Jekku, mitä sitten?

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Jekku, mitä sitten?

ViestiKirjoittaja Demintty » 09 Loka 2011, 17:59

Najadi

Najadi käveli rauhassa metsässä. Kaviot osuivat vähän väliä kiviin ja kuului kopsetta. Najadi katseli ympärilleen tutkien paikkaa ja miettien minne menisi. Tamma kääntyi oikealle ja päätti mennä hieman kovempaa vauhtia. Oli viileä ja kuiva ilma, täydellistä lähteä ulos.Tuuli ei ollut vain pieni viima eikä kuitenkaan tuulenpuuska, mutta oksat heiluivat kovasti. Aurinko ei paistanut, oli valoisaa mutta tummat pilvet leijailivat yllä. siitä huolimatta nainen oli varma siitä, että ei sataisi. Silmat kiiluivat puiden välissä kun tamma laukkasi. Siipien sulat väpättivät tuulessa ja sieppasi ilmaa vällyihinsä ja tuntui välillä kuin lentäisi vaikka siivet eivät olleet edes levitetyt. Najadi juoksi ja pujotteli puita. tuuli tuplaantui kun tämä juoksi. Tamman hiukset lentelivät vähän väliä naamalla ja tamma joutui ottamaan niitä pois, joten tämän keskittyminen juoksemiseen herpaantui. Najadi joutui hiljentämään vauhtiaan jotta ei kohta juoksisi puuhun tai vastaavaan pahki. Najadi katseli ympärilleen ja ei huomannut mitään sen kummempaa joten tämä tamma jatkoi matkaansa. Najadi koitti siipiään, ne tarvitsivat myös liikuntaa. Päätös tehtiin siltä mitalta ja Najdi lähti lentoon, oli tosiaankin vaikea lentää kun puut olivat todellä lähekkäin, mutta oli tämänn pakko käyttää siipiään joka päivä, ihan kuin et käyttäisi jalkojasi päivään. Najadi laittoi siipiään välillä vähän koukkuun että mahtuisi lentämään paremmin.
hiukset menivät nyt täysin takana suoriksi vauhdin takia.
Najadille oli haasteellista lentää näin, mutta se oli hauskaa, kun muita haasteita tämän elämässä ei ollut.

//joo lyhyt alku tosin -.-' mut alku mikä alku :) Pitempää tulee, i promise.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 09 Loka 2011, 18:11

~ Keiko ~

Keiko istuskeli kiven päällä ja katseli suoraan eteenpäin. Tuo heilutteli aina välillä korviaan ja kuunteli ympäriltä kuuluvia pieniä ääniä. Tyttö hyppäsi alas kiveltä ja suoristi hieman mekkoaan. Se ei kylläkään hirveästi auttanut, kun mekko oli aika lyhyt, mutta se ei tyttöä haitannut yhtään. Tuuli heilutteli tuon kauniin harmaita hiuksia ja tuo joutui aina välillä siirtämään etuhiuksiaan pois silmiensä edestä. Keiko lähti kävelemään eteenpäin ja kuunteli ylhäällä lentävien lintujen ääniä. Hän hymyili pienesti ja käveli läheisen puun luokse. Tuo tarrasi siihen ulos työntyvillä, pitkillä kynsillään ja veti itsensä käsiensä avulla alimmalle oksalle. Keiko alkoi kiipeämään puuta pitkin ylös. Hän näki yhden pienen linnun ja väänsi huulensa leveään virneeseen. Lintu ei nähnyt tyttöä, joten hän lähestyi sitä varovasti. Keikon onneksi hän oli hyvin kevyt, joten ohut oksa ei katkennut. Mutta silti melkein jokaisen liikkeen takia oksa heilahti vähän. Lintu ei kuitenkaan tainut tajuta sitä, joten se vain hyppeli oksalla, selkä Keikoon päin.
"Sainpas sinut!", tyttö huudahti ja nappasi lintuparan käsiensä väliin.
Tuo istui oksalle, niin että molemmat jalat olivat yhdellä puolella. Lintu piipitteli kauhuissaan Keikon käsien välissä.
"Älä pelkää pikkuinen, en syö sinua", tuo naurahti ja silitteli peukullaan pikku tipun päätä.


Keiko päästi linnun kuitenkin pian vapaaksi. Tuo avasi kätensä. Lintu katsoi hetken aikaa Keikoa, ennen kuin alkoi räpyttelemään siipiään ja lenti äitinsä luokse, joka katsoi Keikoa selvästi sen näköisenä, että jos tyttö olisi tehnyt hänen lapselleen mitään, niin hän olisi nokkinut tytön silmät irti. Keiko vain naurahti pienesti ja hyppäsi kevyesti alas puusta. Pieni tömähdys kuului tuon jalkojen alta, tytön osuessa maahan.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 09 Loka 2011, 19:48

Najadi

Naisen toppi lepatti vähemmän ja vähemmän, kun tamma hidasti vauhtia. Lopulta nainen hädin tuskin pysyi ilmassa, kun vauhti oli niin hidas. Tamma kuitenkin laskeutui, sillä päätti että lentäminen riitti. Najadi silitti omaa kylkeään jotta saisi karvan tasoittumaan. Sitten nainen otti kummastakin siivistä kiinni ja venytti niitä ylös päin, ja päästi irti. Katsoen siipiään, tamma asetti ne sivuille. Sitten vasta Najadi keskittyi enemmän ulkoiseen elämään. Tamma katseli ympärilleen ja kuulikin eestään heti tömähdyksen, se oli pieni, aika kevyen kuuloinen, kun ei edes tömähtänyt kovaa. uteliaisuudestaan Najadin piti tietenkin mennä tutkimaan asiaa. No, ei ole helppoa olla hiljaa kun on niin iso, mutta siitähän tämä nainen ei välittänyt. Najadi käveli mahdollisimman hiljaa ääntä kohti ja pysähtyi kun näki jotain. Se ei ollut ihminen, onneksi, mutta se ei ollut haltijakaan. Najadi tiesi jo miten tämän kysyisi olennolta. Najadi nousi kerran vielä ilmaan ja näin voimakkaana tämä kaatoi yläilmoista yhden puun joka oli olennon edessä. Tuntui, kun puu olisi räjähtänyt, kun se osui maahan. Nopeasti Najadi lensi toisen puun luokse ja kaatoi senkin, se kaatui olennon taakse ja heti sen jälkeen olennon oikealta puolelta kaatui kolmas puu. Najadilla meni hetki ennen kun kerkesi vielä neljännelle puulle. Nyt sekin lojui maassa kuolleena, lintuja oli lentänyt useita kun puu oli lähtenyt kallistumaan. Najadi oli luonut olennon ympärille nyt neliön, ja oli siitä ylpeänä ylläilmoissa. Najadi päätti kuitenkin että tämä ei riittänyt. nopeasti tamma lensi olennon taakse ja laukkasi paikallaan, niin että kuulosti kuin jokin olisi tulossa takaa päin ja aikeissa jyrätä toisen. "Seiiis!" Najadi huusi isoon ääneen, kuin imitoidakseen ratsastajaa ja sen jälkeen Najadi hirnahti. (Puoliksi hevonen: hirnuu ) Najadi osasi kuvitella miten tyhmältä äskeinen näytti, mutta ei antanut sen haitata. ei nainen voisi mitään luonteelleen ja pakkomielteisyyteen. Nainen lopetti jo aikoja sitten imitoinnin ja odotti toisen sanovan jotain.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 09 Loka 2011, 20:01

~ Keiko ~

Tyttö katsoi hieman kauhuissaan, kun puut putoilivat tämän ympärillä. Hiekka pöllysi tämän naamalle ja tyttö alkoi yskimään. Hän asetti toisen käsivartensa naamansa eteen ja heilutteli toista edessään, yrittäen saada hiekkaa laskeutumaan takaisin maahan. Puiden pudotessa maahan, pieni tuulenvire sai aina välillä tytön hameenhelman nousevan. Kun hiekka alkoi laskeutumaan, Keiko suoristi hamettaan ja pudisti hiekkaa pois hiuksistaan, korvistaan ja paksusta ja pörröisestä hännästään. Tuo kuuli pian hevosen kavioitten ääntä ja jonkun naisen huutavan hänen takanaan. Pian kuului myös hevosen hirnuntaa ja Keiko kääntyi nopeasti ympäri. Tyttö näytti hetken aikaa säikähtäneeltä ja peloissaan olevalta kissanpennulta, mutta kun tajusi, että tuo puoliksi hevosen ja puoliksi naisen näköinen olento oli tehnyt tämän vain kiusaksi, tuon ilme muuttui vihaiseksi.
"Kuka sinä oikein luulet olevasi kun säikyttelet minua tuolla tavalla! Olisin voinut saada sydänkohtauksen!", tuo melkein kiljui ja potki maata toisella jalallaan.
Viimeinen lause oli kyllä vähän liioiteltu, ja Keiko tiesi sen itsekkin, mutta mitä siitä. Kissanainen katsoi tuota edessään olevaa olentoa vihaisen näköisenä ja kädet nyrkissä, sivuilla. Miten epäkohteliasta ja ilkeää!
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 10 Loka 2011, 20:59

Najadi

Najadi naurahti kun tyttö polki jalkaansa kädet nyrkissä. Tamma hymyili leveästi kun tyttö tuijotti kauhuissaan naista. Najadi katsoi ja kummasteli toista, ihan kuin kissa ja ihminen. " Luulen että olen flukentaur ja olen siitä aika varma. Oletko itse jokin kisunainen?" kun tamma sanoi ensimmäisen lauseensa, levitti tämä siipensä samalla. Sitten laittoi ne takaisin paikoilleen ja rupesi kiertämään toista arvostellen. " Minulla kiusaaminen on kuin... Pakkomielle!" nainen keksi lopulta sopivan sanan. Syököhän tuo sitten hiiriä ja lintuja?.. Najadi arvosteli katseellaan. Najadi kääntyi katsomaan muualle, ja kun tämä käänsi taas nopeasti päänsä ja katseensa toiseen niin silmät välähtivät tuplasti valoa mitä yleensä. " Ai sori, en hallitse silmiäni.." Najadi sanoi lempeästi ja siristi hieman silmiään. " Mitä täällä teit?" Najadi lennätti sanojaan toisen korvaan. " sulla on tuuhee häntä, pörrönen.. Ookko ennen nähny munlaista? Tosiaan, meitä on harvaan.. Oi, sulla on söpöt korvat.." Najadi puhui puhumisiaan ja ihasteli tytön ulkomuotoa. Najadi lähti kävelemään yhtä kaatunutta puuta kohti. " En ois uskonu et saan noi puut noin helposti kaadettua. Tosin oon kyllä aika vahva.." Najadi katsoi taivaalle, ikään kuin kuvitellen itsensä lihaksikkaana. Sitten najadi heräsi maailmaan ja katsoi ympärilleen etsien naista. " Mikäs sä siit olit? Kisu?" Najadi ei pystynyt olemaan hiljaa, oli kuitenkin outoa miten tamma oli ruvennut puhumaan oudolle, yleensä kesti kauankin puhua toiselle.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 10 Loka 2011, 21:57

~ Keiko ~

Tyttö katsoi ihmeissään tuota naista. Kutsui itseään flukentauriksi. Mikä sekin oli. Ainakin tuolla oli hevosen alaruumis. Ja siivet. Isot siivet olivatkin. Keiko katsoi kädet edelleen nyrkissä tuota naista. Tyttö oli avaamassa suutaan ja sanomassa jotain, kun tuo nainen lähti kiertämään tämän ympärillä ja puhumaan jotain. Aivan kuin hän olisi puhunut itsekseen. Keiko katsoi tuota itseään flukentauriksi kutsuvaa naista samalla tavalla kun tuo katsoi tätä. Hän siristi hieman silmiään, kun naisen silmistä tuli valoa.
"Tuota minä..", hän oli aloittamassa, mutta tuo toinen tyyppi ei näköjään antanut hänen vastata.
Keiko heilautti pienesti häntäänsä, kun tuo alkoi puhumaan siitä. Hän aikoi taas vastata naiselle, muttei saanut puheenvuoroa. Kun tuo alkoi puhumaan tämän korvista, Keiko vain hymyili pienesti ja sipaisi etuhiuksiaan. Hän jäi sitten ihmeissään katselemaan tuota naista, joka jäi hetkeksi aikaa paikoilleen miettimään jotain. Puhuipas tuo paljon. Keiko ei kyllä ollut yhtä puhelijas. Hän vain suoristi hieman hameensa helmaa.
"Olen puoliksi kissa kuten huomaat ja kuten varmaan jo tajusitkin. Olen kissanainen. Ainakin jollain tavalla", hän selitteli ja nosti katseensa hevosnaiseen.
Keiko heilutti häntäänsä. Hän katseli tuota edessään olevaa naista hiljaa suurilla silmillään.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 12 Loka 2011, 15:32

Najadi

Tamma katsoi toista, kun tämä ei sanonut mitään, paitsi lopuksi. Sekin oli jo huomattua asiaa, Najadi päätti saada toisen puhumaan. " Olen siis siivekäs kentaur, ja nimeni on Najadi, sinun?" Najadi katsoi toisen hameen helmaa joka oli ryppyinen huolimatta siitä vaikka sitä miten suoristelisi. Flukentaurin kaviot nostuivat vuoron perään. Najadi heilutteli häntäänsä, kuin olisi hermostunut, sitä tyttö oli jonkun osan, mutta innoissaan nainen myös oli. " Oletko syntymästäsi asti ollut tuollainen? siis puoliksi kissa? Itse olin, siis minua ei olla muutettu tälläiseksi. Synnyin ja asuin vähän päälle 1 vuotiaaksi asti saarella jonka omistaa kaikenmoiset kentaurit. sitten lähdin kun olin yksi, ensimmäinen lento oli ihana.." Najadi kuitenkin hiljentyi kun tajusi ettei toinen saanut puheenvuoroa. Najadi katsoi hevospuolensa rinnusta jokssa oli kuraa. Sitten käsillään Najadi silitti ja rapsutti sen pois, ja käänsi katseensa taas toiseen odottaen jotain, mitä toinen sanoisi?
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 12 Loka 2011, 17:16

~ Keiko ~

Tyttö katsoi tuota itseään lentäväksi kentauriksi sanovaa naista hiljaa. Hän nosti sitten katseensa tuon kasvoihin, kuullessaan tuon nimen ja kysymyksen.
"Olen Keiko. Hauska tutustua. Ehkä..", tuo vastasi ja mutisi viimeisen sanansa hieman vinosti hymyillen.
Keiko sipaisi pienesti etuhiuksiaan ja suoristi taas kerran, vähän liian lyhyttä hamettaan. Hän räpytteli pari kertaa suuria silmiään ja haukotteli pienesti. Ei tietenkään sen takia, että tuo toinen neiti olisi tylsä tai jotain. Ainakin hän puhui. Keikoa vain väsytti hieman. Hän kuunteli tuon naisen höpinöitä, yrittäen välillä saada puheenvuoroa, kun kerran tuo kysymyksen oli kysynytkin. Sen saadessaan hän suoristi taas hamettaan ja hymyili ystävällisesti.
"Minäkin olen aina ollut tälläinen. Vanhempanikin ovat samanlaisia. Samoin sisareni. Meillä kaikilla on häntä ja korvat. Ja pitkät kynnet, jotka suurenevat, aivan kuten kissalla", tyttö selitteli hymyillen ja heilautti häntäänsä pienesti takanaan.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 13 Loka 2011, 18:39

Najadi

Najadi pyöritteli etu sormellaan yhtä kiharaa ja katsoi toisen suuria silmiä, saattoi jopa miettiä miten noin isot silmät eivät hohtaneet kuten tammalla. Najadi keskittyi seuraavaksi naisen nimeen, Keiko. Oliko se länsimaista tullutta? Vai idästä? Najadi Katseli hetken puihin, kun huomasi että silmät alkoivat kiilua voimakkaasti. Najadi katsoi jälleen naiseen joka suoristeli hamettaan. " Keiko, jännä nimi, mistäpäin olet kotoisin?" Najadi päätti odottaa tällä kertaa vastausta eikä ruveta pälpättämään. Najadi nosti oikean kätensä niskan päälle ja kallisti päätään sulkien silmänsä. avattuaan silmänsä Najadi katsoi toisen huulia ja odotti niiden liikkuvan. Najadi ei ole pitkään aikaan tavannut ketään joten tämä oli oudon tuntoista ja ehkä hieman kiusallistakin. Tamma nosti yhtä jalkaansa ylös asti kohti mahaa ja pamautti sen maahan, joka tosin ei kuulunut pehmeässä maassa. Kavio kuitenkin uppoutui maahan, Najadi ei tajunnut että niin voi käydä, koska ei muistanut kuinka vahva tämä jaloistaan oli. Nainen vetäisi jalkansa helposti irti ja katsoi sitä, se oli mudassa. Maa oli alta päin mutaa, koska eilen oli satanut, se oli aika kurjaa, koska Najadi ei pystynyt lentämään kauan ennen kuin oli ihan märkä. " Oletko koskaan nähnyt ihmisiä, varmaan.. Olisi harvinaista jos et. " Najadi virnuili hieman tyhmille kysymyksilleen ja kosketti palovammaansa vasemmalla kädellään, mutta laski sen hiljattain pois. Najadi oli todellakin hermostunut, ja silmät kiiluivat entistä enemmän.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 13 Loka 2011, 19:31

~ Keiko ~

Tyttö katsoi tuota hevosnaista ja hymyili hieman vinohti. Hän sipaisi etuhiuksiaan ja kohautti hieman tyhmän näköisenä.
"Öh.. Idästä päin taidan olla", tuo vastasi naurahtaen hieman oudosti.
Hän katsoi naisen kavioita ja kallisti hieman päätään. Tyttö mutristi pienesti huuliaan ja alkoi sitten pureskella alahuultaan suun sisäpuolelta. Keiko suoristi taas kerran hameensa helmaa ja hymähti tuon neidin kysymykselle.
"Olenhan minä. Vihaan ihmisiä. Mutta yksi heistä oli ottanut minut suojiinsa, kun olin mennyt ihmisten kylään. He kuitenkin tajusivat sen ja tappoivat sen kiltin mummon", tuo vastasi ja huokaisi pienesti.
Ihmiset olivat kyllä todella ilkeitä, mutta jotkut mukavat ihmiset voivat kyllä auttaa haltioita tai muitakin olentoja. Keiko pudisti hieman pettyneen näköisenä päätään ja nosti sitten katseensa takaisin tuohon hevosnaiseen.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 13 Loka 2011, 19:55

Najadi

Najadi tunsi myötätuntoa kissanaista kohtaan. Olihan tämä itsekkin puoliksi ihminen ja puoliksi eläin. " näin meitä puolirotuisia yleensä kohdellaan, en minäkään tykkää ihmisistä. Ja tietenkin useat vanhat ihmiset ovat ymmärtäväisiä.." Najadi selitti sitä sun sattuu. Najadi katsoi naisen silmiin, mahdollisimman syvälle, näytti olevan todella surullinen mummon kuolemasta. Tai siis sehän otti Keikon sujaansa, mutta silti. " En ole pitkään aikaan nähnyt ihmisiä ja tuskin haluaisinkaan. Varsinkaan metsässä, kotini lähellä." Najadi oli ihan sekaisin, mutta pääasiahan oli että sai jotakin suustaan? Hermoisuus oli mennyt pois Najadin kehosta ja nyt nainen oli täysin avonainen."Mitä oikein teet yleensäkkin, mitä teit nytkin esim täälä?" Najadi vaihtoi aihettaan mahdollisimman nopeasti. Vaaleanhopeiset hiukset leijailivat nyt tuulen avulla Najadin kasvoilla. hiuksia meni tamman suuhun joten Naja joutui ottamaan ne pois. Tuntui inhottavalta kun niitä piti sylkeä pois, mikä ei tietenkään onnistunut.
//Joo lyhyttä pukkaa -.-
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 13 Loka 2011, 21:11

~ Keiko ~

Keiko hymähtää pienesti ja kohautti taas hieman olkapäitään. Hän astui pari askelta taaemmas ja istui yhden kaatuneen puun päälle. Hän laittoi jalkansa toisen jalkansa päälle.
"No kunhan vain olen. Teen yleensä pitkiä kävelyitä, kun haluan pois kotoa miettimään asioita tai pitämään yksinäni hauskaa. Tykkään myös kiusata lintuja ja muita pieniä eläimiä", tuo selitti ja heilutti toista kättään aina välillä.
Hän virnisti pienesti, kun huomasi pienen linnunpoikasen hieman kauempana. Se kuitenkin näytti huomaavan kissan näköisen tytön ja lensi yhden puun latvaan. Se tuijotti hetken aikaa Keikoa, mutta katosi sitten puun lehtien sekaan. Keiko tuhahti hieman pettyneenä siihen, ettei voinut kiusata lintua. Hän käänsi sitten pian katseensa hevosnaiseen ja hymyili tuolle pienesti.
"Entä sinä? Mitä sinä teet täälläpäin?", hän kysyi sitten ja kallisti hieman päätään.
Kauniin harmaat hiukset heiluivat pienesti tuulessa.

//Mullakin >.<
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 13 Loka 2011, 21:49

Najadi

Najadi naurahti, kun kuuli että ei ole ainoa joka tykkää kiusata toisia, jopa eläimiä.. " No siipeni tarvitsevat joka päivä kuntoitusta jotta ne eivät olisi ihan käyttämättömät. Se olisi sama asia kun ei käyttäisi jalkojaan päivään. Ja toisinaan etsin aina kiusattavia tyyppejä." Najadi naurahti ja koitti itse etsiä istuma paikkaa ennen kun tajusi että hänen on vaikea istua. " Oletko koskaan halunnut olla lentävän hevosen selässä? Sinulla olisi nyt ainakin mahdollisuus.." Najadi vihjaili toiselle virnuillen ja katsahtaen hetken pois päin, mutta kääntäen taas katseensa naiseen. " Voisimme lentää lintujen tasolla, jos siis vaan kiinnostaa?" Najadi virnuili omille vihjailulleen ja katsoi samalla Keikoa kysyvästi olisiko tämä kiinnostunut. Najadi ei ole koskaan pitänyt ketään selässään, mutta se olisi varmasti hauskaa. Tamma katsoi valkeaa häntäänsä ja hailautti sitä puolelta toiselle. Oli hauskaa vihajilla toiselle, joten silmät kiiluivat innosta. Tamma räpläsi kiharaa sormellaan ja katseli maahan potkien sitä yhdellä jalallaan ja virnuillen.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 13 Loka 2011, 22:12

~ Keiko ~

Tyttö kallisti hieman päätään tuon toisen alkaessa vihjailemaan jotain lentämisestä. Kissatytön kasvoille nousi pieni, mutta innostunut hymy. Hän nousi nopeasti ylös ja käveli pikavauhtia tamman luokse. Tuota jännitti vähän. Hän oli aina halunnut lentää kuin lintu. Yleensä hän oli onnistunutkin siinä, mutta se oli yleensä ollut pakkolasku, kun hän oli pudonnut puusta, tai jostain toisesta korkeasta paikasta. Keiko taputteli pienesti tamman kylkeä. Hän ei ollut varma uskaltaisiko luottaa tuohon neitiin, mutta päätti silti uskaltautua tuon selkään.
"Oletko varma?", tuo kysyi kuitenkin vielä, alahuultaan purren.
Hän ei kuitenkaan jaksanut odottaa Najadi -nimisen neidin vastaamista, vaan nousi yhden kiven päälle, ja sen päältä hän kapusi varovasti naisen selkään.
"Lupaathan, että emme mene hirveän kovaa?", tuo kysyi varovasti ja kietoi kätensä takaapäin tuon vyötärön ympärille. Keiko puristi silmänsä kiinni ja painoi kasvonsa alaspäin. Häntä jännitti, vaikka hän rakastikin korkeita paikkoja.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 13 Loka 2011, 22:34

Najadi

Najadi naurahti suu leveällä kun toinen suostui. " Usko pois, voit luottaa minuun tällä kertaa. Ja en lennä kovaa, ainakaan alkuunsa." Najadi naurahti ja katsoi taakseen varmistaakseen, että toinen oli kunnolla selässä. Najadi lähti hiljaa kävelemään, ja kovensi vauhtiaan raviin. Hetken päästä tamma laukkasi jo ja levitti siipensä ja heti kun ne olivat pienestikkin auki niin ilma tarrasi niihin ja he nousivat pikku hiljaa ylemmäs ja ylemmäs. Siipien tahti oli hidas ja äänekäs, siivet löivät ilmaa lujaa. Najadi kallisti hieman kun tuli vastaan kaksi puuta joiden läpi pitäisi päästä. Se onnistui helposti ja nyt he olivat jo puiden latvoissa lentelemässä. Kun he nousivat sinne niin Najadi näki monta lintua jotka lentelivät. " Täällä linnut enimmäkseen liikkuvat, puiden yläpuolella missä ei tarvitse pujotella, niin kuion minäkin." Najadi selitti ja lenteli lintujenn ohi. Niitä oli monia eri lajeja. Isoimmat olivat puolmetrisiä, ja mustia. Ne eivät välittäneet mitään kun niiden ohi lensi, kai olivat jo tottuneet Najadiin, mutta kun olivat Flukentaurin takana ja näkivät Keikon, säikähtivät ne pienesti ja kiersivät kauempaa. Najadi katsoi tarkaan eteensä ja huusi olkansa yli jotta Keiko kuulisi. " Onko kaikki kunnossa? Eikö olekkin hienoa, kaikki nämä linnut.." Najadi salaa toivoi että Keiko ei olisi ihan sekona.
Demintty
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron