Kirjoittaja Kitty » 12 Marras 2011, 00:23
Chepi
Nuori enkelin puolikas oli lähtenyt liikkeelle tavattoman myöhään illalla, mutta eipä hänen liikkumisiaan ollut kukaan vahtimassa. Chepin varovat askeleet kulkivat aina hämäräkujien läpi, kohti metsän reunoja. Tyttö oli odottanut kuumeisesti että pimeä laskisi ja tuo voisi mennä jälleen harjoittelemaan lentämis taitojaan, valitettavasti Frederico ei ollut tälläkertaa turvaamassa selustaa, vaan pudotessa oli selvittävä itse. Mutta ideahan oli pysytellä ilmassa, joten nuorukainen ei nähnyt tässä mitään ongelmaa. Piakkoin aavemaiset rauniot jäivät jälkeen ja edessä oli pelottava ja synkkä metsä. Chepi koitti kuitenkin pitää mielessään sen että tänään hän kulkisi taivaalla tähtien lomassa, ja eihän metsässä muutenkaan olisi näin myöhään muita kuin eläimiä. Vielä ennen metsään astumista laski Chepi takkinsa matalalle oksalle ja siivet venyivät kauaksi sivuille, kaupungissa ei voinut siipiä edes verrytellä, vaan niitä täytyi visusti piilotella pitkän takin alla.
Hetken aikaa Chepi heilutteli ja tunnusteli siipiään, kunnes tuo ampaisi juoksuun hakien ilmaa siipiensä alle. Ei aikaakaan kun nuorukainen sai itsensä pimeästä metsästä ylä ilmoihin, kuu valaisi taivaan ja puiden latvat ja tähdet tuikkivat kirkkaassa yössä lumoavasti, valitettavasti se tässä juuri oli ongelmana, hetken liian pitkään maisemia ihailtuaan, herpaantui Chepin keskittyminen lentoon ja matka kohti maata alkoi. Säikähdyksissään pääsi nuorukaiselta hätääntynyt kiljaisu, ja loput äänistä hoiti luonto. Muutamalla liikkeellä Chepi sai pehmennettyä putoamistaan, muttei pysäytettyä sitä, oksat rasahtelivat puusta jonka päälle neito putosi, ja kova pauke kuului varmasti kilometrien päähän. Lopulta tyttö rysähti maahan suoraan selällensä, ja siivet tärähtivät niin ilkeästi että niistä lähti hetkeksi tunto, ja kun tunto palasi siipiä alkoi kihelmöidä. Chepi huohotti selällään maatessa koittaen saada keuhkoista paennutta ilmaa takaisin, kipu säteili ympäri kehoa ja olo oli kamala. Chepi kuitenkin ajatteli ettei kukaan tule tähän aikaan metsään ihmettelemään oksien katkeilua, joten maasta nousemisen suhteen ei ollut kiirettä.