Näin kävi tällä kertaa.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Tammi 2012, 12:34

Taka

"Vai niin" Taka sanoi ja vetäisi tytön lähemmäs. "Kuule. Minä haluan sinua." Taka kuiskutti salaperisesti tytön korvaan ja painoi häntä hellästi puun runkoa vasten. Taka hymyili ja laittoi taas poskensa tytön poskea vasten. "Haluatko sinä minua?" Nuorukainen sanoi hyvin salaperäisesti, hänen hymynsä oli lämmin.
Taka päästi Fion ja käveli kauemmaksi. Hän katsoi tyttöä hieman hämmentyneenä. Epäuskoisena, pelokkaana. "A-anteeksi... Minä.." Nuorukainen sopersi nolona. Hän painoi päänsä alas ja kädet pään päälle. Katse harhaili maassa. Demoni, kun puoliksi oli, otti aina halut valtaansa ja antoi mennä. Mutta Taka oli Taka. Eikä hän ylensä käyttäytynyt näin. Nuorukainen hengitti raskaasti ja nosti päänsä. "Ei ollut tarkoitus tunkeutua." Hiljainen sönkötys kuului Takan suusta. Hän katseli pää kenossa Fionaa.
"Mutta minä eakastan sinua silti." Nuorukainen hymyiki ja nosti tytön reppariinsa. Hän lähti kävelemään takaisin mökille. "Tulit sitten ihan ilman kenkiä. Ja tämä on kyllä ihan hullua. Ravaamme koko ajan mökistä ulos ja sisään." Nuorukainen pudisteli päätään. Hän avasi oven ja lasji tytön tuolille. Sitten Taka kuivasi Fion jalat, lisäsi takkaan puita. Lämpö huokui ilmassa. Taka istui lattialla Fion vieressä. Miettien.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 26 Tammi 2012, 22:05

Fiona

Neidon ilmeestä ei voinut päätellä mitään, niin ihmeissään tämä oli. Halusi vai? Virne häivähti neitosen hämmästyneillä kasvoilla, ei tosin kauaa. Toisen keho painoi tämän hellästi puuta vasten, ja jostakin syystä kylmät väreet kävivät tytön kehon läpi. Fionan silmät painuivat hetkeksi kiinni, ja huulilta karkasi huokaus. Tyttö nyökkäsi. Tämän huulet hipoivat tuon poskea, kun tämä siirsi päänsä tuon olalle, ja hymähti.
Toinen meni kauemmaksi, ja tämäkin hyppäsi aivan puuhun kiinni, kuin tämä olisi pelästynyt, ilme kertoi. "Ei se mitään..." tämä takelteli, ja vilkaisi ylös. Takan pää painui, ja kädet nousivat pään päälle. Tunnelma heitteli, joka oli oikeastaan Fionan mielestä mukavaa, jollakin tavalla. "Ei mitään, olen tosissani." Fiona sanoi, ja hymy käväisi neitokaisen vaaleilla kasvoilla. Fiona oli oikeastaan hiukan iloinen, että toinen oli sanonut asian noin suoraan. Toki olihan näin, että Fionalta löytyi mahtavat muodot, ja tässätapauksessa pojat, koska ei hän ollut aikoihin ketään nähnyt, juoksivat hänen perässään. Ajatukset palasivat tähän hetkeen, kun toinen nosti tämän, jälleen kerran, reppuselkäänsä, ja siirtyi mökkiin. Fiona hymyili yksikseen, ja halasi poikaa. "No tulin! Olisit voinut keretä vaikka kuinka kauas, jos olisin jäänyt jotakin kenkiä laittamaan! Ja tosiaan, jos ei rampattaisi?" tämä naurahti. Tämä päätyi istumaan tuolille, ja Taka hääräsi kaikkea, Fionan suuret silmät perässä seuraten. "Kiitos... Olen minäkin yksi..." Tämä naurahti, kun toinen istahti lattialle tämän eteen. Fiona siirsi penkin kauemmas, ja istahti tuon eteen. Tämän katse viipyili toisen huulilla, tosin ei kauaa kerrallaan. Lopulta tämä uskaltautui nojata hiukan eteenpäin, tosin hiukan odottavasti. Tämän katse harhaili tuon huulista tuon silmiin, ja lämpimä hymy kohosi kasvoille. Huulet raottuivat hitusen, huomaamattomasti tosin. Tuo saisi suudella jos halusi, tämä pysyi jääräpäisesti paikoillaan, nojautuneena etteenpäin, tosin tuntien kauheaa houkutusta kuroa välimatka umpeen...

//Jotenki imelää...:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 27 Tammi 2012, 10:19

Taka

Nuorukainen katseli Fiota. "Rakastan sinua..." Taka kuiskasi ja vetäsi tytön lähemmäksi. Hän suuteli tyttöä hyvin hellästi. Huulten kosketus, vei hänet jonnekin kauas, hellään, lämpimään maailmaan. Sitten se haihtui, jokin sai hänet taas takaisin maan päälle. Hymy oli lämmin, mutta surullinen. "Minun täytyy lähteä. Haluatko tulla mukaani kotiini?" Taka yllätti kysyä.
Hän katseli tyttöä tarkkaan, niin tarkkaan että se olisi varmasti pystynyt katsomaan hänen sielunsakkin läpi varmasti. Nuorukainen nousi vihdoin ylös venytteli. Taka katseli mökkiä ja huokaisi. "Tahdotko tulla mukaani... Minun pitäisi kai käydä samalla sensein haudalla..." Taka mietiskeli ääneen.
Taka halasi Fionaa hellästi. "Minusta on mukavaa halailla sinua näin. Olet minulle se tärkein. Suojelen sinua aina." Nuorukainen hymyili ja kuunteli toisen hengitystä. Sydämmen lyönnit, rauhallinen hengitys ja lämpö, joka huokui toisesta ihanasti.

//Lyhyttä ja jotenkin... Hmm...
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 27 Tammi 2012, 16:47

Fiona

Neitosen kasvoille levisi tyytyväinen virne. "Minäkin sinua..." tämä kuiskasi, ja nojautui käsiinsä. Tyttö suuteli toista, eikä olisi halunnut päästää irti. Lämmin valtasi Fionan, ja väreet kulkivat mukavasti kehon läpi. Fiona vetäytyi istumaan takaisin, ja silmät pysyivät pienen hetken kiinni. Hymy levisi tämän kasvoille, mutta toisen hymy oli jotenkin, surullinen. Tytön hymy pysyi silti. "No höh..." hymy hyytyi tässä vaiheessa, mutta palasi, ja tämä jatkoi. "Toki voin tulla! Se olisi kivaa..." Kasvoilla näkyi nyt sama hymy. Taka tarkasteli tätä, hyvin, hyvin tarkasti, ja tämä katseli tuota yhtä tarkasti. Kun toinen nousi ylös ja venytteli, Fiona katsoi toista ylös, jokseenkin ihailevasti. Kun tämäkin jaksoi vihdoin nousta, kuului pieni rämähdys. Fiona ei edes hätkähtänyt. "Holy, se haluaa ruokansa." neito sanoi ja hymyili. "Käydään vain siellä haudalla. Minä en ole aikoihin käynyt missään, olen nököttänyt täällä, ja jos jossain olen känyt, olen lähtenyt ratsastamaan..." neito nyökkäsi, ja innostus näkyi, hyvin selvästi. Tuo halasi Fionaa, ja tyttö painautui toista vasten, tosin vain pienesti. Fiona risti kätensä toisen niskan taakse, ja hymyili itsekseen. Kaikki oli aikoihin hyvin, ja Fiona onnistui pitämään isänsä pois ajatuksistaan, joka oli hyvin harvinaista. "Missä se hautapaikka on?" Fiona kysäisi, ja vetäytyi hiukan, niin että näki tuon kasvot. Hymy joka oli neitosen kasvoilla, oli sekin harvinaista. Hymy oli lämmin, iloinen ja rakastava. "Jos ruokitaan Holy ja lähdetään sitten?" Fio kysyi, ja painautui vielä hetkeksi toista vasten..
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 30 Tammi 2012, 11:52

Taka

Nuorukainen hymyili ja venytteli hieman. "Selvä. Mennään vain antamaan Holylle ruokaa." Taka hymyili. Hän meni ulos ja suuntasi kohti tallia. Siellä hän tuijotteli hevosen ruskeisiin silmiin. Taka kiepsahti ympäri vähän ajan päästä. Taka katseli ulos tallista. "Oletko valmis?" Taka kysyi ja hymyili toiselle. Hän lähti sitten kävelemään tuttua polkua pitkin. Taka otti tytön kädestä kiinni ja hymyili tälle. "Aika kaunis ilma, vai mitä? Sensein hauta on täällä päin." Taka selitti.

Nuorukainen ohjasi Fion tutulle haudalle. Nuorukainen kumarsi haudalla, hän hymyili. "Sensei ei saanut kamalan hienoa hautaa.." Taka huokaisi ja lähti sitten edelleen tytön kädestä pitäen. "No niin. Lähdetään minun kotiini." Taka hymyili ja antoi suukon tytön otsalle. Hän käveli rauhallisesti ja huomasi tutun talon. "Tuolla on minun kotini. Ei se kummoisempi ole. Ehkä hieman sotkuinen, joten pahoittelen sekasortoa, joka odottaa sinua." Taka naurahti, kun he tulivat lähemmäs.

//Ai että miten lyhyttä. Mitäs mitäs jos... Fion isä ilmestyiskin äkkiä kadulla vastaan ja alkaa sellane ihme kohtaus? Siis ku tää in nyt pelkkää ramppausta ja rakkauden osoituksia.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 31 Tammi 2012, 17:13

Fiona

Neitokainen hymyili ja asteli keittiöön. Kohta hän tuli suuren kauhan kanssa, joka oli täynnä kauraa ja toisessa kädessä hänellä oli omena. Fiona laittoi päällensä viitan, ja vetäisi jalkaansa lämpimät bootsit. Neiti kipaisi talliin, ja kaatoi kaurat ämpäriin. Hevonen nappasi tosin ensin Fionan kädessä olleen omenan. Tyttö silitteli hetken tammaa, ja vasta sitten lähti Takan perässä ulos. Nämä kävelivät pitkin polkua käsi kädessä. "On tosiaan." Fiona vastasi, ja vilkaisi taivaalle. Lumi tipahteli kevyenä, ja kylmänä Fionan kasvoille.
Kohta nämä olivatkin jo jonkinnäköisellä haudalla. Neitokainen hymyili toisen kumaratessa. Fiona tyytyi olemaan hiljaa, ja kävelemään toisen vierellä kohti tuon kotia.
Fio nojaili kevyesti Takaan, ja katseli maata. "No ei se haittaa. Olen minä ennenkin sotkuisen talon nähnyt..." neiti mutisi, ja kuvat omasta kodista nousivat mieleen. Tuolit lattialla, oikeastaan isä oli kaatanut kaiken raivopäissään. Se oli varmasti hirvein asia, mitä tämä oli nähnyt, sen jälkeen kun hän oli nähnyt turvonneen huulensa ja mukiloidut kätensä. Se oli ollutta ja mennyttä. Fiona komensi itseään, että ei saisi ajatella tällaisia asioita! Oli inhottavaa ajatella sellaista...

// No ei minullakaa super pitkä ole... :p toi on muute hyvä idis. Tosiaa Fion isä ei oo nähny tyttöö sen jälkee ku se lähti:D Aikamoine kohtaus tulee. Missä se Takan koti on? Jossai ihmiskylässä? Vai? Tee mitä haluat(://
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Helmi 2012, 12:10

//Olen liian laiska... En jaksa siirtää peli kylälle...:)

Taka

Nuorukainen katseli kaduilla pursuavaa ihmis vyöryä. "No niin taloni on tuolla noin." Taka osoitti koti valkoista taloa, jonka ikkunoita peitti mustat verhot. Hän hymyili iloisena ja käveli rauhallisesti eteenpäin.

Eräs jota Taka ei tuntenut käveli kadulla rauhallisen oloisena. Taka hymyili Fionalle. "Tule! Haluan näyttää sinulle minkälaista taloni sisällä on, vaikka se onkin hieman sotkuinen." Nuorukainen intoili ja käveli yhä reippaammin. Hän katseli ihmisiä, piteliFionan kädestä hellästi kiinni ja vilkaisi lopulta johonkin putiikkiin. "Voit tulla koska vain minun luokseni, kun sinull on vaikeaa." Taka ehdotti ystävällisesti. Tietämätyä pian tulevasta kohtauksesta.

//Toooosi lyyyhyyyyt!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 01 Helmi 2012, 21:05

Fiona

Fiona vilkaisi Takan osoittamaan suuntaan. "Mukavan näköinen tuo on!" Fio hihkaisi, ja hymyili pojalle. Yhtäkkiä Fionaa kalvasi hirveä pelko. Isä käveli selvästikkin juopuneena pitkin katua. Fiona voihkaisi, ja kyyneleet kirvelivät tämän silmiä. "Taka... Minä-" Tämä ennätti sanoa, kun tämä tunsi murhaavan katseen. Toinen intoili, ja tämä yritti peruuttaa, hirveässä paniikissa. Kaikki oli yhtäkkiä kuin painajaisessa. Mies lähti kävelemään horjuen Fionaa kohti, käsi nykien. "Ei! Älä tule lähemmäs!" Fiona karjaisi yllättäen itsensäkkin. Mutta mies jatkoi matkaa kohti tyttöä, joka oli selvästi paniikissa. "Sanoin, pysy kauempana!" Neito huusi, ja kyyneleet valuivat pitkin neitokaisen poskia. Isä riuhtaisi Fionan kauemmas, sellaisella voimalla, että kenenkään oli vaikea estää sitä. Fiona pysyi hiljaa. "Sinä tyttö! Helvetti! Tapan sinut!" Mies sanoi, ja pistävä viinan haju levisi tuon hengittäessä. Neiti vajosi maahan. Hän ei halunnut että tuo löisi, potkaisisi, tai edes koskisi häneen. Samassa kipu valtasi neitosen. Isä oli potkaissut, ihme ja kyllä suoraa mahaan. Fionan teki mieli oksentaa miehen kengille, mutta toivoi että Taka pysyisi erossa koko asiasta.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Helmi 2012, 10:39

Taka

Kaikki kävi niin äkkiä, ettei nuorukainen tajunnut edes kaikkea. Fionan isä oli ilmestynyt jostakin, tullut ja potkaissut tytön maahan. Tyttö oli aluksi vain huutanut, nyt tämä oli lysähtänyt maahan. Taka näytti hämmentyneeltä, järkyttyneeltä. "Mit-!" Hän ehti jo sanoa. Taka tarttui miehen käteen, vaikka mies oli juovuksissa ja täysissä voimissaan, mutta nuorukainen oli demoni puoliksi. Taka näytti äkkiä hyvin vihaiselta. "Mitä sinä oikein aijot? Tappaakko yrität?" Nuorukainen näytti hyvin äkäiseltä: "Älä koske häneen!" Taka murisi ja puristi miehen rannetta todella kovaa. Hän riuhtaisi sen irti Fiosta ja meni tytön eteen.
Taka levitti kätensä suojaavasti. "Et saa satuttaa häntä, vaikka olisit hänen sukulaisensa isä tai jokin muu. Se ei ole oikeaa kasvatusta. Jis tahdotte satuttaa Fionaa, saatte tehdä sen vasta kuolleen ruumini yli." Taka ärisi ja löi miestä kasvoihin. Hän nosti Fion nopeasti ylös ja hymyili haikeasti. "Oletko kunnossa?" Nuorukainen ennätti kysyä.
Mies hänen takanaan otti puukon ja tähtäsi sitä Takan selkään. Taka kuitenkin ennätti ottaa miehen kädestä kiinni, estäen puukon tulemista eteenpäin. Mies yritti kaikin voimin työntää asetaan nuorukaiseen.
Taka onnistui työntää mies pois ja hän vilkaisi Fioon. "Oli pakko sekaantua... En tahdo nähdä, että sinulle käy huonosti." Taka sanoi ja löi uudestaaniestä kasvoihin. Hän katseli hetken, kun äkkiä hän valahti alas polvilleen. Ei vielä! Ei nyt! Nuorukainen ajatteli paniikin vallassa, hän tärisi. Taka katsoi tyttöä hätääntyneenä, kaikki alkoi sumentua. Nuorukainen kurkotti Fioon päin, sitten pimeni.

Nuorukainen kaatui maahan tajuttomana. Nyt hän oli "vapaata riistaa".

//Voi ei mitenkäs tässä nyt käy?? XD
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 03 Helmi 2012, 22:18

Fiona

Fiona katsoi ympärilleen, tosin hyvin varovasti. "Taka!" Fiona kiljaisi, oikeastaan hänelle oli se ja sama mitä hänen isälleen kävisi, kunhan vain Taka pysyisi täysin ehjänä, ilman pientäkään naarmua. Fionan isä haparoi koko ajan jo Fionalle tutuksi tullutta koteloa vyössään. Toinen nosti tämän nopsaa ylös, ja tämä kiljui isälleen, että saisi painua sinne mistä tulikin, ja pysyisi erossa tämän elämästä. Ihmiset oliva jääneet katsomaan kohtausta, vain tuijottivat. Moni kiikutti lapsiaan kotiin, uskoivat näköjään että tämä ei olisi kaunista katsottavaa. "Taka-!" Fiona kiljui taas, kun isän puukko tähtäsi pojan selkää. Onneksi toinen huomasi, ja sai miehen kädestä.
Taka valahti polvilleen, ja isä puuskutti juovuksissaan kauempana. Ei! Eihän isä ollut edes osunut! Fiona hyppäsi isänsä eteen, ja mulkaisi puukkoa, joka oli asetettu hänen ylleen. "Anna olla! Mene pois! Oletko sinä koskaan ajatellut, että olen tippaakaan tärkeä? Jos saan kysyä! Ja, jos sinua nyt kiinnostaa, eipä ole koskaan ennen kiinnostanut." Fiona karjui, päin miehen naamaa. Mies vain pudisti pääätään. "Sinä lähdit kotoa, kuin joku..." Fionan isä yritti keksiä jotakin sanottavaa. "Niin, minä lähdin. Jos mietit syytä, se löytyy, hyvin, hyvin läheltä." Fiona sihahti. Hänen isänsä naurahti, ja otti tyttöä lujalla otteella hiuksista. Fio luuli, että tuo repisi tämän hiukset irti. "Kuules, tyttö. Elätin sinua. Että joskus jos tarvitset apua, käänny tuon puoleen!" Hänen isänsä sihahti, ja osoitti maassa makaavaa Takaa, ja lähti horjuen astelemaan kohti kapakka. "Sinä et koskaan ole elättänyt minua! Elin yksin, itse! Ja sinä oletkin vain yksi juoppo, et merkitse kellekkään mitään. MITÄÄN!" Fiona kiljui, kyynelteen valuessa poskille. Hänen isänsä pysähtyi, ja heitti puukon tyttöä kohti. Fiona hyppäsi edestä, tosin puukko upposi tämän käteen. Ihmiset jatkoivat matkaa, eivät edes auttaneet! Fiona meni kyykkyyn Takan vierelle, ja heitti puukon kauas, niin kauas kun sai. "Taka... Mikä sinulla on? Herää!" Fiona kysyi, ja kumartui tuon ylle. Kipu levisi olkapäähän asti.

//oi kun on dramaattista:D lähtipähä juoppo ukko helevettii>:( :D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 06 Helmi 2012, 11:44

Taka

Oli tyhjä olo. Minkä takia? Koska olen tajuton.

Taka avasi silmänsä ja nousi nopeasti ylös. "Ei hätää kaikki hyvin." Taka rauhoitteli ja hymyili Fiolle.
Hän nosti tytön ylös pyyhki tämän kyyneöet ja tarkasteli tytön kuntoa. "Ei kai hän vahingoittanut sinua?" Taka kysyi kireästi, mutta hymyili sitten. Hän huiskasi kätään ilmassa ja läti kävelemään kohti kotiaan. "Tule." hän kehotti ja otti tytön kädestä kiinni hellästi. Tuntui kuin nuorukainen ei olisi pyörtynyt äsken, hän käyttäytyi kuin mitään ihmeelistä ei olisikaan tapahtunut. Taka kulki varmasti kohti taloa. "Itketkö vieläkin?" Nuorukainen kysyi hiljaa ja pörrötti tytön hiuksia. Nuorukainen nauroi hiljaa, mutta hänestä huomasi ettei kaikki ollut kohdallaan. Johtui varmaankin pyörtymisestä ja siitä tulleesta pikkuisesta sokista.

Taka avasi oven ja päästi tytön edeltä sisälle." Tervetuloa matalaan ja likaiseen majaani." Taka naureskeli ja tuli tytön perässä sisälle. Hän avasi verhoja ja päästi auringon valon sisälle. Taka katsoi Fioon kietaisi kätensä tytön hartioiden ympärille. Hän painoi kasvonsa tytön hiuksiin ja hymyili hiljaa. "Haluatko jotakin? Onko sinulla nälkä?" Taka kysyi ja hamuili katseellaan mahdollisia välipaloja.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 06 Helmi 2012, 21:11

Fiona

Fiona huojentui, ja painoi kätensä paitaa vasten. Veri tummensi mustaa korsettia, mutta kipu tuntui helpottavan. Tuo nosti tämän ylös. Neitokainen hymyili, tosin kasvoilla näkyi pieni irvistys. Tämä vilkaisi kättään, puukko ei ollut uponnut syvälle, mutta kipeä se oli. Nämä lähtivät astelemaan kohti tuon taloa, tosin tämä piti vapaata kättään vasten vatsaansa. Kyyneleet virtasivat pitkin tämän poskia, ei käden takia, vaan isän. Miten kukaan pystyi tekemään tyttärelleen näin?! Tai miten ihmiset vain seisoivat?! Fionaa raivostutti se, miten välinpitämättömästi ihmiset käyttäytyivät, kun joku yritti tappaa? Maailma oli hirveä...

Nämä pääsivät Takan taloon, ja Fiona painoi kättään edelleen korsettiaan vasten. "E-en halua... Jos saisin jotakin, mitä laittaisin tämän käden ympärille...?" Fio hymyili arasti, ja painautui hennosti toista vasten, tosin varoi ettei olisi sotkenut tuota vereen. "Ei mitään suurempia, pelkkä side vaikka... Ei tämä muuta tarvitse, etten vain sotke joka paikkaa..." Tämä naurahti, ja nojasi edelleen toiseen, silmät kiinni. "Ihmiset ovat hirveitä..." Fiona kuiskasi, ja pudisti päätään...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Helmi 2012, 09:52

Taka

Hän kaivoi siteen ja otti hieman märän liinan. Sillä hän pyyhki huolellisesti veren pois ja sitoi ranteen huollellisesti. "Ei kai se purista liikaa?" Taka kysyi kun hän oli saanut hommansa hoidetuksi. Vähän jo väsynyt hymy paistoi nuorukaisen kasvoilta. Taka katsoi tarkasti vielä, ettei tytössä ollut vielä jotakin naarmuja. "Nyt on sen verran kovat ajat ettei kuolemakaan tai tappo yritys ole ihme. Ihmiset eivät tahdo auttaa kun kuitenkin arvaavat että jompikumpi kuolee looulta. Menisitkö sinä kesken kaiken sorkkimaan jotakin tuntematonta ihmistä ja sanoisit ettei tämä saisi. He ovat liian tottuneita. Aivan liian." Taka kuiskasi suuteli tyttöä otsalle.
"Mutta minä en antaisi sinun kuolla sillä tavalla. En vaikka pyörtyisin kesken kaiken... En koskan." Nuorukainen kuiskasi taas ja halasi Fiota hellästi. Hänen katseensa suuntasi ulos ikkunasta. Taka näki ihmisiä, jitka olivat ja elivät omaan tahtiinsa välittämättä sivukohtauksista, niin kuin: kekskellä katua hakattiin joku. Tapettiin, jahdattiin tai mestattiin. Kukaan ei välittänyt. Maailma oli hiljaa, sulkenut silmänsä kuolemalta ja lopulta antautunut lohdulliseen kohtaloonsa.
Taka huokaisi. "Eipä sitä koskaan tiedä." Hän kommentoi ja sulki silmänsä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 10 Helmi 2012, 22:57

Fiona

Neito hymyili, ja tarkkaili kättään. Kipu oli enää aivan pientä, ja kirvely oli lakannut. "Ei purista, juuri hyvä!" Tämä sanoi, ja hymyili aurinkoisesti, tosin hieman väsyneesti. Tämä huomasi tuossakin pientä väsymystä, mutta antoi asian olla, tämän ei tehnyt mieli puhua nukkumisesta tällä hetkellä. Olisi mukavampi jutella... "No niin, aivan ymmärrettävää, tosin aika tyhmää... " Fiona sanoi, ja vetäisi kasvoilleen ihantyhmääensaanukkea- ilmeen.
"Tosiaan, kun miettii, on ollut niin vaikeaa, ettei yksi tappelu ole missään määrin suuri asia..." Neitokainen mutisi, ja painautui toista vasten. "No ei tiedä." Tämä huokaisi, ja kietoi kätensä toisen ympärille. "On sellainen olo että tarvitsen tosiaan ison halin..." Fio naurahti, mutta perään huokaisi. "Kerro jotakin hienoa, kaiken tämän keskellä olisi mukava kuulla jotakin mukavaa, eikö?" Tyttö hymähti, ja painoi poskensa tuon kaulaa vasten. Toisen lämpö sai kaiken ikävän huuhtoutumaan Fionan mielestä, ja tämä rentoutuikin. Isä ei enää vaivannut, ja tämä ajatteli enää tätä hetkeä, eikä halunnutkaan ajatella mitään muuta.
Tyttö huokaisi, ja vetäytyi niin, että näki tuon kasvot. Tämän pää kallistui hiukan, ja pieni hymy levisi kasvoille. "Hauskaa miten erilaisia me kaikki olemme..." Fiona sanoi, ja käänsi katsettaan. Hän puhui niinkuin pikkulapsi! Tällaisia asioita oikeastaan Fiona aina ajatteli, niinkuin lapsi, joka ihmetteli maailman kulkua. "Anteeksi, en voi sille mitään, että ajattelen tällaisia asioita..." Tämä naurahti hiukan nolona, ja vilkaisi toista.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Helmi 2012, 09:52

Taka

Nuorukainen hymyili hiljaa tytölle. Hän kuitenkin vetäytyi ja kävi hakemassa jotain. Kun hän tuli takaisin oli Takan kädessä muki. "Juo tämä. Tunnet itsesi sitten hieman pirteämmäksi." Taka tarjosi juomaansa Fiolle ja hymyili lempeästi. Hän siirtyi tuolille istumaan ketingit kilahtaen. "Noh... Nyt näit minun kotini, joka on melko sotkuinen ja likainen. Paljon sotkuisempi kuin sinulla!" Nuorukainen nauroi. Hän kuitnkin käänsi päätään ja rupesi hieman siivoilemaan.

Hetken päästä, kun talon sisällä näytti jokseenkin siistiltä. Taka tuli hellästi Fiota asten. Sulki tytön sylelyynsä a kuiskasi tämän korvaan. "Olet koko maailmani. Rakastan sinua.." kuiskaus oli kuin hento, lämmin tuulahdus jotakin uutta.
Taka katsoi Fiota hetken harmissaan, sen jälkeen lempeästi. "Minun olisi varmasti parasta jatkaa hommiani. Sinunkin kannattaisi varmaan mennä lepäilemään?" Taka kysyi hiljaa. Hän hymyili raukeasti a näytti itsekkin hieman väsyneeltä.

//Lyhyt.
Nya
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron