Kirjoittaja Demintty » 26 Helmi 2012, 00:57
~Clarina~
Nainen tunsi huulillaan nuo miehen ihanat viileät huulet, jotka hyväilivät tämän omia. Clara nosti käsiään miehen käsivarsia pitkin, lopulta niskan taakse, pitäen sieltä sitten käsillään kiinni. Suudelman aikana tämä mietti miten toinen oli kuiskannut tämän korvaan, että salaisuus pysyisi salassa. Claran olisi siinä vaiheessa tehnyt mieli naurahtaa, salaisuus ja salaisuus, mutta hän ei kuitenkaan kerennyt, sillä oli itse jo kerennyt aloittaa suudelman. Näitä asioita pohtiessaan, mitä kaikkea oli tapahtunut äsken, tämä joutui kuitenkin keskeyttämään ne ajatukset, sillä niiden päälle painautui uusia asioita. Clarina tunsi, miten mies alkoi nostaa tätä, silloin Claran mieli halusi irrottutua suudelmasta ja puristaa itsensä kiinni mieheen, mutta niin hän ei vain pystynyt, tai oikeastaan hänen ruumiinsa ei halunnut. Nainen, piti silmänsä kiinni, ja piti käsistään kiinni miehen niskan takaa, jatkaen yhä suudelmaa. Tämä tunsi miten mies käveli hetken, mutta sitten mies pysähtyi ja päästi irti Clarasta. Nainen tunsi olevan jollakin pehmeällä, sängyllä. Hän kurtisti kulmiaan ja avasi silmänsä, mutta siinä samassa miehen viileät, tai no nytten lämpivät huulet irtautuivat rauhallisesti naisen huulista. Neiti ei pahastunut siitä, joskushan ne suudelmatkin oli lopetettava. Clarina katsoi ensin sitä missä hän istui. Sitten tämä nosti katseensa mieheen, Fredin pörröisiin hiuksiin. Nainen vain kuvitteli itsensä pörröttämään noita hiuksia. Tyhmistä ajatuksista hän ei koskaan pääsisi.
Sitten tämä sai kylmät väreet jotka nousivat lantiosta ylös päin. Nainen nosti jalat syliinsä ja katsoi toisen kiiluviin silmiin. PAkosta naisen kasvoille nousi hymy, kun toinen sanoi paikan vaihtamisen syyn. Naisen suu venyi ylös päin, lopulta naurahtaen. Clarina laski katseensa sänkyyn, sitten nainen vilkaisi olkansa yli, tilaa riitti. Neito suoristi jalkansa eteenpäin, ja sitten kaatui selälleen. Tämä huokaisi pienesti, ja kuuli kuinka mies sanoi jotain. Sitten vielä sen perään jotain, ja kun nainen alko pohtia sitä mitä mies oli sanonut, mies päästi huuliltaan taas jotain, jotain mitä nainen ei kuullut. Claran teki mieli vain pompata istumaan ja hiljentää tuo pölinä suu, tai no hyvähän se hänen on tuollaisia miettiä.
Nainen huokaisi, ja nosti kätensä päänyläpuolelle, alkaen sitten sormilaan räplämään sängyssä olevaa kangasta, mikä se nyt sitten olikaan. Clarina naurahti pienesti. "Tavattiin kylällä, ensin olin vain vihoissani sinulle, ja sitten nyt kun tavattiin uudelleen mentiinpä sitä kaatuilemaan ja suutelemaan pädyttiin." naista huvitti ajatus siitä miten tähän oltiin nyt päädytty. Tämä sulki silmänsä hetkeksi ja oli täysin hiljaa, miettien mitä itsestään nyt kertoisikaan. Sitten tämä avasi sekä että silmänsä ja suunsa. "En tiedä mitä kertoisin edes itsestäni. Tarkoitan, kerroin jo aikaisemmin kaiken." Clarina naurahti mutta koitti sitten ihan oikeasti alkaa kertomaan jotain. "No minä synnyin vain maatilalle, kauas jonnekkin länteen päin kylästä. Kävimme vain harvoin edes lähelläkään kylää, joten minulla ei ollut paljon kavereitakaan. Naapureita olivat vain yksivanhuspari, ei heistäkään paljon irronnut." Clara naurahti ja haukotteli sitten. "Anteeksi, koitan nyt jatkaa johonkin suuntaan." tämä sanoi ja alko sitten katsella kattoa. "Minulla oli isä, James ja on äiti, Katie. Lisäksi sain sitten myöhemmin pikkusiskon Stacyn joka on nyt 15 vuotias. Isäni kuoli rintasyöpään, Katie on siis vielä elossa." Clarina sanoi ihan neutraalilla äänellä, hänelle isän kuolema ei ollut suuri asia. "SItten kun olin jotain kahdeksantoista vuotias, niin lähdin kotoa. Sain Shadowin itselleni kotoa ja sillä siis lähin matkoihini." Clara kierähti kyljelleen ja laittoi kätensä normaalisti vierelleen. "Siitä asti olen vain asunut siellä missä nyt asun. Inhottavaa kun on vain tuollainen lapsuus, kaikilla oli aina jotain jännää menneisyydessä, minä olin vain avallinen työtä tekevä lapsi." Clarina sanoi hieman harmittuneen kuuloisena. Hän kuitenkin kohotti olkiaan sen minkä pystyi maatessaan siinä kyljellään. "Ainakaan minulle ei tapahtunut mitään pahaa, se on hyvä asia." Clara sanoi katsoen sitten miehen silmiin. "Ja no mitä muuta? No perustietoja." tämä virnisti ja katsoi sitten ympärilleen hetken kunnes taas alkaen mietti ämitä sanoisi. "Nykyään olen siis vain kaksikymmentäyksi vuotias, korun tekiä sekä myyjä. Elän tavallista elämää kodissani hoitaen ja rakastaen hevostani. Käyn joka viikko neljä kertaa torilla myymässä koruja, ja siitä saan elantoni moneksi päiväksi." Clara sanoi kuin jollekkin tuntemattomalle puhuen. "Auta vähän mitä minun muka pitäisi kertoa?" tämä sanoi epätoivoisena siirtäen taas katseensa mieheen, sitten se meni tälle antamalle korulle. Clara otti oikealla kädellään, kiinni toisen ranteesta ja nostaen sitä lähemmäs tämän kasvoja. Clara tarkasteli työtään. "Se ei sovi sinulle." tämä heitti ilmaan neutraalin kuuloisena toteamuksen, laskien samalla miehen käden takaisin siihen missä se olikin. Sitten tämä kuitenkin hymyili. "Ai niin, muistatko sen yhden miehen jonka takia meidät heitettiin silloin ulos kun tavattin ekaa kertaa?" Nainen kysyi toiselta vaikka tiesikin että toinen muistaisi, sen tyypin, olihan siinä verikin lentänyt. "Minä valehtelin sinulle aikaisemmin tänään." nainen supatti virnistellen. "Hän on mies menneisyydestä, ahdistelia joka kävi kimppuun kerran koittaen repiä vaatteita pois." tämä sanoi huolettoman kuuloisena. "Häntä minä pakolla olen suudellut, en ketään muuta." tämä virnisti toiselle, mutta sitten se hymy suli pois kasviolta. "Olit vain tänään niin ankean näköinen kun sanoit uskovasi että olen joskus suudellut toista miestä." Clara sipaisi toisen poskea kämmenselällään. "Ja anteeksi jos tämä tulee vähän liian myöhäsä, mutta olen kiitollinen kun lennätit verta hänen edessä minun puolestani. En tainnut silloin pyytää anteeksi, olin vihoissani sinulle hetken koska menit tappelemaan sen kanssa.Olin kyllä muutenkin vihainen sinulle, koska menin törmäämään sinuun vahingossa, sitten sinä rupesit vain seuraamaan minua ja puhumaan minulle, minä kun koitin päästä sinusta eroon." Tämä sanoi naurahtaen, sitten vetäen kätensä pois. Mutta en enään, älä lähde.. nainen katsoi sänkyä missä makasi ajatellen kaikkea mahdollista. "Anteeksi, tajuatko nyt mitä tarkoitin suurella suullani?" Clarina naurahti. "Entä sinä, kerro sinun taustastasi." Nainen sanoi lopulta hymyillen toiselle.
//älä välitä kura tekstistä, mua väsyttää.. :D Nyt hyvin mielin nukkumaan (: