Kaupunki tulessa

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Marras 2012, 14:05

Katse kävi kaventumaan Kerrin sanojen myötä. Oli kai oletettavaa, että nainen käyttäytyi noinkin.. kielteisellä kannalla, varsinkin haltiakuningasta kohtaan.
Ah.. älä toki käsitä väärin.. Aran aloitti lähestyessään Kerriä. Toinen käsistä löysi tiensä lepäämään rennosti selän taakse, miehen askeltaessa lähemmäs Mutta minulle ei tuota minkäänlaisia omantunnontuskia heittää sinua tai ketään muutakaan kaltaistasi tyrmiin virumaa, kaiken sen lian ja kylmyyden keskelle Mitä pidemmälle mies pääsi sanoissaan, sitä vihaisen halveksuvammaksi äänensävynsä muuttui. Ei hänellä ollut mitään tarvetta esittää mukavaa, ainakaan enää. Mitä sitä suotta veljeilemään, jos Kerensa ei alkuunsakaan halunnut mukana leikkiä? Tosin, ei neito tänne oma-aloitteisesti ja vapaa-ehtoisesti ollut tullutkaan.

Sinun henkesi on minulle yhtä arvoton kuin aroilta löytyvä kivenmurikka. Ainoa syy miksi olet vielä elossa, on se, että sinusta on enemmän hyötyä elävänä kuin kuolleena joskin en voi kieltää, että sinun tappamisesta seuraava tuska Henrylle ei olisi.. houkutteleva ajatus Mies myhäili itse ajatukselle, mikään ei juuri ny tuntunut houkuttelevammalta, kuin nuoren ihmiskuninkaan piinaaminen tavalla tai toisella. Kuningattaren menettäminen pistäisi varmasti koko kansan sekaisin.
Olet tyhmempi miltä näytät Aran hymähti katsoessaan naista alakanttiin Ehkä et ansaitsekaan parempaa minun linnassani, kuin kylmän, kivisen tyrmänlattian
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 21 Marras 2012, 00:09

Kerensa tunsi olonsa kummallista kyllä hieman rentoutuneemmaksi miehen näytettyään todelliset kasvonsa. Hän ei tiennyt, miten pitäisi suhtautua kun tiesi, ettei toinen näyttänyt hänelle oikeita kasvojaan. Nyt hän voisi vihata miestä estoitta, inhota häntä ja kirota häntä mielessään joutumatta miettimään, kuinka ystävällinen kuningas oli hänelle ollut.
Hän ei halunnut olla edes nimellisessä kiitollisuudenvelassa vangitsijalleen - Kerensa ei ollut potentiaalinen tukholmansyndrooman uhri.

Kerri tiedosti oman kuolevaisuutensa ja hyväksyi sen. Hän ei kuitenkaan pelännyt kuolemaan sen itsensä vuoksi - hänellä oli voimas usko tuonpuoleisesta jossa hän voisi tavata jälleen kaksoisveljensä - vaan koska tiesi, että hänen menettämisensä repisi useamman sydämen kappaleiksi, noista henkilöistä hänelle rakkaimpana Henryn.
"En aio pelata peliäsi", tyttö totesi, pudistaen päätään surumielisesti. "Mikset siis tee uhkauksestasi totta samantien ja heitä minua kylmään, kiviseen tyrmääsi?"
Hän ei ollut sokerista tehty - Kerri kestäisi huonommankin kohtelun.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2012, 15:24

Kerensa oli suoraan sanottuna tylsä, Aranin mielestä. Mikään ei tuottanut suurempaa mielihyvää haltialle, kuin toisen pelko ja hysteria. Kerri ei kuitenkaan käynyt näyttämään minkäänlaisia paniikinomaisia tunteita, vaan pysyi tyynenä kuin viilipytty. Olisi edes koittanut kirota haltiaa ääneen. Oli tylsää, kun vastapuoli ei käynyt edes puoltamaan itseään tai haukkumaan vihollista. Tosin, ei Kerensan käytös täysin yllätyksenä tullut. Aran oli osannut odottaa Henryn kumppanilta jonkinlaista eroavaisuutta massasta. Ei Henry ketä tahansa olisi nainut, sen verran haltiakuningas vihollistaan tunsi, valitettavasti.
Vakavoituneilla kasvoilla kulmat kävivät kohoamaan kysyväntympääntyneenä Kerrin ilmoittaessa, ettei hän aikonut pelata kuninkaan pelejä. Selvähän se, ei Arankaan aikonut pelata tuon pelejä.

Tietenkään et Aran tokaisi halveksuen Ei sinusta olisi edes siihen.
Enkä minä näe mitään syytä, miksen uhkaustani toteuttaisi. Omapahan on valintasi, minulla on paljon parempaakin tekemistä kuin tuhlata aikaani sinun kaltaisen saastaisen olennon kanssa Askel kävi viemään peremmälle huoneeseen, samalla kun vartijat oven takaa kutsuttiin sisään.
Viekää hänet tyrmien epämieluisimpaan selliin Oli toteamus vartijoille, jotka Kerriä kävivät lähestymään. Aran ei edes viitsinyt vilkaista kohden naista enää. Kerri ei ollut edes katseen arvoinen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 29 Marras 2012, 20:15

Mies oli tavallaan oikeassa sanoessaan, ettei Kerristä olisi hänen peleihinsä. Kerri ei pystynyt valehtelemaan ystävällisellä naamalla, laukomaan kätkettyjä loukkauksia kadottamatta miellyttävää hymyä tai laskemaan leikkiä samalla, kun suunnitteli, miten loukkaisi miestä mahdollisimman tehokkaasti.
Ei, Kerristä ei ollut siihen. Ja hän oli melko ylpeä siitä, että asian laita oli näin. Hän ei olisi halunnutkaan kyetä moiseen.

Kerrin valinnan myötä mies näytti todellisen luontonsa joka oli yhtä ruma kuin hänen kasvonsa kauniit. Nuori nainen ei vastannut miehen sanoihin mitään, hänellä ei ollut mitään sanottavaa tuolle olennolle.
Vartijoiden hakiessa hänet Kerri vilkaisi noihin miehiin. Ei, yksikään noista ei päästäisi häntä pakoon. Ei, vaikka hän anelisi kuinka. Hän pystyi näkemään että nuo miehet olivat uskollisia kuninkaalleen, oli tämä minkälainen hirviö tahansa.
Kerri näki sivusilmästä, ettei mies edes vaivautunut vilkaisemaan hänen peräänsä eikä hän alistunut katsomaan itsekään. Hän värisi jo valmiiksi kylmästä, tietäen ettei hänen tyrmänsä tulisi olemaan mukava paikka viettää aikaa.
Ros
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron