Mortal [K-18]

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2011, 10:50

Samkiel

Olo oli niin rauennut että miehen täytyi tehdä töitä ettei vain rojahtaisi Jennan päälle. Kyllä hän hitaasti yritti asettua toisen kätensä varaan neidon vierelle, huohottaen edelleen raskaasti siinä missä nainenkin. Kunnollinen ajattelu ei tuntunut palaavan tämän jälkeenkään.
Samkielin huomio kiinnittyi takaisin heidän yhteen kietoutuneisiin kehoihin Jennan vetäessään lantiotaan hieman irti hänestä. Langennut ymmärsi sen verran että vetäytyi itsekin hivenen ja näin he saivat yhteisen sinetin katkeamaan. Samkielkin nyt oli vapaa kellahtamaan neidon vierelle uupuneena. Väsymys houkutteli silmiä vaipumaan kiinni, mutta Jennan lähestyessä kasvojensa kanssa, ei mies yksinkertaisesti malttanut ummistaa silmiään. Hellä suukko huulille kertoi kyllä langenneelle tarpeeksi, muttei hän pystynyt sanomaan mitään takaisin. Voipunut mies vain huohotti ja katseli neitoa, ilme ei ollut ärsyyntynyt taikka vakava, se oli vain uupunut ja tyytyväinen.

//Non nii, sitten ootellaan vaan enkelinpoikasia :D //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Heinä 2011, 11:44

//Vauva enkeleitä<3 Minä voisin oikeesti haluta vauva enkuleita!:O Kaksoset! KAKSOSET! Ihania hopea hiuksisia vaavoja! Hiii<3 Näitä pittää suunnitella! Tässä samallahan me voitais?:3 Haluisitko sä vauvoja? Jos niitä syntyis 2, vois toinen pelata toista ja toine toista. Identtisiä kaksosia?! KAKSOSIA<3 Hihii~~
Ite oot innossas:D//

Jenna Brooks

Hellästi nainen painoi nyt Samkielin selästä yrittäen viestiä miehelle että saisi vain rentoutua hänen päällensä, ei tarvitsisi yrittää pysyä ylhäällä. Jennalla itselläänkin silmät alkavat painua kiinni ja ihanan tunteen päälle jyllää myös suloinen väsymys ja uupumus. Neito painaa raskaat silmäluomensa alas ja miehelläkään ei kuulunut enää olevan mitään sanottavaa joten kaipa he voisivat rauhassa uneksia aamuun asti. Toisen läheisyys lämmittää Jennaa enemmän kun hän muistaa koskaan edes lämpimimmänkääön takkatulen lämmittäneen. Lämmittää enemmän kuin porottavin kesäaurinko. Ihana sulattava lämpö.

*time skip! diipa daapa duuu!*

Ulkoa kantautuu hiljainen rapina. Neito raottaa onnelisen tyytyväisenä silmiään ja huomaa olevansa kotonaan. Hetken Jenna vain kuunteli hiljaista sateen ropinaa pihalta ja miettii eilisen tapahtumia. Oli hyvä saada sadettä pitkästä aikaa kun hellettä olikin nyt jonkun aikaa jatkunut.
Jenna antaa katseensa kiertää huonetta ja muistikuvia eilisestä vilahtelee silmissä. Neitoa hymyilyttää samalla kun tämä etsii langennutta enkelia katseellaan.

//Nii mitä, just tossa time skippiä kirjottaessa lähti youtuben playlististä soimaan tää ;D;D mite tässä enää pitäs pystyä pokkana kirjottaa hitto;D//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2011, 12:26

//Awwww ois sellaset pallerot kyllä sulosia pakko myöntää (:3 ja uskon et kyllä Samkielista sais oikeestaan ihan hyvän isin, Jennasta puhumattakaan. Joten voihan tätä ideaa viedä eteenpäin >:3 //

Samkiel

Sadepisarat noruivat ikkunalasia pitkin hiljalleen, samalla kun sade rummutti kattoa. Joillekin ääni oli tuttu ja oikeastaan todella mukava, mutta Samkielia moinen ääni ärsytti. Entinen enkeli ei ollut tottunut sateeseen, paratiisissa paistoi aina aurinko.
Mies ei tiennyt kuinka kauan oli ollut hereillä, taikka kuinka kauan oli istunut vuoteenreunalla aloillaan. Hän oli vain herättyään pakottanut itsensä ylös pienestä voimattomuudesta huolimatta ja kääntänyt selkänsä nukkuvalle Jennalle. Eiliset tapahtumat olivat täyttäneet ajatukset yhdessä pienessä hetkessä heti kun langennut oli ryhtynyt miettimään mitä oli tapahtunut.
Eilisestä parempana olevat, mutta silti haavoittuneet siivet lepäsivät liikkumattomina vuodetta vasten. Oranssit silmät tuntuivat tuijottavan tyhjyyteen, hän oli aivan liikaa ajatuksissaan. Ketä tästä kaikesta pitäisi syyttää? Jumalaa joka häntä oli rankaissut, alkoholia joka oli sekoittanut hänen päänsä vai Jennaa? Mikään noista vaihtoehdoista ei ollut oikein ja Samkiel harmikseen tiesi sen itsekin. Syy oli aivan kokonaan hänen, vai pitäisikö tapahtunutta edes harmitella?
Neitokaisen heräämistä Samkiel ei huomannut, ei toinen edes tehnyt turhia liikkeitäkään, jotka olisivat kiinnittäneet miehen huomion. Siinä langennut vain istui selin, ajatuksissaan pyörien.

//Voi reps! Oikeesti, ei vois paremmin kyllä mennä! xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 25 Heinä 2011, 20:30

Jenna

Mies istui sängyn laidalle, ehkä sadetta kuunnellen. Toisen katseesta Jenna ei osannut sanoa mitään koska mies oli häneen selin. Hetken neitokainen pitää silmiään kiinni ja kuuntelee sadetta. Hänestä sade oli kauniin kuuloista, kuin hiljaista hentoa laulua. Joskus sateen seasta saattoi kuulla oikeasti sanoja.
Hiljaa neito hiipii miehen luokse ja kietaisee kätensä tämän ympärille. "Huomenta..." Jenna toivottaa onnellisen kuuloisena Samkielin korvaan. "Etkö saanut unta?"

Jenna alkaa pohtia päivän ohjelmaa. Ainakin tästä olisi noustava ylös ja ehkä hakemaan aamiaista läheisestä majatalosta, siellä oli aina mitä maittavimmat aamiaistarjoilut, huomattavasti paremmat kun Jennan tyhjissä keittiökaapeissa.
Myös Samkielin viitta olisi pestävä, niinhän tyttö oli illalla lupautunut tekemään. Heidän tulisi varmaan myös keskustella jatkosta. Minne mies menisi kun oli tullut potkituksi pilvenreunalta? Jennalla ei olisi mitään sitä vastaan jos mies haluaisi asua hänen kanssaan, ainakin jonkinaikaa. Ehkä tämäkin tyhjyyttä huutava talo alkaisi silloin tuntua kodilta.
Mutta eiväthän he olleet sopineet mistään joten saattaisihan mies tästä ottaa ja lähteä samantien, tai kun viitta oli pesty ja kuivanut.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Heinä 2011, 21:30

Samkiel

Mies kyllä tunsi pientä liikehdintää, mutta ei näyttänyt reagoivan mitenkään. Siivet kuitenkin automaattisesti väistivät hieman Jennan kietoessa kätensä Samkielin ympärille halaukseen. Korvia hyväilevä kuiskaus kuului aivan siitä viereltä ja langennut käänsi katsettaan pienesti neidon puoleen. Eikö hän ollut saanut unta? Mikä naurettava kysymys, ei Samkiel ollut koskaan saanut levätä niin levollisesti. Mitä luulet? Uuvutit minut täysin. Mies vastasi karkealla tavallaan, kääntäen katseensa samalla pois Jennasta, palatakseen hetkeksi takaisin ajatuksiinsa.
Siltä siis tuntui tehdä syntiä. Langennut totesi ajatuksensa ääneen hetkellisen tauon jälkeen. Ja kai minun on pakko myöntää, että pidin siitä. Mies tunnusti, suoristautuen samalla enemmän ryhtiin, nähdäkseen neidon paremmin. Kenties se oli myös lopullinen päätös sille, että hän voisi tottuakin kuolevaisen elämään ainakin joltain osin.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Elo 2011, 10:08

Jenna

Jenna naurahtaa miehen todetessa synninteosta, neito ei vain voinut estää sitä naurun pyrähdystä, koska tuntui yhä niin kummalta että toinen oli oikeasti kuolattavan komea ja vielä eilen tämä oli ollut neitsyt. Mutta tietenkin sekin että mies oli vielä eilen ollut myös enkeli, kuulosti uskomattomalta.
"No hyvä", Nainen vastaa osittain vastauksena molempiin miehen toteamuksiin, "Ettei sinulla ihan kurja eilinen ollut."

Jenna nousee sängystä ja venyttelee aivan Samkielin edessä niinkuin luonta hänet oli tarkoittanut. Venytykset tehtyään neito tosin suuntaa vaatelokerikolla etsimään päälle pantavaa. Lattialla lojuvat vaatteet voisi kerätä, sekä pyykätä viitan kanssa yhtä aikaa. Jenna miettii paitalokeroa kaivaessaan miten esittäisi miehelle asian eteenpäin menosta.
"Tuota.. Sinulle kaikki täällä on ihan uutta, vai? Tai siis et ole elänyt kuten me ennen" Ihminen aloittaa varovaisesti ja sanan "me" päällä oli selkeä viesti kuolevaisuudesta, muttei sitä vahingossakaan ääneen lausuttu.
"Minä vain halusit tietää mihin tästä sitten." Jenna tuhauttaa koko asiansa ulos, ehkä hieman ärsyyntyneenä omaan ujosteluunsa. Ei naiselle ikinä tuottanut ongelmaa sanoa asioita suoraan, niin miksi nytkään?
Jenna löysi itselleen vaatteita jotka toi pinona sängyn laidalla ja itse neito istuutui vielä toistaiseksi alasti langenneen viereen katsoen miestä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Elo 2011, 13:54

Samkiel

Oranssi katse kääntyi Jennaan joka nousi ylös sängyltä, mutta se kääntyi pian pois neidon aivan tahallisesti venytellessä siinä hänen edessään. Sivusilmällä mies ei kuitenkaan voinut olla vilkuilematta. Hiljaisuus pysyi edelleen aloillaan, Jennan suunnatessa vuorostaan vaatelokerolleen, kenties langenneenkin pitäisi pukeutua? Katse laskeutui lattialla lojuviin vaatteisiin, nuhjuuntunut enkelinunivormu tai housut ainakin, viittahan oli jätetty roikkumaan oven päälle.
Sen enempää Samkiel ei ehtinyt pohtia moista Jennan rikkoessa hiljaisuuden kysymyksellä. Oranssi katse kääntyi toistamiseen naiseen. Ilme ei ollut muuttunut äskeisestä mihinkään, hiljaisena mies pyöritteli naisen kysymystä mielessään. Oliko tämä kaikki hänelle uutta? Oli hän ennenkin katsellut kuolevaisten touhuja, muttei koskaan elänyt itse siten.
Valitettavasti. Samkiel lopulta vastasi hiljaa tuhahtaen, kääntäen katseensakin jälleen muualle, tällä kertaa ruhjoutuneisiin siipiin. Tuntui siltä että neito vihjaili myös että hänen täytyisi totutella ja opetella elämään kuin kuolevainen. Katse muuttui pohtivaksi, se ei kääntynyt pois siivistä.
Uusi kysymys ja pienellä tuhahtavalla äänensävyllä. Katse ei kääntynyt vielä takaisin, mutta vastaus kysymykseen kyllä kuului tai ei sitä vastaukseksi voinut sanoa; Tarvitsen apuasi. Onko sinulla teräasetta? Viimein katse kääntyi Jennaan hivenen vakavana.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Elo 2011, 10:21

Jenna

Samkiel oli selvästi ehkä hivenen hämillään tai turhautunut tietämättömyyteen koska katse harhaili poissaolevana ja miettivänä pitkin seiniä ja lattioita, muttei Jennan luokse. Nainen antoi toisella aikaa miettiä vastauksia ja kyllähän tämä toinen tapansa mukaan kohta jotain tuhauttelikin.
"Teräasetta?" Jenna puolihuudahtaa aivain toisen vieressä. Sen mitä neito oli kuitenkin ehtinyt miestä tuntemaan, oli hän oppinut jotain; älä kysele tyhmiä, vaan toimi. Ihminen nousi sängyltä ja asteli olohuone-keittiöön. Kuuluu hetken askelia ja sitten vetolaatikon auki nykäisy. Hetken ajan kuuluu hiljaista kolistelua ja laatikon tonkimista, hän etsi miehen pyyntöön soveltuvaa puukkoa.
"Riittääkö iso lihapuukko? Ulkoa saattaisi kyllä löytyä kirveskin puiden hakkuu nurkalta..."
Jenna ei ikinä olisi uskonut sanovansa tuolla tavalla mikä hieman hölmistyttääkin neitoa. Ihan kun auttaisi jotakuta suunnittelemaan itsemurhaa tai jotain. Mitähän mies aikoi teräaseen saatuaan tehdä? No aika sen näyttäisi, missään nimessä ei kannattanut alkaa kyselemään. Se vain ärsyttäisi miestä... Siis tyhmät kysymykset. Tälläistä oli hyvä oppia, pitämään yli uteliaita ja innokkaita kysymyksiä sisällä, jos enkelipojun kanssa aikoi tulla toimeen.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Elo 2011, 19:38

Samkiel

Tietenkin Jenna ihmetteli Samkielin kysymystä, mutta mies ei kuitenkaan vielä sanonut mitään. Hän antoi naiselle vakavanlaatuisen ilmeen, jolloin toinen tajusikin lähteä etsimään teräasetta. Mies jäi itse odottamaan vuoteenreunalle, kuunnellen keittiön puolelta kantautuvia ääniä.
Kauaa ei kulunut kun Jenna ilmestyi takaisin ison lihapuukon kanssa. Riittäisikö se? Se sopii paremmin kuin kirves. Samkiel totesi neidon kysymykseen silmäiltyään puukkoa. En voi kulkea kuolevaisten keskellä siivet esillä, etkä sinäkään saa kertoa kenellekään kuka minä oikeasti olen, ymmärrätkö? Mies kysyi vaativasti, samalla kun nousi ylös vuoteelta. Jalat tuntuivat kantavan hyvin eiliseen verrattuna, lepo oli tehnyt hyvää. Paras tapa olisi leikata siivet kokonaan irti, mutta en halua menettää arvokkuuttanikin, joten haluan vain piilottaa ne. Langennut selitti, kääntyen selin Jennaan. Leikkaa selkääni viillot. Samkiel jatkoi, kuin asia olisi pikkujuttu ja niin kai se hänelle olikin.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 08 Elo 2011, 22:40

Jenna

Miehen käyttötarkoituksiin puukko näytti sopivan joten Jenna astelee suurehkon aseensa kanssa miehen luokse sängyn vierelle. Mies oli vakavissaan henkilöllisyydestään ja ihmisneito vannoi syvään vaikenevansa kuin ihmisten kylää ympäröivä paksu kivimuuri luminietosten alla.
Seuraavana hetkenä komistus olikin jo ponnistanut jaloilleen sängyltä. "Hei hyvältä näyttää! Sähän pysyt jo tolpillas!" Jenna sanoo kepeästi, vaikka kuva olikin hieman hämärä kun sievä neito seisoi iso lihapuukko tanassa itseään pidemmän miehen vieressä.
Langenneen puhuminen siipiensä leikkaamisesta sai pienet kylmän väreet kulkemaan pitkin neidon selkärankaa. Miehen todetessa ettei hän niitä kuitenkaan leikkaisi sai Jennan jo hetkeksi huokaisemaan helpotuksesta mutta todellinen shokki olikin edessä. "MITÄ?" Nainen parkaisi hänen rakastajansa esitettyä toiveensa. "Miten minä voisin-- siis tuosta noin vaan!" Ihminen pyörähtää hermostuneesti ympäri.
"Ymmärräthän ettet ole kuolematon enää, tämä tulee sattumaan?"
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Elo 2011, 00:17

Samkiel

Samkiel vilkaisi Jennaa selkänsä yli, tuon selvästi säpsähtäessä miehen käskyä. Neidon kysymys kyllä muistutteli jälleen miestä siitä ettei hän enää kuolematon ollut, kuinka ärsyttävää. Älä lausu moista ääneen! Langennut ärähti, kääntäen katseensakin pois naisesta. Kuolematon oli kuin kirosana, koko miehen entinen elämä oli jotain josta hän ei halunnut kuulla korvillaan sanaakaan.
Tee vain kuten käsken, tuskin minä kipuun kuolen. Samkiel totesi, mutta unohti että oli olemassa myös verenhukka, tai oikeastaan tiesikö hän edes kuinka heikko kuolevaisen keho oli? Kuinka naiivi langennut olikaan.
Leikkaa iho auki siipientyvestä viistosti olkapäitäni kohti. Mies neuvoi, luoden luottavaisen katseen olkansa yli Jennaan. Älä huoli turhia, sehän on minun selkäni ei sinun.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 09 Elo 2011, 09:42

Jenna

Neito oli koko tämän ajan varonut mainitsemasta sanoja "kuolevainen" tai "kuolematon", mutta nyt oli sattunut lipsahdus. Ja kyllähän mies siitä suutahti. Jenna oli pahoillaan, vaikka olikin ollut oikeassa. Aika ei ollut vielä kypsä miehelle olla valmis puhumaan asioista, se olisi pitänyt ottaa huomioon ja pitää viisastelut itsellään.
Samkiel neuvoi Jennaa kuinka hänen tulisi leikata toisen selkään viillot. Ihminen epäröi ja pelkäsi tekevänsä tämän väärin, mutta miehen luottavainen katse ja muistutus siitä että kyseessä oli miehen selkä, ei neidon sai Jennan ryhdistäytymään. Totta mies saisi tehdä selälleen mitä tahtoo, ja jos uskoi haluavansa viillot niin sitten niin. "Siirryttäisiinkö pesuhuoneeseen koska en haluaisi siivota verta joka paikasta?" Jenna sanoo vielä ja johdattaa langenneen huoneeseen jossa eilen oli vietetty kylpyhetkiä. Siellä Jenna palaa uuteen yritykseen ja asettaa terän miehen iholle, oikeaan kohtaan, siivistä kohti olkapäätä.
Terä uppoaa ihoon kuin voihin. Jenna tuntee hieman kuvotusta mielikuvastaan ja jatkaa sitä vastaan taistellen viiltämistä. "Onko hyv---" Jenna aloittaa ja joutuu nielaisemaan tässä välissä keskeyttäen lauseen. Jotain pyristeli ylös. "Onko hyvä?" Nainen saa kysyttyä viimein. Kyyneliä meinaa tulla Jennan silmiin kun hän miettiikin miten kovasti miestä sattuu.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Elo 2011, 13:05

Samkiel

Pesuhuoneeseenko heidän pitäisi siirtyä? Samkiel oli tyystin unohtanut että ihon auetessa vuotaisi sen alta punertavaa nestettä, jota kutsuttiin vereksi. Olihan hän sen eilen saanut huomata, joten ei langennut voinut asiaa kieltääkään. Pieni nyökkäys ja neito lähti opastamaan Samkielia olohuoneen kautta pesuhuoneeseen, sitä ennen nappasi mies kuitenkin housunsa mukaan. Kyllä hänen pukeutuakin pitäisi kohta, mutta sotkuinen homma kannattaisi sitä ennen hoitaa pois alta.
Mies asettui uudelleen selin Jennaan ja pian tunsikin kylmän terän ihoaan vasten, se toi ikävästi mieleen joitain tapahtumia eilisestä, mutta ei hän antanut muistojen kohota pintaan. Onneksi kipu veikin Samkielin kaiken huomion, ei mies voinut itselleen mitään nytkähtäessä yllätyksestä ja pienesti parahtikin. Sehän sattui. Langennut kuitenkin yritti pitää vaikeroinnin sisällään ja nojautui ammeenreunaa vasten, joka hänen edessään sattui nyt olemaan.
Samkielista näki kuinka tämä jännitti jokaista lihastaan, terän kulkiessa kohti olkapäätä repien auki ihoa, samalla kun sen alta valui jotain lämmintä nestettä noruen selkää pitkin alas. Jenna oli kysymässä jotain, muttei mies saanut siitä ensimmäisellä kerralla selvää, onneksi neito esitti kysymyksensä uudelleen. Kuinka mies muka voisi vastata jos puri hampaitansa kivun takia yhteen? Toivottavasti nyökkäys riitti vastaukseksi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Elo 2011, 08:50

Jenna

Samkiel nyökytti. Jenna hengitti syvään. Tässäpä olikin harrastus; ensin pelastaa taivaasta pudonnut enkeli ja sitten auttaa tätä kätkemään todellinen luontonsa. Ihminen kiskaisee seinältä olevan pyyhkeen ja painaa sen valmiiseen haavaan. Hän sitoo pyyhkeen olkapäänylitse ja siiven tyngän alle niin että se pysyisi haavan päällä.
Jenna siirtyy toisen olkapää-siipi-väli-haavan-viilto-tehtävänsä pariin. Samalla tavalla, nyt jo hieman varmemmin Jenna painaa terän miehen iholle ja jälleen terä upposi mieheen kuvottavan helposti. Nyt kun Jenna tiesi mikä oli hyvä vain vain nopeasti viimeisteli työnsä ja juoksi hakemaan makuuhuoneen lipastosta toista rättiä tai jotain. Samalla hänen jaloistaan jäi verisiä jälkiä ja puukon hän laski verisenä keittiön tasolle.
Palattuaan kiireesti harson kanssa Jenna painaa sen miehen uuteen haavaan. "Mites nyt?" Neito kysyy ja huomaa samalla että veri on jo maalannut pyyhkeen aika punaiseksi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Elo 2011, 13:09

Samkiel

Samkielin ote tiukentui sitä mukaan ammeenreunasta kun Jenna avasi veitsellä hänen selkäänsä. Kuinka se sattui niin paljon, miten tällainen tunne oli edes mahdollinen? Sitä mies ei tiennyt, eikä pahemmin tällä hetkellä yrittänyt löytää kysymykseen vastausta.
Kylmä terä oli viimein poissa ja nainen asetti pyyhkeen haavan päälle, jotenkin sitoen sen miehen olan yli. Pehmoinen kangas tuntui jokseenkin hyvältä, mutta ei se kipua kadottanut kokonaan ja langennut tiesi vielä ettei tämä ollut ohi. Vaikka Samkiel oli tällä kertaa valmis tulevaan, sai terän uppoaminen ihon läpi hänet henkäisemään ja kouristuksen omaisesti jännittämään jokaisen lihaksensa.
Toinen viilto oli tällä kertaa valmis nopeammin, jonka jälkeen Jenna viiletti hetkeksi jonnekin. Sitä mies ei kuitenkaan ehtinyt huomata. Hän vain keskittyi kiihtyneen hengityksensä tasaamiseen, tuntien samalla kuinka lämmin veri tahrasi nyt toisen puolenkin hänen selästään. Olo tuntui heikentyvän takaisin saman tasoiseksi kuin eilen ja sitä mukaa myös Samkielin jalat pettivät. Polvet ottivat lattian vastaan, käsien kuitenkin pidellessä sinnikkäästi ammeesta kiinni.
Viimein neito tuntui tekevän jotain, jonkin painautuessa vuorostaan uudemman viillon päälle. Jennan kysymys herätteli langennutta hieman. Ota tuo pyyhe pois tieltä... Samkiel sai sanotuksi. Kyllä langennut tiesi nyt itsekin olevansa huonossa kunnossa, mutta siivet täytyisi saada vedetyiksi piiloon.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron