Kirjoittaja Demintty » 11 Elo 2012, 21:04
Kun mies oli kysynyt, että eikai tuo enään luule, että kaikki miehet ovat samanlaisia, alkoi Clarina palautua entiselleen. Se sarkastinen ja pirullinen ilme vahvistui pikkuhiljaa naisen kasvoilla, vain miehen tyhmyyden takia. Ja kun tuo pääsi jatkamaan, neidon kasvoilla tuli 'ootko tosissas' ilme, kuuluisan kulman kohotuksen avulla. Siis miehen oli pakko sanoa että tämä oli erilainen, täysin ymmärrettävää. Clarina tuhahti hieman, kun toinen oli sanonut että tämä rakasti neitoa, kävipä mitä tahansa. Ja vaikka neito olikin jo suurimmilta osin oma itsensä, kävi tämä hieman kavahtamaan kun toinen suuteli tätä.
Neito vastasi kuitenkin suudelmaan, ja nosti katseensa toisen silmiin kun tämä kysyi, saiko se mies tämän itkemään. Neito nosti kätensä pyyhkäistäkseen silmille valuneet hiukset, jotta voisi tuijottaa toista kulma kohotettuna. Nainen kuitenkin piti suunsa kiinni, ja jäi kuuntleemaan paikoilleen toisen juttua siitä kuinka Fred saisi hänet itkemään, olisipa se sitten hänen viimeinen tekonsa tai ei. Neito oli jo aikeissa avata suunsa ja heittää siihen jonkun sarkastisen jutun, mutta ei ketennyt kun tunsi jo toisen kädet itsessään, ja pian saikin halata miestä. Clara laittoi kätensä varovasti toisen selälle ja nekin koskettivat toista vain hellästi. Clara vetäytyi hieman samalla kun kuunteli toinen puhui siitä että ei antaisi kenenkään saada Clarinaa itkemään, ilman että vastaisi siitä. Clarina kuunteli viellä malttaen olla hiljaa, kun toinen puhui siitä että voisivat lähteä erisuuntiin ja miettiä asioita, ja sitten kun he tapaisivat, saisivat puhua suunsa tyhjiksi. Siinä vaiheessa neito tuhahti kärsimättömän kuuloisena. Ja vaikka käyttäytyi niin, osasi kuunnella tämä toisen loppuun.
Kun mies sitten lopetti puhumisensa Clarina virnisti hieman ja vaihtoi painopistettänä toiselle jalalleen. "Sori jos puhun jo nytten suuni tyhjäksi, mutta oletko tosissasi? En kai minä enään luule että kaikki miehet ovat samanlaisia ja haluavat vain pakottaa sänkyyn. En minä niin ole koskaan luullutkaan, että kaikki miehet ovat samanlaisia, luulin vain että sinä olet sellainen, kun sinä vain vaikutit sellaiselta koska kirjaimellisesti tunkeuduit minun seuraani vaikka minä koitinkin olla välittämättä sinusta, joten eiköhän se anna sellaista pientä vaikutusta sinusta, että sinä olet sellainen kusipää joka vain pakottaa sänkyyn. Ja sitä paitsi jos niin olisin luullutkaan jossain vaiheessa, ja luulisin niin yhä, mitä minä enään tässä tekisin?" tämä puhui kaiken nopeaa yhteen suppuun, mutta kuitenkin varmaan tarpeeksi selkeästi, että Fred ymmärtäisi. "Olet pahoillasi, että sanoit minua erillaiseksi, sinun oli vain pakko? Mikä pakko se nyt sellainen oli? Olisit vain pitänyt suusi kiinni kiltisti niin en olisi saanut kuulla sitä varmaan jo tuhannennen kerran elämäni aikana." tämä puhui yhä nopeaan tahtiin, mutta ei kuitenkaan vihaisella äänellä tai mitään vaan ihan kiltin kuuloisesti kuitenkin. "Sinä rakastat minua, vaikka niin sanoisitkin koko ajan, niin minua pelottaa silti, että olen yhä sinun mielestäsi kuvottava, ja siksi en myöskään koske sinuun. Kuka haluaisi ällöttävän ihmisen koskevan itseensä?" tämä kysyi retorisesti ja samalla käveli hevosensa satulan luokse. Kun tämä kääntyi satula sylissään mieheen päin tämä hymyili nyt toiselle. "Ja anteeksi jos nyt pilaan osan hienoa suunnitelmaasi, mutta ei hän saanut minua itkemään. Silloin kun olimme yhdessä suurin osa oli vain sitä että kun isä oli lähellä, annoin hänen koskea, mutta jos isää ei ollut ja hän yrittikin koskea minuun niin mottailin ja läpsin häntä. Osaan kuvitella itseni aneemisen, surullisen ja masentuneen näköiseksi, mutta että itkemään? Ja silloin kun hän pakotti minut sänkyyn, en minä silloinkaan itkenyt, koitin vain päästä pois, ei muuta." tämä hymähti lopettaessaan lauseensa, nyt omana itsenänsä kokonaan.
Kun Clarina oli kävellyt hevosensa luokse ja saanut satulan suoraan, tämä meni Shadowin kaulan alitse toiselle puolelle ja laittoi satulavyön kiinni. "Uskon, että sinulla on paljon mietittävää ja puhuttavaakin sitten myöhemmin, mutta minä uskon että minä olen jo puhunutkin kaikki asiani mitä minulla on, mutta voin kyllä jättää sinulle aikaa mietittäväksi." Clarina tuli hevosensa kaulan alitse kun oli saanut satulavyön oikealle kohtaa, ja sitten neito kävi hakemassa hiljaa suitset.
"Ja jos aiot käyä tosiaan laittamaan sen miehen itkemään, tavataan hautajaisissasi." tämä totesi sarkastisesti samalla kun koitti laittaa päätä heittelevälle hevoselleen kuolaimia. Kun tämä oli saanut hevosensa valmiiksi, neito kääntyi hevosestä päin ympäri jotta näkisi Fredin. "Ihan tosi, sulla ei oo mitään syytä sitten mennäkkään sen miehen luokse. Hän ei ole saanut minua itkemään.." tämä alkoi heitellä syitä miksi toisen olisi turha mennä sen luokse. "Hän ehkä pakotti minut sänkyyn, mutta olen jo tottunut siihen ajatukseen, eikä siinä ole mitään ongelmaa ja sait jo kerran häneltä haavan ihan turhaan.." tämä jatkoi, mutta päätti kuitenkin lopettaa siihen, ettei menisi järkyttämään lopuilla syillä miestä. "Mutta sehän on sinun päätöksesi kuitenkin." tämä totesi kohauttaen hartioitaan. "Ja anteeksi jos saan sinut pettymään, mutta en minä tarkkaan ottaen järkyttynyt asian kertomisesta, vaan siitä miten sinä reagoisit. Eipä mitään uutta ole kuitenkaan tapahtunut niiden suhteen.." tämä puhui miettimättä yhtään, sanoi vaan kaikkea mitä mieleen tuli.
Neito tarttui hevosensa ohjista ja vei tämän ulös. Kun tämä oli taputellut hetken hevosensa kaulaa ja säädellyt vielä jalustimia, neito nosti itsensä satulaan. "Nähdään sitten joskus kun.. kun törmätään toisiin joskus, ja jos ei törmätä tule minun kotiini jos vain osaat." tämä virnisti toiselle, ja laittoi sitten Darkshadowin liikkeelle.
//Lopetin nyt tähän sit tämän (: (>:D >:D) ja oh my ajattelin vastata toiseenki ropeen mut sry, rupeen kahttoo muumeja. The end of story.