Metsän rannalla // Aella ja Pandanna


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Joulu 17, 2012 9:40

Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

Jeremiah

Jeremiah istui kahden työhevosen kiskomissa kauppavankkureissa nuoren koivikon keskellä. Hän oli kököttänyt siinä jo hyvän aikaa ja tarkkaillut ympäristöään, sillä hän odotti erästä...sanottakoon että kauppakumppaniaan, saapuvaksi. Tähän asti miehen muhkeat susiturkikset olivat pitäneet hänet hyvin lämpimänä, mutta nyt voisi olla aika ruveta miettimään nuotion sytyttämistä, sillä vaikkei pakkanen aivan päätähuimaava ollutkaan, viima oli hyytävän pureva ja alkoi hiipiä hänen iholleen. Sitäpaitsi, jollei Jeremiahin kumppani pian ilmestyisi, tulisi pimeänuhka, ja ennen sitä oli todella tärkeää saada nuotio sytytettyä kunnon roihuun, tai hänellä ei ehkä olisi enää aamulla hevosia jäljellä. Harvemmin sudet ihmisen perään läksivät, mutta hevosten kimppuun kyllä aivan varmasti.
Tämä paikka oli ihmisten kaupungista koiliseen, metsän reunassa, kahden suuren siirtolohkareen luona. Tätä samaista paikkaa Jeremiah oli vuosien saatossa käyttänyt usein kohtaamispaikkana miloin kenenkäkin kanssa. Hyvä paikka, ei oikein mitään eikä oikein kenenkään eikä sen ainakaan pitäisi ketään kiinnostaa mitenkään erityisesti.
Huokaisten Jeremiah sitaisi ohjasperät tappiin, jotteivät ne pääsisi tipahtamaan vetohevosten jalkoihin, ja loikkasi alas vankkureista pöläyttäen kevyttä lunta joka puolelle. Hän kulki vaunujen perään, ja alkoi äheltää perälaudan kiinnitystä auki. Se oli hitusen jäätynyt, joten vaadittiin muutama kirosana, ennenkö miekkonen onnistui saamaan sen auki, mutta lopulta hän onnistui ja kahmi sylinsä täyteen kuivaa polttopuuta, jota hän oli ottanut mukaansa rutkasti, jottei sitä tarvitsisi jäisestä metsästä kerätä.

Siinä Jeremiahin vihellellessä ja kyhätessä rauhallisesti nuotiota, kuului yhtäkkinen kova räsähdys aivan läheltä, ja ilman täytti pistävä rikin katku. Rottamies huudahti ja hyppäsi pystyyn nuotioon aikomansa karahka kädessään, pitäen sitä kasvojensa edessä koholla. Jeremiah oli jännitynyt kuin jousi, ja pälysi joka puolelle koettaen jotenkin paljastaa, mikä häntä uhkasi ja missä se piili.
Avatar

JÄÄSSÄ
JÄÄSSÄ

Viestit: 753

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti La Joulu 22, 2012 1:17

Aella

Nainen tunsi verrattain kevyenkin pakkasen ihollaan ja vaatteidensa läpi, mutta se ei häntä haitannut. Aella olisi voinut kävellä ilkialasti paukkupakkasillakin, eikä hänelle olisi tullut lainkaan kylmä. Sinällään se oli hyvä juttu, mutta toisaalta se vain vahvisti tietoa siitä, ettei hän ollut enää normaali haltia. Nainen oli kävellyt jo useamman tunnin tauotta, eikä väsymyskään vaivannut taruolentoa. Toinen perytoneiden hyvistä puolista, hyvä kunto ja kestävyys.

Pitkin metsänreunaa kävelevä nainen kohensi olallaan olevan laukun asentoa, tehden saman toisella olalla olevalle. Niiden kantohihnat kulkivat ristiin hänen rintansa yli, saaden alemman laukun asennon muuttamisesta vaikeampaa. Kuljetus oli kuitenkin helpompaaa näin. Aellan suuret laukut olivat täynnä hänen parhaimmasta päästä olevia luomuksiaan, mukana kuitenkin muutamia alempilaatuisia vaatekappaleita, jos ostajan varat eivät riittäisikään. Hän oli nimittäin matkalla aikaa sitten sovittuun tapaamiseen erään sekarotuisen kauppiaan kanssa, hän ei olisi missään nimessä myynyt vaatteitaan täysiveriselle ihmiselle!

Räätäli lopetti hiljaisen hyräilynsä kuullessaan kovan räsähdyksen ja miehen huudahduksen. Täällä suunnassa ei pitänyt olla ketään juuri nyt, eli nainen oletti huutajan olevan Jeremiah. Hän nosti vauhtinsa pieneksi juoksuksi, nyrpistäen nenäänsä rikin hajulle, ja saapui paikalle, jolla näkikin kauppakumppaninsa ja tämän vankkurit. Mies näytti ainakin päällisin puolin olevan kunnossa, mutta Aella käveli tämän luokse, varoen olevansa astumatta tämän tekeillä olevaan nuotioon.

"Onko jokin hätänä, vai mikä tuo oli?" Peryton kysyi matalalla äänellään, luoden huolestuneen katseen säikähtäneeseen Jeremiahiin.

//Sori kestoa oAo' Oli vähän vaikeuksia tämän kanssa, mutta otin vähän omaa valtaa ja oletin Jeremiahin odottavan Aellaa. Ilmoita jos se haittaa, niin keksin jotain muuta tähän (.//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti To Joulu 27, 2012 11:37

// Heijjeii ei, tämähän menee ihan hienosti näin :) Ja kysymys; Tietääkö Jeremiah että Aella on perytron? Ja minä olen ihan totaalisesti unohtanut sen jhotajatuksen, mikä mulla tuosta rytinästä oli...ei harmainta hajua enää, mikä sen piti olla...joten jos keksit jotain, niin ihan erinomainen juttu :D : D//

" Aella! Sinä pimeäsilmäinen räätäli!!" Äsähti Jeremiah naiselle tämän ilmestyessä metsiköstä. Jeremiah ei heti tajunnut, että Aella ei suinkaan ollut kyseisen rysähdyksen toimeenpaneva voima. " Mitä ihmettä sinä ryskäät tällätavoin!? Mehän nimenomaan puhuimme huomaamattomuudesta ja hiljaisuudesta...yritätkö sinä kenties oikein jäädä kiikkiin kaupankäynnistä ihmisten joukkojen kanssa, vai mitä hemmettiä puuhaat, nainen!?!"
Säikähtänyt Jeremiah koikkelehti puunkarahka kädessään edellään pöllyävässä lumihangessa kohti räätäliä, husien ja huitoen ilmaa ympärillään samalla kun hän sylki sanojaan Aellalle. Vaikka hän toki osasikin keppiä käytellä, nyt hän onnistui näyttämään enimmäkseen totaalisen hullunkuriselta olennolta jolle oli annettu liian suuri keppi liian syvään lumeen leikkikaluksi...jos hän olisi itse nähnyt itsensä, hän olisi varmaankin nolostuneena muuttunut rotaksi ja luikahtanut hangen alle piiloon.
Sitten hänen päässään vasta yhdistyi muutama piuha lisää yhteen, ja hän pysäytti omalaatuisen liikehdintänsä. " Sinä siis ET aiheuttanut tuota äskeistä metakkaa, Aella?!!" Jeremiah kysyi nyt, hiljaa ja kovin epäröivästi. " Ellet, niin sitten luulen, että meillä on tosiaan ongelma...en vain tiedä, mikä se oikein on!"
Avatar

JÄÄSSÄ
JÄÄSSÄ

Viestit: 753

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti To Joulu 27, 2012 2:16

//Seelvä .D No totatota... Miun puolesta voi vaikka tietääkkin, jos on tullut kato joskus aiemmin kyseltyä tästä aiheesta, kun eihän Aella sitä yritä niin salaillakkaan .D Eli päätös on nyt yksin sun~//

Aella katsoi kauppiasta loukkaantunut ilme kasvoillaan, häntä ei haitannut että mies oli kutsunut häntä "pimeäsilmäiseksi", sehän oli tottakin. Eikä hän oikeasti kovin loukkaantunut ollutkaan, mutta olettiko Jeremiah oikeasti, että hän oli aiheuttanut sen älyttömän räsäyksen. "Anteeksi nyt vain, Jeremiah, mutta minä osaan kyllä kulkea äänettömästi ja poissa näkyvistä, jos vain haluan. Eli älä luule että tekisin jonkin noin typerän virheen näinkin yksinkertaisessa maastossa."

Räätäli katsoi rauhallisesti miehen koikkelehtimista, tuntien pian omituista halua nauraa toiselle. Siitä olikin jo hyvän aikaa, kun häntä oli viimeksi oikeasti naurattanut. Peryton tyytyi kuitenkin vain hymähtämään huvittuneena, kasvoillaan vinohko hymy. "Minä en yritä jäädä kiinni mistään, yritätkö itse, kun noinkin kovaa huudat?" Hän kysyi yhä tyynesti, kuitenkin jonkinlainen varoittava sävy äänessään. Haltiat eivät välttämättä pitäneet kaupankäynnistä vastapuolen kanssa, mutta siitä huolimatta Aella oli ottanut riskin. Nainen oli kuitenkin pitänyt visusti suunsa kiinni jos tuli puhe poliittisista ja/tai sotaa koskevista asioista, häntä ei saisi tietoja luovuttamaan kuin vahingossa.

Kun Jeremiah pysähtyi, kalpea nainen katsoi kauppiasta kysyvästi. Hän äännähti turhautuneena toisen vihdoin tajutessa, että jokin muu oli aiheuttanut sen äänen. "No en, en aiheuttanut. Sitähän yritin sinulle sanoa", hän sanoi vähintään yhtä hiljaa kuin toinenkin. "Mihin ongelmiin olet oikein hankkinut itsesi?"

//Et tiedä mikä se on? No, onneksi Danna on täällä! ... Eiku. Nnnoooo.... miten olis.... Jättiläismutanttihaisunäätä .D//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti Pe Joulu 28, 2012 11:12

Jeremiah tunsi kylmien väreiden juoksevan selkäpiitään pitkin.
" Tämä EI ole hyvä juttu, ei ollenkaan!" Hän sanoi Aellalle, ja tuijotti suuntaa, josta yllättävä rysäys oli kuulunut. " Ilmeisesti et huomannut tullessasi mitään tavallisuudesta poikkeavaa siellä?" Jeremiah kysyi. " Ja olen pahoillani, tietenkin minä tiedän sinun osaavan kulkea äänettä kuin ajatus." Hän virnisti hurmaavasti Aellalle ja viittasi sitten metsään päin.
" Kyllä meidän täytyy joka tapauksessa selvittää, kuka meitä häiritsee, ennenkö voimme hoitaa asiamme rauhassa...mutta aivan ensin meidän täytyy saada tuo nuotio pystyyn, taikka minulla ei pian ole enää hevosia joilla palata ihmisten ilmoille."
Nyt rysäyksen suunnasta alkoi kuulua risujen katkeilua, puuskutusta ja aivan selvästi kiukkuista kiroamista. Jeremiah tarttui lujemmin keppiinsä ja jäi katsomaan perytroniin. " Ilmeisesti meille selviää hyvin pian, mistä tässä oikein on kyse." Hän sanoi vakavasti yhteistyötoverilleen.
He olivat jo vuosia teheneet Aellan kanssa tämänkataista kauppaa...Jeremiah osti Aellan tuotteita, ja kiikutti ne myytäväksi ihmisille. Jeremiah ei tiennyt johtuiko se siitä että räätäli oli perytron, mutta Aellan töissä oli jotain niin ainutlaatuista, että ne kävivät kaupaksi ihan kuhisten. Ja ihmiset maksoivat näistä vaatteista mannaa. Jeremiah saattoi korvata Aellalle reippaasti hänen vaivansa, ja kiskoa sitten vielä itse kaupungeissa tupla hinnat. Tämä retki oli sovittu nyt erinomaisen sopivaan aikaan, sillä tuli oli jälleen alkanut poltella Jeremiahin pyrstöä kaupungissa, ja teki hyvää hävitä hetkiseksi maailmankartalta. Paitsi että ajoitus osui kyllä vinksalleen sen suhteen, että täällä metsäreunassa hillui juuri nyt parhaillaan joku ihme otus, jolla oli selvästi jotain heitä vastaan.

Jeremiah saattoi nähdä, miten nuoret pajut ja koivut huojuivat, ja yhtäkkiä niiden keskeltä lunihangesta ilmestyi kauttaaltaan harmaisiin turkiksiin pukeutunut, kovin kiukkuisen näköinen kääpiö. " Miten täällä voi olla kääpiöitä?!" Jeremiah älähti yllättyneenä ja hänen suunsa taisi unohtua hetkiseksi ällistyksestä auki.
Avatar

JÄÄSSÄ
JÄÄSSÄ

Viestit: 753

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Pe Joulu 28, 2012 6:31

Aella seurasi miehen katsetta huolestuneena, häntä ei kiinnostanut jäädä juuri nyt kiinni vaikkapa ihmisten joukoille, hän olisi varmaankin päätön sen jälkeen. Joten peryton valmistautui muuttamaan muotoaan ja lentämään Jeremiah mukanaan pois. Erittäin epätodennäköistä että hän ottaisi kyytiläisiä, mutta hän ei halunnut toisellekaan käyvän mitään. Syynä saattoi olla hänelle ominainen huolehtiminen, tai sitten pelko arvokkaan kauppakumppanin menettämisestä.

Nainen hymähti tyytyväisenä kauppiaan myöntäessä hänen osaavan olla äänetön ja sanoi yhä hiljaa: "Sitähän minäkin, noista hevosistasi lähtee varmasti enemmän ääntä kuin yhdestä pienestä perytonista." Pitkäkorva vastasi toisen virnistykseen pienellä hymyllä, oli aina yhtä mukava tavata miestä. Hän nyökkäsi tämän sanoille, jotenkin tilanne täytyi hoitaa pois alta. "Eläimet eivät tietääkseni kiroile...? Eli se on jotain muuta", räätäli sanoi yllättyneenä, hän ei ollut olettanut muita kaksijalkaisia tänne tänään, eli he saattoivat kuin saattoivatkin olla hankaluuksissa.

Henkeään pidätellen nainen odotti pahinta. Mutta kun pusikosta rämpi esiin kiukusta puhiseva kääpiö, ei vaatturi voinut olla naurahtamatta helpottuneena. Saman tien tämä kuitenkin löi kätensä suunsa eteen ja katsoi turkiksiin vuorautunutta tulokasta säikähtäneenä. "Voi, antakaa anteeksi hyvä herra, ette kai loukkaantunut?" Aella mulkaisi vierellään seisovaa kauppiasta pahastuneena ja tuhahti. "No ihan yhtä hyvin kuin mekin olemme. He vain pysyttelevät yleensä pohjoisempana."
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti Ma Joulu 31, 2012 10:21

" Niin tietenkin Aella, niin tietenkin...mutta täällä pusikossa nyt ei pitäisi olla ketään muuta kuin me, saati sitten kääpiöitä." Jeremiah sanoi perytronille, ja jatkoi samaan sovittelevaan sävyyn tuolle omituisesti ilmestyneelle kääpiölle;
" Hyvää iltaa Herra! Minä olen Jeremiah Pitkäpalkko, kauppamies, ja tässä on ystäväni räätäli Aella. Emme odottaneet tänne seuraa tänään, mutta kun nyt olette kerran tänne ilmestyneet, niin saanko pyytää teitä liittymään seuraan?" Jeremiah ei ollut ollenkaan varma, että tahtoi kääpiön liittyvän heidän seuraansa, mutta hän epäili että tällä olisi turkistensa alla kätköissä vielä lisää niitä rikkivoimiaan, ja ajatteli parhaan lähestymistavan tässä tilanteessa olevan sulava ystävällisyys.

Kääpiö pysähtyi aloilleen lumihankeen puuskuttamaan ja tuijotti runsaiden harmaiden kulmakarvojensa alta Aellaa ja Jeremiahia tuikeasti. Hän oli hyvin hengästynyt hangessa kahlaamisen vuoksi, ja joutui hetkisen tasaamaan hengitystään ennenkö saattoi puhua. Tai ei puhua oikeastaan, vaan ennemminkin äristä; " Pyhät pieksut sentään!" Kääpiö murahti; " Missä ihmeen paikassa minä oikein olen?!?"
Avatar

JÄÄSSÄ
JÄÄSSÄ

Viestit: 753

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti La Tammi 05, 2013 2:00

Entinen haltia sulki mustat silmänsä hetkeksi ja pudisti päätään turhautuneena. "Jerry kulta, suunnitelmat voivat muuttua. Täällä ei ehkä pitänyt olla ketään, mutta se ei tarkoita etteikö täällä voisi olla ketään muuta", nainen huokaisi ja katsoi jälleen kääpiötä ystävällisesti, yrittäen noudattaa kumppaninsa esimerkkiä. "Aemorniel Meldacaniel itse asiassa, mutta en pistäisi pahakseni jos kutsuisitte Aellaksi. Minulla on tarjota vaatteita vähän joka lähtöön, joskaan teille sopivammat vaatteet voivat olla hieman harvassa." Vaatturi kumarsi kevyesti kääpiölle, pitäen rauhallisen kohteliaan sävyn äänessään. Tosiasiassa koko touhu lähinnä nauratti häntä, kuvitteliko Jeremiah todellakin että jotain satunnaiste kääpiötä kiinnosti keitä kaksi satunnaista kauppaatekevää heppua oli?

Nainen katsoi kauppakumppaniaan hieman epävarman oloisena tämän kysyessä tahtoisiko vieras liittyä heidän seuraansa. Hän ei ollut varma, olisiko se sittenkään kovin hyvä idea, kääpiöhän voisi olla jokin vakooja tai jokin muu vastaava. Ja pusikossa saattoi olla piilossa kokonainen joukko muita henkilöitä. Tosin hän ei ainakaan haistanut ilmassa mitään sen kummempaa, eli kääpiö taisi kuin taisikin olla yksin.

"Missäkö olette? Äähm... Olette lähellä Quinn-metsän reunaa, jos kaupunkia etsitte niin se löytyy tästä paikasta lounaaseen päin." Aella viittasi kädellään ihmisten kaupungin suuntaan, toivoen hiljaa mielessään kääpiön vain lähtevän sen enempiä mukisematta.
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti To Tammi 10, 2013 11:29

" Oi voi, minä taidan olla jonkinverran eksyksissä sitten. " Kääpiö totesi Aellalle, ja puisteli päätään. " Minulla todella oli tapaaminen ihmisten kaupungissa...mutta tuli hieman mutkia matkaan. Maantierosvot!! Oikea vitsaus! Ne veivät aivan kaiken!" Nyt hänen äänensä muuttui vihaiseksi ärinäksi, ja karvainen töppönen potkaisi lumihankea niin että lunta pölähti joka suuntaan. " Luulin ensin teitäkin sellaisiksi." Hän sitten murahti ja katsoi Aellaa ja Jeremiahia kyräillen.

Jeremiah vilkaisi räätäliin päin. Tästä kääpiöstä nyt ei oikein tiennyt mikä se oli, ja mitä sillä mahtoi olla mielessään. Täytyisi olla tarkkana...kenties hän koettaisi anastaa Jeremiahin vankkurit ja hevoset itselleen, jotta pääsisi matkoihinsa. Ja mikäli tuo päättäisi käyttää jotain voimakonsteja, se voisi vielä olla hyvinkin mahdollista että hän onnistuisi, ja Jeremiah jäisi tyhjin käsin tänne keskelle ei mitään.
" Oletteko te täällä yksin?" Kysyi Jeremiah kohteliaaseen sävyyn, ja astui muutaman askeleen kohti kääpiötä, laskien samalla alas kepin, jota yhä oli pidellyt edessään. Sitten hän viittasi kohti paikkaa, jonne oli ajatellut nuotion kyhätä. " Jos liitytte seuraan ja autatte meitä kyhäämään jonkinlaisen leirin ennen pimeää, voimme kenties tarjota teille jotain juotavaa ja purtavaa. Voin vakuuttaa, mikäli se mihinkään riittää, että me emme kumpikaan ole lähelläkään maantierosvoa."
Tämä Jeremiahin ystävällinen vakuutus ei ollut aivan totta...Jeremiah oli oikeastaan hyvinkin lähellä maantierosvoa, hän oli matkannut sellaisessa joukkiossa pitkään, jopa joukon johtajana, ja voisi yhä lähteä heidän matkaansa niin halutessaan. Tämän nyt tapahtuneen hyökkäyksen kanssa hänellä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä.

Kääpiö vain murahti hänelle ja lähti tarpomaan hänen osoittamaansa suuntaan.
" Kai tuon nyt näette, että ei täällä muita ole?" Kääpiö sanoi hieman töykeästi ja jatkoi sitten kohteliaammin kääntyen Aellan puoleen. " Minä voin auttaa teitä tuon nuotion sytyttämisen kanssa, kunhan se saadaan ensin kasaan. Kylmä täällä on, ja pimeä tulee, joten laitetaan toimeksi."
Avatar

JÄÄSSÄ
JÄÄSSÄ

Viestit: 753

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti To Tammi 17, 2013 11:23

Aella katsoi myötätuntoisesti vasta saapunutta kääpiötä ja huokaisi. "Otan osaa puolestanne, mutta kuten Jeremiah juuri totesikin, emme ole täällä tuottamassa ongelmia teille, hyvä herra", peryton puhui täysin vilpittömästi. Hän oli pahoillaan, eikä hän tarkoittanut aiheuttaa ongelmia kenellekään. Sen sijaan hänen mielessään koputteli yhä ajatus, että kääpiöstä saattaisi seurata vielä ongelmia. Vielä ei näyttänyt siltä, mutta mitä jos tuo olisikin vaikka äärimmäinen ihmisten puoltaja ja saisi päähänsä jotain sellaista, jota peryton ei halunnut ajatella. Hän oli suojelevainen henkikultaansa kohtaan, eikä halunnut menettää sitä toistamiseen.

Nainen ei todellakaan pitänyt Jeremiahin ehdotuksesta kutsua kääpiö heidän seuraansa, mutta tyytyi pitämään yhä yllä ystävällisen kohteliasta maskiaan. Kuitenkin, kun kääpiö käveli heidän ohitseen kauppiaan osoittamaa paikkaa kohti, räätäli loi terävän katseen Jeremiahia kohti, muodostaen äänettömästi huulillaan sanat: "Tämä ei jää tähän."

Kääpiön puhuessa kylmyydestä ja pimeän tulosta, Aella tyytyi vain nyökyttelemään päätään yksimielisesti. Hänellä ei ollut kylmä (vaatetuksensakin kieli siitä), mutta pimeän tuloa ja muiden palelemista hän ei voinut estää. Joten tämä pakotti itsensä hymyilemään mahdollisimman luonnollisesti ja käveli hangessa kääpiötä kohti, välittämättä Jeremiahista pätkääkään. "Saanko kenties tiedustella nimeänne, herra?" Kohtelias sävy ei ollut kadonnut mihinkään naisen äänestä tämän puhuessa hetki sitten saapuneelle kääpiölle.

//Pahoittelen kestoa (. Inspis hukassa näes//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti To Tammi 17, 2013 4:59

" Nimi. Sano vaikka Grimnur." Kääpiö puhahti Aellalle lyhytsanaisesti, ja asteli Jeremiahin perässä tämän vankkureiden takaluukulle hakemaan polttopuita. Jeremiah ei pitänyt tippaakaan siitä ahnaasta, ja melkein kiiluvasta katseesta, jonka tämä metsän keskelle ilmestyny rikki-kääpiö loi hänen vankkureidensa lastina oleviin tavaroihin...siellä oli toki sitä ja tätä, mutta ei toistaiseksi mitään kovin arvokasta, ja kaikki oli huolellisesti peitelty taljojen alle. Jeremiah vilkaisi alta kulmainsa Aellan mustiin silmiin. Mutinoistaan päätellen räätälikään ei ollut muitta mutkitta mieltynyt tähän Grimnuriin.

Nuotio saatiin pikkuhiljaa kyhättyä kasaan, ja tuli aika sen sytyttämisen. Grimnur röhäisi kurkkuaan ja sanoi voivansa hoitaa tämän osuuden.
Jeremiah katseli kiinnostuneena, mitä kääpiö seuraavaksi tekisi. Tämä toimitus varmaankin liittyisi joetnkin siihen aiempaan räiskeeseen ja rikkiin.
Jeremiah ei ollut pelkästään kiinnostunut, vaan myös varuillaan. Hän piteli kiinni puisesta sauvastaan, jännittyneenä, vaikkakin ulospäin rennon oloisena. Hän toivoi, että kääpiö ei huomaisi hänen olevan varuillaan laisinkaan, mutta perytronin huomion Jeremiah yritti herättää vilkuilemalla edelleen merkittävästi tämän suuntaan ja vinkkaamalla silmää, kun kääpiö katsoi toisaalle. Jeremiah toivoi, että Aella olisi yhtä hereillä kun hänkin, ja jos olisi toimittava, he osaisivat puhaltaa yhteen hiileen, eivätkä törmäilisi toistensa aikomuksiin.

Grimnur kohotti kummatkin käsivartensa eteensä nuotion raakileen ylle, ja näytti Jeremiahista täsmälleen samalta kuin velho, joka aikoo juuri käyttää yhtä jostakin loitsuistaan. Sitten kääpiö lausui jonkin lyhyen ja murahtavan ja terävän sanan, josta Jeremiah ei saanut selvää.
Sen jälkeen ilmoille pöllähti voimakas paineaalto, ja Jeremiah tajusi tuuskahtavansa voimalla selälleen lumihankeen. Kaikki ilmat tyhjenivät hänen keuhkoistaan, ja kylki, joka oli vähän aikaa sitten haavoittunut katutappelussa, paloi tuskasta!


/ Vähän tönkköä, mutta alkoihan siellä tapahtua :D /
Avatar

JÄÄSSÄ
JÄÄSSÄ

Viestit: 753

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti To Helmi 07, 2013 10:21

Aella nyökkäsi lyhyesti kääpiön esittäytyessä Grimnuriksi, ja seurasi tätä vielä lyhyen matkan joka erotti heidät Jeremiahin vankkureista. Hänen jalkansa upposivat ikävästi lumeen, tehden kävelemisen normaalia vaikeammaksi. Valkeaan lumeen lankeava peuramainen varjo käänsi sarvekasta päätään Aellan katsellessa ympärilleen aukealla. Ei muita heidän lisäkseen.

Peryton auttoi (varsin hyvien) taitojensa mukaan nuotion kasaamisessa, katsoen sitten työn jälkeä tyytyväisenä. Nainen siirsi mustat silmänsä pian kääpiöön, joka tarjoutui sytyttämään nuotion, räpäyttäen niitä parisen kertaa. No, vähemmän tekemistä hänelle tai Jerrylle. Räätäli otti muutaman peruutusaskeleen kauppakumppaninsa vierelle napittaen samalla takkiaan kiinni. Hänen ei ollut kylmä, mutta se nyt vain oli äkillinen älynväläys. Aella nyökkäsi vaitonaisena Jeremiahille tämän vinkatessa silmää vakavana. Hän luuli tietävänsä mitä mies tarkoitti.

Grimnur aloitti työnsä itsevarmana, mutta vaatturi katsoi kääpiötä epäilevänä. Hetkiseen ei tapahtunut mitään, mutta paineaallon iskiessä hänkin lennähti selälleen hankeen, yrittäen epätoivoisesti saada henkensä kulkemaan. Mitä hemmettiä juuri tapahtui? Peryton ei noussut vielä ylös, vaan yritti saada kehonsa taas kunnolla toimintaan ja ajatuksensa järjestykseen.

//Anteeksi kestoa jälleen x3x me häpeän//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti Pe Helmi 08, 2013 10:57

Jeremiah oli juuri nousemassa ylös lumihangesta, mutta Grimnur juoksi juuri silloin hänen kohdalleen, yrittäen ilmeisesti kipittää kohti Jeremiahin vankkureita ja hevosia. Jeremiah toimi. Hän ojensi ryhmyisen keppinsä nopeasti suoraksi viheliäisen kääpiön jalkoihin, saaden tämän sotkeutumaan lyhyisiin kinttuihinsa ja horjahtamaan, menettäen melkein tasapainonsa. Grimnur karjahti vihaisesti, saavutti jälleen tasapainonsa ja oli päästä karkaamaan, mutta Jeremiah ennätti ylös hangesta ja karkasi tämän kimppuun. Hän iski voimakkaasti kepillään kääpiötä selkään, mutta sekään ei saanut kääpiötä maahan, vain horjahtamaan. Kääpiöiden rotu omasi väkivahvan ruumiinrakenteen, ja näemmä jopa sellaisella rodun edustajalla, joka ilmiselvästi oli maagi, eikä soturi, oli fyysistä voimaa ja lihasmassaa niin, että se muodostui haasteelliseksi kamppailussa.
Nuotio loimotti kaikesta huolimatta kuuliaisesti heidän takanaan, ja sai illan varjot leikkimään heidän yllään, vääristäen kamppailijoiden liikkeet epätodelliseksi, saaden tuon kaiken näyttämään aivan joltain eriskummalliselta tanssilta.
Avatar

JÄÄSSÄ
JÄÄSSÄ

Viestit: 753

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Su Maalis 03, 2013 1:07

Mustasilmäinen nainen nousi haparoiden ylös lumihangesta. Oli melkoinen saavutus saada peryton pyörälle päästään, ja siitä Aemornielin oli pakko nostaa kääpiölle hattua. Hän onnistui paikantamaan Grimnurin vähän matkan päästä Jeremiah sinnikkäästi perässään. Nainen lähti hieman kompuroivaan juoksuun lumihangessa, mutta saavutti kaksikkoa silti kiitettävää vauhtia.

Aella mietti kuumeisesti seuraavaa liikettään katsoessaan kaksikon välistä takaa-ajoa. Jerry ei näyttänyt saavan kääpiötä nurin, joten taisi olla hänen vuoronsa puuttua asiaan. Entinen haltia päätti soveltaa erästä osaamaansa suojaloitsua, ja lausui muutaman vaimean voimasanan, osoittaen kätensä sitten kohti juoksevaa kääpiötä. Pian sen eteen kohosi hieman väreilevä, muuten näkymätön seinämä, joka oli alunperin tarkoitettu mahdollisten hyökkäyksien pysäyttämiseksi, yksinkertainen kilpiloitsu tosiaan. Peryton toivoi vain ettei kääpiö huomaisi sitä ja kiertäisi, vaan että juoksisi suoraan päin sitä. Voimakenttä riittäisi saamaan karhunkin jaloiltaan, eli yhdestä, joskin varsin sitkeästä kääpiöstä ei pitäisi olla juurikaan vastusta.

Loitsu saattoi olla yksinkertainen, mutta yllättävän paljon voimia kuluttava sellainen, eikä Aella ollut ollenkaan varma siitä, kuinka kauan kykenisi pitämään sitä yllä. Ja jos tämä ei nyt toimisi, hän ei tiennyt paljonko hänestä olisi enää hyötyä kääpiön pysäyttämiseksi. Tietenkin nainen voisi siepata tästä kiinni, varmasti hän jaksaisi pidellä toista aloillaan tarvittavan kauan.
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti Su Maalis 03, 2013 6:24

Jeremiah ei saanut kääpiöstä minkäänlaista otetta, joskaan ei sekään hänestä. Muutaman hyvän iskun Jeremiah sai perille, mutta nekään eivät osuneet aivan sinne, minne hän olisi halunnut. Jos hän olisi osunut aikomaansa kohtaan, se olisi aiheuttanut kääpiölle vakavia sisäisiä vammoja, tajuttomuuden taikka hervottomuuden osaan ruumista...mutta Jeremiah ei siis onnistunut. Haavoittuiko Aella pahoin? Miksei hän auta minua!? Jeremiah ehti miettiä taistelun tiimellyksessä. Samassa Grimmnur tarttui häntä voimakkaasti käsivarresta, ja rottamies tunsi tempaantuvansa kaaressa eteenpäin. Sitten hän iskeytyi karjahtaen vasten jotain kovaa, siis jotain, joka oli ilmassa, ja mätkähti taas kerran lumihankeen. Yllättyneenä hän haukkoi taasen ilmaa takaisin äkisti tyhjentyneisiin keuhkoihinsa, ja katseli Grimmnurin lumisia, ja ärjyviä, kasvoja aivan vierellään.
Jeremiah ei jäänyt enää odottamaan sitä, että itse, tai kääpiö, tajuaisi tilanteen, vaan loikkasi nopeasti kahareisin kääpiön pyöreän vatsan päälle, ja iski tätä tarkasti kaulaan sellaiseen kohtaan, että taju lähti saman tien. Grimmnur ei olisi kauaa tajuttomana, mutta sen aikaa, että hänet ehdittäisiin sitoa tukevasti, ja kapuloida vielä suukin, ettei hän pääsisi vahingossakaan käyttämään loitsujaan!
" Aella!?" Jeremiah huusi kysyen, ja tähyili ympärilleen hämärtyvässä illassa." Missä sinä olet?! Ja mitä sinä oikein teit?! Tai siis oli se mitä tahansa, niin se toimi hienosti, hyvä juttu!"
Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö