You come wiht me

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Maalis 2012, 20:02

Azrael kurtisti hieman kulmiaan enkelin sanoille, mutta nyökkäsi sitten ja jäi katsomaan toisen perään tai oikeastaan ovea, joka oli sulkeutunut neidon jälkeen. Demoni huokaisi hiljaa itsekseen, kokosi tavaransa ja lähti etsimään paikkaa jossa saisi murua rinnan alle. Tämä saisi olla viimeinen kerta kun alkaisi ketään älyllistä hakemaan jonnekin. Demoni ei varsinaisesti pitänyt mitään kiirettä, joten kesti tovin, että tuo sai syötyä läheisessä kievarissa. Sitten olikin aika etsiä hyvin outo enkelintapainen käsiinsä.

Tähän operaatioon meni jokunen tovi, mutta lopulta Azrael löysi puun, jonka juurella nökötti tutun näköinen neitokainen. Mies asteli pitkin askelin tuon ja enkelin välissä olevan matkan nopeasti ja pysähtyi tuon eteen. "Oletko valmis?" kysyi tuolta ja vaikutti taas jokseenkin töykeältä, vaikka ei itse nähnyt sitä. Suullisen ilmaisun harjoitteleminen oli demonilla jäänyt vähemmäksi, vaikka se ei tarkoittanu sitä etteikö tuon korvienvälissä liikkunut yhtä sun toista. "Olisi hyvä lähteä eteenpäin. En löytänyt mitään kohtuuhintaista kaakkia, joten matkaamme jalan", mies ilmoitti ja ojensi sitten kätensä neidon suuntaan auttaakseen tuon ylös. Miehen mielessä poukkoilivat monet kysymykset neitokaista koskien, mutta piti ne jääräpäisesti taka-alalla ja yritti olla ajattelematta niitä. Ei ollut hänen asiansa.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 28 Maalis 2012, 11:30

Izu

Izu näki jo kaukaa tutun tumman miehen. Tämä näytti kaukaa vaaralliselta ja töykeältä. Nainen kuitenkin tiesi ettei tuo tekisi mitään pahaa hänelle. Toisen pysähtyessä hänen eteensä. Nainen painoi reittään, jossa kristallien puukko oli. Neito nyökkäsi hymyillen miehelle. "Olen ollut jo kahdeksantoista vuotta valmis." Izu naurahti ja nousi ylös. "Ei se haittaa että menemme jalan." nainen hymyili ja tunsi sitten Azraelin mielentilan. "Kysy vain. Jos sinua askaruttaa jokin. Olen monella tavalla erikoinen olento." Izu sanoi kuin olisi lukenut miehen ajatukset. Mutta hän oli tottunut siihen että häneltä kysytään mikä hän on. Siksi hän myös tunnisti tämän mielentilan, aika hyvin. Izu käveli rauhallisesti miehen vieressä. "Olemmeko puolessa välissä matkaa vai olemmeko vieläkin siellä alku päässä?" Kristallienkeli kysy ehkä hieman masentuneen kuuloisesti. Hän halusi hoitaa tämän pois päiväjärjestyksestä ja paeta, kun tilaisuus siellä jossakin koittaisi. Jos koittaisi, jota Izu lähti sitten pohtimaan, eri vaihtoehtoja pakemiselleen. Niitä sitten miettiessään neito kulki askel askeleltaan Azraelin vierellä.

Nainen katsahti hiljaa eteensä ja vilkaisi sitten mieheen. Kristalliekeli hymyili tälle, mittu painoi kristallista puukkoa reiteensä vasten. Hän varmasti käyttäisi sitä ensimmäisenä, jos hänet vangittaisiin. Izu kuunteli kuinka tuuli puhalsi ja hänen aavemaiset hiusensa leikkivät tuulen mukana. Lähes valkoinen iho näytti taas kimaltavan kuin kristalli auringon kauniissa säteilyssä. Izu näytti vajonneen kokonaan omiin ajatuksiinsa. Hän olisi varmasti törmännyt puuhun ellei neito herännyt omista maailmaostaan, enne kuin törmäsi siihen.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 12 Huhti 2012, 20:25

Azrael

Sekaverinen demoni kurtisti hieman kulmiaan neidon vastaukselle valmiina olosta, mutta ei sanonut sen enempää siihenkään. Neitokaisen toinen kysymys sai miehen hieman hämilleen ja miettimään mahdollisuutta ajatuksenluvusta, tosin se ei ollut koskaan ollut niin yksinkertaista miehen kohdalla kuin vain lukea tuon ajatuksia, vaikka joku tuon kyvyn osaisikin. "hmm... erikoiten todellakin, mutta ei se ole minun asiani", mies vastasi samalla kun tuon askeleet johdativat noita pois kaupungin suojasta. Kysymyksiä miehen mielessä olisi riittänyt, mutta toisaalta mitä sillä oli väliä, mikä tämä kristallienkeliksi kutsuttu oikeastaan oli. Jonkin aikaa mies oli vielä hiljaa, mutta avasi lopulta suunsa katsomatta toiseen. Kylä oli tässä vaiheessa jäänyt noiden taakse, joten oli tässä sitä hiljaisuudessa jo käveltykin taas. "Sinussa asuu joku muu kuin sinä itse. Oletko ajatellut tehdä sille jotain?" mies kysyi viitaten aikaisempaan välikohtaukseen neitokaisen kanssa, jolloin tuon suulla oli selvästi puhunut joku aivan muu. "Ja mitä matkaan tulee... sitä on vielä jonkin verran jäljellä", mies vastasi epämääräisesti saatettavansa kysymykseen matkan pituudesta haluamatta sanoa mitään tarkkaa. Ei ollut tyhmä, eikä luottanut toiseen täysin mitä karkaamisen suhteen tuli. Neitokainen vaikutti hyvin ailahtelevaiselta muutenkin ja Azrael oli päättänyt saada rahansa.

Demoniverinen vilkaisi neitokaista tuimalla katseellaan takaisinpäin tuon tuijotellessa miestä. Se miten toinen katosi omiin maailmoihinsa oli melkein ilmiömäistä, mutta oli peto tavannunt tälläisiä tapauksia ennenkin. Tosin Izu vei sen välillä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Mitä ikinä miehen työnantaja tuosta halusikaan yllättyisi tuo varmaan siitä mitä toivoikaan. Enkeli vaikutti kätkevän itseensä niin paljon enemmän kuin kukaan pystyi edes uneksimaan.

((sori että kesti))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Huhti 2012, 10:30

Izu

Nainen kuunteli kysymyksen. Oli hetken hiljaa ja hymähti sitten. "Se oli sielu. Enkelin sielu. Se antoi minulle tunteet, kyvyn ajatella itse. Kyvyn puhua ja ymmärtää. Kaiken mitä minulla ei ollut, kun synnyin. Olen astia. Sielujen astia... Sielu vieraassa kehossa." Izu selitti hiljaa lempeällä äänellään. Hän sulki sitten hiljaa suunsa. Mutta avasi sen sitten. "Minä tunnen monta tunnetta. Sinä olet utelias, epävarma ja mietteliäs. Olinko oikeassa?" Izu kysyi yllättäen. Hän hymyili arvaamattomasti. Kristallienkelin pelko oli hävinnyt, mutta hän tunsi kuitenkin turvattomuutta. "Azrael. Kerro minulle jotakin. Ihan vain jotakin. Minusta olisi kivaa kuulla jotain." Izu sanoi. Hän käänsi katseensa pois. Demoni oli demoni, eikä siitä ehkä muuttuisi. Kristallienkeli mietiskeli. "Hassua, eikö? Demoni ja enkeli yhdessä kävelemässä. Tuntuu aivan kuin tämä olisi vain piristävä kävely metsässä. Eikö tunnukkin?" Kristalli enkeli puhui edelleen katse pois päin demonista.

Izu pysähtyi hetkeksi ja tunsi hetkessä toisen mielialan Azraelin lisäksi. "Täällä on joku. Ihan varmasti on! Minä tunnen sen." Izu kertoi heiveröisen oloisella äänellä. Kristallienkeli yritti nähdä mahdollisia liikkeitä.

//Lyhyt. Ja eipä se haittaa. Odottaminen palkitaan :D
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 13 Huhti 2012, 14:40

Demoni hymähti. "Onko tuo niin hankala arvailla? Olet ainutlaatuien ja vaikka olen nähnyt yhtä sun toista en kristallienkeliä. " demoni vastasi sen enempää hämmentymättä toisen oikeasta arvailusta. "Mutta eiköhän tässä maailmassa ole paljon sellaista mitä ei ole aikaisemmin nähnyt." mies lisäsi ja kohautti olkiaan. Neito pyysi miehen kertovan jotain, ihan mitä tahansa. Tämä hämmensi hieman demonia ja sai tuon taas kurtistamaan kulmiaan. Vai pitäisi sitä jotain jutustelua harrastaa. Naisen kommentti demonin ja enkelin kävelyreissusta sai miehen naurahtamaan. "Tuomitsetko kaikki rodun perusteella?" tuo kysyi vilkaisten taas suoraan seuralaistaan samalla kun mietti sitä, mitä enkeli oli tuolle itsestään kertonut. Koko sieluhomma oli jotenkin vaikeasti käsiteltävissä miehen mielessä. Se oli jopa häiritsevää omalla tavallaan. Azrael oli lähes täysin demoni ja hyvin tietoinen siitä, mutta mitä tuon luonteeseen tuli ei tuo varsinaisesti ollut ihan niin demonimainen kasvatuksensa tähden. Suurimman osan elämästään oli kuitenkin ollut Killassa, eikä tuota oltu kohdeltu sen erilaisempana kuin muitakaan. Demoni tai ei. Azrael ei kaikeksi surkeudeksi pitänyt demoniverestään, vaikka osasikin hyödyntää sitä.

Azrael ei ollut mitenkään rupattelu henkilö, eikä siis nytkään keksinyt sen enempää sanomista ennen kuin neitokainen totesi jonkun muunkin olevan lähettyvillä. Demoni keskittyi tähän informaatioon hetken, vaikka ulkoisesti se ei tuosta pahemmin näkynyt. Enkeli oli oikeassa, joku muukin oli lähettyvillä. Maantierosvo tai joku toinen kulkija, ehkä jopa ajatuksiin kykeneväine neläin. Tämä ei pahemmin miestä huolettanut, jos joku halusi tappelua niin mikäs siinä. "Niin on", totesi vain ykskantaan.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Huhti 2012, 17:09

ARael sanoi olevansa valmis kaikkeen tai siltä se ainakin hänen mielialan perusteella tuntui. Izu hymyili haikeasti. "...Heh..." Hän päästi vain suustaan halveksiva ilme sekoitettuna surulliseen. Kristallienkeli ei nähnyt sitä, mutta tunsi sen. Hän tunsi samassa hetkessä monta muutakin mielialaa. Kaikilla oli näemmä samantapainen, ahnas ja vaarallinen. "Minusta tuntuu että kävelymme päättyy tähän. Että palkkaajasi olisivat tulleet vastaan..." Izu sanoi hymähtäen ja tuijotteli edelleen mahdollisisa liikkeitä. Eräästä pensaasata tuli kolme ihmistä ja yksi demonin puolikas. Ne hymyilivät saalinsa nähdessään. Ne näyttivät siltä, etteivät haluaisi maksaa, mutta mielialat muuttuvat.Eräs niistä pyöritteli jotain käsissään ja alkoi puhua: "No niin, Azrael. Me jatkamme tästä jos sopii?" Demoninpuolikas hymyili ja heitti sekaveristä kohti rahapussin. Izu katseli heitä. Silmät surullisina ja rauhallisina. "Minä tulen mukaanne. Mitäpä te sitten tekisitte tai haluatte minusta." nainen käbeli rauhallisesti Azraelin luolta pois. "Oli mukavaa.... Olla uhrisi." Kristallienkelu sanoi oudosti, eikä kääntynyt katsomaan miestä. Hän meni tarmokkaasti eteen päin puhisi samalla itsekkseen samalla jotain. Demoni hän voisi kristallillaan hoitaa helposti. Ihmisistä hän ei oikein tiennyt.

Nainen saavutti lopulta miehet, jotka tervehtivät häntä kohteliaasti, mutta virnuilivat jokseenkin pahaenteisesti. Iu ei heistä välittänyt. Joku otti hänen käsistään kuitnekin kiinni. Naureskellen.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 13 Huhti 2012, 18:52

Azrael siristi hieman silmiään naisen sanoille juuri ennen kuin mieskolmikko ilmestyi näkyviin ja sai sekaverisen pysähtymään. Azrael katseli noita rauhallisena pohtien hetken mielessään sitä, että kerta nuo tänne asti olivat vaivautuneet, miksi eivät olleet hakeneet neitokaista itse alunperikin. Mies ei sanonut mitään, vaikka tuota puhuteltiin vaan yksinkertaisesti nappasi rahamassin kiinni ilmalennosta ja kiinnitti huomionsa sen sisällön tutkailemiseen. Kristallienkelin sanat valuivat miehen mieleen kuin hyinen vesi. Miksi ihmeessä jaksoi tuntea syyllisyyttä tästä kaikesta? Vastaus oli tietysti selvä, enkeli tai ei toisen vastoin tahtoa vieminen jonnekin oli väärin. Tarkemmin sanottuna toisen alistaminen vasten tahtoa sai miehen veren aina kiehumaan, vihasi sitä lähinnä omakohtaisesta kokemuksesta. Summa oli oikea ja se sai pienen hymyn käväisemään miehen kapeilla huulilla. Hänen työnsä oli loppunut.

Se mitä ikinä noilla olikaan mielessä, ei voinut tietää neitokaiselle mitään hyvää. Tämä järjestely sopi varsin mainiosti Azraelille, sillä ei olisi hänen ongelmansa enää, jos nuo sattuisivat hukkaamaan enkelin. Demoni oli nostanut katseensa miehiin, joille ei vieläkään ollut vaivautunut sanomaan mitään. Katseli noita hetken ainoalla näkevällä silmällään ja julma virne käväisi tuon huulilla. Tämä päivä olikin ollut ihan liian tylsä. Demoni antoi silmiensä sulkeutua hetkeksi keskittyen siihen mitä aikoi tehdä. Kun mies avasi silmänsä tuo katsoi ihmisiin, joilla näytti olevan liikaa omaa kivaa. Tähän tuli yhtäkkiä hyvin radikaali muutos Azraelin toimesta ja silkka kauhu paistoi jokaisen kasvoilta yhdessä silmänräpäyksessä. Azrael oli tunkeutunut ihmisten mieliin ja nostattanut pintaan noiden pahimmat pelkonsa aivan kuin ne olisivat juuri noiden nenän edessä. Tämä lamautti porukan varsin tehokkaasti, jolloin Azrael käänsi huomionsa rotutoveriinsa. "En ole koskaan pitänyt henkilöistä, jotka luulevat voivansa tehdä toisille mitä tahtovat ilman mitään syytä. Ja toisaalta minulla on tylsää." mies totesi ykskantaan kohauttaen hieman olkiaan selittämättä tekoaan juuri sen enempää kellekään läsnäolevista. Oli saanut rahansa, tehnyt sovitun työn ja nyt voisi tehdä mitä huvittaa. Hitaalla liikkeella mies nappasi selässään olevan miekan käteensä heilauttaen sitä kokeeksi ilmassa pohtien minkä sortin demoni toinen oli- Toisaalta, jos kristallienkelillä olisi sen verran älliä päässä, että tarttuisi tilaisuuteen tuo saisi varmasti nopeammin vahinkoa toiseen demoniin niillä kätevillä kristalleillaan kuin Azrael omilla konsteillaan.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Huhti 2012, 19:04

Hetkessä jotakin tapahtui. Miehet pysähtyivät ja demióninpuolikas murahti pahaenteiseti. Azrael lähti tylsää päivää täydentämään hyökkäämällä noiden päälle. Puoliverinen demoni pudotti Izun kädet omistaan ja hymähti. Hän otti hetkessä kristtalienkelin takaisin käsiinsä ja otti miekan. Hän sivalsi naiselta hetkessä toisen käden irti ja heitti sen sitten pois. "Nyt et voi taistella, sinulla ei ole toista kättä käytettävänä. " Tämä nauroi ja hyökkäsi sitten varmana Azraelin kimpuun. Izu toljotti demonia halveksuvasti, hänen toinen kätensä oli kaukana ja nainen teki päätöksensä. Tämä typeryys riitti. Se oli ärsyttävä. Hän ei ollut koskaan näyttänyt todellisisa voimiaan, eikä näyttäisikään. Nainen lähti juoksemaa ja pysähtyi azraelin taakse. "Kiitos." Sana kuului ja häipyi ilmasta. Izun oikea käsi oli ainakin tallella ja nainen nosti sitä. Maa jyrisi. Kristallit nousivat sieltä piikikkäinä ja vaarallisina. Hän muokkasi niistä ohuen miekan. Kristallienkeli hymähti ja syöksyi demonin kimpuun. Hän sai vahinkoa aikaan, mutta lensi sitten takapakilla maahan. Hän lensi suoraan kätensä luo. Izu hymyili iloisena. Nyt hän saisi sen takaisi. Nainen otti käden maastaan ja katseli sitten ihmisiä. Niistä hänelle ei ollut vaaraa. Neito kiinnitti kätensä takaisin ruumiiseensa ja tuijotti valkoiusilla silmillään. "Väisty Azrael!!" Izu huusi ja teki omaa kristallia. Hän leijutti niitä ilmassa ja kohdisti ne suoraan tuohon demoniin. Tästä saat Neito ajatteli ja antoi kristalli piikkien lentää. Sillä aikaa nainen ehti juosta Azraelin luo. "Osuiko sinuun?" Kristallienkelin käsivarressa oli halkeama, joka sinersi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 13 Huhti 2012, 19:26

Oli aina hätkähdyttävää nähdä jonkun käden irrotettavan tuosta noin vain ja varmasti vielä hätkähdyttävämpää että omistaja jolta käsi irtosi ei ollut moksiskaan. Azrael kuitenkin muisteli enkelin epätavallisen paranemisprosessin ja toivoi että se päti myös irronneisiin ruumiinosiin. Azraelilla ei ollu vaikeuksia väistää demonin hyökkäystä ja alkoi olla nopeasti selvää, että Azraelilla oli paljon parempi sotilaallinen koulutus kuin toisella. Kristallienkelin hääräykset tietysti hajottivat hieman demonin keskittymistä ja oikeastaan tuo näytti huvittuneelta. Sivalsi miekallaan ilkeän haavan demonin olkapäähän juuri ennen kuin enkeli huusi varoituksensa. Azrael irvisti itsekseen ja teki työtä käskettyään haluamatta saada osumaa toisen kristalleista ja kierähti maankautta kätevästi pois kristallipiikkien tieltä, jotka lävistivät hetkessä kohteensa. Azrael vilkaisi rotutoveriaan julma hymy huulillaan toisen kiljuessa tuskasta. Demoni suoristi selkänsä ja pudisti päätään tuon luokse tulleellle naiselle. Mies käänsi huomionsa ihmismiehiin joilla oli tekemistä omien sisäisten demoniensa kanssa, vaikka pari alkoikin saada jonkinlaista tolkkua itseensä, kun Azrael ei ollut ylläpitämässä kauhukuvia. Demoni asteli yksinkertaisesti lähemmäs miehiä ja muutamalla tarkkaan sihdatulla iskulla tappoi noista kaksi ja kolmas sai aseen kahvasta päähänsä niin, että tuo kaatui maahan. "Sinuna kertoisin työnantajallesi, että tuon on parempi hankkia uusi harrastus", Azrael totesi tuolle vaivautumatta edes osottamaan kauhusta kankeaa miestä, jonka nenästä valui vuolaasti verta.

Kesti hetken ennen kuin miesparka pääsi liikkeelle, jolloin juoksi henkensä edestä varmaan tietämättä edes minne. Mahdollisimman kauas kaksikosta. Azrael katsoi laiskasti tuon perään ja kääntyi sitten katsomaan enkeliä. Demoni oli vihdoin vaiennut ja makasi nyt maassa elottomana. "No niin, ongelmasi on ratkaistu. En tiedä jätetäänkö sinut näin helposti rauhaan, mutta..." mies sanoi ja kohautti olkiaan. Oli se jotain. Sekverinen asteli yhden kuolleen miehen luokse ja pyyhki miekkaansa verestä tuon vaatteisiin.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Huhti 2012, 13:43

Enkeli hymyili hiljaa. Hän jäi kuitenkin taka-alle katsomaan, mitä mies teki. Azrael oli todellakin pelottava. Demonin tavoin mies sitten tappoi noista kaksi. Izu tunsi hetkessä heidän mielialopjensa katoavan tästä paikasta. Heidän mielialansa viimeiset riippeet, tuntuivat Izun päässä jyskyttävinä aaltoina. Se oli raastavaa, viimeset pelon tunteet, kauhu ja paniikki sekoittuivat yhteen. Enkeli piteli päätään, hän ei olisi halunnut tuntea noita mielialoja, varsinkaan demonin, joka kirkui tuskasta. Ne sekavat mielentilat, kauhun hetket, paniikki ja muu sai Izun lyhistymään maahan. Hän piteli päättään ja kun viimeinenkin mies oli hävinnyt näkyvistä nainen huokaisi ja katsoi sitten kätään, jossa oli halkeama. "Pahus..." Neito puhisi ja huomasi sitten Azraelin, joka puhui jotakin ja meni pyyhkimään miekkansa verestä. "Ai, ajattelit sitten jäädä?" Izu kysyi lempeällä äänellä. Hän riiputti toista kätään, elottoman oloisesti, sitä jossa oli halkeama. Kristallienkeli meni hieman kauemmaksi ja teki kristallia, jolla paikkasi halkeaman hetkessä.

"Se oli jo aika kärsimystä..." Izu sanoi ja painoi päätään vasten kämmentään. Hän näytti vielä hetken kärsivältä, kunnes sai häivytettyä viimeisetkin paniikkin tunteet. Enkeli rykäsisi hieman ja tuli Azraelia lähemmäs. "Olen iloinen." hän sanoi vain ja hymyili säteilevästi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 14 Huhti 2012, 14:03

Azrael vilkaisi neitokaisen suuntaan. "Jäädä? Ei ajattelin lähteä etsimään parempia töitä", mies ilmoitti yksinkertaisesti. "Oletko kunnossa?" kysyi kuitenkin laittaessaan miekkaa selkäänsä saatuaan puhdistettua sen. Demoni nousi ylös katsellen kristallienkelin puuhia ja hymähti lopulta tuon sanoille. "Sepä mukavaa", mies sanoi osaamatta kommentoida sen enempää. Miehen huulille kaartui outo, yhtäaikaa pilkallinen ja julma hymy enkelin sanojen myötä. "Elämä on kärsimystä", tuo huomautti kolkolla äänellä katsellen hetken ruumiita jalkojensa juuressa. Välillä mietti pitäisikö tappamisen tuntua joltain, edes joltain, mutta se ei vain tuntunut. Ei saanut siitä mitään erikoista nautintoa, mutta ei se pahaltakaan tuntunut. Tai kaipa siitä jotain mielihyvän tapaista sai kun oli se henkiin jäävä osapuoli. Mies kyyristyi takaisin ruumiin ääreen ja tällä kertaa tutki miehen taskut. Toisti tämän saman toimenpiteen kahdelle muullekin ruumiille. Muutama kolikko löysi tiensä demonin rahapussiin, mutta mitään kovin erikoista ei noilta löytynyt. Miehen saatua askareensa tehtyä tuo kääntyi enkelin puoleen. "Mihin sinä nyt ajattelit mennä?" kysyi neitokaiselta ihan muuten vain. Ei aikonut alkaa lapsenvahdiksi, mutta jos tuo neitokainen halusi vielä apua päästäkseen turvallisesti johonkin niin mikäs siinä. Jos nyt ei ihan väärään suuntaan menty. Toisaalta, ei tiennyt edes minne oli itse menossa, joten mikä tahansa suunta taisi olla hyvä.

((Eksyin jostain kumman syystä kuuntelemaan Lordia ja nyt tuli mieleen Lordin Not the nicest guy kappaleesta mieleen Azrael. Hassua.))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Huhti 2012, 14:15

Izu mulkkasi toista. "Niinpä niin... Heti toiset töiden perään ja rahaa tulee..." Enkeli naurahti ja pyöräytti hieman miehen hiuksia. "En tarvitse saatto apua. Lähden tästä itsekseni." Izu hymyili sormi huulillaan. Ja nosti käsiään, maa jyrisi taas ja lukemattomat kristallit nousivat maasta nostaen neitokaisen ylös. "Oli mukavaa tutustua Azrael. Toivoisin vain, että seuraavalla kerralla et ole tulossa hakemaan minua minnekkään." Neito naurahti jaalkoi liikuttamaan käsiaan sarjassa. Kristalli katkesi ja leijui sitten neitosen alla. Loput siitä vetäytyivät takaisi maahan. Enkeli istahti kristallialustalleen ja vilkutti sitten miehelle. "Heippa!" tämä huikkasi ja lähti liikuttamaan käsiää, kun soutaisi. Kristallilautta lähti liikkumaan ja nainen nousi sen päälle, kun nykyaikaan skeitaten eteen päin. Hän liiteli kovaa vauhtia pois päin. Jos miehellä olisi vielä jotakin sanottavaa saisi hän juosta enkelin perässä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 14 Huhti 2012, 14:28

Demoni kurtisti enkelille kulmiaan "rahaa tarvitaan elämiseen" tuo murahti vastaukseksi naisen sanoille. Demoni katsoi kuinka toinen nostatti kristalleja maasta. Mies otti takapakkia, koska ei halunnut olla kristallien lähellä. Azrael katseli pää kallellaan ilmassa leijuvaa kristallilauttaa ja pudisti itsekseen päätään. Kaikkea kanssa. Mies virnisti vinosti ja heilautti kättään enkelille kääntyen sitten ympäri lähtien jatkamaan matkaansa.

(tämä oli varmaankin tässä. Kiitos tästä pelistä XD)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Huhti 2012, 14:40

//Kiitoksi tosiaan :D
Nya
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron