Simpukka ja jousi


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Heinä 16, 2013 8:37

Aberec

Suan ehdotti, että tämä maan alle kaivettu monttu voisi olla jonkun mökki, väliaikainen asunto johon mahdolliset omistajat tulisivat vain harvakseltaan piipahtamaan. Se voisi olla totta, Aberec mietiskeli itsekseen. Oli totta, että asuintaloksi käytävä oli melko hankalakulkuinen ja vaarallinenkin. Se voisi silti olla helppo esimerkiksi metsänhengen tapaiselle, karaistuneelle metsänkävijälle, mutta asumus ei muistuttanut kyllä mitenkään muuten henkiolennon asuinsijaa. Sivuseikat sikseen, Suan oli päättänyt koputtaa oveen. Jos kukaan ei vastaisi, ei paikka olisi asuttu tai sitten asukas olisi muualla. Ovessa ei kuitenkaan ollut lukkoa, mikä tuki teoriaa siitä, että kukaan ei asunut kyseisessä paikassa.
"Sisään siis", Aberec myöntyi, kun koputukseen vastasi vain pimeys ja hiljaisuus. Ovi avautui narisevan äänen saattelemana, mutta ilmeisesti helposti.
Tunnelin päässä olevan oven takana avautui kerrassaan mukavan näköinen, vaikkakin likainen pieni kämppä, josta löytyi kaikki asumiseen tarvittava peruskalustus. Oli sänky jossa nukkua, tuoleja joilla istua, ja jopa keittiöön verrattavissa oleva pieni tulisija ja puisia työtasoja. Työtasojen vieressä oli pesusoikko joka oli kuitenkin ilmeisesti tyhjä tällä hetkellä, sillä kukaan ei ollut tuonut siihen hetkeen vettä.
"Siltä näyttää", Aberec vastasi, "tai sitten tätä paikkaa ei käytetä näin kylminä vuodenaikoina ja se näyttää sen takia asumattomalta. Ken tietää."
Aberec asteli keskemmälle taloon. Hän istahti sängylle, joka oli pakkasen takia kylmä, mutta mukavan pehmeä. Hän kantoi yhä mukanaan heidän tämänhetkistä metsästyssaalistaan, ja tajusi sitten ehdottaa ruokailua.
"Onko sinulla nälkä? Täällä on polttopuita ja tulisija ja astioita, joten voisimme ehkä paistaa linnut. Hyvällä tuurilla kaapeista voi löytyä yrttejä, joilla maustaa ruoka ellei sinulla sitten satu olemaan mitään mukana jossain takataskussa", Aber vitsaili hymyillen ja otti linnut esiin tarkkaillen niitä. Hän kiinnitti huomiota Suanin sanoihin kun tämä ihaili heidän sijaintiaan: he olivat puun alla.
"Oikeassa olet", haltiamies hymähti ja katseli paikaltaan rakoa, josta tulvi valoa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1582

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Elo 06, 2013 11:44

Aberin kysäisy osui oikeaan kohtaan. Hänellä oli nälkä ja oli hieman jäissään. Lapaset eivät oikein lämmittäneet koko kehoa. Toisaalta pieni arvelu piili naisen mielessä. Olisiko heillä oikeus käyttää tätä paikan antimia? Jos käyttäisi valmiina olevia halkoja takan lämmittämiseen. Toisinaan Suan uskoi, että siitä ei olisi haittaa, kun halotkin olivat tomun alla enemmäkseen.
" On minulla nälkä, mutta olisiko soveliasta kuitenkin käyttää toisen takkaa? " Suan kysyi haltialta.
Kädetäänsä hän laski lapaset ja asetti ne pöydälle. Samassa hän alkoi myös kaivaa pikku pusuukkuunsa. Se oli pieni, mutta sisältä erittäin ison kokoinen. Sieltä löytyi aikalailla monta erilaista yrttiä mitkä hän asetti pöydälle.
" Minkälaisista yrteistä pidät? "
Olisi sinäänsä hyvä tietää toisen makun, että pystyisivät sitten paremmin kypsentää linnut. Ei tulisi ylimääräistä työtehtäviä. Nopeammin saisi myös vatsankin täyteen.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Syys 01, 2013 3:01

Aberec

Haltiamies nousi seisomaan ja vei metsästämänsä linnut pöydälle, joka sijaitsi tulisijan vieressä. Suan saisi tehdä niille mitä halusi, sillä tunsi yrtit varmaan paremmin.
"Minulle käyvät kaikenlaiset yrtit, käytä siis jotain, joka sopii sinun mielestäsi lintuihin. Annan sinulle vapaat kädet sen suhteen", Aberec sanoi hymyillen ja katseli yrttejä, jotka Suan oli laittanut pöydälle. Osa niistä muistutti ruohoa, osassa oli selkeät lehdet ja jotkut olivat pieninä murusina. Aberec tiesi loppujenlopuksi yrteistä aika vähän, sillä hänellä oli kotonaan vain tiettyjä mausteita ja yrttejä, joita hän laittoi ruokiinsa. Pöydällä olevista yrteistä hän ei tunnistanut omasta mielestään yhtäkään, joten ei viitsinyt valita mitään.
"Minä voisin yrittää sytyttää tulen. Savu menee tuosta ilmaraosta ulos niin tänne ei ainakaan tukehdu", Aber sanoi ja osoitti aukkoa, josta tuli valoa tähän pieneen kämppään. Hän asteli tulisijan viereen ja asetteli hieman vinoon menneitä polttopuita paremmin toistensa päälle, ja laittoi väleihin kaarnaa. Puun kaarna syttyi huomattavasti helpommin kuin itse puu, ja puut saattoivat olla kaiken lisäksi hieman märkiä. Sen verran kauan ne olivat lojuneet kaiken kylmyyden ja talven keskellä. Aberec kaivoi taskustaan piikivet, joita kuljetti mukanaan tällaisten tilanteiden varalta. Hän kuitenkin epäröi vielä.
"Suuttuvatkohan tämän paikan omistajat, jos käytämme polttopuita?" hän kysyi puoliksi itseltään, puoliksi naiselta ja katseli sitten ympärilleen. Sängyn vieressä seinustalla oli iso pino lisää halkoja, mutta olihan toisten puiden käyttäminen silti vähän epäkohteliasta.
"Jos laitamme tämän paikan muistiin, niin voin tuoda tänne kotoani lisää polttopuita korvaukseksi huomenna. Voit muistuttaa minua vielä kun lähdemme, siltä varalta että unohdan", hän sanoi ja hankasi piikiviä yhteen. Kipinät lentelivät kivistä ja saivat haltian kasvot valaistumaan hetkeksi. Kun kipinöitä oli tarpeeksi, ne tarttuivat nuotiossa olevaan kaarnaan ja saivat ne kytemään hiljaa. Aberec puhalsi varovasti pieneen liekkiin, ja sai sen kasvamaan. Pikkuhiljaa tuli tarttui puihinkin, ja nuotio alkoi lämmetä.
"Kas noin", mies sanoi tyytyväisenä ja nousi seisomaan auttaakseen Suania lintujen nylkemisessä.
"Saanen kysyä, että mikä mahdat olla ammatiltasi? Kasvatatko yrttejä tai jotain vastaavaa?" Aberec veikkasi ja alkoi nyppiä höyheniä linnuilta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1582

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Syys 03, 2013 7:27

Saadessaan vapaat kädet yrtteihin niin alkoi mielikuvitukset nousta pintaa. Purkkien seassa oli pari uutta yrttiä niin haluisi kokeilla niitä. Kunolla hän ei uskaltanut tehdä päätöstä. Ehkä kuitenkin kannattaa tehdä normi tasotyylistä, että miehellekin kelpaisi syötäväksi. Ainakin nyt aluksi hän alkoi nykiä sulat pois. Pienen kangaskassin hän löysi lojuvan pöydästä niin siihen hän ajatteli laittaa sulat ja höyhenet. Myöhemmin niistä voisi tehdä jotakin. Mitä luonto antaa sitä kannattaa säästellä pienellä motolla tehtiin.
" Aika uskaliasta antaa vapaat kädet naiselle. " Suan sanoi ja nykiessään lintua niin hänen oli pakko mietiskellä miten toinen luotti häneen.
Arberecin sanoessaan sytyttävänsä nuotion niin automaattisesti hän nyökytteli päätäänsä, että se kelpasi. Hänelle tuli vasta mieleen halkojen käyttäminen mitä Arber sanoi hänelle. Pohdittavasti hän katsoi toista.
" No toivosti savua ei tule pahasti. Näkyisyys pysyisi hyvänä. Kai sitä voidaan lainata, jos tuomme takaisin. "
Hänestä tuntui siltä, jos he tarvitsevat jotain niin he saavat, jos he auttavat jossain vaiheessa jotakin muuta jossakin tarpeessa. Silloin kaikki saa apua mitä tarvitsee.
" Muistutan sinua. " Hän lisäsi ja naurahti mielessäänsä kuvalle et voisiko toinen unohtaa lupauksensa.
Arber tuli auttamaan niin hän mielummin alkoi sekoitella yrttejä keskenään millä sitten voi maustaa fasaania. Kysymys tuli hieman yllättäen, että ei oikein ehtinyt reagoida siihen miksi toinen kysyi sellaista.
" Minulla ei ole minkäänlaista ammattia, mutta elääkseni teen erilaisia yrttejä ja alkemistia. Osan minä kasvatan ja osan minä poimin, kun ne eivät ole suostuneet tulla kasvi alueelle kasvamaan. " Suan kertoi ja ojensi veitsen.
" Haluatko alkaista pienen reijän ja ottaa sisällykset ulos? "
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Marras 06, 2013 8:37

Re: Simpukka ja jousi

Aberec

Haltiamies tiputteli höyheniä siistiin kasaan pöydälle sitä mukaa kun nyppi niitä irti linnusta. Sulista olisi voinut tehdäkin jotain, jos olisi ollut näppärä käsistään. Aberec ei kuitenkaan ollut, joten jos Suan haluaisi harrastaa höyhenillä käsitöit, hän luovuttaisi ne mielihyvin hänelle.
Aber naurahti hyväntahtoisesti Suanin letkautukselle.
"Kyllä minä olen sitä mieltä, että vapaiden käsien antaminen on parasta mitä tässä tilanteessa voin tehdä. En ole niin hyvä kokki, enkä varsinkaan tunne yrttejä", mies sanoi ja hymyili naiselle jättäen sitten kaljuuntuneen linnun pöydälle, kun oli irrottanut kaikki höyhenet. Ainoastaan pää oli vielä niiden peitossa. Suan myös lupasi muistuttaa Aberecia polttopuista, ja hän tyytyi nyökkäämään vastaukseksi.
Suan kertoi, ettei tehnyt ammatikseen varsinaisesti mitään. Aberec kuunteli ensin naisen selontekoa hiljaa, ja nyökkäsi sitten. Vai että alkemistin tapainen.
"Tuo vain vahvisti mielipidettäni siitä, että olet parempi yrttien käsittelijä kuin minä", haltia hymähti ja otti sitten kummatkin linnut eteensä naisen pyynnöstä. Hän ei todennäköisesti halunnut nähdä verta ja suolenpätkiä.
"Sopii minulle. Metsästän ammatikseni, joten saan tehdä tätä vähän väliä. Vaikka sen sinä varmaan jo päättelitkin tapaamishetkellämme", Aber puheli jälleen puoliksi itselleen ja puoliksi naiselle, ja otti kiittäen vastaan naisen ojentaman veitsen. Hän avasi linnut, poisti niistä ylimääräisen ja jätti jäljelle lihakset.
"Tykkäätkö syödä sisäelimiä vai heitänkö ne menemään? Jotkut tykkäävät ja jotkut eivät, ja minulle henkilökohtaisesti ei ole väliä. Liha kuin liha", hän hymähti ja odotti sitten vastausta.

"Onko sinulla perhettä täällä Cryptissä, vai tuletko jostain muualta?" mies päätti sitten kysyä ihan vain puheenaiheiden lämmittelyksi samalla, kun putsasi pöytää veren ja höyhenien sekoituksesta. Osa höyhenistä oli pelastettu erilliseen astiaan, mutta pienimmät haituvat olivat sotkeutuneet likaan ja ylimääräisiin sattumiin, joten niistä kukaan tuskin haluaisi yrittää tehdä mitään.

//Anteeksi, kesti ihan hirveän kauan :/ Onpas noloa...
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1582

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Marras 17, 2013 11:31

Re: Simpukka ja jousi

Suan oli mielissään, että toinen luotti häneen ja hänen makuunsakin. Niimpä alkoi maustaa lihat saatuaan ne Aberecin kynsistä. Kuitenkin hän oli ottanut höyhenet talteen, kun selvästi mies ei ota sellaisia talteen, jos ei ole ihan pakko. Niistä hän tekisi jotain. Vaikka määrä oli pieni niin kerättyä jonkun aikaan niin niistä saisi peiton tai jotain sen sellaista.
" Eikö sinun äitisi opettanut mitään yrteistä? " Kysyi haltianainen hieman äimistyneenä.
Miten hän oli oppinut taidon oli äidiltäänsä ja parilta opettajaltaansa. Isältäänsä valitettavasti väkivaltaa.
" En olisi uskonnut, että olet ihan metsästäjä metsästäjä. "
Suanin periaatteessa kaikki haltiat osaavat jotenkin metsästää. Mielellään he metsästivät sitä mitä tarvitsi eikä ylimääräistä miten ihmiset tekivät. Osasi hänkin metsästää jotenkin, mutta enemmänkin kala oli sitä missä hän onnistui parhaiten nappaamaan liha osiosta. Jyrsiät ja pien eläimet, mutta isoihin hänen taitonsa ei oikein kunnolla riittänyt.
" Maksaa voisi jättää hieman. En ole pitkään aikaan syönyt maksaa. " Hän ei ole pitkään aikaa syönnyt maksaa.
Maksasta sai aina erittäin terveelisiä vitamiinia. Mutta ennen kaikkea ruoan tekeminen tuntemattoman miehen kanssa oli aika viihtyisää. Vaikka ulkotila saattoi siihen jonkun verran vaikuuttaa. Pitkästä aikaa oli seuraa ruokailussa.

Kysymys oli jollakin tavalla hänelle arka, vaikka hän tunsi et kysymys oli aika normaali tai sellainen tavallinen keskustelu juttu.
" On minulla täällä perhe ja syntynyt täälä saaressa. " Suan sanoi ja hieroi maustetta lihan päälle.
Mauste tuoksui hyvältä ilmakerrokseen, vaikka sitä viveltiin lihan pinnalle.
" Olisiko mitään vihanneksia lihan kanssa, jossakin laatikossa? " Tuumasi Suan ääneen.
Olisi lihan kanssa syödä jotain muutakin kuin lihaa, vaikka linnunliha oli maukasta.
" Minkälainen sinun perheesi on tai no.....Asia ei sinäänsä kuullu minulle. "
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Joulu 29, 2013 2:27

Re: Simpukka ja jousi

Aberec

Kun Suan kysyi, eikö hänen äitinsä ollut opettanut hänelle yrteistä mitään, Aberec seisoi hetken hiljaa paikallaan ja mietiskeli. Hän pyöritteli lihaveistä sormissaan ja ajatteli äitiään, joka ei koskaan ollut pitänyt häntä kunniallisena haltiana, ja jota Aber ei ollut koskaan voinut sanoa rakastaneensa kovasti.
"Ei, hän ei opettanut minulle mitään yrteistä", haltiamies vastasi sitten hymyillen. Hän ei muistanut, olisiko äiti joskus puhunut yrteistä jotain. Yleensä, kun äidillä oli jotain vastaavaa asiaa, Aber vain karkasi paikalta leikkimään sankaria pihalle. Puumiekan heiluttelu oli siihen aikaan paljon hauskempaa kuin opiskelu.
Aberec naurahti, kun Suan sanoi, ettei ollut uskonut hänen olevan oikea metsästäjä. Ei kai hän nyt sentään niin huono ollut ollut? Oli totta, etteivät he olleet saaneet juurikaan lintuja sinä aamuna, mutta se oli joskus kiinni ihan linnuistakin. Ei pelkästään metsästäjästä ja tämän taidoista.
Suanin pyynnöstä maksa ei päätynyt jätteisiin, vaan se tultaisiin maustamaan, paistamaan ja syömään.

Suan vastasi melko suppeasti kysymykseen perheestä, eikä Aberec udellut enempää. Ilmeisesti nainen ei halunnut puhua siitä. Hän sai kuitenkin tietää, että Suanin perhe oli edelleen hengissä ja asui Cryptissä. Samalla Aberec etsi laatikoista vihanneksia, ja löysi pari käpristynyttä, kuivahkon näköistä porkkanaa.
"On, täällä on porkkanoita. En ole niiden kunnosta varma, mutta kai niistä jotain saa irti jos niitä paistaa tai jotain. Näyttävät aika kuivilta sinänsä", mies puheli ja nosti porkkanat käteensä, jotta Suan voisi arvioida ne.
Aberec oli jälleen hetken hiljaa, kun Suan kysyi vuorostaan hänen perheestään.
"Ei minua haittaa, vaikka kysyt. Utelinhan minäkin sinulta", Aber hymähti pahoittelevasti, sillä ei ollut ajatellut asiaa lainkaan.
"En tiedä mitä perheeni tekee nykyisin. En ole syntyisin Cryptistä, vaan jätin perheeni saapuessani tänne. Isäni, äitini ja kaksoissisareni. Kaipaan häntä välillä", hän jatkoi ja sanoi tietoisesti kaipaavansa vain sisartaan, ei vanhempiaan. Hehän olivat syy siihen, miksi Aberec oli lähtenyt.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1582

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti La Tammi 11, 2014 5:18

Re: Simpukka ja jousi

Kun äiti ei ollut opettanut poikaa yrteistä mitään taas niin se pienesti meni et se tapa vain siirtyi enemmäkseen äiditä tyttäreen. Itsenäisenä ja seikkailijana vasta mies haltia saattaisi jonkun verran oppia yrteitä ja varsinkin mikä olisi hyvä saamaa syöttejä ja mikä auttaa haavojen parantumisessa.
" Nähtävästi olit isäsi kanssa metsästämässä. " Lause oli sellainen, että yrittäisi jollakin tavalla keventää edellistä lausetta.
Suan huomasi, että hänen sanomansa sai toisen naurahtamaan niin itsekkin pienesti naurahteli ja nolosteli. Jotkut miehet ottivat asiat todella loukkaavana, jos on metsästäjä ja toinen luulee ei metsästäjää. Naurun päätteellä Aber ei ottanut asiaa mitenkää loukkaantuneesti.
" Katsotaan mitä löytyy kun porkkanat ovat kuorittuja. "
Porkkanat olivat lisää plussaa ja oli iloissaan, että haltia oli sellaista löytänyt. Nähdessään porkkanat pieni toivo katosi, mutta kyllä Suan alkoi niitä kuorimaan ja valmistamaan jotakin.
" Uskoisin, että porkkanoiden isäntä ei suuttuisi jos käytettäisiin, kun silloin ihan varmasti porkkanat menisivät tyystin hukkaan. " Suan sanoi, mutta enemmäkseen itselleensä.

Nähtävästi perhe oli raskas aihe piiri melkein jokaisesta perheestä. Siksi hän ei sanonnut mitään sen enempää siitä aiheesta.
" Jos ei oltaisiin udeltu niin ei oltaisiin tiedetty, että kummallakin on hieman huono historia perheensä kanssa. Ehkä joskus teidän tiet törmäävät yhteen. " Yritettiin sanoa asiasta jotakin positiivista vielä.
Porkkanatkin oli saatu maustetuksi ja kaikki mausteet maukastaisi lintua kypsyn aikana niin nyt olisi hyvä pestä kädet. Katseellaan yritettiin katsoa ympärilleensä mistä saattaisi löytyä pesu paikka. Onneksi paikassa oli pesu paikka, koska ei mielellään oikein halunnut mennä uloskaan kylmään lumeen.
" Jos tuli on tarpeeksi lämmintä niin kattilan voisi siirtää jo tuleen. " Kattilassa oli lintu marioituneena hyvissä yrttie seassa.
Pestyään kädet niin etsittiin lautasia.
" Syötkö muuten käsilläsi vai miten? "
Astioiden paikka hän ei tiedä ja pöytääkin pitäisi hieman siivota missä voisi syödä hyvissä mielin.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Kesä 14, 2015 8:34

Re: Simpukka ja jousi

Aberec

Haltia nyökkäsi hymyillen Suanin lauseeseen; hänen isänsä oli tosiaan opettanut hänelle asioita metsästämisestä. Lähinnä ansan asettamista ja jousen peruskäyttöä, mutta se oli ollut ihan hyvää opetusta joka tapauksessa. Ilman näitä pieniä tekoja Aber tuskin olisi koskaan kiinnostunut riistan kaatamisesta niin paljolti.
"Kävimme isäni kanssa metsällä silloin tällöin, mutta olin silloin vasta hyvin nuori poika. Minun tehtäväni oli tehdä ansoja ja opetella oikeaoppista asentoa jouselle, ja isä hoiti eläinten kaatamisen. Jos minä olisin ollut ainoa, jolla oli jousi kädessä, joku iso eläin olisi voinut vaikka hyökätä meitä kohti, jos olisin osunut liian sivuun. Silloin olisi ollut parempi, että jousta käyttäisi isäni minun sijaani", Aber kertoi huvittuneena muistoilleen. Onneksi mikään iso eläin ei koskaan ollut käynyt heidän päälleen, vaan kaikki harvat metsästysreissut olivat sujuneet mukavasti. Siitä huolimatta isä oli yhtä innokas opettamaan Aberecista sivistynyttä haltiaa, niin kuin äitikin, ja Aberin omia unelmia ei juuri kuunneltu. Mutta nyt se oli historiaa.
Aber naurahti kun Suan puhui porkkanoista. Ne tosiaan olivat aika surullisen näköisiä.
"Olet oikeassa. Luulen, että paikan omistaja on vain kiitollinen, kun pääsee nahistuneista porkkanoistaan eroon", hän lisäsi pudistellen päätään ja pyyhki loputkin sisäelinten jäänteet ja höyhenet käsistään. Linnut olivat marinointia vaille valmiita.

Aber katsoi haltianaista tämän puhuessa heidän perheistään. Hän piti siitä, että Suan oli niin hienotunteinen ja rauhallinen, ja vaikkei hän puhunutkaan paljoa, niin niissä harvoissa sanoissa oli aina järkeä. Kuten nytkin, kun Suan huomautti, että jos he olisivat vain vaienneet, kummankin rankka menneisyys olisi jäänyt salaisuudeksi. Sen sijaan nyt kun he molemmat tiesivät toistensa taustoja, heillä oli rotunsa lisäksi jotain muutakin yhteistä. Se sai Aberin jostain syystä rauhallisemmaksi. Suan oli kuitenkin ensimmäinen haltia, jonka kanssa Aber oli varsinaisesti puhunut perheestään, vaikka olikin puhunut vain vähän.
"Niin, toivottavasti tiemme törmäävät. Ja toivottavasti sinäkin saat rauhan perheesi kanssa", mies päätyi sanomaan, kun ei tiennyt, mitä muuta olisi osannut sanoa. Hän tunsi itsensä kamalan kömpelöksi tällaisissa asioissa. Ehkä tunteelliset ja lohduttavat sanat olivat enemmän naisten heiniä.

Suan kysyi tulen tilanteesta, ja mies kääntyi katsomaan nuotiota. Se roihusi melkein komeasti, ja lämmittikin jo jonkin verran. Aber tökkäsi maasta poimimallaan kepillä tulta ja kohensi sitä hieman.
"Uskoakseni tällä pystyy jo valmistamaan ruokaa", hän sanoi, ja otti kattilan asettaen sen sitten tulelle. Vaikka liha oli vielä raakaa, yrteistä ja palotuista porkkanoista leijaili hyvä tuoksu. Pian huoneessa tuoksuisi vielä paremmalle, kun liha alkaisi kypsyä. Myös Aberec kävi pesemässä kätensä seuraten Suanin esimerkkiä. Lintujen suolistamisen jälkeen käsien pesulle oli tosiaan tarvetta.
"Voin syödä käsilläni, se on luultavasti helpompaa, niin ei tarvitse etsiä aterimia. Voin auttaa pöydän siivoamisessa", haltiamies ehdotti ja pyyhki takkinsa hihalla pölyjä pöydältä. Maan pinnalta joskus pudonneet lehdet ja pienet oksat hän heitteli käsin pois pöydältä, ja samoin muutaman likaisen mukin, jotka edelliset kävijät olivat kauan sitten jättäneet jälkeensä.
"Mistä me löytäisimme lautasia?" Aberec kysyi itsekseen ja seisahtui katselemaan ympärilleen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1582

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Elo 23, 2015 11:23

Re: Simpukka ja jousi

Kuulessaan lisää metsästys reissusta niin pieni hymyily tuli hänen suupielilleensä. Hän itse ei oikein päässyt mukaan sellaiseen, kun heidän perheessä oli kasvatettu et miehet tuovat riistan ja naiset teki naisten töitä. Mutta hän piti arvossa sitä, että Aber sai kuitenkin opetusta isältäänsä asoitten laittamiseen. Sellaiseenperus opetukseen pystyy selviämään ehkä vasta isona, kun oli voimaakin paremmin kehossa kaatamaan suuremman eläimen. Suan uskoi, että Aber olisi saanut viedä pikku jyrsiöiden henget,jotka olivat jääneet kiinni ansoihin. Kun mies sanoi, että olisi voinut tulla isompi eläin heitä vasten niin se tuntui jotenkin omituiselta. Suuret eläimet osaisivat varoa haltioita ja ennen kaikkea ihmisiä. Hädän tullen suuri peura tai muu olisi saattanut tulla heidän päälleensä.
" Minusta suuremmat eläimet olisivat lähteneet pakoon, kuin olisi jäänyt taistelemaan hengestä. Toisinaan taas ei sitä koskaan voi tietää, että mistä nurkan takaa joku ison kokoinen eläin säikähtää ja tulla päälle. " Suan sanoi.
Katseesta näki kuitenkin, että heillä oli onnea et sellaista ei tapahtunut heille. Toisaalta hirvi tai kauris olisi suuri saalis, että kummatkaan olisi jaksaneet nyt sellaista syödä. Pahemmassa tapauksessa puskasta olisi saattanut yllättää petokin. Nähtävästi peto osasi kiertää heidät kaukaa, että ei joutuisi heidän syömiksi. Pahemmassa tapauksessa, että he olisivat joutuneet jokun pedon suihin.
Nähtäästi Aber ei ollut nirso, kun nuhjuiset porkkanat kelpaa.

Kun aika olisi kypsä niin silloin hän tapaisi vanhempansa ja tekisi jonkinlaisen sovinnon. Jollakin tavalla hän ei osanut oikein ajatella juuri nyt tapahtuisiko sellaista, että hän tekisi sovun perheensä kanssa. Hänestä tuntui siltä, että hän suuttuisi nähdessään isänsä edessään vielä. Se tarkoitti hänelle, että hän ei ollut vielä valmis. Jollakin tavalla hän osaisi tuntea positiivistä Aberia kohtaan, että hänellä menisi nopeammin kuin hänellä. Kuitenkaan asia ei vaivannut häntä.
Nurkan takaa Suan katseli ja huomasi, että takassa oli hyvä liekki mennossa. Kuulessaan haltianmiehen sanovan, että liekki olisi hyvä kympsentämään lintua. Odottaminen oli hieman tuskaista, kun ilmassa leijui niin hyvän tuntuinen tuoksu. Suan myös ihastelia taitoaansa, että oli saanut yrteistään tuollaisen tuoksu kokteilin ilmoille. Iloinen, mutta hyvin yllättynyt Suan oli, että Aberec tuli auttamaan pöydän siivoamisessa. Tähteet pystyivät heittämään, mutta sitä ennen hän ajatteli kysyä:
" Onko sinulla käyttöä jämäpaloille houkuttelemaan peto eläimiä ansoihisi? "
Mielummin kerään miehelle, kuin heittäisi liekkeihin. Olihan myös hyvä kysymys, että mistä he söisivät. Edelliset mukit hän pystyisi sulatetulla vedellä pesemään ja jos myös lautasetkin tarvitsisi. Kaapeissa ei ollut missä normaalisesti pidettäisiin.
" Ehkä täälä ei ole lautaisia, että kukaan ei söisi täälä. " Suan sanoi.
Jonkin aikaan etsittyään hän löysi pari lautasta jotka olivat saaneet naarmuja reunoille. Siistellessä hänen vastansa alkoi hieman äänähdellä.
" Miten on linnun laita? " Hänellä alkoi tulla pieni nälkä.

//Nyt itsekkin pääsin ulkomailta. Sori pientä kestoa //
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Marras 11, 2015 10:57

Re: Simpukka ja jousi

Aberec

Suanilla oli hyvä pointti isoista eläimistä; nainen oli sitä mieltä, että isompi eläin olisi lähtenyt mielummin metsästäjää pakoon, kuin jäänyt taistelemaan.
"Olet osittain oikeassa", Aberec aloitti ja nyökkäsi myöntävästi, "mutta monesti esimerkiksi poikasiaan puolustavat emot käyvät herkästi metsästäjän kimppuun. Toisaalta on surullista tappaa perheiden emoja, varsinkin, jos tajuaa, että poikaset ovat yhä lähellä. Silloin tekee mieli viedä poikasetkin. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? En haluaisi kuulostaa julmalta, mutta minusta on parempi metsästää myös emon poikaset jos ne ovat lähettyvillä, sillä ne saattavat olla niin pieniä, etteivät pärjäisi luonnossa yksin. Silloin ne luultavasti joutuisivat vain haaskeille." Aberec ei pitänyt poikasten metsästämistä pakollisena, mutta silloin tällöin se saattoi olla paras vaihtoehto. Jos poikaset kuitenkin näyttäisivät jo täysikasvuisilta, ne olisi parempi jättää metsään, sillä silloin joku toinen metsästäjä saattaisi hyötyä niistä enemmän, tai ne voisivat kasvaa vielä isommiksi jotta niistä saisi paremmat lihat.

Mies tarkkaili tulta ja sen yläpuolella kypsyvää lihapataa. Hyvä tuoksu alkoi hiljalleen leijailla myös lihasta, ja haltia veti syvään henkeä arvioidessaan lihan kypsyyttä.
"Olet hyvä maustamaan lihaa. Se tuoksuu erinomaiselta", Aber kehui Suania ja soi tälle ystävällisen hymyn. Mies tosin ajatteli, että kaikki naiset olivat syntyneet hyviksi kokeiksi, joten se ei kai ollut mikään ihme. Hän pohti hetken, mahtoivatko ihmisnaiset olla samanlaisia - hyviä leipureita, kokkeja ja yrttien taitajia. Haltiat olivat kuitenkin aina olleet lähempänä luontoa, joten osaisivatko ihmiset käyttää sen antimia yhtä taitavasti?
"Oi, kiitos kun kysyit. Otan hukkapalat mielelläni mukaan", Aber vastasi myöntyen ja otti vyötäisiltään yhden nyssykän, jossa oli kuivuneita lihanpaloja sisällä. Ne olivat jo kovettuneet melko kuiviksi pitkän ikänsä takia, mutta mies lappoi muitta murheitta uudet palaset niiden sekaan ja sulki pussin suun. Kotona hän laittaisi palaset kuivumaan, etteivät ne mätänisi. Suan näytti myös löytäneet pari lautasta, jotka näyttivät kunnostaan päätellen vanhoilta. Se ei kuitenkaan Aberecia haitannut. Hän oli syönyt ruokaa pahemmankin näköisiltä lautasilta, joten nämä näyttivät oikein hyviltä.

"Lintu alkaa olla valmista", mies vastasi sitten ja nosti padan varovasti pöydälle viileällä oksalla, ettei polttaisi käsiään pataan. Kylmä pöytä sihahti hieman, kun sille laskettiin kuuma astia, mutta pohja viilenisi nopeasti.
"Meidän kannattaa syödä heti kaikki, ettei lintu jäähdy", Aber huomautti, sillä luolassa oli kuitenkin kylmä, eikä lintu pysyisi lämpimänä ikuisesti. Hän antoi Suanin ottaa ensin.
"Ota vain niin paljon kuin haluat että tulet täyteen, minä voin syödä loput", mies ohjeisti ja laittoi Suanin jälkeen ruokaa lautaselleen. Hetken puhalleltuaan lintua hän otti palan sormiensa väliin ja maistoi. Se maistui oikein hyvältä ja jotenkin raikkaalta täällä ulkoilmassa, vaikka eiväthän he varsinaisesti ulkona olleet. Maan alla vain.
"Tämä maistuu yhtä hyvältä kuin tuoksui. Meidänhän pitäisi perustaa ravintola!" Aber vitsaili ja naurahti hieman jatkaen sitten porkkanoiden pariin. Porkkanatkaan eivät maistuneet pahalle huolimatta siitä, etteivät ne olleet vastapoimittuja. Yrtit saivat kaiken maistumaan hyvälle, joten Aber söi ateriansa hyvillä mielin.

//Anteeksi taas ihan SUPER pitkästä kestosta, koulu vie tosi paljon aikaa. :(
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1582

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Marras 19, 2015 12:45

Re: Simpukka ja jousi

Kyllä hän tiesi mitä Abec tarkoitti. Se olisi säälittävää viedä emo pois poikasten luota, kun poikaset ovat niin riippuvaisia emostaansa. Emon tappaminen olisi kuin veisi myös saman tien poikasetkin hautaan. Kun yleensä urokset eivät huolehdi oikein poikasista niin tarkemmin mitä emot tekevät.
" Kyllä minä ymmärrän. Ei se ole kivaa, jos poikaset eivät saa millään tavalla täydellista mahdollista elää. " Suan totesi.
Välillä sattui sellaisia tapahtumia, että tuore emo joutuu saaliiksi. Jokaisella oli jossakin isä, äiti ja sisaruksia maailmassa. Jokainen heistä menettää jonkun jossain vaiheessa.
" Oletko ajatellut joskus, että voisit kasvattaa ne poikaset itse? "
Ehkä ajatus oli hieman tyhmä ja pöhkö. Nopeasti hän halusi unohtaa sanomansa, että jotenkin Abec unohtaisi kysymyksensä. Eihän mies puoliset voisi olla mitenkään sijaisemoja tai ehkä ne pystyisivät jollakin tavalla siihen. Abercista voisi olla jotenkin sijaisemoseksi jollekkin pedon tyyppiselle eläimelle.

Aber kehusteli hänen maustamisen laadusta niin se sai hänet hieman punastumaan. Koska hän ei ollut varma, että oliko hän hyvin maistanut.
" Kaikkihan ruoat tuoksuvat hyviltä. " Hän yritti ajaa asiaa niin jokainen riista tuoksui hyvältä maustaisiko vai ei maustaisi.
Mukavaa hukkapalat meni talteen. Mielellään hän antoi omansa hukkapalansa paremman metsästäjän käyttöön.
Vihdoinkin viimein lintu oli valmista. Aber sai tuotuaan vielä pöytään niin vatsa kirnui vielä enemmän, että hänellä oli nälkä.
" Ehdottomasti. " Suan sanoi ja varmaan pienesti jo kuolaa valui.
Ehdottoasti lintu lämpimänä oli niin parempi syödä. Liha oli nyt mureaa juuri nyt ja siksi se olisi hyvä syödä nyt. Suan otti aika paljon lintua lautaselleen. Yhden siiven, jalan ja rinnan otti lautaselleen. Aikalailla otettuaan hän alkoi vasta sitten syödä. Naisellisesti hän söi, mutta oli piirteitä miehelliseenkin, kun hän söi käsin ja hampaat purivat lihan poikki. Yllättävän hyvältä riistamaistui pienellä yrttimakuisella. Miten mieshaltia sanoi asialle niin oli haltianaisen pakko myös yhtyä nauruun, vaikka oli hieman vaikeata ruokaa oli juuri hänen suussaansa.
" Olet oikeassa tämä maistuu todella hyvältä. "
Ehkä missä he ruokailivat saattoi myös antaa pientä mukavuutta ruokailuun.
" Ei minusta olisi sellaiseen. " Hän vähitteli itseänsä, vaikka ravintolan perustaminen kuulosti hauskalta ajatukselta.
" Minäkö kokkaisin ja sinä metsästäisit? "
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Joulu 29, 2015 3:09

Re: Simpukka ja jousi

Aberec

Aber naurahti kevyesti Suanin kysymykselle karhunpennuista.
"Jaa, että kasvattaisin karhunpoikasia?" mies mietti ääneen ja katseli pohtivasti jonnekin yläviistoon. Aluksi ajatus tuntui hänestä hassulta, mutta mitä enemmän mies sitä mietti, sitä mahdollisemmalta se tuntui. "Kuulostaa aika vaikealta, mutta enpä ole tullut ennen ajatelleeksi. Voisi olla, että karhunpoika pitäisi minua kauheimpana vihollisenaan, jos tappaisin ensin sen emon ja yrittäisin sitten kasvattaa sen itse. Ja vaikka se antaisikin minulle anteeksi joskus, niin luulen, että olisin sille huono isä. En varmaan osaisi kasvattaa edes haltialasta." Aberec tunsi nolostuvansa ja mietti, tulisiko koskaan hankkimaan itse lapsia. Ei ainakaan pitkään aikaan. Hänellä oli vielä liian paljon tehtävää ja nähtävää, ja hän oli liian lapsekas itsekin.
"Mutta lemmikkikarhu voisi kyllä olla mahtava. Se olisi lämmin ja pehmeä, ja sillä voisi ehkä ratsastaa. Luulen, että se herättäisi paljon kunnioitusta", mies myönsi ja nyökkäsi naiselle samalla kun maisteli lintua.

Suan sanoi, että kaikki ruuat tuoksuivat hyviltä, ja Aberin oli pakko pistää hänelle hieman vastaan.
"Pyh, sinun pitäisi joskus haistaa minun ruokiani. Varsinkin, jos ne palavat pohjaan. Silloin ne eivät kyllä maistu hyviltä", mies nauroi. Tämä lintu oli paljon parempaa kuin useimmat hänen kokkailunsa, Aber mietti vakuuttuneena.
"Niin, sinä voisit hoitaa kokkaamisen ja minä toisin vain lisää lihoja. Voisin ratsastaa karhulla metsässä ja kaikki tulisivat syömään ruokiamme, koska ne olisivat kuuluisia hyvästä maustaan. Ja kaikki haluaisivat tulla taputtamaan karhuani", mies nauroi huvittuneena ajatuksilleen.
"No niin no, enpä tiedä miten se toimisi käytännössä. Pitäisi metsästää todella paljon, ja itsensäkin ruokkimisessa on jo tarpeeksi metsästettävää. Lisäksi en kyllä tietäisi, miten ravintolaa pidetään yllä, tai mihin rakennukseen sellaisen perustaisin. Mutta ajatus oli hauska", Aber lisäsi. Pian hän oli syönyt lautasensa tyhjäksi ja taputteli tyytyväisenä vatsaansa.
"Se oli oikein hyvää. Kiitos maustajalle! Pitäisikö meidän nyt siivota tämä maja sellaiseen kuntoon, kuin se oli ennen kuin tulimme tänne? Ja pitää valvoa, että tuo nuotio sammuu kokonaan, ettei tänne syty tulipaloa. Se olisi ikävää majan omistajalle, ja käytämmehän me muutenkin tätä paikkaa hieman luvatta. Veimme jopa hänen nahistuneet porkkanansa", mies naurahti.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1582

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti La Kesä 04, 2016 3:38

Re: Simpukka ja jousi

"Niin." Suan sanoi ja alkoi perään miettiä, että oliko hyvä ehdottaa edes.
Pienesti ehdotus alkoi kaduttaa häntä. Ehkä se oli niin tyhmä idea ja ajatus, että toinen saattaisi hyvin kasvattaa karhunpoikasia. Karhunpoikasesta tulisi hyvä tiimi pelajaa metsästäjälle. Miten Aberec alkoi asiasta mainita niin se sai syömisen hieman hidastua, että pystyi paremmin kuuntelemaan. Jollakin tavalla hänen mielestään Aber suhtautui asiaan hieman väärällä näkökulmalla. Mutta kuitenkin Suanista tuntui, että ei olisi hyvä sanoa mitään hänen suustaansa. Ei karhun poikaselle toisen tarvitsi olla isämäinen hahmo vaan sellainen huolehtivainen mihin voi hyvin kiintyä.
"Lemmikkikarhun tahtoessaan sellaisen täytyy kasvattaa pienestä asti, että pystyisit ratsastamaan ja tehdä muita hirmu asioita. Eikä minusta tarvitsisi olla isä hahmo vaan pelkä veli hahmoilukin on jees mikä tuo sen kiintymyksen." Suan sanoi ja ehdotteli omaa näkemystään.
Aberilla olisi karju lemmikkinä niin aika räväkkä ja söpöinen jollakin tavalla siitä syntyisi. Ainakin metsästys reissut kasvaa, kun on toinen suu ruokittavana.

Suan liikahteli päätään miehen sanoman vastahakoisuuteen. Olihan ruoka pahemman makuista palaneena, mutta kuka pystyisi ruokaa polttaa palaneeksi. Eikö haltia geeni ole auttamassa auttomaattisesti että niin ei voisi tapahtua?
"Sitten minun täytyy maistaa sinun tekemää ruokaasi, vaikka osittaihan minä syönkin jo sinun tekemää ruokaa. Ainakaan fasaani ei ole poltetun makuista?"
Kyllä Suan pystyisi olemaan se vieras kenelle tehdään ruoka, mutta siihen hänestä tuntui että ei Aber pystyisi kutsumaan vierasta kenelle tekisi ruokaa. Jollakin tavalla mieleen tulvahti ajatus siitä, että mies alkaisi jännittämään asiaa liialliseksi et kaikki menee sitten mönkään.
Aberin ajatus muusta asiasta huvitti myös Suaniakin. Ruoan sai jäädä hieman välillä kiinni kurkkuun. Parilla skäisyllä onneksi murea liha kulkeutui mahaan asti.
"Varmaakin ravintolan pyörittäminen olisi melkein kuin perheen ruokailu tarpeita."
Kun hän on jo joutunut pyörittämään pienestä asti perheen taloutta niin jollakin samalla kaavalla ne ravintola pyörittäminen onnistuu. Siinä olisi päiviä mitkä olisi hyvin raskaita, mutta onneksi olisi myös hyviä päiviä. Lomaa ja vapaa-aikaa ei olisi hirveästi niin niitä hetkiä Suan tulisi kaipaamaan kovasti.

"Hyvä, että miehelle maistui." Suan sanoi iloisin suin, kun hän hieman vielä söi.
Hänhän oli nainen niin eikö se ollut tavallista, että naiset söivät hitaammin miten miehet. Pienesti Suania nolostutti lausahdus minkä Aber sanoi 'Kiitos maustajalle!'
"Onhan meidän hieman pakko siivota, kun käytiin täällä syömässä. Ehkä jossain vaiheessa voisi tuoda tänne porkkanoita niiden nuhjeiden porkkanoiden sijaan. Voit laittaa astiat tuonne niin syönnin jälkeen pestä ne puhtaaksi."
Liha nesteet olivat kunnolla tippuneet lautaselle.

//Pahoittelutni pitkä aikaisesta kestostani//
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Loka 18, 2016 5:38

Re: Simpukka ja jousi

Aberec

Haltia naurahti hyväntahtoisesti Suanin lisäykselle siitä, että veljessuhde karhun kanssa olisi tarpeeksi riittävä. Totta se kai oli. Mutta karhu söisi ihan hirveästi ja varmaan hurjalle päälle sattuessaan pistäisi poskeensa vielä Aberecinkin - eläinhän se kuitenkin vain oli ja eläimet noudattivat ensisijassa vain vaistoaan. Ja jos tulisi aika jolloin Aber olisi liian köyhä huolehtimaan karhusta, karhu ei enää pärjäisi yksikseen luonnossa, jos se olisi kasvatettu pennusta asti ihmisten kanssa elämään. Sellainen olisi liian surullista. Karhu saattaisi kuolla kylmään tai nälkään kun ei ymmärtäisi nukkua talviunta tai llytää suohaisia paikkoja. Mies ei kuitenkaan lisännyt enää kommenttiaan asiaan kun he siirtyivät muihin puheenaiheisiin.

Haltiamiestä nauratti kun Suan sanoi että voisi tuoda uusia porkkanoita nahistuneiden tilalle.
"Se olisi ystävällistä. Voit kysyä minua mukaan niin voin tuoda tänne samalla lisää polttopuita, vaikka niitä vielä täällä piisaakin", haltia vastasi hymyillen ja katseli ympärilleen. Hän otti lautaselleen hieman kammiosta löytynyttä vettä ja hinkkasi sillä lautasta, josta oli syönyt, jotta linnun rasva ja mausteet irtoaisivat siitä. Likaisen veden voisi kaataa kyllä maahan ja mausteet imeytyisivät maaperään, joten niistä ei olisi haittaa. Mies myös järjesteli hieman muita välineitä joita he olivat käyttäneet ja silmäili välillä haltianeitoa, joka oli vielä syömässä. Toisinaan oli epäkohteliasta nousta pöydästä jos toinen vielä söi, mutta Suan vaikutti vapaamieliseltä eikä ehkä loukkaantunut siitä että mies aloitti siivoamisen vähän aiemmin. Nuotion hiillos alkoi hiljalleen hiipua ja sen myötä maanalaisessa majassa alkoi tulla hieman viileämpää, sillä olihan päiväkin kulunut jo eteenpäin heidän laittaessaan ruokaa ja jutustellessaan.

"Näyttääköhän täällä nyt siltä, että voimme poistua?" Aber kysyi Suanin mielipidettä. Hänestä he olivat saaneet huoneen aika lailla samanlaiseen kuntoon kuin sinä hetkenä, kun he olivat saapuneet.
"Minusta tämä on aika hyvä. Voin saattaa sinut haltiakylään jos olet palaamassa sinne päin. Minä nimittäin olen jatkamassa tästä nyt kotiin", mies ehdotti kohteliaisuuttaan, sillä vaikka Suan varmasti osasi pitää huolen itsestään, saattaisi hän haluta kävellä tuolla kylmässä metsässä mielummin seuran kanssa.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia