And here we go again.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

And here we go again.

ViestiKirjoittaja Templer » 10 Helmi 2012, 20:16

//tässä olisi sitten jatkoa pelille nimeltään "Oletko se sinä?" und partnerina tässä pelissä puuhaa Demintty~ let's start this game!//

Frederic

Mies näki kotinsa, katsoi sen tuttua ulkomuotoa hetken lumoutuneena ja pysähtyi sitten mökin eteen vetäen ohjista taaksepäin. Hän vilkaisi naiseen, mutta vältti turhaa katsekontaktia. Liika töllistely olisi pahasta.
"Anna minä vien hevoset vajaan." Fred sanoi hymyillen ja auttoi naisen alas hevosen selästä. Kyllähän mies tiesi, että nainen olisi päässyt itsekin, mutta hän halusi auttaa toista. Syytä siihen hän ei tiennyt, mutta jokin hänen sisällään kumahti, kun hän kosketti toista. Fred hiljensi tunteen. Ei! hän komensi itseään mielessään, mutta silti katse pysyi tyynenä ja rauhallisena, hymy huulilla hän otti Shadowin ja Sleipnirin ohjat ja ohjasi hevoset vajaan.
"Voit tulla perässä jos haluat, täällä on lämpimämpää." Fred sanoi iloisesti, eipä hän olisi voinut muutenkaan sitä sanoa. Hän ei voisi sanoa toiselle pahasti, ei vain voisi. Hän välitti toisesta.
Pidä se tieto itselläsi. Fred käski itseään ja rupesi ottamaan kasvot hevosen kylkeen päin satulaa ja suitsia pois Sleipniriltä. Hän siirsi satulan ja suitset mahdollisimman hiljaa ja huomiota herättämättä paalulle, johon hän ne aina laittoi.
"Voit laittaa Shadowin varusteet tähän samaan, jos haluat, kun ei minulla kovin paljoa muuta tilaa olekaan." Fred sanoi naiselle neutraalilla äänellä. Sitten hän siirtyi kaura pussin luokse ja otti pari kauhallista kauraa kahteen sankoon. Toisen sanon hän ojensi hymyillen naiselle.
"Jos haluat antaa Shadowille vähän ruokaa palkkioksi hienosta ratsastuksesta." Mies naurahti ja laski oman kädessään lepäävän sankon Sleipnirin lähelle, tarpeeksi kauas Shadowista, ettei toinen ryntäisi kaverinsa kaura-aarteelle. Kun mies oli lähdössä kauemmas Sleipniristä, hevonen päättikin pukata Frediä hieman kyljellään ja mies kaatui suoraan naista päin. * Näin ollen he kummatkin kaatuivat lattialle. Maassa olevat oljet ja heinät pehmeänsivät heidän laskuaan, joten kaatuminen ei edes tuntunut missään. Fred suoristi kätensä, ettei litistäisi toista ja hän katsoi toista nyt silmästä silmään, niin, että toinen oli hänen allaan.
"Anteeksi." Fred sanoi yllättyneenä ja hieman jopa järkyttyneenä, hän ei kuitenkaan tajunnut väistää, kun hän vain katsoi toisen kiiltäviin silmiin.

//* tämän merkin jälkeiset lauseet voit jättää huomioimatta, jos et tahdo, että neitosi kaatuilee tökerön miehen alle ^^
und tässäpä tämä muutenkin olisi, että hope you like it. : D //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 10 Helmi 2012, 21:07

~Clarina~

Nainen katsoi eteensä ja hidasti vauhtiaan huomattavasti vielä entisestään. He olivat saapuneet perille sillä edessä oli tuttu talo naisellekkin. Clara päätti nyt rentoutua hieman tuon kiusallisen ratsastusretken jälkeen, ja hymyili toiselle, kun mies tuli ja auttoi tätä laskeutumaan alas. Ei sitä nainen pistänyt pahakseen vaikka olisi itsekin päässyt alas, olihan se kuitenkin mukavaa kun toinen huomioi. Clara hymyili miehelle ja ojensi ohjat vaikka olisi kyllä itsekkin ottanut ne. Nainen jäi hevosten perään avuttomasti seisoskelemaan sillä ei tiennyt minne mennä, mutta hetkessä mies sanoikin että voisi tulla perässä. Nainen lähti hevosteen taakse, mutta piti hyvän etäisyyden hevosiin että ne eivät hermostuisivat. Nainen käveli toisten perässä sisälle asti ja kiersi sitten hevosensa vasemmalle puolelle automaattisesti koska siellä oli enemmän tilaa, toisella puolella olisi vain vähän tilaa. Nainen nosti kätensä ylös ottaen satulan edestä ja takaa kiinni nostaen sen lopulta pois. Clarina kierähti ympäri ja katsoi mihin satulan voisi laskea. Sitten mies sanoikin että tämä voisi laittaa satulan ja suitset paalulle. Nainen kieosahti paalun suuntaan ja laski satulan siihen, lopulta nostaen jalustimet ylemmäs kiristämällä, ja sitten vielä vyön siihen päälle. Tämä kääntyi vielä hevosensa puoleen joka oli vain seissyt paikoillaan. NAinen riensi hevosensa eteen ja sieppasi suitset ensin korvien yltä ja sitten tämä irrotteli eriremmejä, kun suitset olivat tämän käsivarrella mies tulikin ja antoi tälle kauraa hevoselle. "Ai niin, kiitos kun autoit minua alas ja toit hevoseni tänne." tämä hymyili leveää hymyä ja otti hevosellensa tarkoitetun ruuan vastaan mielihyvin. Clara vielä laittoi suitset pois, ja otti sitten kauraa koiralleen, ojentaen käden hevoselle. Onneksi se ei ollut hirveän rohmu vaan otti ruuan kädestä kohtuullisen hyvin vastaan. Lopulta kun hevonen oli syönyt tämän kädeltä ruuan, laittoi Clara loputkin lattialle hevosen syötäväksi. Kun Clarina oli vielä taputellut hevostana kaulalle, tämä kääntyi miehen puoleen kysyäksene menisivätkö he sitten sisälle, mutta mies kaatuikin tämän päälle. Nainen kaatui maahan, onneksi he olivat heinien päällä, se pehmensi alastuloa. Mies oli kuitenkin vienyt naiselta puolet ilmasta keuhkoista, jolloin naiselta oli päässyt pieni ääni suustaan. Nyt tämä makasi siis vain maassa hiljaisena mies päällään, tosin mies oli kyllä suoristanut kätensä niin, että nainen ei enään liiskautuisi. Nainen ei ollu tedes vihainen, vaan hymyili toiselle katsoen tämän sinertäviä silmiä. Mies pyysi anteeksi, niin kuin se olisi ollut hänen syy kun hevonen töni. Anteeksi pyyntöön nainen ei kuitenkaan vastannut vaan hymähti iloisena. Nainen ei varmaan näyttänyt kovin tyylikkäältä hiuksissa kun oli heiniä sun muuta, mutta sille nainen ei tehnyt mitään vaan alkoi selällään menemään pääedellä lattiaa pitkin, vain pienesti jotta pystyisi nousemaan istualleen. Kun tämä oli istumassa kädet takana tukena tämä vai jakoi lempeästi tuijottelua. Lopulta se kuitenkin alko ärsyttää naista ja tämä otti kätensä selän takaa menne lähemmäs miestä, lopulta painaen huulensa toisen viileille huulille. Tämä oli vain lyhyt tapaus, sillä nainen ei voinut olla yhtään varma mitä toinen ajattelisi, tämä siis päästi nyt irti katsoi hetken toisen silmiin ja lopulta halaten, hänellä oli ikävä toista miestä. Olihan suudelma hieman yllättävä naisellekkin, mutta niin se vain oli nyt tapahtunut.

// ja minä tulin paikalle!ja nyt voin sitten sanoa; i hope you like it:D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 10 Helmi 2012, 21:57

Frederic

Mies ei yhäkään liikkunut. hän vain seurasi toista, kuinka tuo hivuuttautui hänen altaan ja pääsi istuma-asentoon. Heidän katsekontaktinsa jatkui vielä senkin jälkeen, kunnes nainen ei enää jaksanutkaan vain tuijottaa. Eipä Fredkään olisi jaksanut, sillä se oli hieman ahdistavaa, mutta silti hiljainen ja sanaton hetki suorastaan huusi miehelle, että hän rakasti naista. Fred ei voinut pidätellä tunteitaan enää, kun naisen huulet lähenivät hänen omiaan. Hetkessä huulet kohtasivat toisensa ja miehen ruumis oli turta sen pienen hetken ajan. Nainen kuitenkin keskeytti suudelman aivan liian pian ja hän erkani Fredistä. Sitten mies otti vastaan halauksen, jonka aikana hän puhalsi ulos ilmat keuhkoistaan. Hänen silmäkulmaansa ilmestyi pieni kyynel, koska mies ei tiennyt oliko tuo äsköinen ollut vain hetken mielijohde, vai oikeaa tunnetta.
Suuremmin Fred ei jäänyt sitä kuitenkaan miettimään, vaan siirsi toisen irti halauksesta, hän otti kiinni toista käsivarsista ja suoristi kätensä katsoen toista nyt kasivarsiensa välimatkan tuomalla erolla. Naisen kiiltävät silmät, pyöreät, pehmeät huulet ja vaalea iho huusivat Frediä suutelemaan uudestaan. Mies ei kuitenkaan tiennyt mitä ajatella. Hän puri pienesti huultaan ja veti sitten toista hellästi lähemmäs antaen huuliensa koskettaa hellästi toisen huulia, kuin hakien toiselta ymmärrystä ja vastausta suudelmaan. Kun nainen ei suuremmin näyttänyt vastaan laittavan - tai sitten tunteet olivat vain sumentaneet miehen tajunnan - hän painoi huulensa toisen huuliin kiinni, ei jättänyt enää mitään hajurakoa, tämä oli miehen suudelma, jos mikä.
Hän ei tehnyt sitä kovakouraisesti, ei hän painanut huuliaan pakolla toisen suuhun, vaan koetti antaa parastaa ja hellän, mutta silti voimakkaan suudelman toiselle. Mies rakasta sitä hetkeä, rakasti sitä, miltä naisen huulet tuntuivat hänen omiaan vasten, hän rakasti sitä, miltä toisen koko läsnäolo tuntui, hän rakasti sitä, että nainen oli tuossa. Hän todella nautti siitä hetkestä. Suudelma olisi voinut olla pidempi, mutta mies rikkoi sen liian aikaisin hänen omaan makuunsa. Hän ei halunnut, että nainen tuntisi olonsa tukalaksi. Suudelma oli nyt ohi, mutta se oli ollut paljon pidempi kuin naisen suudelma.
Kun he, kaksi ihmistä erkanivat ja huuletkin irrottautuivat toisitaan, Fred päästi naisen irti - hän oli koko ajan pitänyt toisen käsivarsista hellästi kiinni, kuin tukien tuota. Jos toinen halusi, hän voisi läimäistä, hän voisi juosta tai huutaa. Fred oli kuitenkin tehnyt tunteensa melko selviksi vain yhdellä, voimakkaalla eleellä.
"Anteeksi." Fred henkäisi heikosti. "Anteeksi, jos et halunnut.." Mies sopersi, mutta hänen sisällään mylläsi juuri sen verran voimakkaita tunteita, ettei toisen huulilta päässyt tarpeeksi järkeviä sanoja, ei lauseita, eikä mitään selitystä.

//Yeah, I liked it. And now it's my turn to hope that you like this one! <3
(Ihan suomennos : Kyllä tykkäsin tuosta. ja nyt on minun vuoroni toivoa, että tykkäät tästä yhdestä. [en osaa suomentaa ^^'])
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 10 Helmi 2012, 22:39

~Clarina~

Nainen halasi hyvillään toista ihan onnessaan. Olihan tämä herkkä paikka nytten, mutta islti nainen vain virnuili miehen selän takana, kun oli tas pitkästä aikaa nähnyt tämän. Mies kuitenkin päästi irti halauksesta ja meni kauemmas, luultavasti vaan nähdäkseen Claran, siltä se iainakin naisesta tuntui. Nainen oli onneksi tarpeeksi ajoissa lopettanut virnistelyn ja nyt tämä katseli miehen kasvoja, itkikö hän? Ainakin kyynel oli vierähtämäisillään poskelta alas, mutt nainen nosti kätensä hellästi, mutta tarpeeksi nopeasti pyyhkästen tuon kyyneleen pois samalla levittäen huulilleen pienen hymyn. Naisesta tuntui oudolta hän halusi vaan lähteä pelosta juoksentelemaan jo pimeän vallatun metsän uumeniin, mutta samalla hän vain halusi painatua toista vasten tuntien olevansa turvassa, tai jotakin, hän ei ollut selvillä tunteistaan.
Clarina tunsi kuinka miehen viileät kädet pitelivät tätä käsivarsista kiinni, ja kuinka tämän oma sydän taisi jättää yhden lyönnin välistä, kun mies alkoi vetää tätä lähemmäs. Clara ei kuitenkaan antanut miehen tehdä kaikkea työtä, joten itse painautui jo toista vasten. Huulet kuitenkin vain hipoivat toisiaan ja henkitys kävi niiden läpi. Nainen katsoi hetken vielä miestä, kunnes huulet koskettivat toisiaan kunnolla. Nainen tunsi toisen viileät, makeat ja ihanat huulet omillaan, omilla kuumilla ja pehmoisilla huulillaan. Naisen teki vain syödä toisen huulet omikseen, mutta se ei kertakaikkiaan sopinut tunnelmaan. Omituista kyllä nainen piti tästähetkstä, toisen syötävstä huulista jotka eivät olleet kovakouraiset vaan erittäin hellät, mutta silti voimakas suudelma, toisen selkä jota nainen ns. hieroi ja muutenkin koko tunnetta.
Naista kuitenkin haittasi yksi asia, sen suudelman lyhyys. Mies vetäytyi pois, ja silloin nainen päästi ilmoja ulos suun kautta hiljaa. Tämä hymyili toiselle ja avasi silmänsä. Clara otti kätensä irti miehen takaa, silloin kun hänkin päästi tästä irti, sitten nainen suorastaan järkyttyi. "Pyydätkö anteeksi?" tämä kysyi mennen hieman kauemmas nähdäkseen toisen ilmeen. Sitten tämä huvittui ja naurahti leveästi hymyillen niin että valkoinen hammasrivistö paistoi."Sinä pyydät anteeksi vaikka luulin että minä järkytin sinua?" tämä kosketti viimeisen sanan lopussa kämmenselällään toisen poskea, josta oli aikaisemmin valunut tippa. Nainen kumartui toisen naaman lähelle. Koskettamatta mieheen, tämä hipaisi huulillaan toisen huulia, sitten alkaen nousta. Tämä kompuroi hieman, mutta pääsi lopulta ylös. "Mennään sisälle?" tämä sanoi, mielestään juuri sopivaan aikaan, alkoi olla ilta ja kylmä. Tämä nosti kätensä omalle päälaelleen, ja haroi hiuksistaan pois heiniä. Nainen katsoi toista vielä hetken kunnes kääntyi ovea kohti.

//Kerkesimpäs pilata tuonkin hetken >]
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Helmi 2012, 17:19

Frederic

Nainen naurahti hänelle... pyyhkäisi kämmenselällään hänen poskeaan ja hymyili sitten hänelle. Fred hymyili hieman heikosti, hän ei tiennyt mitä sanoa, mutta hänen hengityksensä oli hieman kiivas. Toinen kosketti hänen huuliaan ja rupesi sitten nousemaan ylös. Hän ehdotti sisälle menoa, Fred nyökkäsi ja nousi naisen perässä. He kävelivät ulos vajasta ja Fred sulki oven.
Hän meni mökin ovelle ja avasi sen herrasmiesmäisesti. Hän soi toiselle hymyn, odottaen, että toinen kävelisi sisään. Toisen päästyä sisälle Fred meni myös mökin hämäryyteen ja sulki oven. Vaikka hän oli sisällä, mies tunsi silti olevansa aivan ulkona asiasta. Hän oli juuri suudellut naista, josta välitti, mutta välittikö toinen hänestä? Oliko äskeiset suudelmat olleet vain hetken mielijohteita.
"Voit istua minne tahdot." Fred sanoi hymyillen ja otti takan vierestä halkoja laittaen ne takkaan. Sitten hän sytytti siihen tulen ja odotti hetken, että tuli tarttuisi jokaiseen halkoon.
Mökki täyttyi valosta ja pikkuhiljaa viileyskin muuttuisi lämmöksi. Onneksi ulkona ei vielä ollut täysin pimeää. Fred ei mennyt suoraan naisen luo, vaan meni ensin vesisäiliölle ja kaatoi kahteen lasiin vettä. Toisen lasin hän antoi naiselle ja toisen hän laski pöydälle istuen itse sen ääreen.
"Minulla ei ole paljoakaan ruokaa... mutta jostain pitäisi löytyä kuivalihaa ja leipää. eli sano, jos sinulla on nälkä." Mies kertoi hiljaisella äänellä, hänelle tilanne oli uniikki ja erikoinen. Siitä Fred ei tiennyt, oliko nainen suudelut useitakin miehiä ja mennyt sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut sisälle, muta Fred oli hyvin levoton ja hän olisi halunnut jutella tapahtuneesta, mutta ei uskaltanut ottaa asiaa esille. Tai oikeastaan kehdannut.

"En tiedä sinusta, mutta se mitä tuolla tapahtui.." Fred lopulta aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen ja viittasi vajaa kohti. Hän ei kuitenkaan keksinyt sanoja, kuinka jatkaa siitä, mihin hän jäi.
"Minä taidan oikeasti pitää sinusta." Mies tunnusti, mutta ei katsonut toista. Hän oli laskenut katseensa käsiinsä, jotka lepäsivät vesilasin vierellä pöydällä.

//>: Fred is confused. //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 11 Helmi 2012, 18:08

~Clarina~

Clara käveli miestä ennen pois hevosten luota, ja odotti sitten, että mies sulkisi oven, ja että tämä tulisi Claran luokse. He kävelivät hiljaisuuden vallitessa ovelle asti vierekkäin, kunnes mies avasi oven naiselle, mielihyvin Clarina käveli sisälle ja katsoi sitten ympärilleen. Naisen muistikuva oli ihan samallainen talosta. Mies sitten antoikin luvan tälle istua minne halusi, nainen vain lähti pöytää kohden mutta jäi vielä seisaalleen katsomaan mitä mies puuhasi. Fred otti lasin, kovin häkeltyneenkin näköisenä ja antoi toisen lasin lopulta Claralle. Nainen katsoi lasiin jossa oli vettä, tämä hörppäsi siitä ja odotti sitten, että mies istuutuisi. Kun mies oli istunut, nainen istui tämän viereen, melkein kiinni mieheen. Sitten mies rupesi selittämään jotain ruuasta, nainen vain tuijotteli hiljaisena lasiaan, kavahtaen hieman kuitenkin kun tajusi että on yhä elossa. "Ei minulla ole nälkä, minähän söin vastaäsken." tämä katsoi toista ja hymyili. Olisi ollut paljon kivempaa jos olisi tiennyt mitä mies ajatteli, hän näytti niin jotenkin.. Järkyttyneeltä ja hämmentyneen näköisen sekoitukselta.
Nainen tuijotteli jälleen lasiaan ja räpläsi sitä, tämä oli naurettavaa naisen mielestä. Sitten mies alkoi jälleen puhua, siinä aiheessa naisen oli pakko punastua, kun tajusi mistä aiheesta Fred alkoi puhua. Tämä oli aukaisemassa suutaan, ensin kysyen mitä siitä, mutta saikin jo sitten vastauksen. Suu jäi naisella auki kun vihdoin sanat upposivat kunnolla tämä päähän. Clara oli nyt kääntänyt katseensa mieheen, jonka kasvot olivatkin todella lähellä ja tuijotteli tätä yhä hämmentyneen kuuloisena. Naisen oli kuitenkin pakko uslkea suunsa jossain vaiheessa ja tämä koitti saada jonkunlaisen hymyn aikaan. Ei hänelle kukaan ennen noin ollut sanonut. Hän tunsi olonsa mukavaksi ja kaikkea synonyymejä sille, mutta hän myös pelkäsi. "Minä..en tiedä." tämä sai vihdoin työnnettyä sanansa ulos suusta ja harmillisena tämä huokaisi ja katsoi sitten lattiaa. Tämä kuitenkin toivokkaana nosti päänsä ylös, katsoi miestä ja mietti hetken. "Olen sekaisin, älä siitä välitä." tämä sanoi ja painoi lopulta päänsä miehen olkapäälle. "Eivät nuo suudelmat kuitenkaan ihan hetkenmielijohteen tekoja olleet." tämä sanoi ja sulki silmänsä. "En vain uskalla sanoa sitä kunnolla ääneen, sen mitä sinä äsken sanoit." tämä sanoi jo läheltä kuiskausta, se olikin jo ehkä kuiskaus.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 13 Helmi 2012, 17:36

Frederic

Nainen oli hämillään, vähintään yhtä hämillään kuin mies, jos ei enemmänkin. Kului tovi, pieni hiljaisuus ja Fred piti katseensa alhaalla, hän ei tahtonut nähdä naisen reaktiota... hän pelkäsi, mikä se oli. Toinen avasi lopulta suunsa ja sanoi hyvin epävarmasti, ettei tiedä. Se oli kuin veitsenisku, salakavala, epävarma, tärisevä veitsenisku. Frederic ei tiennyt mitä nainen tarkoitti sanoessaan, ettei tiedä... Fred tiesi, ettei olisi saanut odottaa positiivistä vastausta, mutta hän oli silti odottanut. Olihan tuo typerää, tämä oli vasta toinen kerta kun he olivat tavanneet ja heti oli Fred mennyt ihastumaan... oikeastaan rakastumaan melkein tuntemattomaan naiseen, vaikka se tuntuikin, kuin hän olisi tuntenut toisen läpikotaisin, niin se ei auttanut tilannetta.
Fred haukoi henkeä hiljaa, hän ei voisi katsoa naista silmiin.. ei enää koskaan. En tiedä oli kuin ei, mutta vain sanottuna kera säälipisteiden, nainen ei vain tahtonut sanoa suoraan ei, koska Fred oli säälittävä.
Sitten nainen sanoi olevansa sekaisin, eikä Fredin tarvitsisi välittää siitä. Oikeastaan nuo sanat menivät melkein kuin kuuroille korville, koska Fred oli yhä pienoisessa järkytystilassa. Tuo laski päänsä miehen olkapäälle, mutta mies ei tuntenut suurta helpostusta siitäkään... hän oli jännittänyt kaikki lihaksensa ja luultavasti nainenkin huomasi, kuinka jännittynyt Fredin olkapää oli. Kuitenkin nainen sanoi, etteivät suudelmat olleet hetkenmielijohteita, joka huvitti miestä hieman, koska hän oli itse juuri ajatellut, että ehkä ne olivat.
Kuiskauksen omaisesta toinen sanoi, ettei vain osannut sanoa samaa kuin hän. Fred virsinisti hieman, ei se voisi niin vaikeaa olla, kopioisi vain hänen sanansa ja lausuisi ne ääneen. Eihän nainen tietenkään sitä kirjaimellisesti tarkoittanut, mutta Frediä silti huvitti, kuinka nainen ilmaisi ajatuksensa tuota asiaa kohtaan. Hän rauhoittui hieman ja rentoutti lihaksensa, vaikka ei ollutkaan vielä täysin rauhallinen.
"Suuteletko useinkin miehiä?" Fred kysyi kuiskaten itsekin. Hän nosti katseensa nyt ensimmäistä kertaa sen laskun jälkeen ja hän katsoi toista, joka nojasi yhä hänen olkapäähänsä.
"Vai olenko erikoistapaus?" Fred kysyi hiljaa, mietteliäänä. Voihan olla, että Clarinalle tällaiset tilanteet olivat tuttuja ja miehet kertakäyttö kamaa. Fred pystyi tunnustamaan, että oli ennenkin suudellut naista... ei hän sitä peittäisi jos toinen kysyisi, mutta siitä oli jo aikaa.. eikä Fred mielellään kaivelisi menneisyyttään.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 13 Helmi 2012, 19:50

~Clarina~

Nainen odotti, odotti miehen vastausta johonkin, mutta sitä ei tullut. Kiusallinen hiljaisuus lankesi ylle ja miehen lihakset jännittyivät. Nyt anien oli piikittänyt miestä, ihan varmasti. Mieheen sattui jokin, Clara jäi harmittelemaan ja miettimään sitä mitä oli sanonut. clarina kuitenkin päätti vain odottaa miehen tekemistä, lopulta mies rentoutui jälleen ja saattoi Clarakin hengittää. Tämä avasi silmänsä kunnolla ja koitti nostaa katsettaan mieheen, mutta oli vaikeaa nähdä toista näin alhaalta, joten Clara tyytyi katselemaan miehen vartaloa kun ei nähnyt kasvoja. Clarina katseli miestä, tämä nosti kätensä ja sipaisi toisen rintaa ja vatsaa, kunnes lopulta tuntui että mies alkoi sanoa jotain. Ilmaan tulvahti kysymys, sitten toinen joka sai naisen vetämään kätensä itseään vasten ja silmät puristumaan kiinni. Tämä koitti miettiä nyt paljon tarkemmin mitä sanoisi. Hän ei halunnut vastata, hän vain nyt toivoi että voisi olla vastaamatta. Tämä koitti varovasti avata silmänsä, kohottaen kasvonsa ylös, niin että näki toisen leuan. Hän oli hiljaa hetken, ja toisen puolikkaan hetken kunnes avasi suunsa päästäen ilmoja ulos. Tämä pohti hetken mitä voisi sanoa että äänensä ei murtuisi. "Istut juuri nyt entisen, ruman maalaislapsen vieressä, jolla on suurisuu joka päästelee toisten salaisuuksia ulos mennetullen, jolla tavoin rikkoi ystävyyssuhteensa." Clarina sulki silmänsä ja päästi irti toisesta nousten itse kunnolla istumaan. Silmät tämä vain sulki epäuskomuksen takia. "Joka ei ole koskaan ollut kenenkään suosiossa, koska suuttuu niin helposti, suutuin sinullekkin kun tavattiin ensikerran." tämä sanoi nyt ei surullisesti, ei iloisestikaan vaan mahdollisimman lempeästi, jotta ei olisi kuulostanut dramaattiselta. Clarina naurahti ontosti ja hörppäsi sitten vesilasistaan jääden tuijottelemaan sinne jäänyttä vettä lopulta hörpäten senkin pois. Hän käänsi katseensa mieheen epäuskoisena. "Uskotko muka todella että olisin joskus muka suudellutkin toista miestä?" tämä päästi kysymyksen vain pulpahtamaan suustaan, ihan kuin toinen olisi tuotakin vonut tietää että nainen ei ole ollut kenenkään suosiossa koskaan. "Anteeksi jos se kuulosti vihaiselta. Se oli paremminkin retorinen kysymys sitten." tämä naurahti toiselle, koittaen päästä pois äskeisestä aiheesta. Nainen kuitenkin halusi tietää toisen tilanteen. Fred selvästi koitti saada selville mitä miksi tuo oli nyt mennyt suutelemaan toista, haluaisi myös clarakin tietää mitä Fred sitten ajattelee. "Miksi kyselet edes tuollaisia?" Clara kysyi, jälleen oikeastaan retorisenkysymyksen. Hän huokaisi katsoi muualle miehestä, sitten taas mieheen. "Pitääkö minun sanoa oikeasti tämä?" nainen levitteli retorisiakysymyksiä mennentullen ja palatessakin vielä ilmaan. "Sinä et ole..rihkamaan minulle." nainen kakisti sanat ulos suustaan, hän ei tykännyt hempeillä, se ei kuulunut usein hänen tapoihin. "Sanoin sen jo aikaisemmin, erillailla vain.." tämä sanoi ja laittoi lopultakin lasin pöydälle. "Olet sinäkin tärkeä minulle." tämä sanoi hieman opudoksuen itseään, ja sanojaan, kaikkea sitä mitä suusta olikaan nyt päässyt tulemaan. Tämä oli ihan liian outo tunne hänelle. Sitten hänen ilme kuitenkin muuttui kun hän muisti jotain. "Saanko kuitenkin kysyä yhtä asiaa?" tämä sanoi hieman miettien ja piossaolevasti, kuitenkin lopulta säpsähtäen kun tajusi taas että oli vieläkin täälä. "Miksi olit niin outo kun me lähdettiin ratsaille ja kun olin tulossa alas?" tämä kysyi, paljon pirteämmin mitä alussa.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 17 Helmi 2012, 21:43

Frederic

Nainen tuntui jotenkin järkyttyvän miehen kysymyksestä. Nainen piti pitkän tauon, ennenkuin sanoi mitään hetkeen ja fred vain odotti. Mitä sieltä tulisi, sitä mies ei tiennyt, mutta hän oli varautunut johonkin pahaan ja synkkään, sitähän sieltä loppujen lopuksi tulikin.
Toisin kuin Fred oli ajatellut, ei Clara ollutkaan suudellut miehiä ja niittänyt heitä kuin heinää ympärilleen.
"Et ole ruma, et lähellekään. Siksi minä sinut näinkin." Fred kuiskasi hennnosti kun tuo oli lopettanut ensimmäisen lauseensa.
"Ja minusta suusi on hyvin pieni ja soma, sen ympärillä lepäävät huuletkin ovat niin pehmeät ja somat." Fred jatkoi hymyillen, vaikka kyllä tiesi, mitä toinen suurella suulla tarkoitti, hän ei kuitenkaan uskonut, että toinen olisi voinut vahingoittaa hänen kovaa sydäntään sillä, että olisi jollekin ulkopuolella olevalle kertonut jotain hänestä. Fred oli neutraali, jos hänestä löysi kiinnostavaa kerrottavaa, se oli jo saavutus itsesään.
Toinen irrottautui hänestä, silmät hänellä olivat kiinni, mutta siitä mies ei välittänyt, toinen saisi sulkea sielunsa peilin jos halusi, tämä hetki oli hänelle selvästi kiusallinen.
"Suutuit... ja syystä." Fred sanoi ja nosti katseensa kattoon. Koska toinen ei nähnyt häntä, ei hänenkään tarvitsisi nähdä toisen hieman surullisia kasvonpiirteitä. Eikä mies halunnut olla katsekontaktissa, jos toinen avaisi nyt silmänsä, koska hän inhosi itseään. Inhosi sitä, miten hän oli käyttäytynyt Claran seurassa ensimmäisellä tapaamiskerralla.
Hän laski katseensa kuitenkin pian ja huomasi toisen katsovan vesilasia, toinen käänsi pian katseensa kuitenkin häneen ja kysyi häneltä kysymyksen, joka jäi hetkeksi kaikumaan miehen päässä.
"Uskon." Fred vastasi lempeästi, hän ei halunnut muuttaa tilannetta iloisemmaksi, taikka surullisemmaksi, koska se voisi olla kohtalokasta kaikin puolin. Toinen pyysi jo anteeksi, jos hän kuulosti vihaiselta ja totesi kysymyksen olevan retorinen.
"Sinulla on oikeus olla ärtynyt." Fred tokaisi hieman tylysti, mutta väänsi silti hymyn huulilleen. Aluksi hänen täytyi pitää se siinä, mutta lopulta se jäi siihen luonnostaan, eihän Fred pysynyt olemaan hymyilemättä noille kirkkaille silmille.
Toinen sanoi, oikeastaan tunnusti, ettei Fred ollut hänelle rihkamaan. Fred nyökkäsi hitaasti toiselle, hän ei tiennyt miten ottaisi asian. Hän ei olisi rihkamaa, muttei kultaakaan.. toisen oli näköjään hyvin vaikea sanoa, tunsiko hän mitään miestä kohtaan ja se häiritsi Frediä. Nyt toinen vielä tunnusti, että mies oli hänelle tärkeä.. äskeisen sanojan mukaan Clara ei tuntenut paljoakaan ystäviä taikka toisen sukupuolenedustajia, joihin hän voisi luottaa, joten se, että Fred oli naiselle tärkeä merkitsi miehen mittapuulla jo jotain.. rakkautta tuskin, mutta se olikin jo liikaa toivottua.
"Saat." Fred vastasi lempeästi toisen kysymykselle. seuraava kysymys kuitenkin yllätti hänet. Miksi hän oli ollut outo? Fred mietti kysymystä hetken, koska ei tiennyt muuta vastausta kuin sen, että hän oli rakastaunut tuohon naiseen. Hän ei edes itse tiennyt olevansa outo.. ainakaan niin paljoa, että se olisi näkynyt läpi niin paljoa, että toisen olisi ihan siitä kysyttävä. Vastaukseksi kuitenkaan ei kävisi "koska minä rakastan sinua" kaava, koska se jatkaisi juttua vielä pidemmälle.. eikä Fred ollut varma kestäisikö toinen sen.
Silti sieltä se tuli. Suoraan sydämmestä, hetken mielijohteesta, suusta purkautuneena lause, joka sai miehen miettimään naisen seuraavaa siirtoa.
"Koska... minä taidan välittää sinusta enemmän kuin paljon." Nyt mies kalpeni hieman. Toinen ei olisi valmis tähän. Mies tiesi sen, Clara ei ollut hempeilijä tyyppiä. Nainen voisi vain juosta tilanteesta ulos, haluamattomana edes ajatella asiaa. Hän ottaisi hevosensa ja Fred ei saisi enää nähdä toista. Mies otti nyt tilaa naisen ja itsensä väliin, hyvin nopeasti, koska ajatteli, että nainen tarvitsisi hieman omaa tilaa. Frederic käänsi myös katseensa pois, kauas ikkunan ohi ulkoilmaan, jossa vallitsi jo pimeys. Hänen hengityksensä oli jokseenkin kiivasta, mutta hän koetti rauhoittaa itseään.

//anteeksi kesto >://
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 18 Helmi 2012, 15:19

~Clarina~

Nainen kääntyi katsomaan miestä. "Kiitos..?" tämä mutisi jotain vain mitä mielestä nyt tulikaan. Claran oli pakko kääntää päänsä pois hetkeksi miehestä päin, sillä tämä alkoi punastelemaan. Sitten mies jatkoi jolloin Clara käänsi katseensa taas Frediin. Tämä vain vastasi miehen hymyyn silmät kiiluen, luultavasti iloisuudesta, tai jostain mistä nianen itsekkään ei tiennyt. Tämä kuitenkin kurtisti hieman kulmiaan kun toinen sanoi seuraavat asiat. "Suutuin?" Claran katse lempeni sitten. Tämä naurahti, toki hieman ontosti mutta naurahdus sekin. "En minä suuttunut, olin vain..hämilläni?Tai jotain sinne päin." Clarina katsoi toista, teki mieli halata ja huutaa kuinka pöljä toinen oli naurahtaen, mutta miehellä selvästi oli vielä jotain sanottavaa. Sitten mies sanoi uskovansa. Mitä hän uskoi? nainen kurtisti kulmiaan ja alkoi miettiä mitä oli sanonut. Sitten tämä otti taas neutraalin katseensa kun tajusi mitä mies uskoi. Joo just niin varmaan.. tämä piruili mielessään, mutta katsoi sitten miestä nyt silmät kunnolla auki. Mies vain tokaisi jotain, hieman tylysti. Clara vain naurahti toiselle, ja alkoi nojaamaan pöytään toisella kädellään, laittaen siis kyynerpään pöydälle, samalla tökäten kädellään tyhjää lasia kauemmas. Tämä oli neidin mielestä liikaa hänen luonteellleen, se ei kuitenkaan ollut syy imksi tämä rupesi nojailemaan pöytään. Clarina katsoi toista ja nousi kunnolla istumaan kun mies näytti miettivän mitä vastaisi tämän kysymykseen. Nainen katsoi vain kiiluvin ja kirkkain silmin toiseen kun tämä koitti äkistää jotain suustaan. Sitten mies sai sanottua yhden sanan, ehkä pieni tauko tuli jolloin tämä päästi suustaan lauseen. Siitä nainen ei yllättynyt, mutta kun tajusi täysin mitä toinen sanoi tämä ns. järkyttyi hieman. Mutta ei liikahtanut, hän jähmettyi. Toinen, mies puolestaan näköjään kavahti taakse päin, jolloin Clara vain edelleen istui paikallaan. Tämä vai tuijotti eteensä ja sulki sitten silmänsä pudistaen päätänsä avaten sitten silmänsä. Tämä avasi suunsa koittaen keksiä jotain sanottavaa, mitään ei kuitenkaan sieltä tullut. Clara huokaisi pitkään, vetäen sitten henkeä suun kautta. Tämä katsoi mieheen, joka tuijotteli nyt vain pihalle. Nainen suoristi selkäänsä ja nousi kunnolla istumaan, sen jälkeen tämä hetken katsoi miestä joka istui vieressä katselemassa ulos ikkunasta pimeyteen. Sitten tämä koputti miehen olkappähän odottaen että tuo kääntyisi, odottaen ja valmiina jälleen suutelemaan, mies oli vain niin mukava ja.. syötävä.

//Oh nothing (: anteeks en oikein keksiny mitään, kiire muutenkin nii...
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 22 Helmi 2012, 21:27

Frederic

Mies oli nyt ensimmäistä kertaa oikeasti sanaton, jopa ajatukseton. Ainoa asia, jonka mies todella tiedosti oli pimeys, ulkona vallitseva pimeys. Muuta hän ei tiedostanut.. taikka halunnut tiedostaa. Hän ei halunnut nähdä edes sivusilmällä, mitä toinen tekisi, vaikka mies huomasikin, että toinen pienesti suoristautui, mutta sen huomatessaan hän liikauttikin päätään hieman kauemmas, jotta ei vahingossakaan näkisi toisen ilmettä.
Pian kuitenkin, ehkä jo liian pian miehen mieleen toinen kopautti häntä olkapäähän. Mies ei tiennyt, mitä vastassa olisi, mutta joskus se olisi kohdattava, joten hän kääntyi hitaasti, huultaan pienesti purren toista kohti. Fred oli jo sulkenut silmänsä, koska hän pelkäsi saavansa läimäisyn. Sisimmässään mies tiesi, ettei Clara sitä tekisi, mutta jokin osa hänestä kuitenkin jännitti jokaisen kasvonsa lihaksen ja sulki silmänsä, hyvinkin pehmeästi, eikä puristanyt niitä niinkään kiinni.
Kuitenkaan hän ei saanut vastaan läimäisyä, vaan tunsi toisen huulet omillaan. Fredericin silmät revähtivät auki ja hänen kasvonsa rentoutuivat täysin, lukuunottamatta huulia, jotka liikkuivat pehmeästi toisen omilla. Fred ei halunnut sillä hetkellä päästää irti. Toisen vastaus oli jokseenkin selvä, toinen taisi tuntea edes jotenkin samoin... tai halusi päästä irti ikävästä hetkestä ja romuttaisi miehen vasta suudelman jälkeen.
Silti, olipa tilanne kumpi tahansa, mies halusi nauttia tästä hetkestä täysin siemauksin. Hän upotti toisen kätensä naisen hiuksiin ja sulki silmänsä pikkuhiljaa. Hän ei nähnyt toista, mutta tunsi toisen huulet omillaan ja vain se riitti tuomaan miehelle suurta mielihyvää tilanteeseen. Toinen käsi nousi hänen oikealta puoleltaan ja laskeutui rennosti naisen polvelle, kuin ottamaan tukea, vaikka mies ei toisen jalalle mitään painoa laskenutkaan. Lopulta miehen oli irtauduttava suudelmasta, koska hän tarvitsi happea, olihan tuo tullut kuitenkin sen verran varoittamatta, ettei hän ollut edes tajunnut raukka kunnolla happea ottaa. Silti mies koetti venyttää hapen ottoa mahdollisimman pitkään, kunnes suudelma oli pakko rikkoa. Tällöinkin hän vain siirsi huulensa pois toisen huulilta ja päästi ilmat keuhkoistaan ulos hiljaa, pienenä puhalluksena, joka osui enimmäkseen toisen rintoihin taikka niiden alapuolella olevaan jalkaan. Sitten hän vetäisi samallalailla happea keuhkoihinsa sisään, hiljaisesti, mutta mahdollisimman nopeasti. Happea saatuaan Fred halusi jatkaa suudelmaa, vaikkei ollut varma, mitä toinen ajatteli, hän kuitenkin painoi huulensä vielä toisen omilleja piti niitä siinä hetken, eikä ollut edes tietoinen, vaikka toinen olisikin rimpuillut.

//nah en minäkään ;)//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 22 Helmi 2012, 22:23

~Clarina~

Mies kääntyi jotenkin hiljaa, liian hiljaa Claran mielestä. Mies oli nyt kokonaan häneen päin, silmät kiinni, mitä hän muka naiselta odotti? Nainen naurahti pienesti, huuliensa välistä. Sitten ne kohtasivat toisen huulet, tyytyväisenä aikaansaannostansa Clara koitti pitkittää henkeään. Tämän teki mieli hyppiä innostuksesta jota sai yhdestä suudelmasta, ja toisesta, sekä niiltä lopuiltakin. Hän oli vaan niin..Clara kauhistui ajatuksesta, hän meenasi melkein ajatella sitä, mitä ajatteli miehestä. Se ei ollut paha asia yleensä, mutta nyt se vain tuntui niin.. Claran ajatukset taas positiivistuivat. Kutkuttavalta ja ihanalta! suorastaan huusi mielessään.
Sitten neitokainen tunsi miten miehen käsi työntyi tämän hiuksiin, siitä nainen sai kylmät väreet, miten ihanilta kylmät väreet tuntuivatkin kun nyt tiesi sen kunnnon syyn miksi ne tuli.
Nainen jatkoi suutelemista, kunnes itsekin lopulta tajusi, miten vähissä happi oli. Clara kuitenkin koitti vielä jatkaa, hänelle oli tullut yhtäkkiä hirveän lämmin, kun toinenkin oli tullut lähemmäs. Sitten mies kuitenkin irtaantui. Clara avasi silmänsä, jotka olivat olleet aikaisemmin suljettuna. Nainen katsoi toista, joka luultavasti otti vain happea, hyvä niin sillä sitä nainenkin tarvitsisi. Tämä tunsi miehen lämpimän hengityksen rinnoillaan, jaloillaan, kummallakin melkein kuin vuorotellen.
Clara vetäisi henkeä hieman, ihan kuin olisi tavallisesti hengittänyt, sitten mies tulikin takaisin suudelman pariin. Nainen saattoi tuntea luiden ytimissä asti sen kaiken ihanuuden mitä mies oli hänelle tuottanut.. Nainen alkoi sitten vihdoin vastailla toisen suudelmaan, lopulta myös nostaen kummatkin kätensä miehen selälle. Toisen pikkuhiljaa selkää pitkin nostaen niskan Fredin niskan taakse, sitten itse siirtyen hieman lähemmäs, kädet hän olikin laittanut miehen ympärille pitääkseen tämän paikoillaan. Nainen ei ollut vielä katkaissut suudelmaa vaikka olikin lähentynyt toista kohti. He olivat ihan lähekkäin, ihan melkein kuin nainen olisi halannut miestä.
Clarina alkoi irrottautua suudelmasta, henkikin oli melkein lopussa, ja sitä paitsi se loppuisikin ihan luonnollisesti tähän. Clarina avasi jälleen silmänsä ja katsoi miestä, samalla muistaen miten toinen oli päästänyt kyyneleen tippumaan silmästä. Tämän toinen käsi joka ei ollut niskän takana, vapisi mutta vain pienesti. Clarina otti sen pois, irti miehestä, hän ei halunnut että mies luulisi vapinan olevan jotain aivan muuta mitä se sitten oli oikeasti. Clarina hymyili pienesti ja lempeästi miehelle, yhä todella lähellä kasvoja, hyvä kun nenät eivät hiponeet toisiaan. Sitten tämä päästi ilmoja nenän kautta, samalla painautuen miehen rintaa vasten, laittaen nyt kuitenkin kummatkin kätensä selän taakse, ikään kuin halaten miestä Clarina nojaili toiseen. Mies huokui lämpöä, ihan kuin iki oma takka, tai sen tuli. Clarina halasi kovempaa, hän ei halunnut päästää. "Himputti sentään." Clara sanoi todella hiljaa huulien välistä. Tämä nosti katsettaan ja päätään hieman omasta lämpöisestä takastaan ja katsoi alakulmasta toista. "Olemme tavanneet vasta pari kertaa ja minä olen jo, rakastumassa sinuun." Clarina järkyttyi hieman itse mitä oli sanonut. Hänen käsi alkoi jälleen vapista. Tämän henkitys meni sekalaiseksi ja nainen vain tuijotteli eteenpäin, poski kiinni miehen rinnassa. Tämä sulki silmänsä ja huokaisi päästäen irti miehestä, tullen kasvon tasoille. "Lupaa pitää turpasi kiinni tästä asiasta." Clara sanoi naurahtaen, ei mitenkään edes hiukkasenkaan tiukan kuuloisesti. Nainen katsoi hetken toisen silmiä, sitten hän ei nähnyt mitään. Hän oli sulkenut silmänsä ja painanut huulensa toisen huulia vasten.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 25 Helmi 2012, 23:53

Frederic

Mies tunsi kylmien väreiden kulkevan hänen ruumiinsa halki, kun toinen liikutti käsiään pitkin Fredin selkää. Miehen silmät olivat kiinni ja hän puristi niitä pienesti vielä kiinnemmäs. Jos hänen huulensa eivät olisi olleet toisen huulien "vankeina" hän olisi luultavasti päästänyt jonkinlaisen inahduksen merkiksi siitä, kuinka hyvältä noiden käsien kosketus tuntuikaan. Nainen siirtyi hieman lähemmäs, Fred tunsi sen, mutta ei tiedostanut sitä täysin. Toisen kädet liikkuivat taas ja Fred avasi toista silmäänsä, kuin tarkistaen, että toinen oli kunnossa. Jep, eipä toisella näyttänyt mitään hätää olevan. Mies tunsi kuitenkin, että nainen oli lopettamassa suudelmaa. Mies ei pannut vastaan, vaikka hän olisikin halunnut jatkaa suudelmaa hieman pidempään. Sentään hän sai kunnolla happea tässä välissä. Kun nainen siirtyi hieman kauemmas ja huulien väliin alkoi tulla rakoa, Fred seurasi vielä pienesti perässä, kuin haluttomana lopettaa. Silti hän ei halunnut seurata toista ikuisuuksiin, koska se olisi ollut naiselle jokseenkin ahdistavaa. Ainakin Fred ajatteli niin, joten hän jäi pienesti vinoon asentoon, lähemmäs toista. Hetken päästä hän kuitenkin avasi silmänsä ja suoristi selkänsä nyt suoraksi. Clara otti toisen kätensä pois miehen takaa, jonka johdosta mies hiljaa huokaisi. Hän ei halunnut, että toinen ottaisi pois jokaisen ruumiinosansa, joka kosketti häntä. Hetki oli hiljainen, mutta ilmapiiri oli täydellinen, täynnä mielihyvää. Toinen oli kuitenkin lähellä häntä, jos Fred halusi, hän voisi vaikka nuolaista toisen leukaa, mutta ajatus siitä ei kiehtonut miestä, joten hän jätti sen tekemättä.
Sitten toinen päästikin ilmat nenänsä kautta ja Fred tunsi pienen ilmavirran alahuulessaan, surullisesti suurin osa ilmavirrasta oli mennyt ohi, mutta se pieni osa, joka todella osui hänen huuleensa, sai aikaan hymyn. Toinen tuskin edes huomasi hymyä, koska nainen painautui jo miehen rintaa vasten ja Fred päästi pienen huokaisun. Samalla kummatkin kädet löysivät paikkansa Fredin selältä ja mies vastasi halauksen omaiseen asentoon laittamalla omat kätensä naisen kainaloiden ali toisen alaselälle, oikeastaan vyötärön ympäri. Suuremmin mies ei voinut asettaa yläruumistaan minnekään, ilman, että hän olisi musertanut toisen alleensa, joten Frederic tyytyi pysymään muuten samassa asennossa.
Sitten sanat karkasivat naisen huulilta ja jäivät soimaan hetkeksi miehen päähän. Hänelle tuli mieleen, että nainen sanoisi kohta unohtaneensa avaimet.. se olisi sopinut jotenkin tilanteeseen ja... Claraan. Silti mies sai yllättyä, vaikka hän olikin jo ajatellut mahdollisimman järjetöntä asiaa tuon suusta tulevaksi.
Tuo olikin sanonut, että hän taisi olla rakastumassa Frediin. Mies ei olisi uskonut, että nainen olisi pystynyt kovalta luonteeltaan tunnustamaan tuota, mutta niin Clara oli vain sanonut.. mies ei siis voinut kuin hymyillä hieman salamyhkäisesti toiselle. Mies laski katseensa tuo hymy huulillaan. Hän katsoi toista ja nyökkäsi hitaasti. Suuremmin mies ei rupeaisi nyökkäystä selittelemään, mutta hänen sisällään paloi.. positiivisesti. Frediä ei haitannut, että toinen sulki silmänsä, toisella oli oikeus sulkea silmät, nuo sielunpeilit häneltä, koska muuten Fred olisi tunkeutunut toisen ajatuksiin... toisen pään sisälle ja sekoittanut toisen pään. Ainakin Fredistä tuntui nyt hyvin vahvalta, kuin hän oikeasti pystyisi vain lukemaan toisen ajatukset pelkän katsekontaktin voimalla.
Nainen päästi hänestä irti, se ei haitannut Frediä.. hänen sydämensä oli jättänyt pari lyöntiä välistä ja Fred rakasti sitä tunnetta... hän rakasti sitä, kuinka toinen sai hänen sydämensä skippaamaan lyöntejä... kuinka toinen olikaan pelkillä sanoilla saanut hänet tuntemaan vahvemmin kuin koskaan..
Clara kohottautui miehen korkeudelle ja melkein käski toisen luvata, ettei hän kertoisi äskeisestä kellekään. Fred naurahti pienesti ja hänen salamyhkäinen hymynsä vaihtui rohkaisevaan ja nautinnon sekaiseen hymyyn. Miehen silmät olivat puoliummessa ja hän siirsi päätään hieman lähemmäs toista, oikeastaan niin, että hänen huulensa hipoivat toisen vasenta korvaa.
"Älä huoli." Hän aloitti ja puhalsi heikosti toisen korvanlehteen.
"Salaisuutesi on varmassa tallessa." Mies lopetti ja painoi poskensa toisen poskeen kiinni vetäen päätään sitten taaksepäin ja samalla vetäen myös poskeaan toisen kasvoja pitkin, päätyen lopulta toisen huulien kohdille, jolloin hänen omat huulensa kohtasivat toisen huulet ja nainen vastasi välittömästi uudella suudelmalla.
Tuon suudelman aikana mies nosti toisen hellästi käsivarsilleen, jatkaen silti intohimoisen suudelman antamista. Fred kantoi naisen sängylle.. ei hänellä ollut suuremmin mitään mielessä, mutta koska penkki oli puuduttanut hänen persuuksensa, niin hän päätti vaihtaa hieman pehmeämmälle alustalle, eikä hän todellakaan jättäisi suudelmaa välistä vain sen takia, että takamus oli puutunut. Fred laski naisen sängylle istumaan pitäen yhä huulensa tiiviisti toisen huulilla, kunnes hän päästi irti toisesta, jolloin vain huulet yhdistivät enää kahta ihmiskehoa. Fred asettui istuma-asentoon neidon vierelle ja katkaisi pian sen jälkeen suudelman. Hän huokaisi ja katsoi toista silmiin rauhallisesti.
"Takamukseni puutui." Hän sanoi, koska ajatteli, että toinen olisi hieman ihmeissään paikan vaihdosta.
He olivat suudelleet jo monta kertaa pienen hetken aikana, joten Fred halusi pitää jo pientä paussia huulien imemisestä. Ehkä hän saisi jopa jonkinlaisen keskustelun aikaiseksi.
En tunne sinua niin hyvin.. Mies aloitti.
Voisit kertoa jotain itsestäsi.. Mies ehdotti kohottaen hieman hänen toista kulmakarvaansa.
Tietenkin, minäkin voin kertoa jotain itsestäni. Fred naurahti, sillä hän ei tiennyt, halusiko toinen jakaa tietojaan itsestään ilman mitään tietoja vastaan.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 26 Helmi 2012, 00:57

~Clarina~

Nainen tunsi huulillaan nuo miehen ihanat viileät huulet, jotka hyväilivät tämän omia. Clara nosti käsiään miehen käsivarsia pitkin, lopulta niskan taakse, pitäen sieltä sitten käsillään kiinni. Suudelman aikana tämä mietti miten toinen oli kuiskannut tämän korvaan, että salaisuus pysyisi salassa. Claran olisi siinä vaiheessa tehnyt mieli naurahtaa, salaisuus ja salaisuus, mutta hän ei kuitenkaan kerennyt, sillä oli itse jo kerennyt aloittaa suudelman. Näitä asioita pohtiessaan, mitä kaikkea oli tapahtunut äsken, tämä joutui kuitenkin keskeyttämään ne ajatukset, sillä niiden päälle painautui uusia asioita. Clarina tunsi, miten mies alkoi nostaa tätä, silloin Claran mieli halusi irrottutua suudelmasta ja puristaa itsensä kiinni mieheen, mutta niin hän ei vain pystynyt, tai oikeastaan hänen ruumiinsa ei halunnut. Nainen, piti silmänsä kiinni, ja piti käsistään kiinni miehen niskan takaa, jatkaen yhä suudelmaa. Tämä tunsi miten mies käveli hetken, mutta sitten mies pysähtyi ja päästi irti Clarasta. Nainen tunsi olevan jollakin pehmeällä, sängyllä. Hän kurtisti kulmiaan ja avasi silmänsä, mutta siinä samassa miehen viileät, tai no nytten lämpivät huulet irtautuivat rauhallisesti naisen huulista. Neiti ei pahastunut siitä, joskushan ne suudelmatkin oli lopetettava. Clarina katsoi ensin sitä missä hän istui. Sitten tämä nosti katseensa mieheen, Fredin pörröisiin hiuksiin. Nainen vain kuvitteli itsensä pörröttämään noita hiuksia. Tyhmistä ajatuksista hän ei koskaan pääsisi.
Sitten tämä sai kylmät väreet jotka nousivat lantiosta ylös päin. Nainen nosti jalat syliinsä ja katsoi toisen kiiluviin silmiin. PAkosta naisen kasvoille nousi hymy, kun toinen sanoi paikan vaihtamisen syyn. Naisen suu venyi ylös päin, lopulta naurahtaen. Clarina laski katseensa sänkyyn, sitten nainen vilkaisi olkansa yli, tilaa riitti. Neito suoristi jalkansa eteenpäin, ja sitten kaatui selälleen. Tämä huokaisi pienesti, ja kuuli kuinka mies sanoi jotain. Sitten vielä sen perään jotain, ja kun nainen alko pohtia sitä mitä mies oli sanonut, mies päästi huuliltaan taas jotain, jotain mitä nainen ei kuullut. Claran teki mieli vain pompata istumaan ja hiljentää tuo pölinä suu, tai no hyvähän se hänen on tuollaisia miettiä.
Nainen huokaisi, ja nosti kätensä päänyläpuolelle, alkaen sitten sormilaan räplämään sängyssä olevaa kangasta, mikä se nyt sitten olikaan. Clarina naurahti pienesti. "Tavattiin kylällä, ensin olin vain vihoissani sinulle, ja sitten nyt kun tavattiin uudelleen mentiinpä sitä kaatuilemaan ja suutelemaan pädyttiin." naista huvitti ajatus siitä miten tähän oltiin nyt päädytty. Tämä sulki silmänsä hetkeksi ja oli täysin hiljaa, miettien mitä itsestään nyt kertoisikaan. Sitten tämä avasi sekä että silmänsä ja suunsa. "En tiedä mitä kertoisin edes itsestäni. Tarkoitan, kerroin jo aikaisemmin kaiken." Clarina naurahti mutta koitti sitten ihan oikeasti alkaa kertomaan jotain. "No minä synnyin vain maatilalle, kauas jonnekkin länteen päin kylästä. Kävimme vain harvoin edes lähelläkään kylää, joten minulla ei ollut paljon kavereitakaan. Naapureita olivat vain yksivanhuspari, ei heistäkään paljon irronnut." Clara naurahti ja haukotteli sitten. "Anteeksi, koitan nyt jatkaa johonkin suuntaan." tämä sanoi ja alko sitten katsella kattoa. "Minulla oli isä, James ja on äiti, Katie. Lisäksi sain sitten myöhemmin pikkusiskon Stacyn joka on nyt 15 vuotias. Isäni kuoli rintasyöpään, Katie on siis vielä elossa." Clarina sanoi ihan neutraalilla äänellä, hänelle isän kuolema ei ollut suuri asia. "SItten kun olin jotain kahdeksantoista vuotias, niin lähdin kotoa. Sain Shadowin itselleni kotoa ja sillä siis lähin matkoihini." Clara kierähti kyljelleen ja laittoi kätensä normaalisti vierelleen. "Siitä asti olen vain asunut siellä missä nyt asun. Inhottavaa kun on vain tuollainen lapsuus, kaikilla oli aina jotain jännää menneisyydessä, minä olin vain avallinen työtä tekevä lapsi." Clarina sanoi hieman harmittuneen kuuloisena. Hän kuitenkin kohotti olkiaan sen minkä pystyi maatessaan siinä kyljellään. "Ainakaan minulle ei tapahtunut mitään pahaa, se on hyvä asia." Clara sanoi katsoen sitten miehen silmiin. "Ja no mitä muuta? No perustietoja." tämä virnisti ja katsoi sitten ympärilleen hetken kunnes taas alkaen mietti ämitä sanoisi. "Nykyään olen siis vain kaksikymmentäyksi vuotias, korun tekiä sekä myyjä. Elän tavallista elämää kodissani hoitaen ja rakastaen hevostani. Käyn joka viikko neljä kertaa torilla myymässä koruja, ja siitä saan elantoni moneksi päiväksi." Clara sanoi kuin jollekkin tuntemattomalle puhuen. "Auta vähän mitä minun muka pitäisi kertoa?" tämä sanoi epätoivoisena siirtäen taas katseensa mieheen, sitten se meni tälle antamalle korulle. Clara otti oikealla kädellään, kiinni toisen ranteesta ja nostaen sitä lähemmäs tämän kasvoja. Clara tarkasteli työtään. "Se ei sovi sinulle." tämä heitti ilmaan neutraalin kuuloisena toteamuksen, laskien samalla miehen käden takaisin siihen missä se olikin. Sitten tämä kuitenkin hymyili. "Ai niin, muistatko sen yhden miehen jonka takia meidät heitettiin silloin ulos kun tavattin ekaa kertaa?" Nainen kysyi toiselta vaikka tiesikin että toinen muistaisi, sen tyypin, olihan siinä verikin lentänyt. "Minä valehtelin sinulle aikaisemmin tänään." nainen supatti virnistellen. "Hän on mies menneisyydestä, ahdistelia joka kävi kimppuun kerran koittaen repiä vaatteita pois." tämä sanoi huolettoman kuuloisena. "Häntä minä pakolla olen suudellut, en ketään muuta." tämä virnisti toiselle, mutta sitten se hymy suli pois kasviolta. "Olit vain tänään niin ankean näköinen kun sanoit uskovasi että olen joskus suudellut toista miestä." Clara sipaisi toisen poskea kämmenselällään. "Ja anteeksi jos tämä tulee vähän liian myöhäsä, mutta olen kiitollinen kun lennätit verta hänen edessä minun puolestani. En tainnut silloin pyytää anteeksi, olin vihoissani sinulle hetken koska menit tappelemaan sen kanssa.Olin kyllä muutenkin vihainen sinulle, koska menin törmäämään sinuun vahingossa, sitten sinä rupesit vain seuraamaan minua ja puhumaan minulle, minä kun koitin päästä sinusta eroon." Tämä sanoi naurahtaen, sitten vetäen kätensä pois. Mutta en enään, älä lähde.. nainen katsoi sänkyä missä makasi ajatellen kaikkea mahdollista. "Anteeksi, tajuatko nyt mitä tarkoitin suurella suullani?" Clarina naurahti. "Entä sinä, kerro sinun taustastasi." Nainen sanoi lopulta hymyillen toiselle.

//älä välitä kura tekstistä, mua väsyttää.. :D Nyt hyvin mielin nukkumaan (:
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 26 Helmi 2012, 21:08

Frederic

Nainen rupesi makaamaan sängylle, joten mies teki samoin. Hän ei kuitenkaan ollut täysin samassa kohdassa kuin nainen, koska hän oli koukistanut jalkansa, joten hän mahtui helposti olemaan "alempana" sängyllä. Hänen päänsä oli naisen vatsan kohdalla ja mies katsoikin toisen paitaa mietteliäänä, vaikka ajatukset olivatkin sulkeutuneet tiiviisti naisen huulien välistä pääseviin sanoihin. Toinen ensin kertoi, miten he olivat tavanneet, se huvitti Frediäkin, hän virnisti hieman, vaikka tiesi, ettei toinen sitä nähnyt. Clara alkoi sitten kertomaan menneisyydestään ja Fred kuunteli tiiviisti toisen kertomaa, kunnes nainen päätyi kysymykseen miehestä, jonka takia heidät heitettiin kapakasta. Fred nyökkäsi ja odotti mitä toisella oli sanottavaa siitä siasta... ainakin Fredillä mies oli ollut täyssika. Seuraavat sanat saivat Fredericin ymmälleen. Toinen oli valehdellut hänelle.. mies ei kuitenkaan ruvennut syyttelemään toista, mitä ikinä nainen olisikaan tehnyt, oli hänellä oikeus valehdella.. ainakin kun kyseessä oli ahdistelevanomainen puolituttu, joka oli ensimmäisellä tapaamis kerralla halunnut jo suudella naista. Ajatus siitä nolotti, joten mies päätti olla kommentoimatta mitään naiselle.
Toinen kuitenkin rupesi kertomaan, kuinka tuo mies oli ollut ahdistelia - melkein kuin Fred - ja pakottanut hänet suutelemaan. Mies mutristi hieman huultaan ja nosti pienesti naisen paitaa, paljastaen tuon kyljen. Vatsalle Fred painoi pienen suudelman, toisen kyljelle, jonka jälkeen hän laski paidan takaisin alas. Samaan aikaan toinen olikin juuri selittämässä, että Fred oli ollut niin alakuloinen.
"Toivottavasti tämä ei ollut vastallesi pakotettu suudelma." Fred sanoi pienesti hymyillen. "eikä minun ollut tarkoitus olla alakuloinen. Sinulla oli varmasti elämä ennen minua, ja jos käy niin, että tiemme eroavat, niin toivon, että sinulla on elämä minun jälkeenikin." Frederic naurahti hiljaa ja kohottautui hieman, niin että heillä oli nyt näköyhteys. Toinen sipaisi hänen poskeaan ja jo se sai kylmätväreet kulkemaan miehen selkäpiitä pitkin.
"Niin ja minä käyttäydyin sokeasti, kun en tajunnut, että teen olosi tukalaksi. Olisit lyönyt minua!" Fred sanoi hieman kiusoittelevasti, mutta rupesi sitten muistelemaan, oliko toinen tosiaan torjunut hänet hieman vakavemmin?
"Anteeksi, en halunnut olla ahdistelija numero kaksi." Fred sanoi alahuuli hieman mutrussa, mutta pian se ilme muuttui takaisin hymyksi.
"Eikä suusi ole sen suurempi kuin minun." Fred huomautti. "Oikein pieni ja soma." Mies sanoi naurahtaen. "Paitsi, ettei minun suuni ole pieni ja soma." Hän lisäsi otsa hieman kurtussa. Kyllä mies taas tiesi, että ei toinen sitä kirjaimellisesti tarkoittanut, mutta Fred halusi ajatella niin, koska hän ei osaisi kommentoida asiaa kuvainnollisesta suuresta suusta, kun Fred ei sellaista naisella huomannut olevan. Sitä paitsi, asiaahan saa puhua asianomaisille.
Sitten nainen pyysikin jo miestä kertomaan hänestä itsestään.
"Hmm... mitäköhän minä kertoisin itsestäni.." Fred tokaisi hieman ja kääntyi selälleen katsoen kattoa.
"Ainakin sen verran, mitä itse muistan ja mitä minulle on kerrottu, niin synnyin jollekin kreivittärelle taikka kreiville liiton ulkopuoliseksi lapseksi.. siitä sitten jouduin haukkujen satelemana yhdelle vanhalle pariskunnalle hoidettavaksi.. siellä vartuin, kunnes otto-vanhempani kuolivat ja no.. perin mökin sekä hevosen. Jatkoin myös otto-isäni työtä, koska se oli helpoin tapa saada rahaa.. olihan isäni ollut pidetty kartanossa, johon saaliita aina vien." Fred sanoi tiivistäen menneisyytensä.
"Sen jälkeen olen vain elänyt ja metsästänyt... sekä löytänyt sinut." Fred sanoi ja vilkaisi naiseen hymyillen.
"En tiedä miksi, mutta olit kiintoisa tapaus... kiinnostuin sinusta.. tempperamentistasi ja ulkonäöstäsi, joten.. jotenkin se vain johti sitten ärysttävään ahdistelun tapaiseen, raukkamaiseen naisen seuraamiseen, joka joutui jonkun miehen kanssa ongelmiin ja tunsin tietenkin jonkinlaista tarvetta auttaa.. olinhan itsekin paskiainen." Fred sanoi ja tuijotti taas kattoa.
"Jos kerron samanlaisia perustietoja itsestäni niin... olen mies, ammatiltani metsästäjä, vien saalista kartanoon, saan sieltä rahaa ja joskus lihaa jää yli myös torille vietäväksi. Rakastan kuivalihaa, koska se kestää pitkään ja on kestävyytensä puolesta kuitenkin hyvin makoisaa. En ole kovinkaan hyvä kokki, mutta joskus sentään koetan ja.. en pidä hirveänä talvesta, koska se on raskasta aikaa, kun pitää lapioida lunta ja hakea halkoja." Fred sanoi kuin tuttavallisesti rupatellen. "Ja no tuossa oli aika pikku faktaa.. mutta enpä kovin ihmeellinen ihminen ole." Mies naurahti.
"Ai niin ja olen sodan suhteen aika neutraali, vaikka kuitenkin olen ihmistenpuolella.. ja.. tuota.. olen 25 vuotias, eli vanhempi kuin sinä.. toisin sanoen kävisin sinulle varmaan ahdistelia papasta." Fred lopetti hieman haikeasti. Hän ei itse pitänyt neljän vuoden ikäeroa suurena, mutta naiselle se voisi olla ongelma.. Fred ei oikeastaan koskaan ollut miettiny ikäeroa, vasta kuin nyt.
"Onko..." Frederic aloitti hieman varoivaisesti. "Onko sinulle ikäeromme ongelma, jos tästä.." tietenkin mies tarkoitti "suhdetta", jos tuota nyt siksi voisi sanoa "muodostuu jotain?" Mies lopetti lauseensa, eikä katsonut toista. Fred päästi ilmaan huokaisun ja tuijotti vain kattolautojen oksien kohtia. Kuin ne olisivat tuijottaneet häntä takaisin ja nauraneet hänelle. Ehkä Fred olikin Claran mielestä jo vanha mies.. ja ahdistelija.

//Eipä haittaa, eikä tuo kuraa edes ollutkaan. :) Fred on jo vanha,.. vanha mies. ._.//
Templer
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron