Jekku, mitä sitten?

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 13 Loka 2011, 22:51

~ Keiko ~

Tyttö kiljaisi pienesti, kun lennettiin puitten ohi. Piti kallistua vähän ja se oli Keikosta hieman pelottavaa. Hän kuitenkin rauhoittui hieman nähdessään linnut. Tyttö piteli molemmilla käsillään kiinni Najadin vyötäröstä. Hän kallistui hieman oikealle päin ja katsoi alas. Keiko vetäisi pienesti henkeä, mutta käänsi pian katseensa takaisin eteensä. Hän tuijotti hetken aikaa tamman vaaleita hiuksia, ennen kuin käänsi katseensa takaisin alas. Tuo hellitti hieman otettaan tuosta neidistä, muttei silti päästänyt ihan irti.
"Olen kyllä kunnossa", tuo vastasi ja veti syvään henkeä.
Hän päästi toisen kätensa irti Najadin vyötärön ympäriltä. Sitten hän irroitti toisenkin kätensä ja piti käsiään suorassa, aivan kuin lentäisi itse. Pian hän kuitenkin otti taas Najadin vyötäröstä kiinni.
"Jännittävää..", tuo mutisi ja katsoi taas alaspäin.
Alhaalla näkyi vain metsän puitten latvoja ja muutamia lintuja, jotka liitelivät ystäviensä tai perheittensä kanssa.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 14 Loka 2011, 21:58

Najadi

Najadi keskittyi enemmän lentämiseen ja tarkkaili eteensä, että ei tulisi lintutörmäys.
Tamma laittoi jalkojaan lähemmäs vatsaansa saavuttaen enemmän virtaviivaisuutta, mutta piti vauhtiaan kohtuulliselta ottaen huomioon että kyydiissä oli Keiko.
Najadi katsoi hetkeksi alapuolelleen ja näki runsaasti enemmän puidenlatvoja kun ennemmin. He olivat lentämässä metsän siimeksiä kohti, ja sinne Najadi ei haluaisi mennä heti joten nainen päätti tehdä käännöksen takaisin päin. " Käännyn takaisin päin, olemme muuten kohta metsän puolella reilusti." Najadi huikkasi olkansa yli toiselle. Najadi hidasti vielä hiukan enemmän vauhtiaan jotta pystyisi kääntymään paremmin eikä lentäysi ympäri tiputtaen Keikon. Najadi kääntyi aika jyrkästi, mutta helposti. NAjadi nopensi taas vauhtiaan päästyään ympäri.

//Herranjestas ku ei keksi mitään -.-
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 16 Loka 2011, 13:26

~ Keiko ~

Keiko istui Najadin selässä ja hymyili pienesti. Hänen hiuksensa ja häntänsä heiluivat tuulen mukana. Tyttö päästi jo hieman enemmän irti kentaurin vyötärön ympäriltä, ennen kuin päästi taas kätensä irti tuosta. Hän piteli niitä hetken aikaa sivuillaan, niin kuin äsken, mutta kun toinen sanoi kääntyvänsä takaisin, Keiko tarrasi taas tuon vyötäröltä. Tuo puristi silmänsä kiinni ja painoi päänsä alas, kun he kääntyivät jyrkästi takaisin päin. Kun he olivat taas suorassa asennossa, tyttö avasi silmänsä ja räpytteli niitä pienesti. Lentäminen oli kyllä kivaa ja jännittävää, mutta ehkä se ei oltu tarkoitettu kissoille tai kissamaisille olennoille. Keiko piteli tuon naisen vyötäröltä kiinni ja katseli hiljaa alaspäin.

//>.<
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 19 Loka 2011, 20:17

Huh ku ei oo jaksanu vastata mut jos nyt? :P//
Najadi

Najadi alkoi väsymään kun tuuli puhalsi niin kovaa ja kyydissä oli Keiko.
Olihan toinen kevyt, mutta eka kerta kyydittää joku on hankala.
Najadin siiveniskut vähenivät ja hidastuivat. "Minä alan laskeutumaan, tämä on hankalaa.." Najadi ilmoitti Keikolle ja keskittyi pujoittelemaan taas puita. Puu, jos toinenkin hujahti aika läheltä. Puiden yläpuolella oli valoisaa, mutta puiden lomassa ei niinkään. Valon säteitä oli sielä täälä, missä nyt olikaan pieniä reikiä puiden oksista.
Najadi oli jo paljon alempana kuin äsken ja tuuli oli vähentynyt kun vauhti oli hidastunut.
He olivat vain viiden metrin päästä maasta ja pari puutra oli enään edessä, joten siivet mahtuisivat hyvin niiked välistä.
Najadi huokaisi pitkään helpotuksesta kun olisivat kohta maassa, ei enään painoa selässä. Nyt oli vain parimetriä matkaa maahan ja juuri kun Najadin jalat osuivat maahan paino lähti selästä. Oliko Keiko hypännyt jo pois?
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 19 Loka 2011, 21:34

//Huu tuli mieleen se eka kerta ku olin mun kaverin mopon kyydissä. Se oli pelottavaa, mut sit tulomatkal liikkapaikast koululle ei pelottanu enää ^^

~ Keiko ~

Keiko istui hiljaa tytön selässä, kun tuo alkoi jo laskeutua. Hän katsoi sivulleen ja huomasi tarkoilla silmilläni hieman kauempana kotkan. Se näytti tuijottavan takaisin ja pian se lähti lentämään kovaa vauhtia heitä päin. Keiko katsoi sitä hetken ihmeissään. Tyttö ajatteli varoittaa Najadia, mutta ajatteli sitten että ehkä kotka väistäisi heitä. Se kuitenkin vain kovensi vauhtiaan ja pian se lensi suoraan päin Keikoa. Kotka nappasi kissatytön olkapäiden alta kiinni ja nousi tuo mukanaan korkeuksiin. Tyttö tajusi vasta hieman myöhemmin mitä oli tapahtumassa. Hän kiljaisi ja katsoi alaspäin. Huu.. Olivatpas he korkealla. Kotka lensi pesäänsä ja pudotti Keikon siihen.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 20 Loka 2011, 14:39

Najadi

Najadi tuli ylpeänä itsestään alas maahan. Nainen verrytteli hieman jalkojaan ja sen jälkeen pysähtyi outoon tunteeseen. Minne Keiko oli mennyt?
Najadi ajatteli sen tekevän pilaa vastakaijuksi oma tekemästään pilastaan, mutta olisi outoa, hehän jo ystävystyivät, melkein..
Najadi etsi kaikkialta katseellaan, mutta ei tyttöä näkynyt missään. Najdi siirsi seuraavaksi katsettaan hieman ylemmäs, puihin. Sitten Najadi tajusi kun näki sen omilla silmillään. Kotka oli vienyt Keikon? Najadi pompahteli pikkuisesti levottomasti ja huokaili, mitä nyt pitäisi tehdä?
Najasi katsoi puita, olisi liian hankalaa lähteä tuonne suuuuntaan lentämään, ainoa tapa oli juosta, kovaa. Najadi ei sen enempää miettinyt vaan lähti heti ensin käyntiin ja siitä nopeasti laukkaan. Ruoho suhisi naisen jaloissa ja välillä saattoi kuull akun kotka rääkäisi. Kotka lensi vähän edemmällä mitä tamma juoksi, oli rankkaa juosta suoraan lennon jälkeen kun jalat olivat hieman puutuneet.
Tamma tarkkaili puita ja niiden välejä, ne olivat muuttuneet isommaksi, mutta eivät riittäneet siiville. Najadi joutui juoksemaan vieläkin. Kaviot osuivat vähän väliä isompiin kiviin, mikä ei tosin tuntunut Najadille, mutta nainen oli aina vähän liian lähellä kaatumisen riskiä, jossa voisi katketa jalka, ja sitä jos jotain Najadi ei halunnut.
Nainen katsoi ylleen, kotkaa ja Keikoa ei enään näkynyt. oliko kotka päättänyt levätä? Vai päätynyt jo pesäänsä?
Najadi pysähtyi niin nopeaa kuin pystyi ja lähti etsimään kävellen jotain pesää missä kotka voisi olla.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 23 Loka 2011, 09:46

~ Keiko ~

Kotka käveli Keikon ympärillä ja tuijotti tätä. Tyttö katsoi häntä ihmeissään ja samalla hieman peloissaan. Tuo peruutti hieman, mutta kotka tuli vain lähemmäs. Keiko kaatui yhtäkkiä maahan. Hän kuuli pienen murskauksen äänen. Tytön silmät suurenivat ja kotka jäi tuijottamaan Keikoa. Se näytti sekä vihaiselta että surulliselta. Tyttö nousi varovasti ylös ja irvisti pienesti. Hän pyyhki kotkan murskaantuneen munan jämät ja käänsi katseensa maahan. Ainakin kaksi munaa oli selvinnyt. Keiko käänsi katseensa takaisin kotkaan. Se levitti siipensä ja päästi oudon kirkaisun tapaisen äänen. Keiko kirkaisi myös ja käännähti ympäri. Hän lähti juoksemaan isoa pesää pitkin. Kotka olikin aika iso, mutta munat olivat kyllä todella pieniä tämmöiseen pesään. Keiko hyppäsi reunalta kiljuen alas. Hän putosi hetken aikaa, ennen kuin laskeutui tömähtäen maahan. Onneksi hän oli puoleksi kissa. Vaikka jalkoihin kyllä sattui vähän, kun ne tömähtivät takaisin maahan. Kotka liiteli korkealla tuon pään yläpuolella ja äänteli, ennen kuin se lähti syöksymään Keikoa päin.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 23 Loka 2011, 14:17

Najadi

Najadi kuuli kotkan kirkaisun. Sitä seurasi toinen kiljaisu, pitempi kun äskenen ja se ääni kuului Keikolle, joka oli itseasiassa tippumassa alas. Najadi kauhistui ja lähti ravaamaan toista kohti. Keikon ylä puolella leijaili kotka, se sama joka nappasi kissanaisen aikasemminkin. Najadi oli ihan pienen matkan päässä tytöstä, kun kotka alkoi syöksyä Keikoa kohti. Najadi tiesi että kerkeäisi tulla paikalle, hieman ajoissakin, mutta mitä nainen sitten tekisi muka? Najadi ei kerennyt ajatella sitä sen enempää kun oli jo Keikon edessä. Najadi näki kuinka kotka syöksyi nyt tammaa kohti. Se näytti yllättyneeltä, ihan kuin olisi säikähtänyt, se ei kerennyt vaihtaa suuntaansa vaan yöksyi ajattelemattomana kaksikkoa kohti. Najadi ei keksinyt mitään muuta kuin suojautua, joten nainen vetäisi ensin kätensä pään päälle jonka perään tuli isolla tuulenpuuskalle siivet. Kuului vain isohulmahdus kun siivet olivat suojana. Najadi ei tiennyt kuitenkaan mitä odottaa, tulisiko siivestä kohta läpi nokka tai tarraisiko kotka kynsillään kiinni Najadiin? Najadi pysyi paikallaan ja odotti, oli hetken hiljaista ja sitten joku vain pamahti tammaan pahki. Se oli se kotka, se oli vain lentänyt pahki tekemättä mitään vahinkoa muuta kuin itselleen.
Najadi hymyili hetken itsekseen ja otti sitten siivet pois edestään paikoilleen. NAjadi katsoi maahan missä makasi tokkurassa oleva iso kotka. Se tosiaan olikin iso, outoa. Tamma antoi sen olla siinä hetken ja kääntyi ympäri etsien Keikoa. " Oletko kunnossa? Mitä se tei sinulle, olet ihan likainen?" Najadi kysyi kulmat ylhäällä.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 23 Loka 2011, 14:27

~ Keiko ~

Tyttö huokaisi helpotuksesta ja katsoi maassa makaavaa, puolikuolleen näköistä kotkaa. Hän käänsi katseensa Najadiin, joka oli juuri pelastanut hänet. Keiko halasi tuota ja nyökkäsi pienesti.
"Olen kunnossa, kiitos", tuo vastasi ja kosketti kotkaa jalallaan.
Hän käänsi katseensa ylös ja huokaisi pienesti.
"No se vei minut pesäänsä, sitten minä kaaduin vahingossa sen munan päälle, joka meni rikki ja sitten se suuttui minulle", tyttö selitti tuolle toiselle lyhyesti ja raapi niskaansa.
Hän sääli kotkaemoa, mutta se oli kyllä puoleksi tuonkin vika. Ei olisi itse ahdistellut Keikoa tai edes napannut tuota mukaansa, niin olisi sen lapsikin nyt hengissä. Eikä hänelle itsellekkään olisi mitään tapahtunut.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 23 Loka 2011, 19:59

Najadi

Najadi katsoi kotkaa joka makoi maassa. Jos sen hengitys ei olisi näkynyt niin olisi voinut luulla että se oli kuollut. Tamma astui kotkaa pikkusen lähemmäs tai no, siirsi yhtä jalkaansa lähemmäs tokkuraista lintua. Se oli iso, todella iso. Astuminen lähemmäs oli pelottavaa ja vielä kun lintu nytkähti. Se heräsi puolikuolleista eloon. Lintu nousi jaloilleen tokkurasti heiluen. Kesti hetken kunnes se löysi tasapainon. Najadi astui nyt kunnolla taaksepäin ja nopeasti. " Se taitaa herätä, mennäänkö pois?" Najdi astui jälleen kerran pois päin. Sitten NAjadi siirsi katseensa kissanaiseen. Najadi liikkui koko ajan taaksepäin hiljaa kun lintu lähti pikkuhiljaa liikkeelle. Se saattaisi nimittäin olla todeella suuttunut ja lähteä taas hyökkäämään. Toisaalta se voi olla pelokas ja lähteä pakoon.
Najadi viittoi naiselle jotta tämä nousisi selkään ja he pääsisivät nopeaa laukkaamalla pakoon jos niin kävisi että kotka tulee kohti. "Tuletko? Vai mennäänkö?" Najadi kysyi hieman hätäisenä.

//Sori ku on tooosi lyhyttä, harvinaisen lyhyttä ainaski minulle... -.- :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 23 Loka 2011, 21:35

//Joo ei se haittaa, itellänikin on aika lyhyitä~ :P

~ Keiko ~

Tyttö katsoi kun kotka nytkähti pienesti. Hän astui pari askelta taaemmas ja tuijotti kotkaa, säikähtäen melkein sen jokaista liikettä. Keiko nyökkäsi Najadille nopeasti. Hän todellakin halusi pois tuon kotkan läheltä. Tyttö kiipesi nopeasti hevosnaisen selkään ja otti tuon paidasta kiinni. Hän katsoi Najadin pään takaa kun kotkan askeleet nopeentuivat. Se kuitenkin pysähtyi, aivan kuin olisi antanut noille etumatkaa. Se taisi nauttia näitten kiusaamisesta. Oikeastaan se taisi pitää tätä vain kiusaamisena. Sellaisena missä se olisi pahis ja nämä kaksi tyttöä olisivat hänen uhrejaan. Tai no tavallaanhan se menikin sillä tavalla. Kotka tuijotti näitä vihaisen näköisenä. Oman lapsen kuolema tosin taisi olla sille paljon tärkeämpää, kuin kiusaaminen. Se siis otti tämän tosissaan, eikä siinä ollut mitään ihmettelemistäkään. Kotka astui hieman lähemmäs.
"Mennään nopeasti!", Keiko huudahti ja puristi silmänsä kiinni.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 23 Loka 2011, 22:53

Najadi

Keiko hyppäsi tamman selkään, missä oli Najadin reaktiot, juokse. Najadi kääntyi nopeasti ympäri ja lähti suoraan laukkaan. Najadi meni niin kovaa kuin pääsisi eikä uskaltanut kurkistaa ede taakseen. Hetkenn tuntui kun tornado olisi siepannut kaksikon pyörteisiin, mutta se ei ollut kuitenkaan sitä. Najadi oli älyttömän nopea, niin juuri siinä ei ollut mitään järkeä. Kaviot tuskin osuivatkaan maahan kun nainen laukkasi, siis ei hän kukaan haluaisi takamukseensa kynnen tai nokan jälkiä? Najadi oli hävillä törmätä erääseen puuhun joka oli keskellä tiheää kohtaa. Najadi säästyi luun murtumilta mutta sai käteensä naarmun johon kirpaisi kovaa. Najadi päätti varmistaa, että kotka ei olisi enään lähellä. sitä tamma ei itse katsoisi. " Voitko katsoa missä kotka on?" Najadi sanoi nopeasti ja hätääntyneesti yhden vaivaisen kotkan takia. Tämän jälkeen nainen menisi kotiinsa nukkumaan vuorokaudeksi, vähintään.

//Ole ylpeä mun roolauksen pituudesta :D ON se sentään jotain :)
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 24 Loka 2011, 08:04

~ Keiko ~

Tyttö puristi tiukasti toisen paidasta kiinni. Hän piti vieläkin silmiään kiinni. Olisi muuten avannut ne, mutta kun tuo toinen meni niin kovaa ja Keiko ei ollut tottunut olemaan hevosen selässä, eikä varsinkaan silloin kun se hevonen meni kovaa. Keiko nyökkäsi pienesti kuullessaan toisen pyynnön, vaikka tiesikin ettei tuo hevosnainen sitä nyökkäystä näkisi. Keiko avasi silmänsä ja käänsi ylävartaloaal hieman ympäri. Hän katsoi suurta kotkaa joka lensi näitten takana. Ei kuitenkaan ihan kiinni näissä, onneksi. Oli se ainakin pari kolme metriä taaempana. Mutta se ei silti hirveästi auttanut.
"Se lähestyy", Keiko sanoi, mutta melkein heti sen jälkeen kotka tuntui luovuttavan.
Se pysähtyi kuin seinään ja lensi nopeaa vauhtia ylös. Siellä se hetken aikaa lensi ympyrää ja päästeli ääniään, ennen kuin lensi takaisin omaa pesäänsä päin. Keiko huokaisi helpotuksesta.
"Se lähti", tuo sanoi ja käänsi katseensa takaisin eteensä.

//Joo olen kyllä ylpeä sinusta :D
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 24 Loka 2011, 20:41

Najadi

Najadi kuuli toisen sanovan että se lähestyy joten neiti kovensi vielä v auhtiaan. Nainen juosta viiletti kunnes kuuli toisen sanovan että se lähti. Najadi oli yllättynyt ja silmät alkoivat taas loistaa. "Okei." Nainen sanoi vain ja pysähtyi kuin seinään. Najadi tunsi miten kovasti jalkoihin sattui yhtäkkiä-jarrutuksen takia, painovoima vei naista vielä eteenpäin vaikka jalat pysähtyivät. Tamma koukisti jalkojaan niin että meni alemmas, sitten tämä nosti siipensä ylös jotta Keikon olisi helppo tulla alas. Siivet ei olisi edessä eikä maa kaukana, yksinkertausta. "Menetkö alas? Ja muutes kiitti avusta." kentauri naurahti hieman. Sitten Najadi tunsi kivun siivessään, suonenveto. Automaattisesti tamma vetäisi siiven alas koukkuun. Kipu vihloi ja pisteli lopulta koko siivessä. "Olen lentänyt liikaa, ihme kun jalkoihini ei satu vielä juoksun takia.." Najadi sekoili hieman. Najadi nousi taas ylemmäs suoristaessaan jalkansa. Najadi ravisteli joka jalkaansa yksi kerrallaan, jokainen vuorollaan. Najadi huokaisi hieman väsymyksestä, oli todella rankkaa juosta ihan täysiä tai lentää koko ajan.

//Tjaa no.. tylsää.... Pitäskö alkaa lopetella?...
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 24 Loka 2011, 20:47

~ Keiko ~

"Ei se mitään. En edes tehnyt mitään", tyttö vastasi hymyillen toiselle ja hyppäsi alas tuon selästä.
Hän huokaisi pienesti ja käänsi katseensa vielä ylös. Hyvä kotka oli siis jo päättänyt lähteä. Keiko käänsi katseensa takaisin tuohon hevostyttöön ja hymähti pienesti. Hän laittoi hiuksiaan hieman paremmin ja heilautti pienesti suurta ja sileää häntäänsä. Alkoi jo hämärtyä ja tämmöisessä pimeässä metsässä se näkyi jo aika selvästi.
"Alkaa tulla pimeää. Minun täytyy varmaan jo lähteä. Nähdään taas joskus", tuo hymyili ja halasi Najadia pienesti.
Hän käännähti sitten ympäri ja kiipesi yhteen puuhun. Tyttö vilkaisi vielä alhaalla olevaa naista ja vilkutti tuolle nopeasti. Hän huokaisi sitten taas pienesti ja lähti hyppelehtimään puitten oksia pitkin kauemmas tuosta naisesta. Toivottavasti he näkevät vielä. Najadi oli nimittäin mukava tyyppi, vaikka aluksi olikin tehnyt ilkeän jekun.

//Njoo nyt se sitten varmaan loppui. Kiitos pelistä :)
Ventus-setä
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron