Sivu 1/9

Yhteistyö on voimaa! part 2 (Sovittu)

ViestiLähetetty: 12 Kesä 2011, 18:04
Kirjoittaja Karasuman
Bronn & Katherine

Bronn mutisee hiljaa jotain hieman ärsyyntyneellä ilmeellä. Hän huikkaa muille että he seuraisivat perässä. Mökin ulkopuolella näkyy muutamia telineitä joista roikkuu erilaisia turkkeja.
Kate hyppii Bronn'in perässä tanssahdellen sateessa. "Ihanaa kun sataa! Niin mukavan viileää ja kosteaa!" Tyttö sanoo onnessaan. Päästyään Bronn'in mökin luo tämä katsahtaa jonkinlaiseen pieneen turkkiin, mutta ei näytä uskaltavan koskea siihen.
Bronn avaa mökin oven ja kiiruhtaa sisään, Katherine perässään.
Sisällä mökissä on vain pöytä, kaksi tuolia, kaappi ja olkisänky. Olkisänky näytti hajoavan pian ja olkiakin oli ympäri taloa. Seinillä roikkui turkkeja, tassuja ja muita eläimistä tehtyjä koriste-esineitä.

Kate katsoo ympärilleen ihmeissään tutkiskellen eri esineitä hieman haltioissaan. "Etkö ole vihainen kun kerran olen eläimiä tappanut..?" Bronn kysyy ihmetellen tytön käytöstä. Kate hymähtää Bronn'lle ja sanoo: "No ei sille voi mitään jos kerran elääksesi tätä teet."

Tarinan ensimmäinen osio: löytyy täältä
//Eli tosiaan siis joo tähän näin jatkuu!//

ViestiLähetetty: 12 Kesä 2011, 18:42
Kirjoittaja Niehku
Nelikkö saapui vihdoin mökille ja myös kosteana sateesta sisään rynnivät Elwyn ja Akashi. Oven suljettuaan perässään, haltia haistaa heti tuon tyypillisen, ihmisten omaavan hajun. Se ei kuitenkaan tuota mitenkään hätkättänyt, sitä samaa hajua tuo oli joutunut aiemminkin monta kertaa haistamaan, mutta tällä kertaa ystävällisemmässä tilassa.

Mökin sisustukseen ei oltu paljon panostettu, mutta tämä vastasi täysin haltiankin odotuksia metsästäjän asunnosta. Katherine otti kovin tyynesti kaiken tämän eläimistä tehdyn koristuksen. Milloin tyttö ottaisi yhtä tyynesti myös sen, että Elwyn on murhaaja? Sehän oli hänen työtään ja sillä hän eli.

Haltia asteli ikkunan ääreen ja tarkkaili taivasta, joka oli jo tumma. Ukkonen paukkui ja välähti ensimmäinen salama. Akashi oli ehkä nelikosta ainoa, joka pelkäsi edes hitusen ukkosta, johtuen eläinten vaistosta, jolloin nuo rajuilman tultua pyrkivät johonkin suojaisaan paikkaan. Tiikeri pysytteli emäntänsä lähellä, sillä se antoi tuolle turvallisuuden tunnetta.

//Jees, I'm back! :D//

ViestiLähetetty: 12 Kesä 2011, 20:59
Kirjoittaja Karasuman
Bronn & Katherine

Sisälle päästyään Bronn vie miekkansa ja muut tavaransa sängylleen, kääntyy muihin päin ja kysyy: "Haluaako joku jotain? Vettä?"
Katherine nyökkää ja mutisee: "Vesi kyllä kelpaisi..."
Bronn ottaa kupin, laittaa siihen vettä jonkinlaisesta saavista ja ojentaa sen Katelle. "Se on ehkä vähän lämmintä, mutta toivottavasti kelpaa." Bronn sanoo Katelle.
Katherine vain nyökkää, ottaa kupin ja hörppää vettä.
Elwynin mennessä ikkunan luokse Katekin käveli vähän lähemmäs. Hän näki ikkunasta jotain. "Mikä tuo on?" Kate kysyy. Puiden välissä metsässä käveli jokin ihan vitivalkoinen, kuin jonkinlainen haamu vain lipuisi siellä. Olennon ympärillä oli kuin sumua, joten hahmon ääriviivoja ei erottanut kunnolla. Minkäänlaisia jalkoja ei kuitenkaan näkynyt, se oli selvää. Olento kääntyi katsomaan mökkiä. Silmiäkään ei näkynyt, vain mustat aukot. Aukoista vuosi verta hiljalleen. Hetken päästä olentoja tuli vain lisää, ensin vain yksi, sitten tulikin jo toinen, ei mennyt kauan kun niitä olikin jo kymmenen.

Kate säikähti kovasti ja meni Bronn'in luokse. "Mitä nuo ovat?" Hän kysyi peloissaan. Bronn katsoi hammasta purren, osaamatta vastata mitään tytön kysymykseen. "Elwyn, Akashi, osaisitteko te sanoa?" Bronn sanoo katsoen ikkunasta ulos.
Hiljalleen, yksi kerrallaan, jokainen olento alkoi pikkuhiljaa kääntyä katsomaan mökkiä päin. Muutamalla niistä aukesi suu, sekin oli vain musta aukko. Niiden suusta alkoi kuulua vaimeaa äännähtelyä.

//No siinä on jonkinlaisia ihme henkiolentoja? :D Kiva päästä tätäki jatkamaan!//

ViestiLähetetty: 12 Kesä 2011, 22:04
Kirjoittaja Niehku
Elwyn pudisti päätään Bronn'in tarjotessa vettä.
Katherine ehti kysyä ensin olennoista, jotka lipuivat puiden välissä. Elwyn mutisi jotain haltiakielellä, mutta niin hiljaa, ettei siitä selvää saanut. Kate pelästyi ja meni Bronn'n luokse. Akashi murisi hiljaa.
"Ne ovat henkiä. Toivottavasti eivät tule tänne." Elwyn vastasi ja loittoni ikkunasta.

Vettä satoi kuin saavista ja kunnon rajuilma riehui. Salamat välkkyivät heijastuen myös mökin sisälle. Haltialla oli kokemusta moisista hengistä, onnekseen kuitenkin niin vähän, ettei ollut itse koskaan pahasti loukkaantunut. Ne vaelsivat aina rajumyrskyjen aikaan ulkona. Ne pystyivät myös tunkeutumaan seinistä läpi, ellei rakennusta oltu lumottu jollain loitsulla. Nämä henget vihasivat ja pelkäsivät aurinkoa ja sen valoa. Hämäykseksi noita vastaan pystyi puolustautumaan jollain muulla valolla, mutta ennen pitkää henget tajuavat sen olevan vain temppu. Sitä paitsi, ulkona oli hankala pitää yllä minkäänlaista tulta sateella.
"Bronn." Elwyn sanoi vilkaisten olioita uudelleen ikkunasta, jotka tuntuivat tietävän, että he olivat sisällä.
"Onko sinulla minkäänlaista lyhtyä?" haltia kysyi katsoen miestä.
"Henget kavahtavat auringonvaloa, mutta edes jonkinlainen tuli oven ulkopuolella merkitsee varoitusta. Ne pystyvät tulemaan seinistä läpi, joten täälläkään emme loputtomiin ole turvassa." Elwyn selitti salaman valaistaessa tuon kasvoja.

"Eivät kuitenkaan ole hengenvaarallisia. Tai no, noin suurella joukolla ne voivat saada pahoja aikaan..."
"...Nimittäin ne tykkäävät lähetellä sähköiskuja kaikkeen elävään ja muita omituisia loitsuja. Jos yksi henki jotain ampuu, se ei ole vaarallista, mutta en tiedä, millaisella päällä nuo sattuu olemaan tällä kertaa." hopeahiuksinen kertoi ja näki henkien tulevan lähemmäksi.

//Aattelinkin just tollasia :33 niimpä, oli pitkä ja tuskainen tauko :'D//

ViestiLähetetty: 13 Kesä 2011, 13:25
Kirjoittaja Karasuman
Bronn & Katherine

Bronn katseli ympärilleen ja näki vain yhden lyhdyn mutta mutisi sitten hiljaa: "Tuolla on yksi, mutta siitä on kyllä öljy loppunut..."
Mies huomaa kun Katen takaa tulee yksi henki seinän läpi, aikomuksenaan selvästikkin antaa hieman sähköshokkia tytölle.
Olennon tullessa lähelle ja yrittäessä sähköttää tyttöä, Bronn kuitenkin menee eteen ja ottaa urhoollisesti iskun selkäänsä. Miehen ilme värähtää kivusta, vaikka olento olikin hieman muita pienempi.

Katherinen ilmekin värähtää ja tyttö kiljaisee peloissaan. "Elwyn! Tee jotain!" Tyttö huutaa kimeällä äänellä, kun Bronn'a vain sähkötetään hänen vieressään. Bronn onnistuu kuitenkin potkaisemaan olentoa, joka tosin vain katoaa hetkeksi, ilmestyen sitte takaisin vähän kauemmaksi. Mies nousee tämän pienen hetken aikana ylös, nostaen Katherinen harteilleen ettei tätä vahingossakaan päästäisi iskemään.
Ulkona olennot alkavat selvästi liikkumaan mökkiin päin, vain muutama jää vaeltelemaan ulos.

//Voe että kirjotit pitkän :O Tuli nyt kyllä semmonen olo että en minä mittää ossaa ku en ite tuommosiin pysty... :D Mikäs tuon tauon sitte aiheutti?//

ViestiLähetetty: 13 Kesä 2011, 15:48
Kirjoittaja Niehku
"Voi hitto!" Elwyn manasi lyhtyä, josta öljy oli loppunut. Pienikin toivo heitettiin siinä menemään. Yhtäkkiä seinän läpi uskaltui tunkeutumaan yksi hengeistä ja Bronn'in suojatessa tyttöä tuo saikin itse kokea sähköiskun. Katherinea täytyi tässä tapauksessa suojella, sillä tuo oli vasta lapsi, eikä tuo kestäisi ainakaan paljon loitsuja.
Mies onnistui häätäämään hetkeksi potkaisulla itsepäisen olion.

Henget pystyi karkoittamaan paljon helpommin, jos sattui olemaan maagi ja kaikkein loistavammin tietenkin jos omasi tulentaiat. Elwyn oli ainoa joukosta, joka osasi loitsia, mutta jäävoimat eivät tässä hirveästi auttaneet, elleivät henget pitäneet kylmää hyvänä.
Sähköiskut eivät tehneet hyvää Akashillekaan, sillä se oli kuitenkin eläin. Se pystyi puolestaan väistämään iskuja nopeasti ketteryytensä ansiosta.

Haltia veti miekkansa yrittäen näyttää uhkaavalta punaisena hohtavan silmänsä kera. Hän asteli miekka ojossa kohti henkeä, joka oli kärsinyt Bronn'in potkun. Henki näytti pysyvän paikoillaan, se tarkasteli ja koetti päätellä, oliko haltia sen edessä vaarallinen vai ei.
"Painu ulos siitä!" hopeahiuksinen ärähti, samalla kun heilautti pienellä liikkeellä kättään miekkansa yläpuolella, jolloin ase alkoi hohkaamaan kirkkaasti. Kenties edes se hohde saisi olion pelkäämään ja sekin, että haltia pystyi loitsimaan ja maagikkoja henget pelkäsivät.
"Kuulitko?" Elwyn uhkaili yhä henkeä ja sivalsi sitten nopeasti tuota. Olio pelästyi ja lähti ulos kiireellä muiden luo. Haltia meni ikkunan ääreen ja tarkkaili tuota outoa joukkoa. Ne keskustelivat keskenään. Hetken kuluttua kaikki kääntyivät kohti mökkiä ja alkoivat lähestyä.
"Hmph! No, itsepä kerjäsitte!" Elwyn murahti ja viittasi kädellään Akashia mukaan.
"Pysykää täällä, me lähdemme ulos." haltia käski katsoen Katherinea ja Bronn'ia.

Ovesta astuttuaan ulos luontoäiti näytteli edelleen raivoaan rajumyrskyllä. Ei mennyt kauan, kun kaksikko oli läpimärkä. Henget eivät pelänneet kirkkaina hohtavia salamoita, sillä ne tiesivät, että se kuului luontoon ja niitä ei aiheuttanut kukaan maagi tai velho.
Oliot paikansivat heti haltian ja lumitiikerin, joka olikin Elwynin suunnitelma. Kaikki sujuisi hyvin, kunhan oliot eivät menisi enää mökkiin.
"Ja nyt..." Elwyn huusi ja sojotti jälleen hohtavalla miekallaan meluisia henkiä, jotka seisahtuivat.
"...Te painutte vaikka Helvettiin! On se kumma kun ilman syytä tulette tänne satuttamaan toisia!" haltia karjui läpi sateen ja ukkosen pauhauksen.
Ihan kuin haltian uhkaus olisi mennyt henkien mahdollisista korvista sisään ja samoin tein ulos. Ne alkoivat lähestyä. Elwyn vetikin kehollaan puolikaaren ja liikkeen mukana myös miekka teki taikansa. Samassa maahan tupsahti korkea jäämuuri. Nyt henget hämmentyivät. Kukaan niistä ei uskaltanut koettaa mennä seinästä läpi, sillä se oli lähtöisin loitsusta. Pari niistä koetti ampua sänköiskun jäähän, muttei se tehonnut.

Sitten yksi salamoista iski hyvin lähelle muuria sekä haltiaa. Se ei loukannut kuitenkaan Elwyniä, joka oli vain kaatunut.
"Älä sinä Luontoäiti nyt puutu tähän." Elwyn mutisi noustessaan märkänä. Henget olivat ottaneet tilaisuuden salaman iskettyä ja vihollisensa kaaduttua nuo olivatkin saartaneet hänet. Siinä samassa Elwyn kaatuikin uudelleen olioiden loitsuista. Kaikki hengistä eivät ampuneet, vain muutama mutta sekin jo riitti kaatoon. Haltia nousi kivuistaan huolimatta ja raivoissaan heilutteli miekkaansa, jolloin maasta nousi yksi toisensa jälkeen korkeita jääpaasia. Henget loittonivat vihollisestaan ja yksi oli sillä välin iskenyt Akashin maalitaulukseen. Tiikeri väisti loitsun hypäten kohti oliota, samalla kun joku toinen olio ampui tuota selkään. Akashi maukaisi ja mätkähti maahan.
Haltia kuuli maukauksen ja juoksi ystävänsä luo ja piiritti tuon suojaavalla jääkehällä. Akashi saisi rauhassa ottaa voimansa takaisin ja hypätä muurin yli aikanaan.

//Kettu sentään! Pisin vastaus täällä :DD kyllä siekin ajallas opit tälläsiä romaaneja tekemään xD mie olin siskon luona viikon, eikä siellä oikeen ehtiny vastailla ja sit ku tulin kotiin nii hetken päästä tuli kaveri pariks päiväks :)//

ViestiLähetetty: 13 Kesä 2011, 16:19
Kirjoittaja Karasuman
Bronn & Katherine

Bronn ja Kate molemmat nyökkäävät Elwynin sanoessa että heidän pitäisi pysyä sisällä.
Kate juoksi heti ikkunalle, kun Elwyn ja Akashi menivät ulos. Bronn makasi hetken aikaa, nousi sitten ylös ja meni itsekkin ikkunalle katsomaan mikä heidän suunnitelmansa oli.

Kate ja Bronn molemmat katsoivat silmät suurina näitten taistelua. "Vau!" Kate sanoo ehkä jopa hieman innostuneena.
Bronn puolestaan katsoo hieman hymyillen tämän toimia, kunnes Elwyn kaatuu. Heti sen jälkeen Akashia ammuttiinkin selkään, ja Elwyn meni pelastamaan tätä. Kate hätääntyy ja suorastaan huutaa: "Emmekö me voi auttaa heitä?"
Bronn vain huokaisee ja sanoo: "He käskivät meidän olla sisällä, joten olemme nyt sisällä..."

//Nyt on mun hahmot sitte vähän toimettomana... :I Jessus ku kattoin tuota sun tekstiä pikkusen aikaa ilmeella O.O :D:D Mitämitenkuinkaihmeessä sait noin pitkän? :D Huhhuh! :D Nii juu, no hyvä että nyt pääsit tänne taas :D//

ViestiLähetetty: 15 Kesä 2011, 19:42
Kirjoittaja Niehku
Nyt kun Akashi oli turvassa, oli Elwyn yksin ja oliot olivat yhä paikalla. Ilkeitä kouristuiksia pisteli välillä joka paikkaan haltian kehossa kuin puukko sähköiskujen takia. Tälläiseen hän ei ollut tottunut, vaan kipuun, joka vuoti verta. Siitä huolimatta Elwyn aikoi yhä häätää henkiä pois. Hopeahiuksinen kokeili jäädyttää yhden hengen paikoilleen. Se pääsi siitä irti, mutta sitten haltia loitsi tuon umpeen jään sisälle ja sinne se jäikin.

Tästä oliot vasta riemastuivat, heidän toverinsa oli pulassa! Elwyn naurahti ääneen katsellessaan, kuinka epätoivoisesti toiset yrittivät henkeä pelastaa ampumalla siihen loitsujaan. Sitten ne kääntyivät viholliseensa päin hurjistuneina.
"Ei, ei! Jos tulette yhtään lähemmäksi, käy jokaiselle samoin!" haltia uhosi. Hän oli hiukan hengästynyt ja voipunut pelkästään jäisten elementtien tekemisestä. Hän todella toivoi, että henget ottaisivat hänen uhkauksensa tällä kertaa todesta, sillä hän ei ollut lainkaan varma, pystyisikö vielä kaikki jäädyttämään umpeen.
Kolme itsepäistä, valkoista oliota kiiri vihaisena kohti haltiaa. Elwyn henkäisi ja pyöri ympäri, heilauttaen ilmassa miekkaa ja lopulta iski sen maahan ja samassa oli neljä henkeä visusti jään sisällä. Elwynistä tuntui, kuin jalat olisivat pettäneet alta, mutta nyt ei sopinut kaatua, jolloin oliot tajuaisivat vihollisensa olevan lopultakin heikko.
Henget melusivat jotain kovaa ääneen ja perääntyivät hitaasti kauas metsiin. Akashi hyppäsi jäämuurin takaa ja meni emäntänsä luo.
"Oletko kunnossa?" tiikeri kysyi kohottaen katsettaan toiseen.
"Olen, olen. Lopultakin ne lähtivät." Elwyn vastasi vähän hengästyneenä.
Kaksikko seisoi hetken hiljaa sateessa tuijottaen aaveita, jotka yksi kerrallaan vaipuivat takaisin metsän usvaan.
"Mennään." Akashi sanoi ja kääntyi.
"Odota." Elwyn pyysi ja tiikeri katsoi taakseen. Haltia halkaisi miekallaan neljä jääpatsasta moneen osaan ninjamaisella sarjaliikkeellään. Pirskoutuneet jääsirpaleet levisivät ympäriinsä ja yksi toisensa jälkeen myös henget katosivat.
Haltia kääntyi ja lähti mökille päin, lumitiikeri seurasi perässä.

Elwyn lotisi sisään ja läsähti toiselle penkille. Akashi tuli hetken päästä, ravistettuaan ensin ulkona itsestään pahimmat vedet.
"Vihaan niitä olentoja..." Elwyn mutisi virnistäen ja laski miekkansa nojaamaan seinää vasten. Hänen kehossa tuntui vieläkin joka puolella puukotukset ja olo oli kovin voimaton muutenkin.

//Olisin miekin siun asemassa kuule lyhyitä tehny :)) kerrankin ku tuli tollanen jotenki hyvä tausta nii oli kiva kirjottaa :D//

ViestiLähetetty: 15 Kesä 2011, 21:42
Kirjoittaja Karasuman
Bronn & Katherine

Elwynin ja Akashin astuessa takaisin mökkiin Katherine taputti ja vihelsi Elwynille innoissaan. Bronn naurahti ja sanoi: "Hyvää työtä! Olet aika hyvä jää taioissa."
Kate juoksi ikkunan luota Akashin viereen, hymyili tälle ja silitti tämän päätä. Sitten tyttö katsahtaa Elwyniin ja sanoo: "Et oo iha niin paha haltia ku luulin... Anteeks." Tytön ilme on aika viaton.
Bronn käveli hakemaan lisää vettä ja katsahti Elwyniin ja Akashiin. "Kelpaisiko nyt vesi?" Mies sanoo ehkä hieman kiusaavalla äänensävyllä.
Bronn katsahtaa ikkunasta ulos ja huomaa, että sade alkaa jo loppua hiljalleen. Ukkostakaan ei enää kuulunut.
Katherine käy myös hakemassa vettä ja katsahtaa muihin.
"No, mitäs tehtäis?" Tyttö sanoo hymyillen aurinkoisesti.

//Nyt tuli oikiasti lyhyt D: Tulipa tuossa piirrettyä aika paljo, kolmessa päivässä 13 kuvaa :D//

ViestiLähetetty: 15 Kesä 2011, 22:05
Kirjoittaja Niehku
Elwyn vilkaisi Katherinea tuon vihellessä ja taputtaessa hänelle. Hopeahiuksinen säväytti tuolle hymyn kiitoksen osoitukseksi.
"Kiitos." haltia sanoi ääneen ja nosti kättään Bronn'ille myös tuon kehutessa. Lumitiikeri antoi Katen silittää tuota sen istua. Pian alkoikin kuulua hiljainen kehräys.

Elwyn ei voinut olla virnistämättä tytön sanoille.
"Ei se mitään." haltia sanoi nostaen kyynärpäänsä pöydälle ja antoi päänsä levätä tuon käsien päällä. Hän nyökkäsi miehelle haluavansa vettä, huulillaan ystävällinen virnistys. Tuo nousikin samoin tein ja meni kaatamaan vettä omaan kuppiinsa, vei sen pöytään ja Akashi sai laakeamman kulhon, josta sen oli helpompi juoda.

Sää tosiaan alkoi tyyntyä, ukkosenpilvet kaikkosivat ohi, vesisade jatkui vielä, muttei enää niin rankasti.
"Kerro vaikka itsestäsi ja perheestäsi, Katherine." Elwyn vastasi tytön kysymykseen vilkaistuaan tuota. Haltiaa huvitti vain istua, ehkä jutella, mutta enemmän kuunnella. Muutakaan kun haltia ei jaksanut tehdä.

//Oho, aika hyvin :D itellä on kesken kuva, joka pitäs ehtiä tän ropen piirustuskilpailuun :3//

ViestiLähetetty: 15 Kesä 2011, 22:18
Kirjoittaja Karasuman
Bronn & Katherine

Katherine hymähtää hieman, ilme ehkä hieman vaivaantuneen oloinen. Hän menee istumaan, laittaa kupin pienen laatikon päälle ja sanoo: "No minulla on kolme veljeä, kaksi siskoa sekä molemmat vanhemmat. Olen aatelisesta suvusta joten meidän perheessä kuri on tosi kova, yleensä karkaan, sillä he korkeintaan vaan antavat arestia, ei mitään sen pahempaa. En tunne itseeni vapaaksi jos en saa vaellella. Eipä oikeastaan sen enempää kerrottavaa löydy. Vanhempani ovat snobeja pahimmasta päästä, samoin veljeni ja siskoni."

Bronn naurahtaa ja sanoo: "Sinun kohdalla taisi kasvatus mennä vähän pieleen, mutta ei kai tuo niin huonokaan asia ole." Bronn menee nojaamaan ikkunan vieressä olevaan seinään.
"Eikö aatelisessa perheessä ole kuitenkin aika hyvä elää, jos nyt ei kuria lasketa?" Mies kysyy juoden samalla vettä.
Tyttö puristaa käsiään nyrkkiin ja sanoo: "No ei! Ei ne anna mun tehdä mitään! En saa edes ulos mennä ellen kysy lupaa, jos saan luvan niin pitää olla valvoja etten vain kaadu ja saa naarmua." Tyttö sanoo viimeisen lauseen selvästi ivallisesti.

//No nyt tuli ees jotaki :I Siihen kilpailuun oisin voinu kyllä piirtää jotakin mutta ei oikein tuu ideoita :/ Ja tännekkään ei saa laittaa kuvia ellei liity keskiaikaan tai TNF >.<//

ViestiLähetetty: 15 Kesä 2011, 23:43
Kirjoittaja Niehku
Elwyn kuunteli tytön kertomaa. Katherine leimasi vanhempansa sekä sisaruksensa snobeiksi, joka aiheutti haltialle huvittuneen hymyn kalpeille huulille. Bronn kommentoi ja kyseli enemmän Katen perheestä. Todellakin Katherinesta pidettiin huolta ja vaikutti myös siltä, ettei vanhemmat halunneet päästää tyttöään sekaantumaan ainakaan maanpäällisiin olentoihin.

Haltia mietti, olisiko nyt hiljaa vai sanosiko kenties jotain. Hän ei halunnut, että tyttö alkaisi taas hermostumaan aivan liikaa. Olihan tuo nuori, eikä vielä kaikkea ymmärtänyt.
"Vanhempasi haluavat vain suojella sinua. Ei sekään ole hyvä, jos he eivät ajattelisi lainkaan, minne menet tai mitä teet. Ehdit kyllä vielä monelle retkelle elämäsi aikana." Elwyn totesi ja otti kulauksen mukistaan.

//Mie teen tosta Lucanyasta, ku en todellakaa muuta keksiny >.< ja Elwynistä nyt on turha saada mitää kesäistä xD//

ViestiLähetetty: 17 Kesä 2011, 15:19
Kirjoittaja Karasuman
Bronn & Katherine

Tyttö katsahtaa Elwyniin ja sanoo: "Joo kyllä mä sen verran tajuan, mutta he voisivat vaikka laittaa mukaani jonkun vartijan tai muuta."
Bronn vain hymähtää ja toteaa: "Kai se ihan hyvä idea olisi, mutta ei ne vartijatkaan välttämättä ihan kaikkea voita."

Bronn katsahtaa ulos. Sade on jo melkein kokonaan lakannut ja mies käveleekin ovelle, avaa sen ja katsoo telinettä jossa oli eläinten turkkeja. "Huh, eivät kastuneet." mies tokaisee ja tulee takaisin sisälle.
Katherine mutisee: "Mä nyt vaan satun pitämään eläimistä ja kasveista, eikä niitä ole kovinkaan montaa erilaista tuossa järvessä..."
Kate hypähtää ylös ja menee taas Akashin luokse. "Niin kuin tämä! Ei tällaisia mistään järvestä löydy!" Kate jatkaa kikattaen ja silittää taas Akashia hellästi.

//Vähän taas semmonen että mitään ei oikein tapahdu :S Joo Elwynistä ois varmaan pikkusen vaikee tehä kesäistä kuvaa :D Lucasta tosin voi tulla hyväki kuva!//

ViestiLähetetty: 20 Kesä 2011, 18:21
Kirjoittaja Niehku
Elwyn nyökkäsi hitaasti Bronn'in toteamukseen, ollakseen samaa mieltä tuon kanssa. Toisaalta, olisihan se palkka todella hyvä henkivartijallakin. Ja jos ei kaikkea voittaisikaan, ainakin se voisi taata tytölle mahdollisuuden paeta tai jotain muuta hyödyllistä.

Mies kävi katsomassa turkkejaan, todeten onnekseen, etteivät ne olleet kastuneet rankkasateessa. Kate toisti jälleen, että piti kovasti maan päällä asuvista eläimistä ja luonnosta. Elwyn hymähti tuohon ja mietti huvittuneena mielessään, että ehkä jonain päivänä hän törmäisi tuohon samaan tyttöön, joka olisi silloin jo aikuinen ja olisi todennäköisesti jonkin sodanvastaisen kapinaryhmän johtaja, jos sota jatkuisi vielä silloin. Lumitiikeri hätkähti toisen yhtäkkistä kosketusta, muttei suinkaan sitä vastustellut.

//Voi ei.. Mitä nyt keksis?//

ViestiLähetetty: 20 Kesä 2011, 19:39
Kirjoittaja Karasuman
Bronn & Katherine

Kate silittää ja rapsuttelee Akashia, lopulta kysyen innokkaasti: "Voisko sulla ratsastaa?" Katherine katsahtaa myös Elwyniä innokkaasti hymyillen leveästi. "Se olis siistiä!" Tyttö jatkaa vielä innokkaampana.
"Noh ansoja voisi käydä tarkistamassa muutenkin... Mitäs sanotte?" Bronn kysäisee Elwyniltä ja Akashilta.
Bronn nappaa miekkansa ja muut tavaransa sängyltä, paitsi palasen peikonnahasta. Sen hän ripustaa roikkumaan seinästä ja mutisee: "Laitan tuon myöhemmin paremmin..."
Mies nappaa myös nahkaisen takin ja heittää sen Katherinelle, joka ei saa tätä kiinni vaan takki osuu tätä selkään. Tyttö mutisee hiljaa jotain ja laittaa takin päälleen, hymyillen lämpimästi ja sanoen: "Tosi kiva takki! Lämmin mutta ehkä hieman iso..."
Bronn naurahtaa ja sanoo: "Saat sen, noita on minulla ihan tarpeeksi."

//No nyt olis ainakin jotaki tekemistä vähäksi aikaa :P//