Kirjoittaja Nipustin » 10 Touko 2011, 06:11
Jenna
Neito huomasi miehen sormien liikahtelun aina sirojen sormien pyörähtäessä oikeassa kohdassa, joihin Jenna alkoi tähtäämään, koska näissä oli oletettavasti kaikista suurin vaikutus mieheen. Jenna oli jo melkein saanut miehen katseen itseensä keikahtamalla aivan tarjolle tämän syliin, mutta vielä langennut jaksoi katsoa toisaalle. Vaikka millainen kaunotar Jenna oli, hän silti nautti niistä tietyistä hetkistä kun sai tuntea itsensä todella naiselliseksi, ei sillä että hänen miehinen luonteensa olisi jotenkin pakotettua tai inhottavaa, ei vaan Jenna oli mitä oli ja nautti tietyistä naisellisuuden hetkistä. Olisi ollut kamalaa viettää päivät viillaten kynsiä, ryystäen teetä ja juoruillen asioista jotka eivät itselle kuuluneet. Ei, ei neito oli kyllä tyytyväinen omaan elämäänsä "miehenä".
Ensi alkuun tuntui kuin mies olisi jälleen yrittänyt herjata Jennaa kutsumalla tätä syntiseksi sielunriekaleeksi, mutta mies lisää vielä perään huomattavasti klassisemman heiton, vaikkei ehkä itse tiennytkään sen olevan sellainen. Ei sillä että ihminen olisi kieltänyt olevansa tälläinen "syntinen sielunriekalekkaan", oli hän, eikä juuri kaduttanut.
Jenna nosti miestä lähemmän jalkansa hieman ilmaan ja alkoi hieroa sitä miehen käsivartta vasten. "Tiedän. Tosi, tosi syntinen..." Jenna sanoo ei juuri kuiskausta kuuluvammalla äänellä ja siirtää samalla käsiään eteenpäin miehen kämmeneltä, hieromaan muutakin käsivartta.