~Clarina~
Nainen istahti maahan takkansa eteen. Tämä sieppasi takan oikealta puolelta pari puuta ja asetti ne tyhjään tilaan. Neito laittoi ne pystyyn vastakkain ja lisäsi niiden vierelle pari puuta lisää. Sitten tämä sytytti puut kunnolla kaarnan avulla ja nousi seisomaan. Clara katsoi hetken syttyisikö takka, sitten pyyhkien käsiään paitaansa, lopulta lähtien ns. keittiön puolelle. Tämä katseli kaappeihin joissa oli kylläkin ruokaa, mutta ei mitään mieluista, hän oli mennyt jo syömään viimeisetkin kuivalihat.
Clara sipaisi sormellaan tulppaania joka oli pöydällä maljassa. Sen keltaoranssi väri oli vieläkin säilyttänyt ihanan hohtonsa. Sitten tämä otti haukkasi palasen leivästään jossa oli salaattia, sun muita vihanneksia päällä. Neito käänsi katseensa ulos ikkunasta ja näki metsän pimeyden kera lumimyrskyn. Pintaa pidemmälle metsään ei nähnytkään kun lunta satoi niin paljon. Yllättävää että vielä tähänkin aikaan vuodesta satoi lunta, eikö sen olisi jo pitänyt loppua. Lumisateiden aika ja sen tilalle olisi pitänyt tulla auringon paiste. Clarina söi loput leivästään, ja hörppi päälle vielä vettä. Sitten tämä nousi pöydästä ja vei astiat ns. keittiön pöytätasolle. Tämä huokaisi ja katsoi vaatteitaan hetken suoristellen niitä. Sitten tämä sipaisi korvan taakse hiuksia jotka sieltä olivat karanneet aikaisemmin. Tämä laittoi kätensä lantioilleen ja katseli hetken pyörähdellen ympärilleen. Mitään sen kummempaa tekemistä ei ollut kun ulkonakin oli hirveä lumimyrsky. Tämä kuitenkin käveli ns. makuuhuoneeseensa ja pysähtyi, jonka jälkeen käännähti vasemalle puolelle. tämä sieppasi työpöydältään rasian ja meni sitten se kädessään istumaan ruokapöydän ääreen pois makuuhuoneestaan. Tämä nosti rasiassa olevan pienen lukon ja sitten avaten rasian. Clarina nosti rasiasta kauniin värisen meripihka kiven ja lankaa, sun muita taipuvaa metallia ja pihdit jotka oli tarkoitettu metallin vääntämiseen jos se ei onnistuisi heti sormilla. Sitten neidon katse kiersi koko pöydän, missä se oli? Hän tarvitsi vielä lapun jossa voisi hioa kiveä paremman muotoiseksi. Naisen mielessä välähti kun hän muisti missä se oli. Tämä laski käsistään kaikki tavarat pöydälle ja nousi sitten seisomaan. Neito hyppäsi pois pöydän ja tuolin välistä ja lähti kävelemään kohti ulko-ovea, ei hän ulos menisi mutta ns. eteisessä oli hylly jossa hänen tarvitsemansa tavara olisi. Tämä käveli kunnes pysähtyi tonkimaan hyllyn alaosia jossa oli yksi vetolaatikko. Tämä sieppasi sieltä paperin ja lähti sitten takaisin pöydän luokse. Sitä ennen tämä kuitenkin pysähtyi paperi kädessään katsomaan ulos ikkunasta, josta näki ns. tallin kulman sekä seinän ynnä oven. Clarina silmät revähtivät auki, toinen ovi repsotti auki ja hakkasi tuulen voiman takia tallin seinää. Clara heitti hioma paperin ikkunan alla olevalle pöydälle ja käännähti ympäri. Siitä seinältä tämä sieppasi koukusta takkinsa. Se heitettiin nopeasti ylle ja huppukin päähän, kengät tällä olikin jo valmiina jaloissa.
Clarina katsahti vielä hiukan sisälle että mikään ei voisi tuhota koko kotia, ei niin kävisi sillä ei ollut mitään mikä niin voisi tehdä, takkakin sammuisi itsestään kohta.
Clara käveli lumipyryssä, näkemättä kovinkaan kauas, itsestään. hän kuitenkin näki sekä kuuli kuinka tuuli paukutti ovea seinään. Tämä koitti liikkua nopeasti tuonne, ja olikin kohta tallin ovella. Hän kurskisti sisään toivoen ettei hevosensa ollut niin tyhmä lähteäkseen karkuun tälläisellä ilmalla. Tyhmä, tyhmä hevonen! tämä kiljui lumimyrskyyn kun näki kurkistaessaan tallin sisään pitäen ovenkarmista ja toisesta ovesta kiinni. Hevonen oli hävinnyt, itsehän hän tässä oikeastaan tyhmä oli kun ei ollut lukinnut ovea, edes laittanut jonkunlaista estettä että ne eivät lentelisi pitkin ovia.
Neito jätti oven auki jos hevonen olisi niin järkevä palatakseen.
Clarina lähti harpomaan vastatuuleen metsään etsimään hevostaan avuttomana nostaen kätensä naaman eteen.
//Anteeksi kesto, mutta tälläisen kirjotin nyt nopeasti kun kummasin edellisen pois vahingossa >:o Mutta kuitenkin, nömnöm Lotus tänne :P