Kirjoittaja Agna » 11 Marras 2015, 10:57
Aberec
Suanilla oli hyvä pointti isoista eläimistä; nainen oli sitä mieltä, että isompi eläin olisi lähtenyt mielummin metsästäjää pakoon, kuin jäänyt taistelemaan.
"Olet osittain oikeassa", Aberec aloitti ja nyökkäsi myöntävästi, "mutta monesti esimerkiksi poikasiaan puolustavat emot käyvät herkästi metsästäjän kimppuun. Toisaalta on surullista tappaa perheiden emoja, varsinkin, jos tajuaa, että poikaset ovat yhä lähellä. Silloin tekee mieli viedä poikasetkin. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? En haluaisi kuulostaa julmalta, mutta minusta on parempi metsästää myös emon poikaset jos ne ovat lähettyvillä, sillä ne saattavat olla niin pieniä, etteivät pärjäisi luonnossa yksin. Silloin ne luultavasti joutuisivat vain haaskeille." Aberec ei pitänyt poikasten metsästämistä pakollisena, mutta silloin tällöin se saattoi olla paras vaihtoehto. Jos poikaset kuitenkin näyttäisivät jo täysikasvuisilta, ne olisi parempi jättää metsään, sillä silloin joku toinen metsästäjä saattaisi hyötyä niistä enemmän, tai ne voisivat kasvaa vielä isommiksi jotta niistä saisi paremmat lihat.
Mies tarkkaili tulta ja sen yläpuolella kypsyvää lihapataa. Hyvä tuoksu alkoi hiljalleen leijailla myös lihasta, ja haltia veti syvään henkeä arvioidessaan lihan kypsyyttä.
"Olet hyvä maustamaan lihaa. Se tuoksuu erinomaiselta", Aber kehui Suania ja soi tälle ystävällisen hymyn. Mies tosin ajatteli, että kaikki naiset olivat syntyneet hyviksi kokeiksi, joten se ei kai ollut mikään ihme. Hän pohti hetken, mahtoivatko ihmisnaiset olla samanlaisia - hyviä leipureita, kokkeja ja yrttien taitajia. Haltiat olivat kuitenkin aina olleet lähempänä luontoa, joten osaisivatko ihmiset käyttää sen antimia yhtä taitavasti?
"Oi, kiitos kun kysyit. Otan hukkapalat mielelläni mukaan", Aber vastasi myöntyen ja otti vyötäisiltään yhden nyssykän, jossa oli kuivuneita lihanpaloja sisällä. Ne olivat jo kovettuneet melko kuiviksi pitkän ikänsä takia, mutta mies lappoi muitta murheitta uudet palaset niiden sekaan ja sulki pussin suun. Kotona hän laittaisi palaset kuivumaan, etteivät ne mätänisi. Suan näytti myös löytäneet pari lautasta, jotka näyttivät kunnostaan päätellen vanhoilta. Se ei kuitenkaan Aberecia haitannut. Hän oli syönyt ruokaa pahemmankin näköisiltä lautasilta, joten nämä näyttivät oikein hyviltä.
"Lintu alkaa olla valmista", mies vastasi sitten ja nosti padan varovasti pöydälle viileällä oksalla, ettei polttaisi käsiään pataan. Kylmä pöytä sihahti hieman, kun sille laskettiin kuuma astia, mutta pohja viilenisi nopeasti.
"Meidän kannattaa syödä heti kaikki, ettei lintu jäähdy", Aber huomautti, sillä luolassa oli kuitenkin kylmä, eikä lintu pysyisi lämpimänä ikuisesti. Hän antoi Suanin ottaa ensin.
"Ota vain niin paljon kuin haluat että tulet täyteen, minä voin syödä loput", mies ohjeisti ja laittoi Suanin jälkeen ruokaa lautaselleen. Hetken puhalleltuaan lintua hän otti palan sormiensa väliin ja maistoi. Se maistui oikein hyvältä ja jotenkin raikkaalta täällä ulkoilmassa, vaikka eiväthän he varsinaisesti ulkona olleet. Maan alla vain.
"Tämä maistuu yhtä hyvältä kuin tuoksui. Meidänhän pitäisi perustaa ravintola!" Aber vitsaili ja naurahti hieman jatkaen sitten porkkanoiden pariin. Porkkanatkaan eivät maistuneet pahalle huolimatta siitä, etteivät ne olleet vastapoimittuja. Yrtit saivat kaiken maistumaan hyvälle, joten Aber söi ateriansa hyvillä mielin.
//Anteeksi taas ihan SUPER pitkästä kestosta, koulu vie tosi paljon aikaa. :(