Aarteita

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja tynnyri » 30 Tammi 2013, 10:57

Matka ei ollut pitkä, eikä kivinen, vaan joelle kulkeva polku oli mukavasti tamppautunut, että reipas kävelijä tunsi kiitävänsä joelle. Arent lopetti hilpeän viheltelynsä, kun veden pinta tuli näkyviin. Vesi virtasi ikuiseen tapaansa ja se toi monta innostavaa ajatusta varkaan päähän. Mies näki mielessään leipomonsa ja itsensä tekemässä siellä uutta leivonnaista, pian mielikuva vaihtui korukasaan, jotan Arent tutki muikea virne naamallaan. Näisät mielikuvista varas repäisi nykyaikaan, eihän se käynyt päinkääm jäädä haaveilemaan kesken keikan.
Ryhdistäydy mies! Arent käski itseään ja suuntasi jakamattomansa huomionsa kävelyseuraansa, joka näytto piristyvän nähtyään joen lähentyvän.

Electra oli hieman huvittavan näköinen, kun tämä hihkui, Arentin päässä, ja hyppelehti joen penkalle leikkimään vedellä. "Mm.. Perilläpä perillä," Arent mutisi vain sanoakseen jotain, etteivät ajatukset taas lähtisi soutaamaan ja huopaamaan. Naisen riemun murskaaminen olisi ihana murskata omien tavoitten saamiseksi, pieni ja ilkeän puoleinen ajatus pilkahti Arentin mieleen. Varas otti pari askelta lähemmäs joenpenkkaa ja miltei säikähti naisen nopeaa kysymystä, muttei kuitenkaan. "Vai niin, haluat jatkaa yksiksesi. Harmi, koska seurasi on niin lumoavaa, etten millään raaskisi vielä päästää sinua menemään," Arent asetti sanansa tarkasti ja korosti viestiään pienellä surumielisellä hymyllä.
Mutta Electra kääntyikin ympäri ja pisti itsensä istualleen. Tämän kertainen kohde, ei toiminut niinkuin yleensä naiset toimivat ja Arentin piti koko ajan vaihtaa pelikenttää.

Tällä kertaa varas hylkäsi kohteliaan etäisyyden ja asteli lähelle sinertävää naista, vain tunteakseen oudon sävelmän kietoituvan ympärilleen. "Mitä tämä on?" Arent kysyi kummissaan ja kompastui omiin jalkoihinsa rojahtaen päin Electraa.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Helmi 2013, 15:42

Ääni loppui kuin seinään miehen törmätessä naiseen, joka näytti hetken hämmentyneeltä ja hymyili sitten pienesti katsoen viehkeästi mieheen. "Laulua", kuului vastaus "Pidätkö siitä?" kysyttiin vielä miehen päässä ja purppurasilmät tapittivat tuota kiinteästi. Tämä oli hassu olento, mitähän se oikein halusi? Eihän hän ollut tehnyt mitään erikoista, jotta toinen viihtyisi seurassa. Johtuiko se puhtaasti ulkonäöstä? Ajatus sai Electran vilkaisemaan itseään suuripiirteisesti, mutta kohautti sitten olkiaan. Koko ruumis oli outo ja liskolla oli täysin erilaiset kauneusihanteet kuin humanoideilla. Lisko jätti asian pohtimisen ja keskittyi taas mieheen.

"Nyt minun kyllä pitää mennä", nainen totesi. Äänensävystä oli hankala ottaa selvää kun varsinaista ääntä ei ollut olemassakaan. "Kiitos seurasta, olet hupsu ihminen", nainen lisäsi ja piti epämääräisen hihitystä muistuttavan äänen. "Ehkä me näemme vielä", Electra sanoi autuaan tietämättömänä toisen pahoista aikeista, jotka toisaalta jäivät pian haaveeksi. Ehkä miehen kannalta parempi, sillä siitä lisko vasta suivaantuisi ja paljastaisi oman muotonsa, jos tuon helyjä alettiin omimaan.

Electra nousi ylös suoraan veteen, ei joki syvä ollut, mutta kyllä se vesi keskellä ylttyi vähintään kaulaan asti. Nainen virnisti ja lähti astelemaan kohti joen keskustaa aivan kuin tuollainen käytös olisi normaalia. Purppurasilmät seurasivat sivusilmällä miehen reaktiota uteliaana ja ehkä hivenen huvittuneenakin. Samainen ääni kuin äskenkin kantautui taas jostain syvältä naisen sisältä, kuin huumaava savu.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 10 Helmi 2013, 20:06

Vaikka Arent ei ollut suunnitellut kompastuvansa puun juureen, niin kaatumisen aikan miehen aivot raksuttivat pienen suunnitelman, johon kuului korujen sieppaaminen. Vain pari koru sinne tai tänne ei neito varmaan huomaa edes Arent nyökkäsi mielessään. Arent ei ollut mikään tyhmä ja älysi melkein aina käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen, ja nyt kaatuminen oli kuin taivaan lahja miehelle. Koska Electra oli liian erillainen, että tavalliset suunnitelmat eivät käyneet päinkään, joten hetken Arent oli jo pulassa, kun päähän ei ollut pälkähtänyt yhtään mitään käyttökelpoista ideaa.

Sekuntti ja Arent oli saanut siepattua pari rannerangasta, jotka olivat jo turvallisesti miehen laukussa. "Anteeksi kömpelyyteni, neito. Aivan kaunista laulua. Pidin, koska lankesin sen kauneudesta," Arent ryhtyi jutustelemaan ja nousi ylös puistellen vaatteistaan likaa. Leipuri, mikä leipuri, kun ei kestänyt likaa vaatteissaan. Arent hymyili oikein valloittavasti Electralle ja myhisteli mielessään tulevaa tilipussiaan. Laiha saalis kyllä siihen verrattuna, mikä olisi voinut olla koko pottina, mutta mieluummin vähän kerrallaan jäämättä kiinni kuin kaikki mukaan ja teloitettavaksi. Tämäkin oli yksi miehen suosimista periaatteista, joista hän ei tinkinyt.

Sinertävä neito oli kyllä varkaan mielestä kovin omituinen jo sen tekia, kun tämä sanoin miestä hassuksi ihmiseksi ja lähti kulkemaan joen keskelle kuin kotiinsa. Arent katsoi hetken naisen menoa monttu auki, sitten mies havahtui ja tunsi olonsa turvattomaksi. "Hmm.. Nähdää vain, mutta nyt minulla on kiire, heippa!" Aren huikkasi hieman oudolla äänellä ja otti jalat alleen ennen kuin naisen laulu saisi taas miehen pauloihinsa.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 25 Helmi 2013, 11:56

//mitä jos jätettäisiin tämä skenaario tähän ja jos haluat voisi leipurisi saada vihaisen vieraan XD Electra voi tulla noutamaan korujaan takasin ;)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 25 Helmi 2013, 13:44

// okei, mutta Electra ei kyllä tule saamaan niitä takas, koska Arent on kiva tyyppi ja myy ne hetimiten:) Vara kun ei venettä kaada.
tynnyri
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron