Sivu 3/3

Re: Simpukka ja jousi

ViestiLähetetty: 23 Joulu 2016, 22:36
Kirjoittaja Ay
Aberecin ajattelu oli ihailtavaa. Omasta mielestäkäänkin poltto puita kannattaisi tuoda, koska siitä olisi aina hyötyä. Varmasti paikan omistaja olisi iloinen siitä, että puiden polttaja joskus toisi myös polttopuita. EIhän se ollut kivaa, jos toiset käyttää ja yksin toinen tekee raadollisemman osuus viihtyvyyteen.
"Se olisi hyvä ajatus, että tuoda poltto puita. Ei sitä koskaan tiedä milloin tarvitsee käyttää paljon milloin vähemmän." Suan sanoi.
Vaikka mies haltia ehti siivvoilla, kun hän veteli viimeisiä paloja. Jostakin syytä hän halusi hidastaa syömistä, kun ilma piiri olisi sellainen mikä ei olisi mukava ollenkaan loppuvan. Mielellään ei haluisi palata paikkaan missä sukulaisensa piippoavat. Suan ei oikein ollut hieno leidi, kun putsasi lautasen. Tietenin hän likaisilla sormillaan myös teki pöydästä siistin seuraavia käyttäjiä varten. Vaikka hän epäili, että moni ei tiedä tästä paikasta.
Aberecin sanoman jatkeeksi Suan katsoi ympärille ja tyytyväisesti hän nyökytti päätäänsä et paikka oli kauniin siisti.
"Jos tulee muttia niin sitä ei varmaankaan kuulla ollenkaan." Vastasi Suan.
Kukapa saisi heidät kiinni itse teosta. Kukapa pystyisi todistamaan, että he olisivat käyttäneet tätä paikkaa. Suan hieman yllättyi Aberecin sanomaan. Jostakin syystä hyvä ruoka vei hänen ajatuksensa minne hä oli alun perin menossa. Jos toinen tarjoaisi seuraa kaupungille asti niin mielellään olisi toisen seurassa.
"Mikäs siinä." Hymy suin vastattiin.
Kaupungissa voi tehdä aina kun siellä olisi. Nähdä pari sukulaistaakin olisi hyvä nähdä. Suan laittoi viittaansa ylle ja alkoi ajautua pois päin paikasta.
"Eikö täällä ole muuta pois tietä, kun joutuu hieman kiivetä ylös päin?" Kysyi toiselta, koska hänen mielestään se oli hieman omituista kiivetä pois onkalosta. He olivat kuitenkin ropsahtanut kunnolla alas päin.

Re: Simpukka ja jousi

ViestiLähetetty: 08 Kesä 2017, 20:59
Kirjoittaja Agna
Aberec

"Juuri niin, mielummin liikaa polttopuita kuin liian vähän. Ja se olisi vähintäänkin kohtuullista kun käytimme oman osamme tämän paikan omistajan puista", Aberec sanoi hymyillen ja korjasi viimeisiä jälkiä pois kolosta, jotta se näyttäisi mahdollisimman siistiltä ja samanlaiselta kuin silloin, kun Suan ja Aber olivat saapuneet sinne. Saattoi olla, että kolon omistaja oli joku hyvin ystävällinen ja harmiton henkilö, tai hän oli saattanut jopa unohtaa tämän pienen keittiövarastonsa, mutta varman päälle oli aina hyvä pelata.
"Olet oikeassa, tuskin kuullaan", Aber naurahti sitten Suanin sanoille. Totta, kukaan tuskin saisi ikinä selville kuka kolossa oli käynyt. Ellei paikan haltija sitten osannut jonkinlaista pimeää magiaa, mutta tuskin kukaan vaivautuisi moiseen. Aberec varmisti vielä että viimeisetkin hiilet nuotiossa olivat kunnolla sammuneet ennen kuin hän jätti sen rauhaan. Tulipalo olisi hyvin ikävä tässä tilanteessa, ja se saattaisi jopa aiheuttaa metsäpalon, vaikka ulkona olikin kosteaa ja kolossa oli enimmäkseen hiekkaa ja maata nuotion ympärillä. Koskaan ei voinut olla varma, tuli oli niin vaarallinen elementti.

Suan kysyi, oliko kuopasta ulos muuta tietä, kuin takaisin reunaa pitkin. Haltia pudisteli epäillen päätään.
"Enpä usko. Mutta minä pääsen kyllä kiipeämään itse kun olen kiipeillyt niin paljon metsästäessäni, ja voin joko tuupata sinut ylös alhaaltapäin tai vetää sinut ylös kun olen itse mennyt ensin edeltä. Kumpi vain tuntuu sinusta helpommalta", mies ehdotti sitten ja katsoi vielä viimeisen kerran koloa ennen kuin poistui ovesta takaisin siihen pieneen käytävään, joka johti kuopan suuaukolle.
"Hei hei, salainen majapaikka", haltia hyvästeli paikan naurahtaen ja siirtyi sitten ahtaaseen käytävään. Edessä kajastikin jo valoa luolan suuaukolta. Hän asettui aukon alle ja havaitsi sen reunoilla hyviä juuria, joista saisi tukevasti kiinni kiivetessä. Hän pohti, oliko Suan hyvä kiipeilemään vai ei.
"Haluatko mielummin mennä edeltä vai tulla perässä? Kumpikin käy minulle", mies sanoi ja osoitti sitten juuria, joista olisi hyvä pitää tukea kiivetessä. Matka ei ollut kovin pitkä kiivetä, mutta jonkin verran joutui hypätä ennen kuin ylettyi juuriin. Aber jäi odottamaan Suanin vastausta.

Re: Simpukka ja jousi

ViestiLähetetty: 06 Tammi 2018, 21:25
Kirjoittaja Ay
Jos paikkaa käytettäisiin uudelleen niin paikassa olisi uudelle käyttäjälle tarpeelisia asioita. Ehkä paikka oli tehty vaeltajille niin kuin heille tyyppisille. Sydämellisesti haltia neito toivoi, että tulevien käyttäjien käyttäytyvän samalla tavalla. Se ei olisi mukavaa, jos seuraava olija tekisi rumaa jälkeä paikasta. Paikan omistaja ei olisi iloinen eikä myöskään he jotka käyttäisivät paikkaa suojana kovilta myrksy päiviltä.
"Totta. Ei olisi kiva astua sisään etsien lämpöistä suojaa, jos ei voi tehdä lämpöistä nuotiota lämmitäkseen itsensä."
Suaninkin oli pakko myös katsoa piilo paikkaa ennen kuin se jäi taakseensa. Aberin sanoma oli hhuvittava ja pieni iloinen hymähdys kuului. Tämän paikan hän muistaisi kunnolla ja varmastikkin hän tulisi uudelleen käymään tänne. Siitä haltia neito ei ollut varma tulisiko hän näkemään uudelleen Aberia tässä paikassa.
Jostakin syystä pienesti alkoi tuntea punastelua Aberecin sanomisesta siitä, että auttaisi häntä nousemaan ylös. Suan haluisi kokeilla ainakin aluksi itse, mutta toisinaan pitkä leninki saattaisi tulla tielle. Naisen puolisen vaate ongelmia olivat pitkät helmat.
"Jos voisin kokeilla ainakin aluksi ja mene vai sinä edellä. " Sanoi ja pystytti oman punastelun poistamaan sanoista.
Ei Suan uskonnut, että kukaan tulisi heitä vastaan käytävällä. Jotenkin hänestä vain tuntui siltä, että miehen olisi hyvä mennä edeltä. Aber voi hankalissa kohdissa vetäistä kädestä ylös, koska ei hän oikein paljoakaan painannut. Jos tulisi jokin örrimöykky vastaan niin miekkasin löytyisi lähempää kertomaan tilanteen laadusta.

//Anteeksi pikkuinen kestoni sokea ja intti vie aikaani//

Re: Simpukka ja jousi

ViestiLähetetty: 02 Loka 2018, 18:52
Kirjoittaja Agna
Aberec

Suan tokaisi myös, että olisi kohteliasta jättää puita tuleville matkalaisille, koska olisi surkeaa löytää luola märkänä ja kylmänä, jos puita ei olisikaan. Aberec nyökkäsi hyväksyvästi, sillä hän oli samaa mieltä.
Suan pohdiskeli aluksi haluavansa kiivetä luolasta pois itse, mutta sitten päättikin antaa haltiamiehen mennä edeltä.
"Kyllä se sopii", Aber tokaisi hymyillen ja tarkkaili sitten juurakkoa. Osalle juurista oli tupruttanut lunta, joten ne saattaisivat olla liukkaampia. Hän pyyhki alimpia juuria käsillään ennen kuin alkoi kiivetä niitä pitkin. Olisi parempi edetä turvallisesti ja hitaasti nyt, sillä jos hän katkaisisi koipensa tai kätensä, kukaan ei enää saisi häntä ylös kuopasta. Suanilla ei varmasti ollut tarpeeksi hauiksia hänen kiskomiseensa kuopasta, jos niin kävisi. Aberec tarttui juuriin ja nosti itsensä ylös kevyesti. Kiipeäminen tuntui helpolta, ja hän pyyhki aina lisää juuria edetessään ylemmäksi.
"Tartu käteeni niin vedän sinut ylös", hän sanoi Suanille ja nosti sitten hänet kädestä myös juurille, jotta he molemmat voisivat kiivetä. Hetken päästä he olivat onnistuneesti ulkona kuopasta. Suan kiipesi yllättävän kevyesti ja ketterästi siitä huolimatta, että hänellä oli päällään mekko.
"Aikamoinen seikkailu!" Aberec tokaisi pudistellen hiekkaa ja lunta vaatteistaan, kun seisoi kuopan reunalla. Hän katseli vähän haikeana sisään. Löytäisiköhän hän tänne enää uudelleen?
"Oletko menossa haltiakaupunkiin? Minä vien nämä loput riistat sinne, ja voin kävellä kanssasi samaa matkaa, jos olet kulkemassa samaan suuntaan", hän ehdotti hyväntuulisesti, mutta ei ollut varma, olisiko nainen vielä palaamassa kotiin.

Re: Simpukka ja jousi

ViestiLähetetty: 11 Loka 2018, 21:49
Kirjoittaja Ay
Jos he alkaisivat etsiä hieman puita, vaikka jalat alkoivat viemään jo eteenpin kuin ei tahtoisi enään olla tässä lähiössä. Ihan ei viittinyt etsiä puita ja heittää niitä koloon. Kolo oli sen verran pimeä, että menijä voisi kompastua heti naamalleensa kun polttopuut olisivat edessä estämässä kulkua käytävällä. Eikä sitä tiennyt oliko uudella kävijällä taskussaa jotain sytyttävää, että näkisi eteen.
Toisen kiipeässä ylös Suan katseli mistä kohtaa hän voisi mennä ylös. Melkein samoja koloja hän käytti avukseen, mutta kiipeässä hänen täytyi katsoa ettei helma repeytyisi missään kohdassa. Sekään ei olisi yhtään kiva myöskään, että helma jäisi kengän ja juuraikon oksan väliin siitä sitten liukastuisi pyllylteen alas. Ketterästi hän kiipesi, kuin asia olisi hänelle tuttua puuhaa. Silti ystävällisesti hyödynnettiin Aberin kättä, kun sitä niin tarjottiin. Viimeinen veto ylös auttaisi hänet mukavasti lumen päälle ja leninkikään ei olisi pahasti saanut itseensä likaa.
"Kiitos." Pienestä avusta kiitettiin.
Saman tie Suan alkoi etsiä kourallisen risua tuleville henkilöille. Ainaskin nämä pääsisi turvaan ja kuivumaan ennen kuin palaisivat poroksi.
"Totta." Samalla kuunneltiin mitä haltiamies puhui.
Lopuksi kun hän oli kerännyt ja löytänyt hän otti tuorreen oksan käteen. Tuoreesta oksasta hän leikkasi puukolla pitkäksi siivuksi, kuin oksan pituu kaksinkertaantui ja ohuni. Sillä hän laittoi ne nipun tiiviisti kiinni, kuin olisi pieni oksa paketti tulevalle henkilölle. Ihan puun reunaan hän ei halunnut laittaa, koska se paljastaisi piilo paikan. Hän uskoi, että paikka ei ollut tarkoitettu löytää yleiseen käyttöön.
" Juu olen menossa haltiakaupunkiin. Itsekkin vien pientä yritti tavaraa tuttavalle." Suan sanoi ja naisen kasvoissa näkyi iloa, että hän sai Aberekista matka kaverin ja siitä hän oli todella iloinen.
Ennen kuin he lähtisivät menemään hän asetti puu nipukan suun aukolle. Hiljaa lausuttiin haltiaksi mikä sai aukokossa olevan puun juurette kuljettamaan oksapaketin sinne oikealle paikalle. Kun hän tunsi maassa virran niin hän sitten vasta hän lopetti lausumisen ja nousi ylös polviltaansa. Asettaen vielä vilttitakkinsa paremmin, ettei matkalla tulisi kylmä, vaikka toisinaan kävely toi lämpöisyyttä.
"Miten paljon uskot saavasi noista riistoista mitä jäi?"
Hänen perheessä miespuoliset hoisivat yleensä liha puolen niin kauheen tarkkaan hän ei tiennyt missä määrin hinnat kulkivat.

Re: Simpukka ja jousi

ViestiLähetetty: 23 Loka 2019, 14:23
Kirjoittaja Agna
Aberec

Haltiamies auttoi Suania löytämään ympäristöstä kuivia, tai ainakin melkein kuivia oksia siihen nippuun, jonka he jättivät kohteliaisuuttaan tämän piilopaikan omistajille. Olivathan he sentään luvatta käyttäneet toisten polttopuita, joten olisi vain kohtuullista jättää heille vaihdossa kuivia oksia.
"Hyvin keksitty", Aberec kehui, kun Suan sitoi oksat kiinni taipuisilla kiehisillä. Näin polttopuupino ei leviäisi. Suan myös piilotti sen sellaiseen paikkaan, mistä muut eivät hoksaisi sitä niin helposti. Mies seurasi vaikuttuneena, kun nainen lausui loitsuja puun juurelle, ja juuri teki työtä käskettyä ja alkoi kuljettaa oksia kohti salaista majaa.
"Oletpa taitava, en ole ennen nähnyt tuollaista", mies henkäisi ja katseli oksien perään, sinne minne ne katosivat.
Suan oli kuulemma myös menossa haltiakaupunkiin kuljettaakseen yrttejä tuttavalleen. Se oli mukava kuulla, kaksin oli mukavampaa matkustaa kuin yksin.
"Uskoisin saavasi hopearahan tai pari. Talvisin, kun metsästäminen on vaivalloisempaa ja lihaa on saatavilla vähemmän, niistä maksetaan hyvin. Ja nämä ovat hyvänlaatuista lihaa", Aber vastasi naisen kysymykseen. Rahalla hän pystyisi ostamaan vihanneksia ja leipää, eli sellaisia asioita, joita ei osannut itse viljellä. Tasapaino pysyi siis yllä - viljelijät saivat ostettua rahoillaan lihaa ja metsästäjät saivat ostettua rahoillaan viljelytuotteita.
"Lähdetäänpä sitten. Ehdimme vielä kotiin ennen pimeän tuloa", Aberec ehdotti. He kävelivät kohti haltioiden piilopaikkaa turvallisia polkuja pitkin ja pysyttelivät puiden suojissa ja jutustelivat mukavia, ja jättivät mystisen piilopaikan taakseen toistaiseksi, löydettäväksi jollekulle toiselle onnekkaalle seikkailijalle.

//Kiitos kärsivällisyydestä! Tämä oli minun osaltani tässä, oli hauskaa pelata. Ihanaa että jaksoit odottaa niin pitkiä aikoja! :)