Kirjoittaja Nya » 11 Syys 2012, 17:09
Izu
Vaalen siniset hiukset, valkoinen iho, joka hohti piemydessä omaa valoaan. Pelottavat valkoiset silmät. Näytti enkeliltä, mutta oliko se sitä? Ehkä. Kukaan ei tiennyt, kukaan ei tiennyt sinä kauniina yönä että veri maalaisi taivaan. Ken tietää kuka sattuisi tapaamaan tuon enkelin tai paholaisen? Kumpi se olisikaan olisi varottava, niin varo! Tai saatat menettää kallis arvoisen elämäsi kristalliterästä.
Izu muisti oli hämärä. Hän ei muistanut, mutta hän heräsi, jostakin. Metsä? Niin puita kyllä löytyi ja haalistunutta ruohoa. Tietenkin myös kaiken maailman kasvejakin. Yö oli hiljainen. Liian hiljainen. Izu nosti katsettaa, hieman sumentunut näkö yriti havaita ja tunnistaa ympäristöä. Taasko? Taasko hän oli muuttunu? Izu tuijotti nyt kirkaammaksi tulevaa kuvaa. Maassa ei ollut pelkästään haalistunutta ruohoa, siinä oli myöskin tummaa ainesta. Nainen tuijotti sitä. Verta. Aivan, myös nainen oli siihen sotkeutunut. Se ei ollut eläimen verta. Se oli ihmisten. Oliko hän tappanut, haavoittanut ihmisiä? Izu nosti katsensa nopeasti liikutti kättään, mutta hän ei tuntenut toista kättään. Mitä? Nainen ajatteli ja suuntasi vasemmalle kädelle katseensa. Se oli leikattu irti. Vain kirkas hehku näkyi siitä. Izu tuijotti kädetöntä olkaansa. Missä se oli? Missä hänen kätensä oli? Izu nousi istumaan. Hän tuijotti ympärilleen edelleen hämentyneenä. Hän tuijotti ruumiita. Hän tuijotti niitä kauan, kunnes kuuli jotain. Heikon äänen. Yksi ainut ruumis, ei. Keho oli elossa. Vielä. Missä häne kätensä oli?
Izu nousi kömpelösti ylös. Hänen miekkansa oli pystyssä maassa ja sojotti kohti tähtien valaisemaa taivasta. Nainen tuijotti edelleen etsien kättään. Pieni hehku näkyi. Hän huomasi sen heti kun oli kuullut tuon heikon ihmisen äänet. Mies, melko komea ja nuori. Ei kovin lihava eikä hoikka. Juuri sopiva, melko vahva, mutta kuolemaa kärsimässä. Izu astui pari askelta lähemmäs ja miehen pää nousi nopeasti ylös. Tuon sylki vuosi ja hän pelästyi. "EI! Kauemmas! ÄLÄ! Älä tule lähemmäs! Älä tule lähemmäs! Hirviö!!" Mies huusi pakokauhun vallassa. Izu pysähtyi, hän tuijotti järkyttyneen omaisilla kasvoilla miestä. Hirviö? Izun huulta nyki. Hän astui taas lähemmäksi, toinen kiljaisi. "Ä-älä tee... Ä-älä tapa minua..." MIes sanoi ja yritti tuskaisesti käpertyä suojaan kristallienkeliltä. Izu tuijotti miestä ja katsoi hiljaisena muita ruumiita. Varmaan nuorukaisen perhe. Niin kai se oli. Nuorempiakin löytyi. Silmät apposen auki kauhusta. Vanhemmat ja yksi vanhempi nainen. Varmaan mummo. Izu löysi kätensä miehen vierestä Hän otti sen iloiten kätensä löytymisestä, mutta mies oli shokissa. Izu liitti käden itseensä ja katsoi sitten miestä. Pitäisikö hänen päästää tämä mies kärsimyksistään? Hän ei tiennyt mitä oikein tekisi. Toinen oli elossa, vielä. Toistaiseksi, ennen kuin haava veisi mukanaan. Mitä hän tekisi? Auttaisi? Mutta mies varmasti menehtyisi sitä ennen. Mitä hänen pitäisi tehdä? Izu pudisti päätään ajatuksilleen. Hän katsoi miestä. Kaikkein eniten hän halusi tehdä jotakin miehen hyväksi. "Olen pahoillani, en pysty auttamaan sinua, mutta ei se mitään. Autan sinua sen verran että pääset nopeasti pois täältä." Izu sanoi ja nousi hakemaan miekkaansa. Siihen nuorukainen vastasi toden totta. "Eih! Älä tapa minua! Älä! Älä! Älä!!!" Mies kiljui paniikissa. Izun kävi miestä kovasti sääliiksi, mutta toinen kärsisi paljon enemmän jos hän jättäisi tuon tuohon. Nuorukaisen haava oli syvä ja valuva. Se ei tyrehtyisi tuosta vain. Hän tarvitsi jonkun, joka voisi auttaa, tai mies olisi mennytta. Izu ei tiennyt mikä olisi oikea päätös. NUorukainen kun oli vielä tajuissaan. Hieman shokissa ja järkytynnyt. Muuten taju oli ihan vielä pinnalla. Mutta tätä menoa, se varmasti tulisi uppoamaan, kuin kivi, joka heitteittäisiin veteen.
Izu kyyristyi tärisevän nuorukaisen puoleen. "Olen pahoillani." Izu sanoi. Ja meni hakemaan törröttävän miekkansa. Hän nykäisi sen irti maasta ja katsoi kristtalli terää. Mies tuijotti häntä kylmä hiki valuen. Tuo varmasti luuli että hnä aikoisi nyt tappaa tämän. Mitä hän tekisi? Izu sulki hetkeksi silmänsä. Hän lähti kävelemään miestä kohti. Miekan terä suunnattuna maahan. Kuka tahansa voisi luulla että se olisi tappo yritys, mutta kristallienkeli sääli miestä liika, eikä halunnut tappaa tätä, ennen kuin toinen menettäisi tajuntansa. Niin, se olisi paras päätös, sitten hän ei varmasti enää tuntusi sääliä miestä kohtaan, sitten hän voisi lopettaa toisen helposti, ilman että tarvitsi katsoa noihin pelokkaisiin ja anoviin silmiin.
//Anteeksi! Anteeksi!! Minun olisi pitänyt selittää se muistin menetys jotenkin niin että Izu olisi lyönyt tältä muistin pois tai jotakin sellaista... Mutta sitomisen kanssa en edes tarkoittanut että se pelastaisi pojan elämnä... Noh mutta menneet ovat menneitä ja muokkasin epäilyttävät asiat pois :) Eikä tässä ole pakollista juonta... En ole sen kummemmin suunniteluut. Kunhan oli tylsää joten tein :P
Viimeksi muokannut Nya päivämäärä 25 Helmi 2013, 18:27, muokattu yhteensä 3 kertaa