And here we go again.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Templer » 17 Huhti 2012, 18:07

Frederic

Neito syytti häntä taas härnäämisestä. Mies virnisti pienesti ja kuunteli toisen sanoja, kunnes tuo sanoikin, ettei halunnut keskustella asiasta sen enempää. Ehkä neito pelkäsi miehen taas suuttuvan.. se sai Fredin tuntemaan olonsa hieman tukalaksi, hän ollut täysi mulkku yöllä.
Mies odotti mitä toinen sanoisi siitä, mitä he tekivät, mutta vastaus oli jokseenkin ei-toivottu. Mies ei kuitenkaan ruvennut suurempia vastustelemaan, vaan nousi penkiltä lyhyesti nyökäten. Hän kuuli neidon sanovan "Ihan vain minun mielikseni" ja mies viittasi taakseen pienesti kädellään, eikä tiennyt katsoiko toinen vai ei.
Hetkessä mies rupesikin irroittelemaan lakanoita.. lakanoiden irroittamisen lomassa hän kuuli neidon sanovan, että hänen täytyisi käydä Shadowin kanssa jossain, joten Frederic nyökkäsi vastaukseksi ja sanoi:
"Sleipnirkin tarvitsee jotain liikuntaa. Voisimme käydä yhdessä ratsastamassa." Frederic ehdotti. Clara sanoi, että hänen olisi käytävä kylällä ja taas Fred vain nyökkäsi vastaukseksi. Hän oli hetken hiljaa.
"Haluat luultavasti mennä kylälle yksin?" Fred sanoi. Häntä ei olisi haitannut tulla neidon mukaan, mutta olihan mies jo kerran toisen kanssa ollut kylällä ja hän arveli, että neito tarvitsi omaakin aikaa kylällä käymiseen.
Mies ei täysin tajunnut mitä neito tarkoitti sillä, että hän oli käskenyt olematta puhumasta jostain. Mies ei yhtään muistanut mitä oli sanonut, joten hän odotti jatkoa toisen lauseelle, kun jatko sitten lopulta saavutti Fredericin mies meni sanattomaksi. Hän siristi hieman silmiään ja katsoi neitoa, hän ei hymyillyt, vaan hänen huulensa olivat mutrussa. Fred ei osannut vastata mitään.. hän ei ollut edes kunnolla ajatellut asiaa illalla. Claran naurahdus rikkoi miehen ajatukset ja Fred katsoi toista ihmeissään. Oliko ollut niinkin hauskaa sanoi noin, vai? Toinen kuitenkin rupesi selittämään tilannetta ja Fred kuunteli toista taas lumoutuneena jo toisen ääneen. Fred naurahti pienesti, melkein äänettömästi toisen selitykselle. Kun Clara lopetti puhumisen Fred palautti kasvoilleen tutun hymyn. Hän jatkoi lakanoiden irroittamista petivaatteista ja oli lopulta saanut kaikki irroitettua. Samalla hän veikin lakanat likaisten pyykkien koriin ja hän lähti kohti Claraa. Hän huomasi neidon nousseen seisomaan. Clara sanoi, ettei ymmärtänyt miestä ja Fred oli hieman ymmällään. Hän olisi sanonut jotain, mutta Clara kerkesi ensin ja lauseen jälkeen täyteläiset huulet painautuivat hänen huulilleen, mutta vain pieneksi aikaa. Sitten neito sanoikin, että hänen olisi mentävä katsomaan mitä kauhu kaksikko olisi saanut aikaan.
"Mitä et ymmärrä?" Fred kysyi hieman harmistuneena ja seurasi neitoa ulos asti ottaen kiinni toisen vyötäröltä käsillään.
"Minä voin selkeyttää asioita.." Frederic sanoi pienesti huokaisten. he menivät sisälle vajaan ja Sleipnir nautti valosta, joka tulvi vajaan. Sleipnir koputti kavioitaan lattiaan ja Fred tulkitsi sen selväksi viestiksi, että hevonen tahtoi kauraa, joten mies käveli vajan perälle, jossa kaura-astia sijaitsi. Hän otti pari kauhallista kauraa sankon pohjalle ja toi sen Sleipnirille.
"Voit antaa Shadowillekin." Fred sanoi ja tarjosi sen kahdeksanjalkaiselle hevoselleen.
"Täältä kaikki sai alkunsa." Mies mutisi puoliääneen, koska ei ollut varma oliko nainen valmis muistelemaan tapahtunutta.. tai no.. miksei olisi? Mutta miksipä sitä pitäisi muistella, vastahan se eilen oli tapahtunut.

//ääh.. en saanut tähän mitään järkevää |: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 04 Touko 2012, 20:30

Clarina virnisteli itsekseen kun tämä asteli ulos. Sitten tämä kuuli miehenkin tulevan heti perässä, mies kysyikin mitä Clara ei ymmärtänyt, jolloin nainen vain pyörähti ympäri, jatkaen kävelyä takaperin. Virnistely ei loppunut vieläkään, tämä siis vain pysyi hiljaa ja katseli miestä virnistellen, kävi jo naisenkin mielestä oudoksi, mutta hän kai vain tykkäsi kiusata toista. Mies tarrasi tämän lantiosta kiinni ja sanoi että voi selkeyttää asioita, jolloin Clarina vihdoin lopetti tuon oudon virnistelyn. Sen tilalle tuli hymy, ja suu pysyi yhä kinni sanoilta, ne eivät vai tullleet kurkusta ylös, eikä nainen ollut varma haluaisiko edes vielä sanoa mitään tuohon.
Kun nämä tulivat hevosten luokse, Sleipnir alkoi koputtaa kaviollaan lattiaa, josta Shadow ei hirveänä tykännyt, tämä kun olisi näköjään halunnut olla rauhassa. Clarina käveli hevosensa viereen, hieman varoen kasvojaan, kun tuo hepo heitteli päätään. Clara otti käsillään hevosensa kaulasta kiinni molemmin puolin ja alkoi taputella sekä että silitellä toista koittaen rauhoittaa tuota. Tämä kuuli myös puolella korvalla miten mies sanoi, että Shadowillekin saa antaa kauraa. Clarina kurkisti olkansa yli ja jäi katsomaan miestä. "Darkilla on nykyään kireämpi ruokataulukko, en halua ratsastaa kahden kuukauden päästä ihrapallolla." tämä naurahti kun oli saanut asiansa suustaan, sitten tämä kääntyi jälleen katsomaan eteenpäin hevostaan. Sen mustat, hieman kiharat "etuhiukset" valahtivat eteen sekä sivuille, jolloin ne menivät Shadowin silmille. Neito siirsi ne pois toisen silmien edestä, taputti hevostaan ja sitten kääntyi ympäri kun kuuli miehen mutisevan jotain. Neito oli aikeissa kysyä mitä tuo sanoi, sillä ei ymmärtänyt heti mitä mies tarkoitti, mutta sulki suunsa melkein heti kun sen oli avannutkin. Tämä vilkaisi vielä olkansa yli hevostaan, mutta sitten käveli miehen lähelle, laittaen kätensä tuon niskalle, ristien ne sinne. "Jos nyt tarkkoja ollaan niin olen minä sinua ennenkin kuin eilen vaan suudellut, tai no olihan se vähän pakko kun sinä kerjäsit sitä heti silloin kun tavattiin ensimmäisen kerran." neito virnisti pirullisesti kiristäen otettaan miehestä, jolloin näiden ruumiit myös tulivat lähemmäksi toisiaan. "Ja jos nyt erityisesti haluat eilistä muistella, niin voin muistuttaa vallan hyvin kuinka törppö sinä olit, kun kaaduit minun päälleni, ja kaiken huipuksi et edes väistänyt vaan jäit siihen niin." neito virnisteli samalla kun puhui, joten tuo vain kiusoitteli, jälleen kerran. Hän ei varmaan koskaan lopettaisi toisen kiusaamista. Neidon katse käväisi selän taakse kun tämän hevonen alkoi kuopimaan maata, selvästi levottomana ja aikeissa kohta pinkaista johonkin päin. Neito kuitenkin antoi elukan olla, ei se minnekkään kuitenkaan uskaltaisi lähteä, saisi kunnon huudot vain niskaansa Claralta jos lähtisi liikkeelle jonnekkin suuntaan.
Neito käänsi nyt katseensa kunnolla miehen kasvoihin, ja nosti kulmaansa kuin aikeissa kysyäkseen jotain, ja kyllähän tuo aikoikin, mutta vasta kohta.Hetken päästä. Ihan varmasti.

//Hohoo, vähän oon tyytyväinen itteeni :3 sain lyhyen vastauksen! tääki vastaus oli eka 76:n rivin pitune, päätin vähän lyhentää sitä kuiteski :D ja nyt siitä tuli sitten näin lyhyt, hyvä.
Ja haluan lyhyen vastauksen itelleni ku sitten rope kulkee paremmin, mitä pitkissä vastauksissa, sillon on niin vaikea ropettaa.. Niin ja sry ku kesti, juuri sen takia kun kirjotin eka niin pitkän sitten rupesin lyhentelee sitä.. Jos sitä nyt vaan pitäisin turpani kii enkä rupeais sössöttää mitään tähän. O.o sitten vaan toiseen ropeen pitenteleemään ->
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Touko 2012, 18:04

Frederic

Mies naurahti jokseenkin ontosti naisen lausahdukselle ihrapallosta. Hän silitteli Sleipniriä kaikessa rauhassa, kunnes säpsähti tajutessaan, että nainen oli tullut hänen luokseen. Toinen risti kätensä hänen niskaansa ja mies sen sijaan risti kätensä toisen vyötäisille.
Nainen alkoi puhumaan heidän ensimmäisestä kohtaamisestaan.
"Ei." Mies sanoi hieman anoen. "Siitä ei puhuta." Fred inahti huulet mutrussa. Hän katsoi toista hakien koiranpentu ilmettä kasvoilleen, muttei tiennyt kuinka hyvin siinä onnistui. Toinen jatkoi puhumistaan ja aihe kääntyi taas miehen tyhmyynteen.
"Anteeksi.." Mies sanoi jokseenkin äänellä, joka kertoi hänen luovuttaneen ja jos vain mies olisi pystynyt hän olisi heiluttanut valkoista lippua. Nainen katsoi hevostaan miehen olan yli ja mies oikeastaan odotti mitä toinen aikoi sanoa, mutta nainen vain nosti salamyhkäisesti kulmaansa, joka sai miehen nostamaan omaansa. Clara ei oikeastaan ollut purkanut asioitaan, vaikka oli montakin kertaa jo vihjaillut siihen päin, että hänellä olisi jotain sanottavaa.
"Niin?" Mies lopulta kysyi. Häntä hieman häiritsi se, että he olivat lähekkäin ja mies olisi helposti voinut suudella neitoa, mutta koska toisen salamyhkäily sai miehen odottamaan vastausta hän ei voinut noin vain rynniä suudelmaan. Mies kuitenkin painoi vain hetken mielijohteesta huulensa toisen huulille, mutta suudelma oli lyhyt. Oikeastaan hyvinkin lyhyt. Sitten mies antoi taas katseensa palata toisen silmiin ja hän toisti kysymyksensä.
"Niin?" Ääni oli jotenkin ontto ja mies vain odotti vastausta. Hän otti miehen topakammin toisesta kiinni, jotta tuo ei voisi kammeta itseään irti ja luisua pois vastauksen antamisesta. Hän ei tiennyt mitä toisella oli sanottavana ja hän vain toivoi että kyseessä oli jotain positiivista.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 26 Touko 2012, 19:35

Clarinan kulmankohotus ilme alkoi muuttua pikkuhiljaa kysyvemmäksi kun toinen alkoi yllyttämään, tai no oikeastaan kysyi. Miten sen halusikaan ymmärtää. Clarina avasi suunsa että voisi sanoa jotain, mutta alkoi sulkemaan sitä pikkuhiljaa kun tajusi toisen tuleman lähemmäksi suutelemaan. Sen lyhyen hetken neito joutui odottamaan että pääsisi puhumaan, mutta kun suudelma loppui, päätti Fred vielä toistaa kysymyksensä. Clarina katsoi toista suu kiinni, kunnes rupesi jälleen sanomaan jotain mutta lopetti silloinkin koska tunsi toisen ottavan paremmin tästä kiinni. Tämä tuhahti pienesti ja katsahti muualle pienen hetken ajan. Kun tämä oli saanut katseensa takaisin mieheen tämä levitti huulilleen pienen hymyn. "Kohtako aiot ahdistaa minut nurkkaan että kertoisin kaiken mitä mieleni sisällä liikkuu?" nainen naurahti ja liu'utti kummatkin kätensä miehen olkapäille. "Lupaan etten tällä kertaa vain lähde, joten hellitä vain otettasi." tämä naurahti ja antoi suukon toisen suunpielelle. Nainen alkoi pyöritellä etusormiaan toisen olkapäillä ja samalla neito heilautti päätään jotta etuhiukset menisivät pois silmien edestä, ne kun siihen olivat valahtaneet. "Ja ihan tosi, jos vastaisit kunnolla kysymyksiin. Kun aikaisemminkin kysyin miksi rupesit huutamaan minulle, sinä vain sanoit että olit muka väsynyt tai jotain, mutta empä usko että olit kovin väsynyt, ihan hyvin sinä minun mielestäni ainakin hereillä pysyit yöllä." tämä sanoi hieman huvittuneen näköisenä, vaikka koittikin puhua asiaa toiselle. "Mutta kuitenkin.. Minua jäi vaivaamaan se sinun naistaustasi kun et kertonut yhtään mitään." tämä puhui toiselle hymyillen, eihän halunnut olla vakavankaan näköinen. "Miksi ylipäätään et edes kertonut sitä? Onko se muka niin kauhea? Tapailitko sinä joskus peikkoja? Haluan tietää tosissani ketä kaikkia olet suudellut, tai kenelle menetit neitsyytesi. No oikeastaan enhän minäkään kertonut mutta voin kertoa jos haluat tietää." tämä virnisti kun lisäsi viimeisen lauseen, mutta sitten neito kallisti päätään ja hymyili toiselle lempeästi, lopettaen myös etusormiensa pyörittämisen ja alkaen naputtamaan niitä.

// Jaa no, tekstin laatu ja sisältö..hmm.. olen pesunkestävä idiootti ja laiskiainen, karu totuus :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Kesä 2012, 17:28

Frederic

Vihdoin kun nainen sai sanottua jotain, hän sanoi, että mies voisi hellittää otettaan. Siihen mies vastasi pienoisella virnistyksellä ja hellittäen otettaan toisesta.
Mies kuunteli mitä toisella oli sanottavaa ja kun aihe siirtyi siihen, ettei mies vastannut kysymyksiin oikein, hän koetti selittää, mutta naisen jatkaessa mies ei ollut saanut edes suutaan auki, joten hän päätti olla hiljaa, helmpompi se niin oli.
Aihe pysyi samassa teemassa, mutta vaihtui kysymykseen, miksi hän oli raivonnut.. Frederic huokaisi pienesti, koska hän oli todella vihainen itselleen asiasta.. ei ihme jos nainen olisi jo juossut aikoja sitten pakoon.. Sitten aihe vauhtui taas.. hänen naishistoriaansa. Mies otti kätensä toisen vyötäröltä ja läimäisi sen hiljaa otsalleen ja "valutti" kätensä naamaansa pitkin alas katsoen naista ilmeettömänä. Mies kuunteli mitä toisella oli sanottavaa aiheesta, kunnes hän itse aloittaisi puhumisen.
"Ei peikkoja.. ei menneisyyteni kuulu peikkoja." Fred sanoi ensin hieman mietteliäänä. Hän ei pitänyt aiheesta, muttei selvästi voinut paetakaan sitä.
"Oli kerran yksi neito lammella, tutustuimme hiukkasen lähemmin, mutta siitä ei tarvitse tietää sen enempää. Se on ollutta ja mennyttä." Fred sanoi silmiään siristäen ja katsoen toisen silmiin. Hän ei aikonut kierrellä enää asiaa, kun kerta tähän aiheeseen taas päädyttiin, mutta ellei toinen mitään tarkempia kysellyt, ei mies myöskään kertoisi.

//eieiei tuossa ei ollut tottuutta pätkän verttaa//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 08 Kesä 2012, 12:10

Clarina tuhahti kun toinen sanoi että ei peikkoja, no kyllä kait sen Clara jo osasi arvatakin. Neito vetäisi henkeä suun kautta koska hiukset valahtivat kasvoille, mutta kuitenkin neito antoi niiden jäädä siihen, ei niillä nyt niin paljon väliä olisi, ainakaan sillon kun mies nyt jatkoi puhumistaan. Mies puhui selvästi vastahakoisesti, kyllä neito sen tiesi että toinen ei puhunut aiheesta mielellään, mutta silti neito halusi kuulla vastauksia. Fred puhui jostain neidosta jostain lammelta johon oli tutustunut, mutta siinä kaikki. Clarina puraisi huultaan kun toinen sanoi että se on ollutta ja mennyttä. "Puhut ihan kuin olisin ominut sinut itselleni, siis ihan kuin muka et olisi saanut olla sen tyypin kanssa ja.." neito katsoi toista yhä hymyillen sekä miettien hyvää esimerkkiä miltä neidota tuntui sillä hetkellä. "Puhut ihan niinkuin olisin muka sinun kateellinen tyttöystävä joka on aikeissa murhata sen neidon sieltä lammelta." Clarina naurahti lausahdukselleen ja sitten rupesi räpläämään toisen paitaa sormillaan. "Ja muutes.. Sinä menetit neitsyytesi.. Kenelle?" tämä katsoi toista hymyillen, toinen silmä hiusten peitossa. "Sano se niin lupaan pitää turpani kiinni aiheesta." tämä sanoi mahdollisen vakuuttavan kuuloisena.

//Tää on muutes aika mahtavaa tää pelaaminen, muistaakseni kun noi oli vielä nahor kylällä niin Clarinalla oli oma takki ja laukkuki, mutta kas kummaa kun nää tuli tuonne Fredin luo niin yhtäkkiä Claralla ei ollu kumpaakaan eikä oo vieläkää :D:D
Niin ja vastauksen pituus.. ._. öhkö, rupee menee jo hiukkasen liian lyhyeksi :p
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 08 Elo 2012, 14:58

Frederic

"Onko meidän pakko puhua tästä?" Fred kysyi kulmat hieman kurtussa.
"Entä jos me vain todellakin nautittaisiin siitä mitä meillä on nyt?" Mies ehdotti hieman pirteämpänä. Nainen kuitenkin pääsi aiheeseen neitsyyden menettämisestä ja siinä hetkessä Frederic oli jo hieman pihalla.
"öh.. olenko sanonut, että olen menettänyt neitseyteni jollekkin?" Fred kysyi huultaan purren.
"koska tuota.. niin ei ole tapahtunut." Fred tunnusti ja laski katseensa maahan, jalkoihinsa.
"Olet ainoa, joka todella on tahtonut olla kanssani ja oli ainoastaan se yksi neito siellä lammella, mutta siinä ei tapahtunut suurempia." Frederic myönsi. Hän naurahti, koska ei ollut lainkaan varma mitä oli eilisillalla puhunut ja hän alkoi katua jokaista sanaa, jonka hän oli lausunut tuona iltana.
"Kyllä, olen niin erakko." Frederic sanoi surkealla äänellä, vaikka oikeastaan hän koetti vain muistaa mitä oli mennyt sanomaan.
"Nyt varmaan ajattelet että olen pieru." Mies sanoi huokaisten, koska ei keksinyt muutakaan sanomista. Heti sen sanottuaan mies ähkäisi ja läimäisi naamaansa.
"Voi ***" Hän sanoi lopulta. "Nyt varmasti ajattelet että olen hullu. Minun pitää lopettaa puhuminen tai sanon jotain täydellisen tyhmää." Mies totesi, nosti katseensa neidon kasvojen tasolle ja huokaisi. Hän tunsi itsensä niin tyhmäksi.
"En tiedä tiedätkö sinä, että minä tiedän tietäväni sen, että tunnen erittäin voimakasta tunnetta sinua kohtaan." Fred sanoi lopulta. "Enkä ole tuntenut niin ketään toista kohtaan. Ja se saa minut toimimaan erittäin typerästi." Fred selitti, eikä edes tiennyt miksi niin teki.
"JA nyt, koska sain itseni näyttämään narrilta ja sinä tunnet varmasti jonkinlaista oudksuntaa asiaa kohtaan, minä sanon suoraan, että aion suudella sinua." Sen sanottuaan mies painoi huulensa hetkeksi neidon huulille ja nautti siitä hetkestä. Suudelman aikana mies koetti paeta typeryyttään, vaikka mahdotontahan se oli ja liian pian suudelmakin rikkoutui.

//Whot? En tiedä.. D8//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 09 Elo 2012, 00:58

Neidon hymy alkoi kääntyä kysyvämmäksi kun toinen kysyi että oliko tämä muka sanonut että oli menettänyt neitsyytensä jollekkin. Mies puri selvästi huultaan ja jatkoi hetken päästä asiaansa, ja kun mies sanoi ettei niin ole tapahtunut, Clarinan ihme meni säälivän ja hieman järkyttyneen näköiseksi. Ei hitto.. ei hän olisi saanut vain olettaa, että toinen on menettänyt neitsyytensä, nyt toinen joutui selittämään pahemman kerran häpeissään asian. Mies kertoi kuinka Clara ja se neito sieltä lammelta olivat ainoat jotka ovat halunneet olla tämän kanssa.. Kuinka paljon tämä enään paremmaksi menisikään? Toinen sanoi olevansa erakko, lopettaisi jo vaan tuon puhumisen. Clarinan säälivä ilme peittyi tämän käsien alle. Mies huokaisi, ähkäisi ja äänestä päätellen luultavasti löi itseään naamaan, oikeastikko?! Clara tipautti kätensä kasvoiltaan, paljastaen ehkä hieman huvittuneen katseen ja hieman hymyilevän suun, joka sekin ilme sitten lähti kun toinen rupesi kiroamaan. "Hei!!" Neito sanoi toiselle moittivalla äänellä, jättäen puhumisensa kuitenkin siihen, koska mies jatkoi vieläkin puhumista. Puhui siitä kuinka pitäisi lopettaa puhuminen, siitä asiasta Clarakin oli varma. Clarina kuitenkin levitti huulilleen lempeän hymyn ja jaksoi kuunnella toista, kun tämä rupesi puhumaan jostain ettei ole tuntenut kehenkään toista kohtaa samanlaista tunnetta, ja että se sai hänet toimimaan typerästi. Clarina huokaisi toisen järjettömille jutuille, jotka näyttivät vain paranevan. Neito sipaisi etuhiuksiaan pois silmiltä, mutta ne valahtivat takaisin silmille, eikä nainen niitä kerennyt laittaa kunnolla poiskaan, sillä kuuli kun Fred sanoi suutelevansa tätä. Kiitos vihdoinkin.. neito kiitti tätä mielessään, luultavasti vain siksi koska mies ainakin lopettaisi puhumisen. Suudelma loppui kuitenkin lyhyeen, ja jotta mies ei kerkeisi sanoa mitään, nainen pisti etusormensa toisen huulille. "Oikeastikko?" tämä kysyi virne huulillaan ja iloisen näköisesti. "Olisit vain sanonut että olet neitsyt ja pitänyt turpasi kiinni." Clarina nauroi ja laski sormensa toisen huulilta. "Ja sori rikon lupaukseni pitää turpani kiinni aiheesta, mutta haluan vain pyytää anteeksi kun kysyin. Minä vain oletin että olet menettänyt neitsyytesi jollekkin, koska olet minua vanhempi ja no..niin." tämä sanoi lempeästi hymyillen. "Ja saatat ollakkin hullu, outo erakko, tyyppi joka kiroilee turhaan ja et osaa pitää turpaasi kiinni, uskompa että et vedä siltikään vertoja minulle." tämä virnisti toiselle ja vilkaisi hevostaan, sillä se oli odottanut jo aika kauan, mutta neito antoi sen olla. "Sinä olet 25 vuotias ja et ole menettänyt neitsyyttäsi, mikä on hyvä, koska voin olla varma että et ainakaan ole iso kusipää joka vie sänkyyn jokaisen vastaatulevan naisen. Mutta minä, minä olen 21 vuotias joka menetti neitsyytensä neljä vuotta sitten, varsinaisesti kolme vuotta sitten, joten voin vakuuttaa että olen aika iso kusipää." tämä naurahti hieman kun lopetti viimeisen lauseensa. Clarina vetäisi miehen paidan pois itsensä päältään, niin että päälle jäi naisen oma ns. t-paita. "Ja miksi minä menetin neitsyyteni kunnolla vasta sitten silloin kolme vuotta sitten, enkä jo sillon neljä vuotta sitten?" tämä esitti toiselle kysymyksen, johon aikoi vielä itse vastatakin. Clarina lustasi miehen paidan ja jätti sen käsivarsilleen. "Koska se neljä vuotten sitten, se tapahtui naisen kanssa." tämä sanoi virnistäen nopeasti toiselle, sitten lähtien nopeasti sinne päin missä shadowin satula oli. Kun tämä tuli satulan luokse, jätti neito lustatun miehen paidan Shadowin satulan päälle. Ja kun tämä oli sen siihen laittanut, kääntyi neito mieheen päin hymyillen heikosti. "Enhän ole nyt sinulle liiankin vastenmielinen? Siis kun olen ollut naisienkin kanssa ja.. että enhän minä kuvota nyt sinua liikaakin? Olen ällöttävä ainakin äitini mielestä, hän katkaisi välit kun kuuli mitä olen tehnyt ja.." tämä selitti hieman hätääntyneen kuuloisesti, koska pelkäsi että Fred ei pitäisi asiasta yhtään sen enempää mitä neidon äiti piti. Eikä Clarina todellakaan halunnut, että Fred katkaisisi välit.

//Ja minähän en käytä vastauksissani näköjää enteriä :D yhtään jakanu tuota tekstiä, tuollanen yks iso vaikea/ärsyttävä lukuinen tekstipötkö :D jos koitan ite lukea tuota niin sekotun kokoajan noissa riveissä ja jään lukemaan yhtä ja samaa riviä kokoajan :D paitsi jos en vedä hiirellä siniseks sitä mitä luen :I
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Elo 2012, 19:38

Ferderic

Nainen laittoi sormensa miehen huulille, joka sai Fredin kummastuneeksi. Toisen huulilla sentään oli hymy, se oli hyvä merkki. Sitten toinen sanoi, "oikeastikko?" Ja Fredin oli vain nyökättävä asiaan.
Sitten toinen sanoi, että miehen olisi pitänyt vain sanoa asia suoraan, johon red koetti piipittää jotain vastaukseksi, mutta siksi se juuri jäikin, piipitykseksi.
Toinen halusi pyytää anteeksi, sitä että kysyi. Se huvitti miestä hieman.
"Mistäpä sinäkään olisit voinut tietää." Fred naurahti. "Kukaan ei ole vain ollut sellainen.. oikeanlainen. Saan sen kuulostamaan typerältä, tiedän." Fred sanoi naurahtaen. Kun toinen alkoi kertomaan siitä, että oli itse menettänyt neitsyytensä neljä, oikeastaan kolme vuotta sitten, mies kiinnostui asiasta lähemmin. Neito väitti olevansa aikamoinen kusipää, mutta sen Fred kielsi.
"Siinä ei ole mitään kusipäämaista. Sen on.. luonnollista." Mies naurahti.
"Toisin kuin minä, 25 ja neitsyt. Kuulostaapa lupaavalta." Frederic naurahti taas, mutta paljon ontommin. Hän koetti saada kevyttä äänen sävyä, jotta aihe ei muuttuisi liian.. tummaksi.
Neito vetäisi Fredin paidan päältään ja esitti kysymyksen, johon selvästi aikoi itsekin vastata. Frederic odotti vastausta jonkinlaisen mielenkiinnon kanssa. Kun toinen lopulta vastauksen kertoi, Fred ensin ei ollut uskoa korviaan, sitten neito virnisti, käänsi selkänsä hänelle ja käveli satulansa luokse. Fred mietti mitä oli kuullut, olihan se erilaista, mutta sentään neito ei ollut jatkanut sillä suunnalla, vai oliko? Olihan se julkisuuteenkin tullessa aika suuri asia tuollainen, että samaa sukupuolta omaavan kanssa oli.. mennyt sänkyyn?
Neito kysyi, että oliko hän nyt liian vastenmielinen. Mies oli hetken paikoillaan, mietti asiaa. Hän ei osannut vastata kysymykseen vielä. Mies sai kuulla, ettei neidon äiti pitänyt asiasta, no ei ihme. Fred lähti kävelemään Claran luokse. Hän pysyi yhä hiljaa ja kun hän oli toisen vieressä, hän kuiskasi toisen korvaan.
"Et ole vastenmielinen, et ainakaan minun mielestäni." Fred laski kätensä toisen lantiolle ja siirtyi nyt suoraan naama vasten neidon naamaa.
"Ja minusta se on aika mielenkiintoista.." Fred sanoi kurtistaen kulmiaan. Hän puri pienesti huultaan ja jatkoi sitten: "Jopa seksikästä." Sen sanottuaan mies panoi huulensa toisen huulille ja tällä kertaa hän aikoi viipyä pidempään tässä nautinnossa. Ikuisesti hän ei voinut kuitenkaan toista suudella, vaan hän vetäytyi kauemmas toisesta ja katsoi toista silmiin.
"Mutta, eh.." Fred aloitti. "Etkai tee sitä enää?" Mies sanoi loppuun. Hän peruutti hieman, koska ei tiennyt miten nainen suhtautuisi, tai siis, jos toinen tosiaan vieläkin olisi kiinnostunut naisista, hän voisi ottaa raskaasti sen, että Fred ei pitänyt siitä ajatuksesta, että toinen tekisi sitä vieläkin.
"Tai siis.. eihän siinä mitään, mutta.. se on hieman.. erilaista." Fred kirosi mielessään sanavalintaansa.
"en minä tietenkään sinua ole tuomitsemassa.. ja tuota." Frederic koetti jatkaa, mutta huomasi taas selittelevänsä jotain turhaan. Se mitä oli sanottu oli sanottu ja nyt olisi aika katsoa, miten neito reagoisi asiaan.

//No kyllähän tuon sai ihan kivasti luettua. : D //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 10 Elo 2012, 17:26

Kun mies lähti kävelemään tämän luokse, neito laittoi kätensä taakse, ja näpräsi sitten sormiaan siellä. Clarinan katse oli maahan kohdistettu sillä olihan se nyt selvää, että ei se kenenkään mielestä ollut tervejärkistä olla samansukupuolen edustajan kanssa. Kun Fred oli tullut tämän luokse, nainen kuuli kuinka Fred kuiskasi tämän korvaan että ei ainakaan hänen mielestä Clara ollut vastenmielinen. Siis mitä.. ei nainen sellaista vastausta odottanut. Neito nosti katseensa ylös kun toinen oli laskenut kätensä neidon lantioille. Clarina irrotti omat kädet toisistaan ja jätti ne sivuilleen, toisella ensin kuitenkin sipaisten hiuksia pois silmien edestä. Mies sanoi sen olevan mielenkiintoista, jopa seksikästä. Claran suu raottui hieman, siis miten joku toinen voi sanoa asiaa mielenkiintoiseksi? Sen kauempaa Clara ei kerennyt sitä miettiä, silä ajatukset siirtyivät toisen ihanaan suudelmaan, ainakaan välit eivät katkenneet, ainakaan vielä.
Suudelman loputtua Clarinan kasvot eivät hymyilleet, ne kuvastivat hämmentyneen ja raukkamaisuuden sekotusta. Kun mies katsoi tätä silmiin, ja koitti aloittaa kysymyksen, Clara laski katseensa hetkeksi maahan mutta nosti sen toiseen kun tuo sai kysyttyä kysymyksensä. Ja kun mies oli sanonut sen, Claran ilme ei liikahtanut mihinkään, varsinkaan kun toinen peruuttikin vielä. Tietenkinhän Fredilläkin piti olla jotain sitä vastaan. Clarina jatkoi vain toisen katsomista odottaen mitä toinen vielä sanoi, miehellä oli varmasti jotain muutakin sanottavaa. Sitten toinen alkoikin puhumaan jotain pitäen taukoja puheessaan. Siinä ei kuulemma ollu mitään, sitten tulikin se kuuluisa 'mutta'. Ja kun mies sanoi sen olevan hieman erilaista, Clarinan ilme liikahti vain surkeampaan suuntaan, vaikka kyllähän hän itsekin tiesi, että hän oli erilainen kuin muut.
Mies koitti selittää vielä että ei hän Claraa ole tuomitsemassa, jolloin Clarina siirsi katseensa miehestä seinään. Kun hiljaisuus oli laskeutunut näiden kahden välille ja Clarina oli tuijottanut sitä seinää jo jonkun ajan, neito vetäisi henkeä suunsa kautta ja käänsi kasvonsa kohden miestä. "Eli toisin sanoen jos en enään pidä naisista, nii asia on okei sinunkin mielestä, mutta jos taas pidän vieläkin naisista niin minä kuvotan sinua, etkä ollenkaan pidä siitä ajatuksesta." tämä totesi hieman tympääntyneen näköisenä, mutta nainen kuitenkin koitti ottaa sen ilmeen pois kasvoiltaan. "Samana viikkona kun tein sen ekaa kertaa naisen kanssa, isä sai selville siitä ja voit vaan kuvitella miten hän siihen reagoi. Hän sanoi että olisi kertomatta äidilleni vain jos en enään tapailisi naisia, pelkästään miehiä ja minähän tottelin sillä en halunnut että äidin ja minun välini menevät." tämä aloitti kertomaan hieman pidempää vastausta miehen kysymykseen siitä, että tekeekö tämä sitä yhä. "Ja kun olin suostunut, että en tapaile naisia, mitä minä sainkaan? Sain ahdistelevan ja törkeän kusipään. Sitten kun isäni kuoli, jätin sen miehen. Sen saman miehen jolta sinä sait kylkeesi haavan." tämä kohotti kättänsä miehen toiselle kyljelle ja sipaisi etusormellaan suunnilleen siitä kohtaa missä muisti sen haavan silloin olleen. Miehen kylkeä tuijottava neito nosti katseensa Fredin kasvoihin, laskien nopeasti kätensä ja siirtäen sitten katseensa siihen seinään mitä oli aikaisemminkin tuijottanut. Ei Clarina sen kummemmin toista uskaltanut koskettaakkaan jostain syystä. "Huono kokemus miehestä sai minut kääntymään taas naisiin, nyt kun isääkään ei ollut." neito sanoi hieman arasti ja ilmeettömästi seisoen yhä paikalla, vältellen Fredin katsomista. "Sitten meni vuosi ja olin 18. Ja muutin pää osin siksi, että äidin kanssa meni välit, hänkin sai tietää. Sitten tapasin taas pitkästä aikaa sen miehen, ja en voinut tehdä mitään kun hän pakotti minut sänkyyn, silloin menetin kunnolla neitsyyteni, toisen ihmisen pakottamana, ei ollut kaunis kokemus se. Eli se ei yhtään parantanut mielipidettäni miehistä." tämä sanoi tuijottaen jalkojaan, ja nyppästen housuistaan roskan. "Sitten sinä tulit tänä vuonna, ja tietenkin luulin että sinäkin olet juuri samanlainen joka pakottaa vain sänkyyn, sen takia koitinkin olla sinusta välittämättä ja koitin vältellä sinua.." Clarina vilkaisi hevostaan joka kävi kärsimättömäksi, mutta Clara antoi sen olla ja siirsi katseensa toisen kasvoihin pitkästä aikaa tämä myös jäi katsomaan toista. "Ja.. niin..Luulempa että joudut pettymään. Saat käännätettyä minun päätäni yhtä paljon kuin vanhempani. Olin ennen bi, olen nyt ja tulen aina olemaan." tämä sanoi yhä sillä heikolla äänellä, kuitenkin tällä kertaa katsoen vieläkin toisen kasvoja. "Ja tiedän että olen oudolla tavalla erilainen, mutta en silti halua kuulla sitä sinulta.." tämä sanoi samalla äänen sävyllä, lopussa ääni vielä pettikin ja Clara sai sanottua asiansa loppuun vain väkisin patistaen itseänsä sanomaan sen loppuun. Kaikki tuntuikin yhtäkkiä niin oudolta, nainen pelkäsi mitä mies todellakin nyt ajattelisi hänestä, eikä siksi neito uskaltanutkaan koskea toiseen.

//Clarina is really surullinen 'cause Clara tietää että Fred ei pidä naisesta joka pitää naisista D:
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 10 Elo 2012, 23:52

Frederic

Kaikki alkoi hiljaisuudesta, neito katsoi seinää, Fred koetti saada jotain selville toisen tunteista ja hiljaisuus senkun vain venyi venymistään.
Lopulta Clara alkoi puhumaan, mutta se mitä hän sanoi, ei ollut miehelle kovinkaan mukavaa kuultavaa. ja ennenkuin Frederic pystyi kumoamaan toisen sanat, tuo alkoi kertomaan, mitä hänen elämänsä aikana oli tämän asian suhteen tapahtunut.
Fred kuunteli, koska tiesi saavansa vastauksen kysymykseensä. Toinen sipaisi häntä, mutta siihen se jäi, pieneksi hipaisuksi, ei muuksi. Miestä alkoi ahdistamaan se, ettei neito pystynyt edes koskemaan häneen. Oliko mies muuttumassa inhottavaksi naisen silmissä? Se oli Fredin suurin pelko sillä hetkellä.
Fred tunsi jonkinlaista inhoa, vain koska oli mies ja oli juuri kuullut, mitä se toinen mies oli tehnyt Claralle. Sitten Clara sai lopulta kerrottua asian loppuun, hän oli yhä bi. Sitä enemmän Frediä kuitenkin jäi vaivaamaan eräs asia.
"Etkai sinä vieläkin luule, että olen yhtä halpamainen, kuin se mies? Et kai sinä yhä luule, että kaikki miehet haluavat vain pakottaa sänkyyn?" Frederic kysyi vakavana.
"Olen pahoillani, mutta minun on pakko sanoa, että olet erilainen. Erilainen, mutta tärkeä sellainen." Frederic tunnusti lopulta. Hän tunsi pientä vieroksuntaa neidon entisten petikumppanien vuoksi, mutta hän oli alkanut pitää toisesta, eikä tämäkään tieto saanut miestä täysin pois.
"Minä rakastan sinua, tapahtuipa sitten mitä tahansa." Fred sanoi ja astui taas lähemmäs neitoa, hän panoi huulensa toisen huulille, sulki silmänsä ja nautti siitä hetkestä. Sitten hän vetäytyi, jokseenkin nopeasti suudelmasti ja siristi silmiään katsoen toisen silmiin.
"Saiko se mies sinut itkemään?" Frederic kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Tiedätkö, silmäsi ovat erittäin kauniit ja jos se mies sai sinut itkemään, minä lupaan sinulle, että tulen saamaan hänet itkemään, olipa se sitten viimeinen tekoni tai ei." Frederic lupasi, laittoi toisen kätensä Claran selälle ja toisen neidon takaraivoille. Sitten hän katsoi neitoa silmiin ja "puristi" toisen halaukseen.
"En anna kenenkään saada prinsessaani itkemään, ilman, että hän vastaa siitä. En kenenkään." Fred kuiskasi ja tuijotti naisen yli, satulaan. Hänellä oli paljon mietittävää, mutta se oli varmaa, ettei hän saisi järkyttää neitoa enempää, olihan tuo hänelle kallisarvoinen. Kuitenkin hänen mielipiteensä bi asiaa kohtaan oli hutera.
"Meillä kummallakin on varmasti paljon mietittävää, joten ehkä jos lähdemme eri suuntiin ja tapaamme taas joskus, voimme puhua suumme tyhjiksi, mietittyämme asioita. Kävisikö näin?" Frederic sanoi.
"Sinä voit toipua tämän asian kertomisen järkytyksestä - tai mitä se ikinä onkaan mitä te naiset tunnette näissä tilanteissa - ja minä voin hoidella yhden miehen ihan rauhassa, voin miettiä asioita halki ja ruveta kaipaamaan sinua. Sovimme tapaamisen ja tapaamme taas jälleen. Käykö näin?" Fred ehdotti ja katsoi kannustavasti hymyillen toisen silmiin.

//naah.. Fred on niin pieru, ettei se osaa jättää toista. //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 11 Elo 2012, 21:04

Kun mies oli kysynyt, että eikai tuo enään luule, että kaikki miehet ovat samanlaisia, alkoi Clarina palautua entiselleen. Se sarkastinen ja pirullinen ilme vahvistui pikkuhiljaa naisen kasvoilla, vain miehen tyhmyyden takia. Ja kun tuo pääsi jatkamaan, neidon kasvoilla tuli 'ootko tosissas' ilme, kuuluisan kulman kohotuksen avulla. Siis miehen oli pakko sanoa että tämä oli erilainen, täysin ymmärrettävää. Clarina tuhahti hieman, kun toinen oli sanonut että tämä rakasti neitoa, kävipä mitä tahansa. Ja vaikka neito olikin jo suurimmilta osin oma itsensä, kävi tämä hieman kavahtamaan kun toinen suuteli tätä.
Neito vastasi kuitenkin suudelmaan, ja nosti katseensa toisen silmiin kun tämä kysyi, saiko se mies tämän itkemään. Neito nosti kätensä pyyhkäistäkseen silmille valuneet hiukset, jotta voisi tuijottaa toista kulma kohotettuna. Nainen kuitenkin piti suunsa kiinni, ja jäi kuuntleemaan paikoilleen toisen juttua siitä kuinka Fred saisi hänet itkemään, olisipa se sitten hänen viimeinen tekonsa tai ei. Neito oli jo aikeissa avata suunsa ja heittää siihen jonkun sarkastisen jutun, mutta ei ketennyt kun tunsi jo toisen kädet itsessään, ja pian saikin halata miestä. Clara laittoi kätensä varovasti toisen selälle ja nekin koskettivat toista vain hellästi. Clara vetäytyi hieman samalla kun kuunteli toinen puhui siitä että ei antaisi kenenkään saada Clarinaa itkemään, ilman että vastaisi siitä. Clarina kuunteli viellä malttaen olla hiljaa, kun toinen puhui siitä että voisivat lähteä erisuuntiin ja miettiä asioita, ja sitten kun he tapaisivat, saisivat puhua suunsa tyhjiksi. Siinä vaiheessa neito tuhahti kärsimättömän kuuloisena. Ja vaikka käyttäytyi niin, osasi kuunnella tämä toisen loppuun.
Kun mies sitten lopetti puhumisensa Clarina virnisti hieman ja vaihtoi painopistettänä toiselle jalalleen. "Sori jos puhun jo nytten suuni tyhjäksi, mutta oletko tosissasi? En kai minä enään luule että kaikki miehet ovat samanlaisia ja haluavat vain pakottaa sänkyyn. En minä niin ole koskaan luullutkaan, että kaikki miehet ovat samanlaisia, luulin vain että sinä olet sellainen, kun sinä vain vaikutit sellaiselta koska kirjaimellisesti tunkeuduit minun seuraani vaikka minä koitinkin olla välittämättä sinusta, joten eiköhän se anna sellaista pientä vaikutusta sinusta, että sinä olet sellainen kusipää joka vain pakottaa sänkyyn. Ja sitä paitsi jos niin olisin luullutkaan jossain vaiheessa, ja luulisin niin yhä, mitä minä enään tässä tekisin?" tämä puhui kaiken nopeaa yhteen suppuun, mutta kuitenkin varmaan tarpeeksi selkeästi, että Fred ymmärtäisi. "Olet pahoillasi, että sanoit minua erillaiseksi, sinun oli vain pakko? Mikä pakko se nyt sellainen oli? Olisit vain pitänyt suusi kiinni kiltisti niin en olisi saanut kuulla sitä varmaan jo tuhannennen kerran elämäni aikana." tämä puhui yhä nopeaan tahtiin, mutta ei kuitenkaan vihaisella äänellä tai mitään vaan ihan kiltin kuuloisesti kuitenkin. "Sinä rakastat minua, vaikka niin sanoisitkin koko ajan, niin minua pelottaa silti, että olen yhä sinun mielestäsi kuvottava, ja siksi en myöskään koske sinuun. Kuka haluaisi ällöttävän ihmisen koskevan itseensä?" tämä kysyi retorisesti ja samalla käveli hevosensa satulan luokse. Kun tämä kääntyi satula sylissään mieheen päin tämä hymyili nyt toiselle. "Ja anteeksi jos nyt pilaan osan hienoa suunnitelmaasi, mutta ei hän saanut minua itkemään. Silloin kun olimme yhdessä suurin osa oli vain sitä että kun isä oli lähellä, annoin hänen koskea, mutta jos isää ei ollut ja hän yrittikin koskea minuun niin mottailin ja läpsin häntä. Osaan kuvitella itseni aneemisen, surullisen ja masentuneen näköiseksi, mutta että itkemään? Ja silloin kun hän pakotti minut sänkyyn, en minä silloinkaan itkenyt, koitin vain päästä pois, ei muuta." tämä hymähti lopettaessaan lauseensa, nyt omana itsenänsä kokonaan.
Kun Clarina oli kävellyt hevosensa luokse ja saanut satulan suoraan, tämä meni Shadowin kaulan alitse toiselle puolelle ja laittoi satulavyön kiinni. "Uskon, että sinulla on paljon mietittävää ja puhuttavaakin sitten myöhemmin, mutta minä uskon että minä olen jo puhunutkin kaikki asiani mitä minulla on, mutta voin kyllä jättää sinulle aikaa mietittäväksi." Clarina tuli hevosensa kaulan alitse kun oli saanut satulavyön oikealle kohtaa, ja sitten neito kävi hakemassa hiljaa suitset.
"Ja jos aiot käyä tosiaan laittamaan sen miehen itkemään, tavataan hautajaisissasi." tämä totesi sarkastisesti samalla kun koitti laittaa päätä heittelevälle hevoselleen kuolaimia. Kun tämä oli saanut hevosensa valmiiksi, neito kääntyi hevosestä päin ympäri jotta näkisi Fredin. "Ihan tosi, sulla ei oo mitään syytä sitten mennäkkään sen miehen luokse. Hän ei ole saanut minua itkemään.." tämä alkoi heitellä syitä miksi toisen olisi turha mennä sen luokse. "Hän ehkä pakotti minut sänkyyn, mutta olen jo tottunut siihen ajatukseen, eikä siinä ole mitään ongelmaa ja sait jo kerran häneltä haavan ihan turhaan.." tämä jatkoi, mutta päätti kuitenkin lopettaa siihen, ettei menisi järkyttämään lopuilla syillä miestä. "Mutta sehän on sinun päätöksesi kuitenkin." tämä totesi kohauttaen hartioitaan. "Ja anteeksi jos saan sinut pettymään, mutta en minä tarkkaan ottaen järkyttynyt asian kertomisesta, vaan siitä miten sinä reagoisit. Eipä mitään uutta ole kuitenkaan tapahtunut niiden suhteen.." tämä puhui miettimättä yhtään, sanoi vaan kaikkea mitä mieleen tuli.
Neito tarttui hevosensa ohjista ja vei tämän ulös. Kun tämä oli taputellut hetken hevosensa kaulaa ja säädellyt vielä jalustimia, neito nosti itsensä satulaan. "Nähdään sitten joskus kun.. kun törmätään toisiin joskus, ja jos ei törmätä tule minun kotiini jos vain osaat." tämä virnisti toiselle, ja laittoi sitten Darkshadowin liikkeelle.

//Lopetin nyt tähän sit tämän (: (>:D >:D) ja oh my ajattelin vastata toiseenki ropeen mut sry, rupeen kahttoo muumeja. The end of story.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 12 Elo 2012, 12:22

//koska olen pieru myös, en vastaa, mutta näin kävi, Clara lähti ja Fred jäi hiljaisena katsomaan hevosen perään. Siellä hän seisoo ehkä vielä tänäkin päivänä. End of story~
Kiitos pelistä, pelataan taas jossain vaiheessa uudestaan. Jos suot minulle sen ilon. //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 12 Elo 2012, 22:35

//Juu tosiaan kiitos peliseurasta ^^'

AHAHAHAHAHAH en minä sinulle suo sitä iloa että saisit pelata uudelleen minun kanssa! >:D ellet sitten hommaa sitä lehmää tolle Fredille, tai sitä karjaa. The end of story, jälleen.
Demintty
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron