Yhtä köyhempi ||Harlekiini

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Marras 2012, 23:49

Jalan palauttaminen oli käynyt myös Aranin mielessä, eikä haltia voinut olla virnistämättä sille, että joku kävi jakamaan hänen kanssaan samoja ajatuksia. Jakoi ajatuksia ilman, että Aranin piti niistä ensin selvää ottaa. Toisinaan ajatustenluku oli harvinaisen tylsä ominaisuus näin sosiaalisten tilanteiden kannalta. Yleensä Aran pysyikin poissa toisten ajatuksista, ellei nähnyt tarpeen käydä jonkun pääkoppaa tutkimaan. Oli tylsää tietää, mitä toinen ajatteli, ennen kuin ehti sen ääneen sanoa.
Kaksimielisesti tulkittava lausahdus sai kuninkaan virnistämään jälleen, jättäen omalta osaltaan moisesta keskustelun sikseen. Lienikö edes fiksua lähteä moisista puhumaan demonin kanssa, kun koskaan ei tiennyt mitä sai selville tai mihin keskustelu saattoi johtaa. Sivusilmällä kuningas kuitenkin seurasi demonin astelua syvemmälle altaaseen, samalla kun omaa pikaria käytiin jälleen tyhjentämään. Kiitettävää vauhtia oli juoma astia tyhjentynytkin.
Tietämättään kävi Tsytan vain tekemään Aranin olosta epämukavamman, puhumalla vihasta ja rakkaudesta. Moiset teemat tässä yhteydessä olivat erittäin epämieluisaa ajateltavaa kuninkaalle, jonka vanhat pakkomielteet tuntuivat syttyvän jälleen uudestaan. Poissaolevan mietteliäs katse kävi muuttumaan viekkaan varoittavaksi Tsytanin yllättäen kiirehtiessä lisäämään, että kuningas oli tehnyt oikean päätöksen perääntymisen suhteen.
Se oli typerää minulta, älä käy vähättelemään hätiköityä ratkaisua, jonka olisi voinut korvata vaikka millä kierolla juonittelulla ja ideoilla Aran kävi yllättäen nyt arvostelemaan omaa toimita tapaansa tilanteessa. Tyhmää se oli ollut, eittämättä. Aran kävi myöntämään virheensä ja kirosikin sitä nyt näin jälkikäteen. Ainahan se oli hyvä jälkiviisaana sanoa Mutta kuten sanoit, hänet lienee helppo houkutella ansaan. Hän on kovin harkitsematon suuttuessaan, varsinkin jos syy on henkilökohtainen Viimeinen kulaus lasista kaadettiin alas kurkusta Meillä on sitä paitsi paljon tapoja houkutella tuo esille..

Parasta olla mainitsematta puoliverisestä äpärästä, jota myös kruununprinssiksi kutsuttiin. Aranilla oli omat suunnitelmat poikansa suhteen, joka pian sisaruksenkin saisi. Ei, demonille ei ehkä kannattanut mennä kertomaan valtakunnan suuria salaisuuksia. Aran ei luottanut Tsytaniin niin suuresti, tuskin tulisikaan.
En tiennytkään että sinusta löytyy myös juonittelijan vikaa Kuningas kävi tokaisemaan lähtiessään askeltamaan syvemmälle altaaseen, kävellen ohi demonista Ehkä ideoitasi voisi käydä jopa toteuttamaan Oli vaikea esittää kovinkaan välinpitämätöntä demonin ideoista, kun todellisuudessa kuningas olisi ollut valmis vaikka heti toteuttamaan ne.


// have some durr //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 17 Marras 2012, 18:37

Virhelaskelmia oli tapahtunut kummallekin väijytykseen osallistuneella puolella, se oli myönnettävä. Ihmisten puolelta koko näytös oli ollut yhtä suurta virhelaskelmaa, kun taas haltiat olivat näin jälkitarkastelussa syyllistyneet lievään hätiköintiin. Tsytan ei ollut varma väijytyksen perimmäisestä tarkoituksesta, hän kun oli varonut sitä asiaa sivuavien kysymysten esittämistä aikaisemmin saamansa varoituksen jälkeen, eikä voinut siis tehdä erityisen hyviä spekulaatioita mahdollisista paremmista ratkaisuista. Hän oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että perääntyminen oli tapahtunut hyvissä ajoin ihmisjoukkojen ajauduttua lievään kaaokseen ja haltioiden tappioiden ollessa vielä pieniä. Taistelun pitkittäminen olisi ollut turhaa. Lyhyt kumarrus kertoi demonin hyväksyvän tai ainakin esittävän hyväksyvänsä kuninkaan näkemyksen, eikä aihetta kommentoitu sen enempää.

Punaiset kulmat kaartuivat haltian esittäessä yllättyneisyytensä. Oli epäselvää, olisiko sanat pitänyt tulkita sarkastisesti, vai oliko haltiakuningas jo unohtanut minkä kanssa oli tekemisissä.
Olen demoni, valtias, Tsytan sanoi lievästi nuhtelevalla sävyllä. Juonittelua voisi pitää peräti olennaisena.
Hänen maailmantasollaan se oli peräti elinehto; arvossa oli mahdollista nousta vain raaalla voimalla tai hyvillä hoksottimilla, ja vähäisimmille demoneille jälkimmäiset olivat kultaakin kalliimmat omien voimien ollessa vielä vain näennäisiä. Kuka ei olisi halunnut kivuta Helvetin arvoasteikon portaita syvemmille tasoille toinen toistaan vakavampien syntien tyyssijoihin ja elää herroiksi väärintekijöiden kärsimyksellä, tietäen olevansa asemassa, jossa kuolevaisten sieluilla ei ollut enää merkitystä? Niin paljon kuin Tsytan muissa maailmoissa vierailemisesta pitikin, hänkään ei ollut erityisen ihastunut alituiseen riippuvaisuuteen jostakin. Arvossa putoaminen ei ollut houkutteleva vaihtoehto; laiskimmat demonit menettivät hiljalleen voimiaan muiden vahvistuessa, kunnes olivat liian heikkoja enää tekemään asialle mitään ja lopulta katosivat. Helvetti ei ollut lempeä asukkaillekaan.
Herrani, minut tuotiin tänne teitä viihdyttämään. Mikäli vaatimattomat aatokseni teitä huvittavat, on minun velvollisuuteni ne toteuttaa. Virnistys ei ollut muuttunut miksikään.

Lasillisen juotuaan hänen mielensä teki lisää viiniä; haltiaviina oli raikasta ja pehmeää, ja vastasi paremmin yleistä kuvaa viinin hienoudesta kuin ihmisten kitkerämmät versiot, jotka puolestaan kertoivat joka pisarallaan olevansa lähtöisin mädätetyistä hedelmistä. Liottuaan mielestään vedessä toistaiseksi riittävästi demoni kahlasi takaisin portaille ja vettä tiputtaen haki viinipullon pöydältä, mihin se oli suorastaan vääryydellä jäänyt pikarien siirryttyä altaan reunoille.
Kaikella kunnioituksella, Majesteetti, hän sanoi kiskottuaan korkin kursailematta irti hampaillaan ja sylkäistyään sen poukkoilemaan pitkin lattioita, turvaudutte taitoihini sangen vähänlaisesti.
Miehistä punaisempi askelsi portaiden ohi altaan reunaa pitkin, nappasi pikarinsa mukaansa ohi kulkiessaan ja istahti toiselle pitkälle sivulle pylvääseen nojaten toinen polvi koukussa kaatamaan lisää miellyttävän punaista nestettä astiaan ennen kuin laski pullon viereensä.
Huomaatte vielä, että olen paljon hyödyllisempi lemmikki kuin riikinkukot, jotka sopisivat puutarhaanne koristamaan. En ole lipunut halki vuosisatojen oppimatta temppua jos toistakin.


¤¤ Here some hurr. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2012, 21:45

Juonittelu todellakin tuntui olevan demoneiden yksi oletettavissa oleva piirre.
Toisin sanoen kehotat minua olemaan luottamasta sinuun Toispuoleinen virne kertoi tarpeeksi kuninkaan ajatuksista moista toteamusta kohtaan. Kyllä hän osasi tai ainakin uskoi osaavansa leikkiä demoneiden kanssa. Hän ei ollut tyhmä, kuten toiset demonien kanssa tekemisissä olevat. Heräsikin kysymys, minkälaista peliä Henry veti oman demoninsa kanssa. Kaikki tiedot Roswellista olivat tällä hetkellä vain ne, mitä löytyi Tsytanin muistoista. Aran ei voinut kieltää, etteikö ajatus Roswellin tapaamisesta olisi houkutellut. Mikäli tuo olisi yhtä helppoa alistaa, kuin Tsytan, olisi se tapaaminen harvinaisen lyhyt. Tosin, Roswell vaikutti kaiken mukaan hieman.. voimakkaammalta, mitä haltiakuninkaan oma lemmikki.
Toispuoleinen virne kuitenkin levisi, Tsytanin tuodessa esille, että hänet oli tuotu tänne viihdyttämään. Hienoa, että demoni tiesi paikkansa.
Siinä sinä olet toistaiseksi onnistunut hyvin Eipä Tsytanissa ollut mitään valittamista, ellei lähtenyt tikulla maata tonkimaan. Demoni saisi kyllä useammin olla paikalla, kun kuninkaalla tylsää oli. Ehkä tuolle voisi vihjata, että mokomasta oli enemmän hyötyä seurassa, kuin palvelijoita ahdistelemassa.

Demonin lähtiessä hakemaan lisää viiniä, kävi Aran kastamaan hiuksensa kunnolla. Hetki hiuksia liotettiin lämpimän veden syleilyssä, aina hiusjuuria myöten, kunnes suunta vei jälleen takaisin altaanreunalle. Katse keskittyi demoniin, joka oli hakenut viinipullon hyppysiinsä ja avasi nyt suunsa jälleen. Haastavan kysyvästi kulma kävi nousemaan koholleen, samalla kun monarkki hankkiutui lähelle demonia, jääden nojailemaan altaanreunaan.
Kyllä sinäkin koristeesta kävisit, kuten riikinkukot Toteamuksen pystyi tulkitsemaan kohteliaisuutena ulkonäöstä, jos moisena sen halusi kuulla Mutta mieluummin jättäisin moisen patsastelun vähä-älyisille linnuille. Sinusta saa paljon enemmänkin irti, kuin vain silmäniloa.
Jos tuot hänet minulle Scarlingtonin nuorimman Niin lupaan sinulle palkinnon mitä varmasti mielit.. ehkä muutaman orjan sielu ei olisi niin kovin kaivattu Käsien levätessä rennosti ristikkäin altaanreunalla, kävi toinen raajoista ojentautumaan kohden demonia, sormien viittoessa tuota ojentamaan viinipulloa monarkin puoleen.
Me molemmat haluamme jotain, ehkä myös voisimme auttaa toisiamme niiden hankkimisessa


// Have some derp and plot ideas //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 20 Marras 2012, 20:13

Tavallaan. Saanen muistuttaa herraani, ettei meidän välillämme ole virallista sopimusta. Vaikka olen mitä vilpittömin palvelijanne, todellista luontoani ei käy kieltäminen. Tsytan loi kuninkaalle yhden ei aivan inhimillisistä virneistään, mikä jätti kyseenalaiseksi kuinka tosissaan demoni oli vihjaillessaan mahdollisesta epäluotettavaksi osoittautumisesta nyt kun silkka nimen tietämistä koskeva varautuneisuus oli ainoa asia, joka piti miestä haltiakuninkaan palvelijana.
Älkää kuvitelko, että tahraisin kieltäni uhkailuun, majesteetti. Kerron vain tosiasiat, jotta tulevaisuudessa ette voi väittää etten olisi koskaan maininnut asiasta.
Hän tiesi leikkivänsä tulella, mutta aivan erityisen huolissaan hän ei ollut. Tsytan oli tottunut kortinpelaaja, ja vaikka haltiakuninkaan kädessä olikin kaksi ässää, kaksi muuta oli vielä jakamatta ja peli saattaisi kääntyä oikein mielenkiintoiseksi. Hän ei ollut niin typerä, että olisi edes puoliavoimesti suunnitellut purevansa monarkin kättä, mutta hän kyllä tarkisti säännöllisin väliajoin kuninkaan lähitulevaisuuden tietääkseen paremmin, missä mentiin.
Osittain myös silkasta uteliaisuudestaan. Lähes poikkeuksetta Cúthalionia koskevat luvut olivat hämmentäviä. Viimeisin kolmikko, Maljojen kuudes, Ässä ja yhdeksäs olivat puhuneet tunteista, viattomuudesta ja lapsuudesta sekä tyydytyksestä tai saavutuksesta. Tunnepohjaisia Maljoja oli muutenkin vaikea yhdistää haltiaan, jota kahdeksannen tason demonitkin olisivat väistäneet, ja kuningas oli kerännyt niitä kokonaisen suoran. Tsytan muisti ensitapaamisen, jolloin haltia oli äimistyttänyt häntä neljällä ässällä, ja vaikka kohtalonpelillä olikin omat sääntönsä, hän muistutti itseään olemaan milloinkaan pelaamatta korttia Cúthalionin kanssa.

Puheen kääntyessä sieluihin demoni esiintyi yhä näennäisen rentona, mutta hänen pupillinsa kaventuivat vaistonvaraisesta innostuksesta. Palkinto oli houkutteleva, hyvin houkutteleva, mikäli kuningas pitäisi lupauksensa. Orjien sielujen saaminen olisi kaiken järjen mukaan vieläpä helppoa verrattuna vapaiden henkilöiden tapauksiin.
Viinipullo ojennettiin tottelevaisesti sitä pyydettäessä itsetyytyväisyyteen vivahtava hymy haltiankasvoja koristaen.
Tarjous on...houkutteleva. Kuinka palavasti tahtoisitte sen naisen vieraaksenne? Edes lupaus useammasta sielusta ei saisi punaista osapuolta kiirehtimään uuden tehtävänsä kanssa, mikäli kuningas ei painottaisi sen tärkeyttä tai asettaisi hänen toimilleen rajoja. Haltioiden oli toistaiseksi syytä välttää ihmisalueille menemistä, eikä Tsytan jaksanut uskoa että edes hänen tuurillaan juuri prinsessa lähetettäisiin havaittua vihollista vastaan. Ottaen huomioon, kuinka kauan ihmiset olivat haltioita vastaan selvinneet, hovissa oli pakko olla joku jolla oli riittävästi järkeä pitää kovia kokeneen kuningashuoneen jäsenet turvassa.
Puolet ajatuksistaan luvattuja sieluja hellien demoni nuolaisi alitajuisesti pikarinsa reunaa kohottaessaan sen jälleen huulilleen. Hän ei kenties pitäisi suurta kiirettä naisen etsimisen kanssa oli parempi antaa pölyn laskeutua ja veren kuivua mutta sisimmässään hän oli jo luvannut hoitaa asian.



¤¤ Have some teksti jossa ei tapahdu mitään. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2012, 01:49

Ilme kuninkaan kasvoilla muuttui lähes sanoin kuvailemattoman itseriittoisenilkeäksi demonin sanojen jälkeen. Hyvä ettei haltia räjähtänyt nauramaan virnuillessaan.
Ei, sopimusta ei ole. Mutta loppupeleissä sopimusta ei edes tarvita Viinipullo kädessään kävi kuningas nousemaan ylös altaan reunalle, kävellen oman juomapikarinsa luo En ole niin tyhmä, että alkaisin demonien kanssa sopimuksia tekemään.
Aranin mielestä sopimuksia ei edes tarvittu, ei ainakaan tässä tilanteessa. Tsytan oli hänen omaisuuttaan, piti demoni siitä tai ei. Yksi niistä mielenkiintoisista olennoista, joita kuningas keräili omaan eläintarhaansa. Eikä Aran aikonut katsoa hyvällä, jos joku lemmikeistä päättäisi poistua hänen luotaan. Moni oli aikanaan moiseen erehtynyt. Yleensä he eivät eläneet turhan pitkään vapaudessa. Eivät, jos pysyivät Cryptin rajojen sisällä. Se, tajusiko demoni oman tilanteensa nyt vai liian myöhään, oli kuninkaalle aivan sama. Hänen kustannuksellaan oli kuitenkin turha käydä leikkimään. Kuitenkaan hänellä ei ollut vielä mitään syytä käydä ilkeäksi demonia kohtaan, niin kauan kun tuo leikki nätisti hovissa, sai demoni ylellisyyttä ja mukavat oltavat. Jos kuningas pitäisi tästä lemmikistä enemmän kuin muista, oli luvassa vielä paremmat oltavat.

Heti kun mahdollista Demonin kysymykseen käytiin vastaamaan epämääräisesti. Oli parempi olla kiirehtimättä tämän pikku suunnitelman suhteen, tämän päivän tapahtumien johdosta ihmiset olivat nyt varpaillaan tovin jos toisenkin. Kerta Henry otti todennäköisesti Tsytanin tempauksen henkilökohtaisesti, ei demonin kannattanut näyttää pärstäänsä ihmistenilmoilla vähään aikaan. Aran myös epäili syvästi, ettei prinsessa yksin liikkunut kaupungin ulkopuolella. Toisin sanoen Aran saattoi antaa Tsytanille täysin mahdottoman tehtävän juuri nyt, mutta sehän ei ollut Aranin ongelma. Joko demoni yritti ja kuoli yrittäessään tai onnistui. Toisekseen, Aran ei halunnut vaikuttaa turhan pakkomielteiseltä tai innokkaalta idean suhteen.
Viinipullo laskettiin takaisin demonin viereen kun haltia käveli tuon ohitse huoneen reunalla sijaitsevalle divaanille. Oma pikari oli jo täytetty, joten kuninkaalla ei ollut mitään syytä kannella pulloa mukanaan.
Minun kuitenkin on pyydettävä sinua pysymään kaukana palvelijoistani. Yksikin alaiseni vielä ja olet arestissa linnan maagien seurassa Virne koristi yhä kuninkaan kasvoja, vihreän katseen kääntyessä takaisin demoniin "Hyviä alaisia kun on vaikea löytää nykyään.. hyvätkin osoittautuvat huonoiksi kaikkien vuosien jälkeen".


//HURRDURRHERPDERPEPEPREJFfsdk. If you know what I mean //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 02 Tammi 2013, 20:53

Oli aivan totta, ettei sopimus ollut sillä hetkellä tarpeellinen demonin lojaaliuden takaamiseksi, niin kieroutunutta kuin hänen uskollisuutensa parhaimmillaankin oli. Tsytan nautti tästä muuttumattomasta maailmantasosta ja sen heikkomielisistä asukeista, ja niin pitkään kun haltiakuninkaalla oli manaajat ja velhot puolellaan piteli tuo myös käsissään kaikkia valttikortteja. Demoni ei aikonut riskeerata terveyttään niin pitkään kun heidän kivuton yhteisymmärryksensä jatkuisi ja suippokorva pitäisi hänet kiinnostuneena. Hänenkään kärsivällisyytensä ei kuitenkaan ollut loputon, ja mielenkiinnon ehtyessä ylimielinen haltia tulisi nopeastikin huomamaan, ettei punainen osapuoli enää pelannutkaan korteilla.
Tsytan kohensi asentoaan altaan viileällä reunalla ja pyöritteli viinipikariaan rennolla liikkeellä. Heti kun mahdollista? Hän inhosi epämääräisiä lauseita kun niiden esittäjä oli joku muu kuin hän itse. Kokemuksen syvä rintaääni kertoi ilmaisun tarkoittavan haltiakuninkaan osalta heti ensitöiksesi, kun hän itse oli taipuvaisempi odottamaan vuosiakin jotta ihmisten tilanne rauhoittuisi. Toisaalta, hän tuumasi itsekseen maistaessaan jälleen viiniä, hän oli yhtä kaikki parasta kiirehtiä ennen kuin ihmishovin jäsenten täydellinen järjenpuute johtaisi siihen, ettei hänellä olisikaan prinsessaa esiteltäväksi niin kutsutulle isännälleen. Olisi luullut lyhyen elämän takaavan myös nopean päättelykyvyn, mutta sen sijaan se näytti vain taanneen sisäsiittoisuuden vaikutusten nopeutuvan kolminkertaisiksi pitkäikäisempiin rotuihin nähden. Demoni huokaisi itsekseen ja tuijotteli pikarinsa reunan yli. Oli surullista, ettei mitään sotaa varsinaisesti tarvittukaan. Haltioiden tarvitsi vain odottaa, että ihmisten yhteisö tuhoutuisi sisältä päin kun kruununperijä ei lopulta olisi kuin pelkkiä hampaita. Ellei sittenellei sitten

Tsytan oli ajatuksiinsa vaivuttuaan ollut vähällä unohtaa monarkin kun pidemmän miehen ääni jälleen tunkeutui hänen tajuntaansa ja katkaisi ajatusketjun, joka oli ollut muotoutumassa sangen lupaavaksi. Hän ryhdistäytyi ja käänsi punaiset silmänsä divaanille asettautuneeseen haltiaan vastaten virnistykseen.
On minullakin oikeus pieneen huvitteluun, hän näpäytti takaisin. Heidän tarkoituksensa on palvella, mitä muutakaan iloa heistä olisi?
Puolustautumisestaan huolimatta punahiuksinen ei aikonut koetella uhkauksen paikkaansa pitävyyttä. Hän hieraisi käsivarsiaan pyyhkien vesipisaroita niin tehdessään ja tarkisti lantionsa haavan todetakseen sen olevan niin siisti ja hyvälaatuinen että se suorastaan säteili viattomuutta. Tyhjennettyään vielä pikarinsa ja asetettuaan sen pullon vierelle hän pyöräytti hartioitaan ja könysi seisaalleen.
Tulen lähiaikoina tekemään lyhyen tiedusteluretken ihmisten pariin selvittääkseni, kuinka nopeasti he ovat laskemassa suojauksiaan tervehdyksemme jäljiltä. Sen perusteella mitä olen nähnyt siinä tuskin kestää kauan, ja kenties saamme nauttia prinsessan vierailusta jo keväällä. Tämän sanon ilmoittaakseni mihin olen matkannut, jos kutsunne jäävät vastaamatta.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2013, 00:12

Merkittävä, mutta silti huvittunut katse kohdistettiin demoniin, tuon huomauttaessa hänelläkin olevan oikeus pieneen huvitteluun. Miten sen nyt otti. Tietenkin demoni sai tehdä mitä halusi, niin kauan, kuin se ei suoranaisesti ollut kuninkaan käskyä vastaan. Auta armias jos demoni menisi ja ylittäisi kuninkaan käskyn, silloin ei punahiuksisella enää olisi hauskaa. Toisaalta, Aran oli samaa mieltä Tsytanin kanssa. Palvelijoiden tehtävä oli palvella, mitä muutakaan iloa heistä oli? Ei mitään, ei ainakaan kuninkaalle. Toki hän aikanaan oli huvitellut ties kuinka monen palvelijattaren ja no, palvelijankin kanssa, mutta omalta osaltaan moiset taisi olla jo takana. Aranin huvittelut kun olivat jo kasvaneet kierommille tasoille, ettei satunnaisesti isketyt palvelijat sitä huvittelua enää pystyneet tyydyttämään.
Uskot siis olevasi siinä asemassa, että voisit käskyttää palvelijoitani, puhumattakaan heidän kanssa leikkimisestä? Haltia kallisti pienesti päätään, katsoessaan demoniin .. Mutta koska pidän ajatusmaailmastasi, ehkä annan sinun jatkaa leikkejäsi tämän kerran.
Tsytan oli toiminut hyvin ja oli ehkä aikeissa toimia vielä enemmän kuninkaan mielen mukaan. Miksipä Aran ei siis soisi tuolle huvitteluja, mitä ikinä demoni saattoi haluta, niin kauan kuin se ei koskenut Aranin henkilökohtaista omaisuutta. Hänellä ei ollut syytä suututtaa demonia tai alistaa tuota kohtuuttomasti, ei sitten yhtään. Hänen piti palkita Tsytan, kuten isäntä palkitsi koiransa hyvin suoritetusta tempusta.

Demonin seuraavat sanat saivat kuninkaan naurahtamaan pienesti, samalla kun pikari laskeutui huulilta.
Henry saattaa olla tyhmä ja naiivi Haltia aloitti pyöritellen pikaria kädessään Mutta eivät hänen kenraalinsa. Heidän kaupunkinsa seisookin yhä vain, koska jotkut osaavat hommansa Lisäksi puolta lyhyemmät liittolaiset astuivat kuvioihin, mutta Kleth vuorella majailevista kääpiöistä tuskin on pitkäksi aikaa haittaa ehkä kuningas Tornhelmin jälkeläiset ovat yhtä helposti höynäytettävissä, kuin nuori prinssi Henry aikoinaan. Mitä luulet? Ajatus kääpiöiden kuningashuoneen kanssa leikkimisestä oli houkutteleva. Aran ei ollut tietoinen siitä, kuinka vahva liitto ihmisillä ja kääpiöillä oli, mutta mikä olisikaan kauniimpaa, kuin varastaa ihmisten liittolaiset omalle puolelleen? Tosin, Tornhelm saatikka kääpiöt ylipäätään eivät pahemmin olleet pitäneet yhteyttä haltioihin. Aran ei tuntenut nykyistä kääpiökuningasta, eikä hänellä ollut pakottavaa tarvetta tutustuakaan tuohon kääpiöön, jota Ikolokiksi kutsuttiin.
Mutta älä huoli. Kerta olen nyt saanut tiedon, mikset mahdollisesti kutsuun vastaa, en siitä sinua käy vainoamaan.. kuitenkin, olisin otettu, mikäli ilmoittaisit, ennen kuin lähdet pienelle.. retkellesi
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja harlekiini » 17 Tammi 2013, 23:02

Tsytan ei kommentoinut ääneen kysymystä hänen asemastaan, sillä uskoi monarkin voivan päätellä vastauksen muutenkin ja tyytyi kaatamaan lisää viiniä merkityksellisesti virnistäen. Häntä ei oltu kutsuttu linnaan palvelijoiden palvelijaksi vaan kuninkaan viihdyttäjäksi, ja demonin ajatusmaailman mukaisesti mikäli hän ei ollut jonkun alapuolella sijoittui hän heidän yläpuolelleen. Tasavertaisuus ei kuulunut hänen maailmankatsomukseensa. Kuten ei erityisemmin haltiakuninkaankaan; ehkä juuri suippokorvan luonnostaan pirullinen mielenlaatu vaikutti osaltaan tuon mielipiteisiin demoninsa tempauksista.
Hän nyökkäsi vastaukseksi pohdintoihin kääpiöistä ja jäi miettimään kuninkaan sanoja hetkeksi ennen kuin avasi suunsa. Hän ei ollut vaivannut päätään kääpiöilläkoko tällä maailmantasolla viettämänään aikana, jos aivan tarkkoja oltiin. Kääpiöt eivät sekaantuneet demonien asioihin eivätkä kovin monet demonit yrittäneetkään vääntää soranpurijoiden rautaista mieltä haluamaansa suuntaan. Nyt sodan saaman käänteen vuoksi tulisi olemaan paikallaan muuttaa totuttua kiinnostuksen puutetta ja perehtyä tarkasti lyhyeen kansaan, joka kuninkaan sanojen mukaisesti harrasti kirjaimellisestikin maanläheisempää ajattelua kuin ihmiset. Punahiuksinen ei yhtynyt Cúthalionin ehdotukseen taivutella kääpiöt puukottamaan ihmisiä selkään. Hänen tietämyksensä kyseisestä kansasta oli varsin vähäinen, mutta nekin tiedonrippeet riittivät vihjaamaan, että suunnitelma tuskin toteutuisi.
En tuota tiedä, herrani. En usko, että meillä on tarjottavana mitään, mikä heitä kiinnostaisi, eikä meillä riitä miehiä heidän uhkailuunsakaan. Arvelisin parhainta olevan odottaa, kunnes kääpiöiden ja ihmisten välit tulehtuvat itsestään, salamurhata muutama heidän silmäätekevistään ja lavastaa se ihmisten tekosiksi. Suunnitelma on vanha ja yksinkertainen, mutta hyväksi koettu.

Demoni joi viinipikarinsa tyhjäksi ja asetti sen lattialle odottelemaan palvelijaa, joka korjaisi sen pois vääntäytyen sitten jaloilleen. Istuminen oli kuivannut kosteuden hänen ihollaan lähes kokonaan ainoiden pisaroiden vieriessä hänen märkien hiustensa latvoista, joten hän ei uhrannut ajatustakaan pellavaliinoille, joita oli viikattu kylpijöitä varten. Maailmassa oli paljon asioita, joista hän ei piitannut.
Lähetän sanan. Olen kuitenkin täysin käytettävissänne talven yli. Tsytan kumarsi pyyhkäisten suoristuessaan hiuksensa kasvoiltaan. Jos sallitte, herrani, vetäytyisin toistaiseksi. Päivä on ollut sangen tapahtumarikas. Lisäksi oli pieni mahdollisuus, että hän törmäisi aamusella kohtaamaansa palvelijattareen aivan vahingossa ja voisi jatkaa tutustumistaan. Hän ei suuremmin elätellyt toiveita, mutta mahdollisuus oli aina olemassa. Kuninkaalle nyökättiin hyvästiksi ja demoni käveli rennoin askelin vaatepinkalleen pyöritellen varovasti kolhiintunutta hartiaansa. Hän pukeutui riittävästi ollakseen linnanväen silmissä säädyllinen, kasasi loput omaisuudestaan toiselle käsivarrelleen ja poistui tapansa mukaan rehvakkaasti kuin taistelukukko.



¤¤ Katso setä, minä lopetin pelin! Täng juu. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Tammi 2013, 01:38

Haltiakuningas kävi virnistämään demonin sanoille. Antoi kääpiöiden ja ihmisten välien tulehtua itsestään. Suorastaan kaunis ajatus, mutta sen toteutuminen saattoi viedä liian kauan aikaa. Jos Aranilta kysyttiin, halusi hän ihmiset pois Cryptistä, mahdollisimman pian. Pois tai orjuutettua, mihinkään muuhun ei tyydytty. Mikäli kääpiöistä tulisi liian suuri riesa siinä sivussa, aikoi Aran myös tehdä jotain noiden nujertamiseksi. Pysykööt vain pohjoisessa, kaukana haltioiden alueista. Tai mikä parempi: Poistukoot ihmisten mukana.
Tsytan kävi kuitenkin nousemaan ylös, ilmoittaen olevansa kuninkaan käytettävissä talven yli. Sanoja, joista Aran piti. Viinipikarinsa takaa Aran kävi virnistämään pienesti, demonin pyytäessä lupaa poistua paikalta. Päivä todellakin oli ollut tapahtuma rikas ja varmasti jokainen kaipasi omalta osaltaan lepoa tai omaa rauhaa. Tsytanille käytiin nyökkäämään hyväksyvästi, demoni sai poistua, kun oli siihen luvan pyytänyt. Haltia jäi istumaan paikoilleen, kutsuen ohimennen itselleen muuta seuraa. Ensin kuitenkin odotettiin, että demoni oli poistunut paikalta, sen pahemmin enää hyvästejä heittämättä. Tsytan oli ansainnut oman rauhansa ja mitä ikinä mielikään tehdä sen kanssa, kuningas ei enää tuntenut tarvetta käydä demonin aikaa kuluttamaan. Tai jakaa omaansa tuon punaisen paholaisen kanssa. Se oli kuitenkin varma, että demonia pidettiin nyt hieman enemmän arvossa, mitä aikaisemmin


// Katso sisko, minäkin! Nonono, thank youuuu. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron