Edward
Ilma oli viileä ehkä hivenen kosteinen. Yöllinen sumu oli laskennut aamuiseksi laskettavan kasteen metsän kasviston päälle. Metsä oli hiljainen, muttei täysin eloton. Sen siimeksessä suuri kokoinen ihmissusi kävi hitaasti eteenpäin. Raivaten tietään pensaiden ja puiden oksien ohitse. Se näytti väsyneeltä, jopa voisi sano, että melkein uupuneelta. Yö oli ollut sille raskas. Ensin sen oli pitänyt päästä irti kahleista, joihin se oli kahlittu. Sitten sen oli pitänyt päästä uloskin rautaisen oven lukittamasta huoneesta. Onneksi ovi oli ollut sille vanha ja ruostunut. Mahdollisesti Edward oli arvioinut vanhan maanalaisen piilopaikan turvallisuuden väärin hätäisyydessään. Ihmissudelle se oli ollut lotto voitta, mutta tuo ilo oli pian jäänyt niille paikoilleen. Sen aloitus paikka oli ollut keskellä ei mitään. Tiheää metsää kaikkialla ja ympäristössä oli aivan liikaa erilaisia hajuja.
Aluksi ihmissusi oli yrittänyt jäljittää jotain hajua, joka oli muistuttanut eläintä. Siinä toivossa, että olisi päässyt tyydyttämään verenhimoaan. Ihmissuden epäonneksi se ei päässyt tämän eläimen jäljille, kun eläimen haju lakkasikin. Yllättyneenä se oli löytänyt pienen eläimen nahan maasta, joka merkitsi sitä, että tämä oli asettettu tarkoituksella. Edward olikin varustautunut täyteen kuuhun ripottelemalla piilopaikkansa ympärille erilaisia tuoreita taljoja ja mahdollisia hajuvesiä sekoittaakseen ihmissuden aistit. No tästähän ihmissusi oikein raivoistui ja rupesi yön mittaa mellastamaan keskellä metsää kaikkien noiden pienten taljojen ja hajujen keskellä.
Tämähän johti loppujen lopuksi siihen loppu tulokseen, ettei ihmissusi päässyt koskaan ulos kunnolla metsästä ja uupui mellastamiseensa. Nyt aamuinen aurinko alkoi nousta taivaalle ja hitaasti ihmissuden muoto alkoi kutistumaan siinä samalla kävellessään lähemmäs metsän reunoja. Lopulta metsän reunalle päästyään jäljellä oli vain tokkuraisen oloinen mies, joka ikään kuin heräsi unen oloisesta maailmastaan oikeaan maailmaan.
Hän räpytteli hivenen silmiään auringon suodessa aamuista kukoistustaan hänen silmilleen. Hän hieraisi naamaansa ja yritti herätä tokkuraisesta olostaan, samalla tuntien kylmän ilman iskevän paljasta ihoa vasten. Edward pienesti halasi itseään ja totesi itsekseen siinä unen oloisena, ettei pitänyt tällaisista aamu herätyksistä. Hän venytteli hetken päästä ja yritti hahmottaa missä päin oikein oli ja mihin oli jättänyt vaatteensa.
Siinä samalla pohdiskellessaan miehen epäonneksi hän kuuli askeleita. Kevyitä ja varovaisia, askeleet pysähtyivät ja saivat miehen nostamaan hieman vielä tokkuraisen katseensa tulijaan. Tulija oli yllätys kuin myös ymmärrys hänen hyvin paljaasta olemuksestaan. Sen ainakin näki toisen kasvoilla. Yllättyneisyys ja häpeän tunteet saivat miehen hetkessä reagoimaan ensin pienellä huudahduksella. Kalleuksiensa piilottamisella ja nopealla liikkeellä muutamien puskien ja puiden taakse.
Sieltä pienestä piilostaan ison näköinen mies kurkista ja näytti sanoin kuvaamattoman punaiselta. "...Öhm.. T-tämä ei ole sitä miltä se näyttää!" Hän sai kakistettua ulos suustaan katselijalle. Pienen tilanteen purkautuessa saattoi mies myös keskittyä nyt paremmin tulijan ulkonäköön, joka tuntui hyvin tutulta. Hän ei vain ollut varma, missä tulijan oli nähnyt. Nuo samat kiharat hiukset ja niiden keskeltä pilkistävät kasvot tuntuivat vetoavan mieheen enemmän kuin tämä halusi myöntää itselleen. Sitten se iski.
"Edna?"
//Welcome to the naked party o/ Be our guest!//