Sha'lannae & Phoenix
Arent pyysi lupaa lähteä valmistautumaan ensin lausahdettuaan hieman pelokkaana jotain heidän uudesta tehtävästään. Phoenix myönsi luvan itsekin hyvin tietoisena siitä ettei kello löisi 12 vielä vähään aikaan. Arentin lähdettyä hieman kummallisen oloisena pois tilanteesta, punatukkainen komistus käännähti virnistäen toisen punatukkaisen puoleen. "Noh, tässä sitä ollaan... Ihan vain sinä ja minä." Haltia mulkaisi Phoenixia samalla kadottaen yltänsä illuusion juhlavaatteista, joiden "alta" paljastui siten tämän omat mukavat vaatteet. "Ja nyt vain sinä!" nainen huudahti lähtiessään juoksemaan pois Phoenixin luota. Kuvottava tyyppi...
Kauniimpi pois juossut osapuoli oli raivoissaan. Miten Arent olikin voinut voittaa hänet jossain sellaisessa minkä piti olla varma voitto hänelle itselleen, monenkin edun takia, joista painavin oli kuitenkin se että hän sentään oli oikeaa sukupuolta osallistumaan hienojen naisten juhliin!
Aikansa kuljettua pitkin ja poikin katuja, kiviä potkiskellen, sekarotuinen kokosi itsensä. Kiipeämistä ja varastamista. Hänellä ei olisi ongelmia tehtävän suorittamisessa teoriassa tai käytännössä, mutta nyt Shann aikoi varautua ihan kaikkeen mitä tuo sukupuolimutantti voisikaan yrittää!
"Katsotaas... Hän voisi yrittää riistää minun valeasuni, jolloin saisin kimppuuni hetkessä jokaisen sotilaan joka vain kaupungissa pyörii. Täytynee varmistaa ettei niin tapahdu. Sitten olisi myös mahdollista, että--"
Hetkessä melkein kellon kiertoa olivat hurahtaneet suunnitellessa. Kilpailijoiden oli aika palata kirjon tykö, missä Phoenix heitä odottelikin. Ihmisfeeniks katsoi jotenkin oudon näköisenä ylös kellotorniin. Shann saapui juuri parahiksi näkemään miehen tuijottavan kellotornia ja huomasi välittömästi miksi mies tosiaan näytti niin kummalliselta: tämä ei hymyillyt. Kun Shannin lähes äänettömät askeleet kuitenkin osuivat Phoenixin korviin, tämä käännähti välittömästi haltiaa päin ja sekunnin murto-osissa hymy oli palannut tämän kasvoille. "No mutta sehän on päivänsäde, valmiina kostamaan äskeisen nöyryytyksesi? Tai sinulle ei niin suotuisessa tapahtumassa häviämään ihmiselle." Keikari heitti punatukkaiselle naiselle joka vain nyökkäsi murhaava ilme kasvoillaan.
Oli aika kiivetä, molemmat kilpailijat olivat asemissaan. Kellon iskuun olisi enää sormilla laskettava määrä minuutteja. Phoenix lähetti kilpailijat matkaan.
Arent lähti heti etsimään ovea joka johti kirkkotornin portaisiin - kuten Shann oli uskonutkin. Kuka tahansa osasi kulkea portaita, mutta koska se oli ilmeinen helpoin vaihtoehto, Shann hakeutui syrjäisimmälle puolelle kirkon tornia ja alkoi kiivetä sen kivistä seinämää pitkin. Näky olisi ollut kenelle tahansa aika uskomaton, että niin hentoinen neito saattoi iskeä tikarinsa vuorotellen erirakoihin kirkon seinämään ja kiipeämään sellaista vauhtia. Tämä oli kieltämättä oikotie kirkonkellolle, mutta sujuisiko matka tosiaan niin nopeasti että Shann voisi voittaa portaita hölkkäävän Arentin? Nyt ei olisi varaa minkäänlaisiin vastoinkäymisiin!