Näin kävi tällä kertaa.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Joulu 2011, 11:43

Taka

Hevonen pysähtyi ja tyttö repi hänet alas. Taka meni katoksen alle ja ajatteli sitä halausta. Se sai sensein kasvot mieleen ja erään kaukaisen rakkaan ihmisen kasvot, joita nuorukainen ei ollut jaksanut muistella. Hän huokaisi ja katsahti pian tulevaan tyttöön. Hän seurasi perässä ja sulki oven.
Fionan pyytäessä tulta takkaan, Taka huitaisi lädellään ja tuli syttyi takkaan. Hän jäi katselemaan siihen, kuunnellen ääniä ja muistelemaan menneitä aikoja.
"Taka tule jo! Haluan syleillä sinua!" Sensein sanat kaikuivat. Pikkuinen poika juoksi vihreällä kukka niityllä. "Sensei! En jaksa juosta enää odota!" Taka huusi ja pysähtyi itkemään. Sensei tuli ja hymyili haikeasti. Hän nosti pikkuisen pojan korkealle ilmaan ja nauroi. "Nyt sinun täytyy hengittää korkeampia ilmoja!" Taka tuijotti senseitä ja nauroi. "Rakastan sinua sensei!" Kaikuvat naurut ja hymyilevät kasvot.
Taka heräsi tytön kysymykseen. "Ei en tarvitse mitään kiitos kuitenkin." Taka hymyili ja lysähti eräälle penkille istumaan. Iso haukotus ja särkevä, tärisevä käsi oli tunnoton. "M-m!" Taka sai sanottua kun käteen alkoi tulla tunto. Haava oli iso ja verinen kuitenkin, kun nuorukainen peitteen sen päältä otti pois. Taka tuijotti sitä ja näytti hieman kärsivää ilmettä.
Taka katsahti Fioon. Hän katsoi tyttöä ja käänsi katseensa loimuavaan tuleen. Haavan voisi polttaa umpeen, mutta liekit eivät vahingoittaneet häntä. Taka mietti hetken ja kuunteli talon ääniä. Hän nousi ja meni ikkunan luo. "Taitaapi tulla melkoinen myrsky. Onko hevosesi varmassa turvassa? Katso nyt. Lunta tulee ja puut taipuvat kovan tuulen takia." Taka osoitti ulos ja katsoi ulos. Käsi tärisi, kipu oli sietämäyön, mutta iöme sitä ei kertonut.

// Ei noi sun pikku hiti haittaa :)
Nya
 

!

ViestiKirjoittaja Onzki » 15 Joulu 2011, 18:31

Fiona

Neiti hymyili. "Okei. Laitetaan se sinun haavasi kohta, ensin laitan kuuman veden. Olen ihan jäässä, ja varmasti olet sinäkin." tämä sanoo, ja hymyilee taas. Tyttö siirtyy keittiöön, kuulu kalinaa, ja sitten kuin vettä olisi kaadettu astiaan. Kohta tämä tuli takaisin, ja kurkkasi vielä keittiöön. Vesi oli lämpenemässä parin kolhun saaneessa, aika suuressa kulhossa. "Laitan meille teetä, se lämmittää..." tämä mutisee ihmeen vaivautuneena. Hän ei tiennyt, mitä seuraavaksi tekisi. "On Holy turvassa. Ei sille ole mitään tällaisella säällä käynyt." neiti sanoo, ja istahtaa penkille, kunnes kuului sihinää, ja tämä ryntäsi keittiöön sellaisella vauhdilla, että penkki kaatui lattialle. "Samperi..." kuuluu puuskahdus. Fiona kaatoi vettä kahteen mukiin, ja etsi pienen purkin, ja kaatoi sen sisältöä kumpaankin mukiin, ja vesi alkoi musteta pikkuhiljaa. Tämä asetti kaksi puista luskikkaa, ja sekoitti kumpaakin. Fiona taiteili kummatkin mukit pöytään, ja läikytti vain vähän sormilleen. Hetken sormiaan tutkittuaan, tämä puuskahti, ja hörppäsi teetä, joka maistui vahvasti jollekkin yrtille. "Ai hittoo kieli..." tämä sössötti, ja työnsi palaneen kielen päänsä ulos. "Aina!" tämä mutisee, ja siirtyy taas keittiöön, ja palaa höryävän mukin, sideharson, jonkun purkin ja pienen pullon kirkasta ainetta, ja kaikki oli tarjottimen päällä. Tämä asetti ne pöydälle, haki kaksi vilttiä, kietaisi toisen ympärilleen, ja pöydälle. "Laita päälle jos haluat." neito sanoo, ja siirsi tuolin toisen viereen. "Istu tuohon, ja laita käsi pöydälle." tämä sanoo, ja kaataa purkista jotakin toiseen mukiin, joka sihahti. "Ei mitään pahaa, selitän, jos vaadit." tämä mutisee, ja hytisee viltin sisässä, kurottautuen teehensä, ja siitä hörpäten.

// Hyvä:) //
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 16 Joulu 2011, 11:37

Taka

Nuorukainen istahti penkille ja asetti kätensä pöydälle. Hän katsoi teetä ja yritti juoda vasemmala kädellä. Se oli hiukan hankalaa, kun käsi tahtoi pudottaa koko teekupin. "Ei samperi" Taka huudahti, kun teetä rolahti pöydälle. Hän otti pienen liinan ja pyyhkäisi pöytää. Nuorukainen katsahti hieman ylös ja sitten juoksevaan tyttöön. "Oletko kunnossa? Näytät kireältä." Taka hymyili ja katsoi kipu tuttavaa haavaa. Hän ei aikonut kysyä mitä tyttö tekisi kädelle. Taka kyllä ajatteli että kyllä hän kysyisi jos Fio aikoisi tehdä jotakin outoa.

Taka sai viimein teekupin käteensä kunnolla ja hörppäsi sitä rauhallisesti. Kuuma tunne valtasi Takan kehon. Hänelle tuli helpottunut tunne, kun lämpö kietoi kehon lämmöllä. Nuorukainen haukotteli ja hörppäsi uudelleen kupistaan. "Kun myrsky on laantunut lähden. Sopiiko?" Taka kysyi ja katsoi ulos. Ulkona riehui myrsky ja se sai pienimmät puut katki ja lumi täytti puiden oksat saaden ne alas asti. Taka jäi vielä hieman hörppimään teetä tuijottaen ulos. Toinen käsi lepäsi pöydällä tytön käsissä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 17 Joulu 2011, 22:16

Fiona

Tyttö seurasi toisen sähläystä virnuillen, mutta laski katseensa toisen käteen. Taka kaatoi teetä pöydälle, ja tämä säpsähti. Toinen oli huomannut tämän kireyden. "No, ei tässä muuten, vaan ei mitään." tämä sönkötti, kun piti palanutta sormea suussaan hetken. Neiti hymyili, ja sekoitti kupissa olevaa nestettä, joka sihahtelee vielä hetken, kunnes näkyi että se oli punamustaa väriltään. Tämä repäisi sideharsosta pään pois, kastoi harson aineeseen, ja laski sen toisen haavan päälle. Se oli vain kuumaa, ei kirvellyt, tuotti mukavaa tunnetta, ja lievitti myös hiukan tuskaa ja kirvelyä. Toinen sai kupin kunnolla käsiinsä, ja hörppäsi teestä. Tuo näytti nauttivan, ja tämä virnisti. Neito katsoi hetken toista. "Oletko varma että päästän sinut? Ja en minä sinua pois heitä." tämä mutisee, ja kaataa suoraa toisen haavaan puhdistusainetta, joka varmasti kirpaisee. Tämä nappaa sideharson käsiinsä, ja kietoo sen hellästi toisen haavan ympärille, sen jälkeen toisen kättä silittäen pienesti, mutta huomatesaan mitä tekee, neito vetäytyy istumaan paremmin, sen jälkeen poissaolevasti ulos tuijotellen. Lähtekööt jos haluaa, mutta seura oli aina mukavaa. Tämä hörppi teetä, ja keikkui tuolissaan, kunnes lopetti, ja asetti kupin tarjottimelle, ja huokaisi ja katsoi toista. Myrsku riehui, ja kuului kolinaa ulkoa, kun lumi piiskasi mökin kattoa. "Saamari lähtee katto irti..." tämä mutisi, ja työnsi kädet hiuksiinsa. "Siis voit lähteä jos haluat." neito sanoo, ja hymyilee pienesti.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Joulu 2011, 09:57

Taka

Tyttö höpötti kaikenlaista. Tämä kaatoi hänen kätensä päälle aluksi vettä, sitten puhdistus ainetta. Se kirpaisi pahasti, mutta takan kasvoilla ei näkynyt ilmeen häivää. Nuorukainen katsoi ulos ja hörppäsi teetään. "Kiitos." taka sanoi ja katsoi sidottua kättään. Äkkiä kuitenkin tämän katse siirtyi sitä silittävään käteen. Hän lehahti tulen punaiseksi, samalla kun tyttö vetäisi oman kätensä pois. Nuorukainen olisi halunnut piiloittaa oman punaisen päänsä ja syöksyä kohti mustaa aukkoa, mutta se oli vain kuvitelmaa. Fionan hokiessa että hän saisi kyllä lähteä kun ja milloin itse halusi, vaikka heti. Siitä Takalle tuli äkki huono olo.

Hän katsoi jotenkin surullisen näköisenä Fiota. "Haluatko sinä minut näin nopeasti pois?" Nuorukainen kysyi ja nousi tuolistaan. Hän katsoi hyvin haikeasti lattiaan ja huokaisi. "No minä lähden sitten, jos niin tahdot... Mutta olisin kyllä halunnut jäädä siihen saakka kun myrsky laantuu, mutta sinä vain hoit ja hoit että saan lähteä vaikka heti." Taka lähes kuiskasi kaiken sanomansa ja avasi oven. Kylmä ilma kietoi hänen kehonsa ja lunta tuiskutti päin naamaa. Taka otti pari askelta, sulki oven perässään ja jäi ulos. Hänellä oli haikea olo. Fiona oli ollut niin mukava tyttönen. Toinen oli jopa hyväksynyt sen, että hän oli demoni puoliksi. Taka valui pitkin seinää maahan ja jäi siihen istumaan. Ihan surkutellen.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 20 Joulu 2011, 19:42

Fiona

Toinen lehahti punaiseksi, kun tämä jäi silittelemään toisen kättä, ja tämä kietoutui vilttiinsä paremmin, samalla penkiltä alaspäin valuen, mutta pysähtyi, että pöydän raja oli tämän silmien korkeudella. Epätasainen otsatukka pörrötti, ja neito näytti hymyilevän hiukan ujosti, ja tästä sai hiukan pikkutyttömaisen vaikutelman. Toinen meni hiljaiseksi, ja tämä nousi kunnolla istumaan, ja mietti, mitä oli sanonut, että sai toisen surullisen oloiseksi. Neiti huokaisi, ja käänsi katsettaan. Nyt tuo kuitenkin lähtisi...

Neito kallisti päätään toisen kysymykselle. Ei, ei ei, ei tämä sitä tarkoittanut! "Ei, et lähtisi..." tämä mutisee, ja tuijottaa pöytää. Kun tämä ehti huomatakkaan, toinen oli jo poistunut ovesta. Tämä hätkähti, ja syöksyi ovelle, riuhtaisi sen auki, ja meinasi kaatua tuulen voimasta, ja meni nopsaa kontalleen. "Taka!" tämä huusi, mutta käänsi päätään, ja näki toisen oven vieressä. "Ai siinä oletkin!" neito sanoo, korottaen ääntään, että tuo kuulisi paremmin. "Minä luulin että sinä halusit lähteä..." tämä sanoo. "En minä sitä tarkoittanut!" tyttö huutaa, kun tämä paiskautuu seinää vasten rajun tuulen johdosta, mutta pysytteli toisen vierellä, sitten kätensä toisen olalle nostaen, ja pienesti horjuen, ja joku hymyn tapainen näkyi tämän kasvoilla. Toinen käsi siirtyi toisen ympärille, ja neiti nousi polvilleen, vaikka se oli vaikeaa, kun lumi piiskasi tätä vasten. "Vaikka mikä demoni kokonaan olistit, tai polttaisit mökkini poroksi, tuletko sisään? On siellä tilaa sinullekkin." neito kuiskaa toisen korvaan, ja käy odottavana istumaan toisen viereen, kääntyen tuohon päin.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 29 Joulu 2011, 13:02

Taka

Tytön tullessa hänen viereensä ja nojaten hieman, nuorukainen punastui ja peitti hieman kasvojaan. Taka nousi hieman ja nosti hieman tyttöä pystyyn. "No mennään sitten sisälle... Tule." Taka sanoi ja mitään odottelematta siinä myrskyssä, nuorukainen otti Fiosta kunnollisen otteen ja nosti syliinsä. Tukevasti kävellen sisälle hän laski tytön alas ja pudisti itsestään lunta. Taka ei puhunut tai sanonut hetkeenkään mitään. Se hetken hiljaisuus oli kiusallista, nuorukainen henkäisi lopulta istuessaan tuolille.

"Annan sinulle pienen vinkin... Jos alat hokemaan koko ajan että toinen voisi vapaasti lähteä, jos vain haluaisi. Saat aikaan sellaisen vaikutelman että tahdot tämän lähtevän. Tajuatko?" Taka sanoi pää painoksissa ja henkäisi hieman. Pää nousi hiljaa ylös päin ja katse suuntautui kohti Fionaa. Nuorukaisen ilme oli lasittunut, siitä ei voinut mitenkään arvioida mikä mielentila tai mitä hän olisi edes ajatellut. Lopulta Taka heltyi kuitenkin juttelemaan tavallisesti. "Kuule olen pahoillani siitä kuinka lähdin sillälailla, mutta sinun todellakin kannattaisi miettiä mitä sanot." Taka hymyili lopulta ja nousi ylös. Hän meni tytön luokse laski kätensä tämän olalle ja hymyili hieman kainosti. "Olet mukava." Hän sanoi ystävällisesti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 31 Joulu 2011, 18:35

Fiona

Neito hymyili. "Hyvä." tämä tokaisi, kun tuo kantoi tämän sisälle. Tuli kiusaantunut hiljaisuus, ja tyttöä alkoi aikalailla väsyttämään. Neiti kävi nopsaa hakemassa itselleen villasukat, että olisi lämpimämpi. "En tykkää ollenkaan kylmästä..." tyttö mutisi, ja ääni värisi, niin kylmä tytölle oli tullut."Enhän minä edes... Äh, antaa olla." tämä mutisi. Toisen vinkki sai tämän miettimään. Ei tällä ollut tarkoitus toista häätää... Nyt hän tosiaan harkitsisi mitä sanoisi! Tyttö istuskeli hiljaa, ja kuunteli ulkoa kantaantuvia ääniä. Tämä vilkaisi poikaan, ja toisen lasittunut katse tuntui pelottavalta, joten pää painui aika nopeaa, ja kuului vain väsynyttä tuhinaa, kun tämä siirtyi pehmeälle nojatuolille. "Ei se mitään, oma vika. En yleensä ajattele tarkkaan mitä sanon, ja no..." tämä sanoi, ja nosti jalat tuolille. "Miten täällä on näin kylmä...?" tämä värisi, ja hieroi käsiään yhteen. "Öh... Kiitos... Sinäkin..." tämä sönkötti, ja käänsi punastuneen päänsä poispäin toisesta. Hetken paikoillaan väristyään, neito kääntyi, ja jäi katselemaan toista, tosin katse harhaili välillä ympäriinsä.
Jalat siirtyivät käsinojalle, ja tämä nojaili toiseen. Ulkoa kuului tuulen ujellusta, ja tuntui siltä, että seinät voisivat kaatua hetkenä minä hyvänsä näiden päälle... "Vihaan myrskyjä..." tämä mutisi, ja värähti, kun kylmätväreet kulkivat tämän kehon lävitse.

//Ei mikää pitkä, mutta hyvää uutta vuotta! :)
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 09 Tammi 2012, 11:07

Taka

Taka katsoi suoraan Fionaan. Hän tarkaili hänen hytinääsä kuunteli tytön puhetta ja hengitystä. Hetken siinä kuunnellen, silmiä kiinni pitäen. Taka huokaisi veti tuolia lähemmäs Fiota. Kietoi kätensä neidon ympäri ja käänsi katseensa pois.

"Kuuntele... Kuuntele minun hengitystäni vähän aikaa... Kyllä sinulle alkaa tulla hetken päästä lämmin." Nuorukainen sanoi ja nojasi aivan varovasti neitoon sulki silmänsä. Koko nuorukaisen keho alkoi hehkua näkymätöntä voimaa. Sisäinen tuli lepatti Takan sisällä ja lämmitti koko kehollaan Fiota.
Taka päästi hetken päästä irti lisäsi puita takkaan ja katsoi sen lepattavia lieskoja. "Noh? Onko lämmin?" Hän mutisi ja tuijotti liekkejä. Käsi lähti kohti tulta ja tuijotti sitä. Lieskat eivät vahongoittaneet kättä. Lopulta Taka veti kätensä pois, kääntyi kohti Fionaan. Hänen mustat silmänsä kiiluivat himmeässä valossa, niissä näkyi lempeys ja pilke jostakin muusta.
"Onko kaikki hyvin? Vai ajattelitko valittaa vielä tuosta myrskystä?" pieni hymy vilahti suunpielissä ja nuirukainen laski kätensä lähelle Fion kättä.

//Juu ei mitään.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 09 Tammi 2012, 19:26

Fiona

Toinen tuntui kuuntelevan tarkasti tämän höpinöitä ja valituksia, joka tuntui Fion mielestä ihanalta, kun kukaan ei ollut häntä oikeastaan koskaan kuunnellut. Tytölle oli jos suuri merkitys, kun joku edes tuli hänen kotiinsa. Neito katseli poikaa hymyillen pienesti. Toinen siirsi tuolinsa aivan tämän lähelle, ja halasi tätä. Neito ei tiennyt mitä tuo teki, ja pysyi paikallaan.
Toinen käski tämän kuunnella tuon hengitystä, Fionahan kuunteli. Tyttö rakasti kuunnella toisten ihmisten hengitystä. Siinä oli jotakin... Se toi Fionalle tunteen että hän oli turvassa, eikä yksin julmassa maailmassa, ja siksi he hänen siskonsa kanssa istuivat monesti vierekkäin ja kuuntelivat hiljaa toistensa hengityksiä, päät vastakkain, käsi kädessä... Neito palasi maan pinnalle, kun lämpö huokui nuorukaisesta, joka istui vasta päätä, ja Fiona ihmetteli hetken, ihan kuin hän olisi menettänyt ajantajuntansa... Siskon ja ihanien tunteiden ajatteleminen sai Fionan aina omiin maailmoihinsa. Toinen päästi irti, ja siirtyi tuijottelemaan tulta. Neito tuntui punastuvansa. Olisi hirveää jos Taka saisi tietää että hän ajattelisi tätä Ihanana ajatuksena... Voi miten tyhmä olen... Fiona ajatteli, ja pudisti päätään, ja virnisti tyhmästi seinälle. Toinen kysyi oliko tällä lämmin, joka sai tytön hätkähtämään. "On... Kiitos..." tyttö mutisi, ja vilkaisi nopsaa nuorukaiseen, mutta katse siirtyi nopeasti seinään. Tyttö yritti näyttää jotenkin itsevarmalta, ja käänsi katseensa toiseen, mutta katsoi hiukan ohi. Tuo piti kättään liekeissään, ja tämä meinasi repäistä tuon käden pois, mutta muisti, ettei tuli vahingoittaisi tuota. Taka veti kätensä pois, ja kääntyi tähän päin. Toisen mustissa silmissä näkyi lempeyttä, joka sai tytön sulamaan, kirjaimellisesti valumaan tuolissaan. "Kaikki on hyvin, ihme ja kyllä. Oletko kyllästynyt minuun?" neito kysyi, ja virnisti typerästi. Tytöstä olisi kauempaakin huomannut että tämä oli väsynyt. Toisen käsi siirtyi lähelle tämän kättä, ja vielä lähemmäs, kun tämä vahingossa vanyttelyn jälkeen asetti kätensä aivan toisen käden viereen, ja ne melkein hipoivat toisiaan. Fiona vilkaisi poikaan, ja laski katseensa sitten lattiaan.

// tuli joku ihmeen inspis- pistos...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 10 Tammi 2012, 09:34

Taka

Taka tuijotti ilmeettömästi nuorta tyttöä edessään hiljaa miettien. Hän säpsähti, kun Fion sormi hipaisi häntä. Taka veti henkeä. "Ei, en ole kyllästynyt. On mukavaa kuunella höpinöitäsi. Onko se outoa?" Ilmeestä kajasti kuitenkin huvittuneisuus. Taka katsoi lähes sulavaa tyttöä penkillä ja hänen suupieliään nyki. Nuorukainen oli lähellä purskahtaa nauruun, mutta hillitsi itsensä. Väsyneeltä näyttävä Fio, sai Takassa jonkin loksahtamaan paikoilleen tai jotakin.
Taka nousi ja laski hieman varoen kätensä toisen olalle ja lopulta kiersi sen hartioiden ympärille. Toisen käden hän vei polvien ympärille. Nosti koko tytön syliinsä. Hengitti hetken rauhallisena ja vei lähellä olevalle sohvalle. Laski hellästi siihen ja nappasi silmiin pistävän huovan tämän päälle. (//Leikitään nyt että sellaiset löytyivät :) Niin kuin edellisessä ropessa.//) "Nuku." Yksi lempeä ääni kehotti Fiota nukkumaan. "Olen vierelläsi koko ajan." Taka vakuutti ja silitti tytön hiuksia. Taka katsoi ja odotti että Fio nukahtaisi, myrsky alkoi laantua pikku hiljaa. Nuorukainen kuunteli mökin narahteluja ja sulki silmänsä, hengitti syvään. Taka nousi paikaltaan, hän lähti kohti ovea, vilkasi nopeasti sinne missä neito oli ja toivoi tämän nukkuvan sikeästi. Sitten nuorukainen lähti, hän kävi katsomassa hevosta, että sillä oli kaikki hyvin.
Hän kääntyi ja lähti kävelemään. Vähän ajan päästä mökistä Taka alkoi empiä. Hän tahtoi palata, mutta hän oli puolidemoni ja tyttö täysverinen ihminen. Mitä siitä oikein syntyisikään? Hän hyppäsi voimakkaasti ylös päin suurelle tukevalle oksalle. Siihen sitten Taka asettui istumaan, nojaten puun runkoon. Sulkien silmänsä ja huokaisten.

//Ehdottaisin sellaista että Fio herää aamulla ja huomaa Takan kadonneen. Fio haluaisi lähteä etsimään nuorukaista ja lähteekin hevosen kanssa etsimään. Sitten hän on jo luovuttamassa, kun kuulee tutun nuorukaisen äänen oksalta ja sitten siitä lähtee. Sopiiko?
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 10 Tammi 2012, 18:58

Fiona

Toisen sanat sai tämän yllättymään. "On outoa. Kaikki käskee olemaan hiljaa..." tämä naurahti hiukan kaihoisasti. Toinen nousi, ja laski kätensä neitokaisen olalle, ja siitä kiersi sen hartioille, ja toinen käsi päätyi polvien ympärille. Fionan suuret smaragdin siniset silmät loistivat pimeydessä, kun tämä katsoi Takaan. Toinen laski tämän sohvalle, ja puhui ihmeen rauhoittavasti, ja silitteli tämän hiuksia. "Öitä, Taka." Fiona mumisi, ja sulki silmänsä. Tosiaan neitonen nukahti hyvin hyvin nopeaa, eikä tiennyt mitään siitä, että Taka poistui. "Isä! Lopeta! Sinä satutat! Älä lyö! Äiti!" Fiona huusi, mutta kuuli vain väsyneen hymähdyksen. Isä vain löi, ja syytti häntä siitä, että rahaa oli taas mennyt. "En tehnyt mitään!" Fiona kiljui, kunnes isä päästi irti. Fiona näki ensimmäistä kertaa että kädestä valui verta. Isä oli tällä kertaa mennyt liian pitkälle. "Syytät aina minua! En jaksa!" Fiona nyyhkytti. Isä vain katsoi julmilla silmillään, ja istui sohvalle, eikä ihme kun nukahti. Fiona haistoi ilmassa sen, mikä siellä leijui aina... Isän oksennuksen sekainen haju, joka kuvotti, ja harmitti nuorta. Tuli yö, ja Fiona pakkasi laukkunsa, sanoi hyvästit rakkaalle siskolleen, joka yritti estellä, mutta lopulta sanoi, että Fionan PITI luvata, että tämä saisi pitää huolta pikkusiskostaa. Sen jälkeen hän ei ollut astunut siihen taloon... Fiona ponnahti istumaan täysin hikisenä, nyyhkyttäen. Joka yö sama uni... Oli pimeää, mutta aamu, sen Fiona tiesi. Aikainen aamu... Missähän Taka oli nukkunut? Fiona nousi ylös, ja etsi katseellaan poikaa, muttei nähnyt. Ehkä hän oli mennyt kävelylle? Fiona yritti elätellä toivoa siitä, että Taka ei olisi lähtenyt... Fiona seisoi keskellä mökkiään, odotteli, pyöri, voivotteli, ja puri kynsiään. Takaa ei kuulunut, ja Fiona päätti lähteä etsimään. Ehkä poika ei ollut lähtenyt kauas...? Toiveikkaana Fiona heitti löysän paidan sängylle, etsi suuremman korsetin, ja änkesi sen päälleen. Päälle tuli pitempi paita. Housut olivat pitkät, ja kengät peittivät jalat. Fionsa suki hiuksiaan, ja otti pöydältä nahistuneen omenan, ja toisen. Toisen hän itse söi matkalla hevosensa talliin. Tyttö heitti toisen omenan hevosen eteen, ja meni hieromaan hevosen jalkoja, jotka olivat kylmilteen kankeat. Hetken päästä kaikki jalat oli hierottu, ja vikuroimatta Holy antoi laittaa suitset. Selän päälle tuli huopa, joka kiinnitettiin kaulan edestä, ja hännän alta. Holy tiesi, että ulkona oli kylmempi kuin tallissa, mutta silti halusi päästä ulos. Fiona talutti nopsaa hevosen ulos, ja nousi kevyesti selkään. Holy räjäht eteenpäin, kuin tykin suusta, kun omistajansa pohkeet puristivat kylkiä. Hevonen ravaili ympäriinsä, kun Fiona huuteli, ja jonkun aikaa pyörittyään, Fiona tuntui luovuttavan. Kyyneleet pyrkivät pakosta poskille, mutta miksi ihmeessä? Ei Fiona tuntenut poikaa... No oikeastaan tunsi, mutta tuntui hankalalta ajatella että ehkä tämä ei enää näkisi poikaa. Fiona lösähti Holyn kaulalle, joka laski alistuen kaulaansa, kuin ymmärtäisi, että Fionaa harmitti. Hevosen yleensä ripeät askeleet olivat nyt hidasta löntystelyä. Tytön poski oli painautunut vasten hevosen kaulaa, ja kädet roikkuivat sivuilla. Taas joku oli jättänyt hänet... Isä, äiti, sisko, ystävät, ja monia muita, ja juuri kun oli kehittymässä jotakin, Taka häipyi...

// Huomaa kyllä et mitä musiikkia kuuntelen, sen tyyppisiä vastauksia mulle tulee... :D ja huomasit että sopii:p//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 11 Tammi 2012, 11:29

Taka

"Isoveli! Missä sinä olet? Sensei? Kuuleeko kukaan?!" Taka huuteli tyhjyydessä. Kaikkialla oli utuista ja usvaista. Nenäänsä edemmäs ei edes nähnyt. Taka kuunteli kuuli huutoa ja ääniä. "Isoveli? Sensei?" Sama kysymys kaikui tyhjyydessä. Nuorukainen tunsi oöevansa etsyksissä, eikä löytäisi pois tästä hullunmyllystä. Taka huusi ja huomasi ettei ääni enää kulkenut, sitten roiskahti. Hänen naamalleen lensi verta. Taka tuijotti tyrmistyneenä, kun maisema avautui silmuen eteen. Hän itse oli muuttunut pikkupojaksi, joka näkisi isoveljensä kuoleman uudelleen. Kaukaa kuului ääni. Tytön ääni. Taka kääntyi verinen naama siihen suuntaa, josta ääni kuului. "Fio?" Taka kysyi. Ääni huusi häntä kovaa ja kaukaa. Nuorukainen kasvoi pikkupojankehosta omaansa ja veri pyyhkiytyi pois. Tytön ääni todellakin huusi. "Fiona! Missä sinä olet? Fio?" Taka yritti huutaa, mutta ääni ei kantanut. Uni alkoi sumentua ja Taka heräisi pian.

Taka heräsi oksalta. Kylmä hiki valui pitkin otsaa ja hän huohotti. Hetken siinä tasaanuttaen hengitystään, Taka käänsi katseensa ympäri ja alas. Oli hiljaista. Fion ääntä ei kuulunut. Raivoisana, siitä että oli jättänyt tytön yksi hän oli puhaltamassa tulta suustaan. Äkkiä hän kuitenkin nieläisi liekinalut ja köhi savua. Joku laahusti puun alapuolella. Nyyhkien, hevosenkin kavioiden kapse kuului. Taka katsahti alas ja näki Fion. Hänelle tuli hieman haikea mieli. Olihan hän ilonen siitä että tämä oli tullut etsimään, mutta jostain syytä nuorukainen halusi tytön olevan turvassa.

"Hei... Mitä teet? Itketkö sinä?" Taka mueahti oksalta ja istui. Hän hyppäsi siitä nopeasti alas ja hymyili Fiolle. "Kuule. Jätin sinut yksin vain sen takia että halusin sinun olevan turvassa... Minulta." Taka sanoi ja pidätteli sisällään myllertävää surua ja helpotusta. Hän kaappasi tytön syliinsä ja kietoi kätensä tiukasti tämän hartioiden ympäri. "Anteeksi että jätin sinut... Älä itke... Ole kiltti!" Ensimmäistä kertaa Taka itki sitten Sensein kuoleman. Kyyneleet valuivat hiljaa poskille, jotka katosivat nopeasti, kun Taka pyyhki niitä. Taka ei näyttänyt enää itkevän, se oli nuorukaisen mielestä oli hieman noloa itse itkeä. Hän käänsi sitten katseensa pois ja hymyili salaa.

//Miullakin tuli nyt tälläistä
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 11 Tammi 2012, 21:22

Fiona

Fionalla oli turha olo, eikä se auttanut yhtään että kylmä tuuli puhalsi, ja viitta oli jäänyt kaappiin. Holyn hiljaiset askeleet kumisivat lumista maata vasten... On ihmeellistä miten pidän hänestä päivän jälkeen... Miksi minä...? Fiona ajatteli, ja taputti hellästi hevosensa kaulaa. Ymmärsikö se miltä Fionasta tuntui? "No, jos mennään kotiin, ja sitten saat monta omenaa..." Fiona mutisi, ja kuitenkin antoi hevosen jatkaa matkaa kauemmas kotoa. Neitokainen hätkähti, kun puusta kuului tuttu ääni. "No itken... Eikö tuota nyt itsekkin näe..." tämä sanoi liioitellun hiljaa, mutta oikeasti tämän oli helpottunut ja iloinen, mutta myös vihainen. Poika hyppäsi alas, ja Fiona kääntyi toiseen päin. Hymy, joka näkyi tytön kasvoilla, oli ihmeellinen näky. Hymyssä näkyi sekoituksena haikeutta, pettymystä, iloa ja helpotusta. "Ihan sama, en ole missään turvassa." neiti mutisi hyvin hiljaa, melkein äänettömästi. Toinen kaappasi tämän syliinsä, ja kädet kietoituivat tämän hartioille. Neitosen kädet siirtyivät pojan mahan ympärille, ja pää painautui toista vasten. "Miksi lähdit...? Olisit ensin vaikka... kertonut..." Fiona sanoi, ja huokaisi. Kyllähän tämä huomasi että toinen itki, mutta ei jaksanut välittää siitä. "Selitä. Miksi minun pitäisi olla turvassa sinulta? Tuntuu että missään muualla ei ole turvallista..." tämä kysyi, ja nosti katsetta poikaan. Tuuli tuntui kylmenevän, mutta ei tämä jaksanut välittää siitäkään. Tämä astui askeleen kauemmas, ja katsoi toista kysyvästi. "Oikeastaan... Pidän sinusta paljon..." Fio änkytti, ja käänsi punaista päätä pois päin toisesta, mutta painautui toista vasten.

// Vooi toisia:'3
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Tammi 2012, 09:53

Taka

Toisen painautuessa ja sanoessa Takalle sanat, joita hän ei itse asiassa edes tajunnut. "Pidät minusta..?" Takalta pääsi suusta hämmentynyt ilme varmasti epäilytti tyttöä. "Anteeksi. Että katson sinua noin.. En vain uskonut että joku sanoisi minulle noin ja olen siitä todella iloinen..." Taka mutisi ja käänsi nolon katseensa kauemmaksi. "Mi-minäkin taidan tykätä sinusta..." Hänkin sai vain änkytettyä ja hitaasti oikeat tunteensa ulos. Sitten nuorukainen erkani hitusen ja katsoi tytön kasvoja. "Fio... Minä pidän sinusta todella paljon, mutta pelkään itseni satuttavan sinua. Olenhan puoliksi demoni.. Enkä osaa hillitä raivoani. Jos sinulle tapahtuu jotakin ja se on minun syytäni... En voisi ikinä antaa anteeksi itselleni." Taka sepitti melko hiljaa ja tyyneesti. Hän katsoi taas pois ja mutisi Fiolle sieltä jotakin: "Anteeksi että häivyin, aloin itsekkin empiä teinkö oikein. Olen oahoillani." Viimeisen lausahduksen aikana silmät tuikkivat suoraan katsoen Fionaan. Loiste mustissa silmissä oli kun tähtien valo.

Taka tunsi kuinka kylmä Fiolla oli. Hän kietoi kätensä tiukemmin ja antoi kehonsa hehkua lämpöä, niin että hevosellakin olisi lämmin. "Taisit unihtaa viittasi... Onneksi törmäsit minuun..." Nuorukainen purskahti helpottuneeseen nauruun ja hymyili aivan tytön kasvojen edessä. Hän antoi hellän suukon tämän otsalle ja pörrötti hiuksia. "Noh.. Palataan sitten takaisin sinun mökkiisi. Vai?" Taka kysyi ja huokaisi.
Nya
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron