Enkelit ja demonit, puolikkaita kummatkin.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 14 Marras 2011, 22:14

Chepiä vaivasi äitinsä muistot. "Ai...", Illidan sanoi vaikenevan oloisesti. Olikohan tytön äitimuistot hyviä vai huonoja? Ainakin ääripäisiä niiden täytyi olla kun herätti noin suuria tunteita. Illidan ei kuitenkaan halunnut udella, sillä ei tuo halunnut antaa itsestään tunkeilevaa kuvaa. Se oli enkelinsiiven oma asia mitä kertoisi ja mitä ei.

"Kuten minun puheistani voikin jo aatella, oli minulla aina hyvä suhde äitiini. Hänestä paremmaksi äiti ei voisi mennä.", Illidan kertoi omasta äidistään vaikka se oli varmasti tullut jo toiselle selväksi. "Toivottavasti sinulla ei ole huonoja muistoja äidistäsi, ja vaikka ne olisivatkin toivottavasti ne eivät ole hirveän pahoja. Jokainen äiti kuitenkin varmasti rakastaa lastansa vaikka mikä olisi.", Illidan puhui ja vilkaisi enkelinsiipeen hymyllä joka yritti piristää edes jollain lailla.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 14 Marras 2011, 23:04

Chepi

Mies kertoi hänen suhteensa äitiinsä olleen hyvä, ja kuten tuo sanoikin, oli se ollut pääteltävissä. Mies kuitenkin meni yli rajan sanoessaan jokaisen äidin rakastavan lapsiaan, näin se kai oli, vaan ei puoliverisen mielestä.
Tyttö jäi niille sijoilleen seisomaan vihan ja surun sekaisen katseen kohotessa mieheen. "Viisitoista vuotta, elin sen pirullisen naisen kanssa saman katon alla, viisitoista liian pitkää vuotta sain kuunnella huutoa ja vihaa, hän köytti siipeni jotten oppisi lentämään, hän opetti etten ole mitään, eikä kukaan tulisi koskaan kaipaamaan minua, ja sitten... Sitten hän myi minut johonkin saatanan sirkukseen ihmisten riepoteltavaksi ! Jos se on äidin rakkautta, en tahdo kenenkään kokevan sitä." Chepi sanoi tuohtuen oikein kunnolla. Hetken kiihtynyttä hengitystään tasaten tuo kuitenkin tajusi suuttuvansa taas turhasta.
"Anteeksi, suutuin suotta." Neito lisäsi jatkaen askellustaan kohti teitä tietämättömiä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 15 Marras 2011, 23:41

Kaksikon rauhallinen kävely loppui lyhyeen, sillä Chepiä osuttiin selvästi arkaan paikkaan; omaan äitiin. Tyttö seisahtui, jolloin myös sarvipää teki niin ja käänsi kysyvän katseensa enkelinsiipeen. Juuri kun tuo oli kysymässä pysähtymisen syytä alkoikin tyttö raivota ja kunnolla. Illidan oli hiljaa, hieman pelästyneen näköisenä, mutta kuunteli siivekästä tyttöä. Kuuleman perusteella Chepillä oli varmasti ollut vaikeaa. Jopa vaikeampaa mitä Illidanilla.

Tyttö rauhottui kuitenkin melko pian ja pyyteli anteeksi. "Ehei, ei ole sinun tehtäväsi pyytää anteeksi, vaan minun kun olin niin tietämätön. En voi edes kuvitella millaista sinulla on ollut, mutta hyvä että pääsit äidistäsi sentään eroon. En ymmärrä miksi joku tahtoisi tuhota siipesi... vaikka kai äidilläsi oli jokin oma tarkotus, tarkoittipa hän sitten hyvää vai ei. Sinun pitäisi olla ylpeä itsestäsi.", Illidan puhui Chepille ja hymyili rohkaisevasti. Tyttörukka oli todellakin kokenut kovia. Chepin jatkaessa kävelyään Illidan otti myös askeleita pysyäkseen enkelinsiiven vauhdissa.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Marras 2011, 12:04

Chepi

Puolidemoni oli pahoillaan siitä mitä Chepi oli joutunut kokemaan, pahoitellen myös sitä että oli mennyt aloittamaan tämän ei niin mieluisan keskustelun. "Et sinä voinut tietää." Chepi lisäsi vielä kaksikon jälleen jatkaessa matkaansa. Ahdistava hiljaisuus laskeutui metsään kun neito ei keksinyt enään mitään sanottavaa. Jälleen siivekäs kohotti katseensa taivaalle hengittäen syvään, hengitys muuttui valkeaksi höyryksi leijaillen kuin savu kohti ylä ilmoja.

" Äh, kenties minun pitäisi mennä kohti kylää piakkoin, hyvällä tuurilla löydän paikan missä yöpyä." Chepi selitti koittaen sitten pähkäillä suuntaa mistä oli tullut, metsä oli pimeänä varsinainen sokkelo josta varmaan vain haltiat ja kokeneet metsästäjät löytäisivät täysin vaivatta pois.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 19 Marras 2011, 21:00

Illidan käveli hitaasti eteenpäin ja veti suutansa pienoiseen hymyyn Chepin todetessa ettei Illidan voinut tietää siivekkään menneisyyttä. Ehkä hymy oli pelkkä helpotuksenhymy, kuka tietää. "Enkä minä olisi saanut yleistää niin paljon.", Illidan tokaisi vielä kuin vastapainoksi toisen sanomaan.

"Minunkin pitäisi taas jatkaa kylään, jospa joku tarvitsisi palvelustani.", mies virkkoi ja totisesti toivoi että joku maksaisi taas hyvin murhaamisesta tai varastamisesta. Yllättäen Illidan hyppäsi lähimmän puun kimppuun, kiipesi aina latvastoon asti ja tähyili korkealta suuntaa ihmisten kylälle. Kauaa ei kestänyt kun mies viittoikin kylän suuntaan. "Sinun pitäisi lähteä tuonne päin jos tahdot ihmisten kylään. Tosin jos lennät, ole varovainen.", Illidan huudahti toiselle puusta hymyillen.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Marras 2011, 12:44

Chepi

Tyttö päätti olla sanomatta yhtään mitään miehen ensimmäisiin sanoihin, muuten tästä keskustelusta voisi tulla vain ikävää inttämistä kumpi teki enemmän väärin.
Pian mies hyppäsikin puuhun alkoen sitten viittoa johonkin suuntaan. "Ah, hyvä tietää, kiitos neuvosta Rääkki !" Tyttö huusi takaisin puussa olevalle, oli kyllä sangen outoa kutsua toista Rääkiksi, mutta itseppä tuo oli sellaiseksi esittäytynyt. "Kenties tapaamme toiste, eihän sitä koskaan tiedä." Chepi huikkasi vielä ottaen sitten muutaman juoksuaskeleen saaden tuulta siipiensä alle, sitten tuo siivekäs neito kohosikin korkeuksiin. Puun latvojen tasosta näki hyvin missä oli kylä, vaikka pimeyttä olikin enemmän kuin tarpeeksi, kuitenkin. Chepi myös osasi arvioida suunnilleen mistä oli tullut, laskeutuen lopulta metsän laidalle johon takkikin oli jätetty. Nopeasti tyttö veti takkinsa päälle lähtien sitten muina miehinä kohti kylää, synkille hämäräkujille joista olisi helpoin, muttei turvallisin reitti orpojen asuttamaan autiotaloon, kenties hän saisi yöpyä siellä.

//Oliko tässä ? Tuhannet kiitokset oikein mielenkiintoisesta pelistä =D//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 24 Marras 2011, 22:37

[ Jeps, kiitoksia pelistä! :3 ]

Illidan vetit pienesti suutansa hymyyn lymyillessään puiden oksistossa. Mies heilautti kättään hieman, kuin hyvästien merkiksi ja tokaisi vielä; "Näkyillään toistekin, jos kohtalo sallii. Turvallista matkaa, pidä itsestäsi huolta!" Samassa siivekäs tyttö kohosi lentoon, jota Illidan seurasi niin kauan kuin siivet olivat näkyvissä. Lopulta puolienkeli katosi paikalta, jolloin Illidan korjasi asentoaan ja lähti puusta puuhun hyppien, kohti kylää. Toivottavasti useamminkin tulisi kohdattua olentoja joidenka kanssa voisi jutella. Tappeleminen oli yliarvostettua.
syaniidikissa
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron