Once upon a time thief, mercenary and charlatan

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nipustin » 22 Tammi 2013, 12:50

Sha'lannae & Phoenix

Arent pyysi lupaa lähteä valmistautumaan ensin lausahdettuaan hieman pelokkaana jotain heidän uudesta tehtävästään. Phoenix myönsi luvan itsekin hyvin tietoisena siitä ettei kello löisi 12 vielä vähään aikaan. Arentin lähdettyä hieman kummallisen oloisena pois tilanteesta, punatukkainen komistus käännähti virnistäen toisen punatukkaisen puoleen. "Noh, tässä sitä ollaan... Ihan vain sinä ja minä." Haltia mulkaisi Phoenixia samalla kadottaen yltänsä illuusion juhlavaatteista, joiden "alta" paljastui siten tämän omat mukavat vaatteet. "Ja nyt vain sinä!" nainen huudahti lähtiessään juoksemaan pois Phoenixin luota. Kuvottava tyyppi...

Kauniimpi pois juossut osapuoli oli raivoissaan. Miten Arent olikin voinut voittaa hänet jossain sellaisessa minkä piti olla varma voitto hänelle itselleen, monenkin edun takia, joista painavin oli kuitenkin se että hän sentään oli oikeaa sukupuolta osallistumaan hienojen naisten juhliin!
Aikansa kuljettua pitkin ja poikin katuja, kiviä potkiskellen, sekarotuinen kokosi itsensä. Kiipeämistä ja varastamista. Hänellä ei olisi ongelmia tehtävän suorittamisessa teoriassa tai käytännössä, mutta nyt Shann aikoi varautua ihan kaikkeen mitä tuo sukupuolimutantti voisikaan yrittää!
"Katsotaas... Hän voisi yrittää riistää minun valeasuni, jolloin saisin kimppuuni hetkessä jokaisen sotilaan joka vain kaupungissa pyörii. Täytynee varmistaa ettei niin tapahdu. Sitten olisi myös mahdollista, että--"

Hetkessä melkein kellon kiertoa olivat hurahtaneet suunnitellessa. Kilpailijoiden oli aika palata kirjon tykö, missä Phoenix heitä odottelikin. Ihmisfeeniks katsoi jotenkin oudon näköisenä ylös kellotorniin. Shann saapui juuri parahiksi näkemään miehen tuijottavan kellotornia ja huomasi välittömästi miksi mies tosiaan näytti niin kummalliselta: tämä ei hymyillyt. Kun Shannin lähes äänettömät askeleet kuitenkin osuivat Phoenixin korviin, tämä käännähti välittömästi haltiaa päin ja sekunnin murto-osissa hymy oli palannut tämän kasvoille. "No mutta sehän on päivänsäde, valmiina kostamaan äskeisen nöyryytyksesi? Tai sinulle ei niin suotuisessa tapahtumassa häviämään ihmiselle." Keikari heitti punatukkaiselle naiselle joka vain nyökkäsi murhaava ilme kasvoillaan.

Oli aika kiivetä, molemmat kilpailijat olivat asemissaan. Kellon iskuun olisi enää sormilla laskettava määrä minuutteja. Phoenix lähetti kilpailijat matkaan.
Arent lähti heti etsimään ovea joka johti kirkkotornin portaisiin - kuten Shann oli uskonutkin. Kuka tahansa osasi kulkea portaita, mutta koska se oli ilmeinen helpoin vaihtoehto, Shann hakeutui syrjäisimmälle puolelle kirkon tornia ja alkoi kiivetä sen kivistä seinämää pitkin. Näky olisi ollut kenelle tahansa aika uskomaton, että niin hentoinen neito saattoi iskeä tikarinsa vuorotellen erirakoihin kirkon seinämään ja kiipeämään sellaista vauhtia. Tämä oli kieltämättä oikotie kirkonkellolle, mutta sujuisiko matka tosiaan niin nopeasti että Shann voisi voittaa portaita hölkkäävän Arentin? Nyt ei olisi varaa minkäänlaisiin vastoinkäymisiin!
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 25 Tammi 2013, 16:43

Arent Bazer

Se miksi Arent valitsi portaat, eikä huomaamattomampaa tyyli kiivetä kirkon takaa torniin, johtui siitämyös muustakin kuin korkean paikan pelosta. Ensinnäkin tässä tehtävässä aika on rahaa ja mies tiesi kiipeävänsä tympeän hitaasti, koska itsensä vakuuttelua tarvittiin joka toinen sekunti, sekä toiseksi Arentin juoneen kuului pieni jekku Sha'lannaelle. Arent aikoi taas vaihtaa asuaan, joka odotti miehen rakkaassa laukussa.

Vaikka varkaalla oli aikaa nousta ylös, tämä suoraan sanoen liisi portaat ylös. Pysähtyi vain hetkeksi pienen syvänteen varjoihin väistääkseen vartijan, joka kävi aina silloin tällöin tarkistamassa olihan kello soitto kunnossa. Tämä tarkistuskierros oli määrätty, koska veikeät ja nopeajalkaiset lapset kävivät usein tutkimassa ja viemässä osia arvokkaasta kirkonkellosta. Vartija vihasi tätä nimenomaista kierrosta, koska torniin piti kiivetä ja portaat oli jyrkät. Näissä ärtymyksen tunteissa mies ei edes huomannut piileskelevää Arentia, jonka leipuri olikin laskenut suunnitelmaansa mukaan. Arent odotti hetken ennen kuin jatkoi matkaansa ylemmäs varovaisesti, ettei kukaan huomaisi tornissa kiipeävää miestä. Ikkunat olivat valtavia ja portaikko ahdas.

Arent oli jo voiton puolella kiipeämisessä, kun hän kuuli jonkin rysähtävän torilla päin. Ilman sen enempää miettimättä mies vilkaisi sopivasti kohdalle sattuneesta ikkunasta ulos. Ja se oli suuri virhe, suunnattoman suuri. "aahpuuhaah.." Arentin kurkusta pääsi vaimea ääni, kun hänen näkökenttänsä avautui alas. Maa oli niin kaukana, mutta kutsui ilkeästi miestä tulemaan alas murskaavaan syleilyyn. Pelko ei enää kummitellut taka-alalla, vaan otti miehen kiihkeään otteeseen pitäen tämän jähmettyneenä paikoillaan.
Arent muisti taas selkeästi äitinsä kiihkeän katseen, kun tämä oli heittänyt poikansa alas kalliolta. Sen jälkeinen tuska ja pelko omaa äitiään kohtaan täyttivät miehen tunneskaalan, että tämä oli pyörtyä, jos vain olisi uskaltanut.

Vaikka pelko oli lamaannuttava tiedosti mies, että tämä keikka meni penkin alle niin lahjakkaasti, että nöyryytys tuntui jo nyt varkaan selkänahassa.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 08 Helmi 2013, 13:34

Shann saavutti ketterästi kivuten tasanteen josta kellon luokse pääsi ennen kuin kello oli edes lyönyt ensimmäistä kertaa! Hän oli riemuissaan jo kurotellessaan tasannetta kohti punnertaakseen itsensä siitä ylitse, sillä ei kuullut kenenkään ääntä taikka askelia. Hän oli varmasti heistä ensimmäinen. Hah, ääliö ihminen. Kipusi sitten oikein portaitaja silti hävisi minulle, Shann ajatteli pöhkeillen, tietämättä millaiseen paniikki tilaan hänen vastakilpailijansa oli todella joutunut.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä, niinhän tuota sanotaan, muttei haltia silti voinut olla kurkistamasta puisesta kellotornin portaikkoa vartioivan oven taakse. Ensin painettiin kaunis, ennen kaikkea tarkkakuuloinen, korva ovea vasten ja pidäteltiin hengitystä. Ei ketään, Sha'lannae varmistui ja tönäisi hiljaksiin narahtelevan oven auki. Ei tosiaan ketään.
Shannista alkoi tuntua pelottavasti siltä että hän oli jälleen liian myöhässä ja se kamala ristiinpukeutuja oli taas keksinyt jotain hänen päänsä menoksi. Ei, enää ei hän häviäisi koska piti kilpailijaansa itsestään selvyytenä!
Tajuamatta tuohtuneena ajan kulua, Shann havahtui kun kuuli kirkon kellon alkaneen soida! "Hemmetti!" Haltia kivahti kauniilla äidinkielellään jolle moinen sähinä ei tehnyt oikeutta.

Punapää saavutti kellotornin kellokammion ja eteen avautui näkymä kaunista kirkon kelloa. No todellisuudessa Shann vähät välitti moisen metalli muodostuman kauneudesta vaan marssi suoraa kellon soittonarulle, vetäisi Kuunterän huotrastaan ja sivalsi narun poikki. Shann oli yrittänyt pysyä siinä juostessaan laskuissa kuinka monta kertaa tuo oli jo iskenyt mutta jos hän oli oikeassa hänellä oli vielä neljä kokonaista kumahdusta jäljellä ja soitin naru oli jo poikki.
Kello löi jälleen kerran vähentäens Shannin jäljellä olevat soitot kolmeen. Sitten niitä olikin jäljellä enää kaksi ja kun toinen kumahdus oli ilmoilla kävi ketterä haltia salamana toimeen!
Sekarotuinen kumartui kellon reunojen ylitse sen sisäpuolelle ja syöksyi varmasti sivustakatsojan silmistä mielipuolisesti kellon heiluriosaan kiinni. Kahdettatoista lyöntiä ei tullut. Shann oli vaimentanut heilurin nopeuden ihan pieneksi ja samalla myös heittäytynyt itse kellon kahden metalliosan välikappaleeksi viimeistäin näin vaimentaen viimeisenkin äänen. Irroitettuaan ja hetkisen painittuaan kellon kanssa oli tämä varas kuitenkin matkalla ulos tornista saalis onnistuneesti kainalossaan. Nyt Shann päätti mennä tällä kertaa portaikkoa pitkin sillä jos se tahvo nyt käveli vastaan olisi ilme varmaan ihan nautittavaa katseltavaa sillä hän oli juuri voittanut haasteen!
Siinä portaita juostessaan tuli kuin tulikin Arent vastaan, mutta näköjään täysin paikalleen jämähtäneenä. Shann hidasti hetkiseksi vain vauhtiaan kun vilkaisi Arentiin mutta päätti kuitenkin että se saattoi olla ansa ja pinkoi vain toisen ohitse.

Shann saapui odottavan Phoenixin luokse ja nakkasi tälle juuri keräämänsä eräänlaisen aarteen. Phoenix ei ollut oikeastaan ihmettelevän näköinen siitä että Shann oli voittanut mutta kuitenkin tämä ei ollut myöskään täydellisen rento hymyilevä itsensä. "Sanoin kaikki keinot sallittu joten sinäkö sitten tosiaan otit vinkistä vaarin ja vedit sen toisen kylmäksi? Aika kilpailuhenkistä..." Phoenix sanoi ja normaalisti tuo olisi sanottu täydellisen kepeästi vitsaillen mutta nyt Phoe taisi olla tosissaan sillä tätä lausetta maustoi vain pieni vino virne. Shann naurahti kasvoillaan pahasuopa ilme: "No en todellakaan sotkisi minun miekkojani moiseen. Siellä se tärisi portaikossa."

Phoenix pelintuomarina päätti lähteä pelastamaan Arentin ja loi itselleen punaiset siivet ja lensi kirkon torniin. Hetken siinä ahtaassa lennettyään hän näki aloilleen jähmettyneen varkaan ja nappasi tämän takaapäin kainaloiden alitse syliinsä ja lensi ulos tornista. "Pelkkä kiitos riittää, minähän nyt kun aina pelastelenkin peloissaan olevia neitoja pulasta" Phoenix naureskeli virnuillen Arentille eikä tajunnut sitä että hän oli juuri kaapannut pahasti korkeanpaikankammoisen Arentin kirkon kellotorniin korkuudelle lentämään. Phoenixia ei koskaan oltukaan väitetty fiksuksi...


//"Lyömäheiluri"... c'mon en mää tiiä mikä se on:D:D//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 15 Helmi 2013, 20:46

Niinpä kirkon suuri kello ryhtyi lyömään kahtatoista ja Arent ei saanut millään itseään liikkeelle, tosin ei hän kauhean paljon yrittänyt, kun ajatukset askartelivat täysillä pitääkseen tajunnan kasassa. Miehen polvet löivät loukkua ja sydän pamppaili niin kiivasti, kuin se haluaisi ottaa jalat alleen ja jättää miehen tähän tilanteeseen yksikseen.
Tajunta taas halusi uhkaavasti sammua tähän paikkaan, joka tarkoittaisi putoamista. Arent oli suoraan sanoen oman mielensä vankina, jonka takia hän ei edes huomannut sitä, että kello löi vain yksitoista kertaa ja pian miehen kilpakumppani pyyhälsi ohitse.

Hetken kuluttua Arent saisi itsensä sen verran rauhalliseksi, että pystyisi liikahtamaan kauemmas ikkunan laidalta. Maisema siinä kohti oli kyllä miltei henkeä salpaava, vilkas kylä täynnä ääniä, mutta samalla ihanan unenomainen. Ja varas vihasi näkymään sekunti sekunnilta enemmän. Miksi joku idiootti keksi, että kirkon kello kielineen pitää sijoittaa mahdollisimman korkealle! mies ajatteli äreänä. Miehen polvet eivät enää tutisseet niin suuresti ja salpaantunut hengityskin alkoi sujua.
Ja juuri sillä samanmoiselle hetkellä Phoenix tuli pelastamaan 'pulassa olevan neidon' tornista. Mikä olikaan parempaa korkean paikan kammoa potevalle ihmisellä, kuin ilmassa lentely siipiveikon kanssa

Arentin silmät pyöristyivät suuriksi kauhusta, kun tämä huomasi nousevansa tulimiehen avustuksella ylös taivaisiin. "Haha..haa. AAAAAA!!" Arent kiljaisi, kyllä kiljaisi ei huutanut, vaan kiljui kuin pieni sika. Kovaa ja korkealta. Varas rimpuili pelon sekaisesti älyämättä, että voisi oikeasti pudota jos tämä saisi itsensä pois suuren sankarin hellästä huomasta.
"PÄÄSTÄ IRTI! KUOLEN! IRTII!" Arent huusi koittaen purra, potkia Phoeta ja katsoi alas maahan. Sinne oli liian pitkä matka, että leipuri näki elämän vilahtavan silmissään ja seuraavaksi maa näytti teroittavan hampaitaan, että saisi iskeä hampaansa Arenttiin. "ÄLÄ PÄÄSTÄ IRTI!!!" mies jatkoi katseltuaan hetken maahan.
Maasta katsottuna Arentin ja Phoenixin ilmalento näytti koomiselta, kun aikuinen mies vääntyili mitä kumminpiin asentoihin ja huusi täyttä kurkkua eka,että lentävä kaveri päästäisi irti ja heti sen perään pyysi, ettei päästäisikään.

Arentin silmät täyttyivät pelon kyynelistä tämän vielä huutaessaan. "LASKE ALAS!" sitten kaikki musteni täydellisesti. Mies leijui turvallisessa tajuttomuudessa ja ei tiennyt yhtään mistään mitään.

// Ääh! Sori jos tuli sekava, kun tuntui itsestä että kohta tipahan! :)//
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Helmi 2013, 13:56

Mistäpä viaton pieni feeniksi, kuten Phoe itse, olisi saattanut aavistaa että Arentin äiti muori oli ollut sellainen kahjo että todella nakkasi oman poikansa kalliolta jättäen tähän ikuiset korkean paikan traumat.
"Aaaai, alasko haluat?" Phoenix virnuili kuitenkin viattomasti silmiään räpsyttäen ja höllensi otettaan ihmismiehestä. Sitten vaihtuikin kiireesti ääni kellossa ja alkoi kiljuminen "Älä päästä irti!". "Hyvä on, hyvä on..." Phoenix nauroi, "En sitten päästä irti."
Tarkemmin määritettyään tarpeensa, päästä siis alas, Phoenix teki melko jyrkän pyrähdyksen suoraa maankamaraa kohden viime hetkellä levittäen siipensä "laskuvarjoksi" näin sitten ihan pehmeästi vain tömpsähtäen maahan. "Voit päästää kyllä ihan irti nyt. Olen imarreltu mutta pidän enemmän naisita."

Kun pahimmat pelkotilat olikin karisteltu pois, ja Arentia ei tarvinnutkaan leikata irti Phoesta, kääntyi onnellinen feenix haltianaista päin. "Onkos nyt sinun vuorosi sitten tulla lennolle?" Vastaukseksi tuli murhaava jäinen katse. Phoenix näytteli että hänen sydämensä lävistettiin pidelleen siinä samalla sitten rintaansa. Ei silti herunut lämpimämpää katsetta Shannilta.
"Noh, näköjään me päädyimme tasapeliin, joten täytyykin keksiä teille uusi koitos... Teillä on tasan kaksi tuntia aikaa päästä täältä Mor Vuorten luolaston suulle. Jos ei tule paikalle hylätään kilpailusta." Phoenix keksi jo huomattavasti piristyneempänä.
"Hetkonen!" Shann kivahti, "Mitä jos kumpikaan meistä ei onnistu tulemaan paikalla ajoissa?! Aijotko sitten vain pihistää aarteen itsellesi?" Phoenix otti kasvoilleen kaikista viattomimman ilmeensä ja näytti myös teennäisen loukkaantuneelta. "Enhän minä sellaista tekisi armaani. Jos nyt käy niin kuin seksikäs naikkonen tuossa virkkoi, voittaja olisi se joka ehti sinne ensin."

Näillä sanoilla kilpailijat vapautettiin virallisen lähtölaukauksen saattelemana kilpailuun ja aika alkoi juosta paljon nopeampaa mitä kumpikaan kilpailijoista olisi edes unissaan kyennyt. En voi mennä jalan, enkä jouda hakemaan hevostanikaan! Pitäisiköhän vähän lainata hevosta jostain täältä, en tosin osaa yhtään suunnistaa kylässä... Hitto! Nopeiten sinne kuitenkin pääsisi-- Shann mietti kuumeisesti erinäisiä tapoja suorittaa tehtävänsä onnistuneesti, oikeastaan hänhän siis mietti tapoja voittaa ihminen ja osoittaa olevansa parempi.
"Noh, nähdään sitten luolastolla", Phoenix sanoi ja virnisti Shannille ja läpäytti jo kerran siipiäänkin lähteäkseen lentoon. --LINNUNTIETÄ! Shann oivalsi ja käännähti kiireesti Phoenixia päin. "Odota! Muutin mieleni! Nyt on minun vuoroni päästä lennolle!" Kauniimpi punapää ilmoitti vaativasti ja Phoenix näytti oikein yllättyneeltä ja ihaltuneelta. "Voih, saisinko tosiaan olla sinun hyväksikäyttösi kohde?" Tämä sanoin silmät onnesta säihkyen. Shann tunsi kuinka kylmät inhotuksen väreet kiipesivät hänen selkäpiitään pitkin, mutta kasvoille silti väännettiin väkinäinen hymy.
Ihan yllättäen Phoenix painautui ihan likelle Shannia Ja kuiskasi tämän korvaan: "Jääs minulle paljon velkaa..."
Sitten Phoenix lennähti Shann tiukasti otteessaan ilmoille ja suuntasi lentonsa kohti Mor-vuoria. "Haha! Nyt se ristiinpukeutuja ei mitenkään voi olla minua nopeampi!" Shann ajatteli virnistellen

//Shanni ilme -> >:3 <- HITON SÖPÖ:3//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 26 Helmi 2013, 11:58

Arent Bazer

Arent ei todellakaan nauttinut pelastettavan prinsessan asemastaan, kun Phoenix syöksyi täyttä päätä alas kohti maata, joka odotti leipuria verenhimoisesti. Arenti kalpeat kasvot kalpenivat entisestään ja lähtivät vihertämään erittäin nopeasti. Pakokauhu ja oksettava olo velloi miehen sisällä ja Arent huomasi rukoilevansa ylempää tahoa pelastamaan hänet.
Pelasta, niin käyn kirkossa pyhittämässä sinun tahtoasi!, Arent huusi mielessään ja samanaikaisesti miehen jalat koskettivat pehmeästi maata.
Kuitenkaan Arent ei uskaltanut päästää Phoesta irti, vaan riippui kisailun tuomarissa pitkän tovin, vaikka toinen kehoitti iroittamaan.
Oksennus pyrki nousemaan pitkin kurkkua, mutta Arent ei todellakaan halunnut näyttää Shanille olevansa niin heikko, että oksentaisi naisen edessä.

Hetken rauhoituttuaan Arent sai itsensä kasaan ja oli pyyhkimässä kauhumuistoaan pois pääkopastaan, kun Phoenix flirttaili tavalliseen tapaansa Sha'lannaelle. Arent ei jaksanut edes seurata toisten touhuja, vaan sätti itseään suunnitelman epäonnistumisestaan. Tyhmä, sinä perhanan äpärä et edes osaa tehdä noin yksinkertaista juttua. Joutasit siitä hyvästä pannaan tai samantien hirteen. Mies oli armottoman vihainen itselleen, koska oman töppöilynsä takia hän oli hävinnyt noin helpon tehtävän ja saanut näin kisan tasapeliin. Vaikka Arent kiisteli itsekseen, se ei näkynyt tämän kasvoilla, vaan kasvot olivat siinä ainaisessa virneessä, vaikkapa hieman vihertävinä, muttta muuten mies näytti kuin olisi tullut miellyttävältä kävelyltä.

Sitten Phoenix heitti uuden haasteen. Mor vuorille pitäisi ehtiä kahdesssa tunnissa, se tieto oli murtaa Arentin maskin tai mursihan se kun hänen suustaan tuli kummastunut ähkäisy. "Kaksi?" Mutta kukaan ei kullut sitä, koska samanaikaisesti Shan jo tinkasi Phoelta vastauksia. Phoenix ei paljoa antanut aikaa mietti, kun tämä päästi kilpailijat matkaan. Arent ei jäänyt katselemaan taakseen, mitä kilpakumppani tekisi, vaan lähti kiireesti kulkemaan kohti erästä tuttavaansa, joka oli paljon velkaa leipurille.
Arent tunsi mielihyvää, koska ei tarvinnut kiipeillä missään, vaan sai kilpailla vauhdilla ja se asia oli jo järjestetty vuosia sitten. Suhteilla pääsi aina pitkälle ja nopeilla jaloilla pidemmäs.

Hetke kuluttua Arent oli kylän reunalla olevalla pienellä tallilla, jossa hääräsi keski-ikäinen mies komean orin kimpussa. Ori oli kiiltävän ruskea, hyvinvoivan näköinen ja yställinen. Juuri se hevonen ilmoitti keski-ikäiselle miehelle Arentin tulosta. Tallimies kääntyi katsomaan leipuria aluksi kovin yrmeä ilme kasvoillaan, mutta kun täm tunnisti Arentin ilme muuttui heti ystävälliseksi. " OOh.. Bazer! Tarvitsetko sinä kyytiä?" mies naurahti ja taputti ori hellästi lautasten kohdalta. Arent nyökkäsi tyytyväisenä. "Voi Erik, sinähän luet ajatuksiani, mutta tarvitsen nopeaa kyytiä, jos ymmärrät. Jos pystyt tähän niin olisin palveluksen velkaa,"
Erikiksi kutsuttu mies väänsi huulensa viekkaaseen hymyyn ja kääntyi lähteäkseen syvemmälle talliin. Talli oli kapea, mutta yllättävän pitkä, että sen perälle ei nähnyt ovelta. "Sehän onnistuu ja tulen sitten hakemaan sitä makoista leipää. Vaimoni on hulluna siihen, " Erik vastasi pilke silmä kulmassa.

Henkäyksen jälkeen varas olikin jo matkalla kohti Mor vuoria. Puut vain vilisivät Arentin silmissä ja tuuli piiskasi miehen kasvoja armottomasti, mutta se ei haitannut yhtään, kun Arentilla oli varmaan kylän nopeimmat vuohet vetämässä kärryjään. Näitten vuohien ennätys oli kylästä vuorille tunti, joten Arent oli varma ettei myöhästyisi tapaamisesta. Olihan näky huvittava, kun pitkän huiskea mies kyyrötti pikkuriikkisissä kärryissä, joita veti neljä vikkelä kinttuista vuohta. Puolen toista tunnin kuluttua Arent hyppäsikin kyydistään pois leveästi hymyillen. "Paikalla!"
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 28 Elo 2013, 18:38

Phoenix, Sha'lannae

Haltia sekä kovasti ihmistä ulkoisesti muistuttava mies katsoivat molemmat sanattomina outoa kyytiä jolla Arent oli juuri hurjastellut vuoren juurelle. Punapäisistä Phoenix sai ensin koottua itsensä ja rykäistyä: "Noniin! Upee menopeli kerrassaan!" Shann tyytyi hiljaisuuteen, nähdessään sen parhaimmaksi vastaukseksi.

"Selvä kilpailijat, jos vain odottelisitte tässä hetken niin valmistelen seuraavan haasteen teille", Phoenix sanoi ja räpäytti itsensä hetkessä lentoon ja katosi läheiseen luolaan. Haltia seisoi lantiolevossa toinen käsi lanteilla ja katsoi nyt ihmistä jonka kanssa oli jäänyt kaksin. "Et sinä minua voi voittaa. Luovuta niin ei tarvitse nähdä turhaa vaivaa tuolla luolassa könyämisen kanssa. Kartta on jo käytännössä minun taskussani..."

Kaksikon keskusteltua hetken Phoenix palaa takaisin näiden luokse. "Onkos täällä valmista? Kerron teille vähän alustavasti seuraavasta tehtävästänne", Phoenix kääntyy viittaamaan kahta luolan suuta käsillään, "Nuo luolat johtavat molemmat samaan pisteeseen. Saatte valita mieluisen reittinne ja kumpi vain selviää luolan päätepisteeseen ensin, saa aloittaa sinne piilotetun kartan etsimisen ensin. Ja tietysti henkilö joka löytää kartan ensin, saa pitää sen. Onko säännöt selvillä?"
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 28 Elo 2013, 19:27

Arent Bazer

Arent oli äärettömän omahyväinen, kun näki toisten sanattomuuden, ja se omahyväisyys näkyi puolta leveämässä hymyssä miehen kasvoilla. "Luotettavia veikkoja ovat," Arent vastasi Phoenixin lausahdukseen, kuin olisi jokapäivästä liikahtaa vuohilla paikasta toiseen niin nopeasti.
Mutta kaikken parhaimmalta Arentistä tuntui, kun hänen Ah niin taitava ja ovela kilpakumppani ei keksinyt mitään sanottavaa Arentin kulkupelistä.
"Veikö kissa kielesi" Arent heitti Shanille ja käänsi sitten selkänsä tälle tarkoituksena loukata toista, ettei vaivautunut kuuntelemaan, jos toisella olisi ollut jotain sanottavaa.

Phoenix pyrähti lentoon valmistelemaan uutta tehtävää, jättäen kisailijat keskenään. Arent ei varsinaisesti välittänyt olla Sha'annaen kanssa kahden, ei hän tyhmä ollut. Haltia oli vaarallinen vastustaja ja jos tämä päättäisi tappaa varkaan, niin Arent olisi mennyttä. Tappelut ei sinällään kuuluneet Arentin toimiin, kyllähän nyt jotain vähäisiä roistoja vastaan tämä pärjäisi, mutta ei koskaan pärjäisi ammattilaiselle. Mutta nyt Arent ei jaksanut edes ajatella pelätä toista, koska leijaili vieläkin omahyväissyyden pilvessä.


Arent nojasi pieniin kärryihin ja katseli ympärilleen rauhakseen, kun Shan avaisi sanaisen arkkunsa, ettei mies muka pärjäisi haltialle. Arent naurahti halventavasti toisen sanoille. "Pah, vai sanot kartan olevan sinun taskussasi. Tämä taisto on minun alaani, joten älä sinä tipu siinä hyppi nokille. Saat vain maistaa karvasta häviötä." Arent sivalsi ja katsoi hymyillen palkkamiekkaa, sekä vinkkaisi silmää.

Seuraavaksi Phoe pöllähti paikalle kertomaan taas uusia ohjeita. Arent hymyili, koska nyt tehtävä oli ylivoimaisen helppo ja heti kymmeniä suunnitelmia tupsahti varkaan päähän. Piti vain odottaa että Shan lähtisi ensiksi, että ne toimisi.
" Selvääkin selvempi," Arent muisti vastata siipiveikolle, jolla oli varmasti ollut hauskaa toimia heidän tuomarina.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 28 Elo 2013, 20:58

Phoenix, Sha'lannae

Punapää raivostui toisen sanoista. Tipu?! Karvas häviö?! Eniten ärsytti tiputtelu... Shannin kasvot punahtuivat yhtälailla kun tämän hiukset ja yhteen puristettujen hampaiden välistä sylkäistiin sanat: "Kadut ettet luovuttanut."

Phoenix naurahti ihmisen kuitatessa säännöt ymmärretyiksi ja kääntyi raivosta kiehuvan haltia naisen puoleen. "Entäs sinulle kaunokainen? Onko säännöt selvillhhmm---!" Phoenixin lause keskeytyi kun Shann oli muutamalla ripeällä liikkeellä ilmestynyt painautuen kiinni mieheen ja suudellen tätä perin intohimoisesti suoraa huulille. Miestä, joka ärsytti häntä toisiksi eniten tällä hetkellä koko maailmassa. Mutta koska kaikista ärsyttävimmän henkilön titteli oli siirtynyt juuri Arentille oli naisella nyt syy suudella siipiveikkoa.
"Selvät ovat. Kumpi luola mahtaa johtaa nopeammin kartan luokse?" Shann kysyi kuin muinamiehinä irroittauduttuaan miehestä, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Phoenix vain osoitti kädellään kauempaa luolaa ja siihen kiitoksena Shann taputti miestä vielä päänpäälle ja lähti sitten sulavasti kohti luolaa jonka tiesi nyt olevan nopeampi reitti.

Fuskausta! Epäreilua! Nii-in, juuri sellaisten äänien olisi voinut kuvitella liikkuvan juuri sillä hetkellä Arentin päässä kun hänen kilpailijansa oli tehnyt moisen likaisen tempun ja Phoenix tiesi sen myös joten kääntyi tuota päin. "Sinähän olet mies myös? Ymmärät siis varmasti hyvin!" Phoenix virnuilee oikein onnellisena ja kaksimielisenä, joka kuvottaisi Shannia jos tämä vain näkisi.
Shann on ehtinyt kivuta jo luolan suulle ja siellä ollessaan hänen selkäpiitään pitkin kipittävät kylmät väreet. Yh, ihan kuin joku olisi juuri puhunut minusta... Shann tuumii mielessään ja kääntyy katsomaan poikia päin jotka eivät vielä ole kovin kaukana, ihan äänen kantomatkan päässä. "Pistähän vauhtia ihmishulttio jos ajattelit voittaa minut! Vaikka ehkä sinä viimein käytit tuota epämuodostumaa harteidesi välissä ja älysit luovuttaa. Nähdään sitten kun kartta on jälleen minulla!" Niiden sanojen saattelemana kaunotar pujahtaa sisään luolaan ja lähtee juoksemaan käytäväänsä pitkin. Hän voittaisi varmasti!
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 28 Elo 2013, 22:52

Arent Bazer

Arent nautti nähdessään naisen punahtuvan, ei edes se fakta, että puna johtui raivosta eikä mistään muusta, lannistanut miehen nautintoa.
Kuitenkaan Arent ei olisi iki maailmassa arvannut mitä Shan tekisi seraavaksi, joten varkaan leuka loksahti pienesti auki, kun Sha'lannae veti Phoenexin intohimoiseen suutelointiin. Arent oli jo saanut sellaisen kuvan, että nainen vihaisi tätä siipeilijään, mutta rakkaudestahan se hevonenkin potkii.
Ei myöskään miestä olisi haitannut, jos itse olisi ollut juuri tuolloin Phoenixin paikalla, kyllä se suudelma näytti sen verran taidokkaalta, että kuka tahansa olisi halunnut päästä sen voiman alle. Kuin tulivuori! Arent keksi päässään kuvailevan sanan suudelman voimalle.

Tietenkin asiassa oli koira haudattuna, kun Shan tinkasi Phoelta lyhyimmän reitin ja vastaus tuli hyvin helposti. Arent huokaisi raskaasti. Tuon nainen kyllä tietää keinoja jos toisiahin, tosin oisin armasti itsekkin tehnyt noin jos olisi pakko, siis naisena varas miettii ja hymähtelee naiseuden keinoille.
Arentilla ei ollut mikään kiire omalle reitilleen, joten reilun pelin kunniaksi hän aikoi antaa haltialle etumatkaa.
Phoe selitti tilanteen ilman syyllisyyden häivääkään vetämällä Hei sinäkin oot mies!- kortin. Arent naurahti. "Ymmärrän kyllä, oli se kyllä aikamoinen pusu. Oon melkein kateellinen sinulle" Arent vastasi ja taputti miehisesti Phonexiä olalle.

Shanin myrkylliset sanat kantautuivat luolalta. Vai epämuodostuma..? Kohta näet miten se toimii, Arent ajatteli itsekseen ja lähti laahustamaan takaisin kärryilleen, siis heti kun Shan hävisi vihdoin ja viimein omaan luolaansa. "Noh mitäpä veikkoset ootte mieltä, vieläkö virtaa riittää?" Arent paukautti kätensä jalkoihin ja puhutteli vuohia, jotka hamusivat hajanaisia ruohonkorsia suihinsa. Yksikään korva ei näyttänyt kuuntelevan. Arentia vain nauratti Shanin tyhmyys, mitä väliä mitä reittiä Arent meni, hänellä oli jokatapauksessa nopeampi menopeli.
Hetken patsateltuaan Arent hyppäsi pieneen kärryynsä ja hoputti vuohet liikkeelle luolastoon. Vuohet olivat kyllä juuri sopivaa matkakoko sinne, seinät vain vilisivät kun Arent viiletti riemuissaan kyydissä.
Kohta luola päättykin ja Arent tupsahti kielekkeelle. Mies hyppäsi pois kyydistään ja tiesi olevansa perillä. "Eikun etsimään siis!" Arent sanoi ja otti vaarin sanoistaan.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 02 Syys 2013, 15:12

Shann oli voiton varmana loppusuoralle astuessaan vilkaissut olkansa ylitse näkemättä Arentia. Hmh, sääli oikeastaan jos se pelästyi niin että todella luopui leikistä ilman taistelua vaikka mitäpä mahdollisuuksia sillä olis ollut... Shann tuumi ja käännettyään katseensa pois toisen tunnelin suunnasta käytävään joka johti selvästi jonnekin kiellekeelle. Sen täytyi olla reitin päätepiste!
Silloin punapään tarkkoihin korviin alkoi kantautua mutkan takaa ääntä. Shann liikutteli korviaan saadakseen paremmin selville mitä se oli. Mutta hyvin pian vastaus selvisikin kun suuren hiekkapilven saattelemana kulman takaa ilmestyi tuhatta ja sataa kiitävä Arentin vuohilauma, mies tietysti kärryissä mukana. Haltia suojasi kiireesti itsensä viitallaan ettei hiekkaa menisi silmiin ja korviin, ja kun Arent oli pyyhältänyt ohitse lähti Shann juoksemaan raivoissaan perään. Himputin ristiinpukeutuja!

"Tuo ei voinut olla säännöissä sallittua! Ja eikö huijaaminen pitänyt hyväksyä vain jos molemmat huijasivat ja minähän en huijannut!" Shann möykkäsi Arentille tuon laskeuduttua kärryistään. Tietenkään Shann ei tässän nyt ottanut huomioon sitä että oli juuri äsken itse hankkinut kisan tuomarista tietoja vahvasti lahjomalla...

Alko ankara kartan etsintä. Kaksikko kuitenkin käänsi jokaisen kielekkeen kiven turhaan. Karttaa ei ollut missään. "Haarautuiko sinun käytäväsi missään kohti ihminen?" Shann kysyi todella turhautuneena ja oli jo alkaa uhkailemaan Arentia miekoillaan vaatien tuolta karttaa itselleen kun Shann ymmärsi kenen idea tänne luolaan kipuaminen oli ollut. "Se helv...!" Kaunotar oli aloittaa kiroamisensa kun kuului raskas siipien läpsyttely. Kiellekeeltä turvallisen välimatkan päässä ilmassa lensi Phoenix mairea virne kasvoillaan. "Ainiin! Minunhan piti luovuttaa kartta teille. Noh, mutta tuo kyllä rehellisesti vaikuttaisi vaikka tasapeliltä joten taidan pitää sen itselläni..." Phoe iski Shannille silmää ja virnisti Arentille. "Mutta hei, tää on ollut tosi nastaa! Ei sitä joka päivä saa kuumaa suudelmaa haltianeidolta, varsinkaan noin laadukkaalta daamilta!" Niihin sanoihin Phoe jätti kaksikon kiellekkeelle ja lensi nauraen tilanteesta pois.
Sha'lannae kiehui raivosta ja sen kummempia ajattelematta tämä vetäisi Kuunterän vyötäröltä ja huitasi sillä kallin seinään. Miekka lohkaisi seinästä kunnon palan ja Shann rauhoittui hieman saatuaan edes vähän purkaa raivostumistaan. "Olisi pitänyt arvata...!"
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 05 Syys 2013, 14:04

Shannin urputus nauratti varasta. "Niin varmaan et huijannut. Jos haluat kertoa tästä hmmm... minun tempustani, ole hyvä ja kiputa Phoenixin juttusille" Arent leiskautti toiselle takaisin ja hillitsi suuren halunsa näyttää palkkamiekalle kieltään. Se olisi ollut lapsellista, mutta Arent oli liian hilpeällä tuulella kisan takia.

Kun kaikki mahdolliset paikat oli tutkittu, eikö niitä ollut kuin kaksi keskikokoista kivä ja kolme onkoloa, Arent ja Shann totesivat, ettei kartaa ainakaan täältä löytynyt. Haltia näytti käyvän taas liikakieroksilla ja se kuuluikin tämän tinkauksesta. Arent oli aivan hölmistynyt, kun toinen kysyi toisesta käytävästä. "No en kai minä täällä olisi jos semmoinen olisi ollut ja siellä se hemmetin..." Arent aloitti ärsyyntyneenä, kun tuo jääräpäinen nainen ei vieläkään älynnyt, ettei varas ihan tyhmä ollut. Miehen ja naisen lauseet jäivät kesken kun siipien havinaa tai no ennemminkin siipien jylinää. Luolat kolminkertaisti äänet.

Arent kääntyi katsomaan tulisiipimiestä ymmärtäen, ettei heitä oli huijattu. Phoenix kaikessa kokonaisuudessaan näytti kujeilevalta lapselta, jolla ei ollut aikomustakaan luovuttaa karttaa kisailijoille. "Jep jep, taas meni kaikki pieleen," Arent huokaisi raskaasti tuntiessaan uuden pettymyksen aallon sisällään, kun ei ollut tullut ajatelleeksi tätä lentävää muuttujaa tässä kisasssa.
Kun Phoe oli poistunut näyttömöltään, Arent puisteli vaatteitaan ja kääntyi kilpailijaansa kohden. "Sanonpa vain, että sulla on mielenkiintoisia tuttavia." Arent aloitti ja lähti hivuttautumaan kohti vaunujaa hiljokseen. "Ja hmm... tämä kisa jäi kesken kartan osalta. Sinun tappiosi siinä suhteen ja minun myös. Muuuttaaa.." varas venytti sanaansa laiskasti ja hyppäsi kärryynsä. "Niin tämä taisi sitten olla tässä. Toivottavasti ei kohdata tällä asettelulla, olet liian vaarallinen. Ja liian kaunis näihin hommiin" näihin sanoihin Arent lopetti ja karautti vuohensa liikkeelle suunnaten takaisin kyläänsä ja leipomonsa.

//Jjep, tää alkaa varmaan ollaakin tässä meidänkin peli :D Oli ratkiriemukasta pelata, toivottavasti pelaillaan toistehin :3//
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 05 Syys 2013, 14:20

Phoenix suuntasi voitonlentonsa kaemmas äsköisestä taistelutantereensta ja lopulta asettui erään puun latvustoon ja kääri kartan esille. "Näytä minulle mitä haluan tietää", tulimies pyysi juhlallisesti, "Tahdon tietää missä on se toinen feeniks joka tällä saarella lymyää."
Karttaan alkoi ilmestyä hiljalleen musteen jälkiä ja lopulta siinä näkyi vain yksi suuri rasti. Phoenix helposti kiivastuvana menetti hermonsa ja nakkasi kartan puusta niin kauas kun jaksoi. "Hmhp, pitääkin uskoa kaiken maailman satuja, vaikkei tuo selvästi toimikaan!" Niihin sanoihin tämä hautasi mielenkiintonsa koko karttaa kohtaan ja lähti lentämään jälleen toisaalle etsiäkseen uusia seikkailuja.
Kartta oli mätkähtänyt muaan tielle, jota tallasi parhaimmillaan tarinan alussakin mainittu saattua. Eräs vaunun suojelioista, pysähtyi noukkimaan pergamentin palasen maasta ja katsoi sitä. Nyt siinä näkyi koko ajan loittoneva rasti ja viiva joka johtaisi sen luokse. Vartija ei kauaa sitä ehtinyt taivastella kun kartta jälleen kätki salaisuutensa ja muuttui tyhjäksi. "Huhhuh, onneksi kukaan ei ehtinyt huomata tämän puuttumista!" Vartija totesi ja vei sen takaisin vaunun sisälle. "Ja se punapääkin kun katosi niin jääpähän enemmän rahaa meille!" Hyvän tuulisena joukko jatkoi matkaa ja luikauttivat jopa pienen laulun hyväntuulisuuttaan näyttääkseen.

Shann oli raivoissaan Phoenixin tempusta, mutta jotenkin tälle jäi haikea olo katsellessa tuon katoamista hänen näköpiiristään. Kuinkakohan kauan menisikään ennen kun he kohtaisivat uudestaan? Shannia oksetti kun hän tajusi itsekin mitä oikein ajatteli. Sitten onneksi ajatukset vietiin toisaalle kun Arent puhui hänelle. Liian vaarallinen , Shann hymähti tyytyväisenä sille ja jopa virnisti, mutta sitten toinen lisäsi perään että haltia oli selvästi myös liian kaunis tälle alalle. Nopea puna kävi naisen poskilla, mutta johtuiko se sitten ärsytyksestä vai kohteliasuudesta oli epäselvää. "He-hei!" Shann huusi vielä tuon perään kun tuo oli jo startannut vuohensakin. "Ääliö!" Punapää huusi ja viskasi nopeasti maastaan poimimansa kiven vielä toisen perään. Eihän se enää osunut mutta toimi eleenä ettei Shann nyt ihan noin vaan lämpenisi tuollaisille lirkutteiluille.
Vaikka olihan se ollut ihan lämmittävää...

//Shannipa taikookin sitten ittesä tuolta jotenkin kotiin kun kaikki kyydit ja kyyditsijät jo läksivät;D Kiitos kivasta pelistä!:)//
Nipustin
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron