Kirjoittaja Ylva » 15 Maalis 2012, 19:01
"En tiedä", mies murahti neitokaisen kysymykseen. "En kysele turhia, mutta jos haluat kuulla mielipiteeni niin varmaankin se liittyy jotenkin rotuusi. Ellet sitten jotain muuta ole tehnyt", peto kohautti olkiaan joka näytti hieman huvittavalta. Ei kuitenkaan saanut rauhaa kysymyksiltä, mikä sai tuon puhaltamaan ilmaa ulos niin että se muistutti jonkinlaista huokausta. "En. Yleensä olen ihminen. Tässä muodossa on kuitenkin etunsa", Azrael selitti, mikä oli varsin ystävällistä tuolta ottaen tilanteen huomioon. Enkelin tultua lähemmäs sekaverinen demoni vilkaisi tuota punaisella silmällään. "Ihminen", tuo vastasi kysymystulvaan taas kerran. Ei nähnyt siinä mitään haittaa, että vastasi tuolle tyttöselle. "Ja me menemme pieneen kylään, en edes muista sen nimeä, se ei ole kovin kaukana. Jatkamme sieltä matkaa eteenpäin. Tosin ei määränpääkään ole mikään kovin iso paikka", demoni lisäsi kohauttaen taas olkiaan paljonpuhuvasti.
Yhtäkkiä neitokainen päätti lähteä juoksemaan sinne mistä nuo olivat tulleet. "Hei, tule takaisin! Perkele..." peto huusi tuon perään möreällä ja hieman murisevalla äänellään. Demoni lähti takaa-ajoon ja meinasi saada sydärin kun maasta kasvoi yhtäkkiä kristalli ja useampikin. Kristallit tuntuivat miehestä oudoilta, ne saivat tuon olon jotenkin pahoinvoivaksi ja tuosta tuntui että tuon päässä pyöri. Ei todellakaan halunnut koskea noihin kauniisiin luomuksiin, joten ne hidastivat pedon menoa kiitettävästi. Kuitenkin Azrael oli nopea ja ketterä, ketterämpi kuin tuon kokoiseksi lihasmassaksi olisi uskonut ja pystyi tekemään uskomattoman pitkiä loikkia niin halutessaan. Azrael sadatteli mennessään ja ennätti nähdä enkelin tupsahtavan nurin ja katoavan näköpiiristä. Demoni jatkoi matkaansa jyrkänteen reunalle jossa pysähtyi huomaten kyseisen neitokaisen kömpivän sitä ylös omatoimisesti. Tämä sai petodemonin kurtistamaan kulmiaan, mitä toinen nyt oikein puuhasi? Azrael katseli neitokaista jotenkin tutkailevasti tuon kivutessa ylöspäin, aisti tuon pelon ja oikeastaan se sai miehen surumieliseksi. Huokasi itsekseen ja neitokaisen päästyä tarpeeksi lähelle ojensi tuolle teräväkyntisen kätensä auttaakseen tuon tasaiselle maalle. "Anna kun autan. Miksi ihmeessä sinä noin teit?" mies kysyi autettuaan toisen ylös. Pedon punainen silmä ja toinen, valkoinen ja kuollut silmä katsoivat tuota jotenkin epämääräisesti. "Tule. Jos lähdet karkuun minä vain haen sinut takaisin. Joudut surmaamaan minut, jos haluat minusta eroon", sekaverinen totesi varsin neutraalisti. Se oli toteamus, yksinkertainen totuus. Sitä ei sanottu mitenkään uhkaavasti, rehvastelevasti. Oli melkein pelottavaa miten tunteettomasti mies asian toiselle esitti.
Matka jatkui ja nyt demonin kuvatus piti neitoa lähempänä itseään ja tuota yhä silmällä, jotta välttyisi ylimääräiseltä kuntoilulta. Matka taittui miehen osalta hiljaisissa merkeissä. Tuo mietti kristalleja ja oloa, mikä niistä tuolle oli tullut. Se muistutti kovasti samaa tunnetilaa kuin esimerkiksi ristin läheisyydessä ja tämä seikka huoletti tuota todella. Azrael ei ollut valehdellut, kun oli sanonut kylän olevan lähellä. Kauaa nuo eivät kävelleen, kun kylä tuli näkyviin. Mies kuitenkin pysähtyi ennen sitä pienen kivisen nyppylän kohdalle, jossa oli myös muutama suurempi lohkare. "Odota hetki", tuo käski toista ja loi vielä vaativan katseen tuohon, että toinen todellakin pysyisi siinä missä oli. Azrael kaivoi kivenkolosta nyytin, josta paljastui yksinkertaisesti vaatteita. Mies huokasi hiljaa ja sulki silmänsä. Muodonmuutos ei ollut mukava, se ei myöskään ollut täysin tuskaton. Peto alkoi muuttaa muotoaan, pienenemään ja paksu turkki näytti imeytyvän nahkan sisään. Tarkkakorvainen saattoi kuulla pientä rutinaa miehen luiden muuttaessa paikkaa ja muotoa. Tuon koko keho järjesti itsensä uudestaan, mikä miehen puremaan hampaansa yhteen ja päästämään muutamia äriseviä ääniä. Kovin kauaa tämä ei kestänyt, sillä Azrael oli kuitenkin tehnyt tätä useasti, joten pian pedon tilalla seisoi lähemmäs parimetrinen, lihaksikas mies. Tuo huokaisi syvään muodonmuutoksen loputtua ja noukki nyytissä olevia vaatekkappaleita käteensä pukien ne päälleen. Miehen oikeassa kädessä näkyi tatuointi ja siellä täällä tuon ruumista oli taisteluista kertovia arpia. Mies pukeutui paitaan ja jonkinlaiseen hihattomaan nahkaliiviin, joka kuitenkin ylttyi lähes polviin saakka. Housut ja saappaat löysivät paikkasa, sekä käsissä olevat paksusta nahkanyristä koostuvat "käsineet", jotka jättivät sormenpäät näkyviin. Tuo kiristi hihnaa, joka piteli miekkaa miehen selässä ja vyötti uumalleenkin vyön, jossa oli puukko. Saatuaan pukeutumisensa valmiiksi, otti mies tyhjentyneen kangaskassin käteensä ja kääntyi kristallienkelin puoleen. "No niin, onko parempi?" mies kysyi yllättäen ja virnisti naiselle ja huvittunut pilkahdus näkyi miehen nyt ruskeassa silmässä.
(Jooos tälläinen eteneminen ei kelpaa tai siis niin haluat jotain toisin niin sano ihmeessä niin otetaan uusiksi :) ))