Kohtalon kohtaaminen [ Ylva ]

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Kohtalon kohtaaminen [ Ylva ]

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 07 Helmi 2012, 22:40

[ Kyseessä siis sovittu peli Ylvan kanssa ~ ]

Illidan oli vaellellut sattumanvaraisesti pari päivää. Tuo oli tahtonut ottaa pientä vapaata työstään, ihan vain hetkeksi ja tutkia seutuja pidemmälle ihmisten kylää ja sitä lähellä olevaa metsää. Patikoiminen metsässä eteenpäin oli kestänyt jonkin aikaa, mutta vihdoin sarvipää oli saavuttamasa metsän toista reunamaa. Pari tuntia sitten Illidanin käynti oli käynyt yhä verkkaisemmaksi ja lopulta tuo suorastaan odotti määränpäänsä saavuttamista - tosin, puolidemoni ei edes tiennyt määränpäätänsä. Ehkä se oli juurikin se, että saavuttaisi metsän toisen reunan. Illidan siirsi käsillään oksistoa pois tieltänsä, mutta pysähtyi siihen paikkaan; sarvipään edessä komeili kuin lähes tyjästä metsän reunaan putkahtanut kylä.

Kylä oli hieman suuremman kokoinenkin, hieman hämärän oloinen. Ties mitä puljuja ja palveluita tuolla oli. Kylää tarkastellessaan sarvipäälle tuli mieleen aikoja sitten kuultu huhu, jossa puhuttiin että jossain päin metsän reunoja olisi alamaailmalle tarkoitettu kylä. Puolidemoni oli aika varma että oli löytänyt tämän salaisen kylän. Mikäs siinä, peremmälle vain, tässä kun palkkamurhaaja oltiin. Aivan avokätisesti Illidan ei kuitenkaan uskaltanut lähteä suureen kylään, vaan tuo sujautti mustan suuren viitan päälleen jota puolidemoni oli kantanut mukanaan pitkin metsää. Musta suuri viitta oli Illidanin ainoa turva ihmisten ilmoilla. Kyseinen kylä kuitenkin oli huhuttu rikollisten kohtaamispaikka, mutta puolidemoni tahtoi aina pelata varman päälle.

Musta viitta peittonaan, kasvot vain tummasti heijastuen puolidemoni asteli metsän siimeksestä aukiolle alueelle jossa suuri tummanpuhuva kylä sijaitsi. Kylässä olijat eivät edes vilkaisseet uuteen tulijaan. Joka ikinen päivä kylään tuli uusia olentoja ja joka päivä niitä myös lähti - elävänä tai kuolleena. Rikollisten kylänä tunnetussa paikassa ei ollut yhtään harvinaista joutua kapakkatappeluun ja päästä näin hengestään. Illidan käveli kivisten ja puisten rakennusten välistä, lopulta päätyen nojaamaan yhden tummakivisen rakennuksen seinää vasten. Hämärän näköisiä olentoja kulki edes taas, mutta Illidan ei välittänyt niistä. Tuo vain nojasi seinää vasten, hengähti ja oli iloinen vihdoinkin löytäessään jotain itselleen uutta. Ehkäpä tästä rikollisten tyyssijasta tulisi Illidanille vielä joskus koti, sitten kun tuo tahtoisi asettua aloilleen? Kukapa tietää, mutta ainakin Illidan voisi tulla silloin tällöin kylään lepäämään ilman pelkoa virkavallasta. Uusi ja ensimmäinen koti vuosiin, mahtavaa.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 08 Helmi 2012, 14:58

Ei niin kovin kaukana paikasta, jossa sarvipää seisoi rysähti ovi väkivaltaisesti auki ja sieltä astui kadulle hyvin kookas ja lihaksikas mies, jolla oli niskaotteessa keskikokoinen, kalju ja täysin humalassa oleva mies. Lihaskimppu viskasi vaivatta kiroilevan ja mesoavan känniläisen kadulle ja jollain mystisellä keinolla mies onnistui pysymään pystyssä, vaikka se ei näyttänytkään olevan kovin helppoa. Avoimesta ovesta kuului puheensorinaa ja muita tuttuja ääniä mitä kievarista nyt löytyy. "Viimeisen kerran, Verisessä Veitsessä EI tapella!" ulosheittäjä ärjäisi sen näköisenä, että kyseinen tapahtuma alkoi olla jo traditio. Kaapin kokoisen miehen perässä oli ylos astellut virnuileva ilmestys. Naisella oli tiukat, mustat housut, joiden lahkeet olivat pitkävartisten, korollisten saappaiden sisällä, joissa meni nyöritys alhaalta aina ylös asti. Yläosa koostui mustasta korsetista, joka peitti rinnat ainakin jotenkin. Korsetin alla oli musta paita, joka jätti olkapäät paljaaksi, pitkät hihat olivat väljät ja pussimaiset kiristyen ranteiden kohdalta. Siveelliseksi tätä asustetta ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua. Mustahiuksisen naisen uumalla oli vyö, jossa roikkui tutun oloinen tummanpuhuva miekka ja koristeltu tikari. Viittaa tummaveriköllä ei ollut päällään, joten tuo ei aikonut olla ulkona kovinkaan kauaa mitä todennäköisemmin. Nainen oli liikkunut ulosheittäjän viereen, laskenut toisen kätensä uumalleen ja virnuili ulosheitetylle miehelle kultaiset silmät tuikkien. "Menisit kotiin, Chuck. En millään jaksaisi rökittää sinua tuossa kunnossa", tumma ja sointuva ääni tihkui huvittuneisuutta ja pilkkaa.

Ulosheittäjä palasi sisälle mulkoiltuaan tarpeeksi Chuckiksi kutsuttua miestä ja katosi takaisin sisälle vetäen oven kiinni perässään. Se mitä kadulla tapahtuisi ei ollut enää hänen asiansa. Ylva ei itsekkään ollut täysin selvä, mutta tämä seikka ei näkynyt hyvin päällepäin. Tarkkasilmäinen saattoi huomata miten alkoholi ja muut aineet vaikuttivat naisen koordinaatiokykyyn ja tasapainoon. Äänessä oli myös pienen pieni sammallus. Tätä oli kuitenkin harjoiteltu jo useampaan otteeseen ja vielä tässä tilassa Ylva pystyi kontrolloimaan itseään varsin tehokkaasti jos halusi. "Shinä huijashit minuta, shaatanan narttu!" kaljupää ärisi ja hoippui, vaikka seisoi paikallaan mulkoillen tummaverikköä naama punaisena. Ylva muljautti silmiään miehen sanoille ja ilman varoitusta liikkui nopeasti lähemmäs miestä ja iski nyrkkinsä oikeassa kulmassa itseään pidemmän miehen nenään. Kuului vaimea rusahdus, kun nenä murtui ja alkoi ryöpytä verta. Kaljupää älähti ja hoiperteli taaksepäin nostaen kädet nenälleen ja uusi kiroilutulva pääsi ilmoille. Ylva hymyili vinosti katsellessaan kiroilevaa miestä. "Tuo siitä, että kutsuit minua nartuksi", nainen huomautti leppoisasti. "Miten sinä luulet, että juomapelissä voi huijata? Ala nyt laputtaa ennen kuin kyllästyn tähän", Ylva totesi tehden kädellään välinpitämättömän viittaavan eleen kadunsuuntaan.

Nainen kääntyi kannoillaan välittämättä enää kaljupäästä, joka oli ollut jo valmista kauraa ennen kuin oli saanut murtuneen nenän. Ylva kuitenkin pysähtyi parin askeleen jälkeen ja kurtisti hieman kulmiaan. Tuon tarkka nenä oli löytänyt tuoksun, johon nainen oli vain kertaalleen törmännyt. Siinä oli jotain, mikä teki siitä ainutlaatuisen, vaikka nainen ei osannut sanoakaan mikä se oli. Ylva hymähti itsekseen ja vino hymy palasi äsken hieman ärtyneille kasvoille. Kultaiset silmät liikkuivat katsomaan katua pitkin siihen suuntaan, jossa puolidemoni nojaili seinää vasten. Ulkomuodosta nainen ei pystynyt varmaksi sanomaan, oliko tummanpuhuva henkilö se, joksi tuota luuli, mutta itsevarmana -ja humalaisena, luotti vaistoonsa tai no paremminkin vainuunsa. Samalla kun kaljupää lähti hoippumaan vastakkaiseen suuntaan, tummaverikkö kääntyi ja asteli katua pitkin miestä kohden keinuvin askelin. Nainen kallisti hieman päätään ja siristi silmiään aivan kuin olisi yrittänyt nähdä hupun varjoihin. "Tämäpä erikoinen yllätys, pentuseni", nainen totesi virnistäen nyt leveämmin kuin koskaan ennen. Lähempänä ominaistuoksu voimistui naisen nenään ja oli melkein täysin varma, että tunnisti tuon hahmon Ilidianiksi ellei sitten samankaltaista rotusekotusta ja ominaistuoksua omistanut joku muu herras henkilö.

"Et todellakaan taida välittää siitä, että täällä on pirun kylmä?" nainen kysyi kohottaen toista kulmaansa. Teki päällään kutsuvan eleen silmät loistaen ja lähti kävelemään kievarin oven suuntaan. "Tuletko sieltä?" nainen kysäisi ovelle päästyään ja miehen lähtiessä liikkeelle nainen avasi oven ja livahti siitä sisälle. Kievari oli lämmin ja kohtuullisen täynnä. Tietämätön olisi ensisilmäykseltä pitänyt sitä varsin viihtyisänä ja mukavana paikkana. Olihan se sitä sinänsä, mutta ei normikäsityksen mukaan. Siellä täällä oli meneillä jos jonkinlaista uhkapeliä, tarjoilijattaret olivat varsin niukalti pukeutuneita ja koko asiakaskunta koostui murhaajista ja varkaista, erinäisitä palkkionmetsästäjistä tai satunnaisista kulkijoista, jotka kaupunkiin olivat eksyneet. Tietämättömät kulkijat yleensä nyhdettiin puhtaaksi illan aikana, jos ei sitten tapettu jollekin kujalle. Juoma virtasi ja kaikilla näytti olevan oikein mukavaa, paitsi yrmeön oloisella ulosheittäjällä, joka mulkoili asiakaskuntaa ovensuusta. Mies kuitenkin nyökkäsi Ylvan astuessa sisälle tuttavallisesti ja nainen loi tuolle hymyn. Kievarissa oli vain yksi sääntö, siellä ei tapeltu, vaan erimielisyydet hoidettiin ulkona, kun metodi oli väkivaltainen. Tämä lähinnä siksi, että sisällä tappeleminen aiheutti aina tuhoja paikalle ja isäntä oli kyllästynyt maksamaan huonekalujen ja astioiden korjaamisesta. Tietysti, tätä sääntöä noudatettiin suuntaa antavasti. Jos onnistuit eliminoimaan vastustajasi nopeasti, ei ulos siirtymiseen ollut tarvetta ja ulosheittäjä hoiti ruumiin takaovesta ulos.

((Huh, innostusin. Vaikka et vastannut niin päätin nyt Ylvan ainakin olevan juhla tunnelmissa, joka on hyvä siihen että se saa pian turpaansa XD))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 12 Helmi 2012, 00:45

Illidan painoi päätänsä vasten kivistä seinää, katsoi tummaa taivasta ja kuin tunsi kiitollisuutta löytäessään tälläisen paikan missä voisi vain hengähtää. Toki sokeakin näki ettei tämä paikka ollut mikään turvallinen, mutta palkkamurhaajalle tämä oli varmasti turvallisin kaupunki mitä koko maassa ja sen ulkopuolella oli. Nopeasti sarvipää kuitenkin laski päänsä. Tuo ei ollut tottunut olemaan ilman viittaa toisten seurassa, paitsi tietysti työtehtävissä. Nyt siihenkin oli opeteltava, mutta maski oli ja pysyy jatkossakin kasvoilla. Kasvojaan tuo ei tahtonut näyttää edes muille yhteiskunnan hylkiöille.

Lähellä paikkaa jossa Illidan hengähti lennähti yksi kadun useista ovista auki ryminällä. Vaistomaisesti puolidemoni kohotti katseensa tilanteeseen ja seurasi sitä mahdollisimman huomaamattomasti. Ilmeisesti tappelu oli ollut käynnissä, ilmeinen isäntä kun raivosi ulosheitetylle hieman siihen sävyyn. Illidan hymähti ääneti viittansa suojassa ja katsoi taas eteensä, katsoen satunnaisesti kadun poikki kulkevia olentoja, toinen toistaan oudompia. Pian sarvipää kuitenkin kuuli tutun äänen, jota mies ei voinut olla huomaamatta. Hitaasti tuo käänsi viitalla peitetyt kasvonsa takaisin äskeiseen tilanteeseen. Illidan ei ollut varma näkemästään, mutta tuo uskoi näkevänsä Ylvan. Toisen palkkamurhaajan, jonka kanssa puolidemoni oli hoitanut yhden erikoisen keikan noin kuukausi sitten. Tosin Illidan oli niin huono pitämään aikaa silmällään, ettei tuo oikein osannut arvioida ajan kulua. Yksinäinen yön kulkija sitä kun oltiin.

Tilanne jäi kiinostamaan sarvipäätä. Oliko tuo mustahiuksinen oikeasti Ylva? Illidan tapasi joka päivä uusia asiakkaita ja uhreja että tuolla oli melko huono kasvomuisti, mutta Ylva oli jäänyt sen mieleen erikoisen keikan takia. Tosin naisen vaatteet olivat nyt melko erilaiset, mikä vaikeutti hieman miehen päänsisäistä keskutelua oliko nainen se keneksi Illidan sitä luuli. Ulos heitetty tyyppi ainakin sai tältä naiselta turpaansa kutsuttuaan sitä nartuksi. Noin tulinen käyttäytyminen vahvisti puolidemonia entistä enemmänkin siitä, että kyseessä oli varmasti Ylva. Illidan tarkkaili tilannetta salaa, kunnes huomasi Ylvan havainneen jotain. Epävarmana vielä siitä oliko nainen oikeasti Ylva, Illidan äkkiä suuntasi katseensa eteenpäin ja yritti vajota ihmisjoukkoon. Jos nainen ei ollutkaan Ylva, saattaisi puolidemoni heti joutua ensimmäiseen taisteluunsa tässä kaupunkissa aiheettomasta tuijottelusta.

Illidan katsoi suoraan eteensä, mutta vaistosi että tummatukka tuli lähemmäs. Eikä aikaakaan kun Illidan tunsi tutut sanat ja tutun nimikkeen, Pentu. Se sai puolidemonin jopa hymyilemään ja kääntämään sekä kohottamaan kasvonsa Ylvan suuntaan. Ylva se oli, siitä ei voisi erehtyä. "Jos omaisit demoniverta voisit myös todeta että täällä melko lämmin ilma. " Illidan hymyili edelleenkin vienoa hymyään, mutta lopulta lähti seuraamaan Ylvaa sisälle jonkinsortin kievariin.

Sisälle astuessaan Illidan suorastaan hätkähti miten viihtyisän oloinen tälläinen rikollisten paikka oli. "Kieltämättä demoninverikin rupesi vähän jo hyytymään tuolla ulkona kylmässä.", Illidan tokaisi Ylvalle katsellessaan vielä ympärilleen paikkoja. Puolidemoni uskalsi jopa riisua mustan viittansa ja ripusti sen roikkumaan kievarin seinässä olevaan pitkähköön naulakkoon jossa oli jo pari takkia Illidanin viitan lisäksi. Musta viitta roikkui Illidanin mukana siellä sun täällä ja ammattiaan toteuttaessa mies piilotti sen aina vakipaikkaansa ihmisten kaupunkiin. Joskus viitta katosi, mutta se ei ollut kuolemanvakava asia. Illidanilla oli pimeitä suhteita (tai pikemminkin kiristyssuhteita) ihmisten kylän paikallisten työläisten kanssa, eikä uuden viitan saaminen olisi temppu tai mikään.

Sarvipää asteli peremmälle ja vilkaisi taas Ylvaan, lopulta virnistäen ja avaten suunsa; "Jaa että tälläisissä paikoissa sinä vietät vapaa-aikasi. Mielenkiintoista. Ja minä kun vielä satuin tänne paikalle sattumalta." Puolidemoni virnuili hyväntuulisena ja tutki vielä hetken paikkaa katseellansa.

[ Jätin pelin vähän tönkköön kohtaan, ajattelin että sä oot parempi johdattelemaan tilannetta nyt eteenpäin kun tiedät paremmin tulevasta. :''D ]
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 13 Helmi 2012, 20:47

((Ei siitä juonesta kannata stressata. Eli vie vaan vapaasti eteenpäin, jos tahdot. Jos jotain jää pois, voihan sen pelata toisessa pelissä, jos niin tahtoo. Tykkään antaa pelien mennä suurimmaksiosaksi omalla painollaan :) ))

Ylva vain virnuili miehelle hyväntuulisena samalla kun puikkelehti ihmisten lomitse kohti tiskiä. "Kuka sanoi, että olen vapaalla?" Nainen kysäisi, mutta nauroi perään pudistellen itsekseen päätään. "Täytyyhän tytöllä jotain hauskaa olla", nainen huomautti. "...ja minä kun luulin, että olet tullut varta vasten minua tapaamaan", kultasilmä lisäsi vielä vilkaisten samalla puolinaamiota kantavaa miestä. Ylvalla ei kestänyt kovin kauaa päästä tiskille asti ja jos osasi katsoa saattoi huomata sen että aika moni antoi naiselle suosiolla tilaa. Tummaverikkö nojasi tiskiin ja kääntyi katsomaan sarvipäätä. "No, mitä saisi olla?" nainen kysyi kohottaen hieman kulmaansa tuttuun tapaan ja lisäsi sitten virnuillen "Chuck maksaa" ja heitti tiskille muutaman kolikon, jolla mies saisi varmasti mitä ikinä keksisikään tilata plus ne riittäisivät varmasti naisen omaan olueeseen, jonka tilasi itselleen tuttavallisen oloiselta baarimikolta.

Kun kaksikko oli saanut juomansa, Ylva johdatti sinihiuksisen seuralaisensa vapaaseen pöytään, jossa ei kukaan istunut, vaikka asiakkaita riitti melkein tungokseen asti. Muutama tuoli pöydän ympäriltä oli kuitenkin hävinnyt, mutta kaksi tuolia riitti hyvin noiden tarpeisiin. Ylva istahti alas laskien juoman pöydälle ja viskasi pääneleellä hiuksiaan pois kasvoiltaan. Kultaiset silmät katselivat tuikkien puolidemonia, jonka ilmestyminen tänne oli ollut mielenkiintoinen yllätys. Miehessä oli jotain mistä Ylva piti, vaikka ei tuota tuntenutkaan sen paremmin. Luultavasti samanhenkisyys ja muuten vain uteliaisuus eksoottisen oloiseen mieleen olivat todennäköisesti oikeita selityksiä. Nainen nojasi kyynerpäänsä pöytään ja leukansa kyseisen käden kämmenosaan. "Löysit siis murhaajien lomaparatiisin. No, onhan täällä säännöt olemassa, mutta ne on varmaan tehty vain rikottavaksi."

((Siitä tuli nyt lyhyt, sori))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 15 Helmi 2012, 23:49

[ Oukkidoukki! Lähinnä ajattelin sitä että jos ne pari tyyppiä ilmestyy peliin niin en osaa niin hyvin kuvailla niitä tai mitään kun en tiedä paljon hepusta, mutta sä saat hoitaa sen asian sitten ajallaan :D]

Illidan seurasi Ylvaa rauhallisin askelin kohti tiskiä. Puolidemoi loi paikkaan vieläkin kiinnostuneita katseita, siitä oli niin monta vuotta aikaa kun tuo viimeksi oli ollut paikassa jossa oli näin monta olentoa läsnä. Yksinäisyyteen kun Illidan tottunut oli, sekä satunnaisiin tuttaviin - tosin niitäkin oli aina yksi kerrallaan. Suuret väkijoukot olivat siis jotain uutta sarvipäälle kymmeniin vuosiin. Hämärästi tuon lapsuus tuli mieleen, mikä sai hennon särkyvän hymyn suupielille. Tosin Ylvan sanatkin saivat Illidanin hymyilemään.

Illidan jäi noi metrin päähän tiskistä ja huomasi kuinka porukka teki Ylvalle tilaa. Ilmeisesti nainen oli melko tunnettukin näissä piireissä, mutta liekö se mikään ihme jos toinen oli jo pidemmän aikaa toiminut palkkamurhaajana ja oli vielä hengissä. Vaarallinen ammatti se oli kieltämättä. Ylva kysyi pian demoninpuolikkaalta juomisista, jolloin sarvipää oli hetken hiljaa ja totesi sitten; "Laita samanlainen, kiitos." Jos totta puhuttiin Illidan ei kovin edes tiennyt alkoholijuomista. Oli tuo siellä sun täällä nauttinut lasillisen tai enintään pari työsopimusten merkeissä, mutta eipä tuo osannut nimetä mikä oli viskiä ja mikä viiniä. Eikä tuo koskaan ole ollut humalassa, vaikka tosin tiesikin alkoholin vaikutukset. Sarvipää asteli Ylvan viereen tiskin ääreen ja totesi naiselle: "Sitäpäs ollaan vieraanvaraisia, kuten viimeksikin." Kohta juomat valmistuivatkin ja sinipää otti omansa, lopulta seuraten Ylvaa vapaaseen pöytään johon kaksikko pian istuutuikin.

Illidan laski juomansa pöydälle, päätti ottaa ensimmäisen hörpyn hieman myöhemmin. Puolidemoni kuunteli Ylvaa ja katseli tuota lähes unohtaen juomansa tyystin. "Mitä ne mahdolliset säännöt sitten ovat? Ilmeisesti ainakin se, ettei täällä sisällä saa rähinöidä. Äskeisestä konfliktista ulkona päättellen. Taisit härnätä jotain poloista miesparkaa, senkin naispaholainen.", Illidan puhui leikittelevästi ja virnuili hyväntahtoisesti. Mies kietoi kätensä juomansa ympärille, liikutteli sitä hieman pohjan raapiessa pöytää. Illidan otti pienen kulauksen, kuin maistaakseen. Jotkut ihmettelivät varmasti sitä kun Illidan joi juomaa maski päällä - todellisuudessa kangas oli niin ohutta että jopa neste läpäisi sen. Ylvalle asia ei varmasti tosin ollut mikään uusi juttu, viime tapaamisella puolidemoni kun oli myös juonut.

Illidan laski juoman pöydälle, irotti kätensä siitä ja nojautui hieman eteenpäin kädet edessään pöydällä. Illidan katsoi juonittelevan oloisesti eteensä, katsoi Ylvaa jopa suoraan silmiin ja kysyi sitten; "Luuletko että kohtaamisemme täällä on aivan sattumaa?" Illidan piti pienen hiljaisuuden, vilkuili ympärilleen ja keskittyi taas Ylvaan. Mies jopa mietti kyseisestä kysymystä päänsä sisällä, muttei jostain syystä päässyt sopusointuun ajatustensa kanssa. Ylva oli kaiken puolin mielenkiintoinen tuttavuus. Ensitapaaminen oli vähintäänkin hämmentävä kokemus ja nyt tälläinen sattumalta tapahtuva jälleenkohtaaminen. Oliko kyse kohtalosta vai jostain muusta? Illidan ei tiennyt, mutta nautti Ylvan seurasta. Olihan toinenkin palkkamurhaaja, mutta sen lisäksi Ylvassa oli paljon muutakin mistä Illidan piti. Koko naisen olemus suorastaan hehkui jotain vaarallista, mutta samalla salaperäisyyksiä joita teki mieli vain selvittää äänettömillä sanoilla. Illidan katseli Ylvaa silmiin ja sanoi sitten; "Ehkä jokin ylempi voima johdatteli minut tänne, jos niihin nyt ylipäätänsä on uskomista. Miten sen nyt ottaa, mutta minä olen ainakin erittäin tyytyväinen päästessäni taas seuraasi. Viime tapaaminen oli liian mielenkiintoinen jäädäkseen viimeiseksi. Olet niin vaarallinen, että se suorastaan vetää puoleensa."

[ En vastaa oikeinkirjoituksesta, kirjoitin tämän puoliunessa ennen nukkumaanmenoa, mutta oli vaan pakko kirjotella ku inspaa niin! :''D ]
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 16 Helmi 2012, 09:30

((Ajattelin, että ne rupattelee jonkun aikaa ensin ja sitten posautan ne paikalle. Ja juo. Oikeinkirjotus ei ole niin oleellista, se on minulla pielessä aina. Jos et huomannut olen kirjoittanut hahmosi nimen kahdella eri tavalla väärin ja tajusin sen vasta muutama päivä sitten))

Ylva virnisti sarvipäälle "viimeksi olit tappamassa minua, nyt olen vain humalassa", tuo sanoi hieman huvittuneena. Ylva nojaili yhä pöytään katsellen demonia ainakin näennäisesti. Totuus oli, vaikka nainen oli humalassa, ei tuo niin taju pois ollut etteikö olisi ihan jo tottumuksesta pitänyt salin muita asiakkaita silmällä. Miehen kysymys kiinnitti naisen tarkemman huomion ja sarvipää sai taas osakseen ilkikurisen hymyn. "Ei juu. Isäntä kyllästyi ostamaan uusia tavaroita joka toinen päivä. Mitä kaupunkiin yleisesti tulee niin samat mitkä muualla. Järjestystä, ei varkauksia tai murhia. Täällä on jopa kaartikin. Tosin, helposti lahjottavissa. Ja jos totta puhutaa," nainen teki epämääräisen yleiskattavan viittauksen saliin "me täällä tätä hommaa pyöritämme. Pari suurempaa kiltaa, jotka kinaavat keskenään ja yksityisyrittäjiä. Aika paljon vain kävijöitä", Ylva selitti ja kohautti päätteeksi olkiaan nyrpistäen nenäänsä. "Mutta tämä on harvinaisen tylsä aihe", tuo totesi ja nojautui nyt taaksepäin tuolissaan ottaen tuopin käteensä juoden siitä pitkän kulauksen. Nimityksen "naispaholainen" kohdalla naisen silmät olivat välkähtäneet leikkisästi, tuskin oli ensimmäinen kerta kun kuuli jotain tuon suuntaista. "Ja sitäpaitsi, se oli reilu juomakilpailu. Tosin Chuck oli juonut päivästä lähtien", nainen lisäsi virnuillen.

Muiden asiakkaiden sijaan nainen kiinnitti nyt enemmän huomiota seuralaiseensa. Mietti humalaisessa mielessään, mikä tuossa oli niin erikoista. Muuta kuin se, että miehellä törrötti sarvet päästä. Nainen hymähti itsekseen omilla ajatuksilleen ja jatkoi pohtimistaan. Viimekertainen oli ollut laskelmoitu juttu, mutta miksi nyt soi kiinnostustaan tähän puolidemoniin? Eittämättä Illidan oli taitava murhaaja, koska oli löytänyt Ylvankin ja tuosta saattoi hyötyä. Tähän tulokseen nainen tuli juoden lisää olutta sivuuttaen sen yksinkertaisen seikat, että nautti miehen seurasta ihan vain tuon luonteen pohjalta. Demonin tillittäessä suoraan naisen silmiin ja nojauduttua eteenpäin, sai se naisen virnuilemaan taas leveästi tai enemmänkin tuon sanojen johdosta. Nainen nojautui pöytää vasten, mikä antoi joidenkin mielestä häiritsevän näkymän tummaverikön poveen, mutta Ylvaa itseään se ei tainnut haitata, ja vastasi miehen katseeseen ja sanoihin salaliittomaisesti. "Jos ylempiä voimia on, painukoon helvettiin", tuo huomautti ensimmäisenä jätkäen sitten silmät tuikkien omaa valoaan tai sitten se johtui kievaria valaisevista palavista kynttilöistä ja soihduista. "Tai kaksi salamurhaajaa sattuvat salamurhaajia täynnä olevaan kaupunkiin", susinainen totesi ja vetäytyi takaisin taaksepäin tuolissaan katsellen miestä ripsiensä alta sivuuttaen miehen viimeisen kommentin pelkällä virneellä.

Näytti siltä, että naisen tummat ripset olisivat olleet erityisen raskaat, mikä sai tuon silmät painumaan hieman kiinni. Katseli puolidemonia heilutellen tuoppia kädessään pienesti. "Kerrohan, et ole tainnut pahemmin maistella alkoholia", nainen huomautti ja kohotti kulmiaan. Tuo suoristi ryhtinsä ja nosti kättään jossa tuoppi oli ylös kiinnittäen lähellä olevan tarjoilijattaren huomion. Neitokainen luikki tottuneesti asiakkaiden välistä Ylvan luokse ja kumartui tuon puoleen. Ylva tilasi tuolta pari olutta lisää ja jotain minkä nimi ei sanonut pätkän vertaa sinipäälle. Vähäpukeinen tarjoilijatar nyökkäsi päätän ja lähti hakemaan tilauksia luoden ohimennen kiinnostuneen katseen puolidemoniin, jonka yritti huonoin menestyksin peittää tummaverikötä. Ylva ei siihen kiinnittänyt pahemmin huomiota, kieltämättä Illidan oli komea piirteiltään vaikkakin varsin erikoinen. Täällä oli kuitenkin totuttu jos jonkinlaiseen väkeen. Sarvet, häntä, turkki kaikki yhtä arkipäiväisiä ja "normaaleja". Ylva katseli viattomin silmin, tai niiden piti näyttää viattomilta puolidemoniin ja kohotti tuolle tuoppiaan. "Eiköhän korjata se asia." nainen huomautti.

Joku sai päähänsä aloittaa railakkaan soiton kievarin toisessa päässä, joka sai hyväksyviä huudahduksia. Ylva vilkaisi siihen suuntaan hymyillen nyt erilailla, jotenkin lämpimämmin. Se kuitenkin katosi pian kun tarjoilijatar ilmestyi juomineen paikalle ja laski ne pöydälle. Ylva antoi naiselle rahat ja teki kädellään häätävän eleen tyttösen harmiksi. Tuoppien lisäksi pöydällä oli pieni lasi jossa oli kirkasta juomaa. Ylva osoitti tuota lasia hymy huulillaan. "Juoppa tuo, pentu niin saat vähän puhtia elämääsi." nainen totesi nauru tummassa äänessään. Kyseisessä lauseessa oli myös pieni haastava ja härnäävä sävy. Nainen otti oman lasinsa ja joi sen yhdellä kulauksella. Joutui hieman taistelemaan ettei irvistäisi päälle juoman karvaan maun takia. Nojautu eteenpäin nojaten päätään käteensä niin että peitti kuin ohimennen suunsa ja katsoi tiiviisti miestä.

(öh mulla meni puoltuntia kirjottaa tää XD Mutta <3<3 ))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 20 Helmi 2012, 01:40

[ Jepjep! ]

Illidan naurahti hieman Ylvan kommentille ylemmistä voimista. Mies olikin arvellut että nainen vastaisi jotain sen tapaista. Mies tyytyi siemailemaan juomaansa ja kohta puheenaihe jo vaihtuikin alkoholiin ja ennenkaikkea Illidan suhteesta siihen. Puolidemoni kohautti hieman hartioitaan naisen kysymykselle, vastasi sitten rentoon sävyyn; "Njaa. Silloin tällöin ottanut asiakkaan kanssa lasillisia, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Tämä on aika hauska sanoa, mutta 25-vuotisen elämäni aikana en kertaakaan ole ollut niinsanotussa humalatilassa." Mieto hymy kiri miehen kasvoja, mutta tuo peitti ne pian kunnon kulauksella juomastaan. Illidan keskittyi vallan juomansa siemailuun ja sivusilmällä huomasi että Ylva viittoi tarjoilijaa paikalle. Puolidemoni saattoi jo arvella mitä toisella oli mielessä, mutta mikäs siinä. Kertahan se olisi ensimmäinenkin nauttia hieman enemmän alkoholia ja kokea siinä samassa se paljon puhuttu humala.

Ylva kohotti tuoppiansa ja ilmotti lähes juhlavasti että oli aika korjata Illidanin kokemus alkoholiin. Sarvipää nojautui rennosti tuolissaan taaemmas, naurahti ja nyökytteli. "Mikäs siinä sitten, kerta se on ensimmäinenkin.", tuo totesi melko huvittuneeseen sävyyn ja kiinnitti sivusilmällä huomionsa railakkaaseen soittoon joka alkoi kievarin toisessa päässä. Sarvipää ei kuitenkaan jaksanut kääntää päätänsä siihen suuntaan, kyllä tuo oli ennenkin soittoa kuullut. Pian tarjoilijatar ilmestyi taas kaksikon pöydän ääreen, mukanaan ties mitä juominkia. Illidan kohdisti oitis katseensa pöydässä lojuviin nesteisiin ja kohottautui taas tuolissaan istumaan kunnolla, suuntautuneena hieman eteenpäin. Varsinkin pienempi lasi mistä Ylva puhui sai sarvipään katseen osakseen. Mikäs siinä, lasillinen kuin lasillinen. Ei Illidan parka tajunnut että kyseessä oli paljon tujumpaa kamaa. Niinpä mies tarrasi päättäväisesti pikkulasista ja viskasi sen heti ykkösellä alas kurkustaan. Sitä seurasi karvas irvistys ja pieni yskänpuuska, niin tujua lasillinen kuin oli ollut kaikessa pienuudessaan. Yskän hellitäessä Illidan kröhäisi nyrkkissään selvittääkseen äänensä ja virkkoi sitten liiankin huvittuneeseen sävyyn; "Jessus... sepäs oli tujua! ja maku kuin itse perkeleestä." Illidan nauroi jopa pienesti, mutta hyvin hillitysti. Nopeasti Illidan otti päälle ensimmäiseksi tilattua juomaansa, joka pyyhkäisi ainakin osakseen karvasta makua pois kitalaesta. Illidan tunsi jo rentoutumisen tunnetta, pientä keveyttä, muttei osannut yhdistää sitä humaltumiseen. Miesparka kun luuli kaiken johtuvan vain näinkin rennosta tilanteesta ja seurasta. Eipä puolidemonilla tosin ollut aavistustakaan millaista kännissä oli olla - ainakin silloin ihmiset tekivät enemmän virheitä ja käyttäytyivät välillä suhteellisen sikamaisesti. Kohta Illidan sai juotua ensimmäisenkin lasin tyhjäksi.

"Äskesen pikkudrinksun jälkeen voisin jopa jo oikeasti luulla että yrität myrkyttää minut, mutta kaipa luotan viimenäkemän perusteella sinun siihen verran ettet tappaisi entistä keikkakumppania.", Illidan virkkoi rentoutuneen oloisena ja hymyili hieman pöhkösti maskinsa takana. Mikä luojan kiitos että maski ylipäätänsä oli tuon kasvoilla, vaikka tuskin sillä oli enää suurta merkitystä näinkin rikollisessa paikassa. Pikkuhiljaa Illidan alkoi tajuamaan että tämä yllättävän rentoutunut olo oli alkoholin tekosia, tosin lieviä sellaisia vielä. "Juku, en olisi uskonut että tämä myrkky alkaa vaikuttamaan näinkin nopeasti. On yllättävän raukea olo. Tämänkö vuoksi alkoholia käytetään niin hemmetisti?", Illidan virkkoi edelleenkin pöhkö hymy kasvoillansa ja nojautui hieman eteenpäin tuolillansa.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 20 Helmi 2012, 08:56

Naisen huulille levisi leveä hymy puolidemonin köhiessä juoman vaikutuksesta. "Kääpiöviinaa", tummaverikkö totesi yksinkertaisesti ja kohautti sitten olkiaan. "Tiedä häntä onko se niiden tekemään, mutta siksi sitä kutsutaan. Mukavaa tavaraa," Ylva nyt oli juonut jos jonkin sorttisia litkuja elämänsä aikana -ja käyttänyt jos jonkin sorttisia huumaavia aineita. Tummaverikkö joi periaatteessa paljon, mutta harvoin oli humalassa tai ainakaan niin räkäkännissä ettei tietäisi maailmasta tuon taivaallista. Kultaiset silmät tuntuivat levollisilta ja muuten nainen vaikutti hilpeämmältä kuin mitä tuosta olisi voinut olettaa. Leikkivät ne susihukatkin. Miehen kommentti myrkyttämiselle sai naisen toisen kulman kohoamaan hieman. "Jos minä myrkyttäisin sinut, et olisi siinä sitä ihmettelemässä, pentuseni." nainen huomautti painottaen sanojaan leikkisällä sormenheristyksellä kuin olisi torunut lasta. "Sitäpaitsi, ei sitä jaksa kaikkia tappaa, käy kovin yksinäiseksi tämä elo" nainen lisäsi naurahtaen tarkoittaen sanat leikkisiksi, mutta piili niissä tietty totuuskin. Kultasilmän nauru jatkui kun Illidan pähkäili alkoholin vaikutuksen nopeutta. Koska mies ei ollut pahemmin mitään koskaan juonut, alkoholi nousi mukavan helposti tuon päähään. Ylva kohotti toista tuopillistaan ja katseli puolidemonia ilkikurisen oloisena "Voi, olet vasta pääsemässä sinne", tuo huomautti kumoten sitten pitkän kulauksen juomastaan kurkkuunsa.

Siellä sun täällä illan mittaan joku päätyi kinastelemaan kovaäänisesti ja kun tilanne alkoi kehkeytyä liian kiihkäksi se lopetettiin pahalla mulkoilulla ulosheittäjän toimesta. No, yksi rauhha sai tuopista päähän, mutta siitä ei seurannut mitään isompaa kun uhri oli menettänyt tajunsa ensi-iskulla. Ylva näytti todella kuin olevan kotonaan ja rupatteli miehen kanssa siitä sun tästä paljastaen ehkä hieman enemmän itsestään siinä sivussa. Se ei kyllä johtunut alkoholista, mutta sai mennä sen piikkiin. Ylva oli suoraan sanottuna väsynyt olemaan ilman ystäviä, ilman läheisiä ylipäätään, eikä niitä voisi saada, jos epäili kaikkia jo valmiiksi. Illidan vaikutti mukavalta ja samanhenkiseltä, joten miksi ei? Luottamus ja usko tietysti olivat kamalan rajallisia tässäkin tapauksessa, mutta humalatila teki naisen olon sopivasti rennommaksi, jottei jaksanut välittää ihan niin paljoa. Ylva kertoili puolidemonille joistakin paikan kanta-asiakkaista, suurinosa vanhempaa väkeä tai muuten vaan itsensä viinalasiin hukuttavia. Rupatteli tuo jotain kaupungin valtaapitävistäkin eli pääasiallisesti kahdesta isommasta killasta, joista toisesta ei selvästikään pitänyt, sen verran hyisenä naisen ääni oonistui käymään. Ylvalla ainakin oli hauskaa pitkästä aikaa eikä tuo myöskään säästellyt kultakolikoitaan. Antoi sarvipään juoda omaa tahtiinsa, mutta aina välillä sujautti tuolla uuden juoman kun oli mennyt liian pitkä tauko -no naisen mielestä. Juttelun lomassa nyhti tietoa myös sarvipäästä, yksinkertaisia asioita ja jonkun verran ajatusmaailmaa. Ylva myös osaksi huomaamattaan käyttäytyi puolidemonin seurassa aika samallalailla kuin muidenkin miesten. Naisen olemus oli omalla oudolla tapaa kokoajan viettelevä ja flirttaileva, vaikka ei yrittänytkään iskeä miesparkaa ainakaan tosissaan, hieman sitä piti joskus kiusata.

"Et uskokaan kuinka ahuskaa on seurata kaartilaisia, jotka eivät osaa päättää menevätkö he sammuttamaan tulipaloa vai ottamaan karkaavia vankeja kiinni", nainen sanoi virnuille. Tuo oli innostunut kertomaan jostain random tapauksesta aikansa kuluksi. "Loppujenlopuksi koko paikka oli palanut poroksi ja vangit tiessään", nainen lisäsi virnuillen juoden pitkän kulauksen juomastaan. Nainen oli mukavassa tuiskeessa, joka näkyi parhaiten siitä, että nauroi paljon. Hihitti myös. Se oli myös aidompaa naurua kuin mitä tuo koskaan selvinpäin käytti. Ylva oli nostanut toisen jalkansa viereiselle tuolille istuen sivuttain pöytää nähden ja kiikkui tuolillaan kahden jalan varassa, mikä aika ajoin näytti aika vaaralliselta. Tummaverikkö otti pöydälle nostamastaan metallirasiasta valmiiksi käärityn tupakkasätkän ja sitä sytyttäessä antoi katseensa kiertää täyden oloisessa salissa. Naisen sytytysoperaatio jäi kuitenkin kesken ja kaikki äskeinen iloisuus ja ilkikurisuus haihtui kultaisista silmistä hetkessä. Murhaajatar tömäytti tuolin takaisin neljälle jalalle ja heitti jalkansa lattialle ja tuon katse oli kiinnittynyt ovesta juuri sisään tulleeseen kaksikkoon, jotka olivat yhtä erikoisia kuin kaikki muutkin täällä. Toinen miehistä oli kookkaampi ja lihaksikkaampi kuin pienempi toverinsa. Isommassa miehessä ei sinänsä näkynyt mitään erikoista ja aseenaan tuo kantoi jonkinlaista keihään sukulaista mutta paljon lyhyempää kapistusta. Tuon kumppani taas omisti punaiset silmät ja luihun olomuodon ja tietysti sen lisäksi jonkin miehessä huusi: demoni, eikä tuo edes peitellyt sitä.

Kultasilmä kirosi ja puraisi huultaan laskien katseensa kaksikosta, jottei kiinnittäisi noiden huomiota. Tämä oli oikeasti paha. "On se kun ei saa juodakaan rauhassa", nainen totesi väläyttäen miehelle vinon hymyn, joka epäonnistui peittämään naisen hermostuneisuuden. "Jos suonet anteeksi, minun on parempi poistua", nainen totesi ja nousi ylös laittaen kädessään olevan sätkän korvansa taakse napaten toisella kädellä rasian pöydältä ja se katosi vyöllä olevaan pussukkaan. Nainen oli jo lähdössä, kun tuo pysähtyi puolittain otetun askeleen jälkeen ja vilkaisi mieheen. "Voit jäädä nauttimaan illasta täällä tai tulla mukaani, joka voi päättyä huonosti. Saat vapaasti valita", nainen sanoi nyt vakavan oloisena. Pienimuotoinen adrenaliiniryöppy oli selvittänyt hieman naisen päätä, mutta joutui kuitenkin keskittymään siihen mitä teki. Ei hyvä juttu ollenkaan. Sen enempiä turisematta nainen lähti kävelemään verkkaisasti kohti tiskin vieressä olevaa ovea, joka johti keittiön kautta takaovelle. Samalla sekunnilla mieskaksikko huomasi kultasilmäisen naisen ja lähtivät rivakasti tuon perään. Ylva ei voinut muuta kuin kirota. Kadulle katoaminsesta tuli juuri paljon hankalampaa.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 24 Maalis 2012, 18:02

[ Toivottavasti multa ei jää nyt mikään ohi ku oon ollu niin pitkään tauolla :'D ]

Illidan kuunteli Ylvaa, vaikka tarkkaavaisuus välillä herpaantuikin salakavalasti nousevan humalan takia. Tilanne näytti kaikin puolin hyvin rauhoittavalta ja täydelliseltä rauhalliselta illanvietolta. Ylva poltteri savukettansa, mutta Illidan huomasi oitis Ylvan muuttuvasta ilmeestä että jokin oli pielessä. Illidan seurasi Ylvan katsetta ja tajusi tuon tuijottavan juuri ovesta sisään tullutta kaksikkoa. Illidan pisti oitis merkille että toinen niistä oli demoni. Demonin läsnäolo sai Illidanin niskakarvat pystyyn. Tuo vihasi demoneita sydämensä pohjasta, niin myös itseään puoliverisyyden takia. Humalaisuudestaan huolimatta mies hengitti syvään, rauhoitteli itseään. Tälläisessä paikassa ei kannattaisi lähteä kenenkään kimppuun, jos tahtoi pitää henkikultansa. Niinpä Illidan siirsi katseensa takaisin Ylvaan toivoen että äskeinen mukava rupattelu vain jatkuisi ja jatkuisi kaksikosta huolimatta, vaikkakin Ylva selvästi kiinnitti niihin paljon huomiota.

Ylvan kiroaminen sai kuitenkin Illidanin tajuamaan asian vakavuuden. Keitä nuo juuri äsken sisään astelleet miehet oikein olivat? Illidan ei tiennyt, vain pystyi veikkaamaan villisti. Illidan katseli tilannetta hieman hämmentyneen oloisena, mutta päätti olla sen enempää reagoimatta. Eihän tuo tiennyt alkuunkaan mistä oikein oli kysymys. Pian Ylva pahoitteli poistumistaan, mutta heitti vielä perään että Illidan voisi tulla mukaan jos halusi. Jos totta puhutaan Illidan ei tuntenut oloansa niin kotoisaksi Ylvan lähdettyä, sillä paikka oli kuitenkin täynnä korstoja - sitä ei koskaan tiennyt jos joku sukulaisensa menettänyt tunnisti Illidanin ja nousisi kahakka. Ehkä oli siis parempi liittoutua Ylvan seuraan. Illidan kyllä tosin myönsi itsellensä sen, että tuota kiinnosti liikaakiin Ylvan ja näiden miesten suhde, ja ennen kaikkea se mitä oikein oli tapahtumassa. Niinpä Illidan nousi melko nopsakasti ylös tuolistaan ja seurasi harppaavin askelin Ylvaa. Lopulta Illidan saavutti Ylvan ja vilkaisi tuota kysyvällä katseella, mutta päätti kuitenkin olla hiljaa. Ehkä Illidanille ei kuulunut Ylvan ja näiden kahden miehen asiat.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 25 Maalis 2012, 18:05

Ylva ei paljoa kiinnittänyt huomiota hämmentyneeseen keittiöhenkilökuntaa kun tuo porhalsi noiden ohi ja ulos kievarista. Kadulle päästyään nainen kuuli sisältä hämmentyneitä huudahduksia, joka kertoi että epämiellyttävä mieskaksikko oli seurannut tuota. Aikaa ei siis ollut paljoa asian selittämiseen puolidemonille saati kadota minnekään näkymättömiin kun oltiin keskellä pitkää katua, jossa harvat ovet mitä siellä olivat olivat varmasti lukossa. Olisi tietysti voinut muuttua sudeksi ja juosta pois paikalta, mutta se tarkoitti sarvipään jättämistä yksin tähän sotkuun, johon Ylva oli tuon tahtomattaan vetänyt mukaan. "Hitto", naisen huulilta pääsi samalla kun jatkoi reipasta kävelyä katua pitkin. Kultaiset silmät vilkaisivat miehen suuntaan ja ne olivat täysin vakavat. "Lyhyesti; tapoin tyypin, joka näköjään kuuluu jonkinlaiseen kiltaan tai järjestöön ja nuo kaksi pässinpäätä yrittävät hoitaa nyt minut pois päiviltä", nainen selosti nopeasti, olihan tuolla oikeus tietää mitä tapahtui nyt kun tässä oli mukana. Ylvaa suututti kaiken muun lisäksi valtavasti, oli oikeasti nauttinut olostaan toisen seurassa ja rennosta tunnelmasta, joka oli varsin harvinaista.

Sumuiset aivot yrittivät naisen päässä keksiä jotain toimivaa suunnitelmaa, mutta ei päässyt puusta pitkälle kun yhtäkkiä noiden eteen ilmestyi demoni, joka hetki sitten oli vielä ollut noiden takana kadulla. Se sai tummaverikön pysähtymään kuin seinään. "Hitto", tuo totesi uudemman kerran, mikä sai demonin hymyilemään vinosti. "Vihaan teleportaajia... Ei taida olla mahdollista, että nöyrä pahoittelu toimisi?" nainen sanoi kuivasti yrittäen samalla pitää silmällä takaa lähestyvää ihmissutta.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 24 Touko 2012, 21:40

[ Voit valaista vielä miten tämän pelin olin tarkotus jatkua/loppua, pitkän tauon ansiosta oon unohtanut aika kivasti kaiken D: ja vetäise muutenkin hihasta jos en muista jotain tärkeää! ]

Kadun pieni viileä tulahdus leikitteli Illidanin hiuksilla, mutta demoniverensä ansiosta tuo ei tuntenut juuri paljon mitään. Mielellisesti mies oli kuitenkin hyvin valppaana ja pakkohan sitä muutenkin oli olla kun sarvipää oli hylännyt mustan viittansa äskeiseen kapakkaan. No, tämä paikka varmasti vilisi Illidanistakin pahempia rikollisia, joten turha sitä oli pelätä virkavallan paikallesaapumista vaikkei se ikinä mikään kiva ratkaisu olisi.

"Jaahas.", Illidan vastasi melko ilmeettömän tyjentävästi kun sai kuulla Ylvalta syyn miksi kyseinen mieskaksikko seurasi naista. Eipä syy ollut yllättävä, tosin Illidanin mielestä oli melko holtitonta päästää uhrin läheiset kannoilleen tai edes tietoisuuteen palkkamurhaajasta. No mutta mikä Illidan oli sanomaan, vaikkakin tuo ei koskaan ollut jäänyt kiinni - vielä. Yllättäen demonimies ilmestyi palkkamurhaajakaksikon eteen, mikä kieltämättä hätkähdytti puolidemonia. Tuo tunsi piilevää, mutta kuplivan katkeraa vihaa sisällänsä. Tuon tuli auttamatta jokaisesta demonista mieleen oma isänsä, jota tuo ei tosiaan ollut koskaan nähnyt.

Illidan tunsi tilanteen olevan hyvin jännittynyt, mutta tuo ei päättänyt tehdä mitään hätiköivää. Tilanne oli kuitenkin suurimmaksi osaksi Ylvan oma, puolidemoni oli pikemminkin vain mukana tilanteessa. Tästä huolimatta tuo tahtoi osallistua tilanteeseen ja jostain syystä paikalta lähteminen tuntuisi pahalta ja jopa väärältä, vaikka ei Illidan Ylvaa vielä tuntenut niin hyvin että sen vuoksi kannattaisi uhrata henkensä. Ylipäätänsä Illidan ei ollut uhrautuvaista sorttia, tuon kuollut äiti olisi varmasti ainut henkilö koko maailmassa jonka vuoksi mies olisi voinut kuolla. Normaalia tarkemman kuulonsa ja aistiensa ansiosta sarvipää vaistosi takana liikkuvan ihmissuden. Puolidemoni oli aavistuksen verran kyyryssä asennossa, mutta vain aavistuksen sillä tuo ei halunnut herättää enempää huomiota. Hieman matalampi asento mahdollistaisi kuitenkin nopeat liikkeet vetämään tikari esiin ja ryhtymällä taisteluun. Illidan vilkaisi Ylvaan odottaen naisen siirtoa.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Touko 2012, 22:58

(heh, ajattelin, että tämän alkuperäistä loppua voisi muokata hieman muutenkin, joten katsotaan mihin se vie. Jos toteutetaan se hahmosi telomisavisio, josta laitoin sulle joskus viestiä niin tää kaksikko pitäis olla vielä hengissä kiusaamaan niitä XD Ja ja Ylvan susimuodon paljastuminen voisi sopia siihen peliin paremmin. )

Ylva

Ikäväkseen Ylva ei tiennyt, eikä osannut edes arvailla miten nuo olivat lähes heti päässeet naisen kannoille tai edes tiesivät kuka murhan teki. Jonkinlainen magia tässä sopassa oli ainesosana ja se seikka rasitti Ylvaa suuresti, lähinnä koska magia ei kuulunut hänen vahvuuksiinsa. Nyt kultasilmä siristi silmiään demonin todetessa, että noiden työnantaja halusi tavata naisen. "Entäs jos minä en halua tavata häntä?" nainen tiedusteli pitääkseen demonin puhekannalla samalla kun tarkasteli ympäristöä salavihkaa ja mietti miten Illidan reagoisi mahdolliseen yllätyspakoon. Ilman paljastumista ei nainen voinut toiselle mitään viestiä, ei ainakaan tähän hätään humalaisilla aivoillaan keksinyt mitään keinoa sopivaksi siihen tarkoitukseen. Muutaman askeleen verran naisen takana oli muutama tynnyri, varmaan kapakasta tyhjentyneitä ja ne oli siirretty vain sivuun. Katolle kiipeäminen ei ollut koskaan hyvä idea, jos Ylvalta kysyttiin, mutta tässä tilanteessa se tuntui olevan ainut ratkaisu. Ei ollut niin tyhmä, että oletti noiden kahden pomon tosiaankin vain haluavan jutella varsinkin nähtyään näin ison vaivan napatakseen Ylvan.

"Sitten me pakotamme sinut siihen", demoni vastasi yksinkertaisesti ja luultavasti jatkoi jutustelua sen tähden, että tuon toveri pääsisi lähemmäs. "Ah, niinpä tietysti", Ylva hymähti ja vilkaisi vierellään olevaa puolidemonia. "Mitäs jos kokeiltaisiin sinun reittiäsi?" nainen jatkoi samaan henkäykseen suunnaten nyt sanansa seuralaiselleen. Viimeisimmät tavut olivat hädintuskin ehtineet lähteä naisen huulilta kun tuon käteen ilmestynyt tikari lensi jo ilman halki demonin suuntaan. Tikarin ei ollut tarkoitus osua maaliinsa vaan lähinnä aiheuttaa hetkellistä hämminkiä lähinnä olevaan demoniin. Heti tikarin lähdettyä tummaverikön kädestä tuo kiepsahti ympäri, otti muutaman nopean juoksuaskeleen ja hyppäsi tynnyreiden avulla rakennuksen katolle. Se ei ollut ihan niin sulavaa kuin olisi voinut toivoa, mutta pääasia, että nainen oli päässyt määränpäähänsä suht nopeasti vielä kaiken lisäksi. Noustuaan seisomaan katolla nainen vilkaisi olkansayli nähdäkseen mitä puolidemonille oli käynyt. Aikaa ei olisi kauaa, toivoi että demonilla oli rajansa teleporttailussaan tai muuten tämä matka loppuisi lyhyeen. Ihmissusi taasen pääsisi hyppäämään helposti katolle kun sen tajuaisi tehdä. Ylvan olisi pitänyt juosta jo, pieni ääni tuon päässä kiljui, mutta ei vaan voinut jättää toista oman onnensa nojaan varsinkin kun tämä tilanne ei liittynyt mitenkään sarvipäähän.

((jos ne vaikka vaan pääsee noita karkuun ja rupattelee jonkun aikaa jotain kännihöpötyksiä vaikkapa uuden pullon ääressä? ))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 24 Touko 2012, 23:33

[ Jep, odotan innolla pääseväni vähän kolhimaan Illidania! >:3 Voit vaikka laittaa yskärillä tulemaan vähän selvennystä tulevan pelin juonesta, muistan hämärästi kyllä jotain. Ja tämän pelin jatko käy mainiosti~ ]

Illidan kuunteli muiden keskustelua pienesti hermostuneena. Maskinsa takana oli kuitenkin lähes naurettavan helppoa kätkeä kaikki kasvojen tunteet ja eleet, eikä sarvipään hermostuneisuudesta ollut mitään ilmassa leijuvaa merkkiä. Ehkä puolidemonin asento ja ulkoinen olemus kertoi siitä jotain, mutta hyvin hiljaa ja jopa salaisesti kuiskaten. Tosin ulkoista olemusta rentoutti pienesti noussut hehkeä humala joka teki kantajastaan melko letkeän tapauksen - ainakin Illidanin tilassa.

Keskustelu tuntui painokkaalta, mutta puolidemoni havaitsi oitis Ylvan sanoman kun nainen osoitti yllättäen sanansa sarvipäälle. Lähes heti sinipää tiesi mistä oli kysymys ja se toden totta olisi kaikista viisainta juuri tällä hetkellä. Mitä sitä tuhlata voimiaan ja ehkä elämänsä taistellessa moisten riitapukareiden kanssa? Hämminkiä toden totta seurasi heti naisen sanojen loputtua, jossei jo aikaisemin kun naisen tikari lensi ilmassa. Illidan tiesi sen olevan tietynlainen merkki ja Ylvan tavoin tuo vaihtoi nopeasti suuntaa ja pinkaisi puolidemonille ominaiseen ketterään juoksuun. Demoniverensä takia mies ei tarvinnut edes tynnyreitä päästäkseen katolle, tuo kiipesi ketteräsi pelkkää seinää pitkin ja oli alta aikayksikön katolla. Sarvipää ei kerinnyt sanoa sanaakaan Ylvalle, mutta tuo luotti siihen että nainen pitäisi lujaa pakenemistahtia päällä. Oli kuitenkin ilmiselvää että toinen näistä jahtaajista osasi teleportata, joten oli löydettävä nopeasti jokin pieni kätkö tai piilo missä odottaa tilanteen rauhoittumista. Niinpä Illidan jatkoi juoksuaan heti katolta, hyppäsi toisen talon katolle ja sitä rataa. Juostessaan tuo heitteli villejä ajatuksia, yrittäen keksiä nopeasti jotain pientä rotankoloa johon vajota piiloon Ylvan kanssa.

Parin katon päästä valmistautuessaan hyppyyn sarvipää huomasi suoraan allaan erään talon aukioloaan ammottavan kellarinluukun. Piilo näytti kaikin puolin hyvältä, sillä kovassa tohinassa pientä luukkua pimeydessä ei tulisi helposti edes huomatuksi. Lisäksi luukku oli aivan seinän yöllisen varjon pimeydessä, joten sinne olisi helppo vain yksinkertaisesti kadota. Sanat eivät olleet turvallisia, sillä jahtaajat voisivat kuulla pienenkin äänen - varsinkin kun kyseessä oli täysiverinen demoni ja ihmissusi. Illidan teki Ylvaan merkittävän katseen, kunnes hyppäsikin katolta suoraan avonaista kellaria kohden - kadoten sen pimeyteen.

Illidan oli epäonnistunut jokseenkin hypyssä ja jouttui menemään jokseenkin kyljellä kellarin pari porrastat alas. Siinä tuo kuitenkin nyt kökötti, pimeässä kellarissa jossa oli oletettavasti jonkinsortin säilykkeitä tai muita jänniä lasisia purnukoita. Sarvipää oli ääneti, toivoi vain mielessään että Ylva osaisi tänne - ja etteivät toiset löytäisi sinne. Kunhan Ylva nyt vain löytäisi jonkun paikan jonne piiloutua niin sarvipää olisi iloinen - tosin näyttämättä sitä. Mies kapusi pimeässä istumaan ja hieroi hieman särkevää käsivartta ja kylkeään - pitäen katseensa kuitenkin tiukasti avonaisessa ovessa josta näkyi yöllinen pimeys joka kuitenkin oli hieman valoisampi kuin kellarin yö.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 24 Touko 2012, 23:58

Ylva

Heti kun nainen oli havainnut puolidemonin tajunneen jutun jujun jatkoi tuo matkaa vikkelään. Katolla juoksentelu ei ollut koskaan ollut naisen mieleen ja humalatilassa se oli kohtalaisen haastavaa. Naisen huulilta pääsi muutama kirosana ennen ensimmäistä hyppyä, mutta ei ainakaan vielä onnistunut tipahtamaan alas katolta. Takaa-ajajat eivät jääneet kadulle hölmistelemään vaan liikkuivat vikkelään kaksikon perään, vaikka nuo olivat saaneet mukavan etumatkan. Hiljentämiseen ei kuitenkaan ollut varaa, ei missään nimessä. Ylva joutui käyttämään kaiken keskittymisen siihen, että pysyisi pystyssä ja liikkeessä. Tämän seikan vuoksi tuolta meinasi mennä puolidemonin merkitsevä katse ohi ja tajusi tuon keksineen jotain vasta kun mies muutti suuntaa ja hyppäsi alas katolta. Susinainen muljautti itselleen silmiä, vaihtoi suuntaa rivakasti ja enemmän tai vähemmän tippui alas katolta maankamaralle. Nainen puri huultaan jottei olisi alkanut kiroilemaan äänenen ja eteni nopeasti kellariluukulle, jonne puoldemoni oli kasonnut. Tummaverikkö syöksähti sisään ja veti kellariluukut perässään kiinni sulkien näin ainoan raon, josta tuli edes vähän valoa kellariin. Ylva näki pimeässä, kiitos maagisen korunsa, mutta ei tiennyt puolidemonista.

Ylva nyt kuitenkin pöllähti tuttavansa viereen kellarin lattialle liikevoimasta jolla oli tullut sisälle ja kiskonut perässään luukun kiinni vaimean tömähdyksen saattelemana. Hetken aikaa nainen oli täysin hiljaa paikallaan ja tuntui hetken myös siltä ettei tuo edes hengittänyt. Tummaverikkö kuunteli ääniä, jotka saattoivat tulla kadulta kenties takaa-ajajien toimesta. Kukaan ei ainakaan tullut luukulle koputtelemaan tai mesoamaan sen lähettyville, joten Ylva uskalsi taas hegittää. Nyt vasta kiinnitti huomiota siihen missä oikeastaan oli ja vino hymy ilmestyi naisen huulille. "No enpä olisi uskonut löytäväni itseäni kellarista..:" tuo hymähti samalla kun veti ilmaa nenänsä kautta sisään kalastellen erinäisiä tuoksuja, jotka täyttivät kellarin. Ylva kampesi itsensä ylös ja meni tutkailemaan pienen tilan antimia kalastellen pian pari kynttilää esiin. Ei mennyt kauaa kun nainen oli sytyttänyt ne tuomaan valoa eriskummalliseen piilopaikkaan. Toisen oli laskenut tynnyrin päälle ja toista kynttilää piti kädessään. Tummaverikön kasvoilla oli huvittavaa kyllä jokseenkin voitokas ilme jota kruunasi tuon huuulilta pääsevä huudahdus "Haa!" eikä mennyt kauaa kun nainen oli noukkinut puisesta laatikosta käteensä pullon, joka luultavasti oli viiniä Tai kiljua.

Saatuaan korkin auki, kultasilmä nuuhkaisi juomaa ja kääntyi takaisin puolidemonin puoleen heilutellen pulloa kädessään samalla kun virnuili tuolle. "Miten on? Minusta meidän juomisoperaatio jäi pahasti kesken", Ylva ilmoitti astellen takaisin toisen luokse istahtaen lattialle kerta tuoleja ei ollut näkyvissä ja tynnyrit sun muut laatikot tuntuivat turhan riskaapeliltä. "Sitäpaitsi, ei täältä kannata hetkeen lähteä niin parempi käyttää aikansa hyödyksi", nainen lisäsi vinkaten miehelle silmää pienesti. Nainen oli kuin ei olisikaan ollut ollut vaarassa joutua mukiloiduksi tai jotain vielä pahempaa. Oli kuin tälläistä tapahtuisi harvase päivä ja asian saattoi unohtaa saman tien.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 26 Touko 2012, 14:17

Sekunnit tuntuivat pitkiltä, sillä jännitystä oli edelleenkin ilmassa. Missä Ylva oli, oliko tuo saanut Illidanin merkin? Aika särkyi kuitenkin pian Ylvan lennähtäessä samaiseen kellariin ja lyöden perässään luukun kiinni. Tosin naisen sisääntulo oli niin nopea, että sarvipää kerkesi jo hetken aprikoimaan oliko seurantekijä Ylva vai kenties toinen jahtaajista... toivottavasti ei!

Kellariin tuli sysipimeää. Illidan luotti tulokkaan olevan Ylvan, sillä ainakaan vielä mies ei tuntenut terää kurkullansa tai muualla päin kehoansa. Illidan näki pimeässä, mutta ei kuitenkaan niin hyvin mitä Ylva. Sarvipää pikemminkin erotti vain hahmoja, tai tiedä vaikka pimeässä hahmottaminen olisi muiden vahvistuneiden aistien ansiosta - Illidanilla oli normaaleja ihmisiä rutkasti parempi vaisto, joten tuo vaistoi helposti missä mikäkin liikkui. Oli hiljaista. Kunnes Ylvan ääni kuului jostain läheltä. Sinipään huulille nousi huojentunut vaino hymy. Huh, liippasipas koko tilanne läheltä. Mies tunsi itsensä hieman typeräksi pistäessään itsensä likoon tilanteeseen jonkun toisen vuoksi, mutta olihan tämä nyt kivaa vaihtelua yksinäiselle taivaleelle jossa mukavia heppuja tuli silloin tällöin nähtyä - mutta myös unohdettua.

"No ihan kivahan paikka tämä on, ei valittamista.", Illidan tokaisi äänessään kuitenkin pieni sarkasmin sävy. Illidan vaistosi ja näki jotenkin Ylvan liikkuvan, mutta kohta tila valkeni hieman kynttilöiden syttyessä. Naisen suusta pääsi varsin voittoisa huudahdus joka sai Illidanin nojautumaan hieman enemmän Ylvan suuntaan kuin kiinnostuneena mistä oikein oli kysymys. Jaajaa, että lisää alkoholia? Illidan virnisti jokseenkin karvaan ja iloisen sekaiseen sävyyn

"Miten sen nyt ottaa..", Illidan hymähti, mutta oli selvästi jutussa mukana. "Parempi siis jäädä tänne onnellisesti ryyppäämään.", sarvipää lisäsi vielä ja veti itseään hieman taaemmas, sen verran että tuo onnistui nojautumaan seinää vasten mukavasti. Jollain hassulla tapaa Illidan löysi paikan melko kodikkaaksikin - ehkä sen vuoksi ettei tuolla ylipäätänsä ollut kotia, minkä vuoksi pienikin siistimätön soppero saattoi vaikuttaa kodinomaiselta. "Jos sitä näin kerran pitää yhden illan ja yön vapaata töistä, niin kai se on sitten juomisen arvoista.", Illidan hymyili hullunkurisen oloisena, vielä hieman nousuhumalissa äskeisistä drinksuista.
syaniidikissa
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron