Kirjoittaja tynnyri » 27 Marras 2012, 00:15
Arent Bazer
Vaikka Arent huomasi hävinneensä palkkamiekalla, niin oloa helpotti se, että jos hän vain olisi viitsinyt juosta torille kiireesti, hän olisi voinut voittaa kirkkaasti tuon nenäkkään haltian. Kuitenkin pieni tappio kirpaisi varkaan narsistista mieltä. "Noh, ei sitä kiirettä pidäkkään pitää," Arent sanoi tavanomainen hymy huulessaan.
Arent otti mahdolllisimma huolimattoman ja rennon asennon näyttääkseen, ettei miestä tuollainen haittaisi pätkääkään. Sekä tuossa asennossa miehen vilkkaat ja järjestelmälliset ajatukset luistivat kaikkein parhainten, joten Phoen antama tehtävä, joka oli vihdoin ja viimein kummallekkin tarkoitettu.
Phoe aloittikin nopeasti tehtävän annon, joka kuulosti heti hieman kummalta. Kuokkimaan? Siis mitä kuokkimaan, peltoako vai...? Ja toiselle se ei ole hankalaa, hmm... Arent tarkasteli tuliveikon jokaista sanaa ja lausetta. Juuri tämän taidon takia Arent pystyy monesti ymmärtämään sanomien, tehtävien ja juttujen pääpointin, mutta tällä kertaa leipuri olisi voinut jättää ajattelun välistä, koska seuraavassa tehtävässä Shanin ja Arentin pitäisi tunkeutua tansijaisiin, joista leipurin oli kuullut aikoja sitten, muttei ollut tällä kertaa viitsinyt suunnitellla sinne keikkaa. Tietysti, koska tämä maaginen kartta, josta Arent oli kilpasilla, oli niin helposti saatavissa. Ja kaikki olisikin mennyt täydellisesti, jos mukaan ei olisi vahingossa tarttunut haltiaa ja tulimiestä.
Miehen vastustaja vaikutti liiankin varmalta, kun Phoe kertoi tanssijaisten tarkoitettu pelkästään hameväelle.
Arent viittasi kinttaalla Shanin sanoille antaen vaikutelman ihan kuin mies olisi lyöty noin ylivoimaisessa tehtävässä, vaikka miehen ajatukset rakensivat nerokasta suunnitelmaan, kiitos erään varakkaan rouvan, joka rakasti nipistellä leipurin kalpeita poskia.
Kun Arent vastuntajansa lähti valmistautumaan tanssijaisiin, miehen piti jäädä keskustelemaan päivän säästä siipiveikon kanssa, joka sillä hetkellä innostanut leipuria olleskaan. Arent vihelteli rauhassa ja odotteli, että haltianeito viitsisi jo ilmestyä paikalle. Shan ei antanutkaan odotuttaa itseään kauaakaan, kun toinen purjehti paikalle sanomaan pilkkasanansa ja jatkaakseen matkaansa kartanoon. Arent odotti, että Shan hävisi näkyvistä ja sitten lähti viilettämään leipomoonsa heilauttaen Phoelle kättä.
Hetkessä Arent penkoi makuuhuoneessa olevaa vaatekaappiaan. Kaapista lensi tiuhaan tahtiin mitä naisellisempia ja upean värisiä tanssijaisasuja, että moni neito olisi ollut tästä vaatevarastosta kateellinen. Loppujen lopuksi mies päätti pukeutua verkkamekkoon, joka oli smaragdin vihreä, sekä siihen oli kirjailtu kuparinlangalla lehtiä. Viimeise silaukseksi mies taiteli mukaansa itse tekemänsä hiuslisäkkeen, johon hän oli kerännyt vaaleiden, pitkä hiuksisten naisten suortuvia. Joten kun Arent vetäisi lisäkkeen päähänsä, mies näytti ihan kultakutrilta. Kaiken tämän mies pakkasi rakkaaseen laukkuunsa, ja muisti ottaa ehostautumisvälineet mukaansa, sekä erään tärkeän esiin. Aamulla leivottut riistapiirakat odottivat ottajaansa leipomon puolella, jonka kautta Arent koukkasi ottaakseen ne mukaansa.
Pian tämä oli piirakoineen kartanon keittiön ovella puhelemassa keittömestarin kanssa tarjoikuehdotuksista.
"Suosittelen, että nämä aseteltaisiin kauniisiin hopea astioille, niin kaikki huomasi nämä herkut," Arent selitteli puhekumppanilleen. Keittiömestari nyökytteli päätään ja käski erästä piikaa hakemaan astoita. Hetken juttelun kautta mies sai itse asetella piirakat niin miten hän itse halusi. Muut työtekijät lähtivät viihdyttämään juhlijoita ruualla. Silloin Arent teki nopean muodonmuutokse leipurista, kauniiksi seurapiirineidoksi. Lapoihin ylettyvät hiukset olivat letitetty kruunuksi ja kaunis puna korosti naisen, siis Arent, poskia.
Juuri kun mies oli valmis keittiöön ilmestyi iäkäs rouva. "Voi, voi myöhästyinkö minä taas. Joko se komea leipuri lähti?" rouva kysyi valepukuiselta Arentilta pettyneellä äänellä. Miestä huvitti naisen pettymys, mutta eläytyi rooliinsa ja lähti pettymykseen mukaan.
"Niin, sinua ei tänään onnistunut rouva Vendela. Itse livahdin, että näkisin hänet, mutta voi. Hän on jo lähtenyt. Mikä harmi," Arent puhui, kuin tällä olisi itku kurkussa asian takia, miehen ääni oli säädetty hennoksi.
Vanha rouva köpötteli miehen viereen ja taputti tätä olalle lohduttavasti. "Noh noh neitoseni, kyllä se siitä ja aikun mukavaa, kun noin nuoretkin muistavat tälläisen höperön. Mutta mennäänhän kultaseni takaisin juhliin," lohduksen jälkeen rouva lähti saattamaan valepukuista varasta juhliin. Matkalla nämä keskustelivat naistenasioista ja mietivät leipurin nopeaa käyntiä haaveilevasti.
Sitten rouva Vendela näki vanhan ystävätterensä ja jätti Arent vihdoin rauhaan, että tämä voisi viedä sen helmikorun, joka oli kohteena. Mies silmäili juhlavieraita etsien kohdettaan. Puolessa välissä simäilyä Arent huomasi erään tuttavan, Sha'lannaen, mahdollisesti samoissa hommissa tai no mistäpä Arent tiesi, mutat niin hän arveli ja nopeutti etsimistä. Pian tämä helmikoruilla varustettu rouva paikantui ruokien ääreltä valtisemassa juuri Arentin tekemiä piirakoita.
Mies sipusutteli rouvan luo kehumaan tämän upeaa asuaan, mutta jostain kummasta syystä Arent kompastui helmaansa ja lensi naisen kaulaan. "Oi anteeksi! Voi minua kömpelöä.." Arent mumisi hiljaa ja oikaisi itsensä pystyyn samalla niiasi nöyrästi. "Miten minä näin toheloin, vaikka nämä ovat jo kolmannet juhlani.." mies jatkoi hömelön tytön tyylillä, joka sulatti järkyttyneen naisen sydämen, joka antoi anteeksi hymyillen ja antoi pari hyvää neuvoa miten toimia juhlissa. Kömpelö neito kiitti ja jatkoi matkaansa siveellinen hymy huulillaan.
Hetken päästä Arent tupsahti kartanosta tavallisissaan vaatteissa, taskut kilisten rahasta, ja tämä lähti astelemaan kohti toria, josta tämä yhyttäisi tulisiiven. "Tervepä terve Oi tuomari! Tässä tämä kääty nyt on," Arent ojensi korun Phoelle tyytyväisenä, koska vihdoin hänen ensimmäinen suunnitelmansa meni nappiin.