Juhla vai kaaos?||Crim!

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Joulu 2011, 14:44

Delathos

Mies katsoi hämmentyneenä Lolisaa, kun toinen vetäisi kuuraparran käden tutkailevan katseensa alle.
Kunhan iski hampaansa käteeni. Haavojahan ne vain ovat, paranevat nopeasti, Delathos tuumasi hyvin määrätietoisesti. Ei tuo pieni puremajälki kädessä häntä haitannut tippaakaan, kunhan kirveli ikävästi kylmyyden takia.
Ja se mies. Näin hänet viimeksi lyyhistyvän maahan, Del muisteli, Uskon silti ettei se tappaja kauaa pysy aloillaan ja etsii meidät käsiinsä. Parempi siis pysyä liikkeillä kuin jäädä tänne, mies vielä kehotti nopeasti perään. Kuuraparta oli juuri aikomaisillaan lähteä takahuoneen kautta etsimään ulospääsyä kapakasta, kun sitten Lolisan syvälle tunkeutuva katse sai miehen jämähtämään paikalleen. Tunne huimasi pakkasherran päätä, ja lakkasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Delathos räpytteli tunteen lakattua silmiään muutaman kerran ja kokeili otsaansa varmistaakseen, ettei vain ollut kuvitellut jossain kuume houreissa äskeistä.
Mitä ihmettä sinä teit?, valkotukkainen mies tiedusteli nuorelta tytöltä hieman hämmentyneenä ja tutkaili toisen silmiä kuin niissä olisi ollut jotain.

Samassa ovi paiskautui selälleen ja vanha tuttu torahammas asteli sisälle rakennukseen hyvin äreän näköisenä. Delathosin katse ehti käväistä ovella, kunnes siirtyi Lolisaan. Mies tukki tytön suun kädellään.
Kerro myöhemmin mitä teit, olet sen velkaa. Nyt kuitenkin livahdamme pois täältä, kuuraparta kuiskasi, mutta ilmeisesti se oli yhtä turhaa kuin ison miehen yritys piiloutua lyhyempänsä joukkoon.
Minä kuulin tuon! Te ette lähde täältä minnekään. KUKAAN TEISTÄ! raivosta sekaisin oleva punasilmäinen paholainen aloitti riehumisensa jälleen ja korostaakseen vielä sanojaan, tappoi muutamalla hassulla kädenhuitaisulla paniikin valtaan joutuneita yksi toisensa jälkeen. Väkijoukko kuitenkin yritti pistää vastaan tuolle mokomalle, vaikka tiesivätkin olevansa alakynnessä. Samalla nuo onnettomat myös pidättelisivät vampyyriä sen tovin, että Lolisa ja Del pääsisivät karkuun. Kuuraparta katseli nopeasti ympärilleen, kunnes pisti merkille läheisellä seinustalla olevat tikkaat kapakan yläkertaan. Valkojouhi kiskaisi seuralaisensa mukaansa ja tökkäisi tuon sitten tikkaiden eteen.
Ala kiivetä. Ylhäällä on pakko olla jokin reitti päästä ulos täältä, Delathos sanoi kylmänrauhallisesti ja kääntyi katsomaan kuinka baarin humaltunut väki huitoi vampyyriä pulloin ja veitsin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Demintty » 05 Joulu 2011, 19:32

Lolisa

Loli katsoi pieni virne suullaan mieheen kun tämä kysyi mitä Loli teki. "Se.."Loli kerkesi sanoa ennen kun mies tukki tämän suun kädellään. Jaa, no se pitäisi kertoa myöhemmin.
Vaaleaverikkö katsoi hälmistyneenä miehen harhailevaa katsetta ovelle päin, ja vähän muuallekkin. Mitä tämä hommasi? Joo se vampyyri mies tuli sitten paikalle. Loli kuuli alkoholin valtaamien miehien huutoja jotain vampyyristä. välillä kuuluikin kun joku lasi meni rikki ja sen perään kivulias huuto, haltialta, ei vampyyriltä. Loli katseli ympärilleen, minne piiloutuisi? Seuraavaksi haltiamies kuitenkin töni tätä tikkaita kohti sanoen että niitä pitkin pitäisi mennä. Lolisa katsoi taakseen nähden miehen, kohautti olkiaan välinpitämättömästi ja nosti jalkansa nopeasti tikkaille, kädet tulivat ylemmäs ja Loli olikin jo näpsäkästi ylhäällä. Hyppien nimittäin pääsi yllättävän nopeasti. Tyttö tuli pienelle tasanteelle eikä mitään muuta näkynyt kun lyhyet portaat, ehkä noin viiden anskelman korkuiset. Loli katsoi alemmas tikkaita kohti ja näki haltia miehenkin tulevan, hyvä niin. Sitten Loli hyppeli nopeasti portaita kohti ja kipusi ne ylös nostaen samalla luukun, joka oli katossa. Rimpuioevasti Tyttö kapusi yläkertaan. Siellä oli todella vanha alkeellinen harmooni ja jonkin näköinen baaritiski. Tuoleja oli sen ääressä ja jonkunlainen pöytä hieman etäämpänä. Loli nousi kunnolla seisomaan ja kääntyi ympärin
katsoen luukusta alas, etsien toista. toinen nousikin pian ylös joten Loli laittoi äkkiä luukun kiinni ja lukkoon, mikä oli vieressä. Se ei pidättelisi vampyyria, mutta ainakin antaisi jonkun verran välimatkaa. Loli ei odotellut kuitenkaan hirveän kauan toimintaa vaan alkoi heti etsimään ulkoluukkua, katolle josta pääsisi pois.
Loli lähti nopeaa kävelyä kohti baaritiskin ohi. Oli kuitenkin vaikeaa mennä nopeaa sillä mekko oli pitkä ja sitä piti pidätellä koko ajan käsillä ylhäällä jos halusi mennä kovempaa. Tanssi vaatteet olivat jääneet matkalle joten ainoa vaihtoehto oli lynhentää mekkoa. Lolisa pysähtyi baaritiskille ja alkoi repiä mekkonsa helmaa lyhyemmäksi. Nyt se oli rutkasti lyhyempi ja baaritiskille jäi pölyttymään mekon riekale.
Lolisa jatkoi taas etsintöjään, mutta ei löytänyt mitään muuta kuin ikkunan joka tuli katolle. "En löydä ulos tietä muuta kuin tämän ikkunan.Rikotaanko se?" Loli sanoi nopsasti miehelle.
Lolisa ei kuitenkaan malttanut odottaa vastausta, vaan riensi tuolin luokse. Tämä otti sen selkänojasta kiinni ja juoksi sitten sen kanssa ikkunan luokse. Hetki, sekunti jos toinenkin, loli mietti, mutta sitten heilautti tuolia niin että kuului iso ääni lasin rikkoutumisen aikaan. Loli asetti tuolin takaisin lattialle ja kurkkasi ikkunasta, työntäen varovasti pään ulos. Katolle voisi nousta, mutta se ei näyttänyt kestävän kovin hyvin kerran oli jo kerran mennyt rikki. Loli nousti jalkansa varovasti katolle, ja tunsi kuinka liukas se oli. Se ei kuitenkaan estänyt tämän menemistä katolle. Varovasti tyttö astui katolle ja nousi seisomaan. Varovasti Loli hyppeli ylemmäs kattoa ja oli nyt rikki menneen kohdan vieressä. Jos vampyyri aikoi seurata heitä ikuisesti katolle asti, niin voisi koittaa hämätä häntä menemään kohdan kohdalle joka oli rikki jollion hän tippuisi katon läpi.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Tammi 2012, 12:26

Delathos

Kun tyttö oli saanut itsensä ylös asti, lähti Delathos kiipeämään tikkaita ylös hetkeäkään enempää empimättä. Kuuraparta oli saanut tarpeekseen tuon torahampaisen psykopaatin touhuista ja nyt sille touhulle saisi hänen puolestaan tulla piste. Mitä pikemmin Delathos ja Loli piiloon pääsisivät, sitä pikemmin vampyyri varmasti hellittäisi typerän jahtaamisensa kanssa ja pakenisi mieluummin, kuin jäisi vapaaehtoisesti muun juopuneen väen murjottavaksi. Pakkasherra tarkisti nopeasti, ettei vampyyri pälyillyt hänen suuntaansa. Varmistuttuaan asiasta, Del kapusi itsensä pikaisesti ylös loputkin tikkaan raput ja päästyään ylätasanteelle, Lolisa sulki luukun hänen perässään.
Se oli lähellä, valkojouhi tuumaisi ja huokaisi helpotuksesta.
Kun Lolisa ryhtyi etsimään pakoreittiä lähes umpinaiselta ullakon tapaisesta huoneistosta, Del ryhtyi kiskomaan ylös johtavan luukun päälle vanhaa harmoonia läheisestä nurkasta. Soitin ei ollut mikään kevyin mahdollinen, mutta riittävän, että Delathos sitä jaksoi itsekseen siirtää.

Vieressä säpälöityvän lasin ääni sai kuuraparran hätkähtämään paikoillaan ja varhaisen pianon siirtäminen jäi niille teilleen. Soitin peitti sopivasti osan luukusta, joka sai nyt Delin mielestä riittää. Katse kääntyi tarkastelemaan suuntaan, jossa lasi oli rikkoutunut. Nuori tyttö oli ilmeisesti läimäyttänyt tuolilla ullakon ainokaista ikkunaa, ja luonut näin heille pakoreitin. Delathos hymyili viekkaasti, mutta samalla kammoksui ajatusta lähteä pomppimaan vinolle katolle. Hän kun ei mikään trapetsitaiteilija ollut, eikä miehellä muutenkaan ollut tasapainot riittävästi kiipeilläkseen kapeilla kaiteilla saatikka sitten liukkailla pinnoilla. Kuuraparta ei kuitenkaan empinyt jäädä nyhjöttämään ullakolle, vaan seurasi päättäväisesti Lolisan perässä katolle. Tyttö oli vikkelä kintuistaan jopa liiaksikin asti, sillä tuo tuntui helposti liihottavan eteenpäin yhä korkeammalle kattoa.
Kuuraparta nyt vuorostaan kapusi ikkunan kautta katolle. Ikkuna oli turhan kapea isolle miehelle ja särkymätön lasi ikkunan laidoista sai viillettyä muutaman haavan sinne tänne Delin vääntäytyessä eteenpäin. Katto tuntui inhottavalta jalkojen alla liukkautensa tähden, mutta seikan ei saanut antaa häiritä, ellei mielinyt tipahtaa alas. Päättäväisesti Delathos lähti kuitenkin astelemaan välillä liukastellen Lolisan perään.

Saavuttuaan lähemmäs nuorta tyttöä, kuuraparta rohkeni viimein nostaa katseensa ylös jaloistaan ja vilkaista taakseen.
Minulla on aavistus että se verenimijä luovutti meidän suhteemme, haltia sanoi samalla kun kääntyi nyt katsomaan vuorostaan Lolisaa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Demintty » 08 Tammi 2012, 20:23

Hehe, jos jotain oon hyvä tekee niin liiottelee, toi mun edellinen vastaus >w<//


Lolisa

Lolisa taiteli katolla vielä hetken, kun oli päässyt kääntymään miehen puoleen, tämä nosti puolestaan katseensa jaloista ja pytsähtyi hänkin.
Lolisa katseli alas, miettien pitäisikö näiden hypätä, kenties katonkorjaajat eivät olleet unohtaneet tikkaita sunmuita talon seinää vasten. Tytön huomion herätti kuitenkin niiden ainokaisten, jotka olivat jääneet tänne, heidän ilmeensä, ne johtuivat kai siitä kun kaksi tyyppiä hihhuloi katolla, tai siitä vampyyrin kataleesta joka nyt oli baarin sisäpuolella. Lolille oli vielä epäselvää, mitä tapahtuisi, mitä on tapahtumassa juuri tällä hetkelläkään. Oliko tämä nyt täysi kriisi, vai ihan relauskohta. "Joo niin taisi, mutta nyt alhaalla olevat ovat ehkä jo kuolleet kaikki, jos jollakin juopolla on ollut tuuria." Lolisa lähti tasapainoilemaan talon takapuoleiselle katolle. Se ei ollut helppoa nimittäin katto olikin kuin olikin todella liukas ja vanha, joten minä hetkenä hyvänsä kattolaattaa saattaisi pettää pitonsa ja lähteä likumaan reunaa kohti, jolloin itsekkin menisi perässä. Sinänsä talo ei ollut korkea, mutta kaksikerroksinen silti.
Lolisa saaapui tarpeeksi lähelle reunaa ja kurkkasi siitä. Huokaus pääsi tytön suusta kun tämä huomasi, että vanhat sammaltuneet portaat nojasivat seinää vasten. Lolisa kääntyi ympäri varovasti ja nosti katsettaan hieman ylemmäs jotta näkisi Delin kasvot. Harjakattoinen laho talo omisti silti vielä tikkaat jotka olivat luultavasti yhtä hauraat kun talon katto.
Lolisa katsoi Deliä ja tuhahti koittaen puhaltaa siis hiuksia silmien edestä pois. "Täällä on tikkaat, jos vaan haluat käyttää niitä etkä hypätä alas katolta." Lolisa huikkasi miehelle, mutta ei odottanu t tämän vastaavn mitään, vaan tämän tytön jalat olivat jo tikkailla. Kohta tämän kädetkin olivat jo korkeimalla puulla. Tämä asetti ensin vasemman jalkansa, sitten oikean aina alemmas ja kädet perässä. Näin tämä jatkoi kunnes oli jo alle kahden metrin korkuudella, tarpeeksi matalalla että voisi hypätä.
Tytön jalat kopsahtivat maahan ja tämä jäi katsomaan ylös päin tuijottaen, tulisiko mies. Jos vampyyri olisi vielä tuolla, elossa, niin Loli ainakin voi lähteä juoksemaan pois päin.

//Öh ku ei keksi mitään..jäi lyhyeksi sry
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Tammi 2012, 18:34

Delathos

Jahka pääsemme pois sen näkyvistä, se tuskin jaksaa enää lähteä etsimään meitä. Parempi vain. Päästiinpä siitäkin riesasta lopulta eroon ainakin toivottavasti, Del sai hengähdykseltään tokaistua vastaukseksi nuorelle tytölle. He olivat katolla, vampyyri yhä, tai siis lähinnä toivottavasti, yhä kapakka rakennuksessa jäljittämässä kaksikon pakoreittiä. Heillä oli etumatka, kun taas torahammas nuoli näppejään humalaisen väen keskellä, ja sai nuolla lisää jos mieli Lolisan ja Delathosin löytää, sillä se ei helppoa tulisi olemaan. Ellei tuo sitten löytänyt rikottua ikkunaa ullakolla, josta saattoi jo hyvin paljon päätellä minne kaksikko oli paennut. Mitään ei takanapäin kuitenkaan näkynyt, joten tilanne oli toistaiseksi enemmän kuin hyvä.
Delathos seurasi yhä liukastellen Lolisan perässä jatkuvasti toivoen, etteivät kattotiilet tai katto itsessään pettäisi alta. Olisi ikävää luiskahtaa kaiken tämän päätteeksi vielä kaksikerroksisen talon katolta maahan ja rikkoa hyvässä lykyssä jopa luitaan. Onnekas se, jolle niin kävisi.

Pian nuorukainen löysi tikkaat, joiden avulla he pääsisivät jälleen maankamaralle turvallisesti. Lolisa ilmoitti löydöstään kuuraparralle, joka huokaisi helpotuksesta sillä oli ehtinyt jo tuumia, että he joutuisivat hyppäämään katolta alas.
Valitsen mieluummin tikkaat, Del tuumasi hieman närkästyneesti piruillen tytön ehdotukselle hypätä alas katolta tikkaitten käyttämisen sijaan. Tottakai hän käyttäisi tikkaita mielummin! Lolisa kiipesi tikkaat alas, ja Delathos tuli aivan tytön perässä. Oli huikeaa tuntea jälleen maa jalkojen alla liukkaitten laattojen sijaan ja sen kyllä huomasi kuuraparran naamastakin.
Tikkaat olivat sopivasti sijoitettu talon selkäpuolelle, josta ei ollut pitkä matka luikkia metsän turviin ja siitä seuraavaan etappiin, mikä se kullakin sitten oli. Tiekään tuskin kaukana oli, jos sinne osaisi kiertää täältä pusikkojen turvin.
Tahdotko kulkea vielä mukanani vai löydätkö itse tiesi pois täältä kaaoksesta? Delathos tiedusteli Lolisalta ja käänsi koko olemuksensa tytön puoleen. Hän oli valmis jättämään kaiken tämän taakseen ja mitä nopeammin se tapahtuisi, sen parempi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Demintty » 21 Tammi 2012, 20:11

~Lolisa~

Tyttö odotti että toinen tulisi alas. Samalla tämä kuitenkin vilkuili ympärilleen peläten, että vampyyri tulisi torahampaineen tämän luo, vetäisten tämän pois koko paikasta, ja lopulta kiduttaen tämän kuoliaaksi, repäisten käden irti ja säisi sen Lolin slmien edessä. Tyttö vain pudisti päätään noiden kuvitelmien jälkeen ja sitten nosti katseensa mieheen joka halusi selvästi unohtaa vain koko illan. Lolisa oli vain hetken hiljaa ja mietti, kuinka mies oli tullut tämän luokse ja auttanut tätä juomankin saamisessa, kunnes sitten olikin muuttunut ihan erillaiseksi ja nytkin tuntui vain siltä, että mies halusi Lolista eroon niin nopeasti kuin haluaisi. Loli sulki silmänsä ja puristi niitä, lopulta avaten ne ja katsoi mieheen. "Älä minusta välitä, pääsen täältä kyllä pois. Saatan ehkä kuitenkin seurata sinua." Valeaverikkö sönkötti jotain. Tyttö halusi vain pois, jonnekkin rauhaisaan paikkaan missä ei tarvinnut pelätä että joku mielipuoli hyökkäisi kimppuun, ja sellaiseen paikkaan missä Loli voisi selvittää päänsä kelailemalla tapahtumia alusta loppuun asti. Tyttö oli nimittäin nyt ihan sekaisin mitä mies ajatteli tästä ja mitä muutenkaan oli tapahtunut.
Lolisa nyrpisti nenäänsä ja odotti että jotain tapahtuisi, mutta mitään ei tapahtunut ainakaan hetkeen. Kummatkin vain seisoivat tumput suorina, mutta ihan varmana siitä että pois oli päästävä äkkiä. Loli katsoi mieheen, mutta lähti kuin tykin suusta sitten juoksuun, kohti metsää, tai siis sen laitamia. Tyttö pysähtyi kuitenkin vähän matkan pästä kuin seinään, ja kääntyi ympäri siihen missä mies vieläkin seisoi. Tämä tarkisti, että vampyyri ei ollut lähimaillakaan sitten lähti juoksuun uudelleen kunnes taas pysähtyi tarkistamaan missä mies olisi.

//laitetaanko nää vielä hyvästelee toisensa ja lopetetaan peli? Vai jatketaanko? päätös on sinun. (: Ainii ja sry ku minä luulin et olin jo vastannu tähän..
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Tammi 2012, 12:48

//No problemo, olisin sinua muistuttanut asiasta viimeistään sitten kun olisin kyllästynyt odotteluun :D Ja mitä peliin tulee, minun mielestä se on hyvä lopettaa tähän//


Delathos

Kuuraparta tutkaili tyttöä. Tuo vaikutti olevan kunnossa kaikin puolin ja se varmistui, kun neitokainen kertoi, ettei hänestä pitäisi olla huolissaan ja että tuo pääsisi kyllä pois täältä.
Selvä sitten, Delathos sanoi ja nyökkäsi sanojensa perään. Mikäpä sen parempaa oli kuin tietää, että tyttö selviäisi toisaalle selvittämään päätään mutta yhä miehen mieltä kaihersi osasiko tuo tyttö puolustaa itseään. Olihan Lolisa näyttänyt jo kyntensä vampyyrien kanssa, joten tuskin huoleen olisi aihetta.

Juuri kun Del oli avaamassa suutansa, ampaisikin Lolisa juoksuun kohti metsää. Kuuraparta katsoi paikoillaan hämmentyneenä ja unohti kokonaan mitä hänen olisi juuri pitänyt suustaan sanoa, mutta antoi asian nopeasti olla. Ehkä nämä olisivat sitten hyvästit. Ehkä niin olisi jopa parempi. Kuuraparta eli mielellään erakkona ja kun ei kokoajan tarvinnut olla ketään vahtimassa, olisi hänen elämänsä rutkasti helpompaa.
Lolisa! Delathos huudahti toisen perään vielä Pidä huoli itsestäsi, tuo huusi vielä tytön perään ja heilautti kättään ilmassa hyvästien merkiksi.
Nyt hänen pitäisi hakea enää tavaransa läheisestä majatalosta ja jatkaa sitten matkaansa. Jotta reitti olisi varmasti turvallinen, pitäisi valkojouhen oletettavasti odotella aamuun asti, ettei joutuisi kokemaan uutta vampyyrien hyökkäystä. Yöstä tulisi pitkä, mutta sekin palkittaisiin lopulta. Delathos lähti astelemaan pitkin talon seinustaa, kunnes lopulta katosi rakennuksen nurkan taakse, pois kaikkien näköpiiristä.


//Kiitän pelistä omasta puolestani! :3 Toivottavasti tämä kaksikko vielä tapaisi joskus toisensa uusien seikkailujen merkeissä x)//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Demintty » 24 Tammi 2012, 19:48

Juu en ruvennu kirjottelemaan tähän enää mitään, Kiitosta paljon seurastasi ja kiva peli oli (:
Demintty
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron