Pilattu päivä //Debbie.//

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Templer » 01 Loka 2011, 20:23

Frederic

"Ei en minä inhoa sinua, hermostuttaa vain kun käyttäydyin silloin alussa kuin pahainenkin sika." Fred sanoi ja astui tuttuun mökkiin sisään. Lupaa istumiseen hän ei edes kysynyt, vaan istui pöydän ääreen penkille katsoen hymyillen naisen touhuja, heti tajuttuaan, että nainen vaihtaisi pahaisen pyyhkeen hameeksi, Fred osasi kääntää katseensa toiseen suuntaan, eihän sentään tirkistelijä ollut.
Korujen tekeminen kävi miehen mielessä, mutta suuremmin hän ei sitä ilmaissut, koska ei ollut ajatuksesta kovinkaan innostunut. Jos nainen sen muistaisi, hän sen kyllä sanoisi... vai sanoisiko sittenkään?
"En minä tarvitse mitään, mutta sinä itse näytät nälkäiseltä, syö ihmeessä." Fred naurahti, kun nainen kohotti kuivalihaa ja leipää, todellisuudessa olihan hänellä pieni nälkä, mutta nähdessään jopa hevosen kaurojen loppumisen, ei hän tohtisi naiselta mitään kallista pyytää, eikä kuivaliha ollut kovin halpaa, jos sitä osti. Oma tekemänä se taasen vei niin paljon vaivaa ja aikaa, että ei ollut ihmekään kun hintakin oli hieman kovempi.
Mies hymähti kun tajusi juuttuneen ajattelemaan kuivalihaa ja sen hintaa. Fred katsahti kaapin päällä lojuvaan pajupilliin, hän oli itsekin joskus soittanut sellaisella, pikkupoikana, osaisikohan hän soittaa vieläkin.
Siitä innostuneena hän nousi ja käveli kaapille, kurotti pajupillin sen päältä ja soi naiselle hellyyttävän hymynsä.
"Saanko soittaa?"

//Eikai haittaa, että sillä oli pajupilli siellä? ;D//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 01 Loka 2011, 21:02

//No mitä se haittaa, kyllähän jokasella pajupilli pitää olla ;D//

Clarina

Clara katsoi hieman pettyneesti mieheen, mutta otti silti itse leivän ja etsi salaatti sun muuta mitä kaapista löytyi leivän päälle. Kun clara oli kasannut leivän päälle vähän jokaista niin tyttö istui pöytään ja puraisi leivästään. Kun mies kysyi saisiko soittaa pilliä, naisen silmät suurenivat. " Onko se vieläkin siellä? Löysin sen pienenä metsästä ja säilytin sitä. En tiennyt että se on vieläkin siellä. Soita toki, haluan kuulla." Clara hymyili, laittoi leivän pöydälle ja kantoi tuolinsa takan ääreen. Sitten nainen kävi hakemassa toisen tulin ja leipänsä. " Istu, jos siis haluat.." Clara sanoi miehelle ja puraisi leivästään. Liekit tanssivat lumoavasti ja näytti siltä kun ne olisivat eläviä. Clara laski kätensä ja leipänsä syliinsä tuijottaen liekkejä, mutta nainen heräsi kuitenkin kun leipä tippui maahan. Clara hätkähti hieman ja nosti leivän, puisteli sitä ja nosti sen suun kohalle. Sitä ei saisi pienen takia heittää hukkaan, joten nainen puraisi sitä. " Muutes sinä et ollut mikään harvinaisuus kun tavattiin, olit yliliioitteleva, älä tee sitä toisten." Clara naurahti, nainen kommentoi tällä tavalla koska ei halunnut tästä liian tunteikaasta iltaa. Clara kuitenkin hiljeni ja katsoi mieheen. " Mitä olit tekemässä ennen kun me tavattiin. Tulit vain sateessa luokseni, niin mitä teit sitä ennen.." Clara hymyli lempeästi ja katsoi miestä. Hymyssä piili kuienkin uteliaisuus joka halusi päästä ulos ja tietää miehestä enemmän.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 01 Loka 2011, 21:21

Frederic

Fredin silmät loistivat, kun hän asetti pillin huulilleen ja puhalsi varovasti. Pillin sisällä olevat pölyt lennähtivät pienenä pilvenä ilmaan ja Fred istui mielellään tuolille, jota nainen tarjosi. Hän soitti tuttua sävelmää, rauhallista laulua, jonka hän oli äidiltään oppinut, tuutulaulu, täydellinen siihen hetkeen. Liekkien valaistessa naisen kasvot ja täydellisen pimeyden odotamassa ulkona, joka ei kuitenkaan uskaltaisi sisälle, lämpimään ja valoisaan mökkiin, jossa Fred rakasti nyt olla. Kappale loppui aika samaan aikaan, kun naisen leipä putosi. Kun he vaihtoivat tavalliseen jutusteluun, Fred laski pajupillin pöydän nurkalle.
"Tiedän, yritin liikaa. Olet vain niin kaunis, että en edes tiedä mikä minuun meni." Fred naurahti hieman ontosti, hän katui mitä oli tehnyt, muttei voinut muuttaa sitä.
"Seisoin." Fred sanoi hiljaa. "Seisoin ja annoin pisaroiden huuhdella pois kaiken sen veren, mitä olin sormilleni saanut, eläimiä tappaessani. Seisoin ja odotin, että jotain hyvääkin tapahtuisi, kappas vain, sinä tulit valloittavan hymysi kanssa ja vedit minut aivan silmiesi hurmuuteen. Olit minulle kuin huumetta, jotain aivan ihanaa ja kaunista kaiken sen tummuuden keskellä." Fred sanoi ja risti kätensä pöydälle nojaten hieman lähemmäs naista.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 01 Loka 2011, 21:49

Clarina

Naisen yritys meni pieleen. Illasta tuli tunteikas, mutta se ei haitannutkaan naista. Se tuntui mukavalta, tästä nainen ei haluaisi lähteä. " JA minäkö valaisin sitten päiväsi sen kaiken eläimen tappamisen ja veren keskeltä?" Claraa nauratti ajatus. Ei hänestä kukaan ennen koskaan noin ollut sanonut, kukaan ei koskaan ollut tuskin edes vilkaisutkaan naiseen, nyt naisesta tuntui hyvältä. Nainen huomasi kun mies nojautui lähemmäs, nainen ei vetäytynyt pois vaan päin vastoin, Clara nojautui myös niin että oli kiinni miehessä. " Anteeksi jos pilaan tämän nyt, mutta sinulla on nälkä, eikö niin?" Claran kuiskasi pienesti liikkumatta. Tätä oli jäänyt harmittamaan kun mies ei syönyt mitään, vaan oli kärsinyt pienestä nälästä. Clara oli kuitenkin kysymyksensä jälkeen paikalla eikä liikahtanutkaan ruokakaapille päin, nainen odotti vastausta mieheltä, koska ei halunnut turhaan lähteä tästä tunteesta pois. Clara katsoi liekkejä jotka olivat nyt vielä taianomaisemmat. Nyt ne tanssivat Claran silmissä ympäri huonetta.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 01 Loka 2011, 22:09

Frederic

Fred jäykistyi hieman naisenkin tullessa lähemmäs, mies olisi tahtonut suudella häntä, antaa tunteiden viedä, mutta mitä toinen siitä ajattelisi? Löisi häntä ja käskisi poistumaan? vai vastaisisi suudelmaan?
"Ei minulla ole nälkä..." Fred toisti kuiskaten.
Paitsi voisin syödä huulesi. Hän lisäsi ajatuksissaan katsellen naisen huulia, kuin toivoen niiden lähenevän hänen omiaan, mutta tuskin itsekään siihen uskoen.
"Ei minusta tarvitse huolehtia." Fred lisäsi ja päästi hengityksensä huuliensa läpi.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 01 Loka 2011, 22:26

Clarina

Claraa hymyilytti, kun mies tuijotti Claran huulia. Samalla Clara kuuli kun mies henkäisi hiljaa ja miettien jotain tarkasti. Clara käänsi päänsä miestä kohti siristi silmiään. Miehessä oli jotain mikä sai Claran vetäytyvän tätä kohti. Nainen ei itsekään tiennyt mikä se oli, nainen tavallaan vihasi miestä ja samalla nautti tämän läsnä olosta. Se tuntui oudolta, se oli ärsyttävä tunne sillä nainen ei tiennyt mitä tekisi. Niimpä nainen teki vain siltä miltä tuntui, Clara painoi huulensa miehen huulia vasten. Clara sulki silmänsä ja jatkoi. Miehen huulet olivat kylmät joka sai Claran tuntevan itsensä tuli kuumaksi ja punastuneeksi. Onneksi nainen ei punastellut kuitenkaan. Nainen otti hellästi huulensa pois miehen huulilta ja katsoi miestä silmiin. Claraa hymyilytti väkisin, mutta nainen pystyi olla nauramatta pikkuisenkaan, se pilaisi tunnelman. Ja eihän Clarina tiennyt miehen reaktiota, lähtisikö tämä hämmentyneenä ja suuttuneena pois vai saisiko Clara vasta suudelman? Maailma oli täynnä vaihtoehtoja jotka ärsyttivät.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Loka 2011, 15:50

Frederic

Sekunti, jos ei toinenkin. Mies tajusi naisen huulien liikkuvan lähemmäs hänen omiaan. Kun ne sitten kohtasivat, Fredin silmät painuivat kiinni ja hän nautti hetkestä, pienestä hetkestä, jona heidän huulensa oikeasti kohtasivat. Suudelma oli lyhyt, liian lyhyt Fredin mielestä, mutta silti se kertoi paljon. Nainen oli viimein vastannut hänen pyytöönsä, hieman viiveellä, mutta se oli tapahtunut. Huulien irrotessa mies päästi pienen huokaisun avaten silmänsä ja katsoen naisen loistaviin silmiin. Hän hymyili, ehkä Fred voisikin jatkaa...
Enempää sitä miettimättä Fred yhdisti huulensa naisen huuliin ja halusi pysyä siinä hetken kauemman kuin äsken. Juuri sille rajalle, jonka hän naisen uskoi kestävän, kunnes hän vetäytyi rauhassa suutelusta. Mies tunsi vihdoin elävänsä, hänen sydämensä hakkasi rintaa ja hän olisi vain halunnut heittäytyä naisen syliin.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 02 Loka 2011, 18:28

Clarina

Clara sai mieheltä vastauksen mietteisiinsä. Tosin sitä ei ollut vaikea arvata, olihan mies jo kehunut ja seurannut naista kauankin. Tosin Clara kerkesi tuntea miehen vain päivän kun jo suuteli tätä. Se tuntui naiselta oikealta joten niin tämä teki. mies suuteli hellästi takaisin ja hieman pitempään, siedettävän määrän. Clara hymyili ja kääntyi miehestä takkaan päin. Nainen oli hiljaa ja katsoi liekkejä jotka eivät enään tanssineet. Niiden tanssi ei ollut mitään verrattuna äskeseen. Clara oli kuitenkin sen verran entinen että ällösi kaikkea suutelun tapasta. Jos joskus on sellainen nirso, siitä ei pääse enään koskaan pakoon. Clara oli kokonaan irti miehestä ja ja katseli pihalle olkansa yli ikkunasta. Se oli oudon tuntoista, liian yksinäistä. Clara nousi siirsi tuoliaan lähemmäs miestä, ja istui tuoliin. Nyt nainen painoi päänsä miehen olkapäälle ja halusi olla vain hiljaa hetkessä.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 03 Loka 2011, 15:47

Frederic

Nainen käänsi katseensa takkaan, mies tunsi olonsa syrjätyksi, joten hänen päänsä nuokahti hieman alas. Kun nainen siirtyi katsomaan ulos, muttei vilkaissutkaan miestä, Fred tunsi olonsa vieläkin kurjemmaksi. Toinen oli juuri suudellut häntä, hän oli suudellut uudestaan, kunnes paikan oli täyttänyt hiljaisuus. Kuin istuisi yksin, toista ei olisikaan.
Kun nainen rupesi siirtämään tuoliaan, Fred kohotti katsettaan hieman ihmetellen, mutta kun hän tajusi, penkin siirtyneen vain lähemmäs häntä, ei Fred voinut olla hieman hymyilemättä. Naisen nojatessa hänen olkapäähänsä, oli miehen huokaistava onnesta, ehkä toinen ei hylännytkään häntä niin jyrkästi heti suudelman jälkeen.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 03 Loka 2011, 16:25

Clarina

Clara oli vieläkin täysin hiljaa. Se riittäisi täysin naiselle mutta entäs mies. Halusiko tämä sanoa jotain, jutella? No jos haluaisi sen mies saisi tehdä itse. Clarina tuijotti takan reunustalla olvia savi ruukkuja. Tuli loi niihin valoa ja varjoja. Nainen nosti katseensä ylös päin, mieheen. " Mikä on? Näytät omituiselta?" Nainen sanoi pehmeästi ja rauhallisesti, kun oli huomannut miehen turhautuneesuuden. Mies oli suorastaan säikähtänyt jostain. Naisen mieli huojentui, kun hullut ajatukset levisivät claran mieleen. Niitä riitti joten nainen halusi vastauksen.

//Hitot näitten kohtauksien kaa >.< En oo sellasta romanttista tyyliä näissä rope jutuissa ::D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 04 Loka 2011, 16:52

Frederic

Mies oli hetken hiljaa naisen kysymyksen jälkeenkin, hän mietti tarkasti vastaustaan. Jotta toinen ei huolestuisi, tympääntyisi tai muutenkaan jättäisi häntä siihen. Siinähän se, yksinkertainen pyyntö, joka pakeni miehen huulien raosta:
"Älä vaan jätä minua nyt." Fred sanoi hieman tyhmistyneenä pyytönsä outoudesta.
"Tarkoitan, että..." Fred aloitti, mutta naisen silmiin katsominen sai hänen sydämensä vain jyskyttämään kovempaa ja hänen sanansa takertuivat toisiinsa, hän ei saisi mitään järkevää aikaiseksi. Naisen huulet vetivät miehen omia puoleensa. Fred puri huultaan, jotta ei rupeaisi taas sooloilemaan, se oli nähty hänen elämässään liian monta kertaa.

//ei meidän ole pakko jatkaa, jos et halua ;)//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 05 Loka 2011, 22:06

Clarina

Clara katsoi miestä ja kuuntel,i kun tämä änkytti. " Samapa tuo, olet aina yhtä outo." Clara naurahti hieman kiusotellakseen. Sitten Clara katsoi taas olkansa yli ikkunasta ulos. Näytti siltä kun alkaisi satamaan. Se tosiaan alkoi koko ajan kovenemaan. " Oletko varma että heposi haluaa olla sateessa? Sietääkö se olla shadowin kanssa ladossa, samassa tilassa siis?" Clara kysyi säälien Sleipniriä. Ja jos joku niin se pilasi tunnelman. Clara katsoi miestä ja nousi tuoliinsa kunnolla istumaan irti miehestä siis. Clara kallisti päätänm odottaen vastaustaan. Sade oli jo hieman yltynyt ja Clar akatseli pihalle, ja takkaan sen jälkeen. " Ainakin lämpöä pitää saada enemmän." nainen totesi lopulta.

//Jaa no jatketaan näin :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Loka 2011, 16:20

Frederic

"Voi sen sisällekin viedä, jos se sinulle käy, koska en usko, että sillä olisi mitään Shadowia vastaan." Fred sanoi hieman surkutellen, kun tunnelma rikkoutui ja mies olisi voinut kuulla, kuinka se ropisi lattialle. Tosiasiassa ropina kuului sateesta, mutta mies ei sitä suuremmin ajatellut. Hän vain työntyo ulos ovesta ja vihelsi terävästi. Sleipnir oli hetkessä miehen luona ja tökkäsi häntä turvalla.
"Voimme hakea halkoja samalla." Fred sanoi naiselle hymyillen. "Vai?" Hän vielä kysyi loppuun, että nainen voisi sanoa sanottavansa, jos se ei kävisikään.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 06 Loka 2011, 21:14

Clarina

clara katsoi miestä joka meni ovelle harmistuneena. " Joo voidaan hakea." Clara sanoi hymyillen ja sieppasi viittasna. Clara käveli ovesta ulos ja käveli ladolle päin. satoi aika paljon ja nainen oli jo ihan märkä. Clara olikin jo avaamassa ladon ovea ja avasi vielä toisen. Clara katsoi kun Shadow hörähti hieman kuin merkiksi että tämä on täällä pomo. Clara etsi miehen katseellaan ja katsoi tätä. " Laita se tuonne, haen ladon päästä puita. Muista laittaa ovet kiinni." Clara sanoi kävellesään jo puiden luokse. Clara keräsi sylinisäö viitan alle puita joita voisi polttaa. Ne pysyivät kuivina viitan alla. Clara lähti kävelemään takaisin päin, ja mietti koko päivän tapahtumia, ja mietti samalla mitä voisi tapahtua. clara näkikin jo miehen ja käveli tämän viereen. " Menäänkö jo? Onko hevosesi valmis?" Clara kysyi virnuillen.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Loka 2011, 17:23

Frederic

Mies seurasi naisen perässä latoon ja päästi Sleipnirin vapaasti asettumaan kuivaan tilaan. Se hörähti Shadowille, alentui toisen tahtoon ja niin he näyttivät hyvin tulevan toimeen. Samalla Fred sulkikin naisen pyynnöstä oven ja jäi odottamaan naista samalla. Kun nainen saapui hänen luokseen ja he astuivat ulkoilmaan, Fred ei voinut itselleen mitään ja hän otti hennosti naisen leuasta kiinni kumartuen pienesti suutelemaan naista, vain pikainen huulien kohtaaminen ja siinä se oli. Mies lähti jatkamaan matkaa, kuin mitään suurempaa ei olisi tapahtunutkaan. Hän avasi ulko-oven kohteliaasti naiselle ja astui itsekin sisään mitään sanomatta.

//Frederic on outo ihminen...//
Templer
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron