Kirjoittaja Demintty » 25 Maalis 2012, 14:50
No eiei! >:D täähän on just kivaa ku tulee kivoja käänteitä! Päästän miesrukan pahasta kuitenkin :) ehkä..mitään en voi luvata >:D Siis wah? en mää mitään sanonu.. :D//
Clarina katsoi toista yhä se sama kiusoitteleva ilme kasvoillaan, joka oli kuitenkin heikkenemään päin kun tämä tajusi toisen ottavan jonkun nyt aika rankasti, suutelu jäi ainakin hetkeksi taakse. Claran kiusoittelevan ilmeen tilalle oli tullut säälivä ilme, se vahtui vähän väliä milloin miksikin, kärsiväksi sekä järkyttyneeksi, ihmetteleväksi sekä epävarmaksi. Tämä katsoi Frediä silmiin, sitten mies sanoikin ettei tiennyt mitä sanoisi, käheällä sekä epävarmalla äänelläkään. Clara veti päänsä taakse, niin että kasvot olivat kohti kattoa. Tämä sulki silmänsä ja puristi ne kiinni, mitä hän oli sanonut, ei hän mitään pahaa ainakaan mielestään.. No paitsi ehkä se nais asia oli ehkä henkilökohtainen, mutta ei Clara sitä pahalla kysynyt, ihan vain.. No olihan hänkin kertonut miestaustansa, melkein silloin ensikerralla kertonut toisenkin taustansa, joten nainen ajatteli että saisi tietää toisenkin taustan.
Nainen laski päänsä nopeasti toista päin, kun Fred jatkoi. Clara kuunteli kulmat kurtussa toista ja avasi suunsa sanoakseen vastaväitteen, mutta mies jatkoikin, hällä väliä. "No en! Kuuntelitko sinä ajatuksen kanssa vai onko puheeni mennyt koko tämän päivän ajan toisesta korvasta ulos?!" tämä ei edes kuullut mitä mies sanoi toiseksi, mutta se oli luultavasti ensimmäistä kysymystä vastaava asia ainakin asian lyhyydestä päätellen. Äsken kun Clara oli puhunut toisen päälle, tämä ei ollut edes kunnolla huutanut, oli vain pienesti korottaen äänstänsä, sillä hänen ääni ei edes olisi raaskinut huutaa, ei hän jaksanut enään ruveta huutamaan. Clara tuijotti nyt toista hieman hämmentyneen näköisenä, sulkien lopulta suunsa joka oli jäänyt pikkuisen auki, samalla hieman koittaen neutralisoida ilmeensä.
Sitten mies kysyi ensin jotain kovempaan ääneen, Clara ei edes halunnut kuulla kunnolla mitä toinen kysyi, vaikka kuulikin täysin mitä toinen sanoi. Sitten Fred karjaisi että tämä rakasti Claraa, jolloin nainen veti vain itsensä irti miehestä säikähtäneenä, sekä nousten istumaan. Mies nousi ylös siepaten myös paitansa mukaan. Fred kömpi pois sängltä pukien paitansa päälle jolloin Clara nosti polvensa ylös ja laittoi kätensä niiden ympärilleen. Samalla kun tämä oli nostanut polvensa ylös, oli tämä pyörähtänyt niin että näkisi miehen koko ajan. Clarinan pelokas ilme sen kun vain pahentui kun Fred alkoi taas huutaa, kuinka romanttista. Neito ei kerennyt sen enempää miettiä toisen sanoja sillä koitti keskittyä mieheen itseen, mihin hän oli menossa? Clarinan leuka oli näköjään taas tipahtanu alas jättäen suun auki. Neito halusi vain vajota maan alle sillä ei tiennyt mitä oli tehnyt, ainakaan tarkalleen, kyllä hän tiesi että oli saattanut hieman järkyttää toista. Hän oli tehnyt sen aikasemminkin tänään, hänen pitäisi alkaa pitää kirjaa tai alkaa laskea montako kerta hän osasi olla tosiaankin niin ärsyttävä tai jotain että sai toiset juoksemaan häntä ovesta ulos ja pakoon. Ennen kun nainen kerkesi miettiä sen enempää miten karkaisi nyt cryptin rajojen ulkopuolelle ettei enään satuttaisi toisia sanoillaan, mies kerkesi kysyä jälleen jotain, nyt hieman kuitenkin rauhallisemmin ja heikommin, selvästi kuitenkin valmiina lähtemään tuosta ovesta ulos jonka suussa hän seisoi nyt.
Clarinan silmät alkoivat kiilua takkatulen valossa kun tämä rupesi miettimään miten, tai no lähinnä mitä mies oli huutanut, mitä hän oli sanonut. Neito painoi päänsä vaan jalkojen väliin, niiin kuin tehtiin silloin kuin pyörrytti tai muuten vain oli huono olo. Tämä veti henkeä ja nosti sitten päänsä ylös. "Minähän sanoin, että saan sinut vielä joskus juoksemaan ovesta ulos." Clarina nosti kätensä poskelle jotta pieni kyynel joka pääsi tipahtamaan pelosta sekä järkytyksestä poskelle, tipahtaisikin käsille, jotta sitä ei näkyisi, ainakaan niin selvästi. Clarina kuitenkin oli jatkanut toisen katsomista, ettei tuo vain yhtäkkiä juoksisikin tuosta ovesta ulos niin ettei Clara edes huomaisi sitä. Clarina laski polvensa alas ja meni sitten sängyn reunalle istumaan yhä pitäen katseensa toisessa. Tämä hapuili lattialta paitansa, mutta sitten kun sai sen käsiinsä tämä painoi vain kasvonsa siihen, kuin kuivaten silmänsä kunnolla, ja sitten tämä laski paitansa takaisin lattialle. Sitten pelokaasta ilmeestä tämän ilme muuttuikin yhtäkkiä kovin neutraaliksi, ehkä liiankin kuin joku ihmeen robotti tämä tuijotti toista, se kuitenkin hävisi kun tämä kurtisti kulmiaan sekä punastui hieman. "Anteeksi mutta en ole nähnyt sinua ennen huutamassa ja olet silloin näköjään pelottava.." tämä mutisi tosi hiljaa, pyytäen anteeksi sitä että oli säikähtänyt ja itkenyt, siis jos toinen tajusi että tämä oli itkenyt edes.
Neito sitten kuitenkin suoristi kulmansa ja alkoi räplätä sormillaan molemmin puolin sängyn kangasta. "Unohda se mitä aikaisemmin huusin että kunteletko minua edes järjen kanssa tai jotain.." tämä vikisi pienesti katsahtaen lopultakin muualle kuin mieheen pitemäksikin aikaa. Tämä nosti katseensa taas mieheen,tällä kertaa katosen suoraan tuon silmiin. "Oikeastan älä ehkä sittenkään unohda. Olen koko päivän sinulle osoittanut tavalla tai toisella miten tärkeä sinä olet minulle, ja sitten sinä annat yhden kerran kun heitän läppää sen kanssa että lähden, kumittaa kaiken mielestäsi, kaiken sen mitä olen tosissani sanonut sinulle!" tämä ei huutanut kuitenkaan raivoissaan vaan kuin vain vinkuen että jokin asia oli epäreilua. Nainen nousi seisomaan ja lähti sitten kävelemään miestä kohti. Clarina katsoi toista silmiin kävelyn ajan, tosin ihmeellisen lempeästi katsoikin ettei mitenkään vihaisesti, vaikka niin olisi voinut luulla päättäväisestä kävelystä. "No herra-'minä halusin sitä', tulee tänne ja saakeli ottaa sitä." Clara sanoi neutraalisti ehkä hieman turhautuneen kuuloisena. Clarina pysähtyi miehen eteen tarraten samalla miehen kummastakin kädestä kiinni. "Kyllähän sinä voit tuonnekin kylälle mennä ja etsiä jonkun saakelin huoran sieltä, mutta minä perhana olen tässä ja sinä saakelin draamaquieen et mene sinne koska voi hemmetti minä haluan sinut!" tämä kuulosti siltä kun tältä olisi juuri keittänyt yli, mutta ääni oli korottanut kuuluvuuttaan vain vähän tavallisesta puheäänestä. Clara päästi irti miehen toisesta ranteesta, ja kääntyi ympäri lähtien kohti sänkyä, vetäen miestä samalla perässä toisesta ranteesta pitäen kiinni. Tämä pysähtyi sängyn eteen ja päästi irti toisen ranteesta. Neito pysyi yhä neutraalin näköisenä kun tarrasi toisen paidan helmasta kiinni nostaen sitä sitten. Kun tämä oli saanut toiselta paidan pois päältä, heittämättä sitä yhtään minnekkään tämä otti toisen olkapäistä kiinni ja alkoi sitten varvastella ylettääkseen kunnolla toisen kasvojen tasolle. Tämä suuteli toista lyhyesti, mutta intohimoisesti näinkin lyhyellä suudelmalla. Clarina lopetti suudelman nopeasti ja lopetti myös varvastelun. "Luvataan nyt vain kaksi asiaa kummatkin, ei sen enempää." tämä aloitti katsoen toisen sinertäviin silmiin. "Ensimmäiseksi kummatkin pysyvät tästä lähin.." Clarina meni miehen takse ja tuuppasi tämän sängylle kaaduksiin. Tämä katsoi miestä silmiin virnistäen, heittäen miehen paidan lattialle omansa viereen ja sitten itse tullen myös sänkyyn polvilleen. "Sängyssä. Ja toiseksi kummatkin pitävät turpansa kiinni, ei pientä äännähdystäkään.." Clarina puheensa aikana lähestyi miestä, ja vauhti hidastui sana sanalta, kun tämä rupesi itsekin miettimään mitä oli sanomassa. Clarinan toinen kulmakarva nousi ylös ja Clara pysähtyi täysin sekä sanoissaan ja tekemisissään. "Toisaalta, perun sen 'ei pientä äännähdystäkään' sen voit iihan hyvin unohtaa." tämä naurahti jälleen pitkästä aikaa ja sitten kumartui miehen yläpuolelle "suutelemaan" toisen kaulaa.
Clarina ynähti ja veti käsivartensa silmien päälle jotta valo ei enään häiritsisi tämän nukkumis yrittämisiä. Oli kuitenkin enään liian myöhäistä koittaa nukkua kun tämä oli herännyt niin ettei tosiaankaan voisi saada enään unta, vaikka naista väsyttikin niin paljon. Voisi siis sanoakin että Clarina oli jo herännyt. Clarina tunsi miten kylmä ilmavirta virtasi sitten tämän paljaalla pinnalla, jolloin nainen vain vetäisi peittoa ylemmäs kädellään joka oli olut peittämässä silmiä valolta. Valon säteet tosiaan olivat aamuisin kirkkaita. Claralta vei kaksi yritystä että tämä sai silmät kunnolla auki, että silmät olisivat tottuneet auringon valoon.
Nainen oli nostanut peittoa kaunaloihin asti, jolloin tämä laittoi kätensä suoraksi vartalonsa viereen, mutta se osui johonkin. Clara vetäisi kätensä takaisin ylös nopeasti, ja kohotti päätään jotta näkisi mikä hänen vieressään oli. Niimpä tietenkin, Clara laski päänsä takaisin patjalle ja naurahti hieman kun tajusi kunnolla että hän oli juuri lyönyt Frediä vatsaan kevyesti. Sekä että hä sai juuri tajuta että hänellä ei ollut tyynyä, kuinka epäreilua. Nainen huokaisi ja nousi istumaan valmiina noustakseen ylös ja tekemään edes jotain. Ei, hän ei olisi jaksanut ,häntä väsytti niin kovasti, mutta kun ei kuitenkaan enään unta saanut niin ei hän kehdannut jäädä vain makoilemaan. Nainen käänsi päätänsä ensin oikealle, nähdäkseen Fredin jota oli juuri lyönyt, heräsikö hän siihen vai ei? Siihen Clara ei jaksanut jäädä odottamaan vastausta vaan käänsi katseensa sitten vasemalle nähdäkseen kuinka lähellä reunaa hän oli nukkunut. Tosiaan, hän oli lähellä pudota lattialle.
Neito veti peiton syrjään ja sai vastakseen heti kylmän ilmavirran joka kietoi tämän täysin syleilyynsä. Clarina siitä huolimatta käänsi itsensä reunalle kunnolla istumaan niin että jalat koskisivat maata. Nainen katseli sängynviereistä maata ja koitti etsiä itselleen jotain päälle pistettävää. Tämä kumartui hieman ja tarttui paitaansa sujauttaen sen sitten päällensä. Sitten nainen tarrasi lattialta kummatkin housunsa laittaen ne jalkoihiinsa. Tämä laskeutui ensin kontalleen lattialle, sitten kumartuen siitä vielä alemmas yläosallaan, ja kurkotti sängyn alle. Tämä hapuili sormillaan sieltä hiusnauhansa, joka oli nähtävästi mennyt kunnolla sängyn alle. Kun tämä sai sen sormiinsa, tämä istahti lattialle ja haroi sormillaan takkuisia hiuksiaan, sitten sitoen nauhan taakse hiuksiin niin kuin aina. Clarina sen tehtyään katseli jälleen lattiaa, mihin hän oli laittanut sitten hiuspantansa, hän ei ainakaan muistanut että oli sen edes ottanut pois päästään, mutta sielä se ei enään ollut. Clarina nousi seisomaan ja sitten kääntyi ympäri jolloin silmät kirkastuivat. Tämä sieppasi lattialta tämän pinkkimusta raidallisen pantansa, laittaen sen nopeasti päähänsä.
Alkoi kuitenkin olla kylmä, jolloin Clarina kääntyi ympäri. Tämä kumartui ja sieppasi lattialta miehen paidan jonka oli eilen illalla heittänyt siihen niin. Clarina laittoi sen nopeasti yllensä ettei jäätyisi vieläkin enempää, tosin nyt kyllä mies sitten jäätyisi kun heräisi, jos ei jo ollutkin herännyt, saisi sitten hakea toisen paidan.
Clarina laittoi itselleen vielä kaulakorunsa kaulaan ja istahti sitten sängyn reunalle, hierasten hieman silmiään unisena yhä. Tämä haukotteli kerran, jos toisenkin ja kääntyi sitten yläruumiilaan mieheen päin. Tämä tyytyi katsomaan miestä hetken, mutta sittn kääntyi kunnolla toiseen päin, kumartuen tuon ylle. "Tiedän, että minun pitäisi täsä vaiheessa jo olla tekemässä aamupalaa, mutta voitko sinä tulla tekemään sen kanssani?" tämä kysyi pienesti väsyneen sekä lempeän kuuloisena toiselta, toivoen että jos mies ei ollut vielä herännyt, että hän heräisi nyt. Ennen kuin tämä antoi kuitenkaan Fredin vastata mihinkään, Clara suuteli toista lyhyesti ja toivoi edes sen herättävän toisen jos puhuminen ja lyöminen ei ollut auttanut, ja sitten hän nousi sängyltä haukotellen.
//Hohohoo ja näin minä skippasin kekkulisti aamuun asti >:)