Do not stare at her, only yourself

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Do not stare at her, only yourself

ViestiKirjoittaja Demintty » 16 Maalis 2012, 23:23

~Clarina~

Nainen istahti maahan takkansa eteen. Tämä sieppasi takan oikealta puolelta pari puuta ja asetti ne tyhjään tilaan. Neito laittoi ne pystyyn vastakkain ja lisäsi niiden vierelle pari puuta lisää. Sitten tämä sytytti puut kunnolla kaarnan avulla ja nousi seisomaan. Clara katsoi hetken syttyisikö takka, sitten pyyhkien käsiään paitaansa, lopulta lähtien ns. keittiön puolelle. Tämä katseli kaappeihin joissa oli kylläkin ruokaa, mutta ei mitään mieluista, hän oli mennyt jo syömään viimeisetkin kuivalihat.

Clara sipaisi sormellaan tulppaania joka oli pöydällä maljassa. Sen keltaoranssi väri oli vieläkin säilyttänyt ihanan hohtonsa. Sitten tämä otti haukkasi palasen leivästään jossa oli salaattia, sun muita vihanneksia päällä. Neito käänsi katseensa ulos ikkunasta ja näki metsän pimeyden kera lumimyrskyn. Pintaa pidemmälle metsään ei nähnytkään kun lunta satoi niin paljon. Yllättävää että vielä tähänkin aikaan vuodesta satoi lunta, eikö sen olisi jo pitänyt loppua. Lumisateiden aika ja sen tilalle olisi pitänyt tulla auringon paiste. Clarina söi loput leivästään, ja hörppi päälle vielä vettä. Sitten tämä nousi pöydästä ja vei astiat ns. keittiön pöytätasolle. Tämä huokaisi ja katsoi vaatteitaan hetken suoristellen niitä. Sitten tämä sipaisi korvan taakse hiuksia jotka sieltä olivat karanneet aikaisemmin. Tämä laittoi kätensä lantioilleen ja katseli hetken pyörähdellen ympärilleen. Mitään sen kummempaa tekemistä ei ollut kun ulkonakin oli hirveä lumimyrsky. Tämä kuitenkin käveli ns. makuuhuoneeseensa ja pysähtyi, jonka jälkeen käännähti vasemalle puolelle. tämä sieppasi työpöydältään rasian ja meni sitten se kädessään istumaan ruokapöydän ääreen pois makuuhuoneestaan. Tämä nosti rasiassa olevan pienen lukon ja sitten avaten rasian. Clarina nosti rasiasta kauniin värisen meripihka kiven ja lankaa, sun muita taipuvaa metallia ja pihdit jotka oli tarkoitettu metallin vääntämiseen jos se ei onnistuisi heti sormilla. Sitten neidon katse kiersi koko pöydän, missä se oli? Hän tarvitsi vielä lapun jossa voisi hioa kiveä paremman muotoiseksi. Naisen mielessä välähti kun hän muisti missä se oli. Tämä laski käsistään kaikki tavarat pöydälle ja nousi sitten seisomaan. Neito hyppäsi pois pöydän ja tuolin välistä ja lähti kävelemään kohti ulko-ovea, ei hän ulos menisi mutta ns. eteisessä oli hylly jossa hänen tarvitsemansa tavara olisi. Tämä käveli kunnes pysähtyi tonkimaan hyllyn alaosia jossa oli yksi vetolaatikko. Tämä sieppasi sieltä paperin ja lähti sitten takaisin pöydän luokse. Sitä ennen tämä kuitenkin pysähtyi paperi kädessään katsomaan ulos ikkunasta, josta näki ns. tallin kulman sekä seinän ynnä oven. Clarina silmät revähtivät auki, toinen ovi repsotti auki ja hakkasi tuulen voiman takia tallin seinää. Clara heitti hioma paperin ikkunan alla olevalle pöydälle ja käännähti ympäri. Siitä seinältä tämä sieppasi koukusta takkinsa. Se heitettiin nopeasti ylle ja huppukin päähän, kengät tällä olikin jo valmiina jaloissa.
Clarina katsahti vielä hiukan sisälle että mikään ei voisi tuhota koko kotia, ei niin kävisi sillä ei ollut mitään mikä niin voisi tehdä, takkakin sammuisi itsestään kohta.
Clara käveli lumipyryssä, näkemättä kovinkaan kauas, itsestään. hän kuitenkin näki sekä kuuli kuinka tuuli paukutti ovea seinään. Tämä koitti liikkua nopeasti tuonne, ja olikin kohta tallin ovella. Hän kurskisti sisään toivoen ettei hevosensa ollut niin tyhmä lähteäkseen karkuun tälläisellä ilmalla. Tyhmä, tyhmä hevonen! tämä kiljui lumimyrskyyn kun näki kurkistaessaan tallin sisään pitäen ovenkarmista ja toisesta ovesta kiinni. Hevonen oli hävinnyt, itsehän hän tässä oikeastaan tyhmä oli kun ei ollut lukinnut ovea, edes laittanut jonkunlaista estettä että ne eivät lentelisi pitkin ovia.
Neito jätti oven auki jos hevonen olisi niin järkevä palatakseen.
Clarina lähti harpomaan vastatuuleen metsään etsimään hevostaan avuttomana nostaen kätensä naaman eteen.

//Anteeksi kesto, mutta tälläisen kirjotin nyt nopeasti kun kummasin edellisen pois vahingossa >:o Mutta kuitenkin, nömnöm Lotus tänne :P
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 19 Maalis 2012, 18:09

Amber

Sää oli kerta kaikkiaan tyrmäävän kamala. Vaikka lumihiutaleet olivatkin pieniä, ne ottivat ikävästi Amberin silmiin. Kättä oli pidettävä lähes koko ajan kasvojen edessä. Tällä kertaa tyttö oli löytänyt päällensä jopa pitkähihaisen ja kengät. Tavallisesti näytä varusteita hän ei edes talvella tarvinnut, mutta tällä säällä valitettavasti kyllä. Onneksi tyttö oli selkä tuulta vasten, mutta tässä nurjana puolena oli se, että tytön omat hiukset piiskasivat jo valmiiksi kylmästä turtuneille kasvoille. Joka askel upotti naikkosen lumeen polvia myöten, ja siksi kävely oli inhottavan raskasta, mutta seuraavana päivänä tyttö tulisi löytämään jaloistaan aivan uusia lihaksia. Tämän lisäksi Amberin lyhyiden housujen ansiosta kovat jääkiteet niin sanotusti raapivat ihoa, joka kihelmöi jo valmiiksi kylmän lumen alla. Eihän tällä tytöllä ollut edes kotia, johon mennä tuulelta ja pyryltä suojaan. Oli vain löydettävä sopiva kolo isosta tai pienestäkin kalliosta. Kallion kolossa oli hyvä olla tähän säähän verrattuna, vaikka maaperä olisikin kylmää ja kovaa. Valitettavasti naikkosen oli pakko panna merkille, että hanki näytti jatkuvasti syvenevän jalkojen alla. Amber näki jo edessään piirtyvät kalliot, mutta tämän nietoksen läpi sinne olisi hankala päästä. Tyttö kääntyi ympäri ja katsoi taaksensa jäävää metsää. Jopa puita oli hankala erottaa taivaan täyttyessä valkoiseen lumipyryyn. Tytön mielestä sää oli muutenkin jo tarpeeksi harmaa, sillä neidon näkökenttä oli pienentynyt entisestään. Amber tuhahti ja lähti kävelemään kohti kallioita.
Yksittäiset risun kappaleet lensivät vastaan kovalla vauhdilla, ja jokunen niistä osui Amberin kehoon piiskaavalla voimalla. Yksi sattui lentämään päin kasvoja jättäen siihen ikävän naarmun. Kallioille oli vielä jonkin verran matkaa, ja lumi syveni entisestään. Neito kahlasi lähes nivusiaan myöten kovassa hangessa. Välillä hän joutui ottamaan tukea käsillään noustakseen uuteen harppaukseen. Tästä kohtaa hanki ei enää upottanut lähes ollenkaan. Se merkitsi tytölle hengähdystaukoa. Tytön jalat olivat jo lähes tunnottomat, mutta toisaalta kallioillekaan ei enää kovin pitkä matka olisi. Neito istahti karhealle nietokselle ja antoi alaraajojensa hieman levätä. Kauaa ei tyttö tässäkään kyllä kestänyt tuulen yltyessä lähes pieneksi trombiksi. Lumisadekin alkoi muuttua vahvaksi räntäsateeksi. Ei auttanut kuin jatkaa. Päätös sai tytön nousemaan kipeille raajoilleen ja jatkamaan tarpomista. Hetken edettyään hanki päätti ottaa tytön omakseen ja hukutti tämän melkein lantioon asti. Tilanteesta nouseminen oli varsin hankalaa, mutta onneksi Amber sai ponnistettua käsillään itsensä irti. Tarpominen kohti kallioita sai luvan jatkua.

Naikkonen pääsi kuin pääsikin tavoittamattomilta tuntuville kallioille. Enää oli vain etsittävä sopivahko onkalo, johon pystyi leiriytymään päiväksi jos toiseksikin. Kalliot olivat kyllä kieltämättä melko pieniä, mutta kyllä niistä jokin kolo varmasti löytyisi. Tyttö siis lähti kiertämään kallioita toiveikkaana. Lumi ei enää upottanut täällä, vaan kantoi tytön painon varsin hyvin. Pitkän kiertomatkan jälkeen tyttö kuitenkaan ei löytänyt kolon kolostakaan, mutta sen sijaan silmään osui jotain sitäkin mielenkiintoisempaa. Tämä tumma hahmo ei ollut kuin vajaa 50 metrin päässä tytöstä. Tyttö lähti kävelemään kohti tätä mysteeriä uteliaasti. Ja mikä se lopuksi olikaan, niin musta, erittäin kaunis hevonen seisoi jokseenkin jähmettyneen oloisena syvähkössä lumihangessa. Kenen tämä hevonen mahtoi olla? Mistä päin se tuli? Hevosen omistaja oli varmasti huolissaan tästä upeasta olennosta. Amber ei uskaltanut aluksi mennä lähelle hevosta hyökkäyksen pelossa, mutta pikkuhiljaa hän alkoi hivuttautumaan lähemmäksi. Hevonen näytti kyllä kovin kesyltä, eikä sen käyttäytymisessä näkynyt mitään aggressiivisuuden merkkejä. Nainen ojensi kättään yläviistoon ja laski kämmenensä hevosen mustalle kaulalle. Hevosen lämmin ja jokseenkin haiseva hengitys tuntui kasvoissa asti. Pakkohan hevosella omistaja piti olla, olihan tällä kuitenkin satula selässä ja riimukin löytyi. Tyttö nousi hevosen selkään kiven päältä, eikä hevonen siitä näyttänyt olevaan moksiskaan. Hevonen lähti kyllä liikkeelle ennen kuin tyttö mitään ehti tajutakaan.
Aikaakaan ei kestänyt, kun oltiin jo kotoisan näköisen mökkerön luona. Pihalla ei näkynyt ketään. Ei kyllä mikään ihmekään tällä säällä. Tyttö nousi pois hevosen selästä ja johdatti tätä perässään.
Amber yritti tähyillä ikkunoista sisään, mutta ketään ei edelleenkään näkynyt.
Hienoa hän tuhahti.

//Eipäs tuo mitään haittaa. Onko Clarinan hepo muuten ori vai tamma? :D
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 27 Maalis 2012, 21:31

~Clarina~

Neito tarpoi lumessa nyt polvia myöten, onneksi ei sen enempää lunta kuitenkaan ollut. Nainen nosti päähän takkinsa hupun, jonka karvareunus kutitti tämän naamaa sitten. Clarina kuitenkin koitti olla ajattelematta sitä, olihan nyt paljon tärkeämpääkin tekemistä. Miten ihmeessä hän aikoi löytää hevosensa cryptistä, sehän on kuitenkin niin iso.. Clarina pudisti päätään, ja maiskautti sitten huulillaan kutsuakseen hevostaan, sen jälkeen tämä vielä kutsu nimeltäkin. Naisen ääni kuitenkin vain metsä sieppasi itselleen, eikä antanut sen kantautua ja jatkua pitemällekkin. Tai sitten se oli vain tuuli joka puhalsi sanat takaisin neidon suuhun, ainakaan ääni ei kuitenkaan kulkenut metsässä nenänvartta pitemmälle, oli syy mikä tahansa.
Clarina koitti pitää kohtuullista vauhtia päällä eikä alkanut hidastelemään sen enempää, muuta kuin hieman vain pysähtelemään jos vaika näkisikin hevosensa tulevan, jos se edes oli mahdollista kun neito näki muutenkin vain parimetriä eteenpäin kasvoistaan.
Tämä olisi turhaa, hevonen olisi varmaan jo kaukana, kaukana omistajastaan, tai sitten jotkut ovat ottaneet sen huostaan ja myyneet pois, kuljettaneet hevosta eteenpäin surkealle oomistajalle joka näännyttäisi hevosen vielä. Clarina hätkähti pelkästä ajatuksesta, ja käänsi sitten päätään oikealle. Tämä otti siitä viereisestä puusta kiinni ensin vain toisella kädellä, mutta sitten, myös toisellakin. Nainen huusi pari kertaa hevosensa nimen, mutta totesi sen tosissaan olevan aivan turhaa. Neito laski hetkeksi päänsä ja kirosi maata kohti. Sitten tämä kuitenkin nosti päänsä eteenpäin ja huokaisi. Se olisi turhaa, itsensähän tämä vain jäädyttäisi tänne jäämällä, ja varmaan kohta enään tietäisi missä oikeastaan oli, ja jäisi tänne, jotain sinne päin ainakin.
Nainen kääntyi ympäri, koittaen saada sitten selvää jäljistään ja lähtien seuraamaan niitä. Tämän oikea jalka kuitenkin melkein heti upposi syvemmällekkin, joten tämä jäi sitä kiskomaan lumesta pois. Tukea tämä otti puusta, ja kun sai jalkansa pois lumesta, tämä kiersi kohdan jonka totesi upottavaksi ja lähti sitten taas seuraamaan jälkiään, niiden vierestä oikeastaan, koska jäljet olivat kuitenkin aika syvät ja rikkoneet lumitasot, jolloin tämä vain uppoaisi.
Clarina otti tukea puusta ja jäi katsomaan. Siinä hänen talonsa oli, ja talli jonka ovi oli vieläkin auki ja pamahteli seinää vasten. Heikosti havaittavat rakennukset alkoivat selvitä silmissä, kun tämä lähestyi niitä huokaillen ja muutenkin osoittamalla turhautuneisuuden tunnetta.
Nainen siristi kuitenkni silmiään ja päästi samalla irti hiljaa yhestä puusta josta otti tukea. Tämä käveli hiljaa jääden tuijottamaan eteensä taloa, mutta sitten neidon jalka tyssäsi johonkin. hän oli juuri potkaissut puskan paksuinta runkokohtaa, ja joutui siis alkamaan kiertää tuota kyseistä puskaa. Kun tämä oli sen kiertänyt, siirsi tämä taas katseensa taloonsa joka ei ollut enään edes kaukana, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana, ettei nainen erottanut mikä hänen talonsa vieressä seisoi.
Neidon silmät suurenivat ja tämä henkäisi, oliko se tosiaan Shadow?
Clarina kuitenkin erotti sen vieressä pienemmän olion, ihminen? Oliko joku tuonut Shadowin tänne, joku tuttu kenties? Joku joka tiesi missä Clara asui ja tiesi että neidolla oli tämän näköinen hevonen..?
Naisen kävelytahti hidastui kun tämä läheni taloaan, aivan..Se oli joku ihminen joka piti Shadowin ohjaksista kiinni. Clarina ohitti juuri viimeisen puun joka oli täältä päin lähimpänä tämän taloa ja päästikin siitä irti kun oli siitä kiinni, tuke pitänyt.
Hetken päästä nainen pysähtyi ja jäi tuijottamaan tuota ihmistä. Se oli luultavasti nainen, ei Clarina sen kummemin ollut tuon näköistä tyyppiä nähnyt.. Jos Shadow oli tuonut hänet tänne ja nainen aikoi nyt tulla hänen kotiinsa tungeksimaan..? "Hei!" neito parahti toiselle hieman oudoksuen ja lähti sitten kävelemään toista kohti. Samassa Shadowkin hörähti ja käänsi päätään hieman riuhtoen Claraa kohti, jolloin neito vain koitti päästä yhä nopeammin hevosensa luokse ja tuon oudon tyypin joka siitä piti kiinni. Nainen horjahteli lumen takia vieläkin vähän, mutta sitten saapui kohdalle, josta Clara oli ottanut lumet pois, lapioinut/kolannut siis pois.
Nainen näki nyt selvästi toisen ruumiinpiirteitäkin, ja siitä hyvästä tämä hymähti, kyllä, hän ei ollut ennen toista nähnyt. "Mitä sinä teet?" tämä huusi toiselle yhä hieman hämmentyneen oloisena sillä halusi tietää miksi, kuka tai mikä häent tänne oli johdattanut. Clarina pysähtyi vihdoin, ehkä metri tai pari metriä väliä tällä oli hevosensa takamukseen.

//ööh.. Kurasta tekstiä ku koitin jotain edes keksiä mutta ei nämä minun hiirenpapanani vaan keksi mitään D8
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 01 Huhti 2012, 19:58

Amber

Tytön ei auttanut kuin odotella hevosen omistajaa tai lähteä vain kylmästi pois. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon hän ei halunnut tyytyä siinä pelossa, että hevonen lähtisi taas omille teilleen. Amberia ylipäätänsä ihmetytti hevosen karkaaminen. Harvemmin hevonen pääsisi suljettujen ovien takaa pois tallista. Toisaalta, ovet eivät välttämättä edes olleen kunnolla kiini. Loogisesti ajatellen ovet olivat lentäneet auki tuulen mukana. Voisihan Amber kyllä viedä hevosen talliinkin ja lähteä, mutta sen nurjana puolena olisi hevosen omistajan turha hämmentyminen. Hevonen olisi lähtenyt tallista ja sitten se taas olisi siellä? Tuskimpa vain.
Lumi oli paljon matalampaa talon edessä, joka ei kyllä ollut yllätyskään, mutta se helpotti siitä huolimatta seisomista. Nopeasti kyllä raskaat lumihiutaleet putoilivat maahan tuottaen lisää ikäviä lumikerroksia. Sääli - pihatie oli näyttänyt melkoisen hyvin putsatulta Amberin tulohetkellä, mutta minkäs sille enää voi, kun pihatie olisi taas tunnin päästä tupaten täynnä lunta, jos ei lumisade loppuisi.
Hevonen käyttäytyi kovin levottomasti. Sitä Amber ei kyllä ihmetellytkään, olihan hän hevoselle vieras ihminen. Se nyki päätänsä syvästi ja yritti peruuttaa pois Amberin luota. Juurihan hevonen oli hyväksynyt tytön hänen selkäänsä, joten mikähän tätä nyt vaivasi. Hevonen oli kiskoa Amberilta molemmat olkapäät sijoiltaan, mutta tyttö ei halunnut päästää hevosta uudellen hakoteille, joten hänen oli yksinkertaisesti vain jaksettava pistää vastaan. Tyttö katsahti sakeaan lumipyryyn silmiä siristäen. Hän näki selvän ihmisen siluetin. Kenties hevosen omistaja saapuisi, viimein. Amberin olikin jo aika päästä eroon tästä riivatun konista, joka jatkuvasti koetteli hänen voimiaan ja hermojaan.
''Hsst! Rauhoitu.'' Tyttö sanoi hevoselle joka oli alkanut nykimään entistä voimakkaammin. Amberille tuntematon hahmo kävelikin hitaan oloisesti rauhattoman hevosen suuntaan. Mitäköhän tämä hahmo mahtoi ajatella, kun hänen hevosensa oli tuntemattoman neidon kanssa hänen talonsa edessään? Amber puri huulta toivoen, ettei hevonen lähtisi oletetun omistajansa perään. Se veisi molemmat Amberin käsistä mukanaan, ja kenties myöskin koko Amberin.
''Hei!'' huusi tämä tuntematon hahmo. Hahmon kävellessä lähemmäs paljastui tämä naiseksi. Hevonen hörisi Amberin korvan lähellä edelleenkin levottomasti nykien. Amber oli kyllä valmis vetämään puukkonsa taskusta, teki tuo tuntematon nainen mitä tahansa uhkaavaa. Lisäksi hänellä oli vielä mukanaan keihäs, mutta Amber toivoi, ettei hän sitä tarvitsisi. Se säilyisi siis hätävarana. Tuntematon nainen kysyi, että mitä hän teki.
''Löysin hevosesti tuolta.. No, tuolta.'' Neito sanoi ja yritti edelleen pitää hevosta kurissa.
''Tämä lienee sinun?'' Amber kysyi ja nyki päätään hevosta kohti kylmän ja tylyn tuntuisesti.

//Tosi tönkköä tekstiä.. ja lyhyttä 8D. Ei inspaa nyt oikein.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 24 Huhti 2012, 21:43

Taidan nyt vetää hahmoni pois, kun ei ole vastausta näkynyt, enkä syytäkään ole saanut. Kiitos peliseurasta kuitenkin :)
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 25 Huhti 2012, 16:44

//:D Pari eka päivää meni siihen, että mää en vaan jaksanu ruveta kirjottaa mihinkään, sitten ku alotin kirjottamaan, nii siihen meni pari päivää, sitten: hupsista en pääse kirjautuu sisään x.x Ja nyt eilen sitten huomasin joskus yheltätoista, että nythän mää sitten pääsenki sisälle asti, mutta vähän liian myöhään.. :D
Demintty
 


Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron