Well this is a revealing reunion||Aksu

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Well this is a revealing reunion||Aksu

ViestiKirjoittaja Morinyu » 29 Touko 2022, 13:01

Edward

Ilma oli viileä ehkä hivenen kosteinen. Yöllinen sumu oli laskennut aamuiseksi laskettavan kasteen metsän kasviston päälle. Metsä oli hiljainen, muttei täysin eloton. Sen siimeksessä suuri kokoinen ihmissusi kävi hitaasti eteenpäin. Raivaten tietään pensaiden ja puiden oksien ohitse. Se näytti väsyneeltä, jopa voisi sano, että melkein uupuneelta. Yö oli ollut sille raskas. Ensin sen oli pitänyt päästä irti kahleista, joihin se oli kahlittu. Sitten sen oli pitänyt päästä uloskin rautaisen oven lukittamasta huoneesta. Onneksi ovi oli ollut sille vanha ja ruostunut. Mahdollisesti Edward oli arvioinut vanhan maanalaisen piilopaikan turvallisuuden väärin hätäisyydessään. Ihmissudelle se oli ollut lotto voitta, mutta tuo ilo oli pian jäänyt niille paikoilleen. Sen aloitus paikka oli ollut keskellä ei mitään. Tiheää metsää kaikkialla ja ympäristössä oli aivan liikaa erilaisia hajuja.
Aluksi ihmissusi oli yrittänyt jäljittää jotain hajua, joka oli muistuttanut eläintä. Siinä toivossa, että olisi päässyt tyydyttämään verenhimoaan. Ihmissuden epäonneksi se ei päässyt tämän eläimen jäljille, kun eläimen haju lakkasikin. Yllättyneenä se oli löytänyt pienen eläimen nahan maasta, joka merkitsi sitä, että tämä oli asettettu tarkoituksella. Edward olikin varustautunut täyteen kuuhun ripottelemalla piilopaikkansa ympärille erilaisia tuoreita taljoja ja mahdollisia hajuvesiä sekoittaakseen ihmissuden aistit. No tästähän ihmissusi oikein raivoistui ja rupesi yön mittaa mellastamaan keskellä metsää kaikkien noiden pienten taljojen ja hajujen keskellä.

Tämähän johti loppujen lopuksi siihen loppu tulokseen, ettei ihmissusi päässyt koskaan ulos kunnolla metsästä ja uupui mellastamiseensa. Nyt aamuinen aurinko alkoi nousta taivaalle ja hitaasti ihmissuden muoto alkoi kutistumaan siinä samalla kävellessään lähemmäs metsän reunoja. Lopulta metsän reunalle päästyään jäljellä oli vain tokkuraisen oloinen mies, joka ikään kuin heräsi unen oloisesta maailmastaan oikeaan maailmaan.
Hän räpytteli hivenen silmiään auringon suodessa aamuista kukoistustaan hänen silmilleen. Hän hieraisi naamaansa ja yritti herätä tokkuraisesta olostaan, samalla tuntien kylmän ilman iskevän paljasta ihoa vasten. Edward pienesti halasi itseään ja totesi itsekseen siinä unen oloisena, ettei pitänyt tällaisista aamu herätyksistä. Hän venytteli hetken päästä ja yritti hahmottaa missä päin oikein oli ja mihin oli jättänyt vaatteensa.
Siinä samalla pohdiskellessaan miehen epäonneksi hän kuuli askeleita. Kevyitä ja varovaisia, askeleet pysähtyivät ja saivat miehen nostamaan hieman vielä tokkuraisen katseensa tulijaan. Tulija oli yllätys kuin myös ymmärrys hänen hyvin paljaasta olemuksestaan. Sen ainakin näki toisen kasvoilla. Yllättyneisyys ja häpeän tunteet saivat miehen hetkessä reagoimaan ensin pienellä huudahduksella. Kalleuksiensa piilottamisella ja nopealla liikkeellä muutamien puskien ja puiden taakse.

Sieltä pienestä piilostaan ison näköinen mies kurkista ja näytti sanoin kuvaamattoman punaiselta. "...Öhm.. T-tämä ei ole sitä miltä se näyttää!" Hän sai kakistettua ulos suustaan katselijalle. Pienen tilanteen purkautuessa saattoi mies myös keskittyä nyt paremmin tulijan ulkonäköön, joka tuntui hyvin tutulta. Hän ei vain ollut varma, missä tulijan oli nähnyt. Nuo samat kiharat hiukset ja niiden keskeltä pilkistävät kasvot tuntuivat vetoavan mieheen enemmän kuin tämä halusi myöntää itselleen. Sitten se iski.

"Edna?"

//Welcome to the naked party o/ Be our guest!//
Avatar
Morinyu
Uusi tulokas
 
Viestit: 6
Liittynyt: 28 Touko 2022, 23:32

Re: Well this is a revealing reunion||Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Touko 2022, 14:19

Edna


Kuka hullu viettäisi vapaaehtoisesti täydenkuun yön metsässä? No Edna, kaikkien muiden pähkähullujen joukossa. Noita oli viimein päättänyt hankkiutua täydenkuun aikaan metsään etsimään harvinaisia rohdoskukkia, jotka kukkivat ja olivat kerättävissä vain täydenkuun loisteessa. Näitä maagisia kukkia hän oli metsästänyt jo muutaman kerran, tuloksetta. Ja rahaansahan hän ei käyttäisi niiden ostamiseen, sillä sattuneista syistä kyseiset kukkaset olivat erittäin kalliita, sikäli mikäli kenelläkään oli edes niitä myydä.

Tänä yönä tulinoitaa oli kuitenkin onnistanut. Hän oli löytänyt kuukukkasia muutaman ja rauhassa odotellut niiden kukkivan, ennen kuin keräsi ne. Kuunnellen koko ajan metsän ääniä ja tarkkaillen ympäristöään. Ylleen noita oli pukenut mahdollisimman maastoon sointuvat vaatteet ja hupullisen viitan, jonka avulla pysyi helposti piilossa. Mitään valonlähdettä hän ei kantanut mukanaan, ettei vain vahingossakaan olisi houkutellut uteliaita tai vihamielisiä tahoja paikalle – valaistuksen suhteen hän luotti kuunvaloon. Ednan onneksi hän oli säästynyt yhteentörmäyksiltä minkään peuraa suuremman kanssa. Kaiken kaikkiaan yö oli sujunut hyvin ja rauhallisissa merkeissä, vaikka silloin tällöin jostain kaukaisuudesta olikin kuulunut epämääräisiä ääniä sekä sudenulvontaa…

Nyt aamuauringon alkaessa hätyytellä kuuta ja tähtiä pois taivaalta, lähti Edna suuntaamaan takaisin kaupunkiin. Hetken noidalla kesti löytää oikea suunta, öinen metsä oli ehättänyt eksyttää puoliveristä sen verran, mutta pianpa Edna löysi tiensä ainakin metsän reunalle. Sieltä olisi helpompi lähteä suunnistamaan oikeaan suuntaan.
Kävi kuitenkin ilmi, ettei hän ollut yksin paikalla. Heti aamutuimaan metsän reunalla noita kävi törmäämään kieltämättä erikoiseen näkyyn – ja mikäli Edna olisi aikaisemmin huomannut miehen, olisi hän varmasti kääntänyt suuntansa toisaalle sillä samaisella sekunnilla. Mutta nyt, huolimattomuuttaan Edna oli päätynyt näkö- ja katseluetäisyydelle ilkosillaan olevan miehen kanssa. Miehen, joka näytti yhtälailla hätkähtävän hänen läsnäoloaan, siinä missä Edna otti hätäisen askeleen taaksepäin kun mies yllättäen huudahti ja pusikoiden suojaan. Ensitöikseen vakuutellen, ettei kyseessä ollut mitään, miltä se näytti… Kiistanalainen väite, mutta Edna ei kommentoinut asiaa. Kulmiaan kurtistaen vain katseli miehen suuntaan, pyrkien pitämään sen katseen visusti tuon kasvojen korkeudella. Joskin… jokin niissä kasvoissa oli tutunoloista…

Edna?
Mies tiesi hänen nimensä? Noidan katse laajeni, Ednan tuijottaen miestä nyt entistä hämmentyneenä. Pyrkien nopeasti käymään päässä nimiä ja kasvoja, joita oli elämänsä aikana tavannut. Sitten se oikea nimi löytyi. Muutama vuosi sitten, Ememissä. Kapakassa, mukavan illan merkeissä. Ehkä turhankin tuttavallisen mukavan illan merkeissä.
”Edward?”, Noita vastasi kysyvään sävyyn miehen nimellä, uskaltaen laskea varautunutta olemustaan hieman. Mikäli vanhat muistot pitivät paikkansa, hänen ei tarvinnut olla valmiina käräyttämään ilkosillaan olevaa miestä niille sijoilleen.
”Mitä sinä täällä teet – Ja tuossa kunnossa?”, Noita kyseli, nopeasti katsahtaen ympärilleen. Edward ei ainakaan näyttänyt leiriytyneen lähiseudulle, eikä tuon kuteita saatikka mahdollisia tavaroita näkynyt lähistöllä. Se tietenkin herätti kysymyksiä ja ennen kaikkea epäilyjä… mutta juuri nyt Edna ei aikonut keskittyä niihin.



// OH MY OH HELLO ( ͡° ͜ʖ ͡°) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Well this is a revealing reunion||Aksu

ViestiKirjoittaja Morinyu » 29 Touko 2022, 15:18

Siinä sitä oltiin, pusikon suojissa kyykkimässä toisen katseilta. Hetken Edward jo ehti toivoa, ettei tämä uusi tuttavuus ollut kukaan tuttu ja se keneksi hän tätä oli kutsunut. Toisin kuitenkin kävi ja Ednan lausuessa hänen nimensä, hän tiesi tasan tarkkaan naisen olevan Edna. Voi kuinka hän halusi nyt vain vajota häpeissään maan uumeniin ja vain kadota. Hän kuitenkin vain huokaisi pienesti ja kohotti katseensa uudestaan naiseen, joka näytti yhtä yllättyneeltä kuin hänkin.

Mitä hän teki täällä? Se oli oikein hyvä kysymys, johon miehellä ei oikeastaan ollut oikeaa vastausta. “...Se tuota on... Mysteeri”, hän vastasi toiselle kevyesti ja heilautti kättään kuin asia ei olisi mitään isoa. “No siis...” Mies haki sanojaan sekä ajatuksiaan omasta kunnostaan. Jos Edward nyt oikein muisti, oli hän naiselle sanonut olevansa ihmissusi ja jos hän sen nyt tähän laittaisi vastaukseksi niin hyväksyttäisiinköhän se? “No siis niin... Yöhän oli täydenkuun yö..?” Hän sanoi hetken aikaa miettien ja katsahti Ednan puoleen merkittävästi samalla kun haki tasapainoaan siinä kyykyssä ollessaan. Viima paljaaseen takamukseen ei ollut mitään nautinnollista, jonka takia mies yritti parhaansa mukaan ottaa vähän suojaa puun ja pensaiden välistä.

“Ja siis en ole aina ihan varma minne sitä päädyn yön aikana, mutta usein miten kyllä olen löytänyt itseni samasta paikasta jonne itseni olen jättänyt.” Hän selitti kuin asia ihmissusi oli jo mainittu tässä keskustelussa. “Tällä kertaa taisin vain aliarvioida kyseisen paikan pitävyyden”, hän kommentoi vielä lauseensa perään ennen kuin katseli paremmin ympärilleen ja saattoi vain huokaista helpotuksesta. Aamu oli tullut juuri oikeaan aikaan, eikä hän ollut ehtinyt lähteä kehenkään murha retkelle. Pienesti hän siinä hieraisi kasvojaan, hiuksiaan myöten ja vain jäi tuijottamaan maata. Niin että vain hänen kätensä ja selkänsä saattoi nähdä piilopaikasta.

Kevyisiin kuulumiskeskusteluihin olisi voinut paneutua ehkä enemmänkin ja olisi Edward varmasti kysynytkin Ednalta kuulumisia tämän parin vuoden jälleen näkemisen johdosta, mutta häntä ei huvittanut jäädä ilkosilleen siihen kyykkimään. “Jos tuota vain sallit, voisimme jakaa vähän kuulumisia myöhemmin... Minun pitää hakea tavarani jostakin tuolta noin”, hän viittoi kohti metsää toisella kädellään ja yritti vähän nolona virnistää siihen tilanteeseen. Hän katsahti sinne päin ja veti syvään henkeä saaden pienen vainun mitä pitkin oli tänne päätynyt ja sitä kautta varmasti pääsisi takaisin. Kysymys oli vain halusiko Edna jäädä tähän odottamaan vai olisiko tuo halukas lähtemään alastoman miehen kanssa aamukävelylle. Tosin mies varmastikin vaihtaisi muotonsa suteen kuin kävelisi alasti metsässä sillä uhalla, että joku saattaisi nähdä hänet.
Avatar
Morinyu
Uusi tulokas
 
Viestit: 6
Liittynyt: 28 Touko 2022, 23:32

Re: Well this is a revealing reunion||Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2022, 08:04

Mysteeri. No, kaiketi tuokin oli jonkinlainen vastaus. Mutta seuraava huomautus sai Ednan hoksottimet naksahtamaan, Edwardin huomautellessa täydenkuun yöstä. Ja sehän tarkoitti sitä, että joko Edward oli ilkosillaan ollut noitamenoissa mukana tai sitten tuo oli ihmissusi. Ja näistä kahdesta vaihtoehdosta se viimeinen lieni oikea… Edward oli tainnut mainitakin sen silloin Ememissä… Kyllä, Ed oli kovinkin suorasukaisesti maininnut sen hänelle kun salaisuuksia oli jaettu.
”Ah… Selittää paljonkin”, Edna tokaisikin, katseensa pitäen yhä visusti kovinkin korkealla, suorastaan vaatien katsekontaktia miehen kanssa, jotta he molemmat tiesivät minne hän vilkuili.
Edward seuraavaksi selitti, ettei varsinaisesti ollut tietoinen tekemisistään täydenkuun aikaan. Se selitti siis miksi tuo oli täällä niin hämmentyneenoloisena. Ilmeisesti mies kahlitsi itsensä tiettyyn paikkaan ja löysi itsensä sieltä useimmiten sitten aamulla, mutta tällä kertaa hän oli aliarvioinut kyseisen paikan pitävyyden?
”mmh… Lienee kai onni onnettomuudessa, etten törmännyt sinuun sitten yöllä”, Edna tuumi, pohtien oliko hän kuullut juurikin Edwardin ulvonnan yön aikana… Pelkkä ajatus siitä mahdollisuudesta sai niskakarvat pystyyn. Jos hän olisi törmännyt verenhimoiseen ihmissuteen yöllä… No, osasihan Edna magiaa käyttää, mutta lienikö tulitaioista apua, jos peto oli jo päällä repimässä rintakehääsi auki.

Mutta, kuten olettaa saattoi, Edward ei ollut kovin innokkaasti jatkamassa tätä keskustelua näissä tunnelmissa. Mikä oli täysin ymmärrettävää. Ei Ednakaan oikeastaan halunnut ja sen vaivautuneisuuden kyllä näki naisen kasvoilta. Eihän alastomuudessa mitään vikaa ollut – varsinkaan jos kroppa oli tuollainen… - mutta olihan se tässä tilanteessa hieman… Kiusallista.
”Äh, odotas”, Edna lopulta ässähti, käyden nopeasti riisumaan pitkän viittansa yltään. Ja sen suuremmin miettimättä häveliäisyyttä tai hajurakoja, kävi noita marssimaan lähemmäs ihmissutta. Pitäen katseensa tuon kasvoissa, kunnes lähemmäs pääsi ja katsahti kohteliaasti muualle, samalla ojentaen viittaansa miehen puoleen.
”ota nyt tuosta ainakin alkuunsa jotain suojaa”, Edna tokaisi, tarjoten vaatekappalettaan Edwardille. Onneksi näin loppukeväästä ei ollut kylmä, vaikka aamut saattoivatkin olla vilpoisia. Mutta Edna oli osannut pukeutua sen verran lämpimästi, ettei tarvinnut viittaansa pysyäkseen lämpimänä.

”Anna tulen mukaasi – Olen kuullut että teikäläiset eivät välttämättä ole täysissä voimissaan näiden öiden jälkeen. En saisi mielenrauhaa, jos on mahdollisuus että tuupertuisitkin matkallesi jonnekin ja ties mitä tapahtuisi”.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Well this is a revealing reunion||Aksu

ViestiKirjoittaja Morinyu » 30 Touko 2022, 16:21

Tuijotus kilpailulta se alkoi vaikuttaa kaksikon kesken. Melkein vaatimukselta naiselta, jonka Edward tunsi. Tunne oli jotenkin outo, josta hän halusi vetäytyä pois, muttei kyennyt siihen. Joten siinä sitten pidettiin katsekontaktia syystä ja toisesta. Mies näpräsi lähipusikkoa ja sen oksistoa suojakseen toisen katseilta, vaikka tämä vaikuttavasti näytti tuijottavan vain hänen kasvoihinsa eikä antanut silmien kiertää. Hän soi toiselle huvittuneen tuhahduksen naisen kommentoidessa yöllistä kulkuaan. Onni onnettomuudessa todellakin. Kukaan ei halunnut törmätä ihmissuteen keskellä yötä, ilman varustusta tai hopeaa.

Edna älähti yhtäkkiä jotakin, kun hän otti puheeksi tavaroittensa hakemisen ja lähti lähestymään miestä yllättävän nopeilla ja varmoilla askeleilla. Edward pienesti jännittyi, nojasi taakse päin ja koetti parhaansa mukaan siinä paljaan vartalonsa kanssa piilotella itseään. Nainen kuitenkin tarjosi hänen yllätyksekseen omaa viittaansa peitoksi. Hän oli hetkellisesti yllättynyt eleestä. Tietenkään hän ei ollut kertonut miten hänen ihmissutensa toimii ja kuinka hän kykeni muuttamaan muotoaan halutessaan. Ennen kuin hän ennätti kieltäytyä viitasta, Edna lisäsi haluavansa liittyä mukaan. Kommentoiden vielä kuinka oli kuullut heidän kaltaisten olevan vähän uupuneita yön jäljiltä, eikä haluaisi ajatella hänen tuupertuvan jonnekin.

Edward hymähti siihen hyvän tuulisesti ja vain otti viitan loppujen lopuksi. “Kiitos tästä. Uskon kuitenkin olevani vain väsynyt niin sanotun unettoman yön jäljiltä, mutta on se hyvä, että on joku katsomassa perääni, jos vaikka tuuperrunkin”, hän kiitti toista vitsaillen perään Ednan kommenttiin. Viitan hän kietaisi ympärilleen parhaimpansa mukaan, mikä osoittautui pieneksi projektiksi kerta se jäi vähän lyhyeksi, mutta peitti tarpeellisen. Pienesti hän katsoi itseään ympäri ja totesi itselleen, että sääret saisivat nyt vain kestää viileää aamuilmaa.
“Luulisin olevani valmis”, Edward ilmoitti ja piti viitan reunoista kiinni, etteivät ne missään nimessä lähtisi liehumaan ties minne ja näyttäisi ties mitä. “Näytän tietä, tiedän suurin piirtein mistä päin tulin”, hän selosti Ednalle. Hän rupesi varovasti kulkemaan kosteaa maata pitkin tiheämmälle metsikköön aina välillä tarkistaen, että nainen pysyi mukana. Siitä oli jonkin aikaa kun hän oli viimeksi saanut kävellä jonkun kanssa tai edes puhunut jonkun kanssa näin tuttavallisella tavalla.

“...Tuli tässä mieleen, että mitäs sinä teet näin varhain liikkeellä, metsällä?” Edward kysyi samalla kun koitti väistellä vastaan tulevia oksia ja pusikoita. Hän ei halunnut rikkoa tai kastella viittaa liikaa. Rikkoa sitä hän halusi vielä vähemmän, sillä se oli jonkun muun kuin hänen omansa. Hetkeksi mies joutui kuitenkin jonkin ajan päästä pysähtymään, ottamaan vainua ja katselemaan oliko maisemat tutut. Kyllähän hän muisteli tulleensa jostain päin tälle alueelle, mutta ei ollut varma mistä taas. Pian hän kuitenkin sai vainun ja rupesi sitten taas kävelemään eteenpäin.

Matkan jatkuessa eteen tulikin pieni kivikko. Edward tunnisti alueen, tänne jonnekin hän oli jättänyt jonkin niistä monista tuoreista eläimen taljoista. Hän myös tiesi että reitti piilopaikkaan olisi kivikon ylitse, mutta se näytti hieman liukkaalta kulkea kaikkien erilaisten kokoisten kivien johdosta ja sammal kasvuton niiden päällä. “Kannattaa varoa askelia tässä. Voi olla liukasta”, hän huomautti Ednalle ja katsahti naiseen. “Mielellään haluan sinun säilyvän ehjänä”, hän lisäsi ja hymyili Ednalle, kunnes kääntyi katselemaan kivikkoa ja suunnittelemaan kulkua sen läpi. Mies rupesi siitä sitten viittansa kanssa kulkemaan varovasti tukevien kivien päältä.

//Onko aika aloittaa rock luistelu :’D//
Avatar
Morinyu
Uusi tulokas
 
Viestit: 6
Liittynyt: 28 Touko 2022, 23:32

Re: Well this is a revealing reunion||Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2022, 07:21

Edward kiitti, siihen kiitokseen Edna hymähti nyökäten pienesti, samalla kun katseli muualle sen aikaa, kunnes mies ilmoitti olevansa valmis. Viitan turvin tuo sentään sai peittoon kaikkein tärkeimmät osat kropastaan, vaikka eipä se siltikään kaikkea peittänyt. Edna ei edes ehtinyt kysyä seuraavaa kysymystään, Edwardin jo kertoen tietävänsä reitin takaisin tavaroidensa luokse. Se hämmästytti noitaa, mutta hän ei käynyt kyseenalaistamaan Edwardin suuntavaistoa.
”Minä kun luulin, että tästä tulisi toivotonta harhailua toviksi”, Edna virnisti pienesti, samalla kun he lähtivät matkaan. Tuntui oudolta kävellä jonkun seurassa… Tai ylipäätään olla kenenkään seurassa. Edna oli jo tottunut siihen, että oli ja teki kaiken yksin…

”Minä? Olin keräämässä kukkia, niin sanotusti”, Noita vastasi ihmissuden kysellessä, mitä hän teki metsässä näin aamutuimaan, ”Maagisia yrttejä, sen sellaista, jotka kukkivat vain täydenkuun aikaan”.
”Ehkä oli siis onni, etten törmännyt sinuun aikaisemmin yöllä”, Edna naurahti pienesti. Eipä sitä miettinyt, kuinka vaarallista metsässä oli, muuta kuin sitten jälkikäteen. Yön aikana hän oli ollut liian kiireinen kukkia poimiessa.
Pian he saapuivat kivikkoisemmalle metsäalueelle, Edwardin ollen varma että heidän pitäisi ylittää se, jotta pääsisivät perille. Edna vilkuili aamukasteen kastelemien sammalpeitteisten kivien puoleen, tietämättä oliko tämä nyt sitten se paras reitti perille. Edwardin varoitellessa liukkaudesta, kävi Edna vain naurahtamaan pienesti.
”Tiedoksesi, minulla on erinomainen tasapaino ja pitävä askel!”, Noita uhosi kera virneen, ennen kuin kaksikko jatkoi matkaansa. Kivillä taiteilu sujui aluksi hyvin, ehkä turhankin hyvin. Ednan toisinaan hypähdellen eteenpäin, kun kivikko muuttui suuremmaksi. Oikeastaan se oli aika hauskaa – vaikka kieltämättä valvotun yön jälkeen moinen taiteilu kävi kyllä raskaaksi kovin nopeasti.

”Mistä sinä tiedät mihin suuntaan mennä?”, Edna kävi lopulta kysymään, uteliaisuuden voittaen, ”Luulin että te ette muista mitään yön tapahtum—”
Pidemmälle Edna ei päässyt, kun kaikesta uhostaan huolimatta kävi liukastumaan uudelle kivelle askeltaessaan. Sammaleet kiven yllä lähtivät liikkeelle, jonka johdosta noita kävi horjahtamaan. Ja horjahtaessaanhan hän vaistomaisesti otti tukea ensimmäisestä asiasta, mistä sai kiinni. Ja se sattui tällä hetkellä olemaan Edward, noidan käsien napaten tukea tuon kyljestä ja käsivarresta, Ednan kasvojen käyden turhankin lähellä ja matalalla. Horjahduksesta seuraava huudahdus vaihtui korkeammaksi, Ednan hyvinkin nopeasti suoristautuen ja hakien paremman jalansijan paikoillaan.
”Anteeksi”, Noita henkäisi ulos, tuntien sen kumman kuumotuksen poskillaan, nolostuksen suorastaan hehkuen naisesta.


// OH NO//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Well this is a revealing reunion||Aksu

ViestiKirjoittaja Morinyu » 08 Kesä 2022, 10:30

Oli totta, että unettoman muistinmenetykseen johtaneen yön jälkeen moni olettaisi, ettei mies löytäisi tavaroittensa luokse. Ihmissuden suomien piirteiden kautta Edwardin oli kuitenkin helppo vainuta oma piilopaikkansa. Useimmat ihmissudet varmaan pyrkivät maan alle, käytäviin ja luoliin piiloutumaan täysikuun kauhuilta. Hän oli kuitenkin jättänyt itsensä melko pinnalle, joten tavaroittensa haju leijaili yllättävän pitkälle. Toisaalta siihen myös auttoi hänen ympäristöönsä levittämät taljat, jotka toivat suuntaa.
Edna oli ollut kukkia keräämässä. Se oli hetkellisesti vähän yllättävää, mutta tämän kertoessa kukkien olevan maagisia sai mies vain todeta itselleen, että kukkien poimiminen varmaan tarvitsi tietyt ehdot ja tämän takia nainen oli hypellyt yöllä ulkona kaikkien vaarojen keskellä. “Ehkä ja olen ihan kiitollinen, ettemme tavanneet silloin kun en ollut itseni”, hän lisäsi Ednan kommenttiin.

Kivikon kanssa Edna oikein rehvasteli omaavansa hyvän tasapainin ja hyvän askeleen. Siihen mies vain hymähti hyvän tuulisesti ja soi naiselle lempeän hymyn. Hän rupesi itse kulkemaan kivien päältä rauhallisesti, aina välillä suoden Ednan suuntaan katseen, kun tämä lapsen omaisen ilon kanssa rupesi kivien päällä hyppelemään. Näky sai miehen tietämättään vain hymyilemään.
“Hmm? Tiedän suurin piirtein, omaan kuitenkin suden hajun ja valmistelin itseäni sekä ympäristöäni yöhön, jonka takia erilaiset esineet jota tänne ympäristöön olen ripotellut, antavat—”
Mies ei päässyt vastaamaan naisen kysymykseen täysin kun yllättäen Ednan jalka lipsahti kiveltä. Nainen horjahti kauniissa kaaressa, vaistomaisesti tämä kävi nappaamaan Edwardin kyljestä ja kädestä kiinni. Yllättävä tilanne sai miehenkin horjahtamaan, jota tämä pyrki korjaamaan toisella jalallaan. Hänen reagoiva jalkansa kuitenkin luisui kiveltä ja tipahti pieneen monttuun, jonka johdosta mies itse luisui ehkä vähän turhankin nopeasti liian alas. Oli lähellä, ettei jotain kamalaa olisi tapahtunut hänen haaravälilleen siinä. Samaan aikaan Edna tuli yllättävän lähelle siinä kiinni ottonsa aikana. Kuului huuto niin Ednan kuin Edwardin suunnalta.

Edna sai kuitenkin itsensä suoraksi hyvinkin nopeasti tilanteen laukeamisen jälkeen. Tämän kasvot hehkuen punaisina, nainen pyysi anteeksi yllättävää kiinniottoa. Edward taas sai itsensä ylös ja jalkansa takaisin kivien muodostamasta montusta. Hän pudisteli päätään pienesti toiselle. “Suotta pyydät, vahinko se oli”, hän totesi ja sai itsensä lopulta molemmille jaloilleen tukevasti. Edward vähän korjasi niin viittaa kuin likaa jaloistaan. Kivi oli pienesti nirhaissut hänen jalkansa ihoa, mutta eivät ne loppujen lopuksi olleet muuta kuin pinta raapaisuja.
“Olet kuitenkin ehjä ja et vääntänyt mitään väärään suuntaan?” Edward kysyi nyt katsoen tarkemmin Ednan puoleen huolestuneen katseen kera. Hetken katselemisen jälkeen hän vielä soi silmäyksen kiveen, jonka päällä Edna oli liukastunut. “Tuosta olisi voinut tulla pahaa jälkeä...” Hän mutisi itsekseen, miettien kuinka toinen olisi voinut hyvin satuttaa päänsä kaatuessaan kivien sekaan.

“Jos olet kunnossa, voimme varmaan jatkaa?” Hän kysyi lopulta ja soi toiselle pienen hymyn ja tarjosi sitten kättään naiselle. “Jos liukastut uudestaan, niin olen ainakin valmiina tällä kertaa”, hän perusteli käden tarjontaansa. Edward rupesi sitten kulkemaan hiljakseen eteenpäin, noudattaen varovaisuutta. Kivikkoinen osa loppui lopulta ja jalkojen alla oli taas hyvä ja tukeva nurmikkoinen maan. Mies huokaisi helpotuksesta.
Avatar
Morinyu
Uusi tulokas
 
Viestit: 6
Liittynyt: 28 Touko 2022, 23:32


Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron