Kirjoittaja Onzki » 20 Tammi 2012, 16:21
Fiona
Tyttö kavahti taaksepäin, ja tömähti seinään. Fionan kädet kietoutuivat itsensä ympärille, ja katse pysyi huurtuneessa ikkunassa. "Sisko lupasi, sanoi, ettei ikinä jättäisi, vaikka anoin että hän olisi jäänyt..." tämä sanoi, ja ihan kuin olisi muistellut tapahtumia. Toisen epäluuloisuus oli selvää, ja vaikka Fiona olisi halunnut mennä toisen luo, sanoa että haluaisi perua sanansa, mutta se ei ollut yksinkertaista. Hän ei ollut varma mistään. Vaikka tuo vannoisi ettei pettäisi, tällä olisi varmasti epävarma olo. Tuonkin rakkaat ihmiset olivat kuolleet. Mutta asiassa oli se ero että Fionan rakkaat ihmiset olivat elossa. Tämän teki mieli nostaa paitaansa, ja näyttää arvet selässä ja mahassa, mutta tästä tuntui siltä, ettei se ehkä olisi kauhean viisasta. Poika kaatui, ja tyttö astui yhden epävarman askeleen, mutta pysähtyi, kun tuo pääsi ylös. Neiti huokaisi, ja kääntyi toiseen päin, ja oli juuri sanomassa, että kaikki oli mahdollista, niin toinen kerkesi ennemmin. Poika sanoi että jos tämä ei usko, tuo lähtee, lopullisesti. Tytön huulet liikkuivat, kun tämä yritti sanoa jotakin, mutta mitään ei kuulunut. Ja siinä samassa ovi kolahti kiinni. Täydellinen viha leimahti tytössä. Tämä harppasi ovelle, ja kiljui toisen perään: "Lähde karkuun! Minulla olisi ollut sanottavaa, mutta siinäpä löntystelet pois!" Vihainen ja tuima ilme näkyi tämän kasvoilla, mutta sitten katuva ja surullinen tuli paikalle. Tämä katui sanojaan. "Samperi!!" neiti kivahti itselleen, kun kyyneleet tulvahtivat tämän poskille, eikä siitä pillityksestä meinannut tulla loppua. Fiona ei ollut itkenyt aikoihin näin. Suu auki, pää kohti kattoa, silmät kiinni. Ja sitten tämä sai päähänsä lähteä perään, ja sanoa sanottavansa. Tyttö lähti juoksemaan pojan perään, ja ovi jäi auki, kengätkin jäivät kotiin. Tämä näki pojan kauempana, ja ei jestas, nukkuiko hän?! Ja kun huohottava Fiona pääsi pojan luo, tuo tosiaan nukkui. Oliko tämä niin uuvuttava? Neito kyykistyi toisen viereen, ja siirteli tuon hiuksia kasvoilta. "Niin, että kaikki on mahdollista, se oli asiani. Ei muuta. Tee mitä haluat. Toki olisi mukava ettet lähtisi heti..." tämä sanoi, ja vaikka tuo olisi nukkunut vielä tämä nousi, ja meni kauemmas istumaan, ihan niinkuin tämä olisi tuon pystynyt tuohon jättämään!