Kirjoittaja Janni » 21 Heinä 2019, 02:00
Susinaaman kommenti oli ohisuora haukku hänen naamaansa kohtaan, joka sai Mardyrin silmäkulman nytkähtämään. Hän ei pitänyt moisesta, mutta piti silti pintansa varsin hyvin. Punaturkin nimi oli Ivor. Hmm Ivor, nimi oli tuttu myös, mutta edelleen hän tiesi ettei ollut tavannut toista ennen.
"Tällä hetkellä olen yksin, niin kuin näkyy, mutta jokusen matakaa tuohon suuntaan on leirini. Olen näes palkka-armeijan johtaja." Mardyr selitti heilutellen kättänsä satunnaiseen suuntaan tahtomatta paljastaa leirinsa paikkaa, mutta näin muuten mitä sitä turhaan salailemaan. "Tarkoitin en ole heidän puolellaan, olen kyllä heidän mailla kulkenut, kuin myös ihmisten. Sekä kyllä tunnen jostain, naamasi on tuttu ja nimenkin olen kuulut jostain tai kenties olen lukenut." Karju pohdiskeli. Palat alkoivat loksahtaa kohdilleen. Sana, petturi, nousi mieleen, haluttu petturi. Oiva summa tapetusta ja sitäkin parempi napatusta raitaisen punaturkkisesta susipedosta nimeltä Ivor. Tätä nuistellessaan Mardyr otti pari vaitonaista askelta eteenpäin näyttäen edelleen olevan mietinnöisään partaansa sukien.
"Aaaah! Aivan, Ivor! Haluttu petturi!" Mardyr julisti käyttäen hyödykseen toisen laskettua asetta ja veti omansa irti vyöltä hyökäten terä edellä. Nuoli saattaisi lentää, mutta mies luotti äkkipikaiseen liikkeeseensä yrittäen samalla ennakoida västöliikettä ja mitäs yksi pikku tikku olkaan taikka käsivarteen haittaisi, sehän vain pistäisi suututtamaan.
Miehen julistus kantautui pitkälle metsän siimekseen Sydellin korviin, joka oli tarkkaillut etäämmältä tumma turkista petoa. Johtajan äänen kuullessaan otti haltia sen merkkinä hyökätä myös itse karauttaen hevosensa liikkeelle, joka rynnisti esiin tiheikön keskeltä. Haltia veti miekkansa sivulle yrittäen sivaltaa sillä petoa laukatessaan tuosta ohi.