Kirjoittaja harlekiini » 30 Joulu 2011, 21:10
Oletpahan erikoinen ihminen.
Tilanteen rauhoittuessa myös Fareoksen sydämenlyönnit asettuivat ja hänen lihaksensa rentoutuivat kun niitä ei ilmeisesti hetkeen tarvittaisi taistelua varten. Samalla adrenaliini hiipui hiljalleen hänen verestään, ja sen myötä hän löysi itsestään uusia ruhjeita ja särkeviä lihaksia. Hän venytteli sormiaan pitääkseen ne lämpiminä vielä hetken kauemmin, ja merkitsi mielensisäiselle muistilistalleen talvihansikkaiden hankkimisen.
Haltia astui alas puunrungolta ja istahti vähemmän oksaiseen kohtaan kuullakseen olennon tarinan tiivistetyn version. Hyvinkin tiivistetyn, kuten kävi ilmi.
Mahtoi olla melkoinen rohto, hän sanoi tuoden ajatuksensa julki, ja antoi katseensa kiertää käärm- ihmisen vartaloa. Mikäli koko henkilö olisi jäänyt sellaiseksi kuin hirviön ihmisosa, mustuneeksi ja kuihtuneeksi, selitys olisi ollut helpommin ostettavissa, mutta minkälainen pirunrohto venytti vartalon kuusimetriseksi ja rukkasi luuston ja lihaksiston rakennetta noin radikaalisti? Kaikesta päätellen jokin käärmeperäinen. Jälleen yksi syy lisää karttaa puoskareita. Hän vilkaisi heilahtelevaa häntää. Vai koiraako siinä olikin?
Ymmärrän. Lelacã, niinkö? Fareos hieroi leukaansa ja pyyhkäisi ohimennen kivistävää ohimoaan irrottamatta katsettaan toisesta. Mikäli lähdettiin siitä olettamuksesta, että olennon tarina oli todellakin totta ja muodonmuutoksen taustalla oli suuhunsa tunkeminen sinne kuulumattomia asioita, osui hänen teoriansa ihmisen mielestä hieman sivuun. Hän oli osin elätellyt toiveita kahden mielen sekoittumisesta, jotta olisi kenties saanut tilaisuuden koetella psionisia voimiaan ja kenties koittaa erottaa nuo kaksi mieltä toisistaan nähdäkseen miten ne olivat alun perin sulautuneet yhteen. Tässä tapauksessa ei ollut mitään eroteltavaa, sillä mieltä ei voinut erottaa ruumiista. Fareoksen tuumien taustalla ei ollut minkäänlaista halua auttaa tuota olentoparkaa, vaan enemmänkin halu selvittää mihin itse pystyi, ja voisiko kenties käyttää oppimaansa jotenkin hyödykseen.
Tässä tapauksessa hänellä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kovinkaan paljon toimintamahdollisuuksia. Hän ei tiennyt kuinka siirtää edes oma mielensä täysin toiseen ruumiiseen sitä hallitakseen, puhumattakaan jonkun muun mielestä. Jääkööt entinen ihminen sellaiseksi mikä olikin.
En valitettavasti usko voivani vaikuttaa tilanteeseesi millään lailla, vaikkemme siitä puhuneetkaan. Mielet ovat erikoisalaani, mutta tuo sinun ongelmasi vaikuttaisi olevan enemmänkin.. fyysistä laatua, mikäli sitä nyt ongelmaksi nimitämme. Ajattelehan, etkö voisi hyötyä tilanteestasi? Fareos nousi seisomaan ja viittoi käsillään epämääräisesti puhuessaan sanojaan tehostaakseen, samalla kun asteli edestakaisin puunrungon viertä. Hirvien ja matkalaisten perässä juokseminen on rasittavaa, ja maanviljelijä voi huomata puuttuvan lehmän ja kenties reagoida epätoivotulla tavalla löytäessään vain sen nahan ja luut. Entä kuinka moni lordi ja herttua vartioikaan tiluksiaan ja kyliään mustasukkaisesti, voimattomina vihollisia vastaan? Mikset lyöttäytyisi yhteen ihmisten kanssa? He palkitsisivat sinut avokätisesti rajojensa suojelemisesta, eikä sinun tarvitsisi tehdä muuta kuin olla läsnä ja esittää pelottavaa.
Haltia oli pitkän yhteyden aikana alkanut päästä perille olennon mielestä ja siitä kuinka se toimi, ja oli havainnut sitä hallitsevan pelon ja arkuuden. Mikäli Lelacã satunnaista kreivikuntaa vartioisikin, se ei häiritsisi hänen elämäänsä millään lailla, vaan voisi kenties vain helpottaa sitä. Käärmeihmisen sijainnin tietämällä hän voisi matkata vailla pelkoa siihen/häneen kompastumisesta, eikä koskaan tiennyt milloin moisen olennon olemassaolo osoittautuisi hyödylliseksi.