Näin kävi tällä kertaa.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Onzki » 12 Tammi 2012, 19:30

Fiona

Fiona näytti hetken siltä, että joku olisi iskenyt puukon tämän selkään. Mitä tuo tarkoitti? Pieni nyökkäys näkyi, ja pää kääntyi niin että tuuli heitti hiukset tytön silmille. "Ehkä uskot nyt...." tämä mutisi, ja käänsi katseensa taas toiseen. Toisen katse kääntyi pois, ja tämä taas tuijotti tiiviisti toisen kasvoja. "Pidätkö...?" Fiona kysyi, ja hämmästys, jota tämä yritti parhaansa mukaan peitellä, kuului silti äänessä. Toinen selitti, ja tämä kuunteli tapansa mukaan hyvin, ja kun toinen lopetti tämä katsoi toista silmiin, ja hetken päästä tuo jatkoi. Fionasta oli ihana kuulla, kun tuo oli kuulemma empinyt, ja vielä oli pahoillaan. Joku hymyn tapainen näkyi tämän kasvoilla. "No... Sehän on... kiva..." neitokainen änkytti, ja katui sanojaan. "Eikun siis mahtavaa..." tämä mutisi. Minä, ja suuri suuni... Fiona ajatteli. Kun tämä taas katsoi Takaa silmiin, toisen mustat silmät tuikkivat, ja Fiona virnuili ajatukselleen että hänen polvensa pettäisivät. Se kuulosti niin tyhmältä päivän jälkeen, mutta silti...

Toinen huomasi, että tällä oli kylmä, ja siinä samassa toisen kädet kietoutuivat tiukemmin tämän ympärille, jolloin lämmin virtasi tyttöön. "Unohdin, niin kiire tuli. Tosiaan, en edes huomannut että oli kylmä.." Fiona hymähti, ja huokaisi. Toinen purskahti nauruun, ja tämä naurahti. Toinen suukotti tämän otsaa, ja pörrötti neitosen hiuksia. "Pakko meidän on mennä. Siellä on juotavaa." tämä sanoi, ja huomasi että tällä oli hirveä jano. "Ja mikä parasta, siellä on ruokaa." tyttö naurahti lisäykselleen.

//Tee mitä haluat. Laita ne menemää sinne mökille, Fiona seuraa kuiteski niinku koiranpentu:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Tammi 2012, 12:22

Taka

Hän hymyili Fion kommentille. "Niin.. Mennään." Taka huokaisi ja ja nosti tytön syliinsä. Hyppäsi Fio sylissään hevosen selkään kevyesti. Taka laski tytön eteensä ja lähti ohjeistamaan hevosta kohti Fion taloa. Rytmin hän omasi lähes heti ja kehotti hevosen laukkaan. Kevyt tasainen laukka kiidätti heidät mökille.
"Minä vien Holyn talliin mene sinä jo sisälle." Taka kehotti ja laskeutui satulalta. Hän vei hevosen talliin, siisti sen ja varmisti että sillä olisi kaikki kunnossa. Sitten nyorukainen itse suuntasi mökille. Äkkiä pysähtyen. Kylmät väreet saivat hänet pysähtymään. Taka kääntyi hitaasti toisin päin. Miten niitä on täällä? Taka ajatteli ja vilkaisi mökin suuntaan. Hän sulki silmänsä ja rauhoittui. Yksi.. Kolme... Ei viisi.. Nuorukaien laski ja räpäytti silmänsä auki. Hän tunsi jo olentojen hengityksen niskassaan. Kylmä hiki valui pitkit otsaa. "Ei hyvä... Ei todel-!" Taka ei ehtinyt sanoa sanottavaansa kun jo jokin tarrasi häneen. Veti ylös ja tuijotti puolidemonia. Suuri demoni katsoi häntä ja nauroi. "Tämä siis on mahtavan tulidemoni Rokun poika." Nuorukainen säpsähti. Roku? Ei hän sellaista nimeä ollut kuullut ja kenen tulidemonin muka? Silloin Takan silmät suurenivat. Isä! Hän oli siis tulidemonin Rokun poika. Oliko hänen isänsä demoni? Mitä tällä tapahtuu?! "Harmillista murskata sinut rääpäle." Demoni hohotti ja kauempana maassa oli nelisen pienempää demonia.

Taka ei jäänyt odottamaan kohtaloaan van syöksi tulta ja loikkasi päästävästä kädestä maahan. Hän vilkaisi Fion mökkiä. Hän toivoi ettei tämä tulisi ulos. Taka vetäisi miekkansa ja huitaisi nillä kolmea demonia. "Heikkoja..." Nuorukainen huokaisi ja survaisi yhtä niistä sydämmen läpi. Isoin demoni nauroi ja yritti nitistää Takan kämmenensä alle. Takan silmät paloivat tulta. Äkkiä yksi pienimmistä kolmasta hengissä olevista demoneista siirtyi mökin luo ja aikoi hyökätä Fion kimppuun. Silloin Taka huomasi sen ja huusi: " Näpit irti hänestä! Häntä ette vedä mukaan tähän!" Taka syöksy ja katkaisi demonin käden. Taka katsoi demoneita syöksyi suurinta kohti tiputti miekkansa kahta demonia ja ne lävistivät niiden päät. Taka katsoi raivoissaan suur-demonia ja antoi kaikkensa. Äkkiä nuorukainen syttyi ilmiliekkeihin. Hänen koko kehonsa oli liekeissä, kun hän hyökkäsi demonia kohti surmasi sen ja hyppäsi maahan. Huohottaen ja voihkaisten kivusta. Taka poltti viiden suuren demonin ruummiit ja voihkaisi uudellen. Hän lysähti polvilleen ja piteli itseään. Demoneja ei ollut enää. Nyt pitäisi enää päästä Fion luo. Nuorukainen nousi haki miekkansa ja laahusti mökin viereen. Hän valui pitkin mökin seinää ja voihki. Kipu hänen sisällään oli syttynyt. Ehkä sen takie kun hän oli ollut ilmi liekeissä. Vaatteetkin olivat kärähtäneet. Taka sulki silmänsä ja nukahti. Oli hiljaista ja utuista. Rauhallista.

//Aah tätä draamaa... Voi pieniä. Rasitukset olivat kovat.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 15 Tammi 2012, 21:00

Fiona

Kohta Holy laukkasi valkean metsän halki kohti kotia. Fiona liikkui tottuneesti hevosen liikkeiden mukaan, ja taputteli sen kaulaa. Kun Holy pysähtyi, ja nämä laskeutuivat alas selästä, ja Taka tarjoutui viemään hevosen talliin. Fiona suostui, ja kiiruhti sisälle. Sisällä näytti siltä ettei siellä oltu koskaan siivottu, ja niimpä Fiona päätti hiukan siivoilla. Ensin hän viittasi viltit, vei astiat vatiin, jossa pesi aina astiansa. Neito kiehautti nopsaa vettä, ja kaatoi sen astioiden päälle. Kuuma vesi höyrysi, ja tämä hankasi mukeja, tietämättömänä mitä ulkona tapahtui. Kun vähäiset astiat oli hangattu, tyttö jätti ne kuivumaan liinan päälle. Sitten tämä huokaisi, ja suoristi pöytäliinaa. Minne Taka oli jäänyt? No, ehkä hän halusi olla hevosen kanssa? Fiona asteli kaapin luo, ja järjesteli vaatteitaan. Aika kului, eikä poikaa kuulunut... Oliko hän lähtenyt? Fiona nappasi viitan, jätti sen tuolille, ja avasi oven. Palaneen haju oli vahva, ja Holyn hermostuneet hörähdykset kantautuivat tallista. Fiona kiiruhti talliin, eikä huomannut poikaa. Holy liikuskeli, mutta Takaa ei ollut. Kun Fiona astui ulos tallista, ja huomasi Takan, metsän halki kiiri tukahdettu huudahdus. "Taka!" Fiona yskäisi, ja juoksi pojan luo. Tyttö kyykistyi toisen viereen, ja laski kätensä toisen olalle. Toinen oli hyvin kuuma, kuin olisi palanut, tai hyvin hyvin kuumeinen. Tämä yritti keksiä jotain, ja oli varma, että jos yrittäisi raahata toisen sisälle, siitä tulisi vain pahaa. Tämä heitti lunta toisen naamaan, ja töni hiukan. "Haloo? Taka?" tämä huhuili, ja äänestä paistoi pieni paniikki. Mitä oli tapahtunut? Neito siveli toisen poskea, ja kävi polvilleen tuon viereen. Toisen vaatteisiin oli ilmestynyt reikiä. Tämä pyyhki toisen naamaa, ja halasi toista pienesti...

// Anteeksi kun kesti, olin tuolla jossain, ilman konetta, enkä aluks tienny ettei ollu konetta...//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 16 Tammi 2012, 09:46

Taka

Naamaan lennähti lunta, joka sai hänet yskäisemään ja pyyhkimään naamaansa. "Fio...?!" Taka kysyi ja raotti silmiään. Takaa sattui, aivan kuin jokin tahtoi ulos hänestä. Tuhoamaan koko paikan. Nuorukainen liikahti ja voihkaisi kivusta. Hän sai itsensa vaivoin ylös istumaan. "Täällä kävi hieman kuokkavieraita.... Tai enemmänkin demoneja." Taka mutisi. Silmäluomet tahtoivat lupsahtaa kiinni. "Isäni.... Sain tietää hänestäkin... Näiden vuosien jälkeen... Roku..." nuorukainen hymyili ja menetti hetkessä tajunsa. Kaukainen muisto tulvahti Takan mieleen. Mies, jonka kasvoja hän ei pystynyt näkemään. Oliko se isä? Kuka hän olikin tuon hahmon lähellä nuorukaiselle tuli turvallinen olo.

Rintakehä nousi ja laski hitaasti Takan hengittäessä. Puolidemoni piti sisällään joitakin kammottavia voimia, joita hän ei edes itse tiennyt. Äkkiä hänen koko kehonsa nytkähti. Liikahti hieman ja nousi istumaan. Silmät avautuivat, mutta niissä ei loistanut tähden kirkkaus vaan niissä paloi tulen lieskat. Taka nousi ylös katsomatta Fioon. Keho nousi ylös, vaikka Taka ei sitä itse liikuttanut. Hän oli syvällä niin syvällä, ettei häntä pystynyt herättämään. Joku tai jokin oli pakottanut kehon nousemaan, jokin hänen sisällään. "Heh...!" Kuului pihadus nuorukaisen suusta. Hänn kasvoillaan oli hymyn tapainn virnistys. Äkkiä hän otti pari askelta kauemmas ja kokeili jäseniään. Hän pyörähti ympäri ja liekkejä palavat silmät tuijottivat suoraan Fionaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 16 Tammi 2012, 18:52

Fiona

Lumen heittäminen tehosi. Onneksi. "Taka..." kuului huojentunut puuskahdus. Toinen puhui jostai vieraista. Demoneista? "Sattuuko sinuun?" Fiona kysyi, ja katsoi poikaa huolissaan. Vasta nyt hän rupesi miettimään, miten herkkä hänestä oli tullut. Ärsyttävä tunteilija. Ajatukset pyörivät hyrrän tapaa neitosen päässä. Ajattelun keskeytti Takan puheet isästään. "Mitäh...?" Tämä yritti kysyä, mutta toinen menetti tajuntansa. "Taka?" tämä kysyi, mutta kun vastausta ei kuulunut, tämä ravisteli tuota pienesti.
Tämän käsi laskeutui toisen otsalle. Tuo nytkähti, ja Fiona säikähti, ja vetäisi käden pois tuon otsalta. "Sinä säikäytit-" tämä aloitti, mutta kun tuo nousi seisomaan, ja käänsi katseensa Fionaan, tyttö kavahti. Toisen silmät olivat jotenkin... oudot... Vieraat kenties? "Mitä--?" tämä änkytti, ja nousi seisomaan. "Onko- Onko kaikki hyvin?" neitokainen kysyi hiukan varuillaan, äänestä kuuli selvää ujoutta. Fiona peruutti seinään, ei oikeastaan itsekkään tiennyt miksi. Tämä tuijotti noita silmiä. Ne olivat niin oudot ja vieraat, että Fionaa kalvasi hienonen pelko. Näiden välillä oli vajaa pari metriä, ja Fionasta tuntui oudolta. Jos ei muuta, nuo silmät eivät olleet tutut, eikä kukaan täysijärkinen hyppäisi ylös, jos olisi vasta pyörtynyt. "Kannattaisiko sinun istua...? Tai jotain, koska pyörryit, muistatko?" Fiona kysyi, ehkä silmät olivat aina olleet tuollaiset, ja Fiona ei ollut kiinnittänyt huomiota niihin. Mutta Fiona muisti mustat tuikkivat ja kauniit silmät...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Tammi 2012, 09:25

Taka

Nuorukainen seisoi jykevästi maassa, hän ei hievahtanutkaan, mutta kun Fio alkoi puhua hän nytkähti. ".. Ne... Mene... Kauemmaksi...!" Taka sanoi. Puristi silmänsä kiinni ja putosi polvilleen, pidellen päätään. Hänen silmänsä avautuivat ja toinen oli se tuttu musta silmä ja toinen liekkejä palava. Keho tärisi, kuului voihkaisu, kun nuorukainen piteli päätään. Sitä särki ja jokin tahtoi ulos, joka oli jo puoliksi ulkona. Katse kohtasi Fionan katseen ja hän säpsähti. Hetken silmät olivat avallisetja sitten taas toinen liekkien peittämä. "Gh!... Nnh..!" tuskaistuneet äännähdykset pääsivät Takan suusta.
Hän nousi, piteli päätään, kääntyi ja käveli pari askelta kauemmaksi.
"Anteeksi... " Kuului hiljainen ääni ja kädet laskeutuivat alas. Taka käveli taas, horjahti ja kaatui. Ei tapahtunut mitään. Nuorukaisen silmät olivat hieman auki. Taka oli tajuissaan, mutta keho oli toista mieltä. Olo oli raskas ja heikko. Kohtaus ei ainakaan ollut tulossa. Keho kai oli uupunut pienestä taistelusta sisällä päin. Taka kuunteli hiljaisia ääniä ja ajatteli: Olen minäkin ihan pösilö... Säikäytin varmasti hänet puolikuoliaaksi.
Nuorukaisen käsi siirtyi pään alle ja silmät sulkeutuivat. Hän ei nukkunut, ei menettänyt tajuaan, vaan makasi ihan hiljaa. Aloillaan, mitien miten säälittävä hän oli. Silmät rävähtivät auki ja kampesi itsensä ylös. En ole säälittävä. Taka mietti risti istunnassa. Huokaus kuului ainoastaan suusta.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 17 Tammi 2012, 18:44

Fiona

Fiona vilkaisi ympärilleen. Tämä toisen käskyn sivuttaen, tämä astui eteen päin, ja kallisti päätään. "Mikä sinulla on?" neito kysyi hiljaa, ja vaikka silmistä paistoi pelko, tämä näytti siltä että juoksisi tuon luo, mutta joku sai tämän pysymään kauempana, vaikka tämä tuntui horjuvan. Toisen silmät puristuivat kiinni, ja siinä samassa toinen oli polvillaan. Fiona nytkähti, mutta taas se samperin jokin veti häntä pois. Kunnes tuon silmät aukesivat, tämä ynähti oudosti, kuin olisi taistellut itseään vastaan. Hetken tämä luuli että toisen suupielestä alkaisi valua paksua vaahtoa, mutta kumosi ajatuksen. Jos tuolla olisi joku kohtaus, ei tuon toinen silmä olisi ollut tuollainen!
Toinen nousi, horjui, ja kaatui, joka toisinsanoen näytti hullulta. Tuon anteeksi pyyntö oli tarpeeton, joten tämä ei edes vastannut, tuijotti, ja odotti, että tuo rauhouttuisi, eikä hänellä ollut kunnon syytä, mutta hän halusi vain että tuo olisi paikallaan. Toinen makasi maassa, silmät puoliksi auki, aivan hiljaa. Jos tämä olisi osannut lukea tuon ajatukset, tämä olisi kiistänyt tuon ajatukset siitä, että tuo oli säikäyttänyt tämän puolikuoliaaksi. Ei, hän oli vain... säikähtänyt. Toinen nousi risti istuntaan, ja tuntui miettivän. Fiona seisoi paikallaan, tarkkaili toista, ja siinä samassa tämä syöksyi halaamaan toista. Tämä oli kontallaan, ja halasi Takaa, ja huokauksesta joka kuului tämän suusta paistoi ääretön helpotus. "Mikä sinulle tuli...?" tämä kuiskasi toiselle, eikä meinannut irrottaa toisesta, mutta lopulta vetäytyi kontalleen, ja siitä istumaan. Tällä hetkellä tämä ei vaikuttanut yhtään säikähtäneeltä. Vain helpottuneelta ja onnelliselta.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 18 Tammi 2012, 10:04

Taka

Fiona halasi häntä ja kysyi jotakin. Taka tunsi kuinka tyttö pääsri irti ja vetäytyi. Silloin nuorukainen kääntyi vetäisi tytön syliinsä ja painoi vasten rintaansa. Hän ei sanonut mitään, vain piteli toista sylissään. "En itsekkään tiedä... Ehkä sisälläni on toinen... Toinen jota kukaan ei tunne..." Taka sopersi ja painoi päänsä tytön hiuksia vasten. Sormet tunsivat tytön hiukset, tuoksun hän haistoi. Ihanan tunteen turvin hän nojautui hieman Fioon. Taka päästi lopulta irti ja hymyili tuttua hymyään. "Minussa on jokin, joka haluaa ulos. Voin vieläkin tuntea sen rinnassani. Halun ulos, päästä tappamaan ja vahingoittamaan." Nuorukainen katsoi maata ja huokaisi taas.

Hän nousi ylös, nosti saman tien tytönkin ylös. "Mennään sisälle. Täällä haisee liikaa palaneelle." Demoninpuolikas ei jäänyt odottelemaan. Nosti tytön syliinsä eikä sanonut sanaakaan. Sisälle päästyään hän laski tytön ja katsoi lähes siistiä mökkiä. "Oho! Olet tainnut siivota! Missä vaiheessa?" Taka virnisti ja tutki talon siistejä paikkoja.
Taka vilkaisi Fioon, tuli tämän luo suukotti tyttöä otsaan ja hymyili. "Ei murehdita sitä äskeistä jooko?" Tak kysyi ja härnäsi tyttöä hieman.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 18 Tammi 2012, 21:13

Fiona

Fionan kasvoilla pysyi hymy, ja ihan kuin tämä olisi ollut hermostunut, kun tämä pyöritteli sormiaan, ja tämän katseena harhaili pojasta ympäristöön. Ja kun tämä oli päästänyt pojasta irti, tuo kääntyi, ja halasi tätä. Se oli saanut tytön hätkähtämään, mutta ei mennyt aikaakaan, kun tämä jo painoi päänsä toista vasten. Hänet valtasi hetkellisesti ääretön onnellisuus. Tämä hymyili toisen syleilyssä, ja kun ei keksinyt käsillensä muutakaan paikkaa, tämä kietaisi ne toisen niskan taa. Toinen sanoi että tuon sisällä oli joku toinen, ja tämä huokaisi. "Sattuiko sinuun? Näytit siltä, että pääsi räjähtäisi..." neitokainen mutisi. "Se oli hirveän näköistä..." tämä vielä lisäsi hiljaa. Toisen kädet olivat tämän hiuksissa, joka sai tytön lävitse kulkemaan väreitä. Taka sepitti jotakin jostakin, joka halusi hänestä ulos, tappamaan. "Kuulostaa pelottavalta, mutta onneksi sinä et ole pelottava. Luulin jo että kuolet, tai saat jonkun kohtauksen..." tämä huokaisi. Tuuli oli kylmä, ja jokunen lumihiutale laskeutui maahan. Toisen katse viipyi maassa, ja tämä laski myös katsettaan.

Poika nousi ylös, ja nosti samalla Fionkin. "Okei, täällä tosiaan haisee..." tämä sanoi, ja äänessä kuului pieni nauru. Toinen nosti tämän syliinsä, ja neito huokaisi. "Miten jaksat kantaa minua koko ajan? On minulla jalat!" tyttö naurahti. Toinen laski tämän, ja tämä jäi seisoskelemaan vähän kauemmaksi. Tuo ihmetteli, missä välissä Fiona oli kerennyt siivota. "Äsken, kun olit yksin ulkona." tämä vastasi, ja vilkaisi hymyillen toiseen, ja hymyssä näkyi pieni ujous. Toinen tuli tämän luo, ja suukotti tämän otsaa, ja tuon hymy sai valahtamaan Fionan naaman punaiseksi. Samperin samperi! Fiona kirosi mielessään, ja pyyhkäisi pöytää, ettei tuo olisi kiinnittänyt niin paljon huomiota tämän helakan punaisiin kasvoihin.
"Ei murehdita. Ja onko sinulla ollenkaan nälkä, tai jano, tai tarvitsetko jotain?" tämä kysyi, ja puhe takkuili hiukan. Fiona vilkaisi poikaan, ja päätti, että jos enää punastelisi turhista asioista, hän löisi itseään!
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Tammi 2012, 11:00

Taka

"Älä nyt! Ei tarvits peitellä punastumistasi. Olet ihan minkälaisena vain oma kaunis itsesi. Ymmärrätkö?" Taka hymyili ja silitti tämän poskea. Iho oli ihanan sileä ja tuoksui kauas, puhtaalta. Taka tuli lähemmäs, hän sulki silmänsä ja vetäisi tytön rintaasa vasten. Hän laski päänsä tämän olalle ja oli hiljaa siinä. Taka tunsi tytön lämmön ja hengityksen. Hän halusi muistaa tämän ihanan tytön vielä pitkään. "Anna minun olla tässä... Hetken.." Taka snoi hiljaa yhä silmät suljettuina. "Minä rakastan sinua Fiona.." Taka sanoi ja päästi lopulta irti. Hän huokaisi ja oli valmis pahimpaan. "Mutta emme voi olla yhdessä aina. Olen liian vaarallinen sinulle. Voisin vahingoittaa jopa sinua, eikä edes oma tahtoni pysty estämään tätä sisälläni myllertävää kauheitta. Anteeksi" Nuorukainen sanoi hiljaa ja surullisesti. Hän ei oikein tiennyt mitä odottaa, tai mitä tehdä. Hän ei vain halunnut satuttaa toista mitenkään.

Nuorukainen huokaisi ja istui alas. Hänen kasvonsa olivat luja ja kovat, juuri sellaiset kun he olivat tavanneet. Hiljaa istuen, sanaa sanomatta surullinen pilki tuikki hänen silmissää. "Mutta voin tulla katsomaan ja tapaamaan sinua milloin vain!" Taka huudahti enemmänkin lohdutaakseen itseään ikävästä. Hän oli löytänyt uuden toivon elämästä , eikä tahtonut menettää sitä. "Olet kaikki nyt.. Mitä minulla tässä maailmassa on." Taka suoraan niin että sanoissa saattoi tuntea voiman joka huokui siitä.

//Aaww! Romantiikkaa ja sydänsuruja :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 19 Tammi 2012, 21:07

Fiona

Tämä punastui entisestään, kun tuo sanoi ettei tämän tarvitsisi. Tämän katse harhaili ympäriinsä, ja päätyi välillä Takaan, mutta vain hetkeksi. Toinen vetäisi tytön itseään vasten, ja tuon pää painui tämän olalle. Neitokaisen kädet laskeutuivat taas toisen niskan taa, ja tämä huokaisi pienesti. Tämä hätkähti pienesti toisen sanoille, mutta hymyili yksinään. "Minäkin sinua..." Fiona kuiskasi. Tämä istahti pöydälle, kun tuo päästi irti. Neitosen katse pysyi lattiassa, kun toinen selitti jotakin, joka sai Fionan nostamaan katseensa salaman nopeasti. "Mit-?" tämä kuiskasi, ja katsoi toista vielä hetken, mutta surullinen ja itkuinen katse siirtyi ikkunasta ulos.
Toisen ilme oli kaikkea muutakuin iloiset, ja Fiona sai siitä vähän lohtua.

"Uskottelet tuota itsellesi. Ei se kuitenkaan onnistuisi..." tyttö huokaisi epätoivoisena. Samaa oli sanonut hänen siskonsa, ei se tietenkään aivan sama asia ollut, mutta ajan kuluessa Eveline ei ollut tullut enää käymään kunnolla. Välillä toi jotakin tarpeellista kylästä. Mutta se ei tuntunut riittävän, ainakaan Fionasta. Fionan ajatukset leijailivat hetken, mutta sitten tämä nousi, ja asteli ikkunan luo. Taivaalta tipahteli raskaita ja suuria lumihiutaleita. Toisen sanat koskettivat tyttöä aina ja aina vain enemmän, eikä tämä pystynyt hallitsemaan kyyneleitä, jotka vierähtivät poskille. "Olen tottunut tällaisiin tilanteisiin. Ja loppujen lopuksi kaikki hajoaa. Voin verrata tilannetta moneen kokemaani." Fiona sanoi surullisesti. Elämä oli kirjaimellisesti sanottuna yhtä helevttiä. Vuoristorataa, niin Fiona omaa elämäänsä kuvaisi...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Tammi 2012, 23:14

Taka

"Enpäs!" Taka kiahti niin että koko mökki varmasti kajahteli. Hänen silmistään paistoi kihesevä raivo ja epäluuloisuus. "Etkö muka usko että tulen katsomaan sinua? Tai että olet minnulle tärkein?!" Hän sanoi ja katsoi nyyhkivää tyttöä. "Älä luulekkaan että olisin sellainen joka ei välitä sinusta! Jos elämäsi on helvettiä voit ainakin turvautua minuun! On minullakin kaikenlaista tapahtunut! Menetin isoveljeni senseini! Molemmat olivat tärkeitä ja rakkaita ihmisiä minulle! Ymmärrän jos et tahdo uskoa. Sitä on vaileaa uskoa että toinen taas hyväksyisi sinut. Sellaisena kuin olet ja tulet olemaan! En ole sellainen tyyppi joka puhuu tyhjää ja pettää!" Nuorukainen sanoi taistellen itsekkin kyyneleitä vastaan. Hän tärisi ja peitti kasvonsa vain hetkeksi. Eikö Fio aikonut uskoa? Se sai hänet entistä enemmän epäluuloiseksi.
"Minä.. En pettäisi sinua... Kun olen vihdoin saanut elämääni toivoa. Iloa, naurua, onnellisia hetkiä..." Taka piti pienen tauon ja katsahti anovasti Fionaan. "Sinun kanssasi. Enkä kenenkään muun..." Hän lopetti lauseensa ja jäi paikoilleen. Sitten hän värähti horjahti ja kaatui.
Kuitenkin nopeasti pystyyn päästyään hän lähti köpöttelemään kohti ovea. Päätä kibisti oli heikko olo, taas kerran.
"Jos et usko... Lähden enkä palaa... Oli miten oli." Taka voihkaisi. Avasi oven ja meni ulos. Oli viileätä, hieman leutoa. Rauhallinen tunne valtasi hänet, kuitenkin hän huokaisi ja lähti löntystelemään pois mökin luolta, katsomatta taakseen. Nuorukainen ei olisi varmaankaan kestänyt katsoa, hän olisi varmasti rupenut taas empimään. Taka pysähtyi, hän oli noin satayksi metriä kaukana mökistä. Nuorukainen istahti lumeen ja sulki silmänsä. Hänen koko kehonsa tunsi väsymyksen, joten uni saavutti nukkujansa nopeasti. Taka nukahti paikoilleen, hiljaiseen metsään. Kirkkaan taivaan alle.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 20 Tammi 2012, 16:21

Fiona

Tyttö kavahti taaksepäin, ja tömähti seinään. Fionan kädet kietoutuivat itsensä ympärille, ja katse pysyi huurtuneessa ikkunassa. "Sisko lupasi, sanoi, ettei ikinä jättäisi, vaikka anoin että hän olisi jäänyt..." tämä sanoi, ja ihan kuin olisi muistellut tapahtumia. Toisen epäluuloisuus oli selvää, ja vaikka Fiona olisi halunnut mennä toisen luo, sanoa että haluaisi perua sanansa, mutta se ei ollut yksinkertaista. Hän ei ollut varma mistään. Vaikka tuo vannoisi ettei pettäisi, tällä olisi varmasti epävarma olo. Tuonkin rakkaat ihmiset olivat kuolleet. Mutta asiassa oli se ero että Fionan rakkaat ihmiset olivat elossa. Tämän teki mieli nostaa paitaansa, ja näyttää arvet selässä ja mahassa, mutta tästä tuntui siltä, ettei se ehkä olisi kauhean viisasta. Poika kaatui, ja tyttö astui yhden epävarman askeleen, mutta pysähtyi, kun tuo pääsi ylös. Neiti huokaisi, ja kääntyi toiseen päin, ja oli juuri sanomassa, että kaikki oli mahdollista, niin toinen kerkesi ennemmin. Poika sanoi että jos tämä ei usko, tuo lähtee, lopullisesti. Tytön huulet liikkuivat, kun tämä yritti sanoa jotakin, mutta mitään ei kuulunut. Ja siinä samassa ovi kolahti kiinni. Täydellinen viha leimahti tytössä. Tämä harppasi ovelle, ja kiljui toisen perään: "Lähde karkuun! Minulla olisi ollut sanottavaa, mutta siinäpä löntystelet pois!" Vihainen ja tuima ilme näkyi tämän kasvoilla, mutta sitten katuva ja surullinen tuli paikalle. Tämä katui sanojaan. "Samperi!!" neiti kivahti itselleen, kun kyyneleet tulvahtivat tämän poskille, eikä siitä pillityksestä meinannut tulla loppua. Fiona ei ollut itkenyt aikoihin näin. Suu auki, pää kohti kattoa, silmät kiinni. Ja sitten tämä sai päähänsä lähteä perään, ja sanoa sanottavansa. Tyttö lähti juoksemaan pojan perään, ja ovi jäi auki, kengätkin jäivät kotiin. Tämä näki pojan kauempana, ja ei jestas, nukkuiko hän?! Ja kun huohottava Fiona pääsi pojan luo, tuo tosiaan nukkui. Oliko tämä niin uuvuttava? Neito kyykistyi toisen viereen, ja siirteli tuon hiuksia kasvoilta. "Niin, että kaikki on mahdollista, se oli asiani. Ei muuta. Tee mitä haluat. Toki olisi mukava ettet lähtisi heti..." tämä sanoi, ja vaikka tuo olisi nukkunut vielä tämä nousi, ja meni kauemmas istumaan, ihan niinkuin tämä olisi tuon pystynyt tuohon jättämään!
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 23 Tammi 2012, 09:46

Taka

Puolidemoni oli niin hennossa unessa että kuuli kyllä mitä tyttö sanoi. Heti toisen istahtaessa hän hyökkäsi. Otti neidosta kiinni ja painoi hänet maahan alapuolelleen. "Olet rohkea. Mutta se ei riitä." Taka kuiskasi tytön korvaan ja lipaisi korvalehteä kielellään. Hän piteli tyttöä hennosti maassa, mutta toisen olisi vaikea edes yrittää ylös. Taka hymyili Fiolle. Hän tuli aian lähelle tämän kasvoja ja painoi poskensa toisen poskea vasten. "On todellakin mahdollisuuksi... Sillä minun sydämmenpuolikaani kuuluu sinulle. Eihän demoneilla ole sydäntä, muta ihmisilä on ja minä olen niiden lapsi. Siksi osaan rakastaa ja surra. Minä rakastan sinua Fio. Sinulla on niin kaunis hymy. Olet hento, mutta sisukas. Vaikka sinulla on sukulaisia, jotka hakkaavat sinu ja hylkäävät sinut.... Minä en sitä tekisi. En koskaan." Taka itki, kyyneleet tipahtelivat hänen mustista silmistää, kunnes valo osui niihin tietystä kohdasta. Lämpimät ruskeat silmät katsoivat kyyneleiden lävitse tyttö. Nuorukaisen koko keho vapisi. "Rakastan vain sinua. Ole kiltti ja usko että palaan luoksesi aina. Ole kiltti!" Taka sanoi ja kampesi itsensä ylös Fionan päältä.
Hän nosti tytön ylös lumesta ja putsasi hänet siitä. "Anteeksi." puolidemoni aneli ja katseli Fion kasvoja. Hän on tosiaan aivan liian kaunis. Käsi silitti toisen poskea, mutta hän ei tullut toisen lähelle, vaikka halusi suudella häntä. Tuntea lämmön, tuntea hänen ihonsa, sileät posket. Rakkauden.
Taka katsoi hiljaa Fion kengittömiä jalkoja ja katsoi koko tyttöä uudelleen. "Väisty." Hän sanoi harvinaisen kylmästi, juuri sillä tavalla, kun he olivat tavanneet. Taka nousi hieman pystyyn ja nosti muitta mutkitta tytön reppariinsa. "Olet sitten hidas. Mutta siit minä sinussa pidän. Koska silloin voin kantaa sinua." puolidemoni naurahti ja lähti juoksemaan. Hän hyppäsi ilmaan ja oksalle. Taka suuntasi kohti ihmisten kylään. Pian hän etsi kojun ja varmisti että Fio oli kyydissä mukana. Hän meni yhden kojun luo ja osti sieltä korun. Sitten hän juoksi takaisin metsään ja laski Fion alas. Hän pujotti nopeasti korun tytön kaulalle. " Ole hyvä. Tuon sinulle huomanna jotakin muuta. Lupaan tuoda ja tulla itsekkin paikalle. Ole kiltti ja voita eoävarmuutesi minua kohtaan. Avaa sydämmesi tulevaisuudelle äläkä menneelle." Taka hymyili ja karsoi tytön kaylassa kiiluvaa sydän korua. Sydän oli musta, muta huokui lämpöä. "Se tuo sinulle minun läpöni ja voit kutsua minua sillä. Siinä on minun liekkiäni, onkin siinä hyvin pitkään, kunnes rakkautesi lakkaa." Taka hymyili ja huokaisi pää taivasta kohti. "Ei riidellä kuin jokin vanha aviopari.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 24 Tammi 2012, 20:58

Fiona

Tämä pääsi juuri ja juuri istumaan, kun tämä painettiin maahan. Pieni tukahdettu kirkaisu kajahti, mutta kun tutut kasvot ilmestyivät Fionan eteen, hymyn poikanen näkyi. Tämän suu aukesi, kuin tämä olisi yrittänyt sanoa jotakin, mutta huulet vain jäivät raolleen. Vaikka kylmä lumi tuntui Fion selässä, hän katsoi poikaa silmiin, ja ehkä hiukan surkea hymy näkyi kasvoilla. Toisen poski painautui tämän poskea vasten, ja tämä naurahti pienesti. Poika puhui ihania, ja Fiona katsoi toiseen rakastavasti, eikä pystynyt estämään paria kyyneltä vyörähtämästä poskelle. Fiona oli luullut että tuo ei koskaan itkisi, mutta samassa hän huomasi kyynelten kimalluksen toisen silmissä, ja toinen käsi siirtyi tuon poskelle automaattisesti. Toinen tärisi, mutta ei kylmästä. "Minä uskon." tämä kuiskasi, ja hymyili perään. Taka nosti Fionan ja itsensä maasta, ja putsasi tämän lumesta. Fiona hymyili, tai oikeastaan oli yhtä ujoa hymyä. "Sinun on turha pyydellä anteeksi, ei ole syytä." tämä sanoi, ja siirteli jäisiä jalkoja puolelta toiselle. Toinen käski tämän väistyä, ja hämmentyneenä tämä vain siirsi toista jalkaansa, eli toisinsanoen pysyi paikallaan. Toinen nosti tämän reppuselkäänsä, ja tämä ei kerennyt sanoa mitään vastaväitteitä. Niimpä tämä tyytyi vain halaamaan toista, ja painamaan päänsä toista vasten. "En minä mikään hidas ole... Hei, mitä tee-?" Fiona kerkesi sanoa, kunnes hyppäsi, ja Fiona rukoili ettei tippuisi. Taka suuntasi selvästi ihmisten kylään... Toivottavasti isä ei olisi siellä... Ihan tyhmä ajatus! Fiona tyytyi pitämään suunsa kiinni isästään, ei olisi aika ajatella sitä paskiaista! Taka etsi kojun, osti korun, ja he suuntasivat takaisin. Tämä huokaisi helpotuksesta, kun ketään tuttua ei ollut paikalla. Tämä ei ollut nähnyt korua, vaan oli keskittynyt tuijottamaan Takan selkää. Kun toinen laittoi sydän korun tytön kaulaan, tämä huokaisi ihastellen. "Se on ihana!" tämä henkäisi. Tämä naurahti, ja sanoi: "Ei, ei riidellä. Se on inhottavaa." Fionan katse pysyi pojan silmissä, ja sitten tämä otti toisen käden omaansa. "Minulla ei ole ollut yksinäistä, kun olet ollut täällä..." neiti huokaisi.

//sori, hutastu tuli, ku kiire...//
Onzki
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron