Aarteita

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Aarteita

ViestiKirjoittaja Ylva » 10 Kesä 2012, 13:48

Electra

Lähellä suuren ja laajalle ulottuvan Quinn-metsän reunaa sijaitsi pieni kylä, ei siitä pienimmästä päästä, mutta pieni yhtä kaikki. Pääasiallisesti maata viljelevien ja karjaa kasvattavien kyläläläiset olivat siitä tunnettuja, että nuo työstivät eri eläinten luista kauniita koruja ja pieni käyttöesineitä, joita kauppian turkisten ohella kävivät tästä kylästä ostamassa. Näin ollen pienessä kylässä oli aika ajoin enemmänkin vierailijoita, joten kylän keskelle oli rakennettu jopa pienimuotoinen tori, jossa paikalliset ja ulkolaiset kauppiaat saattoivat myydä tai vaihtaa tuotteitaan. Kuten mainittu, kylä oli kuitenkin pieni ja paikalliset tunsivat enemmän tai vähemmän toisensa, joten sinertäväihoinen neitokainen erottui joukosta kuin veri lumihangesta. Tämä seikka ei toisaalta haitannut kyseistä neitokaista, ei tuo osannut oikeastaan ajatella että siitä olisi mitään haittaa. Electra, joka seisoi tällä pienellä torilla muiden ihmeteltävänä, oli vihdoin päättänyt uskaltautua yhteen näistä ihmeellisistä kylistä, joista oli kuullut puhuttavan. Humanoidimuotoonsa piiloutunut lohikäärme oli ihastuksissaan kaikesta vilskeestä ympärillään. Sattui olemaan toripäivä, jolloin erinäiset myyjät täyttivät torin, myös ulkopaikkakuntalaiset koruineen, kankaineen sun muineen tuotteineen. Vähäpukeinen, eksoottisen oloinen nainen, joka oli kaiken mittapuun mukaan kaunis erottui jo sinällään joukosta, mutta tuo oli vielä kuorruttanut itsensä hopeisilla koruilla. Rannerenkaita, isot korvakorut, otsaripa ja kaiken kruunuksi kaulassa iso kaulakoru, jonka valkeat timantit kimaltelivat auringossa ja niistä isoin suortastaan sädehti. Tuollaiseen helyyn ei kellään tässä kylässä edes ollut varaa, vaikka säästäisi koko elämänsä ajan. Tietysti liskolle käsite rahasta oli tuntematon, eikä tuo ajatellut korujaan samalla tavalla kuin tämän kylän ihmiset tai ihmiset yleensäkään.

Purppuraiset silmät sädehtivät mielenkiinnosta, vaikkakin kasvot tuntuivat kummallisen ilmeettömiltä. Electra kuitenkin tarkkaili muiden käytöstä ja oli päässyt jotenkin perille kasvonilmeistä, mutta ei sisäistänyt niitä kokonaan. Neidon liikkeet olivat muuten sulavia ja kieltämättä jotenkin liskomaisia tuon keinuessa eteenpäin ihmettelemään erinäisten kojujen tarjontaa. Kaikki mikä kimalsi tarpeeksi veti lohikäärmettä puoleensa kuin valo yöperhosia, joten ei aikaakaan kun järvilisko oli pysähtynyt pienen kojun luokse, joka oli pullollaan muualta tuotuja koruja. Neitokainen sai kokea yllätyksen yrittäessään omia isokivistä sormusta itselleen. Myyjä tinkkasi tuolta maksua, joka sai neidon kurtistamaan kulmiaan. Tuo vilkaisi kädessään olevaa korua ja nosti katseensa takaisin kärttyisän oloiseen humanoidimieheen. Mitä ihmettä tuo halusi? Selvästikin tuo halusi jotain sitä vastaan, että neito saisi ottaa tämän ihanan, sädehtivän esineen mukaansa. No, olihan siinä järkeä, ei Electrakaan halunnut kenenkään ottavan helyjään, mutta täällä näytti jos jokin humanoidi ottavan kojuista jotain. Sinertävä neitokainen katseli ympärilleen samalla kun humanoidi kuulosti hermostuvan entistä enemmän. Humanoidit todellakin antoivat jotain sitä vastaan, että ottivat jotain. Humanoidi alkoi käymään harvinaisen äänekkääksi, eikä lisko pitänyt siitä. Tuo käänsi huomionsa takaisin tuohon mieheen, jonka naama oli täynnä karvaa. Electra laski sormuksen hitaalla liikkeellä takaisin pöydälle ja katsoi odottavasti miestä, joka hiljeni neidon laskiessa helyn takaisin alas. Electran olisi tehnyt mieli huokaista helpotuksesta, outoja nämä humanoidit. Lisko katsoi paremmaksi liikkua katsomaan jotain muuta kojua, jolle ei tietysti tiennyt nimitystä, mutta niin nämä humanoidit näyttivät tekevän.

((Tynnyrille olisi aloitus))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 29 Kesä 2012, 18:54

Arent Bazer

Pari päivää sitten Arent oli lähtenyt tutkimaan lähiseutuja, jos tämä löytäisi jotain mielenkiintoista varastettavaa tai sitten mielenkiintoisia ihmisiä joiden kautta leipuri voisi parantaa suhdeverkostoaan. Mies oli rauhalliseen tahtiin kulkenut kohti pientä kylää, joka oli Arentin lempipaikkoja Cryptissä. Kylähän oli pullollaan kauniita ja joskus arvokkaitakin helyjä. Jo lähtiessään Arent näki kauniit neidot, joiden sulhaset olivat ostaneet kauniita kihlajaislahjoja. Voi sellainen nainen oli kaikkein hauskin höynäytettävä. Lintujen laulun saattelemana Arent oli saapunut pieneen kylään tervehtimään tuttujaan ja kuuntelemaan seudun uutisia.

Kuitenkin nyt oli kaunis toripäivä ja kaukaakin oli tullut kauppiaita myymään tavaroitaan. Väkeä virtasi kojulta toiselle ja aina joskus jokunen tavarakin irtoisi kojusta asiakkaiden mukaan. Arent kierteli massan mukana katselemassa tavaroita samalla uutta uhria tarkastellen. Mies ei ollut pitkään aikaan varastanut naiselta, vaikka se oli varsin miellyttävää herran mielestä. Keskellä toria seisoskeli rusoposkisia neitoja, jotka kikattelivat nuorten poikien liehittely yrityksille. Aretin mielestä nämä pojanklopit eivät vielä taitaneet oikeita vinkkejä, mutta harjoitus tekee mestarin.
Arentin katse kierteli huolimattomasti naisissa, kunnes hänen silmänsä iskostuivat erikoisen kauniiseen neitoseen, jonka iho sinersi kauniisti, kuin mikäkin jalokivi. Hmm.. Tämähän on onnenpotku. Kaunis nainen ja kauniit hopeiset korut mukanaan, ah mikä onni. Arent hymyili itsekseen ja lähti kulkemaan kohti kummallista neitoa, joka oli juuri hankkiutunut pienenmoiseen pulaan. Kojumyyjä ei näköjään tykännyt neitosen ajatuksesta lähteä maksamatta, kun myyjä kivahteli sinertävälle naiselle asiasta. Ennen kuin Arent kerkesi sille kojulle, oli neito laskenut korun ja oli siirtymässä mahdollisesti seuraavaan kojuun.

Arent katseli hieman kauempaa naisen kasvoja, mutta ne kummallisen ilmeettömän näköiset miehen mielestä. Varas tuumi hetken ja päätti ostaa sen sormuksen jota tämä kummallinen olento oli hipelöinyt, siitä voisi olla apua naisen liehittelyyn. Sitten Arent harppoi toisen luo ja kosketti varovasti naisen olkapäätä. "Anteeksi, kaunis neito, kun häiritsen, mutta näin miten ihastunut olit tähän koruun." Arent aloitti ja näytti sormusta neidolle. "Olet niin kaunis, että halusin ostaa sen sinulle." Mies hymyili hurmaavasti ja kumarsi hieman, kuin herrasmies konsanaan.


((Voi että tekniikka vihaa minnuu liian paljon :P))
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 01 Heinä 2012, 15:34

Electra

Neito hätkähti toisen kosketuksesta ja käännähti ketterästi ympäri jääden tuijottamaan toista hieman hölmistynyt ilme kasvoillaan. Mitä tämä nyt sitten oli? Selvästi toinen halusi jotain. Liskon silmät laajenivat kuitenkin innostuksesta heti kun tuo näki sormuksen jota mies piteli. Naisen suu aukesi hieman innostuksesta tuon ottaessa korun ahnaasti toiselta vastaan jääden pyörittelemään sitä sormissaan ja ihailemaan sen säihkettä auringossa. Sekunttien päästä lisko muisti, että humanoidit käyttivät kasvonilmeitä ilmaistakseen itseään. Neidon suupielet kaartuivat pieneen, vienon oloiseen hymyyn ja tuo vilkaisi yhä edessään olevaa humanoidia, joka vaikutti olevan uros. Lisko tuumi lilojen silmiensä takana pitäisikö toiselle sanoa jotain. Humanoidit tuppasivat vierastamaan telepatiaa, lisko ei käsittänyt miksi, joten olisiko parempi olla käyttämättä sitä? Vai halusiko toinen jotain vastalahjaksi? Oliko se näiden olentojen tapa. Ainakin toinen oli kumartanut, sen lisko tunnisti ja teki pienen kumarruksen toiselle vastaan samalla kun jatkoi pohtimistaan siitä mitä tekisi tuon uroksen kanssa.

Ainakin toinen oli osannut vertää oikeasta langasta, lahjoja ja kehuja. Electra sujautti korun sormeensa ja ihaili sitä vielä hetken ennen kuin nosti katseensa takaisin toiseen. "Kiitos", tyytyi lopulta sanomaan, vaikka tuon huulet eivät liikkuneet. Tottumattomalle ääni kuulosti todellakin noh ääneltä ja tulevan jostain tyhjästä kuultavaksi, mutta todellisuudessa Electra oli "puhunut" suoraan toisen mieleen. Oli päättänyt että pitäisi kiinni käytöstavoista, vaikka kyseessä olikin humanoidi ja kiittäisi toista. Tältä humanoidilta voiis vaikka oppia yhtä sun toista tästä paikasta ja ehkä muustakin maailmasta. Mies oli ensimmäinen joka oli tuolle mitään varsinaisesti puhunut, jos siis ärtyneitä älähdyksiä ei laskettu mukaan mitä kauppiaat pitivät neidon yrittäessä haalia aarteita itselleen. "Minä olen Electra", lisko ilmoitti nyökäten uudemman kerran päätään sirosti.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 04 Heinä 2012, 17:25

Arent Bazer

Nainen oli hieman säikähtäneen oloinen siitä, että Arent oli koskettanut tätä, mutta nopeasti neitonen oli ottanut sormuksen vastaan. Mies myhäili tyytyväisenä, kun sinertävä naisolento oli innoissaan jo noin pienestä. Tuo koru oli pieni hinta niistä koruista, joita Arent himoitsi naisen kaulalta. Hopea korut kimmelsivät miehelle suloisesti, että Arent näki jo kauas tulevaisuuteen, miten hän myisi nuo korut jollekkin pilalle hemmotellulla kartanon rouvalle tahi neidolle.
Sen pidemmälle mies ei päästänyt ajatuksiaan, koska työ piti tehdä ensin, ennen kuin ryhtyi edes suunnittelemaan seuraavaa hommaa. Tämän pienen hetken kestäneen tuumiskelun aikana nainen oli suunnannut viehkon ja herttaisen hymyn Arentille. "Haa, osuinko oikeaan? Mielyttääkö koru teitä, oi kaunis neito?" leipuri ryhtyi lurittelemaan hunajaisella äänellä samalla pyyhkäisten naaman eteen valuneet hiuksensa korvan taakse.

Neito ei ollut aivan tavallinen tyttö sen Arent oli huomannut jo aikoja sitten, mutta tämä oli juuri ihanan kutkuttava haaste varkaalle. Miestä ei haittaisi, vaikka keikka menisi mönkään, koska nainen oli jo itsestäänkin varmasti varsin mielenkiintoinen tapaus. Toki korujen saanti oli pääpointti miksi mies jaksoi jutustella neidolle, jonka vastaus tuntui viipyvän yllättävän pitkään naiseksi.
Arent ei kerennyt miettiä sen pidemmälle, kun hän kuuli naisen kiittävän tätä. Mies hymyili naiselle sanoen tälle, että ilo oli kokonaan hänen puolellaan. Yhtäkkiä mies älysi, ettei nainen ollut puhunut ääneen, vaan hänen päässään. Arent näytti hieman hämmentyneeltä, kun neito jatkoi esittäytymällä miehelle.
Arent räpytti hetken silmiään, ennen kuin pystyi puhumaan sanaakaan. "Ah, Electra! Kaunis nimi teillä. Minun nimeni on Arent. Haluasitko käydä juttelemaan kenties virkistävän juoman äärellä?" Arent lasketteli sanojaan tottuneesti, vaikka tämä oli vieläkin hyvin hämmentynyt toisen kommunikointi tavasta. Mutta varas ei aikoinut perääntyä, vaikka eteen oli tullut todella erikoinen neitonen. Arent ojensi kätensä Electralle tarkoituksena, että neito tarttuisi siihen, jolloin mies voisi saattaa toisen jonnekkin rauhallisempaan paikkaan.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 06 Heinä 2012, 01:37

Electra

Naaras vaikutti persolta kohteliaisuuksille ja niitä tältä mieheltä riitti. Neitokainen tuijotteli miestä kallistellen päätään tuon hämmennyksen hetkellä. Electra muisti hymyillä miehen vihdoin puhuessa. Ei se ainakaan ollut saanut mitään kohtausta. Hyvä. Sanat kuitenkin saivat salapukuisen liskon siristämään silmiään mietteliäästi. Liskosta tuntui hassulta, että toinen oli kutsunut tuon juttelemaan samaan aikaan kun joi. Miten ihmeessä se humanoideita onnistuisi kun piti suutaan aukoa sanoakseen jotain. No, naaras oli täällä oppimassa uusia asioita, joten miksi ei. Joten neitokainen nyökäytti päätään miehen kysymykselle, mutta jäi nyt tuijottamaan miehen ojennettua kättä hämmentyneen oloisena. Tai lähinnä näytti ulospäin siltä, että oli jumahtanut tuijottamaan miehen kättä ja kivettynytkin vielä. Pitkän tuntuisen ajan kuluttua neito räpäytti silmiään ja vilkaisi miestä kasvoihin ja sitten taas kättä. Mitä tuolle nyt sitten pitäiis tehdä? Selvästi tuo nyt odotti jotain, mutta lisko ei oikein ymmärtänyt mitä. Lisko muisteli nähneensä saman tapaista käyttäytymistä humanoidin kohdatessa toisen, joten kerta parempaakaan ei keksinyt otti kiinni toisen kädestä aikeinaan tosin päästää hetken kuluttua irti.

Oli siis selvää, että liskonaaras yllättyi suuresti miehen lähtiessä johdattamaan tuota eteenpäin. Electra oli aluksi niin hämmentynyt ettei tajunnut edes laittaa hanttiin. Lopulta tuo käveli kiltisti miehen rinnalla, tämä oli varmasti joku hyvin kummallinen tapa, jota lisko ei todellakaan käsittänyt, mutta kerta mies näytti tähän tyytyväiseltä leikki nuorikko mukana. "Mikä sinä olet?" kaikuivat sanat miehen mielessä ja purppurasilmät katselivat tuota silmäkulmasta. Kysymys oli suorasukainen ja kuulosti varmasti tönköltä. Electra ei käsittänyt tapaa kierrellä ja kaarrella asioita, ei edes ollut kuullut siitä vielä. Liskonaaras kysyi sen mikä tuota askarrutti. Tällä kysymyksellä tuo olisi tietysti saattanut tarkoittaa useampaakin asiaa, mutta viittasi selvästi toisen rotuun tai paremminkin toinen aisti, että toinen puhui juuri siitä, vaikka varsinaisia sanoja ei sille vastineeksi ollut. Terlepatiassa ei näyttänyt olevan väärinymmärryksen varoja kuten puheessa. Electra itse sitä ei sen enempää ajatellut, se oli hänelle normaalia.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 25 Heinä 2012, 19:56

Arent Bazer

Vaikka Electra toimi hitaasti, että kärsimättömämmät miehet olisivat jo siinä luopuneet leikistä, niin Arent odotti pieni hymy kasvoilla vastausta. Kun Bazer tunsi hennon otteen kädestään, tämä puristi hellästi toisen kättä ja lähti kuljettamaan neitoa ja itseään erääseen varkaan lempikapakkaan. Se oli hieman syrjemässä torista, muttei ihan missään huonossa paikassa. Siihen kapakkaan tuli yleensä asiakkaiksi niitä jotka eivät kestäneet torin vilinää ja huutoa, sekä halusivat keskustella tärkeistä asioista rauhassa ilman tunkeilevia kakaroita ja juoppoja.

He eivät kerenneet kävellä montakaan askelta, kun Arentin päässä kaikui Electran ääni, joka kysyi kuka varas on. Sitä tosiaan miehen piti pohtia mitä vastaisi, sekä miehestä oli kovin kummallista kuulla omasta päästä toisen ääni. Varas karautti kurkkuaan ennen kuin vastasi. "Ai mikä minä olen? Se on kyllä varsin hauska kysymys, johon vastaus selviää sinulle tässä pikkuhiljaa, mutta voin paljastaa sen verran että minulla on silmää kaunokaisille," Arent vinkkasi silmäänsä neidolle ja jatkoi johdattamista kapakkaan. Torilla vilisi paljon kyläläisiä ja silmäkulmastaan Arent huomasi pari tuttavaa, mutta mies ei kiinnittänyt sen enempää heihin huomiota.

Bazer irroitti Electran käden kädestään, kun mies avasi kapakan oven. "Naiset ensi, neiti hyvä," Arent kumarsi ja viittoi toista sisälle. Kun mies itse astui sisälle lämmin tunne laskeutui tämän päälle, kapakan ilmapiiri otti vastaan tutun kävijän iloiten ja melkein heti eräs hampaaton mies toi Arentin käteen kaksi kolpakkoa vinkaten samalle silmää varkaalle. Arent nyökkäsi kiitokseksi ja lähti etsimään sopivaa nurkkapöytää jutustelulle.
Se löytyi varsinkin helposti oven vierestä ja Arent tarjosi neidolle tuolia kohteliaasti.

//Anteeksi kun kesti, kesällä tulee harvemmin istuttua koneella ^^//
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 28 Heinä 2012, 12:45

Electra

Lisko mietti toisen vastausta itsekseen samalla kun antoi tuon johdattaa itsensä katua pitkin aina kapakkaan asti. Toisen avatessa oven neitokainen kurkisteli uteliaana sisälle ennen kuin otti muutaman askeleen niin, että pääsi kapakan sisäpuolelle, johon taas jumahti katselemaan ympärilleen. Tarkkasilmäinen saattoi huomata kuinka naisen pupilit laajenivat hämärämmässä tilassa, jotta tuo näkisi selvemmin. Kynttilöiden valo tuntui kirkkaalta silmiin, joten neito vältti katsomasta niihin. Se oli hyvä siitäkin syystä, että suora, kirkas valo neidon silmiin saivat pupilin pienenemään kapeaksi viiruksi tuoden esiin tuon todellista puolta. Kaikki tämä oli ihmeellistä ja uutta valeasussa olevalle lohikäärmeelle, joka kiltisti seurasi taas outoa opastaan. Electra ei ollut typerä ja oppi nopeasti ihan vain muita tarkkaillen, joten tuo istahti kiltisti tuolille hymyillen seuralaiselleen.

Toinen laski neidon eteen tuopillisen olutta, joka tuoksui erikoiselta liskon mielestä, joten sitäkin piti pällistellä ennen kuin neito otti kahvasta kiinni ja nosti kolpakon huulilleen. Tuo nuuhkaisi juomaa vielä kerran ennen kuin uskaltautui maistamaan nestettä. Maku oli erikoinen, kiehtova, mutta ei osannut sanoa oliko se kovin hyvä. Tai miksi sitä ylipäätänsä juotiin, ei kenelläkään voinut noin jano olla. Muutaman siemauksen jälkeen lisko laski kolpakon alas ja nosti silmiensä katseen toiseen. "Miksi kaikki... ihmiset ovat täällä?" kuului heleä kysymys viattomasti ja aidosti uteliaana. Ei lisko käsittänyt kapakan merkitystä, eikä oikeastaan tiennyt miksi näitä kaksijalkaisia edes kutsuisi. Varsinkin kun kaikki tosiaan näyttivät Electran silmissä samalta. "Olen... muualta, en ole ollut tälläisessä paikassa ennen", neitokainen selitti vaikka empi sanoissaan hieman tietämättä mitä kaikkea toiselle sanoisi. Mitä nuori lisko oli oppinut oli se, etteivät humanoidit oikein pitäneet lohikäärmeistä, eikä se toisaalta kummastuttanut järviliskoa. Olivathan ihmiset tai paremminkin humanoidit tuon yksi ruokalaji, täydellisen aivottomia nuo olisivat jos eivät petoa osanneet pelätä. Tästä johtuen lisko myös päätteli, että oli parempi olla kertomatta oikeaa olomuotoaan. Ei sillä että pelkäisi, mutta koko tutkailu menisi pieleen, jos humanoidit alkaisivat panikoimaan ja sitäpaitsi tämä sisätila oli niin ahdas että olisi epämiellyttävää yrittää muuntautua takaisin omaan muotoonsa.

((eipä haittaa yhtään. ei itsekään tule käytyä täällä yhtä useasti))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 07 Elo 2012, 15:23

Arent Bazer

Arent istuutui vastapäätä Electraa ja tarttui omaan kolpakkoonsa. Miehen silmät registeröi neidon pienimmänkin liikkeen, kun tämä otti tavallisen hitaasti kolpakon käteensä. Siinä missä Electra vasta nuuski juomaansa, oli jo Arent kerennyt siemaista monta kertaa täyteläisen makuista olutta kitusiinsa. Ei taida tyttö usein juoda, varas tuumi itsekseen ja katseli toisen siemailua, joka tosiin ei kestänyt kauaakaan.
Varas ei ollut kuulla ensiksi mitä toinen sanoi, koska hän oli juuri huomannut neidon silmien olevan kovin kiehtovat, koska Arent olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että Electran silmät näyttivät kovin liskomaisilta. "Hmmm. Kuin sisilisko," Arent lipsautti huuliensa välistä. Mies kauhistui, että hän oli sanonut ajatuksensa ääneen. "Anteeksi, en kuunnellut kunnolla, kun mietin öh... erästä liskolajia, juuh," Arent paikkailli toimintaansa hieman nolon oloisena, koska tuollaiset arvelut piti jättää miehen mielestä omiin ajatuksiin, eikö möläyttää niitä tuosta noin vaan. Harvemmin naiset ilahtuvat siitä, että heitä verrataan sisiliskoihin.

Arent raapi hetken päätään, ennen kuin sai vastattua Electralle tavalliseen kohteliaaseen tyyliinsä. "Teillä on kyllä kaunis ääni, että ihan sekosin huomaan," Arent sulauitui takaisin rooliinsa. "Vai mietit, että miksi? Noh minäpä kerron pikkusalaisuuden. Ihmiset käyvät kapakoissa sen takia, että he kohtaisivat yhtä kauniita neitoja kuin sinä, sekä kuullakseen kylän juorut," Arent puhui paljon pehmeämmällä ja mystisemmällä äänellä sanoessaan pienen fraasinsa. Samalla varas oli hieman kumartunut naisen puoleen, silmät arvioiden neidon koruja.
Tällä olisi pika-arvion mukaan Arentista tulisi varakas pitkäksi aikaan, kun hän saisi putsattua neidon koruista.

Leipuri tilasi itselleen uuden oluen, koska ensimmäinen loppui ennen kuin alkoikaan. "Sanoit, ettet ole täältä, vaan muualta. Saanen tiedustella missä muualla noin kaunis neito asustelee?" Arent heitti rennosti kysymyksen Electralle.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 04 Syys 2012, 22:24

Lisko tuijotti toista pää kallellaan miehen vastauksen myötä ja näytti mietteliäältä. Mutristi huuliaan ja kallisteli päätään. Jaaha, no mikäs siinä, mutta mitä ne juorut olivat? Tämä yksilö kuitenkin vaikutti olevan perillä kohteliaisuuksien voimasta, eikä lisko pannut sitä pahakseen. Toisaalta tämän yksilön sanoissa ei ollut päätä eikä häntää. Lisko kurtisti nyt kulmiaan, ihmiset tekivät niin, mutta pian hymy levisi neitokaisen huulille. "No, mutta, enhän minä puhu", lisko totesi toisen päähän tuijottaen tuota juuri sen oloisena, ettei koskaan enää räpäyttäisi silmiään. Liskokommenttia nainen ei voinut ottaa mitenkään päin pahalla, ihan yksinkertaisesti siksi, että oli lisko, noh lohikäärme mutta annettakoon virhe tämän kerran anteeksi.

"Metsästä"; nainen vastasu miehen tiedusteluun mistäpäin tuo oli kotoisin. Yksinkertainen vastaus ei voinut olla yhtään epäselvempi. Lopulta nainen räpäytti silmiään aivan kuin olisi muistanut yhtäkkiä että niin piti tehdä. "Joten, sinä olet täällä etsimässä naista?" kaikui kysymys toisen päässä liskon yrittäessä ottaa tästä sekavasta humanoidista selvää. Juoma löysi tiensä neidon huulille ja tuo hörppäsi siitä pitkän kulauksen, makuun alkoi tottua.

((anteeksi kesto, ei ole aika eikä jaksaminen riittänyt))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 27 Syys 2012, 18:06

Arent Bazer

Arent huokaisi mielessään helpostuksessa, kun Electra kertoi, että hän puhu. Huh, en siis ole ihan sekaisin. Mutta hämmästyttävän taitavaa kommunikointia ilman puhetta, mies tuumi ja keskittyi pitämään naamansa peruslukemissa. Ei neidon tarvinnut tietää, että Arent oli hieman peloissaan tästä puhumattamuuden taidosta. "Jaa, että sinä et puhu. Vaikutan varmasti aivan ääliöltä, kun puhelen tässä itsekseni. Mutta eihän sinua haitta, että minä puhelen tässä, kun sattumoisin en taida niin hyvin sinun taitoasi?" Arent rupesi pulppuamaan taas puhetta pienen tauon jälkeen.

Baarin omistaja lykkäsi kiireellä toisen tuopin Arentin eteen ja lähti takaisin selvittämään pientä riitaa joka oli alkanut eräässä nurkkapöydässä ja riidasta oli syttymässä tulinen taistelu, jota omistaja ei todellakaan toivonut.
Arent kietoi hitaasti sormensa tuopin ympärille ja yritti pidätellä epätoivoista naurua sisällää, koska Electra oli vastannu hänen erääseen kysymykseen niin taidokkaan epäselvästi, ettei varas päässyt siitä puusta pitkälle. Taidan sittenkin varastaa korut pian enkä kohta, koska tuo neito ei luota niin helposti hmmm... Arent päätti nopesti, ennen kuin keskustelukumppani päästi ilmoille miltein oikean olettamuksen. Että Bazer etsisi naista. Melkein oikein nainen oli arvannut, koska Arent etsi naisia, jotka voisi putsata tyhjäksi koruista, mutta sitä mies ei aikonut kertoa.
Arent katsoi Electraa raukeasti, ennen kuin vastasi hitaalla temmolla. "Noh, en oikeastaan. Kuuntelen mieluusti vain juorut ja lähden, mutta nyt. Tjaa, voisit olla aika oikeassa naisen ehtimisessä, koska edessäni istuu varsin sulostuttava yksilö, että pitäisikö tahdä pieni poikkeus sääntöihin? Mitä jos vaikka minä saattaisin sinut takaisin kotiisi?" Arent kysyi lopuksi ja hulautti yhdellä kulauksella koko tuopin naamaansa.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 27 Syys 2012, 20:56

Electra

Nainen hymyili, ei hän voinut tietää kuulostiko toinen toisten mielestä tyhmältä. Päänpudistus oli vastaus miehen kysymykseen haittaisiko naista, että tuo ääneen puheli. "Kuulossani ei ole mitään vikaa", kaikuivat suloiset sanat miehen päässä. Hymy näytti jumahtaneen tämän oudon neitokaisen kasvoille, näin ne ihmisetkin tekivät, mutta pian tässä kasvolihaksen alkaisivat puutumaan. Joten Electra päätti hellittää hymynsä kanssa ja rentoutti suunympärillä olevat lihakset toisen vastaillessa taas kysymykseen. Lisko käänteli humanoidipäätään kuin kana, joka yritti kuikuilla jotain molemmilla silmillä. Mies ehdotti, että tuo saattaisi naisen kotiin. "Se ei ole tarpeen", kuului vastaus, pääsisi helposti jokea pitkin takaisin kotijärveensä. Nainen siristi silmiään ja katsoi toista kenosti. "Onko se tapa? Hmm... tässä lähellä on joki, jos saatat minut siihen" kaikuivat sanat toisen päässä täysin viattomina ja tietämättöminä.

Neito oli hädin tuskin juomaansa koskenut ja näköjään päätti jättää sen siihen. Nousi sirosti ylös jääden odottamaan toista, kerta tuo oli ilmaissut lähtevänsä. Vai oliko? Ehkä Elecctra ymmärsi jotain väärin tai tuon tiedoista puuttui jotain. Humanoidit olivat niin kummallisia. "Nytkö me menemme?" kuului kysymys siron käden ollessa vielä pöydänpinnalla. Katsel askeutui pöytään ja nainen veti sormeaan pöydänpintaa pitkin kuin tunnustellen sitä. Puuta, tähän hassuun muotoon tehtyä puuta. Olivathan humanoidit näköjään näppäriä rakentamaan jos jonkinlaista vempelettä, se liskon täytyi myöntää. Ulkopuolisten silmissä näytti varmasti hyvin hajamieliseltä ja ehkä hieman omissa maailmoissa olevalta. Jotkut voisivat kutsua sitä tökerösti hulluudeksi.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 08 Marras 2012, 17:53

Arent Bazer

Kun Arent oli saanut ehdotuksensa ilmoille, nainen kieltäytyi siitä oitis. Olut, jota Arent joutui nieleskelemään tuntui juuttununeen kurkkuun, koska suunnitelma ei vaikuttavan toimivan ei sitten millään. Ja se, ettei miehen suunnitelmat toimineetkaan miten niiden piti, masensi miehen mieltä kovin paljon. Mutta heti perään Electra kertoi joesta, jonka ääreen mies voisi saattaa. Arent huomasi, ettei neito aina ymmärtänyt tavallisia tapoja, joka oli oikeastaan kutkuttavan mielenkiintoista ajatellen, kun tekee ryöstösuunnitelmaa. "Haa, sinne siis," Arent hymyili kultaisesti. Miltei heti sen jälkeen neito nousi niin sulasvasti ylös, että se ilahdutti Arentin kieroa mieltä. Ah, mikä nainen, kun on noin viehkeä, ajatus käväisi miehen pääkopassa, ennen kuin hän kerkesi muuta reagoida.

Nainen näytti olevan kummissaan, että pitäisikö sitä nyt lähteä vaiko ei ja se kuuluikin seuraavassa kysymyksessä. Arent nojasi hieman taaksepäin ja ponkaisi penkistä ylös. "Voimme kyllä lähteä, jos olet saanut tarpeeksi tästä humusta. Haluaisin mielelläni saataa noin kauniin neitosen joelle," Arent sanoi ja tarjosi tietä ulos. Poistuessaan kapakasta Arent maksoi oluet ja huikkasi terve baarinpitäjälle.
Varas aukaisi kohteliaasti oven Electralle, jos tämä astuisi hänen kanssaan ulos takaisin torille. Saman aikasesti miehen aivot raksuttivat kovaa vauhtia keksiäkseen keinon varastaa korut ja häipyä vähin äänin ilman että joku saisi hänet kiinni.

//Anteeksi!!! Olen liian hidas ja epäaktiivinen ollut jo kauan. Jos vielä haluat pelata, niin mie yritän vastata noppeemin (jos onnistuis tällä kertaa) //
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 08 Marras 2012, 18:28

Electra asteli keinuvin askelin ulos kapakasta nyökättyään tuolle oudolle humanoidille. Oli pihalla monista näiden outojen otusten tavoista, mutta ulkonäöstä kehumisen kyllä tajusi. Naaras lohikäärme oli vielä perso kehuille ulkomuodostaan, vaikka tämä ei ollut hänen oikea muoto. Nainen hymyili pienesti ja hieman vinosti, mutta tuon eloisat silmät tuikkivat tyytyväisinä miehen sanoihin. Kuitenkin nyt Electra seisoi ulkona ja katseli uteliaana ympärilleen. Paikansi samalla oman asemansa ja tiesi nyt mihin suuntaan piti lähteä, jotta pääsisi joelle.

Nainen lähti kävelemään sulavin, keinuvin askelin ja vilkaisi miestä tulisiko tuo sitten mukaan. "Kuule, miksi sinä haluat saattaa minut?" nainen kysyi viattomuutta silmissään. Jotkut liskot eivät halunneet myöntää tietämättömyyttä ainakaan humanoideille, mutta Electra oli tottunut kyselemään ja rakasti uuden tiedon hankintaa. Ei edes osannut ajatella siinä olevan mitään hävettävää sillä oli nuori eikä nuoret voineet tietää kaikkea. Sointuva ääni kaikui taas miehen päässä, eikä nuo pieneen hymyyn jumahtaneet huulet liikkuneet vähääkään. Silmien katse pysyi miehessä hetken, kunnes liskonainen käänsi katseensa eteenpäin.


((ei haittaa yhtään. pelataan toki.))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 24 Marras 2012, 15:47

Arent Bazer

Arent seurasi naisen kulkua arvioivasti ja mietti samalla, miten ihmeessä tuollainen neito haluaa joelle tai oikeasti varas mietti miten noin arvokkaissa käädyssä kulkeva halusi metsässä. Jos omistaisin tuollaisia koruja, niin herran pieksut! Olisin kyllä aivan muualla katselemassa maisemia, Kyllä. Arent tuumasi mielessään haaveillen komeasta kartanosta, jossa olisi ainakin tusina palvelijaa. Mieshän oli näiden varasvuosiensa aikan kerryttänyt omaisuuttaan pikku hiljaan, mutta leipomon ostaminen oli ollut suuri kustannus leipurille, joten varas oli taas alussa.

Kylä oli vieläkin täynnä vilinää, vaikka torilla jotkut myyjät olivat jo myynet kaiken. Menoa täynnä oleva kylä oli kyllä maailman paras paikka varkaalle harrastaa taskuvarkauksia, mutta se oli Arentin mielestä liian tylsää ja helppoa. Jo tuonkin syystä tämä sinistä hehkua täynnä oleva neito herätti kiinnostusta miehessä. Ja kiinnostuksen kohde rupesin utelemaan miehen motiiveja saattamisen.
Siihen kysymykseen Arent naurahti pienesti hymyillen ja katseli Electran silmiä hyvin syvästi, kuin yrittäen lukea naisen elämänkerran niistä. Mutta Sitten nainen käänsi katseensa eteenpäin. "Hmmm... Jaa'a miksiköhän haluan saattaa sinut?" Arent aloitti hieman venyttelevästi lausettaan. "Sanotaan, vaikka että olen herramies ja haluan varmistaa, että sinunlainen kukannuppu pääsee turvallisesti perille. Ja haluan pitkittää keskusteluamme" Arent lopetti lauseensa ja hipaisi tarkoituksellisesti naisen kaulassa olevia koruja. "Nämä voivat houkuttaa likaisia varkaita kimppuusi," mies vielä lisäsi ja käveli rauhalliseen tahtiin eteenpäin vihellellen iloisesti.
Hetki lyö, viimein hetki lyö ja saat sanoa koruillesi hyvästi joella, Arent myhäili mielessään.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 21 Tammi 2013, 18:18

Naamioitunut lohikäärme tuijotti miestä tuon puhuessa. Ymmärsi kyllä tuon sanat, mutta hämmennys loisti silti noista purppuraisista silmistä. Katse laskeutui vilkaisemaan kaulassa roikkuvaa korua toisen naputuksen jälkeen. Jos jokin tuon asian Electra kyllä tiesi. Jos jonkinmoiset otukset havittelivat aina lohikäärmeiden rikkauksia. Tai niin ainakin oli kuullut. Mutta että ihan kaulasta asti alettaisiin varastelemaan? Se tuntui jotenkin huvittalta järvikäärmeen näkökulmasta ja sai pienen huvittuneen hymyn ilmestymään naisen huulille. Tuo lähti lopulta toisen perään, eihän mies ollut ehtinyt kuin muutaman askeleen ottaa, mutta kuitenkin. "Kiitos, mutta minä pärjään kyllä", hennon oloinen ääni totesi miehen päässä.

Joelle ei kieltämättä ollut pitkä matka, jos sitä nyt joeksi halusi kutsua. Se oli hyvin kapea virta, mutta ei ihan purokaan. Se kuitenkin riittäisi lohikäärmeelle vallan mainiosti. Veden tullessa näkyviin tunsi lohikäärme olonsa pirteämmäksi ja iloisemmaksi. Paljoa se ei kuitenkaan tuon kasvoilta näkynyt, ennemminkin säihkyvistä silmistä oli luettavissa iloisuutta. Vähäpukeinen nainen kääntyi miehen puoleen ja levitti hieman käsiään. "Täällä ollaan!" hihkaisi, vaikka huulet eivät liikahtaneetkaan. Nainen hyppelehti joen penkalle ja kyyristyi sen partaalle kurottaen toisen kätensä kohti vettä. Antoi veden virrata sormiensa välistä levitellen niitä riemuissaan. Vesi tuntui mukavalta ja kotoisalta.

Lohikäärme vilkaisi olkansa yli mieheen ja nousi lopulta ylös edes kuivaamatta kättään. "No?" kuului kysymys. Neitokainen tuijotti miestä kuin odottaen että tuo tekisi tai sanoisi jotain. "Jatkan tästä yksikseni, kiitos vain seurasta". Lisko lopulta sanoi kun ei muutakaan keksinyt. Kohtelias piti olla, mutta miten saattoi sanoa kohteliaasti jollekin, että painuisi tiehensä. Pieni vino hymy nyki neidon huulille ajatusten muodostuessa tuon päähän. Nainen kääntyi ja istahti nyt joenpenkalle laskien paljaat jalkansa veteen. Electra alkoi hyräilemään ja tuo yksinkertainen sävel tuntui olevan elävä, leijuvan ilmaan ja kietoutuvan Arentin ympärille, kuin hämähäkki kutoi uhrinsa seittiin.

((anteeksi kesto))
Ylva
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron