Kirjoittaja Onzki » 10 Tammi 2012, 18:58
Fiona
Toisen sanat sai tämän yllättymään. "On outoa. Kaikki käskee olemaan hiljaa..." tämä naurahti hiukan kaihoisasti. Toinen nousi, ja laski kätensä neitokaisen olalle, ja siitä kiersi sen hartioille, ja toinen käsi päätyi polvien ympärille. Fionan suuret smaragdin siniset silmät loistivat pimeydessä, kun tämä katsoi Takaan. Toinen laski tämän sohvalle, ja puhui ihmeen rauhoittavasti, ja silitteli tämän hiuksia. "Öitä, Taka." Fiona mumisi, ja sulki silmänsä. Tosiaan neitonen nukahti hyvin hyvin nopeaa, eikä tiennyt mitään siitä, että Taka poistui. "Isä! Lopeta! Sinä satutat! Älä lyö! Äiti!" Fiona huusi, mutta kuuli vain väsyneen hymähdyksen. Isä vain löi, ja syytti häntä siitä, että rahaa oli taas mennyt. "En tehnyt mitään!" Fiona kiljui, kunnes isä päästi irti. Fiona näki ensimmäistä kertaa että kädestä valui verta. Isä oli tällä kertaa mennyt liian pitkälle. "Syytät aina minua! En jaksa!" Fiona nyyhkytti. Isä vain katsoi julmilla silmillään, ja istui sohvalle, eikä ihme kun nukahti. Fiona haistoi ilmassa sen, mikä siellä leijui aina... Isän oksennuksen sekainen haju, joka kuvotti, ja harmitti nuorta. Tuli yö, ja Fiona pakkasi laukkunsa, sanoi hyvästit rakkaalle siskolleen, joka yritti estellä, mutta lopulta sanoi, että Fionan PITI luvata, että tämä saisi pitää huolta pikkusiskostaa. Sen jälkeen hän ei ollut astunut siihen taloon... Fiona ponnahti istumaan täysin hikisenä, nyyhkyttäen. Joka yö sama uni... Oli pimeää, mutta aamu, sen Fiona tiesi. Aikainen aamu... Missähän Taka oli nukkunut? Fiona nousi ylös, ja etsi katseellaan poikaa, muttei nähnyt. Ehkä hän oli mennyt kävelylle? Fiona yritti elätellä toivoa siitä, että Taka ei olisi lähtenyt... Fiona seisoi keskellä mökkiään, odotteli, pyöri, voivotteli, ja puri kynsiään. Takaa ei kuulunut, ja Fiona päätti lähteä etsimään. Ehkä poika ei ollut lähtenyt kauas...? Toiveikkaana Fiona heitti löysän paidan sängylle, etsi suuremman korsetin, ja änkesi sen päälleen. Päälle tuli pitempi paita. Housut olivat pitkät, ja kengät peittivät jalat. Fionsa suki hiuksiaan, ja otti pöydältä nahistuneen omenan, ja toisen. Toisen hän itse söi matkalla hevosensa talliin. Tyttö heitti toisen omenan hevosen eteen, ja meni hieromaan hevosen jalkoja, jotka olivat kylmilteen kankeat. Hetken päästä kaikki jalat oli hierottu, ja vikuroimatta Holy antoi laittaa suitset. Selän päälle tuli huopa, joka kiinnitettiin kaulan edestä, ja hännän alta. Holy tiesi, että ulkona oli kylmempi kuin tallissa, mutta silti halusi päästä ulos. Fiona talutti nopsaa hevosen ulos, ja nousi kevyesti selkään. Holy räjäht eteenpäin, kuin tykin suusta, kun omistajansa pohkeet puristivat kylkiä. Hevonen ravaili ympäriinsä, kun Fiona huuteli, ja jonkun aikaa pyörittyään, Fiona tuntui luovuttavan. Kyyneleet pyrkivät pakosta poskille, mutta miksi ihmeessä? Ei Fiona tuntenut poikaa... No oikeastaan tunsi, mutta tuntui hankalalta ajatella että ehkä tämä ei enää näkisi poikaa. Fiona lösähti Holyn kaulalle, joka laski alistuen kaulaansa, kuin ymmärtäisi, että Fionaa harmitti. Hevosen yleensä ripeät askeleet olivat nyt hidasta löntystelyä. Tytön poski oli painautunut vasten hevosen kaulaa, ja kädet roikkuivat sivuilla. Taas joku oli jättänyt hänet... Isä, äiti, sisko, ystävät, ja monia muita, ja juuri kun oli kehittymässä jotakin, Taka häipyi...
// Huomaa kyllä et mitä musiikkia kuuntelen, sen tyyppisiä vastauksia mulle tulee... :D ja huomasit että sopii:p//