Kämänen pila

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Kämänen pila

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 19:19

// Minttukitty ja Demi-Lune tänne päin. Ja pahoittelut mielikuvituksettomasta otsikosta. //

Octavialla oli hienoinen kutina, että tänään voisi tapahtua jotakin jännittävää. Mitä se olisi, siihen neidillä ei ollut vastausta, mutta ei kai hän paikallaankaan voisi koko päivää seisoa, ja siksipä hän oli päättänyt lähteä tutkimusmatkalle metsän reunoille. Metsässä oli varsin pimeää, vaikka aurinko paistoi ja taivaskin oli lähes pilveetön. Paikka oli kuitenkin erittäin oiva pienille ja miksei vähän suuremmillekkin kepposille. Ajatuskin pikkueläinten leikkimielisestä kiusaamisesta sai tytön naureskelemaan hiljaa itsekseen, jopa niin kovaa että tuon piti hetken pidellä vatsaansa. Naurun kuollessa pois hän kuitenkin havahtui, jonkin matkan päästä kuului ääniä. Askelia. Kaksijalkaisen askelia.

Octavia kuikuili äänen suuntaan. Se oli tulossa kohti. Tyttö kipitti erään puun juurelle, kiipesi ketterästi yhdelle sen oksista, istahti ja jäi odottamaan mielenkiinnolla, mitä tästä seuraisi.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Elo 2011, 19:27

Demi-Lune

Nuori haltia oli lähtenyt liikkeelle, tälläkertaa tosin metsästämään. Hän oli luvannut isälleen että tänään hän hankkisi illallisen joten jotain oli pakko saada tuotua. Tyttö hermoili harvoin mutta ajatuskin siitä että isä pääsisi taas paapottamaan siitä miten surkea hänen oma tyttärensä oli sai kädet miltei tärisemään.
Pieni rapsahdus kuului hämärästä metsästä, Demi viritti jousensa tavallisella nuolella. Nainen laski painopisteensä alas ja kulki nyt miltei kyykyssä, silti eteneminen näytti hyvin sulokkaalta ja vaivattomalta. Hetkenpäästä osui neidon näkökenttään peura, vielä pari varovaista, täysin äänetöntä askelta lähemmäs ja illallinen olisi taattu, sillä tunnetusti neito ei ampunut ohi.

//Hehheh, eipä mitään, itekki aina kauheeta kuraa kun pitäis otsikko keksiä =D
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 19:39

Ocatvian ei kauaa paikallaan tarvinnut oksalla istua, sillä pian hänen näkökenttäänsä osui kyykkivä nainen. Käsissään sillä oli se semmoinen iso härpäke, jollaisen nymfi oli nähnyt usein metsästäjillä. Hetkinen. Oliko nainen metsästäjä? Mitä ihmettä hän sitten oikein metsästi, eihän täällä ollut ke- tytön katse oli kiertänyt ympäristöään, ja pysähtynyt äkisti kauempana seisovaan viattoman näköiseen peuraan. Vai sillä lailla, Octavia tuumi. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen, miettien miten saisi naisen metsästyskeikan epäonnistumaan. Puunjuuret! Tyttö hihitti ääneti ilkikurisesti, tästä tulisi hauskaa. Hän nosti hiukan oikeaa kättään, liikautti rannettaan ja näki, kuinka vanhat ja paksut puunjuuret nousivat maan alta naisen edessä - räts!

// No onneksi en ole sitten ainut. :D //
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Elo 2011, 19:49

Demi-Lune

Säikähtänyt kiljaisu pääsi ilmoille kun maan alta nousevat juuret kaatoivat naisen, nuoli lensi johonkin puuhun ja peura otti äkkilähöt karkuun. Demi manasi ääneen noustessaan ylös maasta, hieman puistellen vaatteitaan ja sitten nostaen jousensa maasta alkoi neito tutkailla ympäristöään. Nuo juuret eivät nousseet itsekseen ja olisi nainen ne huomannut jos ne olisivat olleet siinä jo. "Tule esiin !" Demi vaati vakavalla äänellä, kuka sieltä nyt tulisikaan saisi hän nuolesta ! Tai sitten ei, voisihan hän tahallaan ampua ohitsekkin. Olihan tuo periaatteessa ihan hauska pila, mutta huono ajoitus.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 20:03

Octavia räjähti oksallaan äänettömään nauruun, kun nainen kiljaisi ja kaatui kovalle maalle. Tilanne näytti näin kauempaa katsottuna erittäin koomiselta, vaikka nainen ei näyttänyt pitävän tilanteesta sitten alkuunkaan. Nymfi taisteli pysyäkseen hiljaa, mutta kohtaus oli tosiaan hiukan liikaa lapsokaisen kontrolloimattomalle oksalla heilumiselle, ja niinpä tuokin rämähti oksaltaan maahan saaden maistaa hiukan omaa lääkettään.

Hetken aikaa Octavia pysyi vain paikallaan, hiukan shokissa pudotuksesta ja turruttavasta kivusta käsissään, nenässään ja leuassaan. Lopulta tuo nousi istumaan ruohikolle hieroen kipeää, ruohosta hiukan vihreäksi värjäytynyttä nenäänsä. "Auts," hän tokaisi hiljaa, mutta nyrpeänä, pilkkansa osuessa omaan nilkkaan.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Elo 2011, 20:12

Demi-Lune

Ah, vastaus tulikin ylhäältä, kirjaimellisesti. Vihreähiuksinen nainen, tai naisen alku räsähti rähjälleen maahan. Puoli sekuntia, jos edes sitä niin oli neidon jousi viritetty ja kohdistettu tuohon maahan pudoneeseen kiusankappaleeseen.
Demi otti nopeita ja tarkkoja askelia kohti toista naista, eihän tuota ampuisi, ei edes satuttaisi, mutta tuohan ei sitä tiedä.
"Tiedätkös sinun takiasi koko klaanin illallinen juoksi juuri karkuun. Ehkä tänään syödäänkin akkaa vartaassa." Demi sanoi miltei naureskellen, häntä suorastaan huvitti se tuskainen ajatus isänsä valittavasta naamasta joka paapatti siitä miten hän oli viisas ja kaikkitietävä joka ei koskaan epäonnistu, toisin kuten hänen surkea tyttärensä joka ei osu edes paikallaan olevaan maalitauluun. Sillä ankara tai pikkumainen isä ei todellakaan uskoisi sitä että juuret hyökkäsivät kimppuun.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 20:42

// Et usko kuinka kovaa nauroin äsken. Akkaa vartaassa, voi huhhuh. :') //

Octavia havahtui naisen ääneen. Toinen oli pitkä ja laiha, haltia, turkoositukkainen, ja viritellyt sen härpäkkeensä suoraan kohti nymfiä. Hän oli nopea ja näytti uhkaavalta. Octavia jännitti koko kehonsa paikalleen, silmät suurenivat lautasen kokoisiksi ja tuijottivat naista hermostuneen peloissaan. Hän ei tiennyt mitä toiselle pitäisi vastata, koska tätä tilannetta neiti ei ollut odottanut. Istua nyt tässä toisen olennon armoilla. Paskamäihä. Nymfin naama vääntyi murjotukseen, katse pysyi edelleen toisessa naisessa, mutta hän ei saanut sanaakaan suustaan. Tätäkö se aikaisempi kutina oli tarkoittanut? Että päädytään toisen suihin? Ei hyvä.

Octavia mietti kuumeisesti, mitä tekisi. Ehkä jonkinlainen harhautus? ..Ei. Nainen olisi liian nopea, eikä nymfi toden totta haluaisi joutua haltian tai kenenkään muunkaan ruoaksi. Hän rohkaisi mielensä, avasi suunsa ja puhui hiljaa. "Mutta.. eiväthän haltiat nymfejä syö?" Äänessä kuului lapsekasta hermostuneisuutta, mutta myös ripaus itsepäistä sisukkuutta.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Elo 2011, 20:53

Demi-Lune

Toinen oli hyytynyt paikoilleen, ei mikään yllätys. Demi katsoi toista tuimana, lopulta kun tuo sai suunsa auki nousi haltian kasvoille pirullinen virne.
"Kerta se on ensimmäinenkin." Demi vastasi koittaen saada itsensä kuulostamaan jotenkin pelottavalta. Sen sanottuaan nainen irroitti otteensa nuolesta jolloin se upposi kunnolla toisen kasvojen viereen. Tuo varmasti saisi toisen laskemaan alleen. Demin käsi oli vakaa ja tähtäys tarkka joten hän uskalsi tuon pelottelu tempun toteuttaa. Nymfin päänviereen uponnut nuoli oli tullut hyvin lähelle tuon kasvoja, sentti tai puolitoista lähemmäs ja se olisi osunut.
"No ehkäpä keksimme jonkin muun ratkaisun ?" Neito kysyi nyt toiselta iloisesti ojentaen sitten kätensä avuksi jotta tuo mokoma pääsisi maasta ylös.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 23:08

Haltia tai ei, toinen vaikutti hitusen karmivalta, ja kyllä, Octavia olisi mieluummin aivan jossain muualla, kuin juuri tässä. Naisen kommentti sai tyttösen nielaisemaan ja tuon ilme muuttui koomisen järkyttyneeksi. Terävä mikä lie kepinpääkin painoi nymfin ohimoa kipeästi. Tuosta tulee varmasti mustelma, hän ajatteli harmaasti, kunnes muisti, että joutuisi todennäköisesti pataan, eikä mustelmilla ollut enää silloin väliä. Hienoa.

Ja sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta. Nainen puhui hyväntuulisella äänellä ojentaen kätensä Octavian tartuttavaksi. Hetken neiti mietti, mutta tarttui sitten muita mukisematta naisen käteen, ja nousi hoiperrellen jaloilleen. Nymfi tuijotti toista edelleen kauhun kankea ilme naamallaan kehon pysyessä jännittyneenä, aivan kuin ei uskoisi juuri äsköistä tapahtumaa todeksi. Hän nielaisi uudestaan, mutta pysytteli muuten äänettömänä.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Elo 2011, 23:14

Demi-Lune

Oho, toinen oli vieläkin kauhusta kankeana, tai siltä se ainakin vaikutti nyt tähän hätään.
"Ei minua tarvitse oikeasti pelätä, olen rajavartia, en satuta sinua." Demi-Lune selitti koittaen saada tuon nymfin rentoutumaan. Kenties tuo oli kuullut rajavartioista ja rauhoittui ?
"Mutta silti, en voi mennä kotiin tyhjin käsin ja sinun keppostelusi takia peura jolkottaa jo kilometrien päässä." Nainen lisäsi, mutta silti aika pirteällä ilmeellä, ei sitä nyt jaksa tuommoisen takia mököttää.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 08 Elo 2011, 23:35

Octavia ei ollut täysin vakuuttunut, mutta naisen olemus ei ainakaan huokunut väkivaltaisuutta tai mitään vastaavaa. Ehkä hän puhui totta? Mutta mikä ihme oli rajavartija? Nymfi ei ollut koskaan kuullutkaan moista termiä, eikä hänellä ollut hajuakaan, mitä sana tarkoitti, ja tuon kasvot kertoivatkin varmasti samaa. Vaikka tyttöstä hermostutti edelleen, uteliaisuus voitti, niinkuin aina. Mikä se on? Kysymys oli kömpelö, mutta viittasi tottakai rajavartioihin. Sana kuulosti niin oudolta ja vieraalta, että neiti ei uskonut osaavansa lausua sitä ääneen.
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Elo 2011, 23:43

Demi-Lune

Tässävaiheessa varmasti moni olisi kurtistanut kulmiaan kummastuksesta ja haukkunut vihreähiuksisen lyttyyn siitä miten sivistymätön ja typerä tuo oli, mutte Demi sellaista tehnyt. Ei kaikkea voinut aina tietää.
"Rajavartijat vartioivat rajaa, yrittävät ylläpitää sopua ihmisten ja haltioiden välillä, olemme kaikki puolueettomia ja koitamme parhaamme mukaan auttaa muita." Demi selitti ja tajusi sitten ettei äskeisen perusteella tuo kuvaus sopinut lainkaan häneen, mutta sehän oli vain vitsi, toivottavasti tuo toinenkin sen tajusi ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 09 Elo 2011, 13:44

Kyllä, neiti näytti varmasti typerältä ja tietämättömältä sivistyneempien silmin, mutta minkäs teet kun olet asustanut metsässä koko pienen ikäsi, ja ulkomaailmassa vallitsevat asiat ovat vain pääkohdiltaan tuttuja? Octavia katsoi haltiaa edelleen uteliain silmin, kallistaen ja raapien päätään sen merkiksi, että ei oikein vieläkään ymmärtänyt rajavartioiden tehtävää. Mitä rajaa? Haltiat ja ihmiset olivat edelleen sodassa, sen nymfi kyllä tiesi, mutta miten nämä rajavartiat sitten oikein auttoivat muita? Tyttönen mutristi huuliaan, ei hän kysymyksiinsä vastauksia saisi tuppisuuna.

En ymmärrä, nymfi sanoi harmissaan, viskoen päätänsä kielteisesti ja mutristaen huuliansa väärinpäin aivan kuin pieni lapsi, jolle oltaisiin kerrottu ei nameja ennen päivällistä. Hänen kasvoiltansa näkyi selvä pettymys, mutta kirkastui sitten aurinkoisemmaksi, kun tuo avasi suunsa uudestaan. "Kerro lisää, haluan tietää!"
Etta
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Elo 2011, 14:17

Demi-Lune

Toinen ei oikein vieläkään näyttänyt ymmärtävän, ja nopeasti tuo sen sanoikin. Sitten nymfin ilme kuitenkin kirkastui ja hän pyysi kertomaan lisää. Turkoosihiuksinen haltia hymyili lempeästi ja aloitti selostuksensa.
"No jos olet vaikka puolueeton, et ihmisten tai haltioiden puolella ja joudut pulaan, jos rajavartia sattuu paikalle hän kyllä auttaa. Eli periaatteessa puolustamme niitä jotka eivät sotaan tahdo osaa ei arpaa. Tajusitko ?" Hetken tauon pidettyään nainen totesi vielä ettei ole kovinkaan kummoinen selittäjä. Ehkä jokupäivä joku puheen lahjoilla siunattu voisi neuvoa tuota nymfiä ? Nääh tuskin hän muistaa koko rajavartija hommaa enään viikon päästä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Etta » 09 Elo 2011, 14:54

Nymfi kuunteli kiinnostuneena toisen selostusta, mutta kummastui sitten lopuksi epähuomioiden toisen kysymyksen täydellisesti. Olenko minä puolueeton? Octavia kysyi käännellen päätään puolelta toiselle. Pakkohan hänen oli olla, vai mitä? Octavia ei ollut tarpeeksi kiinnostunut sodasta, itse asiassa sodan merkityskin oli neidille hiukan pimennossa. Kyllä hän ymmärsi, että vihanpito johti usein sotaan, mutta miksi? Tyttö istahti kovalla tömähdyksella takaisin maankamaralle, risti jalkansa ja näytti määrätietoisen pohdiskelevalta. Hän katsahti sitten odottavaisen näköisenä naisen kasvoihin aivan kuin toinen osaisi vastata kaikkiin kysymyksiin, jotka nymfiä askarruttivat.
Etta
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron