Chepiä vaivasi äitinsä muistot. "Ai...", Illidan sanoi vaikenevan oloisesti. Olikohan tytön äitimuistot hyviä vai huonoja? Ainakin ääripäisiä niiden täytyi olla kun herätti noin suuria tunteita. Illidan ei kuitenkaan halunnut udella, sillä ei tuo halunnut antaa itsestään tunkeilevaa kuvaa. Se oli enkelinsiiven oma asia mitä kertoisi ja mitä ei.
"Kuten minun puheistani voikin jo aatella, oli minulla aina hyvä suhde äitiini. Hänestä paremmaksi äiti ei voisi mennä.", Illidan kertoi omasta äidistään vaikka se oli varmasti tullut jo toiselle selväksi. "Toivottavasti sinulla ei ole huonoja muistoja äidistäsi, ja vaikka ne olisivatkin toivottavasti ne eivät ole hirveän pahoja. Jokainen äiti kuitenkin varmasti rakastaa lastansa vaikka mikä olisi.", Illidan puhui ja vilkaisi enkelinsiipeen hymyllä joka yritti piristää edes jollain lailla.