Simpukka ja jousi


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1584

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Loka 18, 2012 12:30

Simpukka ja jousi

//Agna tänne//

Hyvässä aamusta vaalea hiuksinen nuori neito oli lähtenyt kävelemään kohti metsän uumennukseen. Hän oli ollut rannan seutuvilla hankimassa simpukoita ja muita sen sellaisia. Niistä hän ajatteli tehdä itselleensä koruja joita hän voisi joskus myydä, mutta ennen kaikkea sitä ennen hän tekisi niistä jauhetta. Jauhetta missä olisi tiettyjä aineita mitkä auttoivat tiettyihin sairauksiin ja kompekseihin.
Tällä kertaan hän ei kävellyt ollenkaan ihmisten alueella, koska näitä aineita hän sai muualta. Toisinaan hänen äytyisi päästä joskus ihmisten ranta viivalle, koska sielä oli tietty simpukka laji mikä kasvaa sielä päässä. Syy mitä ainoastaan haltia neito tiesi ainoastaan merien virrat. Sen simpukat hän hankkisi myöhemmin. Nyt vain hän vain keskittyisi mennä pois helposti sellaisiin paikoista mistä hänen päälle voisi hyökätä. Matkan aikana hän poimi tippuneita lehtiä, jonka hän asetti hiuksiinsa.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Marras 08, 2012 9:33

Aberec

Kirpeät syysaamut olivat täyttäneet Cryptin ja oli jälleen aika lähteä metsästämään. Kun sitä teki elannokseen, metsästäjä ei voinut katsoa vuodenaikaa, säätiloja tai aikaa, sillä jostain oli revittävä ruoka pöytään. Aberec veti kotonaan saappaat jalkaansa, tavallista lämpimämmän, pitkähihaisen takin päälleen ja pakkasi vielä taskuunsa varmuudenvuoksi lapaset, jos taukojen aikana haluaisi lämmitellä käsiään. Lisäksi hän pakkasi mukaansa pienen nyssykän jossa oli leipää, viimeisiä myyntikelpoisia hedelmiä ennen kylmää talvea joka estäisi niitä kasvamasta ja pari piikiveä joilla voisi saada kenties nuotion aikaan, mikäli kuivia puita löytyisi. Sen lisäksi hän asetti vyötäisilleen vyön, jossa oli sisällä melko pieni puukko hätätilanteita varten. Ovesta poistuessaan hän nappasi vielä mukaan uskollisen jousensa sekä viinensä, joka oli täynnä nuolia. Nyt hän olisi jälleen valmis lähtemään matkaan.

Metsän reunoille päästyään Aberec vilkaisi vielä kohti kylää ja mietti, oliko sinne varmasti jäänyt jotain välttämätöntä. Niinkin saattoi joskus käydä. Aber kuitenkin totesi, että kaikki tarvittava oli mukana, ja jatkoi matkaansa metsään. Hän ei ehtinyt kauaksikaan, kun näki vilauksen jotain melko valkeaa, mutta se hävisi saman tien puiden taakse. Mikähän se olisi mahtanut olla? Nyt jo kuuran valkaisemissa metsissä oli vaikea erottaa mitään vaaleaa, mutta Aberec ajatteli ottaa siitä selvää. Olento päästi mennessään vaimeita, tasaisia rasahduksia kunnes ne sitten loppuivat, kun olento ilmeisesti löysi piilonsa. Askelista päätellen tuo olento oli saattanut olla ihminen tai haltia, sillä ne olivat niin tasaiset. Kuka kumma olisi tähän aikaan metsässä hänen lisäkseen, paitsi ehkä toinen metsästäjä? Aberec päätti lähteä hiipimään siihen suuntaan, johon oli ollut kuulevinaan, että askeleet loppuivat.

//Täällä vihdoin! Anteeksi että kesti. :)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1584

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Marras 23, 2012 2:36

//anteeksi kestoni//

Poimiessaansa lehtiä mitkä kelpuuttivat matkan varrella niin osan hän pisti säästöönsä. Kuitenkaan hirveen paljon hän ei halunnut laittaa hiuksiensa sekaan, koska se olisi niin karmivan näköinen. Joistakin lehdistä ja mitkä kasvoivat puskissa niin hän tekisi niistä aromeita. Kun hän keskittyi omaan juttuunsa niin hän ei oikein huomannut ketää muuta ympärilläänsä. Kuulessaan rasahduksen niin siinä samassa hän kääntyi katsomaan ympärilleensä, että oliko jossakin hänellä uhkaaja. Varmuuden vuoksi hän asteli puun juurelle ja sieltä puun juurelle. Hän kevensi askeliaansa, että toinen kuulisi niin helposti missä hän liikkui. Samoin myös hän letitti vaaleat hiuksensa, että ei jäisi tiukan paikan tulleen mihinkään kiinni.
" Onko sielä joku? " Varovasti, mutta hellästi Suan kysyi.
Samaan aikaan hän liikkui toisen puun juurelle. Sää ei mitenkään haitannut nuoren naisen mieltä. Tuuli saisi pauhaa niin voimakkaasti kuin ikinä tahtoi.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Joulu 07, 2012 8:19

Aberec

Metsästäjä jatkoi askeleitaan siihen suuntaan mihin oli niitä alkanutkin ottaa ja lähestyi edessä seisovaa, jykevää puuta. Hän vilkaisi sen taakse nopeasti, mutta siellä ei ollut ketään. Sensijaan valkea väri lipui jo kauemmaksi ja Aberec päätti seurata perässä. Sehän saattoi olla vaikka vakooja, joka yritti liueta paikalta pois mahdollisimman nopeasti, tai sitten vaikka kotoaan eksynyt lapsi kun kerran oli niin hiljaa.
Mutta se siitä hiljaisuudesta piakkoin. Aber hätkähti hennon äänen kuuluessa puiden takaa, vaikka ääni olikin hiljainen. Haltia oli tarttunut huomaamattaan jouseensa, mutta hellitti otteensa kun astui lähemmäksi ja näki nyt edessään nuoren haltianaisen.
"Ai, anteeksi. Ajattelin, että täällä on joku ihan toisenlainen", Aberec selitti ja heilautti hymyillen käsiään.
"Mitä sinä teet täällä näin aikaisin ja näin kylmällä säällä? Eikö sinun tule kylmä?" Aber kysyi katsellessaan mekkoon sonnustautunutta naista, jonka hiukset oli palmikoitu ja joihin oli laitettu myös jonkinverran lehtiä. Asetelma näytti hyvältä, haltianainen näytti ihan metsänhengeltä. Hän oli kävellytkin niin hiljaa, että sitä olisi tuskin ihmisen korvin kuullut.
"Mutta aivan, käytöstavat", Aberec henkäisi ja asetti jousen olalleen, "minun nimeni on Aberec Elanya. Voit kutsua ihan vain Aberiksi."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1584

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti La Joulu 08, 2012 6:59

Pienesti Suanta kadutti se, että oliko kysymyksensä paljastanut hänet et henki on sitten vaarassa. Yhden puun takaa näkyi mies ja jännitetty jousi häntä kohden. Siinä samassa hän jähmettyi paikoilleen kauhistuneena. Miten haltia oli saalistamassa toista haltiaa, kuin hän olisi jotenkin paha haltia. Hän ei ollut mitenkään paha haltia. Ennen kaikkea hän ei halunnut mitenkään juuri nyt kuolla haltian ampuisena. Hän liimautui puutavasten. Toisen laskiessa jousen niin oli nuoren naisen hengitys edelleen tiehä.
" Miten niin ajattelit et olin jokin muu? " Äimentyneenä hän kysyi.
Oliko hänen askeleensa, kuulostaneet joltakin eläimeltä askeleelta. Miten miehen käyttäytyminen alkoi muuttua huomattavasti. Suan ei osannut oikein ajatella miten tässä pitäisi olla, joka oli äsken jousellaansa kohdistanut häneen.
" Matkustelen ja sade alkoi nyt vain sataa. Te olette aikaisin metsästämässä tällaisessa säässä. " Suan sanoi.
Nyt hän uskaltui olla nojaamatta puuta vasten ja asettaa kastuneita vaatteitaansa paremmaksi, että jotkin liikkua.
" On minulla kylmä. " Suan sanoi rehellisesti ja nosti pussukan mikä oli nähdätävästi tippunut säikähdyksessä.
Kuulessaan toisen äänen niin hän kohotti kulmiaansa. Pienesti uudelleen arvioitavan näköisenä hän katseli Abereciä.
" Hei Aber. " Haltia nainen sanoi ja niijasi miehelle kohteliaasti.
" Olen Suan Suner ja ihan pelkkä Suan vaan. " Perään hänen kasvoille tuli hento hymy.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Tammi 08, 2013 9:56

Aberec

Nainen näytti silminnähdin säikähtäneeltä, mutta olihan hänellä aihettakin. Ei Aberkaan olisi ollut mielissään, jos joku olisi edes vahingossa meinannut metsästää hänet tai osoitellut nuolella.
"En nähnyt sinua aluksi kunnolla, joten ajattelin, että saatoit olla eläin tai vaikka eksynyt lapsi", Aberec sanoi hymyillen ja kiirehti sitten korjaamaan:
"Mutta älä vain luule että osoittelen lapsiakin jousella aina kun löydän heitä jostain."
Nainen oli kuulemma vain matkustelemassa metsän reunamilla ja sitten oli alkanut sataa. Haltiamies nyökkäsi ja katseli taivaalle, niinhän se tosiaan teki. Räntää tuli taivaalta isoina, raskaina hiutaleina ja ne tunkeutuivat heti tilaisuuden saatuaan vaatekerrastojen ja maakerroksien läpi kastellakseen kaiken, mihin osuivat. Nainen esittäytyi Suaniksi, ja hänellä oli kuulemma kylmäkin. Aberec ei voinut olla tuntematta myötätuntoa, joten otti selässään kuljettamasta nyssykästä lapaset jotka olivat vielä aivan kuivat ja lämpimät, ja ojensi ne Suanille.
"Hauska tavata sitten, Suan. Otahan nämä niin tarkenet paremmin, vaikka ne voivatkin olla sinulle hieman isot", Aberec tarjosi vihertäväksi värjätystä langasta kudottuja, pehmoisia lapasiaan ja asteli lähemmäksi naista.
"Haluatko tulla metsästysseurakseni? Liikut niin hiljaa, ettet luultavasti olisi häiriöksikään. Vai kuvottaako eläinten ampuminen sinua? Ymmärrän kyllä senkin, jos näin on", Aber ehdotti sitten ja hymyili hieman.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1584

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Tammi 08, 2013 11:02

Pienesti hän ihmetteli miten häntä voisi luulla eläimeksi tai lapseksi. Jollakin tavalla oli ihan mukavaa, että hänet oli luultu lapseksi, mutta kuitenkin jousen osoittaminen häntä kohti oli hieman pelottava asia. Onneksi toinen korjasi lauseensa nopeasti, että ei tarvitsisi enempää pelätä. Ainakin ulkoisesti mies ei näyttänyt siltä, että ampuisi lapsia noin vain.
Perään ajateltuna, että mitä olikaan sanonnut ei olisi kai pitänyt sanoa. Hieman uteliaasti hän katsoi mitä toinen oikein kaivoi laukustaansa. Hämmentyneenä Suan katsoi Aberia ja lapasia. Suan ei halunnut olla epäkohtelias ja niin hän päätti ottaa lapaset vastaansa. Lapaset tuntuivat todella ihanilta ihoaa vasten. Ne olivat niin pehmeitä ja kuivat sisältä.
" Kiitos. " Suan sanoi.
Hänen oli pakko laittaa lapaset myös poskilleensa. Rentoutunut ja iloinen hymy oli tytön kasvoilla.
" Nämä ovat todella sopivat kädelleni. "
Miehen kysymys hieman yllätti Suania. Nähtävästi mies ei ole saanut minkäälaista onnea metsästyksessäänsä, koska hänkin meinasi olla nuolen vastaan ottaja.
" Voin minä lähteä hyvinkin. Eikä se oikein kuvota minua ampuminen eläintä kohti. "
Se hän oli normaalia ampua jonkun eläimen syötäväkseen.
" Kai olet menossa syötämäksi varten vai? "
Jotkut saattoivat tappaa huvikseen tai nahan vuoksi ja silloin lihaa jäisi turhaa pilaantumaan luontoon.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Tammi 30, 2013 4:19

Aberec

Nainen otti lapaset vastaan, ja haltiamies oli siitä mielissään. Eihän sitä nyt kannattanut lähteä ulos palelluttamaan itseään, joten hyvä vain, että tämä sai jotain päällepuettavaa.
"Hyvä, etteivät ne ole liian isot", Aberec naurahti ja mietti, mahtoiko tytöllä olla iso käsi vai oliko hänellä itsellään sen sijaan pieni käsi. Tai kenties lapaset vain antoivat sen verran periksi, että ne tuntuivat heidän kummankin käteen sopivilta. Tai sitten Suan tykkäsi vähän väljemmistä lapasista. Eipähän ainakaan kiristänyt kättä.
Suan myös suostui tulemaan mukaan metsästysretkelle. Häntä ei eläinten ampuminen kuvottanut, joten hän sopisi reissulle hyvin. Kunhan hän vain osaisi olla hissuksiin, etteivät eläimet säikähtäisi.
"Ruuaksi minä ajattelin jotain ampua. Liha on loppunut ruokakomerostani, joten jostainhan sitä täytyy saada lisää. Ja lajilla ei ole niinkään väliä, lintu olisi mukavaa vaihtelua mutta kyllä minulle jokin neljällä jalalla käveleväkin käy", mies vastasi hymyillen ja viittoi sitten metsään päin.
"Tulehan, etsitään jotain. Voit ilmoittaa jos näet jonkun sopivan kokoisen eläimen. Voisit vaikka tulla syömäseuraksenikin, jos löydämme polttopuiksi kelpaavia oksia täältä." Polttopuita löytyisi vain, jos ne eivät olisi lumen kastelemia. Muuten oksista nousisi vain lähinnä paha haju, eikä niinkään tulta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1584

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Helmi 03, 2013 1:50

Pienesti Suan naurahti miehen sanomalle.
" Onneksi ne eivät ole lian pienetkään. "
Toisinaan se olisi aika mahdotonta, koska miehillä oli aina isompi käsi. Ei sitä voisi koskaan tietää milloin vastaan tulisi pieni käsinen mies.
" Vai, että lintua ajattelit saada. Lintu on aika vaikea napata, jos se ei ole fasaani. " Suan sanoi.
Pientä jännitystä oli haltia naisessa, koska halusi kovasti nähdä miten taidokkaasti toinen saisi linnun kiinni. Linnussa oli haastetta, koska ampumis piste oli pienempi, kuin kauriin tai muun nelijalkaisen.
Iloisena Suan nyökkäsi Arbecille, että mielellään voisi syödä miehen kanssa.
" Keskitytään ensimmäiseksi et saat kaadettua linnun alas. "
Haltia nainen asteli miehen perässä ja jokainen askel astuttiin samaan jälkeen. Hennoilla silmilläänsä hän katseli ympärilleen ja etsi merkkejä luonnosta missä voisi olla lintu piileskimässä. Yleensä tähän aikaan linnut lentäisi hyvin etelään missä olisi lämmintä ja ravintoa olisi enemmän. Jotenkin tuntui siltä tätä vauhtia he eivät saisi kaadettua lintua. Siksi Suan pysähtyi ja laittoi kädensä suunsa eteen. Puhallus ja nuoren haltian suusta tuli lintumaisen äänen. Jos tällainen linnun ääni houkuttelisi lähemmäksi toista.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Maalis 07, 2013 8:58

Aberec

Haltiamies naurahti naisen sanomalle. Oli totta, että oli myös hyvä etteivät lapaset olleet liian pienet. Sehän nyt vasta olisikin ollut noloa, jos naisella olisi ollut suuremmat kädet kuin miehellä... Tai vähintäänkin kummallista.
Suan totesi, että lintu olisi vaikea napattava, ellei kyseessä ollut suurikokoisempi. Hän oli oikeassa, sillä linnut olivat melko pieniä ja vielä kaikenlisäksi lensivät, ja vielä senkin lisäksi ne lensivät yleensä aika korkealla. Siispä Aberec olikin etsimässä jonkin näköistä kanalintua, kuten vaikkapa juuri fasaania. Kaikenlisäksi fasaani oli hänen mielestään oikein hyvää, sillä sen maku ei juuri eronnut kanasta. Kanoja sai kuitenkin vain ostamalla niitä maanviljelijöitä, ja Aberec metsästi ruokansa mielummin itse.
"Olet oikeassa, se on vaikea", mies vastasi lopulta nyökäten ja vilkaisi naista, "mutta minä pidän haasteista."
Suan suostui myöskin ruokaseuraksi mikäli he nyt jonkun saaliin sattuisivat nappaamaan.
"Keskitytään keskitytään", Aber naurahti ja otti jousensa paremmin käsille, kuitenkaan jännittämättä sitä vielä.
Matka taittui varovasti lumessa kävellen ja Aberec pälyili kovasti ympärilleen näkemättä kuitenkaan lintuja. Juuri, kun hän oli ehdottamassa että he ottaisivat helpomman kohteen tähtäimeen, Suan päästi käsiensä avulla suustaan lintumaisen äännähdyksen. Aberec seurasi kiinnostuneena, mitä äänestä seuraisi. Hän nosti sormen huulensa eteen kuultuaan vaimeaa kahinaa, ja samassa pari pulleahkoa kyyhkyä lehahtivat läheiselle oksalle istumaan. Aberec tähtäsi varovaisesti oksalle jousellaan, ja laukaisi sitten nuolen. Kuului vaimea suhahdus kun nuoli kimposi matkaan napaten oksalta mukaan toisen kyyhkyistä. Nopeasti mies veti viinestään toisenkin nuolen, mutta kyyhkyn kaveri oli jo ehtinyt lentää niin kauas ettei sitä olisi hyödyttänyt enää ampua.
"Loistava houkutteluääni", Aberec kehui ja kävi sitten poimimassa maasta alas ampumansa linnun keräten myös nuolen talteen.
"Nyt meillä on yksi kyyhky, mutta se ei ihan vielä riitä jos mielimme kummatkin saada ruokaa", pitkähiuksinen haltia totesi kulmiaan rypistäen.
"Jatketaan matkaa."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1584

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Maalis 10, 2013 4:46

Olihan se normaalia, että miehet halusivat haastetta aina. Se sai Suanin naurahtamaan, mutta lopulta päätti vain hymyillä et naurunsa karkottaisi linnut pois luotaansa. Suan jännitti miten hyvin pystyisi äänelläänsä kutsua lintua luokseen. Kaksi tipua tuli oksalle niin hänen katseensa kääntyi katsomaan Arbereciä. Miten mies käytti jousta ja nuolta ja se taito oli hienon näköistä. Miten nuoli lähti jousesta lintua kohtaan ja asui oli Suan tyytyväinen lopputulokseen. Hänen taidollaansa he saivat narratuksi jotakin.
" Sehän meni taitavasti. " Suan sanoi.
Nyökytykselläänsä päätäänsä hän otti kiitollisuutena vastaan hänen äänestäänsä.
" No toivottavasti auttaa saamaan lisää lintuja kiinni. " Suan asteli hiljaisesti toisen vierelle.
Yksi ei kylläkään riitä, mutta vielä yksi linnun saaminen ei vielä riitä, koska silloin miehellä ei ole varastossa yhtään mitään. Taitavasti Suan käveli ja välillä ja päästi huijaus ääntä. Välillä kannatti olla myös hiljaakin et kuulisivat missä liikkui lintuja.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Huhti 05, 2013 9:54

Aberec

Aberec arvosti sitä, miten vakavasti Suan otti metsästämisen. Hän ei kysellyt turhia ja tarjosi apuaan auliisti, kun kerran osasi matkia hyvin lintuja. Suan myös ymmärsi liikkua hiljaa, mikä oli oikein hyvä. Aber olisi voinut nauttia tällaisesta metsästysseurasta vaikka aina. Hän päätti, että jos aikaa jäisi myöhemmin, niin hän voisi ehkä pyytää Suania opettamaan tuon lintuäänen hänelle itselleenkin. Siitä olisi paljon hyötyä metsästäessä.
Haltiamies nyökkäsi kiitokseksi kehuista, kun Suan sanoi laukausta taitavaksi. Aberec oli itsekin osumaan tyytyväinen, sillä kyyhky ei ollut kovin iso.
Suan päästi lintuäänensä uudelleen välillä ja Aberec näki lopulta lumessa sen, mitä oli tullutkin hakemaan. Fasaani! Se käveli heistä hieman alle kymmenen metrin päässä, ja mies kyyristyi varovasti jännittäen samalla jousensa. Hän päästi nuolesta irti, ja se osui fasaaniin.
"Loistavaa", hän sanoi seuralaiselleen hymyillen, ja lähti kävelemään kohti pulleaa fasaania. Kesken kävelyn hänen jalkansa kuitenkin osui jonkinnäköiseen kuoppaan. Aberin suusta pääsi hämmästynyt äännähdys kun jalka upposi polveaan myöten koloon, ja kun hän yritti kiskaista sen irti, sortui maa hänen toisenkin jalkansa alta. Haltia ei edes ehtinyt huutaa säikähdyksestä, kun huomasi makaavansa selällään jonkinlaisen tunnelin suuaukolla. Tiputus ei ollut pitkä, vain pari metriä. Se oli kuitenkin ollut hyvin piilotettu, sillä Aber ei ollut sitä huomannut.
"Suan!" Aberec huusi maanpinnalle kuopasta, "Täällä on jonkinlainen tunneli. Ota fasaani, mennään katsomaan mihin se johtaa!"
Aberec huusi pinnalle ehdotuksensa ja katsoi sitten silmiään siristellen tunneliin, joka oli aika pimeä.
"Eihän meidän tietenkään ole pakko, jos sinua pelottaa. Tuolla on aika pimeää", mies huikkasi vielä ja nosti kätensä ylös kokeillen, ylettyisikö hän kuopan reunaan. Kädet ylsivät kuopan reunaan nipin napin vaikka Aberec olikin aika lyhyt, joten he pääsisivät kyllä kuopasta pois tutkittuaan tunnelin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1584

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Huhti 05, 2013 10:45

Hieman hämillään Suan oli taidostaansa, koska ei ollut mikään hyvä kosiskelija. Edes muille haltioille tai edes eläimillekin tulee kömpelyykisiä vastaan ja nyt linnun äänellä hän puhuu kosiskelumaisesti ja ääni oli välillä urospuolisen (yritti kuulostaa sellaiselta) tai naaraan ääni mikä oli tietenkin luontevampi hänelle. Eihän kuitenkaan halunnut kuulluttaa itseäänsä kiimaisena naaraana.
Itsekkin huomatessaan fasaanin hän pysähtyi Aberecin taakse, että lintu tuli lähemmäksi metsästäjän luokse. Nyt toisella oli hyvä ampua. Ei ollut epäilystäkään, että toinen ampuisi lintuun. Eihän Suan turhaan kehunnut toista ampuma taidostaansa. Suan asteli puun takaa katsomaan miten ison kokoinen fasaani olikaan ollut. Miehien lumi askeleleen jälkiä pitkin kipiteltiin perässä.
" Miten pullea fasaaniin osuitkin. " Kehuttiin toista.
Silmät kääntyivät mieheen, joka oli astunut liian kevyeeseen lumeen. Oli ihan vain hyvä kävellä tähän mennessä miehen jäljessä. Suan piteli etäisyyttä, että lumi imaisi häntä pohjaan.
" Haenko kepin tai jotakin millä pääsisit paremmin ylös? " Suan sanoi ja alkoi jo kääntyä takaisin päin.
Nopeasti Suan käänsi katseensa takaisin, kun kuuli nimensä huudattavaksi.
" Aberec! " Suan huudahti takaisin ja asteli varovaisesti kuopan reunamalle.
Tyytyväisen huokauksen Suan päästi, koska näki et toinen ei ollut mitenkään loukkaantunut. Kuulessaan tunneli niin tyttö käänsi ympärilleensä, että oli paikka jotenkin jonkun asuin aluetta tai jokin metsästysmaja. Hetken aikaa halta tuumasi, mutta nopeasti tuumaukset muuttuivat varmoiksi. Fasaani käteen ja varovasti liu'uttiin alas.
" No mennään kattoo mitä tunnelista löytyy ja toivottavasti sinua ei pelota. " Suan sanoi ja törkkäsi linnun miehen hoiviin.
Suanin piti sormen päitä seinää vasten et jos muuttuisi eteen päin mentäessä. Mitä syvemmäksi mentiin niin sitä tunkaisempi haju tuli, vaikka oli osiltain raikas. Ehkä ilma kiersi, mutta ei niin paljon. Jalkapohjaan tuli pieni este mikä sai hänet hetkeksi kompuroimaan.
" Siinä pieni kynnys. Eikö sinulla mahtaisi olla mikään öljyä mukana? "
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Huhti 12, 2013 10:06

Aberec

Suan näytti huomattavasti säikähtäneemmältä Aberecin putoamisesta kuin hän itse oli, mutta ei Aberec ollut mitenkään loukkaantunut. Hän vain hymyili Suanin tullessa kuopan reunalle. Suan laskeutui kuoppaan myös, ja Aber väisti häntä ettei jäisi alle.
"Mikähän tämä tunneli on? Toivottavasti se ei ole kenenkään koti, ettemme häiritse heidän asumistaan", haltia mietti ääneen ja vilkaisi Suania mikäli tällä olisi joku mielipide asiaan. Nainen törkkäsi miehen ampuman fasaanin tämän syliin, ja Aberec virnisti sille, mitä hän sanoi.
"Eihän minua tietenkään pelota, ei tämä ole ensimmäinen tunneli, jonka tutkin", hän vastasi naurahtaen ja kiinnitti linnun selkäänsä kyyhkyn seuraksi. Jos he löytäisivät tulta, heillä voisi nyt olla ihan riittävästi syötävää. Jospa he vaikka söisivät fasaanin, ja Aberec voisi viedä kyyhkyn kotiinsa syötäväksi myöhemmin. Tai no, eihän sitä koskaan tiennyt, jos luolasta tai maanpinnalta löytyisi yhä lisääkin syötävää. Aberec lähti kävelemään Suanin perään kun tämä oli jo mennyt hänen edelleen. Hän pysytteli lähellä naista siltä varalta, että jotain merkillistä tapahtuisi. Jonkin matkaa käveltyään Suan melkein kompastui ja Aberec hätkähti hereille ajatuksistaan. Hän ylitti Suanin ilmoittaman kynnyksen varovasti ja mietti sitten, kun nainen kysyi, oliko hänellä öljyä.
"Ei taida valitettavasti olla, en ajatellut tarvitsevani sellaista... Meidän pitää nyt pärjätä tunnustelemalla. Jos käytävän päässä on vain umpikuja, voimme aina palata takaisin", Aberec sanoi olkapäitään kohauttaen ja ohjasi sitten Suanin jatkamaan eteenpäin.
Pian Aberec näki pimeydessä edessään pienen valonlähteen, tai käytävä näytti jotenkin vaaleammalta. Heidän eteensä tuli vanha, puinen ovi, joka kuitenkin näkyi käytävässä hyvin huonosti. Sen raoista tuli käytävään hyvin vähän valoa, mutta kuitenkin sen verran, että ovesta näki että se oli tehty laudoista. Aber siristeli silmiään ja seisahtui paikalleen.
"Ovi", hän totesi sitten ääneen, vaikka Suan varmasti olikin jo tajunnut, että heidän edessään tosiaan oli ovi.
"Sieltä tulee vähäsen valoa, ehkä siellä on luola josta on kaivettu ilma-aukko pinnalle ja aurinko pääsee paistamaan onkaloon. Pitäisikö meidän mennä sisään? Asuukohan siellä joku?" Aberec kysyi naisen mielipidettä ja jäi sitten odottamaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1584

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Kesä 24, 2013 12:54

" En uskoisi, että tämä olisi jonkun taloa. Tämä ei ole niin siisti tai voihan tämä olla jokin mökki minne he tulevat harvoin. " Suan sanoi.
Hän uskoi, että paikka ei olisi niinkään toisen asuttava talo. Jos olisi tämä asuttava talo niin käytävä olisi paljon siistimpi ja turvallisempi. Suan naurahti Aberecin vastalauseille. Eiköhän kaikki olleet jossain vaiheessa elämässäänsä kävelleet tunneleissa ja jossakin ihmeelisimmässä kolkissa.
" Olisi paljon helpompaa nähdä eteensä. " Suan sanoi, kuin yritti puolustella öljy sanaansa.
Varovasti Suan asteli eteen päin ovea kohti. Tuumasi mieshalötian sanoja. Hän päätti koputtaa ensin oveen. Jos sieltä vastattaisiin niin oven toisella puolella olisi asukas. Ytimekkään, mutta ystävällisen lyönnin hän vetäisi oveen. Odotti hetken, kun se oli myöntävä merkki siitä. että toisella puolella ei ole ketään.
" Ei ole nähtävästi ketään. Mennään vain sisään. " Suan sanoi pienellä innostuksella.
Hänen uteliaisuudensa voitti. Varovasti hän kokeili ovea, että oliko ovi auki. Ovi avautui naristen auki. Edessään he saivat nähdä pienen tupan missä oli sänky, pieni keittiö, tulisija ja keskellä huonetta pöytä ja pari tuolia. Rohkeasti haltia nainen asteli tupaan. Huomasi, että takan vieressä oli puun palasia mitkä olivat pölyssä.
" Nähtävästi tätä paikkaa ei ole pitkään aikaan käytetty. " Totesi Suan.
Tupa näytti hyvin viihtyisältä paikalta, vaikka oli hieman pölyä kerääntynyt jokaisee paikkaan. Pienestä raosta valoakin tuli mikä sai huomaamaan, että he olivat puun alla suoraan melkein.
" Hieno. " Lipui naisen huulilta.
Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia