Kämänen pila

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Elo 2011, 15:06

Demi-Lune

Voie ei tuo nymfi ei edes tiedä omaa puoluettaan ! Ja kysyy sitä vielä Demiltä !? "Eh, no jos et ole ihmisten etkä haltioiden puolella niin kai sinä sitten olet puolueeton ?" Demi selitti koittaen järkeillä tilanteen jotenkin. Toinen istahti maahan ja katsoi naista sellaisella ilmeellä että jos kohta ei tapahdu jotain niin kysymyksiä tulee kunnon lista. "No jokatapauksessa minun pitäisi nyt jatkaa metsästystä jotten joudu palaamaan tyhjinkäsin." Demi sanoi vilkuillen ympärilleen, mistä hän nyt saisi peuran kun edellinen oli juossut karkuun. ? Mistähän uuden löytäisi vai löytäisikö tyttö sitä ollenkaan ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 09 Elo 2011, 18:43

Kuullessaan toisen vastauksen kysymykseensä Octavia tyytyi vain nyökkäämään hyväksyvästi. Niin kai sitten, ja ei kai asia nyt niin tärkeäkään ollut, tyttö kun ei kuitenkaan liian useasti päätänsä vaivannut metsän ulkopuolen tapahtumilla.

Octavia ei voinut olla naurahtamatta kevyesti toisen nopealle kommentille tuon nähdessä nymfin kysyvän ilmeen. Tyttö kuitenkin skarppaantui nopeasti ja nousi sitten takaisin jaloilleen. Ehkäpä hänen oli aika hyvittää se aikaisempi, nainen oli kuitenkin menettänyt saaliinsa sen kepposen johdosta.

Tuota, tarvitsetko apua? Tiedän missä nuo laiduntavat näin loppukesäisin, tyttö tokaisi viitaten naisen aikaisemmin saalistamaan peuraan. Hänen äänensävynsä oli hitusen kokeileva tuon raapiessa käsivarttaan hiukan anteeksipyytävän näköisenä. Suoraan hän ei anteeksi pyytäisi, ehei, ei ikinä, mutta kai se oli parempi edes näyttää hiukan katuvalta. En tietenkään vie sinua suoraan niiden luokse, mutta ainakin siihen suuntaan, Octavia sanoi topakasti virnistäen. Hänhän oli kuitenkin nymfi, ja nymfit olivat tunnetusti hyvää pataa kaikkien metsäneläinten kanssa.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Elo 2011, 18:52

Demi-Lune

"Oikeasti ? Kiitos." Demi sanoi kun toinen lupautui opastamaan tämän takaisin peuran luokse, tai peurojen luokse.
Toinen näytti myös hyvin anteeksipyytävältä ja siihen nainen vastasi hymyillen nyökkäämällä. Nymfi myös lisäsi ettei hän veisi tuota suoraan lauman luokse, näyttäisi vain suunnan, mutta hyvälle metsästäjälle se riitti. Kyllä hän ´lauman löytäisi jos saisi oikean suunnan.
"Ei hätää, vien vain yhden." Demi sanoi ikäänkuin lohduttaen, ei hänellä ollut aikeita tulla teurastamaan peuroja ajankuluksi niiden laidunpaikalle, yksi pois ei vaikuttanut niiden elämään mitenkään.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 09 Elo 2011, 19:31

Octavia vastasi toisen hymyyn aurinkoisella hymyllä, ja nyökkäsi sitten olevansa valmis. Tyttö vilkaisi ympärilleen, aivan kuin tarkistaakseen, että hän ja haltia olivat ainoat paikalla ja avasi sitten suunsa uudelleen. Seuraa minua. Nymfi kääntyi kannoillaan ja lähti sipsuttelemaan määränpäätänsä kohden. Metsä muuttui tiheämmäksi, ja puiden alimpia oksia piti väistellä melko nopeaan tahtiin, sillä nekin tuntuivat yhtäkkiä kaksinkertaistuneen. Octavia liikkui yhtä sulavasti kuin olisi ollut osa metsää, jota hän tosiaan olikin, hän puikkelehti puiden ja terävien oksien välistä kuin notkea kettu. Tyttö vilkaisi olkansa yli tarkistaakseen haltianaisen seuraavan ja kysyi sitten hyvänuulisena: Onko sinulla nimeä?
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Elo 2011, 19:45

Demi-Lune

Kaksikko liikkui metsässä ja pian maasto muuttuikin vaikeakulkuiseksi, tai kelle oli kelle ei. Demi oli tottunut liikkumaan metsässä, eikä se nytkään ollut mikään ongelma, nainen pysyi nymfin perässä ongelmitta.
Nymfi kysyi omistiko haltia nimen, no toki, eikö kaikilla sellainen ollut ? "Demi-Lune, entä sinä ?" Nainen vastasi jatkaen sitten perässä harppomista. Tuo nainen oli astetta nopeampi kuin hän.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 09 Elo 2011, 20:10

Demi-Lune. Hmm. Nymfi maisteli nimeä mielessään. Se oli erikoinen, mutta ei suinkaan huonolla tavalla. Octavia, hän tokaisi olkansa yli ja jatkoi matkaa kääntyillen ja vääntyillen eri suuntiin. Haltian erikoisen nimen lisäksi tyttönen oli erittäin yllättynyt, kuinka hyvin nainen pysyi tämän vauhdissa mukana. Toisaalta asiassa ei ollut mitään yllättävää, sillä jokaisen metsästäjän tuli osata liikkua metsässä kuin toisessa kodissaan, ja Demi-Lune toden totta tuntui osaavan asiansa.

Kaksikko kulki hetken matkaa täydessä hiljaisuudessa (nymfi tosin hyppelehti ja näytti jopa ottavan yhdessä vaiheessa muutaman tanssiaskeleenkin), kunnes Octavia pysähtyi äkisti. Hän kumartui tutkimaan maahan painuneita jälkiä, jotka osoittautuivat peuran jäljiksi, ja kääntyi sitten haltianaiseen päin virnistäen.
Yleensä niitä on tuolla pienellä aukealla ainakin kymmenkunta, ehkä enemmänkin, hän aloitti ja nousi jaloilleen, viittoen käsillään isosti dramaattisuuden lisäämiseksi.
Seuraa jälkiä ja löydät sinne varmasti, tyttö jatkoi tyytyväiseen sävyyn osoittaen kädellään maassa kulkevia peuran jälkiä. Päivän hyvä työ tehty!

// Tämä peli näyttää tulevan loppuunsa, jos et vielä keksi jotain dramaattista? :') //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Elo 2011, 20:23

Demi-Lune

Nymfi liikkui kauniisti metsässä, Demi voisi vaikka vannoa että tuo otti myös muutaman tanssiaskeleen. Lopulta matkanteko tyssäsi ja nymfi neuvoi matkan. Olisihan Demi sen itsekkin saanut pääteltyä, muttei hän sitä sanonut.
"Kiitos, Octavia liiku varoen kaikki eivät ammu ohi." Demi sanoi vielä suunnistaen sitten kohti laumaa. Nainen näki komeita peuroja ja nopeasti hän viritti jousensa, nyt olisi vain odotettava että peura kääntyísi hieman.
Hetken kuluttua irrotti nainen otteensa nuolesta jolloin se lävisti peuran kyljen, eläinparka otti kunnon hepuli lähdöt ja juoksi kauemmas laumasta aiheuttaen tietenkin sen että koko lauma katosi laitumelta. Nopeasti nainen meni alas sallinsa luo, irrotti nuolen ja viilsi tuolta vatsan auki, nyt vain kaikki ylimääräinen pois ja kohti kotia.

//Kai se tässä oli ? Kiitoksia pelistä =D Laadukasta tekstiä sulla.//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 09 Elo 2011, 20:40

Octaviaa melkein hävetti, hän ei haluaisi joutua uudestaan kenenkään aseen armoille, yksikin kerta oli ihan tarpeeksi, kiitos vain. Tyttö nyökkäsi virnistäen vastaukseksi toisen kommentille. Nainen puhui varmasti totta, mutta eiköhän Octavia pärjäisi, ihan niinkuin aina ennenkin. Hän soi toisen vetääntyvälle selälle vielä uteliaan katseen ennen kuin koikkelehti kädet heiluen matkoihinsa. Ehkä hän voisi säikäytellä pikkulintuja matkallaan takaisin Tammelle.

// Voi herran isä, minä en ole pelannut moneen vuoteen, mutta hyvä jos jollekin kelpaa. Mutta mutta. Oli tosi kiva peli, kiitos! (: //
Etta
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron