Ylva
Ylva hymähti miehen sanoille ja kävi noutamassa avaamattoman pullon, jonka viskasi miehelle ennen kuin istahti alas. Paikassa ei ollut sinänsä mitään vikaa, nainen oli kyllä tottunut pimeisiin, kolkkoihin paikkoihin ja tietysti susiveri sai tuon viihtymään luolamaisissa paikoissa yllättävän hyvin. Tummaverikkö istahti alas miestä vastapäätä, jotta saattoi nähdä tuon paremmin. Kynttilän oli juntannut lattiaan sulalla steariinilla ja mietti hetken kuinka turvallinen viritelmä se oikein oli, mutta ei jaksanut murehtia siitä sen enempää. "Sinun pitäisi pitää vapaata useammin", Ylva huomautti hymyilen vinosti. "Ei tässä elämässä ole mihinkään kiirus", tuo jatkoi juoden kulauksen pullosta hieman karvaanmakuista nestettä. Oli sitä pahempiakin kurkusta alas kaadettu, mutta ei se ollut lähellekään mukavan makuista. Ainakaan aluksi. Vaikka nainen ei sitä ulospäin mitenkään näyttänyt, tuon päänsisällä pyöri ajatukset kaksikossa, jotka tuota metsästivät. Eniten naista häiritsi se keino, millä nuo tuon paikansivat. Oli aivan varma, että maaginen kaulakoru esti noita tietämästä tarkalleen missä tuo oli, mutta turhan lähelle kuitenkin. Ylva hipaisi näitä miettiessään huomaamattaan koruaan kunnes ravistautui takaisin tähän hetkeen.
"Sinä se osaat nähdä minut hehkeimmilläni", Ylva naurahti suunnaten nyt niin sanasa kuin katseensakin sarvipäähän. Viittasi tällä siihen, että oli juuri juossut pakoon, joka ei ollut tuon normaalia käytöstä ja toisekseen noiden ensikohtaamiseen. Pullo tummaverikön kädessä kävi huulilla tiuhaan tahtia ja kyllä se litkun makukin siitä parani mitä useammin sitä kurkusta alas nieli. Sitä mukaan kun humalatila nousi, sitä rennommaksi Ylva tunsi itsensä, eikä jaksanut enää murehtia kaksikosta. Tekisi niille jotain kun ehtisi. "Sinun pitäisi oppia nauttimaan elämästäsi", tuo huomautti toiselle silmät kynttilän valon ja viinan takia tuikkien. Ei kyllä ehkä ollut paras puhumaan tästä kyseisestä asiasta, sillä ei tuo läheskään aina itse nauttinut omasta elämästään, melkeinpä päinvastoin. Toisaalta yritti päästä tähän päämäärään ilman suurempia synkistelyjä. Ei mennyt kauaa kun nainen jo kaiveli esille tutuksi tulleen sätkärasian napaten sieltä tottuneesti yhden tupakan ennen kuin laittoi rasian takaisin vyöllään olevaan pussiin. Jaksamatta taistella tulusten kanssa kumartui hieman hassun näköisesti mutta notkeutta osottaen sytyttämään kääryleensä lattialla olevasta tupakasta. Kellari oli tuntunut viileältä naisen mielestä sinne tultua, mutta tämäkin ongelma alkoi pikkuhiljaa korjaantua, vaikka itse lämpötila ei mihinkään muuttunut.