And here we go again.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Demintty » 26 Helmi 2012, 22:38

~Clarina~

Nainen naurahti kun toinen nosti tämän paitaa ja teki, mitä nyt tekikään. Clara katsoi toista, kun tämä oli laskenut paidan takaisin alas, ainoa asia hänen päässään pyöri kuitenkin nyt vain se, että oliko hän läski.
Vakavasti sitä miettiessään, tämä koitti selvittää ajatukset ja taas kuunnella toista. Sitten toinen sanoi että hänen olisi pitänyt lyödä miestä. "Pidätkö sinä minua nyt noin väkivaltaisena?" tämä muka oli todelloa yllättyneen kuuloinen, samalla töytäsiten toista. Clara naurahti ja koitti sitten miettiä tuohon sanottavaa, mutta mies kerkesi ensin. Ahdistelija numero kaksi, nainen alkoi miettiä tarkemmin, niin hän se vähän hänestä olikin tuntunut. Sitten Fred kommentoi tämän isoa suuta, pieni ja soma, niin kuin hänelläkin. Clarina naurahti, sitten mies korjasikin asian ettei hänellä ollut itsensä mielestä pieni ja soma suu. Clarina kuunteli toista, ja toisen selityksiä menneisyydestä. Clarina järkyttyi heti ensimmäisestä, kuulemasta, kreivittären poika? Johan nyt on. Claran teki mieliu kommentoida tähän väliin, mutta mies jatkoi silti tiiviisti kertomaansa. Sitten mies pääsi vihdoin perustietoihin, hän on mies, no sen huomasikin jo päällepäin, metsästäjä senkin clara tiesi jo, ja sen mihin mies vie riistaa. Sitten mentiin ruoan puolelle, kuivalihaa.. Clarina kuolasi mielessään. Sitten siirryttiin talveen, ei siitä Clarakaan pitänyt, samoista syistä, ja joitakin syötä tuli lisääkiin claran mielessä. Sitten mies kertoi ikänsä, ahdistelia pappa. Clarina ei voinut muuta kuin naurahtaa. Sitten mies kutienkin vieläkin jatkoi, suuri suu, tai sittenkin Claran oli pakko perua asia, mies änkytti liikaa. Clarina siirsi katosta katseensa mieheen, kuin odottaen mitä toinen kysyisi. Mies kuitenkin katsoi vain kattoon, kuin peläten claran katsetta. Sitten mies kakisti lopulta kysymyksen pois mielestään. Clarina vain tuijotti toista, nyt selvästi säälivä ilme kasvoillaan. "Tyhmä!" tämä huusi naurahtaen. Tähän tilanteeseen Claran mielestä olisi sopinut se, että tämä olisi huutanut toiselle ettei näiden välillä edes ole ollut koskaan mitään, mutta se saattaisi järkyttää miestä likaa, vain pienen pilan vuoksi, joten Clara päätti olla pilailemalla toisella. "Tunnen yhden parin, heidän ikäeronsa on kaksikymmentäyksi vuotta." Clarina naurahti ja töitäisi toista kevyesti kylkeen. "Luuletko tosiaan että pidän sinua vanhana ahdistelija pappana, herran jestas et ole edes keskiiänkriisiä tavoittanut!" tämä sanoi toislle nauraen vähän väliä. "Niin ja sitten ne aikaisemmat asiat imtä puhuit.." tämä alkoi miettiä mitä mies nyt edes oli sanonut. "Pidätkö minua niin väkivaltraisena että olisin lyönyt sinua?" tämä kysyi, muka niin yllättyneen kuuloisena mutta naurahti sitten. "Kyllä minä sinua hiukan ahdistelijana pidinkin, mutta se oli silloin kun puhuit minulle vaikka en olisi enään koskaan halunnut nähdä sinua." Clarina huokaisi ja veätisi sitten henkeä. "Niin ja älä puhu minusta enään tuolla tavalla, en osaa kuvitella itseäni..Kiintoisana?" tämä nosti hieman kulmaansa ja kääntyi katsomaan toista, kyljellään. "Niin ja et ole paskiainen,edes illoinkaan, luuletko että minä sinun lähelläsi silloin haluaisinkaan olla?" Clarina rupesi katsomaan miehen ohi. "Täydentäewn äskeisiä perustietojani..Rakastan kuivalihaa myös, siitähän voisi tulla bravuurimme." tämä naurahti hieman laskien katseensa vierellä makaavaan mieheen. "En pidä todellakaan talvesta. Ensinäkin nuo samat syyt, ja se että synnyin talvella keskelle lumipyryä." Nainen otti toisen kädestä kiinni, nostaen sitten sen poskeaan vasten, pitäen siitä kummallakin käsillä kiinni, antaen sen kuitenkin levätä sängyllä. Tämä sulki silmänsä, sitten huokaisten. "En välitä sodasta pätkäsen vertaakaan, enkä oikeastaan ymmärrä siitä mitääön joten olen puolueeton. Pidän ruoan laitosta, jos olisi raaka-aineita mistä sitä tehdä. Pidän myös eläimistä ja haluaisin koiran, vaikka kyllä hevonenkin minulle riittää. Jos innostun jostain asiasta, kestää hetki ennen kuin minut saa lopettamaan innostelun.." tämä haukotteli tähän väliin. "Ja neljä vuotta ei ole paljon papparaiseni." tämä naurahti pöpperöisenä, sitten kuitenkin päästäen miehen käden vapaaksi. Nousten istumaan, katsoen hetken miestä, lopulta siirtyen "alemmas", miehen kohdalle mennen Fredin viereen kyljelleen, mieheen päin. Katsoen hetken toista, tämä nousi toista vasten, vain hieman jotta ylettäisi toisen huulille. Tämä ei kuitenkaan koskettanut toisen huulia omilla huulillaan, vaan jäi katsomaan siihen toista. "Sinä et todellakaan ole suorasanainen, sinut pitää aina patistaa sanomaan kaikki kysymykset, tuli todettua tuossa äsken kun koitit kysyä onko neljä vuotta liian suuri ikäero mielestäni.." tämä piti tauon, hipoen toisen huulia sitten. "Jos meistä muodostuu jotain." nainen lopetti lauseen ylpein sanoin, suudellen toista. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut kauan, vaan nainen irrottautui toisesta. "Etkö sinä uskalla puhua minulle meistä." nainen sanoi retorisena, sitten naurahten, huvittuneena, lopulta uudellen hipoen toista. "Ja nyt roolit vaihtuivat.." nainen sanoi lempeästi hymyillen toiselle, yhdistäen jälleen huulensa toiseen. Tämä makasi yläruumillaan toisen päällä ja suuteli toista sulkien lopulta silmänsä. Hiljaa tämä hivuttatui kädellään, toisen olkapäästä jatkaen käsivartta kohti, kyynärpään ohi lopulta tullen ranteen kohdalle. Nainen tunsi tämän tekemän korun kädellään, ja rupesi ottamaan sitä pois, kuten hän aikaisemmin totesi, se ei sopinut hänelle, Fred ei käyttänyt koruja, eikä Clara hänen halunnut sellaista edes miehen ylle. Clarina koitti ottaa sitä pois, mutta ei saanut, siitä suuttuen tämä koitti jatkaa suutelua, mutta samalla "vihoissaan" puristaen toisen kättä, saattoi käteen jäädä pari kynne aiheuttamaa jälkeäkin. Helkutarallaa, oli ärsyttävää kun ei onnistunut jossain asiassa. Nainen lopetti suutelun ja avaten silmänsä tämä nousi pois miehen päältä. Clarina kuitenkin jäi toisen viereen, kylkeä ja rintaa vasten makaamaan. "Jos annan nyt vain olla ennen kuin puren sinua ärsyyntyneisyyteni takia." Clarina tuhisi toisen lämmintä kylkeä vasten. "Ja anteeksi jos pistin kynsilläni sinua." tämä katsoi kattoa, ja kipristeli samalla koukussa olleiden jalkojen varpaita.

//tiedän että tekstissä lukee mm. imtä,toislle,täydentäewn ja kaks kertaa eri kohdissa tuo et Clara kysyy siltä et pitääkö se tätä muka niin väkivaltasena ja kaikkia virheitä, mutta en jaksa korjata niitä :D sry kura sotkee atm. minun tekstini. Ei Clara tunne ketään paria jolla on 21 vuoden ikäero, kun taas minä tunne yhden parin :D 25 on vielä nuori =D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Maalis 2012, 20:32

Frederic

Nainen kysyi, pitikö mies häntä niin väkivaltaisena, mutta Fred ei voinut kuin hymyillä.
"en tietenkän." Hän kuitenkin sanoi ja poimi toisen käden käsiinsä painaen naisen käden sitten hellästi nyrkkiin, jonka jälkeen hän suuteli etu- ja keskisormen rystystä.
"Sitä paitsi, näiltä sormilta voisin iskuja ottaakin vastaan." Mies virnisti ja päästi toisen käden vapaaksi.
Toinen myös sanoi, ettei hän saisi sanoa häntä enää kiintoisaksi.
"Mutta kun sinä olet minun kiintoisa tapaukseni." Fred sanoi harmittelevasti.
Mies kuunteli mitä toisella kuitenkin oli sanottavana, kunnes kävi selväksi, että he vihasivat ja pitivät samoista asioista. Kun nainen sanoi, että oli syntynyt lumipyryssä, hän otti miehen käden käsiinsä ja Fred odotti kiinnostuneena, mitä toinen aikoi tuolle kädelle tehdä. Lopulta käsi päätyi vain naisen poskelle ja Fred hymyili toiselle liikuttaen sormeaan hieman toisen poskella.
Toinen jatkoi puhuen nyt sota aiheesta ja Fred kuunteli tarkkaavaisena, oli hyvä tietää mitä toinen tästä kaaoksesta ajatteli, ettei Frederic menisi vain sanomaan mitään väärää. Sen jälkeen aihe vaihtui ruoanlaittoon ja ruoanlaitosta eläimiin. Fred hymyili koko sen ajan, kun nainen puhui, ihan vain muodollisuuden tähden. Ei häntä aiheissa mikään kovin huvittanut, mutta mies ei tahtonut olla kuin sitruunan syönyt. Nainen haukotteli ja hymy vääristyi hieman, koska mies ei ollut varma halusiko toinen viestiä äskeisellä, että häntä nukutti ja hän halusi lähteä, vai oliko tuo haukotus vain tahaton kehon merkki osoittaa ikävystymisestä/väsymyksestä. suuremmin mies ei sitä kerennyt ajattelemaan, koska nainen olikin jo jatkanut puhumista, tälläkertaa hänen äänensävynsä oli kiusoitteleva, johtuen varmastikin aiheesta. Claralle neljä vuotta ei ollut paljoa, mutta jos jokin perinteitä vaaliva tästä ikäerosta kuulisi, hän ei pakolla olisikaan niin suvaitsevainen. Onnekseen mies ei tuntenut ketään niin perinteisiin kietoutuvaa henkilöä.
Clarina päästi Fredericin käden vapaaksi ja mies olisi tahtonut laittaa sen takaisin toisen sileälle poskelle, muttei kuitenkaan kehdannut tyrkyttää kättään toisen lähelle, olihan tuo juuri sen pois ottanutkin. Samassa nainen siirtyi lähemmäs Frediä, istumaan. Mies ei tiennyt asennon vaihdon suurempaa syytä, mutta olihan toisella oikeus vaihtaa paikkaa, joten Fred ei suuremmin ajatellut naisen liikkumisen syytä. Pian mies luuli tietävänsä miksi toinen oli liikkunut, kun Clara läheni häntä ja hänen huulensä jäivät kiusallisen lähelle miehen omia. Mies olisi halunnut liikkua sen himpun verran, että he koskettaisivat toisiaan, mutta ei kuitenkaan voinut toisen alkaessa puhumaan. Nainen sanoi, ettei mies ollut suorasanainen. Miehen olisi tehnyt mieli sanoa väliin puolustuksen, mutta antoi toisen puhua loppuun. Se ei vain ollut Frediä, ei tällä hetkellä.. hän ei tahtonut satuttaa toista sanoillaan, mutta toinen oikein kerjäsi ikäviä sanoja ja tunnelman rikkovia epäilyksiä. Toisinsanoen Fred ei pitänyt siitä, miten nainen suorastaan syytti häntä asiasta. Fred ei sanonut mitään, vaikka hetkeksi tulikin pieni tauko, jonka jälkeen nainen taas jatkoi sanomalla "jos meistä muodostuu jotakin". Siihen miehen oli pakko pienesti virnistää, mutta se jäi lyhyeksi, koska nuo huulet tavoittivat vihdoin Fredericin huulet. Silti äskeisestä hieman haikeana mies ei pystynyt tarttumaan suudelmaan kunnolla kiinni, eikä hän suuremmin osannut välittää siitä, että suudelma oli lyhyt.
Nainen kysyi suudelman jälkeen retorisen kysymyksen ja Fred hymyili vinosti. Ei, ei hän uskaltanut. Sellaisen julistaminen ei ehkä olisi naiselle täysin päivänselvä asia, vasta tänä samana päivänähän ei olivat vain tavanneet ihan ok kavereina, koska tuskin heitä kunnon ystäviksikään pystyi nimittämään. Nainen hipoi miehen huulia ja tälläkertaa Frederic halusi tuntea toisen huulet omillaan. Kuitenkaan huulet eivät painuneet yhteen, vaan nainen sanoi roolien vaihtuvan ja ennenkuin Fred edes kerkesi tajuta naisen sanoja, oli miehen ja naisen huulet yhdessä. Mies päästi pienen inahduksen, vain siitä mielihyvästä, jota tuo jo odotetu suudelma toi mukanaan. Toisen yläruumis oli miehen päällä ja mies antautuikin täysin toiselle ja tuon suudelmalle. Käden lähtiessä kulkemaan miehen kättä pitkin Fred sulki silmänsä nauttien toisen sormien tuomasta tunteesta, kunnes liike loppui ranteeseen, johon koru oli sidottu. Mies tunsi kuinka nainen koetti ottaa korua pois, muttei välittänyt, hän ei tiennyt miksi toinen halusi korun pois, mutta se oli okei, kunhan suudelma säilyisi.
Hetken korua näpellettyään nainen puristi miehen kättä ja suudelmakin oli muuttunut jokseenkin kovaksi, mutta kipu oli vain sivuseikka, oikeastaan mies melkein kuin nautti sen tuomasta vivahteesta tilanteeseen. Silti oli hänen kurtistettava hieman kulmiaan, kun puristus voimistui ja lopulta Fred kurkisti luomiensa lomasta, mitä toinen oikeasti teki. Naisen kasvo piireet olivat jotenkin kovat ja miehelle niistä tuli mieleen kipu, joten hän siirsi vapaan kätensä naisen poskelle haluten muodostaa siitä pehmeämmän. Nainen lopetti kuitenkin suutelun ja nousi miehen päältä, jonka jälkeen Fredille tuli turvaton olo ja hän halusi toisen takaisin, muttei kehdannut myöntää sitä. Toinen kuitenkin jäi hänen lähelleen, joten se helpotti tuota turvatonta oloa. Nainen tuhisi, että hänen oli parasta jättää asia sikseen, koska hän ärsytti niin paljon, joten mies rupesi itse ottamaan korua pois. Ihan vain naisen vuoksi. Toinen pyysikin samalla anteeksi, jos oli pistänyt häntä. Fred pysyi hiljaa hetken, kunnes sai korun irti ja hän laski sen viereensä kääntäen katseensa naiseen.
"Ei se mitään." Mies sanoi hiljaisesti, hän oli ollut jo pitkän tovin hiljaa, joten puhuminen tuntui mukavalta. Mies empi hetken, ennenkuin lähti hitaasti kohti naista. Hän laittoi kätensä naisen koukussa olevien jalkojen kummallekin puolelle siirtyen hieman eteenpäin, tehden saman, minkä nainenkin oli tehnyt, eli laittoi huulensa toisen huulien tasalle, muttei antanut niiden koskea.
"Sitä patsi.." Fred kuiskasi ja antoi ylähuulensä hipaista toisen alahuulta. "ethän sinä ole väkivaltainen.." Mies jatkoi ja suoristi naisen jalat vapaalla kädellään, laittaen kätensä toisen polvitaipeeseen ja näin nosti jalkaa hieman, että polven taive suoristui, jolloin mies pystyi laskemaan jalan. Fred teki sen toisenkin kerran, toiselle jalalle, kunnes kummatkin jalat olivat siististi suorassa ja mies jatkoi hieman lähemmäs muulla ruumiillaan.
"ja vaikka olisit..." Fred naurahti ja läheni vaarallisen lähelle toisen huulia, hän olisi itsekin halunnut vain syöksyä suudelmaan, mutta sitten Frederic ei olisi saanut lausettaan loppuun.
"en minä pelkää." Mies kuiskasi lopettaen lauseensa. Sen tehtyään toinen venytti vielä tilannetta, kunnes hän päätti painaa huulensa toisen huulille. Pitkään mies ei siinä viipynyt, vaan hän sulki silmänsä ja antoi huultensa valua toisen leualle. Samaan aikaan kädet löysivät tiensä naisen hiuksiin ja toinen niistä lähti valumaan kohti niskaa, kunnes se jäi siihen. Mies melkein kuin istui toisen jalkojen päällä. Naisen jalat olivat hänen jalkojensa välissä, mutta mies ei laskenut niille minkäänlaista painoa. Hän jopa nousikin siitä hiljaa enemmän konttausasentoa muistuttavaan asentoon. Mies tiesi, että jos nainen hermostuisi, hän voisi helposti potkaista Frediä haaraväliin, mutta mies uskoi, ettei toinen tekisi niin.. miksi tekisi? Ainakin Fred nautti tilanteesta ja arveli naisenkin nauttivan.
Ei mennyt aikaakaan kun Frederic antoi huultensa vaipua yhä vain alemmas, jolloin ne löysivät naisen kaulan. Mies hengitteli rauhallisena lukuisien suudelmien lomassa, joita hän antoi toisen kaulalle. Samalla naisen hiuksissa lepäävä käsi lähti valumaan, eikä se enää tukenut toisen päätä, vaan se lipui ohi niskan, selälle, jossa se vielä jatkoi matkaansa selkärankaa pitkin saapuen lopulta naisen alaselälle, mihin se jäikin. Mies suuteli toisen kaulaa vielä pari kertaa, kunnes hän nosti huulensä takaisin toisen omille viilettäen niitä kuitenkin toisen iholla. Mies avasi silmänsä taas, kuin hakien toiselta vastausta: menikö hän liian pitkälle? Oliko mies ylittänyt naisen rajan? Eihän Fred voinut tietää mihin asti toinen tätä haluaisi. Nainen ei pannut vastaan tavan suutelemiseen, mutta olihan tämä jo asteen hieman vakavempaa puuhaa.

//ja vastaus kesti hieman, kiitos netin, mutta tässäpä olisi. Seassa voi olla pientä hittiä, joten anteeksi jo siitä. D: toivottavasti en mennyt liian pitkälle, potkase minua jos et tykkää ;) .__.//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 13 Maalis 2012, 20:58

~Clarina~

Nainen tuhahti kun toinen sanoi ettei se mitään. Tämä kääntyi kunnolla selälleen ja antoi kädenvartensa laskeutua silmien päälle. Yhtäkkiä hän oli kuin luonnejakaantumisen keskipiste. Hän ei oikein itsekään tiennyt mitä ajatella tai millä tuulella nyt edes oli, eihän tilanne ollut sen suurempikaan, mutta clara nyt oli vähän outo. Sitten tämä kuitenkin veti kätensä salamana pois silmien edestä kun tunsi jonkun-no tietenkin Fredin- tulevan lähemmäs. Clara pääsi säikähtämään heti silmien aukaisun jälkeen uudelleen. tämä hätkähti ja sulki silmänsä kiinni. Mies oli ollut aivan hänen nenän edessä eikä nainen ede ollut huomannut. "Luoja.." tämä mutisi ja avasi sitten silmät koittaen rauhoittua kun mies aloitti jonkun puheen. Clara nosti huulilleen hymyn kun Fred sipaisi huulellaan tämän huulta. Sitten mies taas jatkoi pitkin välein luultavasti, loppuun asti. Mies alkoi kuitenkin tekemään jotain Claran jaloille, jolloin nainen koitti nähdä mitä, mutta se ei onnistunut oikein hyvin. Miehen teot kuitenkin valkenivat tälle nopeasti, hän suoristi tämän jalkoja. Olisi kylläkin vain tarvinnut pyytää että suoristaisi, mutta se kait olisi pilannut miehen asian kerronnan rytmin. miettiä tämä ei kuitenkaan kerennyt pitkään sillä tuo jo jatkoi. ´Ja vaikka olisit´ niin, tuo kertoi ettei hän ollut väkivaltainen mutta, sitä se ei kerro onko hän muuten vain mielipuoli vai ei. clara kuitenkin koitti pitää hymynsä huulilla, se kävi kuitenkin yllättävän helposti kun toinen läheni omilla huulillaan tätä. Clarina katsoi toisen silmiä lempein silmin, hieman odottavinkin. Sitten toinen sanoi ettei pelkäisi, siis jos Clara olisikin mielipuoli, tai siis väkivaltainen. Clara aikoi tehdä tähän väliin jotain, kuten sanoa vastaväite tai tökätä toinen ihan leikkimielessä pois tämän läheltä, mielummin se vastaväite. Kiva suunnitelma pääsi kuitenkin lipumaan sormien välistä vetenä pois sillä tunsi jo miehen huulet omillaan, piru vieköön. Clara sulki silmänsä, tuntien myös samalla kuinka toisen huulet lähtivät huulilta. Sitten tuntui kuinka miehen kädet tunkeutuivat tämän hiuksiin, toinen siitä sitten tuli niskalle. Siitä tulikin naisella mieleen, mihin hän oli omat kädet laittanut? Kyllä, ne makasivat vartalon vieruksilla, ihan kuin Clara olisi ollut joku panttivanki. Tämä avasi silmiään pikkasen ja nosti sitten kummatkin kätensä miehen käsivarsia pitkin. Toinen käsi tuli niskalle ja toinen tuli olkapäälle ja jäi siihen. Toinen käsi taas jatkoi matkaansa yläselältä keskiselälle, jolloin toinen käsi sitten samalla liikkui niskalle.
Sitten mies laskeutui tämän kaulalle jatkaen siellä sitten. Clara sulki silmänsä ja avasi suunsa raolleen, huokaisten pienesti mielihyvästä, samalla kipristellen varpaitaan.
Fredin käsi oli lipunut selkärankaa pitkin alaselälle, joka sai kylmätväreet kulkevan luidenytimissä asti, mikä kuitenkin unohtui miehen suudellessa vielä pari kertaa kaulaa, sitten etsien taas huulet. Nainen avasi silmänsä nopeasti, sitten mieskin avasi silmänsä. Toinen jäi vain tuijottamaan naista. Clara avasi suunsa raolleen, sieltä ei kuitenkaan kuulunut mitään. Tämä virnisti sitten kun ei keksinytkään mitään sanottavaa. "Mitä?" tämä kysyi lopulta supattaen ainoan sanan joka pääsi suusta. Ääni oli lempeä ehkä hieman huvittunut jostain oudosta syystä, mutta nainen pysyi visusti katseellaan toisen silmissä. Inhottavaa kyllä, melkein koko ajan jompikumpi oli epäilemässä tai kysymässä toiselta mitä mieltä oli siitä ja mitä mieltä oli tästä, he eivät vain kummatkaan osanneet olla varmoja. Ja muutenkin Clarina oli ensin että ei uskalla sanoa mitään heidän ns. suhteestaan, ja sitten yhtäkkiä hän muka uskaltaakin ja kyselee toiselta eikö tämä uskaltaisi, osaisipa hän itsekin päättää.
Nainen tuhahti ja hymyili sitten toiselle. "Mitä minun pitäisi tehdä, en minä sinun suullesi täältä patjan pohjalta rupea kurottelemaan." tämä virnisti ja sitten siirsi kummatkin kätensä miehen yläselälle painaen tätä alle sekunnin kevyesti jotta tämä tulisi lähemmäs suudeltavaksi.

//Netti on aina niin avulias mullekkin -.- En kovin keksinyt mitää sry, jatka sinä tapahtumia etiäpäin jos vain haluat ^^ ja säästän persuksesi tällä kertaa viikon kivulta jos vain sallit? :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 18 Maalis 2012, 20:54

Frederic

Nainen kysyi mitä hänen pitäisi tehdä ja Fred vain naurahti asialle hiljaa. Toisen kädet hänen selällään puskivat miehen alemmas ja näin huulet taas yhtyivät. Fred päätti ottaa nyt suudelmalta kaiken mitä se pystyi antamaan. Huulet, toisen sormet, hengitys, kaikki tekivät yhteistyötä. Pikkuhiljaa kieli karkasi huulien raosta ja työntyi toisen huulien lomasta tuon suuhun. Hetken kieli leikitteli toisen suussa, mutta pitkään kielisuudelma ei kestänyt, sillä mies keskittyi enemmän käsiinsä, jotka pitivät miehen ruumista irti toisen ruumiista, jotta nainen ei litistyisi hänen alleen. Siksipä mies ottikin toisen olkapäistä kiinni ja kierähti niin, että nyt nainen oli hänen yläpuolellaan. Mies ei ollut katkaissut suudelmaa, miksipä hänen pitäisikään? Kävihän se näinkin päin.
"Voit huoletta maata päälläni, et voi satuttaa minua." Fred sanoi virnistäen ja jatkoi sitten taas suudelmaa, koska hänen huulensa janosivat toisen huulia yhä vain enemmän. Nyt kun suudelma tuli jo melkein automaattisesti, pystyi Frederic kiinnittämään enemmän huomiota käsiin, jotka vieläkin pitivät hellästi kiinni naisen olkapäistä. Toinen käsi lähti naisen kylkeä pitkin kunnes se tavoitti paidan helman, jonka alle käsi sukelsi nopsaan. Samassa kun mies lähti tuomaan kättään takaisin naisen kylkeä pitkin, myös paita rullaantui toisen päältä. Mies siveli kädellään toisen kylkeä edestakaisin, kunnes päätti ottaa toisenkin käden mukaan ja hän toisti saman kuin edelliselläkin kädellä; hän vei sen ensin paidan helmaan ja sitten rullasi paidan toisen kyljen päältä, joten nyt naisen vasta, suuri osa selkää ja kyljet olivat paljaana. Naisen pehmeän ihon tunteminen oli jotenkin ihanaa, joten Fred päästi pari syvää huokausta suudelman lomasta. Hänen oli kuitenkin pakko pysähtyi ottamaan henkeä pitkän suudelman jälkeen, jolloin hänen kätensä makasivat toisen alaselällä ristissä painaen toisen ruumista omaansa vasten. Mies kohotti hieman päätään, jotta sai huulensa naisen korvan vierelle.
"Haluan sanoa sinulle.." Fred aloitti kuiskaten ja painoi huulensa toisen huulille hivellen toisen selkää käsillään, kunnes taas piti pienen tauon ja jatkoi:
"että olen todella onnekas mies.." Fred sanoi hymyillen pitäen nyt päänsä rennosti sängyllä ja puhuen normaalilla äänellä. Taas mies kohotti päätään, mutta vain suudellakseen toista ja nopean suudelman jälkeen mies sanoi sanomisensa loppuun:
"kun löysin sinut." Nyt mies piti pientä hengitys taukoa, hän hengitti raskaasti, mutta ei antanut sen kuulua naiselle. Sen sijaan kun huulet lepäsivät, kädet liikkuivat rennosti toisen kyljille ja sieltä ne päätyivät naisen vyötärölle, tuon housujen ja ihon väliin. Siihen niiden eteneminen sitten jäikin, koska mies ei tahtonut riisua toista.. ainakaan vielä. Jokin pieni piru miehen sisällä huusi, että hänen pitäisi vain vetäistä naisen alapään peitteet tieltä, mutta se olisi tuhonnut kaiken, minkä takia mies tässä oli toisen naisen vierellä, jota hän rakasti. Kyllä, mies oli varma, että hän rakasti Claraa.
"Joten, ethän lähde pois?" Fred jatkoi nyt pidemmän tovin jälkeen. "Ethän karkaa?" Frederic sanoi pieni virne kasvoillaan. Hän silitteli hetken toisen pehmeää ihoa ja toivoi, että toinen ei pahastunut, vaikka mies olikin jo tunkeutunut naisen peitetylle alueelle, mutta eihän Fred ollut kuitenkaan koskenut mihinkään kovin arvokkaaseen tai siis naisen todellakin omaan.
Mies painoi huulensa toisen huulille ja liu'utti kätensä pois vaatteen ja ihon välistä.

//ja tiedän, ettei Clara enää käytä housuja, mutta kun en tiedä.. minulla on ollut käsitys että hänellä on tässä housut jalassa. |: korjaa jos olen väärässä ja ajatelkaamme kaikki mikä liittyy neitokaisen housuihin hameena.. //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 20 Maalis 2012, 17:21

~Clarina~

Jos clara ei olisi ollut täysin toisen vankina, olisi tämä lähtenyt hyppelehtimään iloisena sinne tänne, mutta se oli nyt vähän mahdotonta, jopa hänen kielensäkin oli nyt miehen vankina. Tosiaan, tämä tajusi että suudelma oli muuttunut kielisuudelmaan, jolloin tämä alkoi vastailla toiselle ettei tämä ihan yksin jäisi siihen avuttomana leikkimään.
Tämä naurahti suudelman väliin pikkuisesti, tietäen itse hyvin miksi oli naurahtanut, mutta halusi pitää tiedon itsellään, ainakin toistaiseksi, se sitten riippui malttaisiko tämä pitää turpaansa kiinni. Pikku salaisuudesta ajatukset muuttuivat siihen miten kielisuudelma alkoi muuttua taas niihin entisiin päin, niihin entisiin joihin ei kyllästyisi koskaan. Niiden aiheuttamat tunteet ja muutenkin se ihanuus joka ei loppunut pitkään aikaan suudelmien jälkeenkään.
Ihanaiset ajatukset keskeytyivät kun tämä tunsi miehen tekevän jotain. Ahaa, neito tajusi mitä mies aikoi. Hetken päästä tämä olikin jo miehen päällä makaamassa koko vartalo mitalla, Clara kuitenkin laittoi jalkansa miehen kumminkin puolin, laittamatta niitä kuitenkaan koukkuun, vaan jättäen ne suoriksi. Siihen suudelma loppui, ilmeisesti toisella oli jotain asiaa sillä ei clarasta ainakaan tuntunut siltä että tarvitsisi ylimääräisen hengähdys tauon. Mies sanoi että Clara pystyisi makaamaan tämän päällä satuttamatta häntä. No, voisi Clara kyllä potkaista toista haaraväliin jos tässä nyt sitä haettiin. Ajatukselle Clara virnisti ja jätti ainakin toistaiseksi sanomatta ääneen sitä. Sitten yhdyttiin jälleen suudelmaan jolloin Clara koetti perehtyä hyväilemään toisen huulia, samalla kun otti miehen olkapäistä kiinni ns. nostaen yläruumistaan hieman irti toisesta, jääden kuitenkin suudelmaan tiiviisti kiinni.
Outoa mutta totta, Clarina tiesi mitä halusi, mutta ei sitten ollut läheskään niin varma miten asian toteuttaisi, joten tämä vain jatkoi suutelemista ja jätti tekemättä sen mitä aikoi. Sitten kuitenkin miehen käsi alkoi laskeutua olkapäältä alas Claran kylkeä, jolloin veti suudelman väliin henkeä lyhyesti. Sitten miehen käsi meni paidan alle koskettamaan tämän ihoa, lopulta alkaen nousta kylkeä pitkin niin, että siinä paidan helmakin nousi samalla. Nainen siirsi kummatkin kätensä miehen olkapäiden yläpuolelle sängylle ja tunsi myös sitten kuinka toinenkin käsi ensin laskeutui, sitten sukelsi paidan alle jolloin nousi taas ylös paidan helma mukanaan. Miehen viileät kädet lämmittyivät pikku hiljaa tämän iholla joka harmitti neitoa sillä ne olivat tuntuneet niin ihanilta viileinä, toisinaan olihan Fredin lämmitys kosketuskin ihanaa. Clarina vetäytyi pois suudelmasta, kun toinenkin lopetti. Sitten mies alkoi sanomaan jotain johon nainen kyllä koitti kovasti keskittyä mutta ei voinut kun tunsi miehen sormet hivelevän tämän selkää ja sitten mies painoi huulensa hetkeksi tämän huulille jolloin nainen hymyili sen verran kuin voi mahdollisesti tuossa tilanteessa. Ja sitten kun mies oli sanonut seuraavat sanansa, clarina osasi jo arvata loputkin, mutta antoi miehen kuitenkin mennä loppuun. Claran virnisteli yksikseen odottaen että toinen sanoisi loputkin asiastaan jotta naiinen pääsiisi puhumaan. Clarina meni hieman alas päin jotta mies ylettäisi kunnolla suutelemaan tätä ja sitten nousi taas että näkisi toisen kunnolla kun tämä sanoisi loputkin asiastaan. Ennen kuin mies kuitenkin kerkesi sinne asti, nainen laskeutui sen verran, että ylttäisi toisen kaulalle asti huulillaan. Siellä hetken tehtyään työtään, tämä nosti naamansa toisen tasolle, ei kuitenkaan suoraan yläpuolelle vaan vähän viistoon. Nainen kuunteli ensin virnistellen toisen muutamat sanat, mutta virnistely päättyi lopulta kuitenkin hymyyn jolloin tämän valkoinen hammasrivistö paljastui.
Miehen kädet alkoivat liikkua ensin kyljille, sitten lantiolle, lopulta kädet olivat Claran housujen ja ihon välillä, jolloin nainen tuhahti ikään kuin olisi muka kärsinyt ja tämän pää retkahti alas roikkumaan toisen olkapäälle. Tämän teki mieli ruveta raivoamaan toiselle, mutta toinen kerkesi ensin avata suunsa. Ethän lähde pois? oli miehen sanat joihin Clara halusi keksiä jotain nasevaa mutta mitään ei suusta tullut hetkeen, hän vain puri huultaan, saakelin pirulainen tuo Fred kun härnäsi tällä tavalla. Sitten tuo jatkoi jonkun tovin jälkeen, kysyen saman kysymyksen vain eri sanoilla. Clarina nosti roikkuvan pään joka oli ollut hetken ajan jo Fredin olkapäällä, sitten tämä puraisi alahuultaan niin että huuli ikään kuin meni suuhun. Sen jälkeen tämä nosti ylävartaloaan hieman, ei edes paljoa, mutta tämä suoristi itseään niin, että oli suoraan tuon kasvojen yläpuolella. Fred suutelikin Claraa jolloin nainen koitti rentouttaa huulensa ja onnistukin siinä lähes täydellisesti. Tämä kuitenkin ei edes lopettanut suudelmaa kunnolla, vaan vetäytyi pois tuon huulilta. Anteeksi nyt vain herraseni, mutta viet kaiken kunnian minulta.. tämä naurahti kun tajusi että mies voisi käsittää asian niin, että hän vie Claralta kaiken kunnian olevan tuollainen nyt hänen kanssaan. Tarkoitan että ethän sinä minua löytänyt vaan juuri minähän sinuun törmäsin, sanan mukaisesti.. tämä totesi virnuillen ja toinen kulma koholla toiselle. Sitten tämä laskeutui vaarallisen lähelle toisen kasvoja pitäen yhä kulmakarvaansa ylhäällä. Ja tiedoksesi vaan, että olet todella ärsyttävä kun teet noin. Clara käänsi päätänsä lantionsa puolelle ja sitten myöhemmin miehen käsille. Koitatko tahallasi härnätä minua? tämä nosti katseensa takaisin miehen silmiin samalla kun supatti. Meinaan että pidän siitä kaikesta mitä teet mutta sitten yhtäkkiä lopetat.. Härnäystä. tämän ääni hiljeni sana sanalta ja lopulta tuon huulet koskettivat toisen huulia. Sitten se lopulta muuttui suudelmaksi. Naisen kieli oli tällä kertaa ensin se joka karkasi toisen suuhun. Clara veti ensin toisen kätensä ensin miehen olkapäälle ja sitten kaulalle, jatkaen kielisuudelmaa vielä jonkun verran, sitten kuitenkin lopettaen sen. Tämä lopetti koko suutelun täysin pysyen kuitenkin lähellä toisen naamaa. Clara siirsi toisen kätensä miehen kyljelle ja hymyili sitten toiselle. En lähde pois.. tämä kuiskasi toiselle, sitten mennen miehen vasemman korvan puolelle, kuiskaten korvaan sitten. En karkaa.. tämä jätti suunsa auki hengittäen sitten kevyesti sen kautta. Clarina siirsi kasvojaan kohti toisen kasvoja ja kun saavutti ne tämä hymyili hennosti. Ethän härnää enään, vaan tekisit jotain kunnolla, en minä suutu. tämä kysyi toiselta lähes normaalilla äänen voimakkuudella, niin ja no tuota nyt ei pystyisi oikeastaan kysymyksesi edes väittämään, se oli lähinnä pyyntö tai anelu. Mutta jos et halua voit sinä lopettaa kokonaan, kunhan et enään vaan härnää minua. tämä sanoi hieman naurahtaen loppu puolella, mutta koitti silti tosissaan tarkoittaa sitä mitä sanoi. Päätä jotain.. Sinä melkin annat itsesi minulle, tai no otat minut itsellesi, mutta sitten lopetat ihan kuin tahallasi härnätäksesi.. tämä sanoi ohimennen samalla kun syöksyi toisen huulten kimppuun.

//Kyllä Clara omistaa monetkin housut, ei hätää, pääset jälleen livahtamaan viikon pers-kivulta :D ja joo kirjoitin tähän jo paripäivää sitten vastauksen mutta kun minun piti painaa 'kopioi' lipsahtipas käteni kohtaan 'leikkaa' joten kirjoitimpas uudelleen ja kärsivällisesti tuon uudestaan, ja surkeampi tuli ku siitä aikasesta ku minä en tietenkää ollu tallentanu sitä =.=
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 20 Maalis 2012, 21:54

Frederic

Clara avasi suunsa ja sanoi miehen vievän kaiken kunnian häneltä. Fred oli hieman ihmeissään, mutta kun toinen selvensi asiaa, oli miehen pakko irvistää.
"Mutta olisit lipsunut käsistäni, jos olisin vain sanonut 'anteeksi, että olen tiellä', joten olen osa syyllinen." Mies naurahti ja katsoi, kuinka toinen laskeutui lähemmäs häntä, mies vilkaisi naisen huuliin. Niin herkullisen näköiset.. Frederic halusi painautua suudelmaan heti, mutta neito pysähtyi kiusallisen lähelle.. kuin kielletty herkku. Sitten toinen sanoikin, että mies oli ärsyttävä tehdessään niin, miten mies tekikin käsillään. Fred kauhistui hieman, koska eihän hän halunnut tehdä mitään, mitä nainen ei tahtonut hänen tekevän ja ensimmäisenähän mies päätteli, että toinen oli kiusaantunut tapahtuneesta, kunnes.. nainen selitti hieman tarkemmin miksi piti sitä härnäyksenä. Toinen siis piti siitä. Ennenkuin Frederic pystyi sanomaan mitään, oli jo toisen huulet hänen omillaan ja mies tyytyi siihen tilanteeseen. Miksipä hänen olisi pakko sanoa mitään? Kun toisen kieli työntyi hänen suuhunsa, Fred sulki silmänsä ja antoi kielensä leikitellä toisen kielen kanssa. Mies hengitti jokseenkin raskaasti nenänsä kautta ja antautui tunteillensa täysin. Mies tunsi naisen kädet, mutta ei täysin tiedostanut niitä, kunnes suudelma loppui, täysin. Ei kieltä, eikä huulia. Mies avasi silmänsä ja katsoi Claraa, joka oli yhä lähellä häntä. Sitten naisen käsi löysi tiensä miehen kyljelle, jonka jälkeen nainen sanoi, ettei lähtisi pois. Eikä hän myöskään karkaisi, mies hymyili itsekseen. Ensin mies ei osanntu sanoa mitään toisen sanoille, mutta, kun toinen sanoi, että hän voisi vain lopettaa kokonaan miehen oli pakko vastata.
"En halua." Hän kuiskasi ja toi kätensä naisen paidalle ottaen siitä kunnolla kiinni ja kuunteli toisen sanat loppuun, jonka jälkeen hän pujotti paidan pois naisen päältä. Paljas pinta houkutteli miestä, mutat tuo ei tahtonut vielä kiirehtiä asian kanssa. Hän kyllä katkaisi naisen aloittaman suudelman, painaen nyt huulensä toisen olkapään ja kaulan väliin. Siinä mies pysyi pidemmän hetken suudellen ja hieman nuollen toisen ihoa. Samalla kädet silittelivät naisen kylkiä edestakaisella liikkeellä, joka johti alaselänseuduilta, kylkiä pitkin mennen sitten miehen ja naisen väliin melkein rintoihin asti. Liike muuttui hieman voimakkaammaksi ja mies painoi hieman käsillään, ei tietenkään niin, että toiseen olisi sattunut, mutta hän sai sillä pientä liikettä aikaan, kunnes hänen kätensä eivät pysähtyneetkään enää alaselän kohdalla, vaan ne jatkoivat reippaasti housujen alle. Mies laski päänsä toisen olkapäältä tyynylle ja hän katsoi toista, pieni viekas ilme kasvoillaan. Miehen teki niin mieli ottaa kätensä pois ja härnätä toista vielä hetki, mutta koska toinen oli sanonut, että mitään härnäilyjä ei tähän enää suvaittu, mies ottikin kiinni hosuista ja alkoi laskemaan niitä pikkuhiljaa jättäen toisen alusvaatteet silti vielä paikoilleen. Kun housut olivat siinä pisteessä, ettei mies niitä enää käsin saisi alemmas, hän alkoi vetämään lahkeesta jaloillaan. Se vaikutti kömpelöltä, mutta samalla kun hän sitä teki, hän painoi huulensa toisen kaulalle ja suuteli sitä pitkään siirtyen taas huulien pariin. Taas kieli työntyi naisen suun sisään ja kuin pyysi naisen kieltä liittymään leikkiin.

//Minä olisin saanut raivarin siinä pisteessä ja haistattanut kikkareet koko ropelle :D ja jes my ass is saved! again.. :3 //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 21 Maalis 2012, 18:32

~Clarina~

Nainen avasi silmänsä suudelman loputtua ja tämä katsoi nyt toisen silmiin. Mies sanoi ettei halua, jolloin nainen meni hieman ilmeettömäksi kun sitten vasta hetken päästä tajusi mitä mies halunnut, hän ei halunnut härnätä eikä myöskään lopettaa. Nainen naurahti pienesti ja sitten huomasi miehen alkaneen ottamaan paitaa pois tämän päältä. Clarina antoi tehdä Fredin sen vaivattomasti ja auttoi itsekin siinä. Clara laski katseensa miehen kasvoihin ja naurahti sitten tuon naaman nähdessään.
Siinä kuitenkin tämä nosti kätensä joka oli ollut Fredin kyljellä ja nosti sen sitten omalle kaulalleen, siitä sitten nousten niskan puolelle. Tämä räpläsi sormillaan siellä kaulakorunsa lukkoa ja saikin sen kohta auki. Sitten tämä nosti sen ilmaan roikuttaen yhdestä päästä, lopulta laskien sen varovasti maahan. Siinä sitten kun tämä nosti kätensä lattian tasolta, hän nosti sen miehen hiuksiin, joka nyt suuteli tämän kaulan ja olkapään välistä aluetta. Tämä olisi nostanut toisen kätensä sängyltä miehen olkapään yläpuolelta miehen kädelle joka ns. silitti tätä nyt-saaden pientä liikettä aikaan-, mutta silloin hänellä ei olisi ollut mitään tukea joka häntä olisi niin pitänyt, ettei hän olisi lässähtänyt miehen päälle, mikä ei ollut ehkä kovin hyvä ajatus.
Miehen kädet olivat nyt tukevammat ja samassa sukelsivatkin Claran housujen alle, jolloin myös miehen pää laskeutui tyynylle. Clara silloin otti kätensä pois toisen kaulalta joka oli siihen valunut toisen hiuksista, sitten laittaen kätensä toisen kädelle joka oli laskenut voitavansa tämän housuja. Clara tarrasi siihen käteen ja veti sen ylemmäs neidon omaa vartaloa pitkin, samalla jatkaen suudelmaa miehen kanssa vastaillen siihen kielen kanssa leikitellen. Tämä tunsi toisen jalkojen vetävän neidon housuja yhä pois jaloista, jolloin Clara potki toisen jalat irti tämän housuista sekä jaloista. Tämä itse nosti sitten jalkaansa niin, että toinen lahe lähti nostamasta jalastaan, sitten tämä laittoi jo vapaan jalan housujen päälle, jotta housut olivat kuin tämän jalan ja sängyn välissä. Sitten tämä nosti toistakin jalkaa jolloin ne housut olivat pois jaloista.
Sitten neito pysäytti miehen käden neidon lantion yläpuolelle. Nainen laski Fredin käden miehen omalle paidanhelmalle. Clarina taitteli miehen sormet omalla kädellään Fredin helmaa pitämään. Sitten nainen irrottautui suudelmasta mennen miehen korvalle. "No on tämä nyt aika epäreilua vielä kun sinulla on vaatteet päällä.." tämä supatti hieman naurahtaen toiselle, nostaen kasvonsa taas miehen kasvojen yläpuolelle. Samalla tämä nosti oman kätensä jälleen miehen olkapään yläpuolelle, siellä se antaisi tukea ettei tuo tosiaan lässähtäisi toisen päälle ylävartalollaan. Sitten tämä nosti kulmakarvaansa kysyvästi että ottaisiko tuo nyt paidan tai edes jotain pois päältä, sitä Clara ei rupeasisi tekemään koska kuitenkaan se ei onnistuisi.
Clarina katsoi Frediä silmiin ja virnuili kiusoittelevasti ennen kuin painoi huulensa tuon huulille purasiten kerran tai kaksi kertaa toisen alahuulta hennosti.

// D: sorgee koe huomenna enkä oo lukenu yhtään nii lyhyttä.. :<
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 22 Maalis 2012, 18:43

Frederic

Toisen housut oli saatu vihdoin pois. Nainen ohjaili miehen kättä, mutta se ei Fredericiä haitannut, hän sai kylmiä väreitä, kun sormet koskivat neidon ihoon, kunnes käsi löysi paikkansa miehen oman paidan helmalta. Toinen katkaisi suudelman ja kuiskasi tilanteen olevan epäreilu. Mies naurahti hiljaa ja kohotti selkäänsä hieman sängyltä, saadakseen helman kulkemaan ylemmäs. Se kuitenkin keskeytyi hetkeksi, kun toinen painautui miestä vasten ja antoi huultensä taas koskettaa toisen huulia. Tälläkertaa neito kuitenkin pienesti näykkäisi Fredin alahuulta, toisenkin kerran ja kummallakin kerralla mies tunsi suunnatonta mielihyvää kulkevan koko ruumiinsa läpi.
Mies ei kuitenkaan voinut riisuuntua, jos hän aikoisi olla naisen alla, joten mies kietoi kätensä toisen olkapäiden ympärille ja nousi istuma-asentoon. Samalla hän piti huolen, että nainen pääsi sellaiseen ansentoon, ettei toisen selkä katkeaisi.
Mies otti paitansa nopeasti pois ja katsoi naista hetken, kunnes painoi huulensa suudelmaan. Kieli eksyi taas leikittelemään toisen kielen kanssa. Samalla mies käännähtikin kyljelleen ja vei naisen mukanaan pehmeälle patjalle makaamaan. Miehen toinen käsi päätyi naisen selälle ja siellä se painoi toista lähemmäs miestä, joka yhä piti huulieen tiiviisti toisen omissa. Fred katkaisi suudelman hetkeksi, ottaakseen vain henkeä pehmeästi laskien katseensa toisen leuan alapuolelle ja nostaen sen sitten takaisin ylös katsoen toisen silmiä. Sen jälkeen huulet halusivat takaisin toisen huulille, joten Frederic antoikin huultensä syöksyä takaisin toisen huulille ja suudelma jatkui taas.
Samalla käsi naisen selällä siirtyi alemmas alaselälle ja hetken sen jälkeen se siirtyi neidon vatsalle. Sieltä käsi lähti ylemmäs.
Taas mies otti henkeä ja tälläkertaa piti pidemmänkin tauon katsoen naista silmiin.
"haluatko sitä todella?" Mies kysyi kuin varmistaakseen, vaikka arveli tietävänsä vastauksen. Samalla kun hän odotti vastausta, käsi löysi paikkansa Claran naisellisuuden viereltä. Mies ei reagoinut asiaan kummemmin, kuin se olisi jokapäiväinen asia, että mies koskettelee naisen rintoja. Niimpä mies painoikin huulensa takaisin toisen huulille ja siirsi kämmenensä kunnolla toisen rinnanpäälle.

//No problemo ja tuota pitäisikö tähän laittaa jotain K15 merkkiä tai jopa K18 merkkiä? Itselläkin alkaa tulla lyhyempää jälkeä >://
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 23 Maalis 2012, 21:46

~Clarina~

Nainen tunsi miten miehen kädet nousivat tämän olkapäille ja sitten hennosti alkaen niistä nostaa tätä. Clara ensin hieman kurtisti kulmiaan, mutta sitten tajusi että ei toinen voinut kunnolla saada paitaa pois jos he makaisivat. Nainen nousi itse kunnolla ns. istumaan toisen päälle. Tämä odotti että mie saisi paitansa pois, ja sillä aikaa kun tuo teki tuota, eli oikeastaan kovin lyhyen ajan, Clara vetäisi hiuksistaan nauhan irti joka piti päällimäisiä hiuksia takana. Nainen vei kätensä suoraksi, ja antoi sitten nauhan leiailla alas mutkitellen ilmassa kuin pitkä lohikäärme.
Clara katsoi nauhaa kunnes ei enään nähnyt sitä sen tiputtua lattialle saakka, puoliksi sängyn alle. Tämä jäi hetkeksi tuijottamaan ympäri huonetta, mutta sitten tajusi yhä olevansa miehen kanssa vielä tässä. Clarina siirsi katseensa nopeasti mieheen takaisin, joka tuijottikin tätä näköjään. Clarina virnisti hieman, kuin pyytäekseen anteeksi että oli unohtanut miehen hetkeksi. Clarinan virne kuitenkin kävi kärsiväksi kun tuo näki miehen ylävartalon, miksi hän ei voinut olla yhtä laiha. Hän oli kyllä ehkä liiankin laiha, mutta kaikki naisethan aina luulevat itseään läskeiksi.
Sitten miehestä näkikin että tämä aikoisi kohta suutelemaan tätä jolloin nainen kumartui toista kohti pienesti ja kevyesti. Tämä vastasi suudelmaan lähes täydellisesti leikitellen toisen kielen kanssaa, mutta tätä hommaa häiritsi se etä nainen halusi tietää mitä toinen aikoi, sen hän sai tietää heti kun mies ns. kaatoi heidät kummatkin kyljilleen, kuitenkin jatkaen suudelmaa. Naisen kädet eksyivät miehen luokse, toinen niskalle/kaulalle ja toinen alaselälle, kuten miehenkin käsi teki, lopulta vetäen näitä lähemmäksi toisiaan. Sitten mies kuitenkin hetken päästä lopetti suudelman ottaakseen vain luultavasti kunnolla hengeä, hän halusi edes hetken hengitellä rauhassa niin kuin nainenkin. Clarina avasi silmänsä ja katsoi toista sitten, joka laskikin pian katseensa Claran leuan alapuolelle, samalla nainen vetikin sen käden joka oli ollut miehen niskala/kaulalla, ensin Fredin olkapäälle. Sitten vain alkaen vetää etusormeaan toisen vartaloa pitkin, tämä meni solisluun kautta miehen vatsalle. Nainen pyöritteli sormeaan hetken miehen vatsalla, vetäen kuitenkin kätensä sitten irti kokonaan miehestä, laittaen sen oman vartalonsa taakse.
Clara jatkoi suudelmaa miehen kanssa ja näpräsi sängyn kangasta sormillaan jotka olivat tämän vartalon takana. Samalla Claran toinen käsi miehen lämpimällä selällä meni nyrkkiin hennosti ja tämä siirsi sitä hieman ylemmäs toisen selkää pitkin.
Sitten mies piti taas tauon, jolloin Clara veti huulensa ikäänkuin suuhunsa ja avasi sitten pikkuhiljaa ja varovasti silmiään. Tämä näki heti miehen silmät tämän edessä katsoen tämän neidon silmiin. Clara katsoi hetken miehen silmiä, mutta sitten siirsi katseensa jonnekkin miehen ohi, sitten katse osui hieman alemmas miehen olkapäähän. Jos Clara olisi katsonut toista silmiin olisi tämä alkanut vain kunnolla punastelemaan, pahemmin mitä hän nyt punasteli. Neidon punaiset posket eivät hellittäneet punaisuuttaan sitten yhtään kun Fred kysyi kysymyksen. Clara vähän nosti toista suunpieltään, ja naurahti pienesti avaamattaan suutaan.
Neito nosti katseensa miehen silmiin kuitenkin lopulta kun arveli punastelun loppuneen, ja katsoi nyt siis toisen sinertäviä silmiä. Ennen kuin Clara kerkesi kunnolla ruveta miettimään mitä muutakin väriä toisen silmissä oli, mies kerkesi jo aloittaa suutelun, antaisi nyt edes vähän omaa rauhaa. Clara olisi tässä vaiheessa naurahtanut viimeiselle ajatus lauseelleen, mutta oli nyt kuitenkin suudelman vankina, sekä lisää ajatuksia tuli ilmoille kun mies siirsi kätensä kunnolla tämän rinnalle, samalla kun nainen otti vartalon takan olleensa käden ja asetti sen miehen olkapäälle. Hetken tämä mietti milloin lopettaisi suutelun, mutta lopulta työnsä miehen olkapäästä miestä vain hetkeksi kauemmas jotta tuo tajuisi lopettaa suutelun. Sen loputtua Clara kuitenkin veti miehen takaisin lähelleen, vaikka ei mies edes kauas mennytkään äsken tämän työntäessään häntä irti itsestään. Nainen nosti katseensa kunnolla miehen silmiin ja nosti sitten toist ulmakarvaansa. "No mutta hei eikö minun mielipiteeni enään kiinnosta?" tämä kysyi kiusoittelevasti, vaikka tiesikin että mies oli odottanut vastausta ennen kun oli alkanut käydä kiinni. Clarina vain naurahti ja alkoi jälleen punastella. Tämä laski leukansa alas ja kuiskasi sinne kirouksensa, nostaen kuitenkin kasvonsa melkein heti takaisin miehen kasvojen tasolle ja virnisti sitten. "Mistä sinä tiedät jos vaikka yhtäkkiä tyrkkään sinut sivuun ja lähden juoksien pois vetäisten vaatteeni mukaan nopeasti. Järkytyksestä vain lähtisin ja huutaisin itselleni mielessä mitä olin oikein tekemässä?" tämä virnisteli yhä vain leveämmästi mielikuvansa takia. "Onhan minulla huonot taustat tämän asian suhteen joten minulla olisi hyvä syykin miksi lähtisin?" Clara totesi läpällä "kylmän rauhallisesti" ja nosti sitten toista kulmakarvaansa. "Toisaalta vaikka onkin huonot taustat niin en minä silti lähtisi pois, ensinäkin lupasin etten lähde, ja sitä paitsi sinä olet siinä." tämä korotti ääntänsä sanana 'sinä' kohdalla ja tökkäsi sitten hennosti toisen rintakehää kädellään joka aikaisemmin oli työntänyt miestä kauemmas olkapäästä. Clara kurtisti kulmiaan kuitenkin hetken päästä. "Lupaathan minulle kuitenkin kolme asiaa?" tämä kysyi nostaen katseensa takaisin miehen silmiin, katse nimittäin oli kerennyt käydä miehen lautavatsassa. "Ensimäisenä se, että älä tee itsestäsi koskaan läskiä." Clara vähän naurahti, sitten kuitenkin koittaen pitää kasvonsa peruslukemilla. "Toiseksi, tukehduta minut seuraavan kerran kun jään pölöttämään vähän sitä ja vähän tätä, ihan tyhmiä puheita kuten äsken." tämä kurtisti kulmiaan, puristi silmänsä kiinni ja avasi ne sitten katsoen toista. "Kolmanneksi älä koita elvyttää minua sen jälkeen kun olet tukehduttanut minut, muuten pölöttäisin taas." Claran etusormi pyöri jälleen toisen vartalolla, tällä kertaa vain siinä rintaehällä mihin se olikin jäänyt. "Neljänneksi.." tämä virnisti sillä meni jo yli laskujen mitä oli sanonut aluksi että miehen pitäisi luvata joitakin asioita. "Neljänneksi toivon vain että enne n kuin alat tehdä minulle yhtään mitään.." tämä huokaisi sillä tajusi miehen jo kyllä aikoja sitten tehneen vaikka mitä tälle. "No ennen kun jatkat tekemisiäsi niin kerrot sitten itse sinun nais taustasi. Et maininnut asiasta mitään ja minä hingun halua tietää sen." tämä näytti mahdollisen anovan ilmeen. "Ja älä ota tästä hernettä nenääsi, mutta.." Clara virnisti. "Kysynkin tuon vasta huomenna..Jos olen täällä vielä." tämä lisäsi viimeisen lauseen kiusoittelevasti, melkein kuiskaten ja samalla siirtäen miehen rinnustalla olevan kätensä takaisin miehen niskan taakse kuitenkin odottaen miehen vastausta äskeiseen kysymykseen ennen kuin edes harkitsi asiaa syäksyä toisen huulien kimppuun.

//Ja tuosta k-joku hommasta saat ihan itse päättää. Tosin kyllä se ois parempi laittaa vaikka näitten vastausten alkuun tai jonnekkin jos me jatketaan tästä kunnolla, mutta sitten jos skipataan suoraan aamuun niin ei kait sitä tarvi laittaa :) toistan nyt: Saat IHAN ITSE päättää skippaatko vai etkö seuraavassa vastauksessasi :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 24 Maalis 2012, 19:22

Frederic

Nainen työnsi miehen pois suudelmasta, se oli hieman outo hetki ja Fred tunsi nolostuvan asiasta. Oliko hän ollut näin sokea, ettei ollut huomannut toisen haluavan lopettaa? Tuon pois työnnön jälkeen mies vain puri huultaan ja katsoi toista kysyvästi.
Nainen kysyi, että eikö hänen mielipiteensä enää kinnostaneetkaan. Mies hymyili heikosti, koska oli hämillään. Nyt hän oli todella noloissaan, koska tiesi, että olisi voinut jäädä odottamaan vastausta pidempään. Nainen rupesi kertomaan mahdollista tarinaa ja siitä mies meni vieläkin enemmän sekaisin. Äsken nainen oli vaikuttanut jokseenkin varmalta, mutta nyt.. toinen kertoi kuinka hän voisi vain lähteä. Mies laski katseensa alas huokaisten. Hän ei tiennyt mitä tehdä.. hänellä ei ollut edes paitaa päällä.. Fred oli todella luullut jotain suurempaa tapahtuvan. Nainen sanoi, ettei lähtisi, mutta se oli jo jokseenkin itsestäänselvyys, olisihan tuo sen jo tehnyt, jos oikeasti halusi juosta.
Kun nainen pyysi häntä lupaamaan kolme asiaa, mies nosti katseensa ja katsoi naista silmiin. Frederic nyökkäsi, hitaasti, mutta varmasti. Ensimmäinen pyyntö kuulosti naurettavalta, mies oli odttanut jotain traagisempaa. Silti hän ei pystynyt nauramaan, ei edes hymyilemään. Fredericin kasvot olivat kuin jäässä, hän ei tiennyt mitä toinen olisi vielä sanomassa.
Toinen pyyntö kuulosti yhtä naurettavalta ja Fred hymyili pienesti, mutta avuttomasti kuin linnunpoikanen. Kun kolmas pyyntö saapui Fred kurtisti kulmiaan, oliko toinen laskenut leikkiä koko ajan? Sitten kuitenkin neito sanoi "neljänneksi.." ja mies tunsi sydämensä takertuvan kurkkuunsa. Tuo oli varmasti jättänyt sen ison pamauksen viimeiseksi, jonkin radikaalin asian, joka muutti koko illan toiseen suuntaan. Nainen aloitti ja mies ei pystynyt edes hengittämään.. mitä toinen tarkoitti? "Ennenkuin alat tehdä minulle yhtään mitään.." ja pian toinen korjasikin, mutta se ei auttanut. Mies ei pystynyt hengittämään ja sieltä se sitten tuli. Toinen halusi tietää hänen naistaustoistaan. Se jysähti. Fred otti keuhkonsa täyteen ilmaa ja tuijotti toista hetken. Sitten toinen sanoikin, että kysyisi sen vasta huomenna, jos olisi silloin siellä. Fred avasi pienesti huuliaan kuin sanoakseen jotain, mutta sanat olivat takertuneet hänen kurkkuusa. Mies oli saanut selvän vastauksen omaan kysymykseensä, tästä he eivät voisi enää jatkaa.
"En tiedä mitä sanoa." Fred sanoi hieman ihmeissään. Hänen äänensä oli käheä ja hän pelkäsi toisen lähtevän. Olihan tuo kiusoitellut asialla.
"Haluatko lähteä?" Frederic sanoi epävarmana. "Haluatko juosta?" Mies melkein kuin toisti äskeisen. Hänestä tuntui, kuin hän olisi halunnut itkeä. Tilanne oli kiusallinen, outo ja kaikinpuolin ahdistava, eikä mies ollut varma, mitä toinen äskeisellä oikein haki.
"Miksi puhut tuollaisia? Minä rakastan sinua!" Fred karjaisi yhtäkkiä. Hän oli epävarma, enemmän kuin epävarma, hän ei luottanut enää itseensä tässä tilanteessa. Mies nousi nopeasti ylös, otti paitansa ja kömpi pois sängystä pukien paidan päälleensä.
"Minä halusin sitä!" Fred huusi, mutta hänen äänensä sortui. Ei, hän ei itkenyt, mutta hänen äänensä ei jaksanut, hän ei jaksanut.
"Haluatko sinä minut?" Mies kysyi heikosti, hän seisoi ovi aukossa valmiina juoksemaan pois tai palaamaan takaisin. Hän tiesi ylireagoineensa.

//ööh.. miten tässä näin kävi?! olen pahoillani, mutta en saa Frediä enää sopuetumaan tilanteeseen ja nukahtamaan.. hän ylireagoi liikaa. >: Ehkä annat anteeksi, etten saanut skipattua aamuun, mutta kun näin kävi.. >___< //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 25 Maalis 2012, 14:50

No eiei! >:D täähän on just kivaa ku tulee kivoja käänteitä! Päästän miesrukan pahasta kuitenkin :) ehkä..mitään en voi luvata >:D Siis wah? en mää mitään sanonu.. :D//


Clarina katsoi toista yhä se sama kiusoitteleva ilme kasvoillaan, joka oli kuitenkin heikkenemään päin kun tämä tajusi toisen ottavan jonkun nyt aika rankasti, suutelu jäi ainakin hetkeksi taakse. Claran kiusoittelevan ilmeen tilalle oli tullut säälivä ilme, se vahtui vähän väliä milloin miksikin, kärsiväksi sekä järkyttyneeksi, ihmetteleväksi sekä epävarmaksi. Tämä katsoi Frediä silmiin, sitten mies sanoikin ettei tiennyt mitä sanoisi, käheällä sekä epävarmalla äänelläkään. Clara veti päänsä taakse, niin että kasvot olivat kohti kattoa. Tämä sulki silmänsä ja puristi ne kiinni, mitä hän oli sanonut, ei hän mitään pahaa ainakaan mielestään.. No paitsi ehkä se nais asia oli ehkä henkilökohtainen, mutta ei Clara sitä pahalla kysynyt, ihan vain.. No olihan hänkin kertonut miestaustansa, melkein silloin ensikerralla kertonut toisenkin taustansa, joten nainen ajatteli että saisi tietää toisenkin taustan.
Nainen laski päänsä nopeasti toista päin, kun Fred jatkoi. Clara kuunteli kulmat kurtussa toista ja avasi suunsa sanoakseen vastaväitteen, mutta mies jatkoikin, hällä väliä. "No en! Kuuntelitko sinä ajatuksen kanssa vai onko puheeni mennyt koko tämän päivän ajan toisesta korvasta ulos?!" tämä ei edes kuullut mitä mies sanoi toiseksi, mutta se oli luultavasti ensimmäistä kysymystä vastaava asia ainakin asian lyhyydestä päätellen. Äsken kun Clara oli puhunut toisen päälle, tämä ei ollut edes kunnolla huutanut, oli vain pienesti korottaen äänstänsä, sillä hänen ääni ei edes olisi raaskinut huutaa, ei hän jaksanut enään ruveta huutamaan. Clara tuijotti nyt toista hieman hämmentyneen näköisenä, sulkien lopulta suunsa joka oli jäänyt pikkuisen auki, samalla hieman koittaen neutralisoida ilmeensä.
Sitten mies kysyi ensin jotain kovempaan ääneen, Clara ei edes halunnut kuulla kunnolla mitä toinen kysyi, vaikka kuulikin täysin mitä toinen sanoi. Sitten Fred karjaisi että tämä rakasti Claraa, jolloin nainen veti vain itsensä irti miehestä säikähtäneenä, sekä nousten istumaan. Mies nousi ylös siepaten myös paitansa mukaan. Fred kömpi pois sängltä pukien paitansa päälle jolloin Clara nosti polvensa ylös ja laittoi kätensä niiden ympärilleen. Samalla kun tämä oli nostanut polvensa ylös, oli tämä pyörähtänyt niin että näkisi miehen koko ajan. Clarinan pelokas ilme sen kun vain pahentui kun Fred alkoi taas huutaa, kuinka romanttista. Neito ei kerennyt sen enempää miettiä toisen sanoja sillä koitti keskittyä mieheen itseen, mihin hän oli menossa? Clarinan leuka oli näköjään taas tipahtanu alas jättäen suun auki. Neito halusi vain vajota maan alle sillä ei tiennyt mitä oli tehnyt, ainakaan tarkalleen, kyllä hän tiesi että oli saattanut hieman järkyttää toista. Hän oli tehnyt sen aikasemminkin tänään, hänen pitäisi alkaa pitää kirjaa tai alkaa laskea montako kerta hän osasi olla tosiaankin niin ärsyttävä tai jotain että sai toiset juoksemaan häntä ovesta ulos ja pakoon. Ennen kun nainen kerkesi miettiä sen enempää miten karkaisi nyt cryptin rajojen ulkopuolelle ettei enään satuttaisi toisia sanoillaan, mies kerkesi kysyä jälleen jotain, nyt hieman kuitenkin rauhallisemmin ja heikommin, selvästi kuitenkin valmiina lähtemään tuosta ovesta ulos jonka suussa hän seisoi nyt.
Clarinan silmät alkoivat kiilua takkatulen valossa kun tämä rupesi miettimään miten, tai no lähinnä mitä mies oli huutanut, mitä hän oli sanonut. Neito painoi päänsä vaan jalkojen väliin, niiin kuin tehtiin silloin kuin pyörrytti tai muuten vain oli huono olo. Tämä veti henkeä ja nosti sitten päänsä ylös. "Minähän sanoin, että saan sinut vielä joskus juoksemaan ovesta ulos." Clarina nosti kätensä poskelle jotta pieni kyynel joka pääsi tipahtamaan pelosta sekä järkytyksestä poskelle, tipahtaisikin käsille, jotta sitä ei näkyisi, ainakaan niin selvästi. Clarina kuitenkin oli jatkanut toisen katsomista, ettei tuo vain yhtäkkiä juoksisikin tuosta ovesta ulos niin ettei Clara edes huomaisi sitä. Clarina laski polvensa alas ja meni sitten sängyn reunalle istumaan yhä pitäen katseensa toisessa. Tämä hapuili lattialta paitansa, mutta sitten kun sai sen käsiinsä tämä painoi vain kasvonsa siihen, kuin kuivaten silmänsä kunnolla, ja sitten tämä laski paitansa takaisin lattialle. Sitten pelokaasta ilmeestä tämän ilme muuttuikin yhtäkkiä kovin neutraaliksi, ehkä liiankin kuin joku ihmeen robotti tämä tuijotti toista, se kuitenkin hävisi kun tämä kurtisti kulmiaan sekä punastui hieman. "Anteeksi mutta en ole nähnyt sinua ennen huutamassa ja olet silloin näköjään pelottava.." tämä mutisi tosi hiljaa, pyytäen anteeksi sitä että oli säikähtänyt ja itkenyt, siis jos toinen tajusi että tämä oli itkenyt edes.
Neito sitten kuitenkin suoristi kulmansa ja alkoi räplätä sormillaan molemmin puolin sängyn kangasta. "Unohda se mitä aikaisemmin huusin että kunteletko minua edes järjen kanssa tai jotain.." tämä vikisi pienesti katsahtaen lopultakin muualle kuin mieheen pitemäksikin aikaa. Tämä nosti katseensa taas mieheen,tällä kertaa katosen suoraan tuon silmiin. "Oikeastan älä ehkä sittenkään unohda. Olen koko päivän sinulle osoittanut tavalla tai toisella miten tärkeä sinä olet minulle, ja sitten sinä annat yhden kerran kun heitän läppää sen kanssa että lähden, kumittaa kaiken mielestäsi, kaiken sen mitä olen tosissani sanonut sinulle!" tämä ei huutanut kuitenkaan raivoissaan vaan kuin vain vinkuen että jokin asia oli epäreilua. Nainen nousi seisomaan ja lähti sitten kävelemään miestä kohti. Clarina katsoi toista silmiin kävelyn ajan, tosin ihmeellisen lempeästi katsoikin ettei mitenkään vihaisesti, vaikka niin olisi voinut luulla päättäväisestä kävelystä. "No herra-'minä halusin sitä', tulee tänne ja saakeli ottaa sitä." Clara sanoi neutraalisti ehkä hieman turhautuneen kuuloisena. Clarina pysähtyi miehen eteen tarraten samalla miehen kummastakin kädestä kiinni. "Kyllähän sinä voit tuonnekin kylälle mennä ja etsiä jonkun saakelin huoran sieltä, mutta minä perhana olen tässä ja sinä saakelin draamaquieen et mene sinne koska voi hemmetti minä haluan sinut!" tämä kuulosti siltä kun tältä olisi juuri keittänyt yli, mutta ääni oli korottanut kuuluvuuttaan vain vähän tavallisesta puheäänestä. Clara päästi irti miehen toisesta ranteesta, ja kääntyi ympäri lähtien kohti sänkyä, vetäen miestä samalla perässä toisesta ranteesta pitäen kiinni. Tämä pysähtyi sängyn eteen ja päästi irti toisen ranteesta. Neito pysyi yhä neutraalin näköisenä kun tarrasi toisen paidan helmasta kiinni nostaen sitä sitten. Kun tämä oli saanut toiselta paidan pois päältä, heittämättä sitä yhtään minnekkään tämä otti toisen olkapäistä kiinni ja alkoi sitten varvastella ylettääkseen kunnolla toisen kasvojen tasolle. Tämä suuteli toista lyhyesti, mutta intohimoisesti näinkin lyhyellä suudelmalla. Clarina lopetti suudelman nopeasti ja lopetti myös varvastelun. "Luvataan nyt vain kaksi asiaa kummatkin, ei sen enempää." tämä aloitti katsoen toisen sinertäviin silmiin. "Ensimmäiseksi kummatkin pysyvät tästä lähin.." Clarina meni miehen takse ja tuuppasi tämän sängylle kaaduksiin. Tämä katsoi miestä silmiin virnistäen, heittäen miehen paidan lattialle omansa viereen ja sitten itse tullen myös sänkyyn polvilleen. "Sängyssä. Ja toiseksi kummatkin pitävät turpansa kiinni, ei pientä äännähdystäkään.." Clarina puheensa aikana lähestyi miestä, ja vauhti hidastui sana sanalta, kun tämä rupesi itsekin miettimään mitä oli sanomassa. Clarinan toinen kulmakarva nousi ylös ja Clara pysähtyi täysin sekä sanoissaan ja tekemisissään. "Toisaalta, perun sen 'ei pientä äännähdystäkään' sen voit iihan hyvin unohtaa." tämä naurahti jälleen pitkästä aikaa ja sitten kumartui miehen yläpuolelle "suutelemaan" toisen kaulaa.



Clarina ynähti ja veti käsivartensa silmien päälle jotta valo ei enään häiritsisi tämän nukkumis yrittämisiä. Oli kuitenkin enään liian myöhäistä koittaa nukkua kun tämä oli herännyt niin ettei tosiaankaan voisi saada enään unta, vaikka naista väsyttikin niin paljon. Voisi siis sanoakin että Clarina oli jo herännyt. Clarina tunsi miten kylmä ilmavirta virtasi sitten tämän paljaalla pinnalla, jolloin nainen vain vetäisi peittoa ylemmäs kädellään joka oli olut peittämässä silmiä valolta. Valon säteet tosiaan olivat aamuisin kirkkaita. Claralta vei kaksi yritystä että tämä sai silmät kunnolla auki, että silmät olisivat tottuneet auringon valoon.
Nainen oli nostanut peittoa kaunaloihin asti, jolloin tämä laittoi kätensä suoraksi vartalonsa viereen, mutta se osui johonkin. Clara vetäisi kätensä takaisin ylös nopeasti, ja kohotti päätään jotta näkisi mikä hänen vieressään oli. Niimpä tietenkin, Clara laski päänsä takaisin patjalle ja naurahti hieman kun tajusi kunnolla että hän oli juuri lyönyt Frediä vatsaan kevyesti. Sekä että hä sai juuri tajuta että hänellä ei ollut tyynyä, kuinka epäreilua. Nainen huokaisi ja nousi istumaan valmiina noustakseen ylös ja tekemään edes jotain. Ei, hän ei olisi jaksanut ,häntä väsytti niin kovasti, mutta kun ei kuitenkaan enään unta saanut niin ei hän kehdannut jäädä vain makoilemaan. Nainen käänsi päätänsä ensin oikealle, nähdäkseen Fredin jota oli juuri lyönyt, heräsikö hän siihen vai ei? Siihen Clara ei jaksanut jäädä odottamaan vastausta vaan käänsi katseensa sitten vasemalle nähdäkseen kuinka lähellä reunaa hän oli nukkunut. Tosiaan, hän oli lähellä pudota lattialle.
Neito veti peiton syrjään ja sai vastakseen heti kylmän ilmavirran joka kietoi tämän täysin syleilyynsä. Clarina siitä huolimatta käänsi itsensä reunalle kunnolla istumaan niin että jalat koskisivat maata. Nainen katseli sängynviereistä maata ja koitti etsiä itselleen jotain päälle pistettävää. Tämä kumartui hieman ja tarttui paitaansa sujauttaen sen sitten päällensä. Sitten nainen tarrasi lattialta kummatkin housunsa laittaen ne jalkoihiinsa. Tämä laskeutui ensin kontalleen lattialle, sitten kumartuen siitä vielä alemmas yläosallaan, ja kurkotti sängyn alle. Tämä hapuili sormillaan sieltä hiusnauhansa, joka oli nähtävästi mennyt kunnolla sängyn alle. Kun tämä sai sen sormiinsa, tämä istahti lattialle ja haroi sormillaan takkuisia hiuksiaan, sitten sitoen nauhan taakse hiuksiin niin kuin aina. Clarina sen tehtyään katseli jälleen lattiaa, mihin hän oli laittanut sitten hiuspantansa, hän ei ainakaan muistanut että oli sen edes ottanut pois päästään, mutta sielä se ei enään ollut. Clarina nousi seisomaan ja sitten kääntyi ympäri jolloin silmät kirkastuivat. Tämä sieppasi lattialta tämän pinkkimusta raidallisen pantansa, laittaen sen nopeasti päähänsä.
Alkoi kuitenkin olla kylmä, jolloin Clarina kääntyi ympäri. Tämä kumartui ja sieppasi lattialta miehen paidan jonka oli eilen illalla heittänyt siihen niin. Clarina laittoi sen nopeasti yllensä ettei jäätyisi vieläkin enempää, tosin nyt kyllä mies sitten jäätyisi kun heräisi, jos ei jo ollutkin herännyt, saisi sitten hakea toisen paidan.
Clarina laittoi itselleen vielä kaulakorunsa kaulaan ja istahti sitten sängyn reunalle, hierasten hieman silmiään unisena yhä. Tämä haukotteli kerran, jos toisenkin ja kääntyi sitten yläruumiilaan mieheen päin. Tämä tyytyi katsomaan miestä hetken, mutta sittn kääntyi kunnolla toiseen päin, kumartuen tuon ylle. "Tiedän, että minun pitäisi täsä vaiheessa jo olla tekemässä aamupalaa, mutta voitko sinä tulla tekemään sen kanssani?" tämä kysyi pienesti väsyneen sekä lempeän kuuloisena toiselta, toivoen että jos mies ei ollut vielä herännyt, että hän heräisi nyt. Ennen kuin tämä antoi kuitenkaan Fredin vastata mihinkään, Clara suuteli toista lyhyesti ja toivoi edes sen herättävän toisen jos puhuminen ja lyöminen ei ollut auttanut, ja sitten hän nousi sängyltä haukotellen.

//Hohohoo ja näin minä skippasin kekkulisti aamuun asti >:)
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 25 Maalis 2012, 19:58

Frederic

Nainen näytti yhtä epävarmalta kuin hän. Fred oli hieman ihmeissään tilanteesta, hän ei ollut varma miksi oli suuttunut niin paljon, mutta silti ärtymys oli yhä päällä, eikä hän halunnut tässä yhtäkkiä solmia rauhaa. Clara painoi päänsä polviensa väliin ja Fred oli hieman hämillään. Hän katsoi toista ilmeetömänä. Neito taisi itkeä, mutta Fred ei osannut välittää, ei sillä hetkellä. Hän tunsi olevansa syyllinen toisen itkuun.. no oikeastaan hänhän olikin syyllinen siihen, mutta silti mies ei tuntenut mitään voimakasta toisen kyyneliä kohtaan.
Neito pyyhki silmänsä paitaansa, jonka tuo oli juuri poiminut. Nyt Calara katsoi häntä, neutraalin ilmein. Se oli jopa jokseenkin pelottavaa, koska noista kasvoista ei paljastunut minkäänlaista tunnetilaa, mies ei tiennyt mitä toinen tunsi tai ajatteli. hetken päästä sekin hävisi, onneksi. Nainen pyysi anteeksi. Frederic ei tajunnut, itku oli normaali reaktio ja tuo pyysi sitä anteeksi. Fred ei kuitenkaan vastannut mitään. Hän vain seisoi hiljaa oven suussa ja katsoi toista. Neito pyysi unohtamaan sen mitä oli sanonut, mutta lopulta kuitenkin sanoi, että ei hänen pitäisikään unohtaa. Mies tiesi, että toinen ei ollut lähdössä, mutta hän ei voinut ymmärtää, miksi toinen veti sitä vitsiä, miksi leikkiä hänen tunteillaan?
Clara nousi, Fred katsoi häntä valmiustilassa. neito käveli häntä kohti ja mies siristi pienesti silmiään. Sitten nainen avasi suunsa ja päästi sanansa vapaiksi. Ne pyörivät miehen mielessä ja Fredin suu oli avautunut auki.. osin järkytyksestä ja osin hämmästyksestä. Toinen puhui hänelle jotekin.. kylmästi. Toinen jatkoi nyt vieläkin kylmemmin ja koovemmin. Frederic tunsi katumusta sanojaan kohtaan. Hän hämmästyi toisen sanoista, mutta muuttui jotenkin lempeästi, kun toinen sanoi lopuksi haluavansa hänet.
Mies oli pienessä transsissa. Hän ei tiennyt mitä ajatella, kunnes tajusi toisen vetävän häntä sänkyä kohti. Mies ei laittanut vastaan, mutta ei kuitenkaan kulkenut iloisesti hypellen toisen perässä, vaan antoi toisen tosiaan hieman vetää häntä. he pysähtyivät sängyn eteen ja Clara alkoi riisumaan miestä paidasta uudestaan. Fred ei edes tajunnut mitä oli tapahtumassa, ennenkuin vaatekappale oli poissa hänen ruumiinsa päältä.
Mies tunsi tutut huulet omilla huulillaan. Hän koetti olla vastaamasta suudelmaan, muttei pystynyt siihen. Hän vastasi toisen lyhyeen, intohimoiseen suudelmaan niin hyvin kuin pystyi. Kun tuo suudelma sitten katkesi Fred päästi pienen huokauksen, kuin olisi joutunut odottamaan vuosia tuota suudelmaa. Nainen aloitti taas puhumisen ja Fred nyökkäsi lyhyesti. Toinen puhui yhä, mutta meni Fredin toiselle puolelle ja Fred kääntyi naisen mukana. Clarina tuuppasi hänet sänkyyn ja koska tuo tuli niin varoittamatta, mies ei voinutkaan tehdä muuta kuin vain kaatua pehmeän sängyn syleilyyn. Toinen virnisti hänelle ja nyt oli miehenkin virnistettävä. Lause sai lopun ja nainen kertoi toisen vaatimuksensa. Fred naurahti pienesti ja otti toisen mielihyvin vastaan mukaansa sängylle. Kuitenkin nainen päätti perua viimeisen vaatimuksensa ja Frederic hymyili toiselle vinosti. Nainen suuteli miehen kaulaa ja Frederic päästi heti ensimmäisen äännähdyksensä. Pitkän, mielihyvää ja nautintoa pursuavan huokauksen/ inahduksen. Fred ruepsi hyveilemään toisen ruumista käsillään ja sulki silmänsä..

Frederic tunsi iskun vatsassaan ja inahti hiljaa. Ainakin ajatteli inahtavansa, muttei ollut varma tuliko ääntäkään ulos hänen huuliensa välistä. Mies tunsi, kuinka patja hänen allaan liikkui sen mukaan, kuinka joku toinen nousi ylemmäs. Mies oli heräämisen ja nukahtamisen äärirajoilla. Lopulta mies heräsi, kun kuuli jonkun liikkuvan. Fred avasi silmänsä sirilleen. Auringon valo sokaisi hänet heti alkuunsa ja mies päätti vain kääntää kylkeään. Hän oli kyllä tajunnut, että mökissä liikkui joku toinenkin, mutta sen tiedon saaminen kunnolla tajuntaan oli liian vaikeaa unenpöpperöiseltä mieheltä. Fred siirsi peittoa paremmin päälleen tuntiessaan kylmän ilman ihollaan. Hän tunsi itsensä jotenkin kevyeksi.. oudon kevyeksi. Niinpä tietenkin! Fred tajusi hetken päästä nukkuvansa ilman minkäänlaista vaatetusta. Tuo oli sellainen asia, joka ei miestä suuremmin liikuttanut. Ainakaan kun hän koetti hyvä nukkua. Fred kääntyi taas toisin päin. Hetken makoilun jälkeen hän kuuli korvassaan naisen äänen. Hetkessä mies tajusi, että kyseessä oli Clara, kun naisen huulet painautuivat miehen omille huulille. Suudelma oli nopea, mutta aivan täydellinen keino herättää hänet. Frederic tiesi, että hänen olisi noustava. Silti vastaukseksi nainen sai vain muminaa. Meni hetki, ennenkuin Fred sai karjuttua itselleen mielessään niin paljon, että päätti todella nousta. Mies ei todellakaan pitänyt näin lyhyistä yöunista.. Kuinkakohan pitkään he olivatkaan valvoneet...?
Fred alkoi vihdoin tekemään edistystä nousemisen suhteen. Hän kierähti sängyn toiseen päähän, jolloin peitto paljasti hänen yläruumiinsa. Kylmä ilma hänen ihollaan sai miehen avaamaan silmänsä. Mies hieraisi kerran tai parikin silmiään, kunnes avasi ne ja joutui hetken totuttamaan silmänsä päivän valoon. Mies katsoi naiseen hymyillen, kunnes sitten kierähti taas kerran sängyllä, eikä edes tajunnut, ettei sänkyä ollut enää jäljellä. Siksi mies yllättyikin alustan loppumisesta ja hän putosi puoliksi lattialle. Hänen alaruumiinsa jäi sängylle, mutta yläruumis lepäsi velttona lattialla. Tämäkään kohtaus ei saanut miestä täysin pois unenpöpperöisyydestä ja hän olisi halunnut jäädä siihenkin nukkumaan, mutta kylmä lattia esti hänen aikeensa ja Fred lopulta kömpi kokonaan alas sängyltä vieden peiton mukanaan. Nyt hänen oli todella noustava pystyyn. Hiukset olivat vieläkin enemmän takussa, kuin yleensä. Fred oli nyt täysin pystyssä. Hieman hämmentyneenä kylläkin... ja alastomana. Mies katsoi mökkiä rentona alastomuudesta, kuin se olisi itsestäänselvyys, että hän oli siellä alastomana naisen seurassa. Sitä paitsi, toinen oli nähnyt hänet jo alastomana, joten Fred ei osannut ottaa paineita asiasta. Ei mies kuitenkaan aikonut koko päivää olla ilkosillaan, vaan mies alkoikin etsimään housujaan. Sitä paitsi oli liian kylmä olla alastomana päivää, jos ei halunnut jäädyttää haarojaan. Siksi mies nostikin peittoa etisen housujaan. Pian peittoa siirreltyään hän löysikin ne ja puki päälleen normaalisti. Sen jälkeen mies alkoikin etsiä paitaansa, mutta tajusi, että se oli naisen päällä.
"Huomenta kaunokainen." Fred naurahti ja meni Claran luo ristien kätensä toisen ympärille hymyillen neidolle.
Mies painoi huulensa toisen huulille ja päästi toisen sitten otteestaan, kun mies siirtyi hakemaan toista paitaa päälleensä.
Fred meni kaapilleen ja otti valkoisen paidan esille. Hän katsoi sitä hetken, kunnes puki sen päälleen.
"Haluatko minun auttavan aamiaisen valmistelussa, vai suotko minulle hetken, että saan takkaan tulen, jotta emme jäädy tänne?" Fred kysyi neidolta ja soi toiselle hymyn. Illalla sytytetty tuli oli nyt pelkkä kasa kylmää, tummaa tuhkaa.
"Tietenkin jos tahdot, voimme jäätyäkin tänne. Sinun vieressäsi se on varmasti kokemisen arvoinen asia." Fred sanoi naurahtaen siirtyen takaisin naisen viereen ja taas hän sulki toisen syleilyynsä.

//Yeah! Aamussa siis (;//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 26 Maalis 2012, 17:18

~Clarina~

Nainen seisoi sängyn edessä selkä toiseen päin venytellen, odottaen että tuo Fred heräisi kunnolla ja nousisi, mutta selän takaa kuuluikin sitten tömähdys, ihan kuin jokin olisi tippunut lattialle. Clarina kääntyi nopeasti ympäri ja näki miehen makaavan puoliksi lattialla ja puoliksi sängyssä, siihen nainen ei sanonut mitään, mutta tuijotti tuota hetken suu auki. Sitten tämä kuitenkin repesi nauramaan, ja kun tämä oli saanut naurun joten kuten lopetettua tämä laittoi kädet lantioilleen ja laittoi painopisteen toiselle jalalle, niin että lantio oli siis keikahtanut oikealle puolelle. Clarina tuijotti toista 'et oo tosissas'- ilmeellä ja sitten tämä siirsi painopistettä toiselle jalalle jollon lantio keikahti nyt vasemalle puolelle. "Sinäpä se olet maailmanhistorian pirtein aamuihminen." tämä totesi ja naurahti sitten vielä perään, kunnes mies alkoikin jo nousta seisomaan. Ennen kuin nainen tajusikaan, mies seisoi tämän edessä alastomana, jolloin Clarina jäi hetkeksi tuijottamaan toista ilmeettömänä päästä varpaisiin. Kunnes sitten tuo tajusi, tämä sulki silmänsä ja puristi niitä kiinni, pudistaen hieman päätään. "Hei tiedän että olen nähnyt sinut ennenkin alastomana, mutta pliis en halua tuntea itseäni pervoksi yötä päivää.." tämä tuon mutistuaan avasi silmänsä varovasti ja näkikin sitten miehen katsovan häntä ja tullen lähemmäs, housut jalassa. Selvästi tuo oli koittanut etsiä paitaansa, mutta se olikin nyt naisen päällä. "Minulle tuli kylmä.." tämä mutisi toiselle ja laittoi kätensä sitten rinnalleen puus hukaan. Fred sanoiomenta, ja perään sitten vielä kohteliaisuudenkin, ajatella..Hän puhui jälleen kunnolla. Nainen oli laskenut katseensa alas kun toinen oli tullut tämän luokse ja ristinyt kätensä neidon ympärille, mutta nainen nosti nyt kuitenkin katseensa ja katsoi toisen kasvoja, mies hymyilikin. Clarina tuijotti toista vain ihan avuttomana, sitten mies painoikin huulensa tämän huulille. Fred lähti, luultavasti hakemaan paitaa yllensä, olihan siellä aika kylmä. Clarina puolestaan vain laski kätensä rintakehältään vartalon sivuille ja jäi tuijottamaan vain kuin tyhjyyteen, sekä miettien vähän kaikenlaista. Ja nainen kun luuli ettei mies puhuisi hänelle tänään ollenkaan, miehen vihaisuus taisi unohtua sitten yöllä, nukkuessa, tai jossain. Clarina virnisti vain tyhmille ajatuksilleen, ja sitten nostikin katseensa nopeasti mieheen, kun tuo alkoi jälleen puhua. Clarinan virne muuttui hymyksi ja tämä alkoi heti paistaa iloisuuttaan, sekä myös väsymystä, mutta enemmän kuitenkin iloisuuttaan kun mies hymyili jälleen tälle. Sitten seuraava lause jäi naiselta väliin kun tämä siirsi katseensa miehen paitaan. Tämä tuijotti sitä hetken hymyillen, mutta sitten jäi tuijottamaan miehen ohitse kun tuo alkoi liikkua. Hetken päästä neito tajusikin miehen olevan taas tämän edessä, vieressä, jossain lähellä kuitenkin. Nainen siirsi huulilleen taas hymyn joka oli päässyt unohtumaan, aina kun tuo jäi vain tuijottelemaan tyhjyyteen.
Clarina kietoi kätensä miehen ympärille kun tuo Fred sulki taas neidon syleilyynsä. "Huomenta, ihana paita, en tosiaankaan tiedä kuinka kylmä täällä oikeasti on, koska minulla on ainakin on tämä päällä lämmin ja.." tämä sanoi kaiken putkeen mitä olikin miettinyt aikaisemmin sanovansa, tosin ei hän ollut ehkä miettinyt sanovansa kaikkea putkeen. Äänestä kuului että tuo hymyili tai virnuili, ja koska nainen itse oli tarrautunut niin kiinni mieheen, ettei näiden vartaloiden välille jäänyt yhtääkään ilmarakoa, tämä nosti kätensä miehen olkapäille ja veti itseään irti niin, että tosiaankin näkisi miehen kasvot. "Niin ja sinä tosiaankin puhut minulle, hymyilet, naurat, olet kohtelias ja kaiken tuon lisäksi vieläpä.." Clarina oli hidastanut sana sanalta puheensa tahtia, samalla kun tämän katsekin oli siirtynyt miehen vasemalle puolelle kaulaan. Neito kurtisti kulmiaan, samalla lopettaen kokonaan puhumisen. Tämä katsoi miehen toisellekin puolelle kaulaa ja ilme muuttui sitten huvittuneeksi. "Oho.." tämä naurahti samalla kun päästi sanan suustaan, ja sipaisi sitten sormellaan yhtä noista tummista jäljistä mitä miehen kaulalla oli. Clarina kuitenkin sitten siirsi katseensa toisen silmiin ja näytti nyt oikeastaan vain huvittuneelta. "Ei kai minulla ole samallaisia paljoa?" tämä kysyi toiselta, koittaen kuulostaa edes jotenkin vakavemmalta, mitä sitten oikeasti kuulostikaan, huvittuneelta. Tämä naurahteli joidenkin sanojen väliin ja sitten kuitenkin kun sai lauseen lopetettua, loppui myös tuo huvitteneisuus. "No niin, kuitenkin.." tämä sanoi vilkaisten takan suuntaan. "Minä syön vain leipää joten en oikeastaan rupea laittamaan itselleni mitään sen kummoisempaa." tämä hymyili toiselle lempeästi, alkoi varvastella ja kun oli toisen kavojen tasolla suurinpiirtein, tämä painoi huulensa toisen huulille, ja antoi vähän samantapaisen suudelman toiselle kuin eilenkin, lyhyen mutta intohimoisen. Tämä kuitenkin sitten siis ennen pitkää lopetti varvastelun jolloin loppui myös suutelukin. Clarina olisi ssanonut lauseensa vielä loppuun, mutta taas tuli este. Claraa rupesi haukotuttamaan, jolloin hän nopeasti päästi irti miehestä ja kääntyi ympäri laittaen kätensä suun eteen. Siihen jäi sitten sen lauseen yrittäminen sanoa loppuun. Clarina lähti kävelemään kaapeille, ja kun tuli yhden kaapinoven kohtaan, tämä avasi sen ja katseli hieman mitä sieltä löytyisi. Leipää siellä ei ollut, mutta neito sieppasi sieltä rasian. Tämä avasi pienesti kantta kurkistaen mitä siellä mahtaisi olla, mutta hajusta tuon saattoikin jo arvata, joten naisen ei tarvinnut ede kattoa, vaan hän sulki samantien kannen ja laittoi sen käsivartensa ja kylkensä väliin. Tämä sulki kaapin oven ja avasi sitten toisen, löytäen sieltä sitten etsimänsä leipänsä, ja siihen päälle kaikkea salaattia sun muita. Tämä sulki kaapin oven ja käveli pöydän ääreen. Kun tämä oli saanut kaiken pöydälle ja itse istuutunut tuolille, tämä otti kannen pois rasiasta ja otti sieltä kuivalihan palasen. Sen mutustettuaan, tämä kasasi leipänsä päälle kaikkea mitä kaapeista oli löytynyt salaattia ja tomaattia myöten. Tämä alkoi syömään leipäänsä ja huomasikin miten nälkä hänellä oli, hän söi viimeksi eilen, ja silloinkin vain pullan ja.. Jotain, ei hän enään miustanut. Tämä käänsi päätänsä miehen suuntaan ja sitten hokasi että nyt voisi sanoa lauseensa loppuun. "Vieläpä minä luulin että olet vihainen minulle." tämä tokaisi yllättävästi sekä nopeaa tuohon väliin kun oli pureskellut ja nielaissut leivän palan joka oli ollut tämän suussa. Nopeasti tämä kuitenkin käänsi päänsä takaisin eteenpäin ja tämä haukkasi sitten leivästään viimeiset palaset. Clarina raivasi pöydältä kaiken pois edestään ja painoi päänsä alas, kasvonsa pöytää vasten, laittaen kädet päänsä päälle sitten. Neidolla oli ihan outo olo, niin väsynyt, vaikka hän halusi olla pirteä ja selittää paremmin kaikki asiat mitä oli sanonut, mutta ei yksinkertaisesti jaksanut. Siinä samalla tämä sulki silmänsä ja haroi jälleen hiuksiaan jotka olivat pahassa takussa takana. Clarina koitti sormillaan levitellä hiuksia ja vaikka repiä takun pois päästään jos ei muuta.
Nainen nosti päänsä ja etsi katseellaan Fredin. "Tämä on niin sinun syytäsi." tämä mutisi ja inahti sitten alkaen nojata käsiinsä. "Ihan hölmö olo, väsyttää mutta ei tee mieli nukkua." tämä mutisi nojaten nyt oikeaan käteensä, ja vaseman käden etusormella piirteli ympyröitä pöytään. Tämä odotti miehen tekevän jotain, jotain joka saisi tämän ainakin unohtamaan tuon hömönjutun.

//Juu mahtavaa tekstiä multa 8[
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 27 Maalis 2012, 20:56

Frederic

Mies ei ollut ihan perillä mitä nainen tarkoitti, kun tuo sanoi, että Fred puhui hänelle, nauroi ja oli kohtelias. Mikä oli naisen pääte piste? Mutta toinen ei saanut lausettaan loppuun vaan yhtäkkiä toisen suusta pääsi hämmästynyt "oho" ja Frederic meni hämilleen yhä vain enemmän. Silti hänen huulillaan pysyi hymy, koska se oli jo melkein automaattinen. Neito hipaisi hänen kaulaansa. Mies kurtisti hieman kulmiaan. Toinen kysyi, että eikai hänellä ollut niitä paljoa ja mies käänsi katseensa seinälle, jossa roikkui peili. No nyt mies tajusi.. hän käänteli pienesti päätään ja naurahti itsekin.
"Ei.." Mies aloitti hymyillen. "Jos ei lasketa tuota, tai tuota, tai tätä tässä." Fred luetteli ja samalla hipaisi sormellaan toisen ruumiissa olevia tummia kohtia, kunnes ne loppuivat ja mies tökki vielä kohtia, missä ei ollut mitään virnistellen.
Toinen sanoi syövänsä leipää ja Fred nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, kunnes nainen kohottautui hänen tasolleen ja Fred ajatteli toisen kuiskaavan jotain hänen korvaansa, mutta stten neidon pehmeät huulet painautuivatkin hänen omilleen. Mies nautti lyhyestä ja intohimoisesta suudelmasta, mutta hän tiesi, etteivät häne voineet toitaa illan tapahtumia aamulla, joten hänen ei kannattaisi tyydittäytyä liikaa nautintoon.
Suudelma loppui, Fred oli ennustanutkin sen loppuvan piakkoin. Toinen jopa kääntyi pois päin hänestä, eikä Frederic tajunnut miksi, ennenkuin tajusi toisen haukottelevan.
Kun neito lähti kävelemään kaapeille, Fred lähti ulos. Hän haki halkoja pinollisen ja kantoi ne sisään.
"Hyi kun siellä on kylmä." Fred sanoi ja kopisteli lumet harteiltaan. Hän rupesi laittamaan halkoja takkaan, eikä edes tiedostanut mitä Clara sillä välin teki.
Kun mies rupesi lyömään tulta takkaan, hän kuuli Claran sanat ja sillä hetkellä kivet ottivat kipinää sytyttäen tuohen palamaan ja Fred kääntyi hitaasti, toinen kulma koholla katsomaan toista.
"Mitä?" Fred kysyi ihmeissään. "Minä.. vihainen.. sinulle?" Mies sanoi ja nousi ylös kyykystä.
"ähhh.." Hän lopulta sanoi kun tajusi, että toinen oli jatkanut lauseen loppuun.
"Ei, ei, ei. Siitä emme puhu." Mies sanoi topakasti ja asteli toista kohti. "Olin vain niin.. väsynyt.." Mies sanoi ensin varmasti, mutta lopulta viimeinen sana kävi huulten läpi kysymyksen tavoin.
"Turhautunut." Frederic oikaisi virnistäen vinosti, hieman avuttomasti. Hän katui, että oli suuttunut niin paljon.
Mies painoi päänsä käsiinsä ja hieroi hetken silmiään ja päätään, kuin koettaen keksiä jotain sanottavaa, kunnes neito päästi omat sanat suustaan. Mies kuunteli tarkkaavaisena toista, kunnes tuo lopetti puhumisen. Fred lähti kävelemään toista kohti, kunnes saavutti hänet.
"Auttaako tämä?" Mies kysyi ja nosti toisen hiuksia tuon niskan edestä puhaltaen hennosti neidon niskaan.
"Tai tämä?" Frederic naurahti ja painoi huulensa toisen yläselkään.
"Ehkäpä tämä auttaisi..?" Fred sanoi ja kietoi käsivartensa toisen ympärille.
"Voisimme tietenkin mennä jonnekkin jos haluat?" Fred kuiskasi neidon korvaan.
"Tuskin haluat viettää täällä koko päivää." Hän sanoi venyttäen sanaa "koko".
"Tai voit mennä kotiisi ja tehdä siellä koruja." Mies sanoi sillä äänellä, kuin se olisi vain pikkujuttu, että toisen pitäisi tehdä ehkä jotain rahansa eteen.
"Onhan aamu kovin nuori vielä.. voisimme tehdä ihan mitä sinä vain tahdot."
Fred puhalsi pitkään, hennosti ja hartaasti toisen niskaan, kunnes hän painoi huulensa toisen kaulaan, muttei halunnut yhäkään viedä tätä pidemmälle, joten hän pian irroittautui toisen kaulasta ja päästi toisen myös käsiensä otteesta istuen penkille toisen viereen.
"Joten, mitä sanot?" Mies kysyi hieman virnistäen. Hän nosti toisen jalkansa penkille niin, että polvitaive oli taittunut ja mies painoi leukansa polveen. Hän risti vielä kätensä jalan ympärille ja katsoi toista kysyvästi.

//Ihan sujuvaahan tuo oli! (: Minulta ei vaihteeksi tullut kovin pitkää.. kun piti muutenkin kiirehtiä >___< //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 28 Maalis 2012, 20:31

~Clarina~

Nainen tuijotti sormeaan joka pyöri pöydällä ja tuhahti, kuitenkin hymyillen. Sitten tämä kuuli kuinka mies lähestyi tätä, tämä kait vain tunsi, tiesi sen. Sitten mies avasikin suunsa ja kysyi 'Auttaako tämä' jolloin clarina kurtisti kulmiaan, mutta hetken päästä tajusi mitä mies tarkoitti. Tämä tunsi kevyesti lämpimän hengityksen niskallaan, ja hymyili sitten yhä leveämmin, kuitenkin hätkähtäen hieman. clara avasi suunsa, mutta mies kerkesi ensin kahdella sanalla jolloin Clarina olisi silloin sanonut jotain, mutta sulki suunsa ja värähti hieman kun toinen painoi huulensa tämän yläselälle. Clarina naurahti ja kun tunsi toisen lopettavan, tämä nosti kätensä, ja laittoi sen miehen hiuksiin alkaen sormillaan räplätä toisen hiuksia, kuitenkin mahdollisimman varovasti ettei vahingossakaan nykäisisi toista hiuksista. Sitten mies kietoi kätensä tämän ympärille, jolloin Clara laski kätensä, omalle jalalleen. Nainen naurahti ja käänsi päätänsä suunnilleen miehen kasvojen luokse, mutta ei kuitenkaan jaksanut vaivaantua sen enempää, joten tämä käänsi päänsä vain takaisin eteenpäin katsomaan. Tämä naurahti ja sitten neito jäi vain hymyilemään kun toinen kuiskasi tämän korvaan että he soisivat mennä vaikka jonnekkin. Clarina kuitenkin jäi vain hiljaiseksi miettimään asiaa mitä hän, tai sitten he, voisivatkaan tehdä tänään. Nainen kävi mielessään läpi koko päivän iltaan saakka, keksimättä mitään tekemistä siihen päivälle ja näihin, mutta iltaan toki tälle tuli mieleen nukkua, mennä nukkumaan jo aikaisin. Nainen sulki silmänsä ja jäi kuuntelemaan toisen puhetta kuin se olisi ollut jotain enkelin laulua, siltä se näytti mutta nainen koetti oikeastaan vain kunnolla keskittyä kuuntelmaan toista ja miettimään mitä toinen sanoi, ettei kaikki olisi naisella mennyt vain toisesta korvasta ulos.
Sitten tämä kuitenkin jumittui toisen kohtaan, missä mies sanoi että toisen pitäisi tehdä ehkä mennä kotiin ja tehdä koruja sitten. "En minä niitä nyt kokoajan tee." tämä sanoi hieman naurahtaen loppupuolella lausettaan, mutta koitti parhaansa mukaan hiljetä kokonaan kun mies jatkoi. Ihan mitä vain mitä hän halusi, kuulosti lupaavalta, nukkua. Sitten toinen puhalsi vielä kerran tämän niskaan, pitemmänkin ajan mitä nainen oli luullut. Clarina tuhahti kun toinen sitten vielä painoi huulensa tämän kaulalle, montako kertaa tälle piti sanoa että Clarina tulisi hulluksi mies tekisi noin. Clarina kuitenkin virnisti ja sitten katsoi kun toinen tuli tämän vierelle penkille, neito myös odotti että mies oli sanonut sanottavansa. "Sinä härnäsit taas." tämä sanoi kallistaen leikkisästi päätään ja hymyillen niin, että valkoinen hammasrivistö paljastui. Neito naurahti ja suoristi sitten päänsä siirtäen katseensa takan tuleen joka kasvoi pikkuhiljaa. Nainen jäi sitä tuijottamaankin, kun toinen alkoi puhumaan jälleen. Clarina käänsi katseensa mieheen joka oli nostanut jalkansa penkille. "Toisaalta tuota ei kyllä lasketa nyt härnäämiseksi, koska.." tämä kurtisti kulmiaan ja sitten huokaisi pikkuisen. "Aivan sama en viitsi ruveta nyt siitä puhumaan." tämä naurahti ja sitten tämä hätkähti hieman kun tajusi että mies oli äsken kysynyt tältä että mitä tämä sanoisi asiaan. Clarina tuhahti, mutta levitti huulilleen kuitenkin hymyn. "Nyt teit kyllä väärin kun annoit kaiken vallan minulle." tämä virnisti kiusoittelevasti ja ojensi kätensä miehen hiuksiin. Tämä otti yhden suortuvan siitä, ja siirsi sen toiselle puolelle päätä, sillä se vain sojoitti väärällä puolella. Nainen hymyili toiselle ja laittoi kätensä pöydälle. "Meidän, tai sinun ei tarvitse nyt tehdä sitä, mutta voitko siistiä sänkysi, siis vaikka vain ihan vaan vaihtaa lakanasi?" tämä kysyi virnistellen, sekä naurahdellen sanojen väliin, samalla myös ottaen pöydältä salaatin palasen, tunkien sen sitten suuhunsa. Tämä söi sen yllättävän nopeasti, koska yleensä aamuisin söikin salaattia paljon, ja sitten tämä vilkaisi nopeasti miestä. "Ihan vain minun mielekseni." tämä jatkoi lauseen loppuun, alkaen katsella kynsien aluksiaan.
Clarina katsoi miestä, hetken jos toisenkin, mutta siirtyi taas kynsien aluksien katselemiseen, sekä myös puhdistamiseen. "No mutta kuitenkin, jos meidän pitää tehdä jotain, niin minun pitää ainakin käydä lyhyt matka jossain Shadowin kanssa.." tämä sanoi kohauttaen olkiaan, keskittyen katseellaan yhä kynsiin. "Joka päiväinen liikunta.." tämä mutisi kuin kyllästyneenä siihen että hänen pitää joka päivä käydä ratsastamassa, olihan se ihanaa mutta sillon kuin ei kerta kaikkiaan jaksanut..
Nainen laski kätensä pöydälle ja käännähti katsomaan miestä kyllästyneen näköisenä. "Tosiaan, en tiedä mitä sinä aiot tehdä, mutta minun pitää käydä kylällä. Saan tänään alennuksen eräästä liikkeestä jos käyn siellä." tämä virnisti ja sitten nyrpisti nenäänsä. "Niin sanotusta vaatekaupasta." tämä naurahti ja sitten erehtyi taas unohtua mielensä sisään miettimään, jättäen suun auki pikkuisen. "Vaikka käskit että en saisi puhua tästä, mutta silti pyydän anteeksi.." tämä mutisi katsoen sormiaan ja samalla puhaltaen hiuksia pois silmiensä edestä. Tämä tuhahti pirullisesti kun hiukset eivät lähteneet silmien edestä, ja muutenkin tuhahti koska täät rupesi ärsyttämään. "Olin eilen niin tunteeton, kun käskin sinun palaavan tai etsivän kylältä jonkun huoran..." tämän ääni meni sana sanalta pienemmäksi, viimeinen sana tulikin sipisemällä ulos suusta. Sitten tämä kuitenkin naurahti yllättävästi kuin koittaen unohtaa, mutta puheen aihe ei kuitenkaan sen enempää vaihtunut. "Mutta olin kuitenkin aika taitava." tämä virnisti ja käänsi katseensa mieheen iloisesti. "Meinaan että en ainakaan huutanut, tai siis ainakaan kovaa, kyllä minä saatoin ehkä kuulostaa siltä kun oisin huutanut mutta onnistuin neutralisoimaan itseäni jonkin verran. No ehkä liiankin paljon ilmeiltäni ja eleiltäni. Näytit aika järkyttyneeltä kun kävelin luoksesi. Hyi, se hämmentynyt ja järkyttynyt ilmeesi kun puhuin niitä..No niitä mitä nyt puhuinkaan, uskon että muistat kyllä. ei sillä että olet ällötävä, ei niin. Mutta se kun sain sinut sellaiseksi, inhoan kun tein sinut niin, jännän oloiseksi." tämä virnisteli nyt kääntyen penkillä niin, että pöytä oli tämän selän takana. "Voi vitsi en tajua sinua.." tämä pyöritteli silmiään ja nousi seisomaan, kääntyen sitten miehen suuntaan. "Vaikka olet monta kertaa kertonut syyn niin en silti ymmärrä..On oikeastaan aika monta asiaa joita en ymmärrä.." tämä mutisi hiljaa kurtistaen kulmiaan, mutta sitten tämä kumartui miehen puoleen ja antoi nopean suudelman. "Ihan tosi mun on mentävä katsomaan mitä tuhoja ne kaksi ovat siellä saaneet aikaan." tämä sanoi harmistuneena ja nousi sitten kunnolla seisomaan, siis suoristaen selkänsä ja lähtien ovea kohti.

//ööph ööph.. Joo'o hienoa tekstiä multa, juttelupeliksi menee niin mulla rupee menee lyhemmäksi.. D8 Nyt teet jonkun jännän juttusen joka saa jotain ideaa tähän ropeen :D
Demintty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron