Kirjoittaja tynnyri » 26 Helmi 2013, 11:58
Arent Bazer
Arent ei todellakaan nauttinut pelastettavan prinsessan asemastaan, kun Phoenix syöksyi täyttä päätä alas kohti maata, joka odotti leipuria verenhimoisesti. Arenti kalpeat kasvot kalpenivat entisestään ja lähtivät vihertämään erittäin nopeasti. Pakokauhu ja oksettava olo velloi miehen sisällä ja Arent huomasi rukoilevansa ylempää tahoa pelastamaan hänet.
Pelasta, niin käyn kirkossa pyhittämässä sinun tahtoasi!, Arent huusi mielessään ja samanaikaisesti miehen jalat koskettivat pehmeästi maata.
Kuitenkaan Arent ei uskaltanut päästää Phoesta irti, vaan riippui kisailun tuomarissa pitkän tovin, vaikka toinen kehoitti iroittamaan.
Oksennus pyrki nousemaan pitkin kurkkua, mutta Arent ei todellakaan halunnut näyttää Shanille olevansa niin heikko, että oksentaisi naisen edessä.
Hetken rauhoituttuaan Arent sai itsensä kasaan ja oli pyyhkimässä kauhumuistoaan pois pääkopastaan, kun Phoenix flirttaili tavalliseen tapaansa Sha'lannaelle. Arent ei jaksanut edes seurata toisten touhuja, vaan sätti itseään suunnitelman epäonnistumisestaan. Tyhmä, sinä perhanan äpärä et edes osaa tehdä noin yksinkertaista juttua. Joutasit siitä hyvästä pannaan tai samantien hirteen. Mies oli armottoman vihainen itselleen, koska oman töppöilynsä takia hän oli hävinnyt noin helpon tehtävän ja saanut näin kisan tasapeliin. Vaikka Arent kiisteli itsekseen, se ei näkynyt tämän kasvoilla, vaan kasvot olivat siinä ainaisessa virneessä, vaikkapa hieman vihertävinä, muttta muuten mies näytti kuin olisi tullut miellyttävältä kävelyltä.
Sitten Phoenix heitti uuden haasteen. Mor vuorille pitäisi ehtiä kahdesssa tunnissa, se tieto oli murtaa Arentin maskin tai mursihan se kun hänen suustaan tuli kummastunut ähkäisy. "Kaksi?" Mutta kukaan ei kullut sitä, koska samanaikaisesti Shan jo tinkasi Phoelta vastauksia. Phoenix ei paljoa antanut aikaa mietti, kun tämä päästi kilpailijat matkaan. Arent ei jäänyt katselemaan taakseen, mitä kilpakumppani tekisi, vaan lähti kiireesti kulkemaan kohti erästä tuttavaansa, joka oli paljon velkaa leipurille.
Arent tunsi mielihyvää, koska ei tarvinnut kiipeillä missään, vaan sai kilpailla vauhdilla ja se asia oli jo järjestetty vuosia sitten. Suhteilla pääsi aina pitkälle ja nopeilla jaloilla pidemmäs.
Hetke kuluttua Arent oli kylän reunalla olevalla pienellä tallilla, jossa hääräsi keski-ikäinen mies komean orin kimpussa. Ori oli kiiltävän ruskea, hyvinvoivan näköinen ja yställinen. Juuri se hevonen ilmoitti keski-ikäiselle miehelle Arentin tulosta. Tallimies kääntyi katsomaan leipuria aluksi kovin yrmeä ilme kasvoillaan, mutta kun täm tunnisti Arentin ilme muuttui heti ystävälliseksi. " OOh.. Bazer! Tarvitsetko sinä kyytiä?" mies naurahti ja taputti ori hellästi lautasten kohdalta. Arent nyökkäsi tyytyväisenä. "Voi Erik, sinähän luet ajatuksiani, mutta tarvitsen nopeaa kyytiä, jos ymmärrät. Jos pystyt tähän niin olisin palveluksen velkaa,"
Erikiksi kutsuttu mies väänsi huulensa viekkaaseen hymyyn ja kääntyi lähteäkseen syvemmälle talliin. Talli oli kapea, mutta yllättävän pitkä, että sen perälle ei nähnyt ovelta. "Sehän onnistuu ja tulen sitten hakemaan sitä makoista leipää. Vaimoni on hulluna siihen, " Erik vastasi pilke silmä kulmassa.
Henkäyksen jälkeen varas olikin jo matkalla kohti Mor vuoria. Puut vain vilisivät Arentin silmissä ja tuuli piiskasi miehen kasvoja armottomasti, mutta se ei haitannut yhtään, kun Arentilla oli varmaan kylän nopeimmat vuohet vetämässä kärryjään. Näitten vuohien ennätys oli kylästä vuorille tunti, joten Arent oli varma ettei myöhästyisi tapaamisesta. Olihan näky huvittava, kun pitkän huiskea mies kyyrötti pikkuriikkisissä kärryissä, joita veti neljä vikkelä kinttuista vuohta. Puolen toista tunnin kuluttua Arent hyppäsikin kyydistään pois leveästi hymyillen. "Paikalla!"