Mortal [K-18]

[Janni]

Samkiel

Samkiel murahti jotain epäselvästi Jennan sarkastisiin sanoihin, yrittäen samalla rentouttaa itsensä, sitä kai tyttö halusi puristaessa hänen hartiaansa. Ote tuntui oudon tiukalta kun kyseessä oli noinkin siro käsi, muttei se epämukavalta tuntunut, päinvastoin. Mies laski katseensa hiljakseen likaantuvaan veteen, veri oli antanut sille punertavan sävyn, joka sakeni sitä mukaan kun neito huuhteli hänen haavaansa.
Oli seuraavan haavauman vuoro, Samkiel tunsi kuinka Jenna ryhtyi avaamaan seuraavaa sidettä. Mies tunsi vetävän henkeä kuin valmistautuisi tulevaan kirvelyyn, joka pian täytti verisen haavan. Neidon hellittäessä otettaan langenneen hartialta, tunsi tämä yllättäen jännittyvänsä uudelleen. Älä höllää Samkiel tunsi huultensa liikkuvan ennen kuin oli ajatellut ja havahtuikin pienesti. Mitä hän oikein höpisi?

[Nipustin]

Jenna

Neitokainen kauhoi rauhallisesti vettä haavaumaan kun kummastui miehen pyyntöön. Jenna kääntää hitaasti päänsä nähdäkseen toisen kasvot. "Näin?" Jenna sanoo kysyvällä nousulla ja puristaa jälleen miehen olkapäästä. Tämäkö häntä rauhoitti? Jenna oli yrittänyt kontrolloida toisen heilumisita ja sätkyilyä puristamalla tämän hartiaa, ja oli vieläpä luullut että toinen saattaisi valittaa tytön puristavasta otteesta, vaan ei niin, toinen näytti pitävän siitä.

Hellittämättä enää siron kätensä puristusta toisen olkapäästä Jenna jatkaa haavojen parissa. Vesi todellakin oli alkanut värjäytyä punertavaksi, ei ihme sillä haavat olivat aika pahan näköisiä ja isoja. Aivan erinlaisia kun toisen kehon muut haavat, ne olivat selkeitä naarmuja. Jennan teki mieli kysyä miksi toisen siivet olivat tässä kunnossa muttei hän viitsinyt. No ei ainakaan ihan heti: "Miten sinä muuten päädyit sinne metsään?" Neito aloittaa keskustelun samalla jälleen availlessaan siteitä ja huuhtoessaan haavoja. Ei enää montaa kiinninnäistä sidettä jäljellä.

[Janni]

Samkiel

Jenna käänsi päätänsä nähdäkseen Samkielin kasvot, joka taas yritti katsella tuosta muualle. Ote tiukentui uudemman kerran hartialta ja mukava tunne palasi saman tien. Mies tyytyi nyökkäämään puolittain tytön kysymykseen, joka nyt jatkoi taas haavan huuhtelua.
Neito ei höllännyt enää otettaan, joka rentoutti miehen hiljakseen. Kenties hänen hartialihaksensa olivat vain jumissa ja siksi puristava ote tuntui vain hyvältä? Pian Jenna päätti rikkoa hiljaisuuden kysymyksellä, jota Samkiel olikin osannut odottaa kuulevansa jossain vaiheessa. Eikö se ollut ilmiselvää? Tipuin. Mies tuhahti, ei hän oikeastaan halunnut puhua tästä aiheesta, mutta kuolevaiset olivat aina yhtä uteliaita ja muutenkin oli kai Jennalla jonkinlainen oikeus tietää kun oli kerran häntä auttanut? Hankala se oli Samkielin kuitenkin myöntää, jäärä kun oli. Ja jos et ole vielä huomannut ne siivet joita huuhtelet kuuluvat enkelille. Mies tunnusti.

[Nipustin]

Jenna

Jenna puree huultaan ettei näyttäisi liian iloiselta toisen sanoessa että putosi. Hänen mielikuvituksensa saa tauon miehen upean kropan miettimiseltä ja kuvittelee lentäviä ihmisiä tippuilemassa metsään. Jenna saa kaiken naurun pidettyä sisällään ja tyytyy yskäisemään sekä hymyilemään levesti. "Vainiin..." Tämä toteaa vielä ja avaa viimeisenkin siteen alkaen huuhtomaan haavaa sen alla. Tämä taisi olla kaikista tämän hetkisistä haavoista suurin.
Jennasta tuntui pahalta kun oli edes aloittanut puhumaan aiheesta. Se tuntui typerältä utelulta, eikä asia taatusti hänelle kuulunut. Kun mies sanoo siipien kuuluvan enkelille, Jenna tipauttaa kätensä veteen niin että vesi pärskähtää. Hän oli alkaa inttämään vastaan, joten hänen suunsa jäikin taidokkaasti auki, muttei sanoja tullut. Oi... Olihan tämäkin neidon mielessä käynyt muttei se tuntunut mahdolliselta vaihtoehdolta. Eihän enkeleitä pitäisi nähdä? Eiväthän enkelit kuole? Miten siivet eivät parantuneet itsestään tai jotain? Miksi mies makasi maassa kuoleman kielissä jos oli enkeli? Mutta silti kaikki tuo oli totta, mies oletettavasti ole enkeli ja silti kuolevainen. Tämä aiha tuntui Jennasta hyvin hämmentävältä joten hän tajuamattaan puristaa kovemmin miehen hartiasta samalla kun toinen käsi lojuu verisessä kylpyvedässä.
Jennan suu liikkuu jälleen ilman että siltä tulee sanoja. Tipahtanut enkeli? Kääntynyt enkeli? Langennut enkeli? "Miten?" Lopulta tulee Jennan suusta, mutta kuin huokauksena, hiljaisena ja yhdellä uloshengityksellä. Jennan käsi alkaa jälleen kauhoa vettä viimeiseen haavaan että sekin saataisiin puhdistettua.

[Janni]

Samkiel

Samkiel kuuli veden loiskahduksen selkänsä takaa sanojensa jälkeen, Jennakaan ei sanonut mitään. Oliko tuo järkyttynyt? Ei mies voinut kääntää katsettaan tarkistaakseen. Hiljenit, kaikki hyvin? Langennut kysyi hivenen huvittuneena, ehkei toinen uskonut häntä. Ei kai sillä olisi väliä, mutta kyllä mies halusi arvokkuutensa pysyvän. Langennut tai ei, uljas enkeli hän silti oli.
Samkiel ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan vastausta kysymykseensä tuntiessaan neidon otteen tiukentuvan. Kielsin kyllä hölläämästä, muttei sitä noin tiukasti tarvitse puristaa. Mies valitti, hivenen kiemurrellen tytön otteessa. Hän oli tarttumassa Jennaa jo ranteesta, mutta kuuli tuon hiljaisen henkäyksen, tai oikeastaan se oli kysymys. Mies ei kyllä tiennyt mitä tyttö kysymyksellään oikein tarkoitti. Miten mitä? Puhu selkeämmin. Samkiel komensi, laskien kätensä samalla takaisin veteen.

[Nipustin]

Jenna

Jenna hellensi otettaan toisen hartiasta, ettei enää puristanut sitä niin kovasti, mutta piti kiinni. Ikään kuin käden pois ottaminen olisi katkaissut jonkin siteen, eikä niin saanut käydä. Neito mumisi jotain siitä että oli pahoillaan eikä ollut huomannut puristavansa niin kovaa.
Jennan kasvoille palaa jokseenkin jo tutuksi tullut hymy kun mies komentaa häntä. Oli hassua miten toinen olikin alkanut puhua hänelle, nytkin enkelimies oli jo tarpeeksi väleissä Jennan kanssa että saattoi komentaa tätä. Samalla kun hän miettii, vie hän myös vapaalla kädellään, joka hetki sitten oli vedessä lillunut, muutamia karanneita hiussuorutuvia kasvoiltaan korvan taakse.
"No vaikka miten tää kävi? Miten mä nään sut? Miten sä oot täällä etkä etkä... No jossain pilven reunalla?" Jenna sanoo ja tämän ääni ei kuitenkaan ole hätääntynyt, kuten ei kasvotkaan. Vaikka se olikin vaikea uskoa, jostain syystä neito luotti tuohon mieheen. Toinen oli siis ihan oikea enkeli, ja se selittääkin monia monia asioita.

Jenna huuhtoi miettiessään viimeisenkin haavan ja sai työnsä siipien kanssa valmiiksi. Tyttö tarkastelee nyt puhtaita siipiä, joissa näkyy useita haavaumia. Eivät varmasti kelvanneet lentämiseen enää, jos ne ylipäätään olivat koskaan olleet lentokelpoiset, ehkä enkeleillä vain piti olla siivet muoti syistä. "Olen valmis täällä." Jenna toteaa toisellekkin tiedoksi ja suoristautuu seisomaan täyteen pituuteensa jälleen.

[Janni]

Samkiel

Samkiel odotti hiljaisena jos Jenna ryhdistäytyisi hänen komennuksensa myötä, ei mies nähnyt että tyttö hymyili jälleen normaalisti. Pian kuitenkin kuului liuta kysymyksiä, joihin jokaiseen oikeastaan oli yksi ainoa vastaus. Mies ei kuitenkaan vastannut heti, ei hän ollut varma kuinka paljon toiselle kannatti kertoa. Tyttöhän oli oikeastaan ventovieras ja kaiken kukkuraksi normaali kuolevainen.
Jenna ainakin jatkoi siipien parissa hiljaisena, kenties odottaessa rauhassa Samkielin vastausta ja ehtikin saada haavat huuhdelluiksi. Kai sinun on oikeus tietää. Saatat muuttaa mielipiteesikin suhteeni. Mies viimein totesi lähinnä itselleen, ennen kuin aloitti; Kysymyksiisi on vain yksi vastaus: olen langennut enkeli. Tein jotain väärin luojani mielestä, siipeni revittiin etten pystyisi enää palaamaan paratiisiin. Näet minut koska olen samanlaista verta ja lihaa kuin sinä. Langenneen ilme näytti synkistyvän joka sanalla tummemmaksi. Samkiel oli katkera, hyvin katkera.

//Töksähtelipä tämä teksti nyt :C //

[Nipustin]

Jenna

Jenna ei ollut mestari tulkitsemaan ihmisten käyttäytymisiä, motiiveja tai tunteitakaan aina, mutta nyt miehestä huokui niin selvästi tietty pistävä katkeruus ettei se jäänyt edes tältä poikatytöltä huomaamatta. Jenna katsoo miestä kädet lanteillaan, pää hieman kallellaan. Tytön aivotyöskentely asento. "Mut ois pudotettu niin monesti taivaasta..." Jenna saa mumistua ja tämän kasvoista näkee että tyttö oli huvittunut. Kaikki eivät olleet luonteeltaan niin kuoleman vakavia, vaikka joskus olisikin pitänyt osata olla vakavana ja hiljaa, ei Jenna juuri koskaan osannut. Vitsiä sekä hymyä tuntui riittävän myös tähän tilanteeseen.
"Musta sä oot ihan hyvä noin. Lihana ja verenä, niin että mäkin nään sut. Tiiätkö mä en ees usko, anteeks siis uskonut, enkeleihin. Ja nyt mun asunnossa, mun kylpyhuoneessa, on langennut enkeli. En taho masentaa sua lisää mutta musta on iha kiva että oot täällä etkä pilven reunalla. Ja kyllä tääl ihan kivaa on... Kyllä sä totut." Jenna sanoo ja loppua kohden tytön äänensävy menee enemmän lohduttavaksi. "Oot tähänkin asti selvinnyt iha hyvin." Keskustelusta tulisi oletettavasti enemmän tai vähemmän masentava joten tästä tuskin kannatti kinata.

//Arvaa kun eka typotin tohon että Janna XD sit kumikumi ja tilalle tuli Jenni... :D:D iha kiva. Toivottavasti siinä nyt lukis Jenna :D:D//

[Janni]

Samkiel

Jenna vaikutti persoonalta joka ei osannut ottaa kaikkia tilanteita vakavasti, se oli ehkä ärsyttävä piirre Samkielin mielestä, mutta ei hänellä ollut voimia siitä tiuskia tai niin mies itselleen uskotteli.
Tyttö jatkoi yrittäen selvästi lohduttaa ja piristää langennutta, joka näytti välinpitämättömästi pitävän katseensa edessään. Todellisuudessa mies vain mietti Jennan sanoja. Ei tyttö tiennyt mitä Samkiel oli menettänyt. Hän oli Mies mietti tarkemmin, mitä hän oikein oli menettänyt? Uuvuttavan tehtävänsä joka oli ajanut hänet tähän pisteeseen. Mies tunsi olonsa sekavaksi, oliko hän loppujen lopuksi halunnutkin langeta?
En usko puheisiisi, ennen kuin näen. Maanpäällä on ollut aina kurjaa ja tulee olemaan. Samkiel totesi hivenen ärsyyntyneenä ajatuksistaan ja mietteistään. Ja laita se viltti päällesi palellut kuitenkin. Langennut mutisi tekosyyn jotta saisi Jennan nyt peittämään itsensä jotenkin, kyllä hänelle kylpeminen riitti.

//Juu lukee siinä oikein, mut kyllä se Jenniki ois hyvin kelvannu :3 //

[Nipustin]

Jenna

Nättimys ei ollut enää edes tiedostanut olevansa yläosattomana. Tunnelma oli ollut rento sekä luonnollinen, eikä ollenkaan kiusaantunut. Jenna astelee viltin luokse ja noukkii sen harteilleen. "Parempi?" Jenna sanoo ja astele nauraen kylpyhuoneen oviaukon luokse, jääden nojaamaan siihen, selkä mieheen päin. Jenna ajatteli että toinen haluaisi hieman yksityisyyttä.
"Ehkä se olet vaan sinä. Sinä vaan luulet, että maan päällinen on kurja ja kamala, koska se oli sun hommas nalkuttaa siitä. Etkö sä tajua tätä? Juhlien vahtikoiran on aina kurjinta, koska muut on hauskassa humalassa ja se vahtii että ne ei tee mitää tyhmä. Lampaat on ihan onnellisia mussutellessaan niityillä ruohoa ja juostessaan karkuu paimenta, mutta paimenella on kurjaa olla yksin paimentamassa kovapäisiä pässejä... Mä vaan sanon että jos tekee jotain väärin, saa siitä rangaistuksen kuitenkin, niin tekee sitten väärin oikein kunnolla..."
Koska Jenna puhui selin mieheen hän puhui kuuluvalla äänellä. Neito hymyili koko ajan puhuessaan, koska huomasi, että kerrankin jossain hänen sanomassaan oli syvällisyyttä. Tosin ei mies voinut nähdä hymyä, mutta olihan se aika selvää ettei Jenna ihan pikku kummassa lakkaisi hymyilemästä.

[Janni]

Samkiel

Samkiel vilkaisi pienesti Jennan suuntaan tuon kysäistessä oliko parempi, mies nyökkäsi vastaukseksi. Tyttö asteli kylpyhuoneen oviaukolle, jääden nojaamaan siihen. Langennut itse nousi ylös ammeesta ja astui viileälle lattialle vettä valuvana, vilkuillen ympärilleen jos löytäisi jostain jolla kuivata itsensä. Seinällä näytti roikkuvan pyyhe, jonka mies nappasi mitään kummemmin kyselemättä.
Samkiel vilkaisi Jennaa joka ryhtyi puhumaan vertauskuvallisesti langenneen tilanteesta. Mies yritti olla kuuntelematta tyttöä, mutta vaikeaahan se oli. Toinen oli oikeassa jollain tasolla ja sekös sai langenneen paiskaamaan pyyhkeen lattialle kärttyisenä kuvauduttuaan ja kumartui vaatteidensa puoleen.
Juuri tuollaisen ajattelun takia olen tässä tilanteessa. Samkiel tiukkasi, sulkiessaan vyönsä solkea ja nappasi saappaansa matkaan, ennen kuin lähti rivakin askelin kohti Jennaa. Jälleen mies änkesi liki tyttöä astuessaan ulos kylpyhuoneesta, suoden hetkellisen katsekontaktin tuon kanssa, muttei sanonut mitään. Hän vain jatkoi rivakkaa tahtia takaisin oleskelutilan suuntaan, vauhti kyllä hiipui nopeasti. Hetkellinen kiivastus oli saanut miehen unohtamaan heikon tilansa ja tukeutuikin nyt seinään.

[Nipustin]

Jenna

Jenna kuunteli miehen nousemista ammeesta. Toinen taisi ottaa Jennan pyyhkeen seinältä, muttei se ollenkaan neitoa haitannut joten ei maininnut mitään. Ehkä siihen jäisi miehen tuoksu... Jenna ravistaa taas moiset mielikuvat päästään ja kuulee kuinka mies laittaa housujaan ja alkaa myös puhua hänelle. Ennekuin Jenna ehti edes inttää miehelle vastaan, tämän syyllistäessä Jennan ajattelumallia omasta ahdingostaan, mies tuli hänen takaansa ulos kylpyhuoneesta. Vain se yksi katse kontakti jonka mies soi ihmis neidolle oli saada tämän pudottamaan vilttinsä jota piti toisella kädellään kiinni. Miten ihana... Jopa suuttuessaan. Jenna on vaikea ottaa kantaansa tähän. Hän todella halusi pitää miehen tyynenä, eikä suututtaa tätä. Pahimmassa tapauksessa toinen lähtisi pois.
Samalla hetkellä mies tarttui seinään ottaen tukea koska heikotus palasi aika yllättäen. Hyvä on, ehkei mies lähtisi pois, mutta vetäytyisi vaikkapa mykkäkouluun. Jenna astelee miehen luokse, tukee tätä ja lähtee taluttaamaan istumaan nojatuolille. "Et jaksa vielä tehdä mitään temppuja, älykääpiö..." Jenna sanoo toruvasti kuin lapselle. Aikaisemman aiheen neito ajatteli jättää menneeseen, siitäkään ei ehkä olisi kannattanut puhua.
Jenna menee keittiön tapaiseen ja kaataa heille molemmille suuriin tuoppeihin lämmintä rommia kattilasta. Jenna kiikuttaa langenneelle tämän tuopin ja sitten itse menee takaisin keittiöön, keittiötasolle istumaan. Jenna juo omastaan ja päästää ihastuneen huokauksen kun tuntee kuinka mukavasti juoma lämmittää hänen sisässään.

[Janni]

Samkiel

Tietenkin Jenna kiiruhti avuliaana jälleen Samkielin tueksi, kehdaten vielä toruakin häntä. Mies murahti neidolle, tyytyen pudottamaan saappaansa lojumaan lattialle. Tyttö talutti langenneen nojatuolia kohti, jolle mies istahti. Hänen ei todellakaan kannattanut tehdä äkkinäisiä liikkeitä tuolla tavalla, ei hän ollut tottunut heikkoon kehoon.
Samkielin katse seurasi Jennaa, joka kiiruhti hääräämään köökin puolelle. Nähtävästi juoma jota tyttö oli aiemmin valmistanut oli valmista. Toinen asteli höyryävän tuopillisen kanssa miehen luo ja ojensi sitä tälle. Hiljaisena Samkiel tarttui tuoppiin ja laski katseensa lämpimään nesteeseen. Mies kohotti sen huulilleen ja siemaisi nestettä. Todella vieras ja outo maku sai miehen nyrpistämään nenäänsä ja laskemaan juoman pois huuliltaan. Mitä tämä on? Langennut kysyi, ei hän koskaan ollut maistanut mitään alkoholipitoista juomaa tai vastaavaa. Neste kyllä lämmitti, mutta maku puistatti.

[Nipustin]

Jenna

Jenna katsoi toisen reaktiota tämän maistaessa rommia tuopistaan ja tirskahtaa toisen nyrpistykselle. "Rommia. Meri-ihmiset erityisesti suosivat sitä." Jenna kertoo tietäväisenä ja juo pitkän kulauksen omasta juomastaan kuin lisätehosteena. "Minulla saattaa olla jossain mehua, jos et kerran kykene juomaan sitä.." Jenna sanoo ikäänkuin viattomasti, mutta se tietty virne hiipii naisen sieville kasvoille. Haaste oli selvästi esitetty. Neito oli melkein väittänyt, ettei toisessa olisi tarpeeksi miestä juomaan sitä samaa juomaa, jota toista pienempi kuolevainen ihmistyttökin joi.
Jennan kamala kilpailuhalu heräsi kuin nälkäinen susi päiväunilta. Jos tuo toinen osoittautuisi kovinkin kilpailuhenkiseksi pääsisi neito kilapailemaan lempilajissaan: juomataidossa. Ihmsineidolle juolahti kyllä mieleen ettei toinen koskaan alkoholia olisi edes maistellut, mutta se oli vain lisä innoste kilpailuhimoon. Täysi alkoholineitsyt saavuttaisi humaltuvan tason varmaan yllättävän nopeasti, jolloin tuo toinenkin saattaisi rentoutua.
Jenna kohautti toista kulmaansa kysyvästi ja katsoi miestä.

[Janni]

Samkiel

Vai rommia, Samkiel laski katseensa takaisin juomaansa. Ei se todellakaan menisi helpolla alas. Tyttö kuitenkin meni mainitsemaan että tuolta löytyisi kyllä jotain muutakin juotavaa jos mies ei kerran pystynyt rommia juomaan. Langenneelta ei jäänyt huomaamatta tytön virne, joka vihjaili pienesti huvittuneisuudesta. Eihän tällainen jäärä moista kestänyt katsella. Kyllä tämä menee. Samkiel tuhahti, kohottaen tuopin uudemman kerran huulilleen. Kaksi reilua kulausta ja miehen täytyi laskea tuoppi alas, sisukaluja kihelmöi lämmön takia ja maku pisti Samkielin koville. Pienen yökkäyksenkin mies peitteli yskäisyksi. Langennut piteli katseensa muualla Jennasta, kyllä hän tiesi että tuo häntä seurasi, jälleen yksi hyvä syy ärsyyntyä.