielä kipaisevansa torille ostelemaan jotain tuoretta ruokaa. Jenna vaihtoi ylleen ulkoilmaan sopivat vaatteet, niin äänettömästi kuin suinkin osasi ettei herättäisi miestä. Ennen kuin neito poistui huoneesta tämä kävi kuiskaamassa todella, todella hiljaa miehen korvaan: "Käväisen torilla. Nuku vain." Ehkä ihminen tiesi ettei mies kuullut unen läpi, mutta halusi silti ilmoittaa minne oli menossa, se tuntui mukavammalle. Jenna suukottaa oikein hellästi ja kevysti myös miehen otsaa ja lähtee sitten makuuhuoneesta ja koko talosta.

Jonkin ajan kuluttua, Jenna oli kyllä yrittänyt kiirehtiä, neito on jo juoksemassa kohti kotiaan. Hän näkee jo talonsa ja lisää vielä hieman lisää vauhtia. Moni tuttu kauppias oli kummastellut neidon osto intoa. Ihminen oli ostanut melkein kolmen ihmisen edestä ruokaa, vaikkei oikein ikinä kokannut kotonaan mitään. Jenna oli vain hymissyt ja jättänyt vastailematta uteliaille. Hänen salaisuutensa!
Ihmisneito avaa toisella kädellään oven ja astuu sisään. "Oletko herännyt?" Neito huhuilee eteisestä. Ei kovin isoon ääneen, ettei herättäisi toista mikäli tämä vielä nukkuin, mutta niin että makuuhuoneeseen saattoi huhuilun kuulla. "Kävin torilla, ostin ruokaa!" Jenna lisää ja kengät riisuttuaan tulee keittiöön jossa laskee ostoskorinsa keittiötasolle.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Syys 2011, 01:58

Samkiel

Maailman meno ja aika viiletti ohitse Samkielin huomaamatta. Unen läpi mies ei voinut kuulla Jennan siivoamisesta aiheutuvia ääniä, ne olivat liian mitättömiä. Levollinen olo valtasi kehon nopeasti, se auttoi sietämään kivun, joka vain unohtui unen syventyessä.
Kuitenkin lepoon tottumaton langennut oli herkkäuninen, pieni kuiskaus sai hänet havahtumaan ja lämmin kosketus otsalle herätti hänet. Samkiel ei kuitenkaan avannut silmiään, ei vielä, Jenna oli yhä siinä. Askelten kaikotessa, raottui toinen oransseista silmistä seuraamaan neidon kulkua, kunnes tuo ei ollut enää nähtävissä, ovi sulkeutui. Ei mieheltä kuitenkaan paljoa vaadittu uudelleen uneen vaipumiseen.

Kuinka kauan aikaa oikein kului? Jälleen Samkiel ei osannut sitä käsittää, aivan kuin hän olisi juuri ummistanut silmänsä Jennan lähtiessä. Kenties olikin? Siltikin, keho tuntui aiempaa paremmalta, levänneeltä, mutta kipua uni ei ollut saanut karkotettua. Se vain täytyisi hyväksyä. Varovasti langennut kohosi vuoteelle istumaan, makuuasento sai olon jotenkin pökkyräiseksi tai se vain kuului asiaan, olihan mies menettänyt verta runsaasti.
Hetken Samkiel pysyi aloillaan, silmäillen hiljaista ympäristöään. Katse löysi viimein lattialla lojuvan vaatekappaleen, se osoittautui tummiksi housuiksi. Kenties oli aika pukea ylle, eiköhän siveettömyys riittäisi näin joksikin aikaa.
Jalkapohjat kohtasivat hieman viileän puulattian, mutta mukisematta Samkiel nousi ylös ja kumartui samalla nappaamaan housunsa. Selän lihaksia vihloi liikkumisen takia, mutta se oli nyt vain kestettävä. Housunsa Samkiel veti jalkaansa ja suuntasi askeleensa keittiön ja olotilan puolelle. Jenna tosiaan oli vielä torilla, mikä lie sekin sitten oli.
Kauaa langennut ei ehtinyt pohtia mitä oikein tekisi neidon poissa ollessa, katse nimittäin osui oven päällä roikkuvaan viittaan. Ruosteinen ruskea sävy ei ollut muuttunut miksikään, vaikka Jenna sen nähtävästi oli pessyt, kangas oli vielä kostea. Siitä huolimatta mies nappasi viitan paikaltaan ja levitti sen eteensä. Kaiken aikaa ollut vakaa ilme alkoi saada nyrpeää sävyä. Viitta oli pilalla, se ei ollut enää hänen ylväs univormunsa, se oli vain pilkkaava naamiaisasu. Ote viitan kankaasta tiukentui sitä mukaa mitä Samkiel sitä katseli. Ulko-oven avautuminen jäi mieheltä huomaamatta.
Jennan heleä ääni kantautui viimein miehen kuuleviin korviin ja katse kääntyi olan yli, nähdäkseen naisen joka asteli eteisen puolelta näkyviin. Niinhän sinä aiemmin sanoit. Langennut totesi Jennan kertoessa käyneen torilla.
Miehen ote oli höllentynyt viitasta hetkeksi, mutta huomion palatessa siihen tiukentui se taas, mutta vain jotta langennut saattoi paiskata viitan lattialle kuin kelvottoman ryysyn. Pesit tuon turhaan. En aio pitää moista ryysyä enää. Samkiel totesi hieman kylmäkiskoisesti, nostaen kätensä puuskaan. Onko sinulla mitään paitaa, en ajatellut puolialastomana kuljeskella ympäriinsä. Miehestä huomasi helposti milloin jokin ärsytti häntä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Syys 2011, 09:29

Jenna

Jenna yllättyi iloisesti kun toinen oli jo päässyt sängystä ylös. "Ai sinä olitkin hereillä!" Brunette huudahtaa iloisesti ja kurottuu antamaan Samkielille pusun poskelle. Neidosta ei ottanut selvää tarkoittiko tämä että mies oli ollut neidon lähtiessä hereillä vaiko nyt.
Jenna katsoo viittaa jota toinen puristi kourassaan. "Ai no on minulla jotain.." Jenna sanoo ja lähtee miehen luota peppu keikkuen makuuhuoneeseen, ja vaatekaapille. Jenna joutuu kumartumaan alas, sillä hänen etsimänsä vaatekappaleet olivat nyt ihan alimmassa laatikossa, eli laatikossa jonne ei koskaan tarvinnut katsoa. "Oletko mukavammin ruskeassa vai valkeassa? Tästä valkeasta saattaa tosin näkyä hieman läpi varsinkin jos se sattuisi kastumaan." Jenna raportoi löydöksiään laatikoston luota. Ihminen arveli jo miehen haluavan ruskean, mutta kysyähän se piti silti. Jenna katsoo ruskeaa paitaa jossa oli pitkät hihat ja normaali hieman isohko kaulus. Kauluksessa oli edessä kaksi nappia jotka avaamalla siitä saisi vielä hieman isomman, mutta napit olivat pääasiassa kuitenkin koriste. Neidosta paita oli aika hieno ja kun tämä miettii sitä Samkielin yllä, uuuh! Juuri passeli. Tosin eihän läpinäkyväkään paita olisi varmaan hullumpi komistuksen päälle ollut, Jenna miettii ja kikattaa hiljaa yhä kumartuneena lipaston suojiin joka myös tietysti vaiensi ääntä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2011, 07:57

Samkiel

Mies ei näyttänyt reagoivan mitenkään suukkoon, joka painettiin hänen poskelleen. Langennut oli aivan liian näreissään juuri nyt, mutta ei hän voinut kieltää että olisi pitänyt siitä. Neitokainen viiletti makuuhuoneen puolelle, etsimään Samkielin pyynnöstä paitaa. Häntä kyllä epäilytti löytyisikö naiselta muka miehen vaatetusta.
Pian kuului kysymys kahden paidan väliltä, ruskea vai valkea? Samkiel käänsi katsettaan Jennan suuntaan, kuunnellen kuinka tuo varoitteli valkean paidan läpikuultavuutta. Ja sinähän siitä pitäisit, vai mitä? Langennut kommentoi, astellessaan samalla rauhassa makuuhuoneen suulle. Päätä sinä kumpi on arvolleni sopivampi. Mies lopulta totesi silmäiltyään kahden vaihtoehdon välillä, mutta jääköön päätös Jennan käsiin.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Syys 2011, 18:17

Jenna

Toinenkin oli tullut makuuhuoneen oviaukolle ja valtuudet vaatekappaleen valitsemiseen oli vieritetty Jennan harteille. Tyttönen pohtii peppu pystyssä laatikoiden uumenissa hetkisen valintaansa ja suoristautuu ulos ruskean paidan kanssa. "Eihän aivan jokaisen tarvitse päästä ihastelemaan ihanaa masuasi..." Jenna sanoo arvoituksellisen kujeilevasti. Neidon päätökseen oli todellakin loppujen lopuksi tainnut vaikuttaa vain pikkuruinen pirun sarvinen Mustasukkaisuus. Jos mustasukkaisuus todella olisi fyysinen hahmo, ihminen uskoisi sen olevan pikkuruinen, kieroileva, omistamis pakkomielteinen, musta piru.
Ojennettuaan paidan Samkielille Jenna palaa keittiöön ostosten pariin joita ottaa ulos korista. Hän alkaa kääriä tuoretta leipää ulos sen ympäröineestä karkeasta paperista. Ihminen alkaa etsiä leipä puukkoa ja sen löydettyään leikata leipä limpusta viipaleita.
"No sopiko se?" Jenna kyseli leikkelyn ohessa.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Syys 2011, 17:10

Samkiel

Masua? Samkiel toisti hieman epävarmailme kasvoillaan, pitäisikö Jennan sanat ottaa kohteliaisuutena vai kiusoitteluna. Mukisematta mies kuitenkin otti ruskean paidan vastaan ja silmäili nyt sitä lähemmin. Kangas tuntui niin kevyeltä, kuin sitä ei olisi lainkaan. Hän oli tottunut raskaaseen viittaan ja sen haarniskaan, joka oli painanut aina taakkana harteilla. Kenties hentoinen paita olisi sittenkin hyvä vaihtoehto?
Neidon siirtyessä takaisin keittiön puolelle ryhtyi Samkiel pukemaan paitaa paljaan yläruumiinsa päälle. Mies kuitenkin huomasi ettei pukeminen ollut niin helppoa kuin ennen, kädet eivät nousseet yli harteiden ilman pistävää kipua yläselässä. Lihakset eivät todellakaan pitäneet siitä että niiden väliin oli tungettu jotain väkisin. Ei langennut kuitenkaan halunnut vaikertaa moisesta, hetken yllätyksestä jähmettyminen riitti kyllä hänelle.
Paita kyllä pääsi vaivan kanssa miehen ylle, Jennakin jo uteli oliko paita sopiva. Ei liian iso, ei liian pieni. Samkiel totesi, siistiessä paidan helmaa ennen kuin kääntyi itsekin keittiön puolelle.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 24 Syys 2011, 20:51

Jenna

Hiljaiset veitsen kopahdukset leikkuualustaan hiljenivät kun Jenna oli saanut koko leivän viipaloitua. Ihminen toivoi että olisi omistanut jonkinlaisen leipäkorin jonne asetella vaatimattoman aamiaisen tapaisen, mutta nyt vaatimaton ateria tarjoiltiin vaatimattomasti pyödältä vain. Leipä viipaleiden kanssa Jenna etsii kasseista valmiiksi siivutettuja lihasuikaleita ja tuoretta voita. Voille Jenna kaivelee laatikostojen syvyyksistä puiden veitsen. Volá!
"Hyvältä se näyttääkin", Jenna sanoo ja lipaisee ylähuultansa leikkisästi kielellään, "Tule sitten syömään!" Keittiöpöydän vieressä oli vain yksi puinen jakkara, joten Jenna itse hypähtää istumaan pöytätasoa vastakkaiselle tiskipöydälle istumaan. Olisipa täällä ruokapöytä!
Jenna teki itse ensin voileivän, ihan kohteliaisuutta jossa vieraalle tarjoiltiin valmista ruokaa, sekä myös siksi että Jenna epäili osasiko Samkiel tehdä voileipiä. Brunette ojentaa Samkielille tekemänsä voileivän ja tekee itselleen toisen. "Saat sitten tehdä lisää niitä niin paljon kun vain jaksat, tai leipää riittää. Mylhemmin voisimme käydä ihan ulkona syömässä. Jos näillä siihen asti pärjättäisiin." Jenna selosti voitelun ja lihaviipaleen asettelun ohessa. Ihminen haukkaa ison palan leivästään ja mutustelee sitä hyvin makustellen. Ihanaa suolalihaa!

"Tuota... Oletko miettinyt miten jatkossa?" Jenna kysyy kahden voileivän jälkeen, kuin muka ohimennen katselleen samalla katon rajaan. "Tarkoitan, tiedätkö minne haluat mennä?"
Nipustin
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron